keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Järjestäytymistä


Olen aina ollut yhdistysihminen ja kuulunut erilaisiin järjestöihin. Vaikuttaminen ja eri yhdistyksiin kuuluminen on todennäköisesti tullut minulle "veren perintönä" isäni puolelta. Monta vuotta on ollut kuitenkin eräänlaista hiljaiseloa tällä saralla, kunnes yhtenä iltana bongasin Facebookista yhdistyksen, jonka toimiminen kiinnosti minua....






Uuden "ammattiurani" myötä olen kaivannut sisustajien ryhmää, johon kuulua. 
Suomessa on jo sisustussuunnittelijoiden ammattiyhdistyksiä, mutta niiden pääsykriteerit ovat meikäläisen tavoittamattomissa.
Tänä vuonna perustettu Sisustusterapia ry vastasi kuitenkin tarpeisiini.






 

Yhdistykseen voi liittyä joko ammattilaisena tai harrastajana ja mielestäni tämä on hieno mahdollisuus monelle sisustusintoilijalle.
Ei tavitse olla alan ammattilainen päästäkseen yhdistyksen jäseneksi. Seuraava teksti on suoraan yhdistyksen sivuilta: "Sisustusterapiaa ry on yhdistys, jonka tarkoitus on yhdistää sisustuksen, muotoilun, arkkitehtuurin ja rakennus- sekä viherrakennusalan alan ammattilaisia sekä ansioituneita harrastajia. Yhdistyksen tavoite on lisätä yleistä tietämystä, kiinnostusta ja arvostusta ympäristön suunnittelun ja rakentamisen osaamisalaa kohtaan."
Liittyminen yhdistykseen käy helposti Sisustusterapia ry:n sivuilta eikä jäsenmaksukaan rasita kukkaroa.
Joten, jos sinua kiinnostaa, käypä kurkkaamassa heidän sivujaan: www.sisustusterapiaa.fi



 
Aika näyttää, kuinka paljon pääsen ja pystyn osallistumaan yhdistyksen tapahtumiin, mutta siitä huolimatta tuntuu mukavalta kuulua "ammattiyhdistykseen". Yhdistykseltä toivon saavani uusia (sisustamiseen hurahtaneita) ystäviä ja kollegoita. Toivon myös, että sitä kautta pääsisin erilaisiin tapahtumiin ja koulutustilaisuuksiin, verkostoitumaan ja saamaan vertaistukea, sekä sisustamisesta että yrittämisestä...kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta - periaatteella.
 


 
 

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Uusia tuulia


Viikonlopun aikana olen päässyt seuraamaan nuoren yrittäjän erään haaveen toteutumista...






Mieheni vanhimman pojan keittiöliikkeet (Gloria-keittiö ja Wiiva-kaluste) yhdistyivät saman katon alle.
He saivat vihdoinkin toimivat tuotantotilat sekä tyylikkään esittelytilan toimistoineen.
Perjantaina oli aika juhlistaa tapahtumaa uuden myymälän avajaisissa...
 
 
 
 



Esittelytilassa on erilaisia keittiöitä, joista kuvan keittiö on minun suosikkini.
Esillä on monenlaisia keittiöhienouksia ja arkea helpottavaa toimintaa ja kieltämättä oma keittiö kaipaisi jo pikaista päivitystä.
 
 
 
 
 
 
Illan aikana kutsuvieraille oli tarjolla pientä naposteltavaa ja kokki antoi työnäytöksen peuran valmistamisesta uudella paistotasolla.
Keittiöissä nykytekniikka on mennyt suurin harppauksin eteenpäin ja niistä on tulossa melkoisia "hifistelyn" paikkoja.
Kuvassa oleva hieno valaisin on itseasiassa liesituuletin...
 
 
 
 
 
Avajaisiin oli kutsuttu myös sisustussuunnittelija Milla Alftan, joka piti lyhyen esitelmän sisustussuunnittelusta.
Hän kertoi tiivistetysti sisustuksen "kulmakivistä" ja samalla näimme kuvia hänen toteuttamista kohteista.
Gloria Keittiöt toteutti taannoin Millan keittiöremontin ja nyt hänet oli pyydetty vastavierailulle Raumalle.
 
 
 
 
 
Illan aikana pääsin Millan kanssa juttusille ja pitihän se tietenkin ikuistaa.
Lauantaina hän piti vielä aamupäivällä muutaman sisustusluennon yleisölle.
 
 
 
 
Nosta hattua mieheni vanhimmalle pojalle, jonka yrittäjän tie on ollut monivaiheinen. Haasteita, murheita ja ongelmia on ollut vuosien varrella, mutta aina jollain ihmeellisellä tavalla hän on porskuttanut eteenpäin.Taustalla on tukemassa hyvä työporukka ja osaava henkilökunta. Kotijoukkojen tukea ja merkitystä ei voi tässä kohtaa olla väheksymättä. Yrittäjänä olet töissä oikeastaan koko ajan, joten lähipiirin (perhe ja lähisukulaiset) merkitys korostuu vielä enemmän. Lähipiiri on kuitenkin se viimeisin ja tärkein voimavara, johon voi turvautua...
 
 
 
Yrittäjänä ei voi jäädä paikoilleen, vaan jatkuvasti täytyy olla kehittelemässä uusia yhteistyömuotoja ja toimintatapoja. Katseet on suunnattava eteenpäin.
Uuden myymälän myötä toivon menestystä ja myötäistä tuulta koko Gloria-Keittiön ja Wiiva- kalusteen porukalle!
 
 
 
 
 
P.S Avajaisviikonloppuna myymälä on auki vielä tänään, sunnuntaina, klo 15.00 asti. Tervetuloa!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

perjantai 24. marraskuuta 2017

Suosi suomalaista, osta raumalaista ;)



Marraskuun lähestyessä loppua alkaa joululahjojen ostaminen olla päällimmäisenä mielessä. Pienen kaupungin asukkaana haluan kirjoittaa muutaman sanan paikallisuuden puolesta...






Meidän perheessä jouluostokset tehdään suhteellisen maltillisesti, mutta yhtenä isona periaatteena on, että ainakin minä haluan tehdä kaikki ostokseni Raumalla. Haluan olla vaikuttamassa siihen, että ne pienet ja miksei suuremmatkin yritykset ja palvelut pysyisivät paikkakunnalla.
 





Moni raumalaisista tekee shoppailumatkoja isompiin kauppakeskuksiin Porin Puuvillaan ja Raison Myllyyn.
Kieltämättä ostomatkat kyseisiin paikkoihin ovat erittäin mukavia, mutta samalla tulee miettineeksi oman kaupungin kauppiaita ja yrittäjiä.
Tästä syystä en osta kauppakeskusreissulta yleensäkään mitään, minkä voin hankkia kotikaupungistani.
 
 
 




Moni ulkopaikkakuntalainen sanoo, että meillä on pieneksi kaupungiksi täällä paljon kauppoja ja erityisesti Vanha Rauma koetaan hienoksi kokonaisuudeksi. Meillä ei ole suurta kauppakeskusta (vielä), mutta meillä on idyllinen keskusta, joka on riittävän tiiviisti rakennettu erilaisten ostosten tekemiseen.
Ja voin rehellisesti sanoa, että vietän shoppailupäivää paljon mieluummin "omissa kotinurkissa" kuin ajomatkan päässä Porissa tai Raisiossa.
 
 
 




Meiltä puuttuu Raumalta monta isoa tunnettua liikettä, joita toivoisi ehkä olevan, mutta toisaalta ne eivät välttämättä ole ihan jokapäiväisen elämän kannalta tärkeitä. Vastapainoksi meillä on täällä pieniä ihastuttavia liikkeitä, joiden yrittäjät ovat valmiita palvelemaan vaativampaakin asiakasta. Ostan satunnaisesti myös verkkokaupoista, mutta minulle tärkeätä on se, että pääsen hypistelemään ja kokeilemaan tuotetta ja saan sen jopa mahdollisesti heti mukaani.
Asia, johon netti-tai verkkokauppa ei pysty vastaamaan.
 
 
 




Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena ei suinkaan ole kehottaa ihmisiä lisäämään kulutusta, vaan kiinnittämään huomiota ostokäyttäytymiseen ja ehkä sitä kautta panostamaan enemmän paikallisuuteen. Näin joulun kynnyksellä toivoisin, että me keskittäisimme ostoksemme pieniin kivijalkamyymälöihin. Näin edesauttaisimme pitämään keskustaa ja sen pieniä liikkeitä elinvoimaisina. Viikonloppuna Rauman keskustassa on joulukauden avajaiset ja tiedossa paljon erilaista ohjelmaa. Toivotaan, että kauppa kävisi vilkkaana ja kaikilla olisi hyvä joulumieli.
 
 
 
 
Näillä aatoksilla lähden viikon lopun viettoon.
Ohjelmassa olisi keittiöliikkeen avajaisia ja työpaikan pikkujoulut

...ja ehkä pientä shoppailuakin.

 
 
 
 

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Meidän kodin jouluväri


Olen useamman vuoden ollut sitä mieltä, että punainen on meidän kodin jouluväri. Tänä vuonna jouduin miettimään värivalintaa hieman uudesta näkövinkkelistä, sillä olohuoneemme melko uusi nojatuoli on kauniin keltainen ja punaisen yhdisteleminen tuntui tässä kohtaa hieman haastavalta. Stailaamani kolmio  oli myös saanut punaisen joulun, joten ehkä väritys oli saavuttanut meikäläisessä jo jonkinasteisen kyllästymisen...






 
Aivan sattumalta lukaisin Pentikiltä tullutta mainospostia ja huomasin heidän uutuusmallistossaan jotain mielenkiintoista.
Kävin heidän sivuillaan katsomassa Hiutale-kuosia ja mielenkiintoni heräsi. Olisiko siinä ratkaisu jouluväriongelmaani.
Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä paikalliseen Pentikiin liikkeeseen katsomaan tekstiiliä "livenä" ja toteamaan tilanne.
Niinhän siinä kävi, että painokuosi näytti hyvältä ja reissulta lähti sekä tyyny- että pöytäliina mukaan.
 
 





Hiutale-kuosissa on kivalla tavalla joulun ja talven tuntua. Ei mitenkään ylikorostuneesti, vaan hienostuneesti.
Kotiin päästyäni minun oli heti pakko päästä kokeilemaan tekstiilejä ja kangas näytti kotona vielä paremmalta kuin olin kuvitellut.
 
 
 
 
 



Graafinen toteutus on hillittyä ja vaikka kuosissa on kultaa, näyttää se kuitenkin enemmän keltaiselta.
Koska tekstiilit näyttävät sopivan hyvin kotimme väritykseen, tulee meidän joulumme olemaan kullan keltaista, harmaata ja valkoista.
Keltainen nojatuolimmekaan ei hypi enää niin silmille, kun sovitin tyynyä siihen.
 
 
 
 
 
 
 
Kuvasin ostokseni innostuksissani hätäisesti kännykällä.
Tekstiilit eivät vielä jääneet paikoilleen, vaan ne saavat odottaa kaapissa sekä silittämistä että virallista esillepanoa vielä hetken.
Ottamani kuva ruokahuoneen puolelta todistaa, että tämä oli nappivalinta meille.
Muutamalla tekstiilillä sain nivottua kaksi tilaa ja niiden värimaailmat yhteen.
 
 
 
 
 
 Tänä vuonna joulumme on hillitympi ja toivotaan, että se toteutuu muutenkin kuin vain värimaailmassa.

 
 

maanantai 20. marraskuuta 2017

Sesonkipäivitystä malliasunnossa


Kesän lopulla stailaamani Hartelan asunto sai viime viikolla jouluisen sesonkipäivityksen...







Vaihdoin tekstiilejä jouluisimpiin ja sisustusväriksi valikoitui punainen.
Halusin tänne väriä ja punainen on tähän kohteeseen helppo valinta valkoisen ja harmaan rinnalle.


 




Joulukuusen laitoin olohuoneeseen näkyvälle paikalle ja koristelin sen valosarjalla, punaisilla ja hopeisilla palloilla.
Lisäksi vaihdoin sohvalla oleviin tyynyihin jouluisemmat päälliset ja muutenkin lisäsin koristeita.
Muutamilla tekstiilinvaihdoilla tänne tuli mukavasti joulutunnelmaa.





 


Makuuhuoneessa vaihdoin eniten tekstiilejä.
Sänky sai viininpunaisen päiväpeiton ja sänkyyn laitoin reilusti tyynyjä.
Pinkki matto vaihtui pyöreään harmaaseen ja vaihdoin hieman piensisustustavaraa.
Rauma-verho lähti pois ja tilalle ripustin kauniit samettiset verhot.




 
 
Kylpyhuone ja saunaosasto sai pienen ripauksen joulun punaista ja harmaata.
Saunaan laitoin lauteille istumaan hauskan, narusta tehdyn (raumalaisen) saunatontun.
 



 
 

Lastenhuoneessa en tehnyt suuria muutoksia; 
Viirinauhan tilalle ikkunaan vaihdoin punaisen paperisen joulutähden.
Lisäksi lisäsin huoneeseen muutamia jouluaiheisia tavaroita; tonttutytön ja hiiren sekä valkoisen talolyhdyn.

 



Keittiössä tein joulutunnelmaa piensisustustavaroilla.
Alun perin olin suunnitellut kahden hengen kattauksen, mutta esittelypaperit veivät sen verran tilaa, että luovuin ajatuksesta.
Pöydälle jäi vain Pentikin kaitaliina  ja pikku kuuset tuomaan hieman joulun väriä...
 




 
 
Sisustukseen halusin tuoda pieniä yksityiskohtia luomaan eräänlaista illuusiota asukkaista.
 
 
 
 
 
 
 
Koska luovuin kattauksen laittamisesta pöydälle, toin keittiöön hieman glögitunnelmaa.
 
 
 
 



Valitettavasti kuvista ei saa ihan realistista käsitystä asunnon tunnelmasta.
Tavoitteena oli saada sinne jouluisempaa tunnelmaa ja mielestäni onnistuin siinä suhteellisen hyvin.
Stailausbudjettini ei ollut suuren suuri. Matkan varrella piti vähän luovia lisää ja ratkaista muutamia ongelmia.
Aikataulullisesti sain stailauksen tehtyä yhden iltapäivän aikana ja toisena päivänä valokuvasin kohdetta hartaasti

...ja tuskailin vähäisen valomäärän kanssa...


 
 Mutta nyt kolmiossa on joulu... ja valtakunnassa kaikki (suht) hyvin.



 

lauantai 18. marraskuuta 2017

Black Friday raumalaisittain



Raumalla toteutettiin Black Friday- tapahtuma Pikimust Perjanda-tyyliin. Vanhan Rauman yrittäjät olivat yhdistäneet voimansa ja tapahtuma järjestettiin nyt jo kolmannen kerran. Aikaisempina vuosina tapahtuma  on jäänyt minulta kokematta, mutta tänä vuonna päätin osallistua siihen. Aikataulullisista syistä minun oli lähdettävä liikkeelle jo heti aamulla...







Saapuessani Vanhaan Raumaan oli yllätys melkoinen.
Ihmisiä oli liikkeellä paljon ja autolle ei meinannut aluksi löytyä edes parkkipaikkaa.
 Sää oli marraskuiseen tyyliin sateinen ja synkkä, mutta se ei ollut karkottanut asiakkaita pois.
Ilmeisen hyvät tarjoukset olivat innostaneet ihmisiä ostoksille.

 




Minä ehdin käymään vain kahdessa liikkeessä: Mattoraumassa ja Koti-Vakassa. Mattoraumasta lähdin hakemaan kalkkimaalia (ja ajatuksena oli syödä myös liikkeen tarjoamaa aamupuuroa), mutta ihmispaljouden takia molemmat jäi tekemättä. Ehdin kuitenkin hieman kierrellä liikkeessä, katsastaa tapetteja ja ihastella kivoja sisustustavaroita. Koti-Vakassa ehdin sovittaa Nanson pitkää trikootunikaa, mutta sekin jäi (vielä) vaaterekiin odottamaan.
 
 
 




Minulle tapahtumasta jäi tuntuma, että se oli erittäin onnistunut. Työpaikalla muutama muukin oli ehtinyt aamuvarhaisella shoppailemaan.
Ainakin yksi oli löytänyt kotiinsa maton ja tapettia, toinen oli käynyt luontaistuotekaupassa täydentämässä vitamiinivarastojaan ja joku oli ostanut kaksi puseroa. 
Minua oikeastaan harmitti, kun en ehtinyt kiertelemään Vanhan Rauman liikkeissä enempää...
 
 
 
 
Mikäli aamun sanomalehteen on uskominen, uskoisin, että tapahtuma tullaan järjestämään myös ensi vuonna. Kiva tapahtuma, joka saa ihmiset liikkeelle vuoden synkimpään aikaan ja taatusti tervetullut piristysruiske myös kauppiaille, sopivasti ennen jouluhässäkkää. Ja sekin tuli todistettua, että sateisena perjantaina raumalaiset ei ole ainakaan sokerista tehty...
 
 
 
Kiitos kaikille tapahtumaan osallistuneille kauppiaille, jotka jaksoitte painaa pitkää päivää aamu seitsemästä ilta yhdeksään.
 
 
Tällaisia tapahtumia tarvitaan!
 
 


perjantai 17. marraskuuta 2017

Samat marinat


Marraskuuta mennään kovaa vauhtia eteenpäin ja mielessä siintää jo joulu...tai oikeastaan ajanjakso ennen sitä. Tiedossa on jälleen se suhteellisen kiireinen ajanjakso, josta täytyy suoriutua jollain konstilla...









Syksyn aikatauluttaminen ja kiire (minulle melkein kirosana) on vielä hyvässä muistissa ja kohta olen samassa tilanteessa.
Töissä alkaa oppilaiden arvioinnit, erilaisiin juhliin ja tapahtumiin osallistuminen ja ne jouluvalmistelut.
Opiskeluhommissa olisi tarkoitus rutistaa se ensimmäinen näyttötutkinto "kirjoihin ja kansiin".


 


 

Tällä hetkellä minua taitaa enemmänkin ärsyttää tämä kiireen tuntu.
Haluaisin jollain tavalla pystyä vaikuttamaan siihen paremmin, mutta meikäläisen keinot on aika vähissä...tai sitten vuorokauteen pitäisi saada enemmän tunteja.
Ikä tuntuu tekevän tässä kaaoksessa tehtävänsä. Vaikka olenkin tehokas, en ole enää niin tehokas tai aikaansaava kuin nuorempana.
Ehkä ei tarvitsekaan, mutta kuitenkin...Vuosi vuodelta tämä saman toistuva tilanne on alkanut rassaamaan minua enemmän.
Mitä siis haluan? Vastaus: Hidastaa tahtia. Miten? Vastaus: En tiedä - vielä.



 
 
 
 
Opiskelujeni suhteen tein viime viikolla ratkaisun, jossa jään helmikuun alusta opintovapaalle ja keksityn vain opiskeluuni.
Minulla olisi mahdollisuus valmistua jo vuoden päästä jouluna, mutta nyt en ole ihan varma, haluanko pitää kiirettä vai nauttia opiskelusta sinne seuraavaan kevääseen asti. Tähän asiaan otan kuitenkin pienen henkisen aikalisän. 
 
 
 
Yritän olla vuodattamatta tästä ainaisesta kiireestä, sillä onhan tämä suureta osin ihan itse aiheutettua. Kieltämättä odotan alkavaa opintovapaatani, sillä silloin voin hyvällä omallatunnolla keskittyä opiskeluuni...ja  ehkä marista vähemmän.
 
 


keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Varaslähtö jouluun


Tällä viikolla stailaan Hartelan esittelyasunnossa sisustuksen jouluisemmaksi. Samalla toteutan ensimmäinen näyttötutkintoni sisustusopinnoissani. Sain hyödynnettyä tämän projektin opiskeluissani, joten nyt saan tehtyä "kaksi kärpästä yhdellä iskulla".

 
 
 



Tavaroita on haalittu omista varastoista ja vähän olen joutunut ostamaan myös uutta sisustustavaraa, mutta maltillisesti.
Haluan vaihtaa asunnon tunnelmaa ja se tapahtuu tekstiileillä sekä pienillä sisustustavaroilla.
Ja tietenkin asuntoon viritetään myös joulukuusi.
 
 





Projektissa meinattiin vaihtaa stailauskohdetta pienempää asuntoon, jolloin lisätyötä olisi tullut reilusti enemmän. 
Onneksi tähän ei kuitenkaan tarvinnut ryhtyä, vaan stailaus toteutetaan jo olemassa olevaan asuntoon.
Vaikka stailaus tehdään muutamilla muutoksilla, saan tähän kulumaan yllättävän paljon aikaa.
Tavaroiden keräämiseen ja tekstiileiden silittämiseen on mennyt jo muutama tunti, eikä tavarat ole vielä edes paikoillaan.
 
 





Suunnitelmissa on käyttää stailausprojektiin kaksi iltapäivää.
Ensin kannan tavaroita asuntoon ja vaihdan tekstiilit.
Seuraavana päivänä käyn vielä viimeistelemässä ja valokuvaamassa kohteen.
Viikonloppuna kohteessa on asuntoesittely, joten stailaus tulee olla valmiina siihen mennessä.
 
 
 
 
Vaikka täällä päin Suomea on marraskuisen synkkää, minusta on kiva viritellä hieman joulutunnelmaa ihan "luvan kanssa".



 

maanantai 13. marraskuuta 2017

Pientä jouluinnostusta havaittavissa


Tässä perheessä joulu jakaa mielipiteet hyvin vahvasti kahteen leiriin. Poikani ja minä kuulumme niihin, joiden mielestä joulu kuuluu viettää kotona ja hyvin perinteisellä tyylillä. Mieheni mielestä joulun voisi viettää vaikka ulkomailla, kaukana kaikesta hössötyksestä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, hänen mielestään joulun voisi skipata kokonaan...






Huomaan joka vuosi hamuavani erilaisia joululehtiä, ihan vain niiden kauniiden kuvien ja tunnelman vuoksi.
Siinä mielessä en ole ihan perinteinen jouluihminen, että en jaksa/osaa hössöttää joulun menusta, mutta sen sijaan fiilistelen kaikesta muusta kauniista.
Lehtiä selatessani kuvittelen ja haaveilen tekeväni yhtä sun toista kivaa juttua, mutta tosiasiassa vain murto-osa suunnitelmista toteutuu, jos lainkaan.







Kesällä heitin ison pinon vanhoja joululehtiä pois. Mikä lie kohtaus tullut ja nyt näyttää siltä, että niitä alkaa uhkaavasti taas kerääntyä.
Melkeinpä jokaisella kauppareissulla käväisen lehtihyllyn kautta ja silmäilen mahdollisia uusia joululehtiä, sekä kotimaisia että ulkomaisia.
Toistaiseksi olen yrittänyt pitää jouluinnostukseni maltillisena ja olen ostanut vain muutaman joululehden.
Huvittavinta on se, että ostan askartelulehtiä siinä luulossa, että ehtisin jotain tekemäänkin.
Tosiasiassa joulun alusaika on meikäläisellä (opettajalla) perinteisesti sitä kaikkein kiireisintä aikaa.  
Jokseenkin hauska joka vuotinen harhaluulo, että minulta löytyisi aikaa tai jaksamista tehdä jotain jouluista kotiin.
 

 
 


 

Kieltämättä tänä vuonna muutaman vuoden takainen himmelin tekeminen vähän kiinnostaisi.
Minulla on jossain kaappien kätköissä himmelitarvikkeita ja hetken päähänpistona sain idean tehdä jokaiselle läheiselle oman himmelin.
Tämä kohtaus meni kuitenkin ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Ehkä ne elämän realiteetit muistuvat mieleeni.




Joululehtien ostaminen kuuluu minun jouluperinteeseen ja tämän kauden aloitin jo hyvissä ajoin marraskuussa. Samassa suhteessa olen lisäillyt huushollissa kausivaloja. Glögi ja joululaulut on vielä korkkaamatta, mutta näistä kuvista voi kuitenkin päätellä, että meillä jouluun valmistautuminen tai ainakin sen fiilistely on jo alkanut. Vähitellen...


Mitenkäs muilla?
 
 





sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Isänpäivänä


Meillä isänpäivää vietettiin suhteellisen perinteiseen tapaan. Aamulla varovainen herätys, hieman parempi aamukattaus ja isän muistaminen lahjalla ja kortilla. Tosin poika oli unohtanut oman korttinsa pulpettiinsa, mutta isä saa sen sitten jälkitoimituksena.Tänä vuonna meillä oli hieman pienempimuotoinen isänpäivälounas, sillä molemmat vanhemmista lapsista oli reissun päällä. Meillä tämä nuorimmainen sai siis edustaa kaikkia lapsia. Perinteiseen tapaan söimme kotona "parempaa" juhlaruokaa, joka tietenkin oli iskän valmistamaa riistaa. Minä huolehdin perunamuusista ja jälkiruoan valmistamisesta.






Meillä ei kakkuja oikein suosita ja mietin hetken aikaa mitä oikein tarjoilisin.
Juustokakku kävi mielessä, mutta sitten sain ajatuksen kokeilla perinteistä Pappilan hätävaraa.
Tosin minulla tämä taisi olla ihan ensimmäinen kerta, kun teen kyseistä jälkiruokaa.
 
 
 
 



Yleensä Pappilan hätävara tehdään kaapista löytyvistä kekseistä ja pullista, mutta jostain syytä meillä oli vain pieni pala pullaa.
Niinpä kävin pikaisesti hakemassa lähikaupasta lisukkeita; keksiä, jäätelöä, kermaa ja pakaste marjoja.
Näitä aineosia sopivasti yhdistelemällä jälkiruoan onnistuminen oli varmaa..
 

 
 

 
 

Murskasin keksejä pienemmäksi ja laitoin ne jälkiruokakulhon pohjalle, päälle vähän mansikkahilloa.
Seuraavaan kerrokseen laiton  pieneksi kuutioituja pullanpaloja ja kermavaahtoa.
Tämän päälle laitoin vielä vaniljajäätelöä ja pakastemarjoja.
Koristelun viimeistelin puolikkaalla keksillä ja suklaarouheella.
 
 
 

Tämän helpompaa ei jälkiruoan tekeminen voi oikeastaan enää olla. Lopputulos oli näyttävä...ja täyttävä. Poika totesi, ettei ole koskaan ennen syönyt tällaista ja pisteitä herusi häneltä nykynuorison tyyliä lainatakseni " 4/5 " verran. Isäntäkin totesi jälkiruoan oikein herkulliseksi, joten Pappilan hätävara taisi päästä perheraadin puolesta siihen jälkiruokien sarjaan, jota tehdään jatkossakin.




Nyt toivottelen kaikille maailman isille oikein hyvää isänpäivää!
 
 
 
 

perjantai 10. marraskuuta 2017

Harmaata vain

Meidän ruokahuone on ollut jo pitkään ilman mattoa. Sopivan maton löytäminen on ollut yllättävän hankala prosessi, mutta tässä eräänä päivänä  matto-ongelmani ratkesi. Lopultakin.








 
Alkuperäisenä ajatuksena oli ostaa joku kuviollinen matto, mutta niiden kirjavuus mietitytti.
Meillä on seinillä kuitenkin melko runsaskuvioista tapettia ja pohdin pitkään erilaisten mattojen sopivuutta.
Meillä on ollut pitkänukkaista ja ns. terassimattoa, mutta nyt piti hakea jotain muuta...
 
 
 
 
 



Värimaailma oli kutakuinkin selvä, mutta siinäkin minulla oli oma etsikkoaikani.
Sotkan kuvastosta bongasin joku aika sitten maton, jota päätin käydä katsastamassa.
Paikan päällä totesin sekä kuosin että värin sopivaksi ja hinta-laatu-suhdekaan ei hirvittänyt.
 
 
 
 
 
 

 
Matto lähti kotiin ja päätyi saman tien ruokapöydän alle.
Matto olisi voinut olla isompikin, mutta tässä mallissa ei isompaa ollut saatavilla.
En jaksanut enää pähkäillä mattoasiaani, vaan tein suhteellisen pikaisen ostopäätöksen.








Matto on paikoillaan ja  ruokahuoneen ilme muuttui heti lämpimämmäksi. Maton väri ei varmastikaan yllätä.
Ruokapöydän alla harmaa on vallan kelvollinen väri ja matossa olevat nukat ovat sen verran lyhyet, ettei makaronit pääse piiloon. Mattouudistuksella sain pientä vaihtelua ja piristystä tämän "kaiken marraskuisen harmauden" keskelle ja muutaman viikon päästä alankin lisäilemään joulua...
 
 
 
Kuvia ottaessani muistin taas nämä valokuvauksellisesti haasteelliset ajat. Otin nämä kuvat n. klo kahden aikaan päivällä ja päivä oli hyvinkin harmaa ja pilvinen. Koska en halua käyttää salamavaloja,  tein pikaisia säätöjä (lähinnä aukon suhteen) kamerassa. Kuvista tuli valoisampia, mitä meidän sisällä kuvaushetkellä oli. Kuvissa oleva keltaisuus tulee huoneessa olevasta pöytävalaisimesta ja minun olisi pitänyt kokeilla kuvaamista kokonaan ilman valoja. Kuvat ei ole valaistuksen suhteen  ihan priimaa, mutta näillä nyt mennään. Kuvia katsellessa taidan päätyä vaihtamaan syksyisen kaitaliinan vielä toisenlaiseen...ja tietenkin harmaaseen.
 
 
 
 
 
Kaiken harmauden keskellä toivon oikein mukavaa viikonloppua!
 
 
 
 
 

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Se nopeampi versio


Lokakuun alussa kirjoittelin täällä uudesta käsityöprojektistani. Edellinen jättineulosprojektini kesti n. kymmenen kuukautta, mutta tämä valmistui siihen nähden ekstranopeasti eli noin yhdessä kuukaudessa, vaikka en tehnyt tätä mitenkään joka ilta ahkeroiden...






Torkkupeiton tekeminen on ollut mukavaa iltapuhdetta ja työ eteni joutuisasti, ilman sen suurempaa ongelmaa.
Neulos on tehty yksi oikein- yksi nurin -periaatteella ja lopputulos on erittäin kaunis.
Lankaa käytin ne kaikki ostamani seitsemän kerää.
 
 
 




Tämä peite on kooltaan n. 150 x 130 cm ja joustoneuleena toiseen suuntaan hyvinkin venyväistä sorttia.
Lanka on sekoitelankaa, jossa on villaa 18 %, akryylia 52 %ja polyamidia 30% , joten tämän peiton alla ei pitäisi tulla ainakaan kylmä.
 
 
 
 




Torkkupeitto tuli valmiiksi ja nyt taidan pitää pienen tauon näiden tekemisessä.
 Oikeastaan tähän projektiin on aika mukava päättää, sillä tästä jäi sellainen pieni kutina, että homman voisi tehdä joskus uudestaankin.
Toisin kuin siitä aikaisemmasta jättineulosprojektista.
 



Ja olisiko seuraavaksi sitten niiden villasukkien vuoro?


sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Jotta taito ei ruostuisi


Minulla oli pitkästä aikaa mahdollisuus harjoitella pohjapiirrosten piirtämistä käsin. Taito, jota täytyy aina silloin tällöin harjoitella, jotta se ei pääsisi kokonaan ruostumaan...







Pohjapiirroksen tekeminen oli hieman työläämpää, sillä virallisten rakennuspiirustusten puuttuessa kaikki seinät piti itse mitata.
Tarkkana sai olla, mutta suhdeviivainta käyttäen sain pohjapiirroksen piirrettyä lopulta puhtaaksi.
Pohjapiirros oli 1:100 mittasuhteessa ja halusin muuttaa kokoon 1:50 eli siis suurentaa.
 
 
 
 
 


Tämän saman olisi voinut tehdä pohjakuvan skannaamalla ja SketchUp-ohjelmalla muokata oikeaan mittasuhteeseen.
Minä halusin kuitenkin piirtää pohjakuvan käsin ja täytyy sanoa, että se on todella kivaa hommaa.
Ja vaikka en ole piirtänyt vähään aikaan, tuntui se luonnistavan yllättävän hyvin.
 
 
 
 
 
 
 
 
Eilen sain piirrettyä pohjan ja tänään jatkan piirtämisprojektiani kiintokalusteilla ja lisään siihen vielä huonekaluja, sillä tähän pohjapiirrokseen liittyy mahdollisesti minun seuraava stailauskohteeni. Oli tämä  seuraava projektini tai ei, kävi tämä oikein hyvin harjoittelusta.
 


 
Monet harrastavat värityskirjojen värittelyä, minä pohjakuvien piirtämistä.

Tällaista pientä "mindfullnessia"...