Stailiamo

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kuntopiiriä kotona?!!!


Vuorotteluvapaallani olin ajatellut, että pystyn mahduttamaan päivä ohjelmaan kuntosaliharjoittelua, ainakin silloin, kun kelit ovat niin huonot, ettei kävely-tai juoksulenkit ulkona ole mielekkäitä (= ei huvita lähteä). Juoksulenkit ovat jostain syystä (motivaation puute) jääneet pois, mutta kävelemässä olen käynyt suhteellisen ahkerasti. En tiedä minkälaista myrskyä olen odottanut, mutta ainakaan vielä en ole salitreenejä aloittanut. En ole edes käynyt lähelläkään salia. Asialle piti kuitenkin tehdä jotain...






Meillä on alakerrassa, miehen "lataamossa", tällä hetkellä jonkin verran tilaa, jossa poika käy silloin tällöin kavereiden tai iskän kanssa pelaamassa "kellarisäbää". Tämä tilahan olisi vallan oivallinen kotona suoritettavalle kuntopiirille. Minä jopa testasin, että tuolla matalassa tilassa voi jopa hyppiä hyppynarulla...kaikkien noiden eläinten valvovien silmien alla...







Netistä löytyi paljon erilaisia kuntopiiriohjeita. Minun kuntopiirini lähtökohtana oli mahdollisimman yksinkertaiset ohjeet ja liikkeet sekä mahdollisimman vähäisten apuvälineiden (esim. käsipainojen) käyttö. Löysin terveysverkko.fi sivustoilta kuntopiiriohjelman, jossa oli selkeät kuvat ja ohjeet. Tulostin kuvat ulos ja ajattelin vielä askarrella ne johonkin värikkäälle kartongille.
Onhan se paljon mukavampi punnertaa, kun liikekortit on tehty hienoiksi...
 
 
 
  
 
Täällä nyt psyykataan ja viritellään (ajatuksen tasolla) itseä kotijumppaan. Jos saisi vaikka tuon muunkin porukan innostumaan. Taas on meikäläisellä suuret suunnitelmat. Mielenkiinnolla jään seuraaman, minkä tekosyyn sitä seuraavaksi keksisi...jos nyt pääsisi edes alkuun.




Ja tämä kohtaus taitaa mennä yhtä nopeasti ohi kuin tulikin :D

 
 
 
 
 
 

lauantai 30. tammikuuta 2016

Urapohdintoja


Tämän kevään kuluessa saan sisustusopintoni päätökseen ja haikein mielin ajattelen jo sen jälkeistä aikaa. Meillä on ollut todella mukava porukka opiskelemassa ja kurssilta on tullut paljon uusia ystäviä. Huhtikuun jälkeen jokainen meistä lähtee taas omille teilleen.






Väistämättä olen pohtinut jo pitempään, miten jatkan tästä eteenpäin.
Se on selvää, että palaan syksyllä ansiotyöhöni erityisopettajaksi,
mutta miten jatkan tämän sisustusintohimoni ja opiskelukokemukseni kanssa...?
 
 





Olen tässä jo pitkin vuotta pyöritellyt ajatusta mahdollisesta sivubisneksestä
eli todennäköisesti perustan toiminimen tai ryhdyn ns. kevytyrittäjäksi (=freelancer?).
Haluan jakaa sitä tietoa ja taitoa, jota omat kokemukseni ja sisustusopintoni ovat minulle suoneet.
Olen ajatellut, että voisin tehdä sitä oman päätyöni ohella, sillä todennäköisesti en pystyisi elättämään itseäni täysipäiväisenä sisustussuunnittelijana...
 
 
 



Tämä ratkaisu tuntuu tällä hetkellä ainoalta oikealta.
Pidän leipätyöstäni todella paljon, enkä halua luopua siitä ainakaan vielä
Se antaa minulle taloudellisen turvan, mutta halua kokeilla myös siipiäni uudella urallani.
Jos en nyt hyödyntäisi saamiani oppeja, tuntuisi tämä kaikki vähän hukkaan heitetyltä.
Jos en tekisi tätä ratkaisua, tuntuisi se "mammaroinnilta",  jopa itsepetokselta.
Jos en tekisi tätä päätöstä, asia kaduttaisi minua koko loppu ikäni...
 
 
 
 
 




Olen hieman "lammas" näissä isoissa päätösasioissa, mutta tällaisen kevytyrittäjyyden kautta riskinotto tuntuisi vähemmän pelottavalta.
Jos kerta SE askel täytyy uskaltaa ottaa, olisi tämä kuitenkin melko turvallinen ja riskitön vaihtoehto. 
Meillä on suvussa paljon yrittäjiä (edesmennyt isäni, veli, sisko, miehen poika...) ja oma mieskin on joskus ollut yrittäjänä,
joten saisin varmasti heiltä tukea ja apua tarvittaessa. Yrittäjäksi lähteminen ei tässä suhteessa arvelluta yhtään.

 
Ja sen isoimman ratkaisun ja  päätöksen teen loppu viimeksi kuitenkin vain minä itse...




Katsotaan, miten asia tästä etenee kevään kuluessa...
 
 
 





perjantai 29. tammikuuta 2016

Prosessoinnin keskeltä...


Valitettavasti aika moni  tuleva postausaiheeni liittyy tavalla taikka toisella sisustusopintoihin ja nyt niin ajankohtaisiin sisustustehtäviin. Pahoitteluni niille, jotka haluaisivat lukea täältä jotain muutakin. Tämä on nyt meikäläisen elämässä vain niin "pinnalla". Täällä siis piirretään ja väännetään, väännetään ja piirretään...ja pyyhekumia kuluu...








Pähkäilyä, päätöksiä, veivaamista ja suunnittelua...






 
Luonnoksia skissipaperille, vaihtoehtojen miettimistä netissä surfailua, mittaamista...ja taas pohtimista.
Sitähän tämä sisutussuunnittelu parhaimmillaan (ja pahimmillaan) on...

 
ON TÄMÄ NIIN KIVAA!

Ja täällä alkaa suunnitelmat hahmottua...




Onneksi tähän elämään mahtuu muutakin kuin vain pöydän ääressä istumista ja suunnitelmien tekemistä. Meillä se näyttää olevan tuo jääkiekon harrastaminen. Mies tulee työreissultansa kotiin ja tänään lähdetään vielä koko perheen voimin illaksi  pojan  jääkiekkopeliin rakkaaseen naapurikaupunkiin. Sunnuntaina jatketaan pelaamalla jäähallilla omia vastaan ns. tasojoukkueittain. Väliin mahtuu toivottavasti ulkoilua, hyvää ruokaa ja rentoa yhdessä olemista...




Oikein mukavaa viikonloppua teillekin!






 

torstai 28. tammikuuta 2016

Liikuttava ilta


Tällä kertaa ei ole kyseessä tunnetilasta, vaan ihan oikeasti liikunnasta. Täksi kevätkaudeksi  meidän poikamme vaihtoi "höntsäsählyn" toiseen liikuntamuotoon...






Paikallinen jalkapalloseura järjestää kerran viikossa talviharjoitteluhallissa liikuntapainotteisen illan, Iirolandian. 
Suorituspaikkoja on erilaisia ja jokainen saa vapaasti tehdä (=liikkua) miten haluaa.
Ilta on maksullinen, mutta paikan päällä saa olla ilman aikarajoitusta.


 

 
 
 

Halli on jaettu eri alueisiin, niin, että aivan pienillä on oma alueensa, jossa he saavat touhuta turvallisesti.
Isommille lapsille on jos jonkin moista tekemistä isosta jalkapallokentästä sählyyn ja koripalloon.
Kentän reunalla saa kiivetä kiipeilyseinällä ja kokeilla polkuautoja tai potkulautoja turvallisesti.
Tai siellä voi juoksennella ihan muuten vaan. Paikka todellakin innostaa lapsia liikkumaan.
 



 



Illan aikana paikan päällä käy satoja lapsia ja aikuista liikkumassa.
Tosin meikäläisen rooli on nykyisin olla enemmänkin kännykkä- ja lompakkovahtina.
 On kiva katsoa, kun lapset liikkuvat ja temmeltävät pelkästä liikunnan riemusta,
varsinkin tällaisilla keleillä, kun talvilajit ovat sateen takia (toivottavasti lyhyellä) tauolla.


 




Tällaisessa paikassa meikäläinen viettää nykyisin keskiviikkoiltaansa.
Joskus käyn pikaisesti läheisessä kirjastossa, mutta usein miten jään itsekin paikan päälle.
Seuraavaksi mukaan voisi ottaa vaikka jonkun sisustuslehden tai käsityön... ;)




 
 


 







keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Kotikonsteja...


Havahduin tässä eräänä iltana saunan jälkeen, että jalkapohjani ja kantapääni ovat karmaisevassa kunnossa. Eihän niitä kehtaa näyttää kenellekään. Joitain  oli siis tehtävä...









Ostin Prismasta jalkasuolaa ja raspin ja päätin aloittaa taistelun kuivia kantapäitä vastaan...







Meinasin haalia kaupan hyllyltä vähän enemmänkin hoitotuotteita jaloille, mutta ymmärsin rajata ostokseni näihin kahteen tuotteeseen.
Kuivan ihon rasvoja löytyy meidän kotoa purkki tolkulla, joten enköhän pärjäisi näillä.
 
 
 
 
 
 
 



Saunassa liottelin jalkojani kylpysuolavedessä ja poikakin halusi oman jalkakylpynsä.
Liottamisen jälkeen käytin raspia kantapäihini ja sen jälkeen laitoin niihin vielä öljyä.
Lopuksi sukat jalkaan ja toivomaan, että nämä konstit auttaisivat.
Edes sen verran, että kehtaisi mennä oikein lailliseen jalkahoitoon... :)



Toivoa siis on pehmeämmistä kantapäistä ja jaloista. Onneksi sandaalikeleihin on vielä aikaa, tosin talvikenkien sijaan tällä hetkellä täällä tarvitaan kumisaappaita. On sen verran sohjoista, märkää ja kamalaa... :(
 
 
 




 

tiistai 26. tammikuuta 2016

Astiaston täydennystä


Meillä on astiakaapista huvennut vanhaoja astioita isännän vuokrahuoneistoihin ja meille on ollut tarvetta uusille pienille leipälautasille. Käydessäni Prismassa, kävin pikaisesti taloustavarapuolella ja löysin meille sopivat lautaset...ja vähän muutakin.






Olin jo aikaisemmin uudistanut meidän kahvikupit, joten halusin ehdottomasti saman sarjan lautaset.
Onneksi näitä oli vielä hyllyssä, joten ostin meille näitä kuusi kappaletta. Näillä pitäisi pärjätä.
 
 
 
 
 
 
 
 
Lautasten muotoilu muistuttaa erehdyttävästi TEEMA-lautasia, mutta olivat huomattavasti edullisemmat.
Minusta on kiva, että lautasissa on hieman nouseva reuna, jolloin syöminen on ehkä hieman helpompaa.
 
 
 
 
 
 
 
Väriksi valikoitui valkoinen, sillä se on hyvä väri yhdistää muihin astioihin...siis niihin valkoisiin ;)
 
 
 
 
 
 
 
Samalla reissulla ostin myös meille tarjottimen, jossa on kunnolliset reunat ja kantokahvat.
Aluksi katsoin oikein ihanan kirkkaan keltaista (ja kalliimpaa), mutta sitten löysin yhden hyllyn päästä tämän...
ja valkoisen.
 
 
 
Näin tarpeellisia "värikkäitä" ostoksia tuli ostettua  :)
 
 
 
Alun perin lähdin Prismaan ruokaostoksille. Tarkoituksenani oli ostaa puuttuvia ruokatarvikkeita, kuten esim. voita. Kotiin tullessani minulla on kaksi muovikassillista tavaraa ja tyhjentäessäni kasseja huomasin, että se voi oli edelleen siellä kaupassa. Tuttu juttu? Ei siinä auttanut muu kuin mennä lähikauppaan ostamaan se puuttuva voi...lähikaupan ostokset olisivat varmasti muutenkin tulleet halvemmiksi kuin tämä ostosreissu, mutta nyt sain hankituksi ne puuttuvat lautaset. Tällainen reissu tällä kertaa. 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 25. tammikuuta 2016

Ja seuraava(t) tehtävä(t)


Ei tässä ehdi opiskeluissa pahemmin laakereilla lepäilemään. Juuri, kun sain viikonloppuna yhden tehtävän esiteltyä ja pois käsistä, täytyy suunnitella jo seuraavaa...tai oikeastaan seuraavia tehtäviä.








Maaliskuun puolessa välissä pitäisi esitellä yksi laajempi sisustustehtävä pohjapiirutsuksineen ja sisustussuunnitelmineen.
Vaikka kyseessä on yksiön sisustussuunnitelma, tulee siinä ottaa huomioon kaikki mahdollinen asia:
 pinnat, materiaalit, valaistus, kalustus, budjetti...kääk...!!!



 


Työn tekee hieman hankalaksi se, että siihen liittyy kuvitteellinen tarina nuoresta parista, heidän tyylistään ja toiveistaan.
Koska heitä ei ole oikeasti olemassa, minun pitää itse päättää kaikki sisutusratkaisut.
En pysty hyväksyttämään tai hylkäämään ideoitani ja sehän tässä vaikeata onkin.
Ideoita pukkaa vaikka kuinka ja paljon, mutta se "punainen lanka" vielä puuttuu...



 



Tämän työn pohjapiirustusta aloin jo piirtämään puhtaaksi, mutta varsinaisia muutoksia en ole vielä tehnyt.
Pinterestin kuvamateriaalia olen selaillut tunti tolkulla ja jotain hahmotelmia alkaa olla tuolla pienessä päässä.
Homma on kuitenkin aivan alkutekijöissä ja kaiken tämän lisäksi olen ajatellut ehtiväni tehdä vielä yhden ylimääräisen keittiösuunnitelman. Ihan siis ekstrahommana.

 


Ei tässä muuten mitään paniikkia olisi, mutta olen ajtellut tehdä molmmat tehtävät kutakuinkin valmiiksi ennen suunniteltua hiihtolomareissuamme. Lomaviikon jälkeen olisi yksi viikko vielä aikaa tehdä hienosäätöjä, joten vähän kiireeksi vetää. Eihän tässä ole tammikuuta kuin tämä viikko jäljellä ja sitten onkin helmikuu hiihtolomineen. Helmikuussa olen vielä pari päivää "työreissulla" Turussa, joten näitä suunnittelupäiviä ei nyt niin hirveästi ole. Täytyy vissiin suunnitella oikein kalenterin kanssa tätä ajankäyttöä. Ei tässä auta muuta kuin mennä "sorvin" ääreen...








sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Posion maisemiin...


Kevätlukukausi on kouluissa lähtenyt jo hyvää matkaa vauhtiin ja onkin tullut aika raotella meidän seuraavaa lomasuunnitelmaa...




 
 
 
 
Pitkästä aikaa päätimme suunnata hiihtolomalla vaihteeksi Pohjois-Suomeen, Posiolle.
Viimeksi olemme olla Levillä, silloin kun poikamme on ollut kaksi vuotta vanha.
Sen jälkeen olemme viihtyneet paremmin etelän lämmössä...
 
 
 
 



 
Tiedossa on taatusti lunta ja talvisia maisemia.
Toivotaan, ettei olisi liian kylmää, jotta päästäisi porukalla kokeilemaan sekä laskettelua että muromaahiihtoa.
Meikäläinen taitaa tarkistaa varmuuden vuoksi tuon oman vapaa-ajan vakuutuksensa  ;)
 







Majoituksen isäntä sai järjestettyä (tutun kautta) edulliseen hintaan.
Tiedossa taatusti leppoisa loma näin hienoissa maisemissa.
Nyt lasketaan innolla viikkoja ja päiviä...!

 
( Kuvat otettu Googlen kuvahausta)
 
 
Tämä alkanut kevätkausi tietää myös opintojeni päättymistä huhtikuussa ja pientä tehtäväruuhkaa. Eilen sain palautettua Kuutio-tehtäväni ja palaute oli hyvää ja rakentavaa. Tänään vietän osan päivästä jäähallilla pojan peleissä (siis katsomon puolella!), mutta iltapäivällä  täytyy jo hahmotella tulevia tehtäviä. Pientä opiskelurypistystä siis tiedossa, mutta onneksi mukavaa sellaista... ja onhan siellä lomaviikko odottamassa, kun on ensin oikein ahkerana.
 
 
 





perjantai 22. tammikuuta 2016

Päivänvalossa


Nyt jo huomaa, että eletään valoisampaa aikaa. Pitkän pimeän tauon jälkeen on ollut mukava kuvat täällä sisällä ihan päivänvalossa ilman keinovalaistusta.. Napsin kuvia ihan huvikseni pojan huoneesta...






Pojan tapetti on tuntunut edelleen hyvältä valinnalta.
Hänen huoneensa on ainut, jossa on edes hieman räväkämmin väriä.
Minä tykkään.
 
 




Ostin nuo siniset tyynynpäälliset edullisesti alennusmyynneistä.
Edelliset tyynyt olivat myös siniset, nämä ehkä aavistuksen verran kirkkaamman väriset.
Luonnossa nuo tyynyt eivät ole ihan noin kirkkaat miltä kuvissa näyttää.
 
 
 




Pojan huoneeseen ostettiin viime vuoden lopulla uusi matto valkoisen karvalankamaton tilalle ja nyt siellä on (sinistä) väriä sopivasti. Ajattelin joskus vielä laittaa tuohon sängyn yläpuolelle kaappirivistön, mutta toistaiseksi seinä saa olla vielä tyhjänä
 
 
 
 
 
 

Meillä ei tuo poika enää kauheasti leiki leluilla ja siksi huonekin pysyy jo suhteellisen siistinä.
Kavereitten kanssa röhnötetään joko sängyllä tai sitten pelataan pleikkaria lattialla.
Niin ne ajat (ja tarpeet) muuttuvat.



 
Näiden sisustuskuvien siivittämän valmistaudun huomiseen Kuutio-tehtäväni esittelyyn. Materiaali on kutakuinkin valmis. Osasta kuvia puuttuu vielä nimikesivut ja se olisi sitä myöden selvä. Lähden tästä hakemaan vauhtia pihalta lumitöiden merkeissä. Huominen päivä menee siis Turussa, joten voi olla, etten ehdi laittamaan tänne mitään postausta. Pitäkäähän minulle peukkuja!
 
 

 
 
 



torstai 21. tammikuuta 2016

Ihana talvi!!



Meille se talvi tuli kunnolla vasta edellisellä viikolla. Kylmää pakkaskeliä oli ollut jo pitkään, mutta vihdoin saimme myös lunta. Kauniista lumimaisemasta innostuneena, lähdin viime sunnuntaina kävelylle ja otin kameran mukaan. Mies lähti hiihtämän ja poika pelaamaan jääkiekkoa, joten kaikki pääsivät toteuttamaan itseään....





 
 



Talvella (ja kesällä) ulkokuvaaminen tuntuu aina vähän haastavalta, valon määrä on aina vähän hankalaa...
ehkä pitäisi käydä joku valokuvauskurssi...?
 
 

 
 
Kameran perusoptiikalla kuvaaminen ei tunnu aina myöskään riittävän. Meikäläinen omistaa tasan kaksi erilaista "putkea", tämän perusputken ja sitten sellaisen, jolla voi kuvata vähän kauempana olevia kohteita. Ja pakkasella kuvaamisessa on myös omat haasteensa... sormethan siinä jäätyy!
 
 
 




Otin kävelyreissultani paljon kuvia, mutta vain muutama päätyi kuvakäsittelyn kautta tänne blogiini.
 Sensuuri iski todella massiivisella kädellä. Huonoja otoksia oli paljon. Kuvakäsittelyllä(kään) en saanut niistä julkaisukelvollisia.
Aina ei voi onnistua!
 
 
 
 
Vaikka onnistuneiden kuvien saldo oli sitä mitä oli, nautin  kävelyretkestäni valtavasti. Totean vain, että tällä kertaa lopputulos ei ollut se juttu, vaan todellakin se kuljettu matka...konkreettisesti.
 
 
Ihana talvi!


 
 
 

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

ALE-löytöjä...


En ole juurikaan käynyt alennusmyynneissä, mutta eilen lähdin tavaratalokierrokselle. Tarkoituksena oli ostaa pojalle loppu talveksi yhdet parit talvisaappaita, kun hänen jalkansa oli näköjään innostunut kasvamaan kesken talvikenkäkauden. Popot löytyivät, mutta löytyi sieltä muutakin...








Meillä ihmisillä on monenlaisia heikotuksia, joita ilmeisesti täytyy ostaa, vaikka niitä kaapissa jo valmiina olisikin... sen tusinan verran ainakin. Minulla heikotuksena on keittiöliinat. Voiko niitä olla liikaa?


 




Ja koska nämä sai (omasta mielestä) halvalla, piti ne myös ostaa.
Nipussa oli kaksi laadukasta keittiöpyyhettä ja hintaa vaivaiset 4 euroa.
Samasta laatikosta löysin myös kaksi sinisitä tyynynpäällistä pojan huoneeseen, entisten sinisten tilalle...
 
 
 
 


Vielä viimeisenä ostoskeskuksen käytävällä bongasin aletangosta itselleni pörröneuleen, joten tämä kauppareissu oli jossain määrin onnistunut. Rahaa meni, muttei ei niin paljon, jos tuotteet olisivat olleet normaalihintaisia...ja kaikkia tarvitaan.
Erityisesti noita keittiöpyyhkeitä!
 


Eilinen päivä oli jonkin sortin "nollauspäivä", en tehnyt oikein mitään ihmeellistä. Tänään ajattelin taas ahkeroida, lähinnä sen opiskelutehtäväni kanssa. Se on pääosin jo valmis, nyt viilailen siihen vain vähän lisää juttuja omasta tahdosta ja halusta. Ilta menee vaihteeksi enemmän tai vähemmän tiiviisti pojan harrastuksen parissa. Oikein mukavaa keskiviikkoa kaikille...
 
 
ylihuomenna on jo perjantai!






tiistai 19. tammikuuta 2016

Sukuvika


Saimme tänne vihdoin ja viimein kauan odotetun lumipeitteen. Lunta on satanut jo sen verran, että hiihtoharrastajat ovat lähteneet liikkeelle. Minä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähdin myös hiihtämään...







En enää muista, mahdoinko hiihtää viime talvena metriäkään, mutta sen muistan ja tiedän, ettei tämä laji kuulu ihan sinne lempiharrastuksiin. Meillä isäntä hiihtää joka talvi intohimlisesti ja monta sataa kilometriä, minä tyydyn vain ihastelemaan tuota intohimoa. Nyt kuitenkin lähdin päättäväisesti läheiselle hiihtoladulle kokeilemaan, miten suksi kulkee...
 
 




Ja kyllä se nyt jollain tavalla kulki, jos sitä kävelyä voi hiihtämiseksi kutsua.
Ladunpohja oli hautautunut lumeen, joten hiihtäminen taisi muistuttaa enemmänkin hidasta erämaahiihtoa...ja sellainen olo minulla olikin.
Ei ristin sielua missään ja minä jossain metsän keskellä, kaikkien metsänpetojen saatavilla...
 
 
 



Koska olin päätyänyt hiihtää, enkä ole ihan sitä luovuttajatyppiä, hiihdin (= ulkoilutin suksia) sen 3,5 kilometriä.
Ja hiihtoreissun jälkeen päätin senkin, ettei tämä hiihto jäänyt talven viimeiseksi, vaan lähden vielä tällä viikolla uudestaan hiihtolenkille.
Nyt sellaiseen maastoon, missä on kunnon latu...ja ehkä muita ihmisiäkin.






Lenkin jälkeen oli oikein hiki ja suht tyytyväinen olo.
Kyllä tämä tästä vielä lähtee.
 
 
 
Ja sehän on kuulemma sukuvika, jos suksi ei luista... :D





 
 
 
 
 




maanantai 18. tammikuuta 2016

Prosessointia


Aika kuluu. Se on jopa väistämätöntä. Vuorotteluvapaani viimeinen puolisko on menossa jo hyvää matkaa ja olen aloittanut jonkinasteista prosessointia työhän paluusta. Nautin edelleenkin tästä kiireettömyydestä ja eräänlaisesta aikatauluttomuudesta, mutta haluan ruveta ennakoimaan myös jo tulevaa...






Rouva Sanan eräästä blogikirjoituksesta (ja kirjavinkkauksesta) innostuneena lähdin työstämään tätä kuuluisaa arjen hallintaan. Koska prosessointiin kuluu meikäläisellä aikaa ja paljon, aloitin tämän jo nyt. Nyt olisi puoli vuotta aikaa kypsytellä ja saada niitä ahaa-elämyksiä.
 Siksipä marssin ensin kirjastoon (laihoin tuloksin) ja lopulta kirjakauppaan ja ostin tämän Anna Perhon uusimman kirjan.


 



Tätä olen nyt lukenut iltasella oikein ajatuksen kanssa.
Perho kirjoittaa hieman sarkastiseen tyyliin, josta pidän ja omien esimerkkien kautta moni asia aukeaa...tällaiselle paksukallollekin.
Kirjasta huomaa, että Anna on lukenut paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja joutunut pohtimaan asioita oman kokemuksiensa kautta.




 



Kirjassa tulevat ohjeet ja vinkit ovat ihan päivänselviä ja jopa naurettavan yksinkertaisia, mutta luulenpa, että koko asian henkilökohtainen prosessointi onkin se vaikein juttu. Katsotaan mihin uusiin ulottuvuuksiin sitä yltääkään, kun on kirjan lukenut.
Monen Annan kirjoittaman asian allekirjoitan ja hymistellen nyökytän päätä hyväksyvästi (näinhän se on-tyyliin,)
mutta ihan kaikesta asiasta en ole kuitenkaan samaa mieltä...tai sitten en ole ymmärtänyt "sitä pointtia".



 



Hyvä kirja ja lukemisen arvoinen kaikille niille naisille (miksei miehillekin), joille arjessa selviytyminen ja se ainainen kiire on jo rasite...ja johon haluaa tehdä muutoksen. Minulla tämä prosessin käynnistyminen  on tässä sisäistämisvaiheessa (=kirjan lukeminen),
 käytännön toteutus on sitten toinen juttu hamassa tulevaisuudessa...



 


Kirja laittaa taatusti jotain asioita (ja toivottavasti muutoksia) vireille ja tulen varmaan lukemaan tämän vielä muutaman kerran.
Sen verran paljon tässä on vaan prosessoitavaa. Mihinkään nopeaan oivaltamiseen tai ratkaisuun en usko, vaan mahdolliset muutokset tapahtuvat (ainakin meikäläisellä)  hitaasti. Siksi luen tätä kirjaa jo nyt. Meitä kohtalontovereita on paljon, mutta kuinka moni haluaa tai pystyy tekemään muutoksen...se onkin jo toinen juttu.
 
 



Tsemppiä kaikille perhe- ja työelämässä tarpoville!



 

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Maakuntamatkailua


Eilen lähdin pojan jääkiekkojoukkueen mukana n. 100 kilometrin päähän Merikarvialle. Olen joskus vuosia sitten käynyt Koivuniemen herra-nimisessä elämyspaikassa, mutta itse Merikarvialla en ole käynyt, ohi on kyllä tullut ajettua montakin kertaa.







Matka taittui mukavasti linja-autossa ja perillä meillä odotti kauniit lumiset maisemat.
Täällähän oli juuri vähän aikaa sitten olleet ne ennätyslumisateet ja kyllä sitä lunta olikin.







Merikarvialla on asukkaita sellaiset 3300 (kysyin jäähallin kioskista), joten suuren suuressa paikassa emme vierailleet.
Teimme toisen äidin kanssa ennen pelejä pienen kävelykierroksen kylänraitilla ja otin kännykällä vähän kuvia...








Koska pojat käyvät aluesarjassa pelaamassa myös näillä pienillä paikkakunnilla,
on näissä ihan kiva käydä harrastamassa vähän maakuntamatkailua.
Kaunista seutuahan tämäkin on ja voidaan todeta jälleen, että matkailu avartaa...aina.
 
 







Reissu oli meidän pojille hyvä, sillä molemmista peleistä tuli voitot.
Kotimatkalle lähti tyytyväisi ja energisiä poikia...
 
 
 

Meillekin on talvi tullut vihdoinkin. Lunta on satanut muutamana päivänä peräkkäin ja maisema on huikaisevan kaunista. Puuterilunta ja pakkasta. Talvikelit parhaimmillaan.
 
 
Tulevalla viikolla täytyisi ahkeroida kuutiotehtävään liittyvät piirustukset valmiiksi ja tehdä lopulliset hienosäädöt. Pohjakuvat on puhtaaksi piirretyt, mutta muutama projektiokuva ja kalustesuunnitelma täytyy tehdä. Tehtävää on moneksi päiväksi ja tunniksi, mutta sitä hommaa tekee niin mielellään, ettei se tunnu edes vastenmieliseltä.
 
 
 
Tänään täytyy ehdottomasti ulkoilla, sillä nyt on niin hienot kelit.
Ja kamera täytyy ottaa tietenkin mukaan..
 








lauantai 16. tammikuuta 2016

FREEGYM


Lapseni harrastaa intohimoisesti jääkiekkoa. Iän myötä tähän harrastukseen ovat tulleet myös ns. oheisharjoitukset. Tällä kevätkaudella pojat pääsevät kokeilemaan uutta FREEGYM-lajia muutaman kerran Normaalikoulun saliin, joka on varusteltu hyvillä liikuntavälineillä...






FREEGYM:stä kerrotaan seuraavaa:
Se on suunniteltu lapsille ja nuorille, joka on voimistelun rajoja rikkova harrastus.
Sitä voi tehdä ikään, taustaan tai kokemukseen katsomatta, sisällä tai ulkona, yksin tai yhdessä.
Siinä pääsee kokeilemaan omia rajoja. Se koostuu parkourista, volteista, voimaharjoituksista ja voimistelusta.
Tiedossa oli siis hyvin monipuolinen ja liikunnan eri osa-alueita kehittävä juttu.
 
 
 




Koska  meillä jääkiekko on se ykkösjuttu, tulee sen vastapainona harrastettua vähemmän muuta liikuntaa.
Monipuoliset liikuntakokemukset ja (-tottumukset) olisivat kuitenkin tärkeitä.
Näillä  seuran järjestämillä oheisharjoitteilla pyritään opettamaan ja
ohjaamaan lapsia monipuoliseen liikkumiseen, lihashuoltoon (lämmittelyt, venyttelyt) ja
liikkumisen riemuun.
 



 
 
 
Saliin oli aseteltuna erilaisia suorituspaikkoja, joissa pojat saivat kokeilla voltin alkeita ja itse voltteja.
Tässä kohtaan huomasi lapsissa liikunnallisia ja motorisia eroja. Joku lapsista oli tosi ketterä ja joku vähemmän ketterä.
Liikunnan riemua näki kaikilla.






Kuperkeikan hallitseminen ja sen vaikeammat sovellukset ovat voltin perustana ja pitkällä ilmapatjalla kokeiltiin kuperkeikantekemistä vauhdilla ja esteiden yli (parkou-tyylisesti)
 
 

 
 
Ja lissä  voimaa ja vartalonhallintaa vaativia harjoituksia, nyt köysillä ja renkailla.
 
 
 
 



Superlon-kuoppa taisi olla illan ykköspaikka.
Trapetsilla otettiin vauhtia ja heilautettiin vastakkaiselle puolelle.
Ja jos matka loppui kesken ja putosi, oli mukava pudota pehmeisiin superlonkuutioihin.
Tätä pojat olisivat tehneet vaikka kuinka ja kauan...
 
 
 
Taisi olla hyvä liikuntahetki monelle pojalle. Jokainen sai tehdä ja kokeilla omien kykyjensä mukaan. Salista tuli tunnin jälkeen innostuneita ja punaposkisia poikia. Ilmeisen hyvä kokemus! Seuraava Freegym-kerta on vasta kahden viikon päästä, mutta kivaa on hyvä odottaa...vai miten se menee?
 
 
 
Tänään  lähdemme heti aamulla Merikarvialle jääkiekko-otteluun. Tällä kertaa tämä on äiti-poika- reissu, tosin lähdemme sinne bussilla, kimppakyydissä. Matka sinne kestää n. kaksi tuntia ja mukaan lähtee yksi toinenkin äiti, ettei minun tarvitse ihan yksin kannustaa. Kotona pitäisi olla jo iltapäivällä, joten ehtii sitä vielä nauttimaan viikonlopustakin...


Nyt tekemään eväitä ja valmistautumaan lähtöön sekä päivän peleihin...;)