Stailiamo

torstai 28. helmikuuta 2013

Näillä mennään

Loman jälkeinen viikko on mennyt kehitellessä jonkinasteista flunssaa. Eilen olotila oli kuin "junan alle jäänyt". Töissä tuli puristettua päivä joten kuten pärskien ja niiskuttaen... Tänään tulin kotiin apteekin kautta.




 Mukaan tuli vähän särkyä ja oloa lievittäviä lääkkeitä ja ruokakaupasta otin vielä pakkauksen uudenlaisia nenäliinoja jo rikkiniistetylle nenälleni. Voi nenä parkaani!
 


 
 
Kuumetta minulla ei ole, mutta muuten olo on todella tukkonen. Seuraavaksi menen sohvalle pötköttelemään pojan seuraksi (poika pelaa xboxilta jääkiekkopeliä).  Lomapostausta en jaksa ruveta tässä tilanteessa nyt kirjoittamaan. Onneksi huomenna on jo perjantai... ATSHII...!!!
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 25. helmikuuta 2013

NO STRESS (=lomamuisteloita osa 1.)

Seuraavassa palaamme lomamatkan muisteloihin takaisin. Matkamme suuntautui siis Kap Verden saarelle ja paikan päällä olimme viikon. Tässä ensimmäinen osa matkakertomuksesta, sanoin ja kuvin...





Olimme lähteneet liikkeelle jo päivää aikaisemmin ja nukkuneet yön hotellissa, koska lähtö Kap Verdeen oli aikaisin. Lentokentällä piti siis olla jo hyvissä ajoin.
 
 



Tässä vaiheessa matkamme alkoi "virallisesti". Lento oli aikataulussa ja saimme mennä koneeseen. Matka kesti välilaskuineen n. kymmenen tuntia.
 



Lentokoneen ikkunasta jo näki, että saari oli todella hiekkainen ja kuiva. Tässä näkymää Salin kentältä maantielle päin.



 
Hotellissa kirjauduimme sisälle ja lähdimme tutustumaan alueeseen. Hotelli paljastuikin melkoisen isoksi alueeksi.
 
 

Uima-allasosasto piti käydä heti katsomassa ja kokeilemassa.
 
 


 
Tulopäivämme kääntyi melko nopeasti illaksi ja uima-allasalue meni kiinni klo 19.00. aikaeroa oli 3 tuntia eli Suomessa kello alkoi olla jo puoltayötä...matkanteko alkoi jo tuntua kropassa.
 


Tutustumiskierroksella löysimme vielä pienen leikkikentän, jossa ei kuitenkaan montaa härveliä ollut, mutta eipä niitä meidän poika viikon aikana kaivannutkaan.
 
 

Aamupalalla tankkasimme itsemme runsaalla aamiaisella. Tässä menossa kanelimausteiset letut.




Ensimmäinen kokonainen lomapäivämme alkoi pilvisenä, mutta iltapäivällä sää selkeni ja aurinko pääsi lämmittämään oikein kunnolla. Aurigon kuumuutta pehmensi tuuli, joka todellakin puhalsi ihan joka päivä.




Hotellin "virkistysporukka" järjesti joka päivä erilaista ohjelmaa allasalueella. Oli vesivoimistelua, lautapejä ja vesipalloa. Tässä kuvassa altaalla vieraili "paikallisia" ja lapsituristeja tanssikulkueena. Musiikki oli erittäin rytmikästä, sambamusiikkia muistuttavaa iloittelua.
 


 
Rannalla pelattiin tietenkin lentopalloa ja jalkapalloa. Jalkapallo todisti olevan todella maailmanlaajuinen peli. Joka päivä meidän poika sai rannalta lapsia pelikaveriksi...eikä kielimuuria ollut!
 
 


Koska hotellimme oli "All inclusive", saimme loman aikana syödä tarpeeksemme.
 


 
Teimme myös kaksi opastettua matkaa saarella. Tässä isä ja poika odottavat lähtöä neljän tunnin kiertoajelulle Santa Marian kaupunkiin, aivan muutaman kilometrin päässä hotellistamme.
 
 
 
Matka taittui pikkubussilla. Ja olihan sinne äitikin päässyt mukaan.
 
 
Matkalla pääsimme tutustumaan kaupunkiin, joka oli n. kolmen pitkän kadun kokoinen. Katsottavaa ja ihmeteltävää riitti ihan sopivasti. Tässä vähän kuvia kollaasin muodossa kierrokseltamme.
 
 
 
 
Pääsimme tutustumaan mm. kuuluisaan surffausrantaan, eräänlaiseen kauppahalliin, paikalliseen vaatemerkkimyymälään ja tietenkin itse kaupunkiin ja sen hyvin rauhalliseen ilmapiiriin. Täällä Kap Verdellä mottona onkin "NO STRESS". Tätä mekin yritimme noudattaa viikon ajan.
 
 

Tässä hotellimme opaskartaa. Koska hotellimme oli kahden hotellin yhdistelmä mahtui hotellin alueelle arviolta ainakin 1000 turistia (ellei enemmänkin) ja silti siellä ei ollut yhtään ruuhkaisen oloista. Muutenkin hotelli oli erittäin siisti ja rauhallinen. Emme nähneet viikon aikana esim. yhtään humalaista ihmistä...tai sitten me liikuimme eri aikaan...:)




Hotellihuoneemme numero oli jostain syystä helppo muistaa... :)




Huoneet olivat myös siistit. Ilmastointi oli hoidettu "kattovippurilla", joka ainakin näissä olosuhteissa toimi ihan hyvin.  Yöt eivät olleet mitenkään erityisen kylmiä. Pelkällä lakanalla pärjäsi, vaikka mies taisi käyttää myös peittoa...
 


Huoneeseen kuului oma kylpyhuone suihkulla ja vessalla. Ihan asiallista meininkiä, ei moitittavaa huoneista tai palvelusta.



Koska kuvien (ja tarinan) määrä on melkoinen, säästän lomakuvia seuraaviin postauksiin. Ettei tulisi ihan "kuvaähkyä"...


...ja niinkuin eräs kuuluisa urheiluselostajakin sanoi: "Päätämme täältä tästä tähän!"












 

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

HOME SWEET HOME

Reissussa on aina mukavaa, mutta vielä mukavampaa on tulla kotiin. Kotiuduimme perjantaina aamupäivällä ja nukuimme ensin univelkoja pois. Perjantai meni rauhallisesti kotioloja (ja ilmastomuutosta) ihmetellessä.



Viikonloppu meni pyykkivuorta pienentäessä ja kotia siivotessa (imurointia ja lakanoiden vaihtoa). Olipa mukava nukkua omassa sängyssä pitkästä aikaa.
 
 



Siivousurakan päätteeksi laitoin vielä tuikkuja palamaan. Meillähän talvi (ja kynttilöiden polttaminen) jatkuu vielä.



 
Tänään on nautittu viimeisestä lomapäivästä ja huomenna alkaa jälleen arkinen aherrus...hyvin levänneenä ja rentoutuneena kohti työviikkoa!!!!
 
 
 
 
P.S.    Tulevalla viikolla tulossa lisää juttua lomastamme...
 
 
 
 
 
 

lauantai 23. helmikuuta 2013

KAP VERDE

Olimme perheen kanssa viettämässä lomaa vähän lämpimämmässä ilmastossa.  Lomakohteeksemme olimme valinneet Kap Verden saariryhmän ja siellä Salin saaren. Tämä postaus sisältää yleiskuvia lomakohteestamme. Tervetuloa lyhyelle "nojatuolimatkalle" Kap Verdeen...





Matka taittui lentokoneella. Lähtö Helsingistä, välilasku Gran Canarialla ja perillä n. kymmenen tunnin lentomatkan jälkeen.




Hotellimme sijaitsi  lähellä Santa Marian kaupunkia. Saimme viikoksi rannekkeet eli ensimmäistä kertaa kokeilimme All inclusive- hotellia ts. viikon aikana sai syödä ja juoda niin paljon kuin halusi.




Hotellimme vastaanottotiloja. Palvelu oli hyvää ja kaikki hoitui mukavasti englannin kielellä...ja portugalilla, jos osasi. Eniten oli englantilaisia, saksalaisia ja ruotsalaisia turisteja...sekä linja-autollinen suomalaisia. 
 
 
 


Sisustuksen yksityiskohdat kertoivat, että olimme lähellä Afrikan mannerta. Noin 500 kilometrin päässä sijaitsee Senegal.




Hotelli oli sisustettu siirtomaa-tyyliin. Tässä edelleen yleisiä aulatiloja. Hotelli oli todella siisti ja rauhallinen.



Yleistä kuvaa hotellialueelta. Kuvassa myös hotellimme ainoata nurmikkoaluetta.
 


Hotelli koostui monesta tälläisesta "solusta". Isolla alueella näitä oli vaikka kuinka paljon. Tässä meidän asuntoamme.




Salin saari on sen verran kuivaa aluetta, että kaikki istutukset pärjäävät vain kastelujärjestelmän avulla. Tällä saarella oli satanut viimeksi vuonna 2009 (!)... eli tiedossa oli meillekin melkoisen hyvää lomasäätä.
 


Edelleen yleiskuvaa hotellialueesta.




Päällystetyt polut risteilivät hotellialuella. Meidän hotellimme viereessä oli toinen samanlainen hotelli, mutta vielä vähän tasokkaampi. Loman aikana meillä oli käytössä siis kahden hotellin kaikki palvelut ravintoloineen, kauppoineen ja allasalueineen.



Hotellin yksi risteyskohta, johon oli tehty maamerkki paikallisista kalastusveneistä.




Allasosasto näytti tälläiseltä. Varsinainen lastenallas sijaisti muualla ja se oli meidän pojalle jo liian matala. Poikamme vietti suurimma osan allasajasta tässä edessä olevan ringin ympärillä. Siinä oli sopivasti syvyyttä sukelteluun ja hyppyihin.




Vesi oli lämmitetty vain tässä osassa allasta ( arvio + 23 asteista). Muissa altaissa oli kylmempää vettä.




Salin saarella tuulee aina enemmän ja vähemmän. Siksi tämä lomakohde on surffailijoiden ja muiden vesiaktiviteettejä harrastavien mieleen. Hiekkarantaa oli silmän kantamattomiin ja meren aallot mahtavat.




Tässä rannan "vesiurheilukeskus".




Joka päivä saimme nauttia hyvistä ruoista. Teemaravintoloista oli vara valita.  Ruokaa oli varmasti joka makuu, vaikka meidän poika keskittyi enemmänkin ranskalaisten ja isäntä "meren elävien" syöntiin.


Tälläisessä lomakohteessa vietimme viikon. Aurinko paistoi suurimman osan aikaa eikä meidä tarvinnut palella (arviolta n. + 25-27 astetta lämmintä). Tuuli teki sään viileämmäksi mitä se varsinaisesti olikaan. Iltaisin pärjäsi villatakilla ihan hyvin. Saari oli myös pieni, joten viikon pituiseksi lomaksi ihan OK. Teimme viikon aikan muutamia retkiä, mutta niistä tarkemmin seuraavissa lomapostauksissa.

Näistä kuvista makaroonilaatikon laittoon...





keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Satua...vai totta

UPS! Sain jo viime syksynä tunnustuksen blogiini ja tehtävänä oli kertoa itsestä seitsemän SATUnnaista :) asiaa itsestä. Olin jo unohtanut koko asian, mutta seuraavaksi olisi muutama asia meikäläisestä. Ne, jotka minut jo tuntevat eivät tule kokemaan mitään suuria yllätyksiä...

Ja uskaltaudun laittamaan tähän kuvia itsestäni viime vuodelta. Meidän perhekuvissa minä olen harvemmin kuvauskohteena, mutta näköjään ainakin muutaman kerran minutkin on tullut ikuistettua. Koittakaa kestää...




 
1. Olen syntynyt jouluaaton aattona. Lapsena olen valehdellut, että olen syntynyt jouluaattona, koska se oli minusta hienompaa... :)

2.En pidä erityisemmin ruoanlaitosta enkä yleensä keittiöhommista. Olosuhteiden pakosta (=perheellisenä) teen kuitenkin ruokaa melkeinpä päivittäin, sellaista ihan perusruokaa.



 
3.Lempiruokani on edelleen maksalaatikko ja puolukkahillo. Olen ollut joskus hyvinkin nirso ruoan suhteen, mutta iän myötä makutottumukseni ovat kehittyneet. Edelleenkään en pidä kalasta. Syön kyllä kalaruokia, mutta en saa niistä mitään makunautintoja.



 
4.Olen koti-ihminen. Viihdyn kotona vähän liiankin hyvin. Välillä tuntuu, että minua on tosi vaikea houkutella kotoa lähtemään minnekään. Viihdyn hyvin myös yksikseni.  



 
5. En ole erityisemmin liikunnallinen tai ns. himoliikkuja. Käyn kerran viikossa Latinos-tunneilla pyörähtelemässä. Muuten harrastan kävelylenkkejä ja satunnaisesti juoksen...jos sitä lönkyttelyä voi juoksuksi kutsua.
 
6. En tiedä, olenko unelma-ammatissani, mutta pidän työstäni erityisopettajana todella paljon. Haasteita riittää ihan joka päiväksi ja parasta työssäni ovat ehdottomasti oppilaat ja työkaverit.




 
7. Olen ns. keskivertokamaa ts. minulla ei ole mitään erityislahjakkuuta. Soitan pianoa jonkin verran, laulan ja tanssin sujuvasti, mutta en ole missään taidoissa erityisen hyvä. Koulussa olin myös tasainen (kiltti ja tunnollinen) "8 -oppilas" . Ylioppilastodistuksen arvosana on M.  

 
Tälläinen suhteellisen tylsä tapaus siis kirjoittelee tätä blogia.
 
Enpä laita tätä tunnustusta kenellekään eteenpäin, mutta jos joku lukijoistani haluaa napsaista tästä aiheen niin olkaapa hyvä vain.
 
 
Mutta nyt tämä "keskiverto" Satu-ihminen jatka edelleen lomailua perheensä kanssa...





 
 
 

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Mietteitä pojan elämästä


Poikalapsen äitinä (ja naisena) mietityttää ja ihmetyttää tuo poikien (ja vähän miestenkin) maailma. Välillä tuntuu, että olen aika kaukana siitä, välillä en ymmärrä edes kieltä...


Lapseni leikii Monschunojen, Transformersien, Blayplaydien ym. otuksien kanssa (en osaa edes kirjoittaa niitä oikein!). On Lego- Ninjagoja ja vaikka mitä. Mitä rumempia sen hienompia. Ja hahmojen nimet - ihan "hepreaa!!
 

 



Poikani suurin intohimo on tällä hetkellä jääkiekko. Sitä pelataan ihan autenttisesti kentällä tai virtuaalisesti tietokoneella/iPadillä... tai sitten mielikuvituksellisesti jääkiekkokorteilla sohvalle luodulla pelikentällä. Ei toivoakaan, että tuolloin pääsisi/mahtuisi sohvalle istumaan.


 
Tässä tutkitaan pelikortteja.



Joukkueet valitaan aina huolellisesti ja tilastot katsotaan korteista. Näitä kortteja meillä on melkoisesti. Poikani esittää välillä visaisia kysymyksiä pelaajista, joihin minun on täysin mahdoton vastata, kuten esim. pelinumero tai missä joukkueessa jokin pelaaja on pelannut aikaisemmin. Poika on jo melkoinen "tietotoimisto".

Ja koska urheilu ja jääkiekko on intohomina, täytyy tietenkin seurata myös tekstiteeveestä pelitilanteita joko kotimaasta tai NHL-tilastoja. Tuloksia seurataan myös paikallislehdestä. Ralli- ja formulamaailmaa fanitetaan melkein yhtä paljon kuin jääkiekkoa.

Välillä kyllä tämä äityliini on "äimän käkenä". Miten pojastani tuli tuollainen? Minä kun yritin (!) kasvattaa häntä "sukupuolineutraalisti" ts. en ole tyrkyttänyt poikien juttuja mitenkään erityisemmin...tosin jo pienestä pitäen olemme bonganneet kadulla autonmerkkejä ja moottoripyöriä. Kait nuo pojat on poikia vaikka voissa paistaisi...



Vai mitä tuumitte tästä?




Täällä vietetään hiihtolomaa koko perheen voimin. Laitan lomasta vielä jonkin koosteen, mutta nyt nautimme yhdessäolosta...