Stailiamo

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Leppoisa kesäkuu



Kesäkuu alkaa olla lopuillaan ja vaikka ei täällä helteisestä kesäkuusta voida puhua, ei tämä nyt ihan huonokaan ole ollut. Täällä päin Suomea (Satakunnassa) sadetta on tullut muutamina päivinä, mutta muuten on ollut suhteellisen kuivaa.






On totta, että kesävaatteita ei ole tarvinnut vielä paljin käyttää, mutta silti kesäkuussa jäätiin mielestäni "plussan puolelle".
Voi olla, että tekemistä on ollut sen verran, ettei tuohon säähän ole ennättänyt kiinnittää huomiota.
Ja onhan tässä kaikkea kivaa touhuttukin.
 






Heinäkuu on jo tuossa nurkan takana ja se on myös viimeinen täyden kuun lomakuukausi meikäläiselle.  
Vuorotteluvapaani on tehnyt tehtävänsä ja palaan töihin ihan mielelläni, vaikka vähän tuo tulevaisuus mietityttääkin.
Elokuussa alkavat taas erityisopettajan työt ja vähän on sellaiset sekalaiset tunnelmat.

 
Positiivisessa mielessä kuitenkin.



 
 
P.S. Edelleen mennään näillä Pixapayn lainakuvilla... :(
 

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Pieni irtiotto


Edelliseen postaukseeni liittyen tulin vain kertomaan, että aion todellakin pitää "SOME-lomaa" eli olen kirjoittanut muutaman jutun blogiini valmiiksi, jotka tulevat sitten ajastettuna julkaistua. Katsotaan, miten lomailijan käy. Ehkä maltan pysyä täältä pois parisen viikkoa...





Ajattelin, että en käy täällä edes kommentoimassa eli läppärini menee todellakin kiinni.
Puhelimesta kommentointini ei ole edes onnistunut, joten totaalitaukoa on tiedossa.
Ehkä julkaisen jotain kuvia Instagramissa ja FB:n puolella,
 mutta en lupaile sitäkään...
 
 


Nyt  nautitaan  aikatauluttomuudesta ja kiireettömyydestä. Palailen virtuaaliseen päiväkirjaani, kun sen aika on...
 
 
Siihen asti saatte tyytyä ajastettuihin versioihin.
 
 
:)
 
 
 
 
 


torstai 23. kesäkuuta 2016

Himmaten


Olen vuorotteluvapaallani päivittänyt blogiani ahkerasti, melkein joka päivä. Meillä alkaa isäntä jäämään lomalle ja ajattelin laittaa tämän bloginkin vähäksi aikaa lomavaihteelle...








Meillä on tiedossa mökkeilyä, kotoilua ja erilaisia reissuja lähelle ja kauas, joten tulen päivittämään kuvia ainakin Instagramiin ja ehkä Facebookiin. Käyn silloin tällöin kirjoittamassa jotain blogiinkin, mutta en mitenkään säännöllisesti.
Täällä kannattaa käydä välillä kurkkimassa lomakuulumisia...
 
 
 
 
Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää juhannusta ja kesää!


 
Nautitaan kesästä. Satoi tai paistoi. Oli lomaa tai ei.




 
 


 
 

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Yksityiskohtia terassilta


Nyt, kun terassi on saatu suht koht valmiiseen kuntoon, ajattelin vilauttaa muutamia yksityiskohtia sieltä...






Pöydälle keksin tehdä vanhoista paneeliverhoista uudet kaitaliinat.
Näin joskus aikoinaan  Kodinonnen Johannan mökiltä kuvia, jossa pöytäliinaan oli tehty kekseliäät painot.
Niinpä kopioin saman idean meidän terassillemme.
 



 


Liinojen molempiin päihin ompelin uudet kujat painoille eli harjanvarsille.
Harjanvarret ostin paikallisesta rautakaupasta, maalasin mustaksi ja sujautin ne kujan sisään.
Siinä on ja pysyy. Pienet tuulen tuiverrukset eivät haittaa.


 




Terassille olen jo kauan aikaa kaipaillut jonkin sortin ämpäriä roskille.
Sopivan metallisen  (ja kannellisen) version ostin Askosta ja tämä sopii mielestäni oikein hyvin grillin viereen...
 



 
 
 
Kellarista löysin vanhan olutkorin, jonka olin maalannut jo lapsuudessa oranssinpunaiseksi.
Ensin meinasin maalata sen mustaksi, mutta värinsä puolesta se sopii terassille tällaisenakin.
 




 
 
 
Paneeliverhoista yli jääneestä verhosta ompelin vielä raidalliset tyynynpäälliset sohvapenkkiin.
Niiden kaveriksi laitoin vanhat tyynynpääliset, joiden kohtalo ei ole enää niin "noko nuukaa"...


 

 
 
 
Pienellä investoinnilla ja kekseliäisyydellä sain terassillemme uutta ilmettä.
Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen ja parasta antia taisi olla se "tekemisen ilo".
Vielä kun saisi nuo kesäkukkaset säilymään hengissä.



 
 
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Tiukka paikka...


Lapsi lähti eilen 10-leirille ja se lähdön hetki oli melkoisen tiukkaa tälle äitille...ja monelle muullekin paikalla olleelle.







Lähtöpaikalle oli kokoontunut n. viisikymmentä energistä lasta.
Mukana oli lähdössä seurakunnan isosia ja ohjaavaa henkilökuntaa.
Lähtötunnelmat olivat vielä jännityksestä johtuen odottavan rauhalliset.
 
 
 
 

 
 
 
Lapset jaettiin värinauhojen perusteella heti toimintaryhmiin, mutta huonekaverinsa he saivat valita itse.
Tälle leirille oli tulossa jonkin verran tuttuja, sekä koulu- että jääkiekkokavereita.
Olipa isosten joukossakin naapurin poika ja serkkutyttökin
eli ei tuolla pitäisi pojalla mitään hätää olla...
 
 
 
 
 
 
 
Vähän haikeissa tunnelmissa (ja tunnustan, pala kurkussa) katselin lasten siirtymistä kuljetusveneeseen.







Leiripaikka sijaistee saaressa, johon on onneksi aivan lyhyt merimatka.
Pelkästään merimatka ja saaressa oleminen on jo eräänlaista seikkailua.
Saatikka sitten monta yötä poissa kotoa...
 
 
 
 
 
Leiri päättyy torstaina, joten tässä ehtii jollain tavalla soputumaan tähän "lapsettomuuteen". Vähän on pitänyt järjestää itselle muuta ohjelmaa (ja ajateltavaa), ettei ajatukset karkaisi tuonne leirille. Eiköhän tässä nyt pärjätä ja selvitä. Sekä äiti että lapsi.
 
 
 
 
 
 



maanantai 20. kesäkuuta 2016

Terassimme nyt, kesäkuussa 2016



Blogiani pitempään seuranneet (=sukulaiset) tietävät, että meidän terassiprojektimme on ollut jokseenkin pitkä. Ensin tehtiin taloon laajennusosa (2011), jonka jälkeen piha sai olla melko rauhassa seuraavaan kesään. Isäntä rakensi silloin vain pelkän terassin pohjan





 
Sitä seuraavana kesänä ( vuonna 2013) isäntä toteutti terassille myös rimoitetut seinäkkeet.
Tuolloin sain istutettua myös muutaman syreenipensaan ja hortensian terassin ulkopuolelle. Sen jälkeen tässä on mennytkin muutama kesä vähän rauhallisemmin. Terassikalusteet ovat saaneet kertaalleen uuden värikäsittelyn ja kesäkukat ovat uudistuneet joka kesä.Tosin niissäkin on pysytty samassa värimaailmassa ja lajeissa.








Terassin kalustus on pysynyt kutakuinkin samana. Kohta 15 vuotta vanhat terassikalusteet ovat toimittaneet tehtävänsä hyvin, kuten myös tuo oranssin värinen aurinkovarjo. Kalusteet ovat saaneet jo muutaman kerran kaatopaikkatuomion, mutta jostain syystä ne ovat saaneet aina uuden mahdollisuuden, hieman tuunattuna. Tänä aikana pehmusteiden väritys on jo kertaalleen muuttunut vähän hillitympään, sillä viime kesänä ostin meille mustat pehmusteet. Tänä kesänä kalusteet saivat  uuden värin, peittävän mustan maalipinnan ja saivat näin jälleen lisää jatkoaikaa...
 








Tänä kesänä meidän terassilla näyttää siis tällaiselta. Valitettavasti tällä vajaavaisella kuvauskalustollani en saanut kokonaiskuvaa lopputuloksesta ja osan kuvista olen joutunut ottamaan kännykällä  Kuvissa eroa entiseen ei ole niin selvä kuin luonnossa, koska värimaailma on pysynyt kutakuinkin samana. Ensisilmäyksellä näyttää jopa siltä, että terassilla ei ole mitään tapahtunut...;)








 
Uudistuksia tuli tehtyä kuitenkin maltillisesti. Kalusteita tuunaamalla ja muutamalla uudella ostoksella.
Kalusteiden maalaamisen lisäksi ostin kaksi isoa mattoa, apupöydän grillin viereen ja metallisen roskiksen.
Lisäksi toin terassille vielä kellarin kätköistä yhden valkoisen lepotuolin (näkyy tuossa viimeisessä kuvassa).
Se on sopivasti hieman eriparia muun kalustuksen kanssa.
 




 

 
Terassin sisustaminen on ollut meikäläiselle aina vähän hankalaa, sillä se on meillä melko vähäisellä käytöllä.
Tästä syystä se ei myöskään inspiroi loihtimaan mitään kovin suuria investointeja
Kuitenkin haluaisin, että se näyttäisi edes vähän sisustetulta.







 
Hintaa tälle pienelle kasvojen kohotukselle tuli sellaiset 250 euroa (+ viime vuonna ostetut maalit), joten terassi päivittyi melko edullisesti. Kaikki käyttämäni tekstiilit ovat enemmän tai vähemmän vanhoja, kaappien perukoilta löydettyjä. Viime kesänä istuttamani villiviini ei ole oikein innostunut kasvamaan, mutta unelmissa olisi, että köynnös kasvaisi näkösuojaksi tuohon korkeimpaan säleikön osaan, naapurin ja meidän väliin. Samalla se toisi hieman enemmän vihreyttä (ja vehreyttä). Lisäksi terassi kaipaisi mielestäni vielä muutaman ison lyhdyn tunnelman luojaksi, mutta en ole vielä sellaisia löytänyt...





 
 
 
Kaikkein tyytyväisin olen kalusteiden uuteen väritykseen, sillä niistä tuli kuin uudet.
Vaikka terassi ja kalusteet ovat tummat, en näköjään pääse irti värien käytössä.
Jotenkin nuo kirkkaat värit tekstiileissä vain kuuluvat kesään ja meidän kaupunkiterassille.
  
 
 
Mikäs on teidän tuomionne. Mentiinkö ojasta allikkoon?! 
 
 
 
 

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Maustekolmikkoa... ja eroahdistusta


Välillä asiaa keittiön puolelta. Viimeisen vuoden aikana meille on kotiutunut muutamia Nicolas Vahén mausteita.







Minä ostin aikaisemmin jo nuo pippuri-suola-sekoituksen ja yrtti-suola-sekoituksen. Isäntä täydensi vielä kokoelmaa pippurilla.
Nämä ovat meillä aina käytössä, kun teemme ruokaa ja ovat osoittautuneet kyllä hintansa väärtiksi.







 
Käytämme näitä paljon ja silti ne ovat olleet erittäin riittoisia.
Maustesekoitukset ovat osoittautuneet myös hyviksi, eikä meillä enää muita mausteita oikein käytetäkään.
Pizzamaustesekoitusta ja Aromat-suolaa tulee käytetty toisinaan, mutta muuten pärjää melko pitkälle tällä kolmikolla.
 


 




Tästä huolimatta (ja näiden lisäksi) meidän kaapissa oleva maustelaatikkomme pursuaa enemmän tai vähemmän tarpeellisia maustepusseja. Ehkä pieni päivitys ja siivous voisi olla paikallaan...
 


Tänään on tiedossa kassin pakkaamista, sillä lapsemme on lähdössä seurakunnan !0-leirille huomenna aamulla. Leirillä ollaan saaressa ja se kestää kokonaiset neljä päivää (ja kolme yötä). Tämä äiti yrittää näyttää mahdollisimman reippaalta ja kannustaa lasta hienolle leirikokemukselle, vaikka sisällä jäytää ihan kauhea eroahditus. Minulla ei ole niinkään pelkoa siitä, etteikö poikani selviäisi, vaan miten MINÄ selviän näistä päivistä...kasvun paikka?









lauantai 18. kesäkuuta 2016

Yrittäjäpolkuni alkumetreillä


Oman toiminimen perustaminen ja siihen liittyvien asioiden hoitaminen alkaa olla viimeistelyä vaille loppusuoralla. Olen yrittänyt keskittyä muutamaan oleelliseen asiaan (mainonta ja näkyvyys) ja nyt yritykseni lähtöasetelmat alkavat olla kunnossa. Yrityksen perustamisajatuksen jälkeen olen ottanut kuitenkin melko varovaisia (riskittömiä) askelia yritysmaailmaan.
 
 


 
 
Koska toiminimeni on ainakin aluksi vielä sivutoimista, olen pyrkinyt pitämään kulut mahdollisimman pieninä.
Lainaa en ole ottanut lainkaan, vaan kaikki yrityksen hankinnat olen ottanut omasta kukkarosta ja vähäisitä säästöistäni.
Silti tuntuu, että tässä alussa rahaa on kulunut "ei mihinkään" ihan mukavasti. Mainontaan olen panostanut teettämällä logon, omat kotisivut ja nyt nämä käyntikorttini. Nämä huono-onniset käyntikorttini valmistuivat vihdoin ja viimein. Mitäs pidätte?
 

 

 
 
Lisäksi päätin kokeilla pientä Google Adwords-kampanjaa,. Sen tarkoituksena on tietenkin mainostaa sisustuspalvelujani ja samalla kartoittaa kotisivujeni ja facebookin näkyvyyttä sekä mahdollisesti sieltä minulle ohjautuvia asiakkaita  ja toimeksiantoja.
Mielenkiinnolla odotan, miten tässä käy. Toistaiseksi on ollut aika hiljaista ;)
 

 

 
 
 
Olen myös järjestäytynyt liittymällä Suomen Yrittäjiin ja sitä kautta myös omaan paikalliseen yhdistykseen.
Koen, että verkostoituminen ja kuuluminen johonkin isompaan luo turvallisuuden tunnetta ja myös uusia mahdollisuuksia yrittäjänä.
Entisenä yhdistysaktivistina liittyminen yrittäjiin tuntui jopa välttämättömältä. 


 

 
 
 
Olin edellisellä viikolla Rauman Yrittäjien aamukahvitilaisuudessa kuulemassa paikallisesta toiminnasta ja sen tuomista eduista. Tuntui vähän hassulta ja epätodelliseltakin istua kokoushuoneessa, jonka seinällä oli puheenjohtajien kuvia, joukossa isäni ja isoveljeni potretit. Minä, joka olen koko tähänastisen työurani tehnyt kunnalla, olenkin jollain ihmeellisellä tavalla päätynyt yrittäjäksi. Pienimuotoisesti, mutta kuitenkin.
 
 
 
 
Niin se elämä vie vain eteenpäin, jos on valmis ottamaan sen ensimmäisen (pienenkin) askeleen...
ja tuo varmasti tullessaan myös uusia mielenkiintoisia asioita...
 
 
 
 
 
 
 
 
 

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Sateisen päivän saldoa



Täällä on ollut vaihteeksi perinteisempää kesäsäätä eli eilen oli vuorossa sadepäivä. Edellisestä sateesta oli jo sen verran aikaa, että kyseinen sääilmiö oli jopa tervetullutta. Samalla sai hyvän syyn olla sisällä ja askarrella viimeisimmän IKEA-ostoksen kanssa...








Sen tuhannen osaa (tai ainakin kymmenen) oli taas laitettavana ja aina alussa sitä miettii,
että mikähän tässä mahtaa olla lopputulos...


 





Muutaman mietinnän ja ärräpään jälkeen tästä tuli ihan se mikä pitikin, apupöytä terassille.
En tarvinnut tässä yhtään edes isännän apua. Hyvä minä!


 
 
 

 
Lisäksi intouduin vielä tuunaamaan vanhoista verhoista terassille uudet kaitaliinat, joten tällaiset sadepäivät ovat toisinaan erittäin hyviä.
Nyt pääsen laittamaan terassia vihdoin (ja viimein) kuntoon. Tosin lupailevat vielä sen verran märkää keliä huomiseksi, että kalustaminen taitaa siirtyä sunnuntaille. Uskallan jo luvata teille kuvia lopputuloksesta viimeistään ensi viikolla.


Nyt viikonlopun viettoon!








 

torstai 16. kesäkuuta 2016

Väripäivä


Eilen sain ulkokalusteet maalattua ja niistä tuli (melkein) kuin uudet. Väritys muuttui peittäväksi mustaksi ja seuraavaksi olisi vuorossa terassin kalustaminen uudelleen, tosin IKEAn tarjoilupöytä täytyy hakea Matkahuollosta ja koota ennen kuin pääsen oikein kunnolla tositoimiin.




Eilen sain väriä myös päähäni.
Reilu vuosi sitten luovuin kestovärjäyskierteestä ja olen sävyttänyt hiuksiani harvemmin ja  lempeämmin.
Hiuksiini laitettiin kiiltosävyte (muistaakseni) joka on vielä miedompi värjäys kuin kevytväri. Tällä operaatiolla saadaan hiuksiin hieman kiiltoa ja eloa. Kesto- ja kevytvärjäyksen ärsyttävää tyvikasvua ei ole lainkaan, joten se oma väri ja harmaat saavat ihan rauhassa kasvaa...niiden tulemista ja lisääntymistä vastaan kun on jo ihan turha taistella.
 
 
 
 

 
 
 
Samalla siistittiin tukkaa muutenkin. Hiuksia ohennettiin ja mallia päivitettiin vain hieman kesäisemmäksi.
Lopputulos oli mielestäni oikein hyvä ja nyt jaksan taas katsoa itseäni vähän aikaa peilistä.
 Kyllä väri teki ihmeitä sekä terassikalusteissa että meikäläisen hiuskuontalossa.
Molemmissa projekteissa selvittiin pienellä päivityksellä.


 
 

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Superpäivä


Vietimme eilen pojan ja hänen kaverinsa kanssa päivän Turun SuperParkissa. Paikka sijaistee Karibia- kylpylän yhteydessä, joten tässä olisi ollut aineksia oikein kunnon yhdistelmälomalle. Me tyydyimme kuitenkin viettämään päivän kuivalla maalla, mutta sitäkin liikunnallisemmin.




 
 
Olimme paikan päällä heti ovien auetessa klo 11.00. Saimme kätevät rannekkeet, joilla saimme kulkea tai poistua alueelta vapaasti.
Ranneke toimi myös säilytyslokeroiden avaimina, joten mitään reppuja ei tarvinnut raahata mukana. Kätevää.
 
 
 
 

Sisällä odotti melkoinen liikuntapaikkojen kaupunki.
Isosta hallista löytyi kolme erilaista "teemapuistoa", joissa kaikki toiminta oli enemmän tai vähemmän liikunnallista.
Tekemistä täältä kyllä löytyi.








 
Suosituin paikka taisi olla nuo isot trampoliinit.
Paikalla oli paljon innokkaita lapsia ja nuoria, jotka tekivät jos jonkinlaisia voltteja ja hyppyjä.
Kävipä sitä meikäläinenkin kokeilemassa/muistelemassa uimahyppyponnahduksia ja tuntui kyllä mukavalta hypätä tuonne vaahtomuovipalojen joukkoon, vaikkei tämä seniori enää missään huipputerässä ollutkaan.






Tässä kuvassa on vähän näkymää hallille päin.
Tilassa oli paljon erilaisia liikuntapaikkoja, joissa pääsi pelaamaan tai kokeilemaan taitojaan.
Superparkissa on myös oma teemapuistonsa/alueensa skeittilaudoille ja "skooteille".
Kypärät ja välineet sai paikan päältä ja siellä oli erilaisia ramppeja eri taitotasoille.
 
 
 




Taitoa mittaavia paikkoja oli mm. tämä jalkapallokenttä, jossa yritettiin tehdä mahdollisimman paljon maaleja minuutissa.
Samassa kerroksessa oli myös pesäpallon lyöntipaikka, jossa oli tutka, heittopelipaikka ja jääkiekon laukaisupaikka.
 
 
 
 
 



Suurin osa paikalla olleista oli kouluikäisiä, sillä täällä ei kovin montaa peuhupaikkaa ollut alle 7-vuotiaille. Muutama trampoliini, polkuautorata, kiipeilytelineet liukumäkineen. Jos mietin Turussa sijaitsevaa toista peuhupaikkaa, Mehukattia, olisi se ehkä enemmän suunnattu koko perheelle ja kaikenikäisille, SuperPark ehkä kuitenkin koululaisille. Eikä tuolla kyllä paljon pientä väkeä ollutkaan.




Olimme paikan päällä seitsemän tuntia ja voin sanoa, että melkein koko ajan pojat tekivät jotain. Oli ilo katsella, miten lapset ja nuoret temmelsivät sydämensä kyllyydestä. Siellä ei kukaan ehtinyt pelailemaan kännyköillä tai iPadeilla, vaan porukka todellakin liikkui. Yhden ruoka-ja juomatauon ehdimme mekin pitämään, mutta muuten mentiin koko ajan sinne klo 18.00 asti, kunnes kuski (minä) ilmoitti paluumatkan alkavan.


Tämän päivän kokemuksella voin lämpimästi suositella paikkaa. Ainakin meidän lapsemme viihtyi siellä erinomaisesti. Seuraavalla kerralla kannattaisi jäädä Kylpylään yöksi, niin että yhden päivän liikkuisi SuperParkissa ja tosien päivän lilluisi kylpylässä. Poika jo toivoikin kylpyläreissua tänne, joten jätetäänpä asia mietintään. Ja tästä reissusta viisastuneena tiedän, että seuraavalla kerralla pojat voivat jäädä sinne keskenään ja minä voin mennä vaikka kaupungille shoppailemaan...se voisi olla tämän äidin "superpäivä".






tiistai 14. kesäkuuta 2016

Eräänlainen déjà-vu- ilmiö


Tunne, että tämä on tapahtunut joskus ennenkin. Todellakin.



 
 
 
Aloittelin viimeinkin jo viime kesänä suunnitelmissa ollutta projektia.
Tarkoituksena on jälleen maalata meidän terassikalusteet, nyt jo toisen kerran niiden historiassa.
Jatkoaikaa näille on annettu useampanakin keväänä ja koska sitä terassisohvaa ei ostettu (ja siitä takapakista toivuttuani),
ryhdyin vihdoin viimein hommiin. Tämä voittaa ainakin ikkunanpesun!
 
 
 
 

 
 
 
Edellisellä kerralla taisin käsitellä kalusteet jollain värillisellä petsillä tai puusuojalla, nyt kokeilen peittävällä maalilla.
Pesin kalusteet ensin juuriharjalla ja annoin niiden kuivua kunnolla. Sen jälkeen pääsin vasta tuumasta toimeen.
 
 
 
 




Tosin homma meinasi tyrehtyä jo heti alkumetreillä, sillä pohjamaalipurkin kansi oli jämähtänyt kiinni.
Vähän piti käyttää työkaluja ja väkivaltaa, jotta sain purkin lopulta auki.
Myös pohjamaali oli vuodessa muuttunut "tömäkäksi", joten sitäkin piti vähän ohentaa.
Pääsin kuin pääsinkin lopulta pohjamaalaamaan.
 
'
 
 
Koko maalausprojektini sai uutta intoa siitä, että halusin terassillemme tänä kesänä edes pientä muutosta. Oleskelusohva jäi vielä haaveeksi, mutta IKEAsta on kotiutumassa grillin viereen aputaso ja ostin vielä terassille uudet matot. Koko terassiprojekti on tarkoitus toteuttaa suhteellisen pienellä budjetilla ja osittain jo olemassa olevilla kalusteilla ja tekstiileillä. Harmi, etten taaskaan muistanut ottaa niitä ennen-kuvia, mutta enköhän jostain kätköistä löydä vanhoja terassikuvia.
 
 
Tosin maalausprojektiini tulee tänään pieni tauko, sillä lupasin lähteä pojan ja hänen kaverinsa kanssa päiväksi Turkuun SuperPark:iin. Jospa sieltä saisi vaikka uutta inspiraatiota ja virtaa tähänkin hommaan.
 
 
 
 
 

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Yöreissulla mökillä


Viikonloppuna lähdimme yhdeksi yöksi mökillemme. Mukaan saimme isännän vanhimman pojan jälkikasvusta 2/3. Tiedossa oli suhteellisen ohjelmallisia hetkiä...




 
 
Lapset ehtivät kalastamaan rannassa,
 
 
 
 


pelaamaan jalkapallo vaihtelevalla kokoonpanolla... ja säännöillä,

 
 




hyppimään trampoliinilla erilaisilla pelivariaatioilla,




 
 
 
kalastamaan laiturilla,
 
 
 


 
 
keräämään merestä löytyneitä aarteita...
 
 
 
 
 
 
 
 
 uimaan saunan kanssa ja ilman saunaa (vesi oli + 15 astetta!)...  ja osa jälleen kalasti.
 
 
 
 
 
Lisäksi pelasimme muistipeliä, saunoimme yhdessä, keksimme hassuja arvoituksia, söimme lettuja ja pidimme muuten vaan hauskaa. Kukaan lapsista ei sanonut kertaakaan, että "ei ole mitään tekemistä".  Tämä taisi olla osoitus vain siitä, että lapsilla (ja meillä aikuisilla) ei tullut aika pitkäksi ja kaikilla oli ollut oikein mukava yöreissu.
 
 
Toivon, että näistä reissuista jäisi jokaiselle lapselle niitä "hyviä lapsuuden kesämuistoja", joita ei mistään huvipuistoista saa. Muistoja, joista voi kertoa aikanaan hymyssä suin vaikkapa omille lapsille...
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Pitkällä putkella


Tuli vietettyä osa viikonlopusta mökillä. Mukana oli myös suvun jälkikasvua eli miehen vanhimman pojan kaksi lasta, joten ohjelmaa riitti. Lapset ovat tosin jo sen verran isoja, että ihan koko aikaa ei heitä tarvitse vahtia ja yhteiset pelitkin onnistuvat hyvin.






Mökillä ollessa kokeilin pitkästä aikaa valokuvaamista minijärjestelmäkamerallani.
Toinen ns. perusobjektiiveistani on edelleen huollossa, joten nyt opiskelin hieman tämän pitemmän objektiivin kanssa kuvaamista.







Ihan heti en kyllä "sinuiksi" pääse tämän objektiivin kanssa.
Lähikuvat eivät oikein tahdo onnistua, kun laukaisin "kieltäytyy" toimimasta liian lähellä kohdetta tai sitten täytyy vastaavasti siirtyä vähän kauemmaksi. Toisaalta pidän tuosta hieman sumuisesta taustasta, jota näissä kuvissa lähdinkin tavoittelemaan. Minun tekisi NIIN mieleni ostaa itselleni uusi objektiivi, mutta vielä täytyy maltaa. Jos siitä korjattavan olleesta tulee vielä toimiva kohtuuhinnalla.
Odottelen siis edelleen tuomiota. Ellei minulla mene hermot ennen sitä...