Syksyn perinteinen työsuma

Työssäni syyslukukausi on lähtenyt rullaamaan täydellä teholla. Ensimmäiset viikot ovat kuluneet uuden koulun toiminnan käynnistämisessä ja lukujärjestyksen hiomisessa. Paljon on vielä keskeneräisyyttä, jota oppilaat eivät välttämättä edes huomaa ja siitä huolimatta tietyt "pakolliset kuviot" tulee suorittaa syyslomaan mennessä.

Erityisopetuksen puolella se tarkoittaa lähinnä HOJKS-palaverien pitämistä ja kuntoutussuunnitelmien päivittämistä. Valmistautumatta näihin palavereihin ei voi mennä, joten etukäteisvalmisteluja täytyy tehdä ja löytää niiden tekemiseen aika. Koska minulla on luokassani viisi koulunsa tänä syksynä aloittanutta uutta oppilasta, on HOJKS-asiakirjojen laadinta hieman työläämpää. Vaikka ne tehdään nykyisin sähköisesti Wilmassa, on niiden työstäminen opettajalle melkoinen savotta, varsinkin, jos esiopetuksesta tulevan oppilaan asiakirjat ovat puutteelliset.



 

Palaverit olen onneksi onnistunut sopimaan niin, että minulla on kaksi palaveria/viikko, joten työmäärä pysyy kohtuullisena. Tällä aikataululla pystyn pitämään kaikki suunnitellut palaverit ennen syyslomaa ja ehkä myös kirjaamaan ne vanhempien allekirjoitettavaksi. Tiedossa on kuitenkin melkoinen rypistys, sillä valmistaudun jokaiseen palaveriin ja vanhempien kohtaamiseen 100%. Palavereihin on varattu keskimääri 1- 1,5 tuntia, mutta harvoin pysytään aikataulussa. Ensimmäiset kouluvuodet ovat  mielestäni tärkeimpiä vuosia ja siitä syystä yhteistyö vanhempien kanssa on ensiarvoisen tärkeää.

Siksi yksikään palaveri ei ole minulle myöskään ns. "läpi huuto"- juttu.

 

 

 

 

Meille erityisopettajille kuvio toistuu joka syksy ja kevät. Olen asennoitunut siihen, että aina välillä tämä on eräänlaista urakkahommaa.

Silloin ei oikeastaan lasketa tunteja, vaan se työ tehdään; kukin opettaja omalla tavallaan ja tyylillään.

Tiedossa on jälleen melkoinen työsuma, mutta kokemuksesta voin todeta, että siitä selviää.
Tällä viikolla on jo kaksi pidettyä palaveria ja enää viisi jäljellä...
Syyslomaa odotellessa.



Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!



 

 

Yrittäjän strattivalmennus - kannattiko lähteä?

Voitin viime vuoden lopulla Starttivalmennuksen Facebook-arvonnassa Yritystoiminnan suunnittelu- ja käynnistäminen- kurssin. Se tuli minulle juuri oikeaan aikaan, sillä yritykseni kehittäminen oli jäänyt kaiken muun elämän jalkoihin ja nyt minulle tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus tehdä asialle jotain...

Tämä kurssi on suunnattu ihmiselle, joka pohtii yrittäjäksi ryhtymistä tai, niin kuin minä,  yritystoiminnan kehittämistä ja se on osana laajempaa yrittäjän ammattitutkintoa. Koulutuksen tavoitteena on auttaa yritystoimintaa harkitsevia suunnittelemaan ja toteuttamaan kannattavaa liiketoimintaa. Kurssin aikana laaditaan liiketoimintasuunnitelma ja kannattavuuslaskelmat, jotka käyvät starttirahahakemuksen ja muiden rahoitushakemusten liitteiksi. Minulta nämä toimenpiteet ovat jääneet yritystoiminnan alkumetreillä tekemättä, joten asetin kurssin tavoitteeksi juurikin liiketoimintasuunnitelman tekemisen ja valmiiksi saattamisen.


 

 

 

 

Opiskelu toteutettiin verkossa verkkotapaamisina eli webinaarina ja minulle tämä opiskelutapa oli aivan uutta.
Joka toinen maanantai istuin tietokoneeni ääreen ja olin yhteydessä sekä kouluttajaan  että muihin kurssiin osallistujiin.
Webinaari-istuntoja oli 8 ja jokaisen istunnon jälkeen saimme tehtäviä suoritettavaksi seuraavaksi kerraksi. Neljän kuukauden kurssiin kuului myös kaksi henkilökohtaista ohjauskeskustelua, jossa kurssin kouluttajalta sain sparrausapua ja näkökantoja yritystoiminnan ja liiketoimintasuunnitelman tekemiselle.



 

 

 

 

Käymäni   Yritystoiminnan suunnittelu ja käynnistäminen -jakson (kesto 4kk) jälkeen voisin jatkaa opiskelua valinnaisella tutkinnon osalla (kesto 2kk), jossa voisin syventää osaamista haluamallaan liiketoiminnan osa-alueelta ja suorittaa yrittäjän ammattitutkinnon. Ammattitutkinnon suorittaminen perustuu näyttötutkintoihin ja niitä täytyy olla suoritettuna kaksi. Nyt käynkin melkoista sisäistä kamppailua jatkanko tutkintoon asti vai en. Otin pienen aikalisän ja lupasin pohtia asiaa vuoden loppuun mennessä.
Tutkinnon suorittaminen loppuun houkuttaa, mutta jos päätän jatkaa opiskelua, on sen aika näillä näkymin vasta ensi keväänä.

Nyt neljän kuukauden rypistyksen jälkeen monisivuinen liiketoimintasuunnitelmani alkaa olla valmis ja laskelmat loppuviilausta vaille tehtynä.
Kurssi on ollut todella hyvä ja vaikka se oli minulle ilmainen, on se maksaville osallistujille ollut takuulla hintansa veroinen.
Kurssi ei todellakaan ole ollut mikään "läpi huuto juttu", vaan tässä on ihan oikeasti joutunut pohtimaan ja miettimään asioita.
On ollut hyvin mielenkiintoista kuulla muiden kurssilaisten yritysideoita ja yleensä ajatuksia yrittämisestä.
Joukossa on ollut todella monen eri alan yrittäjää tai yrittäjäksi aikovaa, rohkeita miehiä ja naisia!

Minulla on kokemusta vain tästä yhdestä koulutuksesta, mutta uskoisin, että yrittäjäkurssit yleisesti ovat sisällöltään samankaltaisia. Ja niin kuin sanotaan tieto lisää myös tuskaa. Yrittäjän lakisääteiset jutut (YEL:it, ALV:it, yhtiömuodot yms.) saavat puuskuttamaan ja epäilemään koko hommaan ryhtymistä, mutta kun tieto on oikeaa, uskoisin, että vältytään myös pahemmilta yllätyksiltä. Jos teistä joku harkitsee yrittäjyyttä, suosittelen ehdottomasti jonkun yrittäjäkurssin käymistä, sillä kaiken tarvittavan tiedon saaminen on huomattavasti helpompaa kurssimuotoisena kuin saman tiedon hankkiminen "nettiviidakosta".

  Minulle tämän kurssin käyminen oli ainoastaan ja vain hyvä asia.
Koska minulla on jo yritys ja yrittäjäkokemusta, oli kurssilla paljon tuttua asiaa, mutta myös uutta tietoa.
Sain erinomaista ohjausta yritystoiminnan eteenpäin viemiselle ja ennen kaikkea uskoa itseeni yrittäjänä.
Moni asia on matkan varrella selkiytynyt ja pienin askelin jatkan matkaani eteenpäin.
Ja ehkä intoudun tekemään vielä sen yrittäjän ammattitutkinnon, sillä...



"Vierivä kivi ei sammaloidu"




P.S. Tämä ei ole "maksettu mainos" eikä blogiyhteistyö, vaan omakohtainen kokemus yhdestä yrittäjäkurssista. 

 

 

 

Arjen rytmityksestä ja kohtuullistamisesta

Olen aikataulu-ihminen niin hyvässä kuin pahassa. Työelämässä arki rytmittyy väkisinkin työn ja vapaa-ajan välillä. Minulle on tärkeätä hahmottaa tuleva viikko ja elämä ja siksi kalenteri on minulle arjesta selviytymisen elinehto.

Kalenterini säätelee aikatauluni ja elämäni, mitä milloinkin tapahtuu. Arkipäivän ja viikonloppujen menot täyttävät kalenterini vaihtelevasti ja myös määräävät elämisen tahdin. Omaa arkeani (ja kalenteriani) täyttävät tietenkin lapsen jääkiekkoharrastus, johon olen jo tottunut. Viikon treenit ja viikonlopun pelit vievät osan vapaa-ajastani, mutta se ei suinkaan ole minulle "pakkopullaa", vaan pikemminkin elämäntapa. Omia menoja tulee kalenteriin hyvinkin kausiluonteisesti eikä ruuhkaviikoilta voi välttyä.

Aikaisemmin kirjoitin täällä blogissani omasta opettajan työstäni ja sen rajaamisesta. Yritän edelleen olla "oma itseni herra" ja osata tehdä työtä vähän vähemmälläkin panostuksella. Lukuvuoden aloitus on aina työläs, varsinkin nyt, kun olemme aloittaneet lukuvuotta uudessa koulussa ja suurin osa pienryhmäni oppilaista ovat myös uusia. Työajan rajaaminen on tästä syytä ollut hieman vaikeaa, mutta tiedostan koko ajan sen tärkeyden. Työpäivät ovat venyneet välillä väkisinkin pitkiksi, koska työ vaatii tässä alussa paljon suunnittelua ja yhteistyötä muun henkilökunnan kanssa.

Minulle lepo on tärkeää, siksi menen iltaisin aika aikaisin nukkumaan. Jos vain mahdollista, viikonloppuisin yritän nukkua päiväunet tai edes levätä. Suorittaja-tyyppinä tulee vain niin helposti täytettyä se viikonloppukin kaikista tekemättömistä töistä, joita viikon aikana on ehtinyt kertyä. Usein se on  ihan kotihommia, mutta tässä elämänvaiheessa siihenkin on jo tottunut. Iän myötä olen tullut itseäni kohtaan armollisemmaksi ja olen päästänyt irti siitä "hyvä perheen äiti" roolista, joka leipoo, pyykkää, siivoo ja huushollaa kotona jotain koko ajan.

 

 

 

Niinpä minulla jäi tänä vuonna ne kesäkukat istuttamatta ja ikkunat pesemättä ja pystyn elämään asian kanssa vallan mainiosti. Kesäkukkia istutus siirtyi sujuvasti ensi kesään ja tuskin laitan syysistutuksiakaan. Ikkunoista näkee ulos ihan riittävän hyvin ja kohta on jo niin pimeää muutenkin, ettei likaisia ikkunoita kukaan enää huomaa...jos niitä nytkään huomaa. Osa kotitöistä sujuu rutiininomaisesti kaiken muun ohessa, ettei niistä jaksa ottaa edes suorituspainetta. Poika ehdotteli muutama päivä sitten, että pitäisi leipoa jälleen korvapuusteja ja tästä pyynnöstä minun on vaikea kieltäytyä.

 

 

 

Vuosien myötä "pitäisi tehdä"-asenteeni on muuttunut hieman kohtuullisemmaksi. Olen anatanut itselleni luvan ottaa vähän rennommin, vaikka se minun "perfektionismi"-minäni välillä meinaakin ottaa yliotteen. Nyt teen vain sen, mikä todellakin tuntuu välttämättömältä ja loput asenteella "jos ehdin ja jaksan". Tästä syystä myös blogissani saattaa olla välillä epätyypillisen pitkiä taukoja, mutta toivon ymmärrystä tähän. Aika ei (eikä jaksaminen) aina riitä tänne asti, vaikka tämä kiva harrastus onkin. Pyrkimys oman elämän hidastamiseen on nykyisin yksi tavoitteeni, mutta sen toteutus on toistaiseksi ollut hyvinkin vaihtelevaa.

 

 

 

 

Mitenkäs siellä?

Miten sinulla on onnistunut elämän hidastaminen?

Onko sinulla hyviä neuvoja tai vinkkejä minulle tai muille jaettavaksi?

 

 

 

 

Päivä sisustusterapiaa...

Viikonloppuna sain viettää lauantain erittäin mukavassa seurassa. Kuulun Sisustusterapiaa ry - ryhmään ja Sisustustalo Kodinonnen Johanna oli tehnyt meille mukavan tapahtumapäivän Raumalle. Olin varannut päivän kalenteriini jo aikoja sitten ja oli mukavaa, ettei tarvinnut matkustaa edes kauas, kun tapahtuma oli omalla kotipaikkakunnalla. Päivään oli buukattu mielenkiintoisia kohteita samanhenkisten ihmisten seurassa...

 

 

 

 

Kokoonnuimme ensiksi Sisustustalo Kodinonneen, jossa hyppäsimme pikkubussin kyytiin ensimmäiseen vierailukohteeseemme, Teemu Tuonosen kotiin. Persoonallinen koti tiiliseinineen ja lautalattioineen sai meidät huokailemaan eikä ole ihme, että tämä koti on palkittu myös etuovi.com:in kilpailussa vuoden kodiksi. Teemu tarjosi meille alkumaljat ja pientä naposteltavaa, jonka jälkeen siirryimme Kodinonnen Johannan kotiin, kaupungin keskustaan...




 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä vuonna 1908 rakennettu talo on kokenut melkoisen muodonmuutoksen tilitoimistosta Johannan perheen kodiksi. Johanna ammattitaito näkyy sekä sisustusratkaisuissa että tyylissä. Koti on rakennettu vanhaa kunnioittaen, mutta uudella "twistillä" ja siellä oli paljon kauniita asetelmia ja yksityiskohtia. Tässä kodissa monella esineellä on oma tarinansa ja sisustukseen kerroksellisuus luo lämpimän tunnelman. Johanna luona söimme myös maittavan aterian, jonka hän oli loihtinut yhdessä miehensä kanssa. Täydellä vatsalla jaksoimme  taas eteenpäin...

 

 

 

 

 

 

 

 

 Matkamme jatkui Johanna mökille, joka sijaitsee meren rannalla, mutta vain n. 15 minuutin ajomatkan päästä kaupungista. Perillä Johanna esitteli idyllistä mökkiään, joka on vuosien saatossa muokkautunut nykyiseen muotoonsa. Niin kuin kaupunkikodissa, myös täällä mökillä näkyy Johannan varma sisustuksen kädenjälki. Tekevänä ja aikaansaavana naisena vanhasta mökistä ja sen pihapiiristä on tullut tälle yrittäjänaiselle ja hänen perheelleen tärkeä tukikohta, jossa he viettävät paljon aikaa. Täällä me Sisustusterapialaiset huokailimme ihastuksesta ja muutama olisi halunnut jäädä asumaankin. Sisustusterapiapäivämme oli kuitenkin päättymässä ja palasimme takaisin lähtöpaikallemme...



 

 

 

 

 

Sisustustalo Kodinonnessa meille tarjoiltiin vielä kakkukahvit ja Johanna kertoi mielenkiintoisen tarinan omasta yrittäjäpolustaan. Vuosiin mahtuu paljon kaikenlaista, niin ylä- kuin alamäkeä, mutta vahva usko omaan yritykseen ja yrittämiseen on vienyt Kodinonnea eteenpäin. Nykypäivänä kivijalkaliikkeet kamppailevat olemassaolostaan, mutta Sisustusterapialaisten kanssa totesimme, että ihmiset haluavat kuitenkin hakea ostoselämyksiä ja palvelua. Niitä ei nettiostoksilla saa, mutta  kivijalkaliikkeiden täytyy pärjätäkseen erikoistua tai löytää uusia toimintamalleja. Jokainen meistä kuluttajista voi omalla ostoskäyttäytymisellään vaikuttaa siihen, minkälaisia palveluja ja kauppoja omalla paikkakunnalla on mahdollista säilyttää.




Niin kuin me kaikki tiedämme, kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä Sisustusterpiaa ry:n päiväkin.
Miten ihanaa olikaan viettää aikaa kauniiden asioiden parissa, tutustua uusiin ihmisiin sekä vaihtaa ajatuksia ja mielipiteitä.
Tämä päivä tuli juuri oikeaan ajankohtaan, sillä olin todellakin (sisustus)terapian tarpeessa.
Pieni irtiotto kiireen keskellä teki NIIN hyvää!!!





P.S. Ja mainittakoon vielä, että tähän yhdistykseen voi kuulua sekä sisustuksen ammattilaiset että kaikki sisustamiseen hurahtaneet.

 

 

 

 

 

 

Häähumussa

Mennyt viikko on mennyt siskoni vanhimman tyttären häähumussa. Lupauduin vastaamaan juhlien visuaalisesta suunnittelusta ja loppu viikko menikin tiiviisti juhlapaikalla; ensin koristelutehtävissä ja eilen varsinaisessa hääjuhlassa.

 

Vihkiminen tapahtui Nakkilan kirkossa, jonka jälkeen juhlaväki siirtyi varsinaiselle juhlapaikalle hääparin pihapiirissä sijaitsevaan suuliin.

Häävieraita oli n. 80, joten tilaa oli reilusti ruoka- ja noutopöydille, tanssilattialle ja bändille. Iso suuli oli haasteellinen koristeltava ja pohjatyötä oli tehty jo paljon.

Tila toimii varastona ja täällä oli vielä heinäkuun lopulla paljon kaikenlaista roinaa, joka piti tyhjentää.

Toisella seinustalla olevat valoaukot oli myös uusittu, jotta juhlatilaan saatiin mukavasti luonnonvaloa.

 

Vaikka hääpari ei ollut ajatellut juhliinsa varsinaista teemaa, yhdistyi hääjuhlassa kaksi asiaa vähän niin kuin vahingossa.

Hääparia yhdistää moottoripyörät (Harley Davidson) ja koristelussa haluttiin käyttää pihlajaa, niinpä teemaväriksi tuli oranssi, mustalla ja hopealla tehostettuna

Olin ehdottanut hääparille muutamia malleja ruokapöytien sijoitteluun ja he päätyivät pitkiin pöytäriviin. Näin mahdollistettiin se, että hääparin näkivät kaikki.

Ruokapöydät ja tuolit vuokrattiin ja pöytäliinoina toimi valkoiset Ikeasta hankitut lakanat, joita morsiamen äiti oli silittänyt useamman tunnin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Koska häät pidettiin maalaistalossa, kunniapaikan sai tilan vanha traktori, joka oli mainio koriste juhlatilaan.

Vanhoja tavaroita käytettiin koristelussa muutenkin  ja kattoon viritettiin isot hallaharsot ja valosarjoja.

Koska iso tila vaati myös hieman pehmennystä tuotiin juhlatilaan vielä koivuja ja pihlajanoksia.

Erivärisillä krysanteemeilla saatiin tilaan vielä lisää väriä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tanssilattian ja esiintymislavan toiselle puolelle laitettiin moottoripyörät esille.

Tämä ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta sulhasen toivomuksesta niille löydettiin hyvä paikka juhlatilasta.

Niiden kaveriksi aseteltiin tilalta löytyneitä esineitä ja krysanteemeja.

 

 

 

 

 

 

 

 

Suulin takaosa toimi eräänlaisena juhlien näyttämönä, joten koristelu painottui enemmän sinne.

Ruoka- ja juomatarjoilu oli lähempänä sisäänkäyntiä, jolloin tavaroiden kuljettelu ja ihmisten liikkuminen juhlien aikana oli helpompaa.

Etuosaan olin suunnitellut myös "eteisen", jossa oli naulakoita ulkovaatteille, penkki, vanhoja räsymattoja ja peili kaunistautumista varten.

Pöydissä olevat lukuisat tuikut, kattoon asennetut valosarjat ja seinillä olevat myrskylyhdyt loivat oman tunnelman pimenevään iltaan. 

Valitettavasti minulla ei ole kuvaa juhlatilasta iltahämyssä, sillä silloin tämä oli kauneimmillaan.

 

 

 

Todettakoon vain, että häiden suunnittelu kannattaa aloittaa ajoissa ja koota ympärille hyvä porukka toteuttamaan sitä.

Hääjuhliin ei myöskään tarvitse aina uhrata omaisuuksia, sillä luovilla ratkaisuilla päästään hyvään lopputulokseen. 

Suunnitelmat muuttuivat matkan varrella jonkin verran, mutta lopputulos oli onnistunut ja kokemuksena erittäin hyvä.

Saimme loihdittua hääparin näköiset juhlat, jossa ei turhia pingotettu, vaan pidettiin rennosti hauskaa.

 

 

 

Hääjuhlat on nyt onnistuneesti juhlittu ja hääpari edelleen naimissa :)

Juhlien jälkeen koittaa jälleen arki ja jo tänään juhlatilaa aletaan jo purkaa.

Nyt voi kuitenkin huokaista helpotuksesta...