Stailiamo

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Yöjuoksussa



Tällä kertaa viikonloppu tuli vietetttyä työkavereiden kanssa Helsingissä. Lähdimme reissuun launtaiaamuna ja päivän vietimme kaupungilla seikkaillen. Varsinainen "retkitapahtuma" oli osallistuminen Helsinki Midnight Runiin, joka nimensä mukaisesti tapahtui illalla (ei kuitenkaan keskiyöllä!)


 
 
Työporukkamme on osallistunut useita kertoja keväällä järjestettäviin Karhuviesti-kisohin, mutta ennen kesälomia ilmoittauduimme vähän toisenlaiseen juoksutapahtumaan. Tässä poseeraamme ryhmäkuvassa  Senaatintorin kulmilla hieman ennen lähtöä. Vielä hymyilyttää.
 
 
 
 




Paikalle oli tullut 10 900 juoksijaa ja tänä vuonna tehtiin jälleen yleisöennätys. Tunnelma oli tiivis sekä lähtöpaikalla että itse varsinaisessa juoksussa. Lähtö tapahtui sarjoittain, jolloin aivan pahimmilta ruuhkilta vältyttiin. Muutenkin järjestelyt toimivat moitteettomasti.




Harvoin sitä pääsee juoksemaan lauantai-iltana 10 000 muun ihmisen kanssa pitkin Helsingin katuja. Juoksu sujui suhteellisen mukavasti (massan mukana) ja maalissa olin 3592. ja ikäsarjassani 324. Matkaan käytin aikaa 1.09.00...eli vähän yli tunnin...ja maaliin pääsin, vaikka viimeinen tiukka nousu veikin ns. mehut jaloista. Mukava viikonloppu takana, vaikka nyt vähän väsyttääkin. Ei se juoksu, vaan ne vähäiset yöunet :D.


Viikonlopusta innostuneena ryhdyimme suunnittelemaan jo uusia tapahtumia ja näillä näkymin suuntaamme katseet ensi vuoteen. Keväällä osallistumme Karhuviestiin ja syyskuussa olisi tarkoitus lähteä lahden toiselle puolelle Viroon, isoon juoksutapahtumaan...mutta katsotaan, kun sinne asti päästään.


Tulevalla viikolla meillä taitaa harrastaa eniten urheilua tuo nuorimmainen. Pojalla menevät jalkapallo ja jääkiekko mukavasti limittäin maanantaista torstaihin. Jalkapallokausi loppuu muutaman viikon sisällä, mutta tilalle tulee jääkiekko. Meillä se tarkoittaa kahta harjoitusta viikossa ja viikonloppuna peli(t) päälle.


Mahtaisko sitä itse päästä tällä viikolla vaikka muutaman kerran lenkille, ettei tämä "huippikuntoni" pääsisi nyt laskemaan...?!










perjantai 29. elokuuta 2014

Haloo, Helsinki!


Tästä lähtee elokuun viimeinen viikonloppu. Täällä päin Suomea vietetään viikonloppuna kesäkauden päättäjäisiä tai ns. Venetsialaisia. Meikäläiseltä kyseiset riennot jäävät väliin, sillä huomenna suuntaan kohti Helsinkiä.



 
 
 
Huomenna olisi illalla tiedossa osallistuminen Helsinki Night Run-tapahtumaan. Menen sinne työporukan ( 7 henkilöä) kanssa ja ensikertalaisena odotukset ovat kieltämättä korkealla.
 
 
 

 
 
Kyseiseen juoksutapahtumaan on ilmoittautunut tänä vuonna ennätysmäärä juoksijoita, 10 000 enemmän tai vähemmän juoksuun hurahtanutta. Ei tarvitse juosta ainakaan yksin. Matkana on 10 kilometriä Helsingin keskustassa ja nimensä mukaisesti lähtö tapahtuu illalla. Koska tapahtuma on suuri massatapahtuma, on siellä erilaiset lähtösarjat erilaisille juoksijoille. Itsellänikin on joku tavoiteaika eli tunnin alitusta lähdetään tavoittelemaan...tai jos sinne maaliin asti...
 
 

 
 
Vaihteeksi meikäläisellä tiedossa hieman erilainen viikonloppu. Laukku on jo melkein pakattuna ja viimeinen juoksutreeni (12 km!) tehty eilen. Innostunein mielin suuntaan ajatuksiani jo huomiseen. Huomenna suhteellisen aikainen herätys ja nokka koti Helsinkiä.
 
 
 
Haloo Helsinki, täältä tullaan!!!
 
 
 

torstai 28. elokuuta 2014

Hyvä vai paha?


Oman lapsen kasvaessa ja kehittyessä joutuu aina silloin tällöin pohtimaan omaa asennetta ja suhtautumista ajankohtaisiin asioihin. Tällä hetkellä minua mietityttää nykylasten pelimaailma. Onko se hyvä vai paha asia? Maailma on kuitenkin muuttunut lyhyessä ajassa hyvin virtuaaliseksi ja koneelliseksi.






Meillä pelataan "pleikkarilla" tiistaisin ja torstaisin. Viikonlopun peliajoista sovitaan aina erikseen. Meille tämä pleikkarimaailma on aika uutta, sillä poika sai laitteen joululahjaksi. Pelejä on kertynyt jo kiitettävästi ja ikärajoista yritetään pitää kiinni. Peliajoista ei juurikaan saada riitaa aikaiseksi eli jonkinlaisessa kohtuudessa pysytään. Ainakin vielä.
 
 
 
 
 
Aluksi ajattelin, että nämä pelikoneet eristävät lapseni muusta maailmasta, mutta tämä on osoittautunutkin ihan päinvastaiseksi asiaksi. Ei ole mitenkään harvinaista, että meillä useampi poika ohjaimissa ja virtuaalimailman ilo/jännitys on osa yhteistä kokemusta.
 
 
 
Pelitilanteet aiheuttavat usein tilanteita, joissa  täytyy kuunnella ja sopia yhteisistä pelisäännöistä. Ainakin näiltä pojilta tämä asia on toiminut hyvin. Harvoin on ollut tilanteita, joissa aikuisen (minun) on täytynyt puuttua tilanteeseen jollain tavalla. Viime viikolla poikani härnäsi pelissä kaveriaan niin paljon, että minun piti puuttua tilanteeseen. Olin hyvin tuohtunut (ja pettynyt) poikani käytökseen ja vielä illalla nukkumaan mennessä minun piti nostaa tämä asia esille. Puhuin ystävyydestä, sen pelisäännöistä, toisen ihmisen huomioonottamista ja kunnioittamisesta. Tälläinen "kevyt ihmisuhdekurssi" siis illan päätteeksi.
 
Mielestäni tämä virtuaalimaailma velvoittaa meitä vanhempia seuraamaan ja olemaan kuulolla, miten lapsemme niillä pelaavat. Meillä pojat pelaavat kuuloetäisyydellä, joten pelitilanteiden seuraaminen on (vielä) suhteellisen helppoa. Haasteellisemmaksi näen iPadilla olemisen ja You Tubella surffailun. Meidän pojalla on koneessaan kyllä jos jonkinlaisia estoja ja aina silloin tällöin seuraan, missä sivustoilla hän on käynyt. Mihinköhän tämä vielä johtaa? Maailma muuttuu niin nopeasti, että kehityksen mukana kulkeminen on tälläiselle "ei-niin-some-ihmiselle" hieman hankalaa, mutta ainakin minä äitinä voin (ja osaan)  keskustella ja yrittää pitää "antenneja" muuten päällä.
 
Eli täytynee varmati todeta että, jos tässä asiassa on jotain pahaa, niin on siinä jotain hyvääkin. Se on nykyaikaa, mutta mielestäni kaikessa virtuaali- ja /tai some- maailmassa ei pidä kuitenkaan unohtaa inhimillisyyttä (ja kohtuutta).
 
Koulupäivän jälkeen lapseni viettää iltapäivän tunteja perinteisemmässä peliympäristössä. Esimerkiksi viime viikolla pihalpelinä oli ollut vanha kunnon 10 tikkua laudalla. Eläköön perinteiset pihapelit!
 
Väkisinkin tulee aina silloin tällöin pohdittua, miten minä kasvatan ja ohjaan omaa lastani...ja vähän lapsen kavereitakin tässä maailmassa?
 
 
Tälläistä kevytä pohdintaa tällä kertaa.
 
 
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 26. elokuuta 2014

Pikaehostusta eteisessä


Viime viikolla sain äkillisen päähänpiston, että eteiseen pitää vaihtaa uudet matot. Mattojenvaihto-operaatio oli ollut jo pitemmän aikaa (muutaman vuoden!) mietinnässä, mutta jostain syystä se oli vain jäänyt toteuttamatta.






 
Vanhat mustat matot olivat palvelleet jo hyvin useamman vuoden. Nyt oli tullut aika vaihtaa uudet...ja puhtaat.  Olin miettinyt myös toisenlaisia mattoratkaisuja, esimerkiksi pyöreä ison maton ostamista, mutta jotenkin tämä koko ja malli toimii näissä neliöissä paremmin. Mainoslehtisestä bongasin tarjouksen ja seuraavana päivänä kävin töistä tullessani ostamassa uudet matot. Joskus siis nopeata toimintaa täälläkin.
 
 
 
 
 
 
 
Nämä matot taitavat olla samaa merkkiä kuin vanhat. Haaveilen paperinarumatoista, mutta tälläiset perusmatot tuli hankittua. Sovitin pieneen eteiseen kahta mattoa hieman eri tavalla, mutta mielestäni siitä tuli liian "kokolattiamattomainen". Niinpä vanha hyväksi koettu sommittelu sai jäädä voimaan ja vain väritys muuttui.
 
 
 
 
Tämän pikaehostuksen myötä eteisen ilme muuttui vaaleampien mattojen myötä hieman valoisammaksi. Kaikkein paras asia tässä taisi olla kuitenkin se, että eteisen lattiat tuli pestyä pitkästä aikaa ja saimme puhtaat matot lattialle. Pikaehostusta parhaimmillaan!
 
 
Eteisen muutos oli sen verran "iso", että jopa meidän isäntä huomasi nämä uudet matot. Ei huono. :D
 
 
 
 
 

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Oliko se sitten tässä?

 
Olimme viikoloppua viettämässä mökillä. Perjantaina mukaan lähti myös miehen vanhin poika vanhimman pojan kanssa (onpa hassusti sanottu, mutta oli just näin!). Perjantai-illan ohjelmassa oli pienimuotoista saaristoseikkailua eli sorsastamista. Miehet ja miehenalut lähtivät alkuillasta reissuun ja tulivat mökille kahden heinäsorsan kanssa. Reissu oli ollut ilmeiseti hieno, sillä ainakin meidän poika hehkutti, että oli ollut todella kivaa...
 
 
 
 



Minä sain olla hetken yksikseni mökillä ja lämmittelin saunaa. Sorsamiehet tulivat puoli kahdeksan aikaa mökille ja seuraavaksi vuorossa olikin saunomista. Merivesi oli jo sen verran viilentynyt, että osa jätti uimisen jo seuraavaan kesään. Minä olin yksi niistä. Pienet pojat jäivät mökille nukkumaan, kun isommat mestämiehet lähtivät vielä iltalennolle. Tältä reissulta tultiinkin vaihteeksi tyhjin käsin.
 





Lauantaina heitimme vierailevat sukulaiset aikaisin maihin ja aloimme suunnitella päivän hommia. Ilmeisesti työviikko oli vienyt meiltä kaikilta vähän "mehuja", sillä päivän työsaldo oli melkoisen vähäistä. Isäntä kävi sentään katsastamassa kanttarellit ja suunnitteli tukin uittoa, minä sain maalattua pienen pöydän. Kaiken kukkuraksi vetaisimme vaatimattomasti sellaiset puolentoista tunnin päiväunet....ihan koko sakki! Eipä ole tälläistäkään tapahtunut pitkiin aikoihin.
 
 
 


 
Eilen illalla pääsimme vielä ihailemaan hienoa sateenkaarta. Näitä sateenkaaria on näkynyt todella paljon muutaman viikon aikana. Spektrin värit ovat kyllä häikäisevän kauniita, valitettavasti vain ovat kovin katoavaisia. Sateenkaarien lisäksi täällä on jyrähdellyt ukkonen melkeinpä päivittäin. Suuremmlta ukkosmyräkältä on kuitenkin vielä säästytty.
 
 
 
 

Tänään aloimme laittaa mökkiä "talviteloille". Aurinkotuolit, tikkataulut ja puutarhakalusteet saivat lähteä talvehtimaan varastoon. Pukuhuoneesta otin kesämatot pois ja tein myös inventaariota kaiken maailman vesileluista. Seuraavasta yhteisestä mökkiviikonlopusta ei ole vielä tietoa. Siinä siivoilessani mökkiä olo tuli jopa hieman haikeaksi. Oliko se kesäkausi sitten tässä?










lauantai 23. elokuuta 2014

Lukulistalla



Kulunut työviikko on ollut sen verran ohjelmallinen, että postista tulleiden lehtien lukeminen on jäänyt odottamaan parempia aikoja. Varsinaisesti minulla ei ole ollut kiirettä, mutta iltaisin on ollut ilmeisesti parempaa tekemistä tai sitten olen ollut jo niin rätti-poikki-väsynyt, ettei lehtien lukemiseen ole jaksanut enää ryhtyä.



 
 
Ikean kuvaston olen ehtinyt selaamaan vain kertaalleen läpi ja Kotivinkin olen lukenut kahteen otteeseeen, pienissä osissa. Molemmat lehdet ovat luettavissa useampaankin kertaan. Ja Kotivinkki lähtee vielä kiertoon äiti-mummille.
 
 

 
 
 
Päivän mukaviin yllätyksiin kuuluu, kun postilaatikkoon on tullut joku sisustusaiheinen lehti. Odotan silloin oikein innolla iltaa, jolloin pääsisin selailemaan ja lukemaan, ihan rauhassa.Todettakoon kuitenkin, että nykyisin lehtien lukeminen ei välttämättä toteudu saman vuorokauden aikana, vaan siirtyy hamaan tulevaisuuteen...
 
 
 
 



Onneksi nämä lehdet eivät vanhene ihan heti, vaan ovat lukukelpoisia vielä viikonkin päästä. Tosin silloin lukulistalla saattaa olla odottamassa pari muutakin lehteä.
 
 
 
 
Elokuun viimeinen viikko on alkamassa ja täällä ajatukset alkavat siirtyä väkisinkin seuraavaan vuodenaikaan. Ehkä hieman haikein mielin jätän tämän kesän taakse. Olisin voinut nauttia kesäisistä päivistä vielä hiukan pidempään. Varsinkin nyt, kun melkein koko viikon on sadellut ja lupasivat ensi viikollekin jatkuvampia (?) sateita.
 
 
Sateinen sää on mielestäni hyvä syy käpertyä sohvalle peiton alle ja lukaista muutamia lehtiä. Jos näistä viriäisi taas uusia sisustusjuttuja (=projekteja) kotiin. Ehkä syksy virittää sisustusintoani, joka kieltämättä on ollut kesällä hieman kadoksissa.
 
 
 
 
 
 
 
 

torstai 21. elokuuta 2014

Elämäni aakkoset


Monissa blogeissa tämä on ollut yhtenä postausaiheena ja minäkin päätin ryhtyä kokeilemaan tätä kirjainleikkiä. Johonkin kirjaimeen voi tulla useampikin asia, mutta haitanneeko tuo mitään. Eli seuraavaksi vähän "Satumaista ajatuksenjuoksua"...



A:
 
 Arki. Pääsääntöisesti sitä parasta elämää.
Alvar Aalto: Suunnittelija, jonka tyylistä pidän edelleen.
Avioliitto: Minulle "pyhä asia". Yksi elämäni tärkeistä asioista, lapsen ja A niinkuin aviomiehen lisäksi.






B:
 
Bloggaus. Mieluinen harrastus
 
 
C:
 
Citroen C3, luottoautoni jo muutaman vuoden ajan.
 
 
 

 
D:
 
Desing. Kotona meillä on muutamia desing-esineitä. Haluaisn panostaa tähän enemmänkin jossain vaiheessa.
 
 
 
E:
 
Lapseni etunimen ensimmäinen kirjain. Tärkein ja rakkain asia elämässäni.
 
 
F:
 
Fiilistelijä. Otan ilon irti pienistäkin asioista
Fazerin suklaa: Heikkouteni, salmiakin ohella.
 
 
G:
 
Google. Tarpeelinen hakukone niin työssä kuin vapaa-ajallakin.
 
 
H:
 
Huumori. Sitä pitää olla elämässä, ettei se menisi liian totiseksi.
 

 

 
I:
 
Ideointi. Meikäläisen jatkuva olotila. Aina jotain pientä projektia ja ideointia mielessä. Kaikki eivät kyllä ehdi toteutusasteelle. Onneksi.
 
 
J:
 
Jääkiekko ja jalkapallo. Lapseni harrastukset, joissa olen väkisinkin mukana.
Juokseminen. Hyvä harrastus itselleni. Valitettavasti minulla vain hyvin kausiluontoista.
 

 
 
 
 
K:
 
Koti. Tärkein paikka maailmassa.
 

 
 

 
L:
 
Laakonpassi. Mökkipaikkamme saaristossa.
Lapsi. Arvokkainta, mitä minulle/meille on luotu tässä elämässä
 
 
M:
 
Matkustaminen. Mukava ladat akkuja välillä muuallakin. 
Meri. Elementti, jonka tärkeyden/hienouden huomasin opiskeluaikanani asuessani muualla.
 
 
 
 

 
N:
 
Naisellisuus. Minulle vähän hankala asia. Olen pitänyt itseäni aina enemmän tyttömäisenä kuin naisellisena tapauksena...vieläkin, vaikka lähentelen jo 50 ikävuotta...!?
 




 
O:
 
Onni ja Onnellisuus. Syntyy pienistä asioista.
Oma aika. Mitä sillä sitten tarkoitetaankin? En kaipaa juurikaan...
 
 
 
P:
 
Perhe. Meidän oma pikku (uus)perhe ja oma lapsuuden perhe. Minulle rakkaita ja läheisiä ihmisiä.
 
 
Q:
 
Q-hulluutta esiintyy ajoittain. Silloin nukun huonosti ja pinna on kireällä.
 
 
R:
 
Rakkaus on "elämän valo". Ihana tunnetila ja monimuotoinen.
 
 
 
S:
 
Sisustaminen. Lempipuuhaani. Päätyöni vastapaino. Jatkuvaa ideointia ja suunnittelua.
 
 
 
 

 
T:
 
Talvi. Lempivuodenaikani. Olen myös syntynyt talvella, joulu aatonaattona. Tunnustaudun myös "jouluihmiseksi".
 
 
 
U:
 
Unelmia...ja haaveita. Niitä täytyy olla aina elämässä. Vaikka edes hitusen.



 
 
 
V:
 
Virkkaaminen. Minulle mieluinen käsityömuoto.
Villasukat. Melkeinpä aina jalassa. Kesät talvet.
 
 
 
W:
 
www. Käyn aika paljon netissä ja luen mielelläni muiden blogeja.
 
 
X:
 
"Tuntematon tekijä". Vaikuttaa elämässä.
 
 
 
 
 
 
Y:
 
Ystävät. Ne "harvat ja valitut". Tuntuu, että meikäläisellä on liian vähän aikaa heille.
 
 
Z:
 
ZZZZZZZzzzzz. Nukkuminen on minulle tärkeätä. Lapsen myötä tilanne on hieman muuttunut...Päiväunet nukun aina,  kun on vain mahdollista.
 
 
Å:
 
Åbo (ruåtsin kielellä). Isompi (melkein) naapurikaupunki tässä lähellä. Siellä tulee käytyä vain luvattoman harvoin.


 


 
Ä:

Äiti. Oma ihana äitini. Itsekin saan kunnian käyttää tätä nimitystä. On hienoa olla äiti!


 
Ö:

Ötökät. Niitä en erityisemmin rakasta, enkä myöskään pelkää. Erityisesti paarmat ja hyttyset kuuluvat ärsyttävimpien ötököiden joukkoon.




ÖÖÖÖÖÖÖööööö  - siinä taisikin tulla kaikki!
 
 
 


Tämän tekeminen olikin yllättävän helppoa ja kuva-arkistoistani satuin löytämään sopivasti kuvia. Tämän postauksen asiat tulivat vaivattomasti ja juolahtivat melkeinpä heti mieleeni. Voi olla, että joku toinen kerta tulisi ihan muita asioita. Tällä kertaa kuitenkin näin.
 
Kokeilkaapa tekin. Tätä oli hauska tehdä!


 
 
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 19. elokuuta 2014

Recycle


Meidän käytöstä poistetut paristot saivat viime viikolla uuden säilytysastian...



 
 
Hain K-raudasta kuppivedintä mökillä tuunaamaani pöytään ja samalta reissulta ostin myös tämän peltisen rasian...ja vähän muutakin.
 
 



 
 
 
Aikaisemmin olen säilönyt vanhat paristot peltitölkkiin, mutta nyt kun löytyi oikein "nimikkotölkki", en voinut vastustaa tälläistä ex tempore-ostosta.




 
 
Meidän huushollissa on tapana kerätä isompi kasa näitä paristoja ja viedä ne sitten jossain vaiheessa kierrätyspisteeseen. Tosin huomasin, että muutama näistä oli päässyt jo hapettumaan aika pahasti eli täytyy muistaa seuraavalla paperinkierrätysreissulla ottaa tämä tölkki mukaan...
 
 

 
 
 
Kun poika tuli omalta torireissultaan kotiin, kyseli hän ensimmäisenä, mitä projektia olin hankkinut isälle K-raudasta. Taitaa poika tietää, että kun minä käväisen kyseisessä kaupassa, se tietää usein isännällekin hommia...ja niin taisi käydä tälläkin reissulla. Mutta siitä joku toinen kerta enemmän...
 
 
 
Kulunut työviikko on lähtenyt ns. täydellä teholla käyntiin. Oppilaat ovat lukujärjestyksen mukaisesti pitkiä päiviä koulussa ja ns. pehmeä lasku on muisto vain. Luokkamme on ollut vajaamiehityksessä nämä kaksi päivää eli hommia on ollut ihan  kiitettävästi (=kädet täynnä). Muutama viikko tässä menee vielä hienosäätöä tehdessä, ennen kuin ns. koulurutiinit alkavat muotoutua. Päivät menevät siis vielä enemmän tai vähemmän soveltaen. 
 
 
 
Tällä hetkellä on vähän väsynyt olo ja meikäläisen tarvitsisi myös vissiin "ladata paristoja". Muutama tunti tulee suunnitella huomiseksi, mutta loppu illan ajattelin pyhittää rentoutumiseen (=sohvalla makoiluun).Yritän saada itseni tänään aikaisin nukkumaan, jotta huomenna olisin jälleen voimissani ja virtaa täynnä.
 
 
 
 
 
 
Energistä viikko kaikille lukijoilleni!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Palloilua


Tänään oli pojalla tiedossa hieman liikunnallisempi aamupäivä. Joka kesä paikallinen jalkapalloseura järjestää Nappulaliigapäivän kaikille oman seuran innokkaille jalkapallon harrastajille. Viime vuotiseen tapaan kentällä oli hulinaa ja tunteiden paloa, kun nämä "pikku Litmaset" kokoontuivat viheriölle. Meitä katsojia ja "huoltajia" hemmoteltiin vaihteeksi auringonpaisteella...



 
 
Kesällä on harjoiteltu taitoja ja kauden vähitellen päättyessä mittaillaan paremmudesta enemmän tai vähemmän tosissaan.
 
 

 
 
Meidän poikamme ei ole halunnut viime vuonna liittyä ikäkausijoukkueeseen, koska hänen mielestään jalkapallo kuuluu hänen kesäharrastukseensa. Tämä "kesäpalloilu" on ollut ihan sopivaa meille; hajoituksia ja pelejä on vain kerran viikossa eli kaksi säännöllistä menoa... ja nekin viikolla.
 
 
 



On ollut hieno seurata oman jälkikasvun kehittymistä ja edistymistä. Viime kesän vielä melko varovaisesti pelanneesta jalkapalloilijasta on tullut melkoinen "libero" ja yksi joukkueensa kärkimiehistä.
 



 
 
Tänään pojilla oli pelejä tiiviissä aikataulussa. Ensimmäinen peli oli jo klo 10.30 ja peliaikaa oli tehokkaat 25 minuuttia. Ensimmäisen peli jälkeen oli heti perään toinen, sitten puolen tunnin tauko ja sitten vielä päivän viimeinen peli.
 
 
 



Pojan joukkueella (Liverpool United) oli erinomainen päivä. Ensimmäisessä ottelussa tuli tappio, mutta kahdessa muussa pelissä tuli selvä voitto. Meidän poikamme innostui tänään vielä tehtailemaan maaleja ja sai yhdestä pelistä vielä ns.vihreän kortin (Fair play-card). Poika oli silmin nähden tyytyväinen päivän suoritukseensa, mutta niin oli tämä äitikin.
 





Jalkapallokautta ei ole enää montaa viikkoa jäljellä ja tämä harrastus siirtyy jääkiekon tieltä "talvitauolle". Ensi kesänä poika ei pelaa enää näissä Mineissä, vaan siirtyy pelaamaan Nappuloihin. Mielenkiinnolla odotan, jaksaako hän edelleen innostua tästä lajista...vai viekö jääkiekkon pienen miehen kokonaan...
 
 
 
Täällä asennoidutaan vähitellen alkavaan työviikkoon. Tunnit on suunniteltu ja jostain pitäisi löytyä "energiapläjäys", että jaksasi lähteä vielä (juoksu)lenkille. Taidan lähteä psyykkaamaan itseäni kahvikupin ääreen...



 
 
 
 
 
 

lauantai 16. elokuuta 2014

Perussettiä


Ensimmäinen koulu- ja työviikko on takanapäin ja edelleen olotila tuntuu erittäin hyvältä. Jälkikasvun mennessä jo toiselle luokalle koulun aloittaminen ei ole ollut enää mikää JUTTU, vaan sellaista turvallista, tervetullutta arkea. Omassa työssä on voinut syyskauden aloittaa rauhallisin mielin...ja sekin tuntuu tosi hyvältä.



 
 
Maanataina laitoin työkassiani kuntoon ja keräsin kaikki työssäni käytettävät tavarani yhteen kuvaan. Nämä taitaa olla ihan ne välttämättömimmät tavarat. Tälläistä pakettia kuljetan lähes päivittäin mukanani. Sen sisältö saattaa tietenkin hieman vaihdella, mutta perussettiä siis.
 
 
 

 
 
Omaan työhöni erityisopettajan kuuluu melko paljon etukäteisvalmisteluja. Suunnittelen tulevat tuntini aina edellisellä viikolla, pääosin sunnuntaisin. Suunnitteluapuna minulla on tietenkin kalenterini ja sitten tuo musta kovakantinen vihko, johon teen ns. tuntisuunnitelmani hyvinkin yksityiskohtaisesti. Työpaikan avaimet kulkevat myös aina mukana. Nipussa ulko-oven, liikuntavaraston ja autopaikan lämmityspistokkeen avain.
 
 

 
 
Koska meillä on harvalla oppilaalla käytössä oppikirjoja, joudun melko paljon hyödyntämään netistä keräämiäni kuvia ja juttuja. Siksi muistitikku on myös tärkeä. Uusin työvälineeni on tuo pilli, jonka apulaisrehtorimme hankki meille kaikille opettajille. En tällä hetkellä opeta oppilailleni liikuntaa, mutta ehkä keksin sille muuta käyttöä..ja tuo keittokirja on enemmänkin meikäläisen apuna, kun suunnittelen oppilalle kotitaloustunteja.
 
 
 
 
 
Tänään kotona olisi tarkoitus tehdä kotitöitä; pyykin pesua, lakanoiden vaihtoa ja imurointia eli perussettiä sekin...
 
 
 
 
 
 
 

torstai 14. elokuuta 2014

Eläintieteellinen museo (osa 2)


Ja eilisen postauksen jälkeen jatkamme edelleen samassa retkikohteessa. Kuvia tulee edelleen paljon, mutta niiden lukumäärä on suoraan verrannollinen kuinka paljon luonnontieteellisessä museossa oli katsottavaa ja tutkittavaa. Jätin melkoisen määrän kuvia myös julkaisematta, ymmärrettävistä syistä.


Matka siis jatkuu...




 
Kolmannessa kerroksessa päästiin maailmankaikkeuden syntyyn ja elämän alkuun maapallolla. Tässä kuvassa alkuräjähdys on jo tapahtunut ja ollaan jossain alkio/alkueläintasolla...




 
 
Täällä poikamme innostui tutkimaan isoilla luupeilla erilaisia yksityiskohtia...Näistä kivistä haettiin fossiilin jäänteitä.
 
 
 



Ja olihan esillä miljoonia vuosia sitten eläneiden dinosaurusten luurankoja ja sen ajan puustoa. Pojan mielestä ne puut muistuttivat saniaisia...



 
 
Pääsimme tutustumaan myös tutkijan työhuoneeseen ja poika parkkeerasi itsensä välittömästi tietokoneen ääreen. :)
 
 
 
 

 
 
Samassa kerroksessa oli oma osastonsa myös Suomen luonnosta. Ensimmäinen näkymä oli tälläinen lavastettu  kaupunkinäkymä ja mitä eläimiä kaupungissa voi nähdä. Puiston penkin alla majaili siili ja roskiksessa oli esim. muutama rotta...YÄK.
 
 
 



"Keittiöön" oli havainnollistettu ei-niin-tervetulleita - hyönteisiä. Yhdellä hyllyllä oli aina esitelty aito hyönteinen (esim. koiperhonen) ja sitten siitä oli reilunkoinen suurennos. Eipä ollut mukavaa katsottavaa...enkä haluaisi näitä "lemmikkejä" meidän huusholliin...
 
 
 
 
 
 
Tämän näyttely todisti sen, että kyllä Suomen luontokin on moninainen. Täällä asustaa ja elelee hurja määrä erilaisia eläinlajeja. Tässä poika tutustuu vetolaatikoissa oleviin Suomessa esiintyviin kalalajeihin...ja niitä oli paljon!
 
 
 

 
 
Tässä kohteessa kerrottiin rengastamisesta ja siinä pääsi itse kokeilemaan, miltä rengastaminen tuntuu...
 
 
 

 
 
Suomen luontoa esiteltiin eri vuodenaikoina ja aikaisempien vitriineiden tapaan, toteutus oli hämmästyttävän aitoa ja yksityiskohtaista.
 



 
 
 
Isoissa lasivitriineissä oli koottuna kaikki Suomessa esiintyvät linnut... ja niitäkin oli melkoinen määrä.
 
 
 

 
 
"Talviosastolta" poika löysi kivan lumitunnellin, jossa oli havainnollistettu, miten riekko, hiiri ja karhu hyödyntävät lunta. Tällä osastolla oli paljon muutakin havainnollistavaa paikkaa, jossa sai ihan luvan kanssa koskea ja tutkia asioita.
 
 
 
 
Minulle tämä vierailukohde oli hyvin vaikuttava paikka, päihitti minun mielestäni jopa eläintarhan, sillä täällä sai rauhassa tarkkailla ja tutkia eläintä hyvinkin läheltä. Lisäksi vitriinit ja muut näytteille asetetut asiat tekivät meikäläiseen suuren vaikutuksen. Tämä oli todella elämyksellinen (ja eläimellinen) kokemus. Suosittelen kaikille.
 
 
 
Ja seuraavaksi jotain muuta...