Stailiamo

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Pähkäilyn päätös


Meidän mökillämme ei ole ollut mikroaaltouunia koko sen olemassaolonsa aikana. Useamman vuoden asiaa on kyllä harkittu, mutta hyvin olemme pärjänneet ilmankin. Vanhanaikaisesti kuumassa vedessä lämmittämällä tai sulattamalla ruoan valmistus on onnistunut vallan mainiosti. Mikroaaltouunin hankkiminen mökille aiheuttaisi myös kalusteongelman; sille ei oikein ollut valmista paikkaa tai jos oli, niin lähellä ei ollut pistorasiaa.

Hurjimmissa visioissa olin tekemässä mökin keittiöön pienen (?!) remontin. Kaappien paikkaa olisi hieman vaihdettu ja samalla olisi uudistettu ovet sekä ehkä puutasotkin. Tähän ei kuitenkaan tarvinnut ryhtyä, sillä IKEA ratkaisi asian...




 
 
Mietinnässä oli useampikin vaihtoehto muutamasta tarjoilupöydästä kahteen erilaiseen hyllykköön.
Tarjoilupöydät osoittautuivat liian isoiksi ja massiivisiksi, joten päädyin tähän valkoiseen, metalliseen Fjäkinge hyllyyn.
 
 
 

 
 
Nyt tähän (oikeasti kirjahyllyyn) mahtuu vallan mainiosti meidän uusi mikroaaltouunimme ja vähän muutakin keittiötavaraa...
 
 
 



 
Hyllyn laitoimme jääkaapin viereen, koska tällä seinustalla oli myös se pistorasia lähellä.
Hylly tuotiin näppärästi paketissa mökille ja kokosimme sen isännän kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä paikan päällä.
Kokoaminen oli helppoa ja sujui ongelmitta.
 




Siinä se nyt sitten on. Pitkän pähkäilyn päätös ja olen erittäin tyytyväinen tähän ratkaisuun.
Keittiö muuttui mikroaaltouunin myötä taas hiukkasen nykyaikaisempaan suuntaan.
Säästyimme isolta keittiöremontilta ja nyt on "rauha maassa". Vähän aikaa.
 
 
 
 
 

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Pieni ekoteko


Olen jo pitemmän aikaa miettinyt jätteiden lajittelua mökillä. Meillä on jo kompostoiva kuivakäymälä pihan perällä, joten kotitalousjätteen lajittelu olisi ainakin jollain tasolla mahdollista. En ole vain osannut tarttua (tässäkään asiassa) toimeen, kunnes...



 
 

...löysin Prismasta tällaisen suloisen biojäteastian, hieman kauniimman version niihin perusmalleihin verrattuna.
Tämän kelpuutin heti meille!
 
 
 
 
 
 
 
Astian vetoisuus ei ole suurin suuri, olisikohan arviolta n. kolme litraa eli varmasti meidän tarpeisiin sopiva.
Kansi sulkee mahdolliset hajut tiiviisti ja ulkonäkö on sen verran kiva, että tätä voi pitää keittiössä tiskipöydällä esillä.
 
 
 
 

 
 
 
Nyt alkaa mökillä uusi aikakausi, kun saamme kahvipurut ja perunankuoret kompostoitua.
Tämän astian voi vielä näppärästi tyhjentää huussireissulla, siis " kaksi kärpästä yhdellä iskulla" :)
Vanhojen tapojen poisoppiminen voi viedä meillä vähän aikaa, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta kompostoinnin salat avautuvat varmasti meillekin... 
 
 
 
Ei muuta kuin sanoista tekoihin!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Veljenpoika


Pääsimme juhlistamaan tänä viikonloppuna veljenpoikani konfirmaatiota...



 
 
Konfirmaation pääpaikkana toimi kaunis Rauman Pyhän Ristin kirkko.
Juhlapäivää oli todistamassa iso joukko rippinuorten sukulaisia ja ystäviä.
 
 
 
 




Oli hyvin liikuttavaa seurata näitä nuoria heidän tämän hetkisen elämänsä suurimmassa juhlassa, yhden askeleen lähempänä heidän aikuistumistaan. Varsinkin kun tuntuu, että he olivat juuri vähän aikaa sitten olleet ihan pieniä...

 
 



Kirkkomenojen jälkeiseksi juhlapaikaksi oli valittu idyllinen Rauman Merimuseo.
Osa juhlaväestä tutkiskeli odottaessaan aulassa olevia vanhoihin laivoihin (ja yleensä merenkulkuun) liittyviä esineitä.






Rauman Merimuseolla on ollut vaiherikas menneisyys. Se on toiminut aikaisemmin mm. nuorisotalona (minun nuoruudessani se tunnettiin Bosena) ja merikouluna. Puitteet pienimuotoisille juhlille ovat hienot. Juhlatila ei juuri koristeita kaipaa. 
 


 
 


 Alkumaljojen jälkeen pääsimme syömään maukasta ruokaa. Pöydät oli aseteltu U-muotoon, jolloin juhlaväki pystyi hyvin keskustelemaan ja juhlasta tuli hyvin lämminhenkinen.






Pöydissä oli kauniit pöytäkukkaset, joissa oli käytetty luonnonkukkia; lupiineja, koiranputkia, apilaa, päivänkakkaroita, syreenin oksia, pioneja ja koiranputkea. Kaunis kesäinen asetelma, jonka (ymmärtääkseni) veljeni vaimo oli ihan itse tehnyt tätä juhlaa varten.
 
 

 
 
Ruokailun jälkeen nautimme tietenkin kakkukahvit ja saimme kuulla kummisedän pitämän puheen , jonka aikana hän antoi kummilapselleen rippiristin lisäksi matkamuistoja juuri päättyneeltä Australian matkalta. Jokainen matkamuisto oli myös vertauskuvan elämästä, ollen myös opastukseksi sekä evästykseksi elämässä eteenpäin.
 
 
 
 
Nuorten juhlissa päällimmäisenä tunteena on aina positiivisuus ja iloisuus. Heillä on elämä edessään ja tämä konfirmaatiopäivä on yksi iso etappi heidän elämässään. Oli ilo ja kunnia olla juhlistamassa sitä yhdessä muun juhlaväen kanssa. Kaikkea hyvää veljenpojalleni tästä eteenpäinkin!!!!
 
 
 
 
 
 

perjantai 26. kesäkuuta 2015

IKEAssa



Eilen pääsin miehen työreissun siivellä käymään Raision IKEAssa. Isäntä oli kovin huolissaan saisinko kulutettua siellä aikaa n. neljä tuntia. Ei kuulkaa tehnyt tiukkaakaan.





Kannoin kameraa uskollisesti kassissa ja otin sieltä vain nämä kaksi kuvaa. Keittiöpuolella oli uudistukset käynnissä ja usea tila oli huputettuna, joten kuvauskohteita ei muutenkaan paljoa ollut.




 
 
Kiersin yläkerran huonekalunäyttelyn kolmeen kertaan läpi, tosin yhdessä välissä pidin lihapullat ja muusi-tauon.
Jokaiselta kierrokselta huomasin aina lisää jotain kivoja sisutusjuttuja, joten ei se neljä tuntia ollut lainkaan ylimitoitettua.
 
 
 
 
Lähdin IKEAan tekemään "täsmäostoksia" erityisesti mökille. Pitkän pohdinnan ja pähkäilyn tuloksena ostin mökille hyllykön (sille mikrolle!). Lisäksi tuli hankittua  uusi lamppu, pari tekokasvia ruukkuineen...ja tietenkin perinteiset servietit. Aika maltillisesti olin siis liikkeellä.
 
 
 
Seuraavalla mökkireissulla on siis tiedossa pientä kalustepäivitystä. Taitaa siinä olla isännällekin jotain puuhastelua...



torstai 25. kesäkuuta 2015

Pompuloita


Juhannuksen jälkeen kävin hieman alennusmyynneissä. Mitään ihmeellistä en erityisemmin hakenut, mutta jotain sieltä sentään tarttui mukaan.








Nämä keltaiset, ihana puupalloista tehdyt kaulakoru ja siihen kuuluva rannekoru.
Aivan ihanat...ja taitaa olla jo aika tätimäisetkin :)






 
Näillä pirtsakoilla pompuloilla piristää kummasti asua.
Minulla mustia vaatteita löytyy vaatekaapista kasapäin ja tällä setillä saa asusteisiin vähän väriä.



 
 



Alennusmyynneissä meikäläisellä kävi kyllä ihan "perinteiset".
Nämä eivät olleet (tietenkään!) alennusmyynnissä, vaan normaali hintaiset.
Onneksi kuitenkin ihan kohtuuhintaiset.

 
 
 
Tänään päsen käymään pienoisella ex-tempore-matkalla Raision IKEAssa. Mies menee työreissulle Turkuun ja lupautui heittämään minut Raisioon. Matkasta ei tule kovinkaan pitkä, mutta poika lupautui menemään mieluummin äiti-mummille kuin äidin makutuomariksi. Suunnitelmissa on tehdä "täsmä ostoksia", mutta varmasti mukaan tarttuu jotain ekstraakin. Olkaahan kuulolla...
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kesäinen kääretorttu

Innostui eilen, tiistaina,  leipomaan ja väkersin nopeasti perinteisen kääretortun. Tai melkein perinteisen.






Ohjeen otin suoraan Valion nettisivuilta. Muunsin täytteen ohjetta ja kääretortun ulkoasua... noh, hieman.








Täytteeksi tuli kermavaahto-vanilja-rahkasekoitus ja päälle vain pelkkää kermavaahtoa.







Jotta kääretorttu olisi vähän kesäisempi, koristelin sen (ruotsalaisilla!) mansikoilla.
Ensin meinasin raastaa päälle vain suklaarouhetta, mutta kuinkas ollakaan, minä hieman innostuin...
 





Sulattelin suklaata vesi hauteessa enkä jaksanut ruveta enää pursottamaan sitä pussista kauniin raidalliseksi.
Suklaata laitoin (kuten kuvasta näkyy) vähän reippaasti ja ulkonäöstä tuli vähän ronskimman puoleinen, mutta kelpaa minulle.
Tällainen "kesähalko".
 

 

 
 
 
Pojalla on heinäkuussa tulossa syntymäpäivät ja sainkin tästä idean tarjota tätä herkkua silloin kahvipöydässä.
Oli tämä kuitenkin sen verran onnistunut kokeilu.



 
 
P.S. On se muuten ihmeellinen juttu, vaikka tämän kääretortun koristeluun tarvittiin vain hieman suklaata, hävisi tässä touhussa melkein kokonainen 200 gramman suklaalevy...jonnekin :D
 
 
 
 
 
 

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Lasimääräys



Olen melkoinen "vatvoja", monessakin asiassa. Kaikille erikoislääkäreille ajan tilaaminen on minulle jollain tavalla vaikeata, en vai saa asioita toimitettua. Pienimuotoista ryhdistäytymistä on kuitenkin havaittavissa, kun tämän naisen ikä alkaa lähestyä 50 rajapyykkiä.




 
 
Silmäasemalla on ollut jo pitemmän ajan hyvä tarjous (huom! tämä ei ole maksettu mainos!).
Meillä isäntä ehti hankkia ensin komeat uudet "okulaarit" ja vielä aurinkolasit päälle.
Hänen esimerkkiään noudattaen minä sain tilattua ajan oikein silmälääkärille.
Ja ettei menisi viime tinkaan, sain varattua ajan viimeiselle voimassa olevalle tarjouspäivälle.
Tietenkin.
 
 



En ole vielä koskaan käynyt oikein silmälääkärillä. Vain yhden kerran olen käynyt optikolla ja silloin minun sanottiin pärjäävän ihan "Tiimarin laseilla". Tuosta oli kuitenkin kulunut jo useampi vuosi aikaa, joten ehkä oli aikakin tehdä hieman perusteellisempi tutkimus tämä naisen silmiin. Mitään hälyttävää ei onneksi löytynyt ja näkökin on pysynyt vielä melko hyvänä.
Puudutusaineen ja pupillinlaajenemista odotellessa ehdin kokeilla jo kehyksiäkin...
 
 
 



Kehysvalikoima oli melkoinen, mutta yllätyksekseni ja hämmästyksekseni löysin kehykset todella nopeasti.
Kokeilin useampiakin vaihtoehtoja, mutta päädyin muovikehyksisiin ja sellaisiin "kirjaviin". Eivät muuten ole nuo kuvassa olevat...hih, hih.
Nyt odotellaan, että saan uudet lukulasini parin viikon sisällä ja tämä naisen (ulko)näkö kohenee kertaheitolla!
 



sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Juhannuksen tunnelmia...



Muutamissa kommenteissa olen maininnutkin, että tämä juhannus oli säiden puolesta (ainakin täällä) huomattavasti parempi mitä sääennustuksessa ensin lupailtiin. Saimme siis nauttia suhteellisen lämpimästä ja kuivasta juhannuksesta. Ajattelin laittaa vielä vähän kuvia juhannuksesta...







Sää oli ajoittain pilvinen, mutta tyyntä. Harvoin meri on näillä seuduilla näin "pläkä".




 
 
 
Juhannuksen vietossa oli meidän ja vanhimman pojan perhe.
Tällä porukalla ohjelmaa riitti ihan kiitettävästi.
 
 
 




Kalastaminen oli porukan mielenkiintoisin ajanviete tänä juhannuksena, pienimmästä isompaan.
Kalansaalistakin tuli; ahven ja muutama särki, unohtamatta pojan saamaa komeaa juhannushaukea :) 




 
 
 Kalamies ja hänen äitinsä (=miniä).
 
 
 
 
 

Onneksi meillä on mökillä iso pirttipöytä, johon mahtuu syömään sulassa sovussa vähän isommallakin porukalla.
Tässä syödään grillissä tehtyjä herkullisia Hirvihampurilaisia ja illemmalla söimme vielä muurinpohjalettuja.
Mukaan oli tullut vielä Sini-siskonen, hänen avopuolisonsa... ja tietenkin Alma-koira. 
 
 
 

 
 
Muutama juhannuskokkokin paloi lähistöllä.
 
 
 




Tämä kuva on otettu yhdeksän jälkeen illalla. Onpa valoisaa...ja rauhallista.
 
 
 
 
 
 
 
Mukava juhannus tuli jälleen vietettyä "omalla porukalla".
Söimme hyvää ruokaa, saunottiin ja nautittiin yhdessäolosta.
Vähän niin kuin "toinen joulu"
 
 
:D
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Juhannuksen kalajuttu



Meillä tämän juhannuksen ehdoton ajanviete on ollut onginta ja uistimen heitto. Juhannusaattona poika ja isoveli lähtivät kahdestaan heittämään uintia, pienempien  (isoveljen kahden lapsen) jäädessä mökille nukkumaan. Mahtoikohan illassa olla juhannuksen taikaa, sillä reissulta kotiutui tällainen näky.



 
 
Kolmannella heitolla oli uistimeen tarttunut tällainen kalan vonkale.
Juhannushauki.
 
 
 

 
 
 
Kalamies oli tietenkin tyytyväinen saaliiseensa ja esitteli sitä ylpeänä kameroille...
 




 
 
Meidän huushollissa hauki ei kuulu arvostetuimpiin ruokakaloihimme, mutta onneksi meillä oli heti tiedossa, mihin tämä toimitetaan.
Äiti-mummille tietenkin.
 
 
 
 
 
 
 
Saaliin perkaamiseen poika ei enää ryhtynyt, vaan sen kunnian sai tehdä isoveli.
Poika oli kuitenkin hyvässä opissa katsomassa "toimitusta" vieressä.
 
 
 
Eikä tämä kalareissu jäänyt varmastikaan tämän kesän viimeiseksi.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Mittumaarin aikaa...



Eilen kävin pikaisesti kaupungilla ja törmäsin kyseiseen tyylikkääseen naiseen...




 
 
 
 
Kyseinen patsas sijaitsee Wanhassa Raumassa ja vaihtaa kesän aikana ilmeisesti välillä myös paikkaa.
Talvisin tämä neitonen kannustaa jäähallilla jääkiekonpelaajia.
 
 
 
 

 
Nyt Rauma Flik oli laitettu juhannuksen kunniaksi hieman kauniimpaan juhlakuntoon...
 
 
 
Oikein iloista Mittumaarin aikaa kaikille lukijoille ja nautitaan tästä keskikesä juhlasta!
 Täällä ainakin juhannussää on ollut säätiedoista poiketen kohtalainen...
 
 
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Uutta potkua


Kevään työkiireiden (ja muiden hyvien tekosyiden) takia juokseminen ja yleensäkin liikunta on ollut viime aikoina vähänlaista, ellei peräti olematonta. Näin kesälomani alettua haen nyt uutta potkua juoksemiseen. Jälleen kerran.





 
Yksi parhaimmista motivaattoreista on hankkia itselle jotain uutta liikuntavälineistöä.
Tällä kertaa päätin ostaa itselleni uudet "menomonot".
Paikallisessa urheiluliikkeessä kun sattui olemaan vielä hyviä tarjouksia...
 

 

 
 
 
Olen jo melkoisen merkkiuskollinen, joten tyydyin jälleen Asicsin juoskutossuihin.
Kokeilin muutamia erilaisia ja nämä tuntuivat parhaimmilta.
 
 


 
 
Aikaisemmat juoksupopot ovat goretex-kalvoiset ja hieman painavammat kuin ns. tavalliset.
Halusin näihin kesäkeleihin (!?) hieman kevyemmät kengät.
Nykyajan juoksulenkkareissa on näköjään melkoista väri-ilottelua,
joten nämä olivat sieltä hillitymmästä päästä ja enemmän minun makuuni.
 
 
 
 
Nyt pitäisi olla taas "välineistö" kunnossa ja toivottavasti myös askel kulkisi.
Jospa sitten lähtisin näitä ulkoiluttamaan tuonne reippaaseen tuuleen...HIPHEI!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Katoavaa kaunetta


Tässä eräänä iltapäivänä ryhdyin jälleen pihahommiin. Aloitin ruohonleikkuulla, mutta sitten innostuin siistimään aidanreunuksia ja etupihan kivialuetta. Siinä vierähtikin mukavasti muutama tunti ruohontupsuja leikaten ja nyppien. Nämä puutarha hommat ovat kyllä siitä kiitollisia, että heti näkee kättensä jäljet.






Meillä kukkii pihan ainoa omenapuu. Sen on poika saanut tädiltään ristiäislahjaksi,
mutta vuosien saatossa olen jo unohtanut koko puun nimen.
 
 
 
 



Sen kukinnot ovat niin hentoiset ja kauniit. Valitettavasti tämä (niin kuin moni muukin) kauneus on katoavaista.
Onneksi ehdin ikuistamaan omenapuun kukinnan kamerallani.
 


 


 
Viime vuonna tämä talvilajike innostui tekemään hedelmää jopa huikean yhden (!) omenan verran.
Jos tänä vuonna saataisiin vähän enemmän satoa...;)
 

 





Täällä muutenkin alan virittäytyä pikku hiljaa puutarhahoito-taajuudelle.
Seuraavaksi hankintalistalla kesäkukat, villiviinin taimet, kuorikatetta ja multaa.
Eiköhän se siitä sitten lähde...
 
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Siskon "pyöreät"


Kesä ja kesäkuu on meidän kalenterissa juhlien aikaa. Eilen saimme juhlistaa jo maaliskuussa täyttäneen isosiskoni syntymäpäiviä...




 
 
Juhlapaikkana oli Nakkilan vanha Nakkilan Maamiesseuran talo.
Talon historiasta ei allekirjoittaneella ole parempaa tietoa, mutta varmasti se on lähemmäs 100-vuotta vanha.
 
 

 
 
Komeat olivat puitteet sisällä.
Juhlaväkeä tuli paikalle päivän aikana yli sata ja juhlaväki mahtui näihin neliöihin oikein hyvin.
Paikalle oli kutsuttuna niin sukulaisia kuin ystäviä, läheltä ja kaukaa.
 
 
 




Syntymäpäiväsankarille kohotimme tietenkin maljat ja lauloimme onnittelulaulun...




 
 
Sankarille sai tietenkin myös lahjoja.
Sankarin toivomus oli ollut, että hänen matkarahastoaan kartutettaisiin, mutta taisi hän saada jotain muutakin...
 
 





Lahjapöytä
 
 
 

 
 
Ohjelmassa oli ruokailua ja yleistä seurustelua.
Äiti-mummi piti tyttärelleen lämminhenkisen puheen ja taisi siellä kuulijoiden silmäkulmatkin hieman kostua.
Juhlayleisö sai kuulla myös naisporukan laulaman "Aikuinen nainen"-karaoke-esityksen.
 
 
 
Me lähdimme vielä illalla ajamaan kotiin, mutta päivä (tai ilta) jatkui hyvinkin vapaamuotoisesti juhlaväen kesken. Isosiskolleni päivä oli varmasti tärkeä ja ikimuistoinen. Siskoni elämä ei ole ollut aina sieltä helpoimmasta päästä. Positiivisella asenteellaan hän on kuitenkin pystynyt voittamaan vaikeudet ja jatkamaan elämässään eteenpäin. Eikä näitä juhlia taida koskaan liikaa olla...varsinkaan sellaisia, johon saisi koolle kaikki itselle tärkeät ja läheiset ihmiset. Vielä kerran siskolleni oikein lämpimät onnittelut ja halaukset. Perästä tullaan... ;)