Stailiamo

maanantai 29. helmikuuta 2016

Posion tuliaiset


Hiihtolomalla vierailu Pentikin tehtaanmyymälässä sujui kohtuullisuuksien rajoissa. Löysin sieltä edullisesti sinisen torkkupeiton, jonka sijoituspaikka on vielä päättämättä (joko pojan huoneeseen tai sitten mökille). Tämän lisäksi tein pikaisesti pari "täydennysostosta" tarjoiluastiastoihin...





 
 
Meiltä on puuttunut kunnollinen salaattikulho ja vähän pienempi uunivuoka.
Nyt tein hätäisen ostopäätöksen ja mukaan lähti nämä kaksi uutta astiaa.
 






Astiaston nimestä ei ole harmainta aavistustakaan, mutta nämä ovat tällaiset perusvalkoiset ja-muotoiset.
Sopivat muodoltaan ja väritykseltään meidän nykyisiin astiastoon.
Piti ottaa kuitenkin varman päälle... ;)
 
 
 
 
 
 
 
Astia ovat ns. 2 laatua, mutta täyttää kyllä minun laatuvaatimukseni.
En löydä näistä sellaista vikaa, joka minun silmissäni häiritsisi ja kuitenkin näiden hinta oli jo todella edullinen.
Isomman salaattikulhon sai alle 20 eurolla. uunivuoan hintaa en edes muista, mutta oli tätä halvempi.
 
 
 
 




Hyvät tuliaiset saatiin tuotua vielä ehjänä kotiin, joten nyt olen (taas hetken) ihan tyytyväinen.




Lomat on lomailtu ja nyt porskutetaan taas eteenpäin. Loman jälkeinen elämä palaa raiteilleen yllättävänkin nopeasti sekä "hyvässä että pahassa". Tulevalle viikolle on ehtinyt jo kerääntyä ohjelmaa ja osa opiskelutöistä pitäisi saada viikonlopuksi valmiiksi. Kiirettä pitää, mutta onneksi ihan positiivisella tavalla...




Tänään on helmikuun viimeinen päivä ja nyt mennään kohisten kohti kevättä.
Oikein positiivista viikkoa kaikille!
 






sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Lääkitys kohdillaan?


Kirjoitin syksyllä D-vitamiinien ostamisesta puhelin myynnistä ja noin kaksi viikkoa sitten ostin lisää itsehoitolääkettä samalta firmalta...



 
Nyt tuotteeksi valikoitui Sydänystävä Omega 3 kapselit, joita saa hankkia kolme kuukauden erissä. Kapselit toimitetaan näppärästi postissa, litteissä säilytysrasioissa ja laskukin tulee lähetyksen mukana.






Paketissa tuli ohessa tuhti tietopaketti kalaöljyn hyödyistä terveydelle.
Koska minä en syö kalaa juurikaan lainkaan, oli ostopäätöksen tekeminen (jälleen) helppoa.
 Kalaöljyt mm. alentavat kolesterolia, vaikuttavat edullisesti sydäntaudin riskitekijöihin, vähentävät laskimoveritulpan riskiä ja ehkäisee ikääntymiseen liittyvää näön heikkenemistä ja paljon paljon muuta.
 
 

 
 
Nyt yritän vain muistaa ottaa sekä D-vitamiinin että kalaöljykapselit joka aamu.
Tosin esitteessä mainittiin vielä, että "mikään ravintolisä ei yksinään riitä terveellisen elämäntavan perustaksi. Säännöllinen liikunta, riittävä uni, lepo ja virkistäytyminen yhdessä monipuolisen ravinnon kanssa luovat pohjan mielen ja ruumiin hyvinvoinnille" eli ei tässä pelkillä pillereillä elämänlaatua vielä paranneta...




Täällä palaudutaan kovaa vauhtia lomareissusta. Pyykkikone pyörii ja valmistautuminen tulevaan arkeen on vähitellen alkanut.
 
 
 
 
 

lauantai 27. helmikuuta 2016

Pentik-mäellä


Koska lomapaikaksemme oli valikoitunut Posio, oli luonnollista, että minä halusin käydä Pentikin tehtaanmyymälässä. Mukaan sain houkuteltua myös perheen miespuoliset henkilöt, kahvilareissua lupaillen...



 
 
Heti sisään tullessa, näkymä oli jotenkin tutun oloinen.
Pentikin liikkeiden tyyli oli nähtävillä täälläkin.
 
 
 



Isossa tehtaanmyymälässä oli alakerrassa esillä astiasarjat, kynttilät, servietit ym. tarvikkeet.
Pääsiäisen ja kevään tulo näkyi vähän joka puolella. Niin kauniisti ja houkuttelevasti aseteltuja tavaroita.
 

 
 
 
 
Kierrätyshuonekaluja oli hyödynnetty myös liikkeen somistuksessa.
Nämä puiset huonekalut ovat kyllä niin kauniita.
 
 
 

 
 
Kaunista valokuvattavaa oli vaikka kuinka ja paljon.
Isäntä ja poika naureskelivat, kun minä napsin kuvia "hullun lailla" vähän joka puolelta.
 
 
 

 
 
Yläkerrassa oli enemmän esillä huonekaluja, valaisimia, pyyheliinoja ja makuuhuoneen tekstiilejä.
Kaunista "tavarataivasta" joka puolella.
 



 
 
Mihin vain katse siirtyikin, löysi kauniita huonekalujen ja tekstiileiden esillepanoja.
 
 
 




Toisessa kerroksessa oli myös kahvila, jossa ostin meille oikein munkkikahvit kiitokseksi "uhrautumisesta".
Tosin reissumme oli tässä vaiheessa vasta puolessa välissä, sillä yläkerrassa oli vielä näyttelytila (=museo) menneestä ajasta.
Kahvilassa bongasimme myös Anu Pentikin, joka oli kylläkin tutun raumalaisen kuvanveistäjän Kerttu Horilan tekemä saviveistos.
 
 
 
 



Alakerrassa oli vielä iso huone myynnistä poistuvaa tai 2-luokan tavaraa todella edulliseen hintaan.
Täällä meinasin vähintäänkin seota, sillä tavara oli (25 % tai enemmän) halvempaa.
Meikäläisen silmissä tuo 2-luokan tavara oli lähes priimaa.
Osittain ostohalujani hillitsi ulko-oven suulla odottava muu perhe... ;)
 

 



Pentik-mäellä oli myös Anu Pentikin galleria, mutta tässä vaiheessa armahdin jo meidän miespuolisia perheenjäseniä.
Niinpä galleria jäi tällä kertaa katsomatta, mutta tyytyväisin mielin lähdin täältä pois.
Olin sentään tehnyt (omasta mielestäni) muutaman todella hyvän ja tarpeellisen ostoksen.
Ja rahalla kuitenkin selvittiin.
 

 
 
Meillä loma on jo lopuillaan ja nokka on suunnattuna kotia kohti.
Pitkä kotimatka edessä, mutta monta kokemusta ja elämystä rikkaampana.


 





perjantai 26. helmikuuta 2016

Ladulla ja sen varrella



Hiihtolomaan kuuluu ehdottomasti hiihtäminen, ainakin näillä lumilla ja leveysasteilla. Eilen lähdimme aamupäivällä ladulle koko perhe.




 
 
Reitiksi valikoitui suhteellisen tasainen reitti, joka oli juuri lanattu aamulla priimakuntoon.
 
 
 



 Noin kolmen kilometrin hiihtämisen jälkeen ladun varrella oli laavu.
Tämä oli myös meidän etappimme...ja osalle myös kääntöpaikka.
 
 
 
 


Laavulla virittelimme pienen nuotion ja söimme eväitämme odottaessamme sopivaa makkaranpaistotulta.
 
 




 Sää oli tällaiselle lyhyelle hiihtoretkelle oikein hyvä.
Pakkasta oli noin viisi astetta, taivas oli pilvinen ja lunta sateli hiljalleen alas.
 





 
Tulipahan taas todettua, että aika pienellä vaivalla voi saada mukavia (luonto)elämyksiä.
Retkemme ei ajallisesti kestänyt montakaan tuntia, mutta oli silti todella kiva kokemus.
 





Eväiden syönnin jälkeen isännän ja meidän tiet erkanivat.
Mies lähti hiihtämään vielä lisälenkkiä, kun me lähdimme pojan kanssa jo paluumatkalle.




Hiihtokokemusta meidän pojalla on sen verran vähän, että paluumatkamme oli jonkin verran vaiherikas (=vaikea). Hiihtoladulla meitä vastaan tuli muutamia ihmisiä, jotka tsemppasivat "naama väärinpäin" hiihtävää lapsosta. Tämä äiti yritti välillä kannustaa ( ja olla kannustamatta) oikeassa kohdissa, siinä vaihtelevasti onnistuen. Autolle kuitenkin pääsimme ja mökillä hiihtoladun "tragediat" olivat jo muisto vain. Tällainen elämysreissu tällä kertaa ;)



Tänään meillä on viimeinen päivä Posiolla. Aamupäivällä pojan on tarkoitus tehdä mökillä (äitinsä avustamana) erästä koulutehtävää ja mies lähtee hakemaan vielä luontokokemuksia. Tänään pakkasta oli aamulla piirun alle 20, joten laskettelurinteessä tiedossa vähän kylmempää kyytiä.





torstai 25. helmikuuta 2016

Korouoma


Hiihtolomallamme lähdimme eräänä päivänä patikkaretkelle Korouomaan. Meidän majapaikastamme oli vain n. 35 km ajomatka, jonka jälkeen pääsimme tekemään yli 5 km vaelluksen mitä hienoimmassa talvisäässä...






Tässä porukka poseeraa alueen portilla, josta matkamme alkoi rinnettä alaspäin.







Lähdimme patikoimaan lenkkiä, joka kiersi alueen kaikki jäätiköt.
Polku veisi meidät aivan uoman pohjalle, joten laskua oli tiedossa jonkin verran...
 
 
 




Välillä tuntui, että olimme täällä erämaan keskellä aivan yksinämme. Ihanaa luonnon rauhaa, hiljaisuutta ja kauniita maisemia.
Polun varrelle oli pystytty aina välillä kylttejä, joissa kerrottiin tukkimetsän historiasta ja menetelmistä, joilla tukit oli tuotu metsästä pois.
On se ollut vaan melkoista meininkiä!
 
 
 

 
 
 
Ensimmäinen pysähdys oli hienolla näköalapaikalla...
 



 
 
Täältä oli komeat näkymät Korouoman alueelle.




 
 
 
Pääsimme uoman pohjalle ja täältä lähdimme katsastamaan alueen kolmea jääseinämää: Jaska Jokusta, Mammuttia ja Ruskea virtaa.
Ja toistaiseksi saimme olla aivan rauhassa...
 
 
 
 
 
 
Vaelluksemme viimeisellä jäätikköseinämällä olikin sitten kuhinaa.
Paikalle oli tuotu kolme bussilastillista turisteja Israelista ja he olivat kansoittaneet tämän Ruskean virran todella hyvin.
Me päätimme käydä tuolla jäätiköllä... ja nousua oli kyllä reippaanlaisesti. Puh, huh!
 
 
 
 
 
 
 
Puolivälissä rinnettä nappasin kuvan.
Valitettavasti kameran kuvat eivät näytä ollenkaan niin hienoilta mitä luonnossa.
 
 
 
 
 
 
 
Ylhäällä jäätiköllä oli melkoista kuhinaa, kun nämä ulkomaiset turistit yrittivät tulla alaspäin rinnettä.
Meillä isäntä kävi pikaisesti  tuolla "jääluolassa", me jäimme pojan kanssa ihailemaan maisemia.
 
.
 
 



Pudotusta oli reilusti ja rinne oli todella jyrkkä.
Niinpä sieltä moni turisti tuli pikku hiljaa pyllymäkeä alas...
 
 
 
 

 
Vaellusreitti  kulki kapeaa polkua pitkin ja oli osittain vaikeakulkuistakin.
Hienosti tuo poika jaksoi tarpoa tuolla maastossa,
Retkemme päättyi lopuksi laavulle, jossa paistoimme makkarat.
Takana oli kävelyä jo viisi kilometriä, joten tankkaustauko taisi tulla jo tarpeeseen.
 
 
 
 
 
 
Laavulla oli myös pieni puro (tai joen uoma) josta sai maistaa vettä.
Tämä ei ollut pojan makuun, sillä ilmeisesti siitä puuttui ne kaikki kemikaalit, joita meidän kodin juomavedessä on.
Tulipahan maistettua!




Täältä lähdimme kävelemään 500 metrin päähän autolle suhteellisen jyrkkää rinnettä ylös. Meillä oli ollut todella hieno patikointipäivä. Kuvia tuli otettua melkoisesti, mutta vain osa päätyi tänne blogiini. Loput kuvat taltioin sinne muistojen kirjaan (valokuvakirjaan joskus aikanaan ). Olimme kokeneet jälleen jotain hienoa ja ainutlaatuista yhdessä. Korouoma oli tarjonnut meille sellaisen elämyspläjäyksen, ettei näitä fiiliksiä kyllä kotisohvalla saa. Tämä reissu kannatti tehdä!




 


keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Rinteessä


Hiihtolomamme yksi tavoite oli tutustuttaa viimeisin jälkikasvumme laskettelun saloihin. Posiolla sijaitseva Kirintövaara on osoittautunut oikein hyväksi harjoittelupaikaksi...




 
 
Suksivuokrauksen jälkeen suunnistimme lasten rinteeseen, jossa "taikamatto" hilasi meidät ylös rinteeseen.
Ensikertalaiselle (pojalle) ja aikoja sitten laskeneelle (minulle) aloittelijan mäki oli vallan oivallinen paikka.
Kovin montaa laskua ei tarvinnut mennä, kun suuntasimme jo isompaan rinteeseen...
 
 
 
 
 
 
Rinteitä ei ole kuin kolme, mutta riittävät kyllä meille näin alkajaisiksi.
Kaikkein kivointa on se, että porukkaa on sen verran vähän, ettei tarvitse hisseihin jonotella
ja rinteessä saa lasketella suhteellisen rauhassa.
 


Lapsen laskettelutaito kohenee joka hetki ja toisena päivänä kokeilimme  jopa (kerran) keskivaikeaa rinnettä. Sen jälkeen palasimme oikein mielellämme pojan kanssa takaisin helppoon rinteeseen. Siinä oli vähän vähemmän "pelkokertoimia"... Nyt lasketellaan jo kuin "vanhat tekijät" :) Ja on se kadehdittavaa, miten nopeasti nuo lapset oppivat kaikkea uutta. Sitä ei voi kuin ihmetellä.



Eilen teimme hienon vaellusreissun Korouomaan ja tänään menemme käymään paikallisessa Pentikin tehtaalla. Pitänee ottaa kukkaro mukaan...






tiistai 23. helmikuuta 2016

Lajikokeilua



Meidän isäntä sai lumikengät lahjaksi useampi vuosi sitten. Meillä päin talvet ovat sitä mitä ovat, joten lumikenkiä ei ole päässyt testaamaan oikein kunnolla. Tällä Posiolla mies päätti kokeilla tätä uutta lajia...



 
 
 
Hän on intohimoinen hiihtäjä ja suksii joka talvi satoja kilometrejä, toisin kuin allekirjoittanut.
Nyt lomalla mies halusi vähän vaihtelua hiihtämiseen ja päätti kokeilla saamiaan lahjoja.
Tässä mies on valmistautumassa iltapäivän lenkille.
 
 
 
 
 
 
Mukaansa hän otti vesipullon, kännykän, kartan ja otsalampun.
Sitten hän lähti rämpimään tuonne umpihankeen ja minua vähän hirvitti koko ajatus.
Mies on suunnistanut suurin piirtein koko ikänsä, joten olin melko luottavaisin mielin kuitenkin.
 
 
 
 
 
 
 
Noin tunnin ja vartin päästä metsästä kotiutui sangen tyytyväinen mies.
Iltalenkki oli ilmeisen onnistunut...ja vaimo tyytyväinen, kun sai miehen turvallisesti kotiin.
Kaikkea sitä pitääkin kokeilla!!!
 
 
 
 
Meillä lomailu jatkuu mukavissa merkeissä. Maanantaina kävimme lapsuuteni "ukkimummilassa", 70 kilometrin päässä täältä. En ollut käynyt kyseisessä paikassa yli neljäänkymmeneen vuoteen. Samalla kävimme ihastelemassa Autti-Köngäs nimistä paikkaa, joten on täällä tullut harrastettua laskettelun lisäksi vähän kulttuuria ja matkailuakin...


 
 
 
 
 
 



maanantai 22. helmikuuta 2016

Majoituksemme Posiolla


Mitä tällainen sisustusintoilija muutakaan voi, kuin esitellä blogissaan viikon majoituksemme. Muutamia ulkokuvia on jo vilahdellut Instagarmissa ja täällä blogissa, mutta nyt pääsette kurkkaamaan myös sisälle mökkiin...






Mökki ei ole suuren suuri, mutta riittää oikein hyvin tällaisen pienen perheen majoitukseen.
Pieni ja kaunis pyöröhirsinen mökki auratun tien päässä, josta on suhteellisen lyhyt matka pieneen laskettelurinteeseen ja laduille pääsee hiihtämän melkein vierestä.




 
 
Mökissä on suurin piirtein kaikki mukavuudet, joten ruoan laitto sujuu näissä neliöissä vallan mainiosti.
 
 

 
 
Keittiö on ns. tupakeittiö ja yhdistyy pieneen olohuoneeseen.
Keittiön pirttipöydän ääressä mahtuu hyvin syömään...ja naputtelemaan tietokonetta.
Posiolla kun ollaan, on mökin astiastokin paikallisen astiavalmistajan tuotantoa.
 




Mökin alakerrassa on siis tämä tupakeittiö, pieni makuuhuone ja pieni vessa yhdistettynä saunatiloihin. Yläkerrassa on makuutilat, joissa voi yöpyä useampikin. Säilytystilat ovat täällä vähän huonot, sillä kaappeja ei ole ollenkaan, joten meillä yläkerta toimii ns. pukeutumishuoneena ja vaatteita roikkuu vähän siellä sun täällä viritetyissä naulakoissa...
 
 
 
 


Tilaa ei nyt niin hulppeasti ole (ehkä vähän yli 30 neliötä), mutta hyvin me mahdumme täällä lomaamme viettämään.
Mökki on kuitenkin suhteellisen uusi ja erittäin siistissä kunnossa, joten ei ole majoituksesta juurikaan valittamista.


 
 
 
 





sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Pieni maiseman vaihdos



Lähdimme lomalle 800 km pohjoiseen Suomeen. Täällä on lunta hieman eri tavalla kuin meillä kotona päin, joten nautimme tästä lumisesta maisemasta...





 
Mökkimme sijaitsee muutaman kilometrin päästä Posion keskustasta.
Vaikka hiihtolomakausi on alkanut, täällä saa olla melko rauhassa.
 
 





Tämä lumen määrä, sen valkoisuus ja  ympäröivä hiljaisuus on tällaiselle kaupunkilaiselle melkoinen elämys.
 
 




Kyllä meidän kelpaa lomailla täällä Lapin rauhassa...




perjantai 19. helmikuuta 2016

"Nälkä kasvaa syödessä"


Nämä sisustusopintoni ovat olleet sellaista oppimisen iloa, että oksat pois! Jokainen luento on ollut mielenkiintoinen ja uutta asiaa on tullut lisää mieletön määrä ja sisäistettävää asiaa (itseopiskelua) on vielä enemmän. Ja opiskelun lopun jo häämöttäessä nälkä on vain kasvanut.







Koska tiedonjano tuntuu tällä hetkellä kyltymättömältä ja innostusta piisaa, olemme yhden kurssikaverini kanssa ilmoittautuneet jo uudelle lyhytkurssille. Saimme koulutuksessa vain pintaraapaisun SketchUp- kurssista ja päätimme lähteä huhtikuussa oikein Helsinkiin asti opiskelemaan sitä lisää. Tietokoneavusteisen piirrosohjelman hallinta tuntuu aika oleelliselta ja välttämättömältä taidolta, joten kurssille oli ehdottomasti päästävä.
 
 





Näin vanhemmalla iällä uuden oppiminen, onnistumisen kokemukset ja (yli)innokkuus opiskeluun ovat erittäin mieluisia kokemuksia.
Voi, kuin mahdollisimman moni keski-ikäinen pääsisi kokemaan näitä samoja tuntemuksia, mitä minä olen tässä opiskelussani saanut!
 Enkä nyt tarkoita ainoastaan sisustusalaa, vaan yleensä opiskelua myöhemmällä aikuisiällä.
Tämä kaikki on ollut jollain tavalla erityisen voimaannuttava kokemus.







Vaikka opiskeluun liittyviä tehtäviä on paljon ja ne ovat haastavia (välillä tuntuvat jopa ylivoimaisilta), on päällimmäisenä tunteena mieletön innokkuus, kyltymätön tiedonjano ja halu oppia lisää. Loppuukohan tämä into enää lainkaan? Epäilen. Sisustukseen liittyviä lyhytkursseja järjestetään ihan kiitettävästi ja minä olen ajatellut kurssittaa ja kehittää itseäni lisää. Tämä ei tunnu pääty vain tähän yhteen kurssiin, sillä nälkä todellakin kasvaa syödessä...
 
 
 
 
Meillä alkaa nyt hiihtoloma ja ajattelinkin pitää pientä lomaa myös täällä blogini puolella. Aion nauttia tulevista lomapäivistä perheen kanssa ja vain nautiskella. Ihan tarkoituksella aion olla myös tekemättä/ajattelematta yhtään opiskelutehtävää...yritän ainakin. Olen aamulla vaihtanut petivaatteet puhtaisiin ja muutenkin teen pienen siivouksen kotona ennen kuin loma voi alkaa. Onko jollakin muulla näin hölmöä ja hassua tapaa, että loma täytyy aloittaa siivoamalla eli vähän niin kuin "puhtaalta pöydältä"...?



 
Tämä blogi päivittyy tästä eteenpäin vähän fiiliksien mukaan ja epäsäännöllisen säännöllisesti.
Toivottelen kaikille hiihtolomalaisille hyviä lomia ja muille oikein mukavaa viikonloppua!