Kulunut syksy on ollut kiireinen ja työntäytteinen. Itsenäisyyspäivän arkivapaa toi hyvän hengähdystauon, jolloin ehdin aloittamaan jouluvalmisteluja ja leipomaan perinteisesti ensimmäiset joulupiparit ja joulutortut. Piparitaikinassa oikaisen aina sen verran, että ostan sen valmiina kaupasta ja se on osoittautunut kelvolliseksi tavaraksi. Piparit eivät ole jääneet syömättä vielä kertaakaan.
Tänä vuonna en saanut enää leivontatalkoisiin apujoukkoja, mutta tehokkaalla toiminnalla suoriuduin tehtävästä suhteellisen nopeasti. Koska leipominen ei kuuluu vahvuuksiini, yritä tehdä siitä itselleni mukavan tapahtuman. Tästä syytä haen mielelläni jonkun uuden (ja helpon) reseptin tai yritän kehitellä jotain muuta. Tällä kertaa halusin leipoa pipareita hieman uudella idealla.
Olin bongannut piparitaikinan koristeluidean Kastehelmi-astiaa apuna käyttäen somen ihmeellisestä maailmasta ja se pääsi heti kokeiluun. Paiston jälkeen ripottelin pinnalle tomusokeria ja ylimääräiset tomusokerit pyyhin pois, jolloin sokeri jäi pipareiden koloihin. Lopputuloksesta tuli mielestäni kaunis ja vähän erilainen.
Tällä kertaa halusin tehdä myös muutamia piparikoristeita joulukuuseen. Ajatuksena oli, että niistä tulisi kevyempiä, kun käytin kahta erilaista piparimuottia. Paiston jälkeen koversin nuppineulalle vielä pienet reiät nauhan tai narun kiinnittämiseen. Vielä en ole päättänyt käytänkö tässä luonnonnarua vai silkkinauhaa, mutta sen näkee sitten, kun kuusen koristelu on ajankohtaista. Nämä piparit piti varmuuden vuoksi siirtää herkuttelijoilta piiloon, jotta ne säilyisivät kuusen koristeluun asti.
Jouluvalmistelujen osalta en ole enää moneen vuoteen hötkyillyt. Meillä joulua tehdään vähitellen sen enempää stressaamatta. Todennäköisesti joudun tekemään vielä yhden uuden satsin sekä joulutorttuja ja -pipareita, mutta se kuuluu asiaan. Yhtenä iltana suunnittelimme koko perheen voimin joulun ruokalistaa ja siltäkin osin mennään hyvin perinteisellä tyylillä, tosin tänä vuonna meidän nuori toivoi joulupöytään jotain kalaa. Joulusiivouksen teen perinteisellä hieman laajennetulla viikkosiivouksella ja ne muutamat joululahjat pyri hankkimaan keskitetysti muutamalla kaupunkireissulla.
Töissä suurimmat kiireet alkaa olla selätettynä ja kohta pääsen fiilistelemään enemmän joulua. Joka vuosi haaveilen, että ehtisin valmistelemaan joulua enemmän, mutta yhtä usein se on jäänyt haaveeksi. En pode siitä huonoa omatuntoa, sillä olen hyväksynyt sen, että meille joulu tulee vähemmälläkin tekemisellä ja kaikesta huolimatta se tuntuu juuri meidän joululta.
Ihanaa joulunodotusta kaikille!
