keskiviikko 28. helmikuuta 2018

On niitä parempiakin viikkoja ollut


Tiesin jo loman loppuessa, että tuleva viikko tulee olemaan kaiken maailman asioiden hoitamista ja päivittämistä. Loman aikana muutama hoidettujen asioiden listalla oleva juttu tulikin bumerangina takaisin ja tässä alkuviikolla on ollut kaikenlaista säätämistä. Enemmän ja vähemmän.









Asioilla on tapana hieman kasaantua ja niin näissäkin tapauksissa. Ensi tuli yksi asia, jonka jälkeen seurasi pari muutakin asiaa.
Tunnollisena ihmisenä minulla on tapana hermoilla ja stressata hieman liikaakin, mutta nyt yritän psyykata itseäni hieman toisella tavalla.
Kyseessä ei kuitenkaan ole mistään maailmanlopun asioista...






 
 

 

Asioiden hoitamiset vievät yllättävän paljon aikaa siitä ns. normiarjesta. Muutaman asian olen saanut hoidettua sähköpostilla (tosin nekin täytyy ehtiä kirjoittaa).
Sitten on asioita, joihin liittyy joku muu, joka täytyy saada kiinni tai ehtiä konkreettisesti käymään jossain, jotta asia etenee. Tämän kaiken koen ylimääräiseksi säätämiseksi ja vähän stressaavaksikin, sillä ne asiat jäävät useimmiten vielä roikkumaan itsestä riippumattomista syistä. 
 
 

 

Näissä minunkin asioissa pätee hyvin sanonta "ei kaksi ilman kolmatta"...tosin nyt näitä asioita taitaa olla jo enemmänkin.
Muutaman asian olen saanut hoidettua pois päiväjärjestyksestä ja opiskelujen suhteen olen aloitellut myös muutamien näyttöjen valmisteluja.
Tässä saa nyt ihan kunnolla pakertaa kaikenlaista...mutta jotenkin tämä samalla kuulostaa hyvinkin tutulta.
Tällaistahan tämä meikäläisen elämä on!



Mukavaa keskiviikkoa!










 
 
 
 


maanantai 26. helmikuuta 2018

Kevättä kohti


Lomat on lomailtu ja helmikuu vaihtuu aivan pian maaliskuuksi. Kevät tekee tuloaan ja sen vaikutus alkaa näkyä myös sisustusmaailmassa. Kävin kurkkaamassa Vallilan sivuilla heidän kevätuutuuksia ja ilokseni huomasin, että viime kesänä ilmestynyt Rauma-aiheinen printti oli saanut uusia värisävyjä ja tuotteita...



 
 
 
Pinkki ja harmaa painatus on saanut kevään kunniaksi uuden värin.
Joulun alla näitä myytiin myös punaisena, mutta nyt se on saanut kauniin keltaisen väri
 
 
 
 
 
 
Tämä keltainen versio miellyttää minua (yllätys, yllätys!) todella paljon.
Ensimmäisessä kuvassa näkyvä tyyny näyttää oikein hyvältä harmaan sohvan kanssa.
Nyt mietinkin pitääkö minun ostaa sellainen myös kotiin...?





 
 
 
Vallila on tehnyt myös pimentävän verhon ja painattanut saman printin roosana versiona.
Tämän lisäksi on tullut myös kahta erilaista mattoa (sininen ja vihreä) ja yhden vahakangasversion.
Mielestäni väritys näissä kaikissa tekstiileissä on onnistunut, vain matot olivat minulle pienoinen pettymys.
Tai ehkä valkokuvat olivat vain huonot ja matot pitäisi nähdä "livenä".
 
 
 
 
Tällä hetkellä en koe, että meidän kodin sisustuksessa pitäisi tehdä mitään suuria muutoksia, ehkä pientä tekstiilipäivitystä vain. Vallilan sivuilla näytti olevan -25% alennus kaikista kevään verhokankaista, joten käykääpä ihastelemassa uutuuksia. Opiskelujeni takia minun  tämän kevään sisustusbudjettini on pieni (=olematon), mutta eiköhän siihen aina yksi tyynynpäällinen kuitenkin mahdu...
 
 
 
 
Joko teillä alkaa jo kevät näkyä sisustuksessa?
 
 
 

perjantai 23. helmikuuta 2018

(Hiihto)loman loppuja


Loma alkaa olla lopuillaan. Olemme viettäneet todellisen aktiiviloman täällä huikeissa Vuokatin maisemissa...





Joka päivä on lasketeltu... enemmän ja vielä vähän enemmän 
Pakkasta on ollut koko viikon ihan reilusti, parhaimpana aamuna taisi olla -21 astetta, jolloin päätimme viettää aamupäivän SuperParkissa.
Jos pitää liikkumisesta, Vuokatti on erinomainen paikka, sillä täältä löytyy taatusti tekemistä ihan jokaiselle.
Suosittelen paikkaa ehdottomasti liikkuvalle perheelle tai porukalle, jotka pitävät erilaisista aktiviteeteista.
Meillä jäi tällä reissulla luistimet ja sukset kokonaan korkkaamatta, vaikka ne oli pakattu mukaan.
 
 
 
 

 

Meidän päivän ohjelma muotoutui loman aikana sellaiseksi, että aamut aloitimme aina jollakin aktiviteetilla, yleensä laskettelulla.
Iltapäivällä tulimme mökille laittamaan ruokaa, lämmittelemään ja kuivattamaan vaatteita, jonka jälkeen jatkoimme liikkumista iltaan saakka.
Mökille tulimme illalla saunomaan, rentoutumaan ja tietenkin seuraamaan olympialaisia.
Sen verran päivät verottivat energiatasoa, että illalla Nukku-Mattia ei paljon tarvinnut houkutella...




Viikon aikana tuli ulkoiltua ja liikuttua todella paljon...siksihän me tänne lähdimmekin. Mukana ollut "lisälapsemme" (isännän vanhimman pojan poika) osoittautui oikein reippaaksi nuoreksi mieheksi ja mainioksi matkaseuraksi. Yhdessä koimme hienjoa yhteisiä hetkiä. Monta kokemusta ja elämystä rikkaampana suuntaamme huomenna aamulla aikaisin kotimatkalle. Ehkä palaamme vielä joskus näihin maisemiin...







tiistai 20. helmikuuta 2018

Hyytävää menoa...


Täällä lomaillaan Vuokatin maisemissa....






Lunta ja pakkasta on enemmän kuin riittävästi. Tänään pakkasmittari näyttää aamulla - 21 astetta.
Joka päivä on kuitenkin urhoollisesti menty rinteeseen.
 
 
 
 
 

Taukoja on pidetty ja tankkaus on tehty herkullisilla munkeilla.
Välillä on käyty mökillä syömässä ja lämmittelemässä ja sen jälkeen on menty vielä vähäksi aikaa iltarinteeseen.
Päivän on kruunannut lämmin sauna ja pikkupoikien hankiuinnit.
 
 
 
 
 
 
 
Mikäs täällä on ihmisen ollessa...
 
 
 
 

perjantai 16. helmikuuta 2018

Lähtökuopissa lomalle...


Täällä keräillään ja pakataan tavaroita tulevaan hiihtolomareissuun. Kohteena on Vuokatti ja tiedossa todennäköisesti "aktiiviloma", sillä kyseisessä paikassa tekemistä tuntuu olevan. Viikon aikana tarkoituksena on kokeilla erilaisia aktiviteetteja ja toivotaan, että saadaan kokea mahdollisimman paljon erilaisia liikuntasuorituksia.







Oman perheen lisäksi saamme vahvistusta mieheni vanhimman pojan perheestä, sillä sieltä mukaan lähtee yksi seitsemän vuotias "ikiliikkuja". Olemme suunnitelleet, että ainakin laskettelemme,  hiihdämme, käymme keilaamassa ja uimassa. Todennäköisesti käymme vielä luistelemassa ja mahdollisesti Angry Birds- puistossa, joten tällä lomalla ei pitäisi ainakaan olla tekemisen puutetta. Voi olla, että loman jälkeen palaankin töihin lepäämään. ;)
Nyt lähden jatkamaan pakkaamista...
 
 

 
Oikein hyvää viikon loppua kaikille ja mukavaa lomaa kaikille lomalaisille!
 
Voi olla, että blogini puolella on hetken hieman rauhallisempaa...
 
 
 

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Lisäoppia saamassa...


Osallistuin viime viikon loppupuolella  Sisustusakatemian järjestämälle Vanhan talon sisustuskoulutukseen. Koulutus järjestettiin Helsingissä ja kahden päivän ajan meitä kurssilaisia perehdytettiin korjausrakentamisen saloihin. Viime hetken peruutuksien vuoksi kurssilaisten lukumäärä oli typistynyt kuuteen, mutta meidän onneksemme kurssi kuitenkin toteutui.







Kouluttajina toimivat Anu Saurama ja Heidi Laakso-Kuivalainen He ovat alan rautaisia ammattilaisia ja juuri sopivan erilaisia, joka toi rikkautta kurssin sisältöön.
Molemmat ovat ns. palauttavan korjausrakentamisen ja alkuperäisen rakennuskannan ja -menetelmien kannattajia, mutta heidän sisutustyylinsä poikkesivat toisistaan.
 
 
 
 
 


Ensimmäisen koulutuspäivän aikana perehdyimme korjausrakentamisen periaatteisiin ja eri aikakausien tyylisuuntiin.
Saimme melkoisen tietopaketin aiheista ja melkein heti tuli selväksi, että nämä kaksipäivää ovat vain "pintaraapaisua" aiheeseen.
Toisena päivänä saimme enemmän tietoa sisustamisesta ja pintamateriaaleista: tapeteista, maaleista ja tekstiileistä.
Saimme tehtäväksi suunnitella jonkun sisustuksellisen kokonaisuuden, jonka lähtökohtana oli tapetti.
Sen ympärille hahmottelimme vielä sisustustekstiilin ja huoneen muun värimaailman.
 
 
 





Kurssilla työstimme myös omia projektejamme ja oli mielenkiintoista kuulla muiden kurssilaisten kohteista.
Jollakin oli kesäpaikkana vanha koulu, joku oli kunnostamassa isoa maalaistaloa, vanhaa rintamiestaloa.
Yhtä monta tarinaa kuin oli kohdettakin ja kaikilla meillä kova tiedonhalu vanhan talon remontointiin liittyviä asioita.
Pieni sisustuskonsultaatio kyllä kannatti, sillä siskoni hirsitalon LVI-asiat taisi tulla jollain tasolla ratkaistuksi.
Tästä on helpompi jatkaa taas (ikuisuusprojektin) suunnittelua.
 
 
 



Viimeiseksi pääsimme vielä käymään Domus Classica-liikkeessä, joka on vanhojen talojen rautakauppa aivan Helsingin keskustassa.
Valitettavasti oma aikatauluni oli jo niin tiukka, että en ehtinyt liikkeessä kuin vain pyörähtämään pikaisesti ja nappaamaan vähän valokuvia.
Aivan ihana erikoismyymälä, johon minun on pakko päästä vielä uudestaan käymään.
 
 
 
 
Koulutuspäivät olivat tiiviit ja hyvät. Sain paljon uutta tietoa, jota voin hyödyntää mahdollisissa tulevissa projekteissa. Me innokkaat kurssilaiset toivoimme jo uutta jatkokurssia, sillä tuntui, että asiaa olisi riittänyt vielä kahdeksi lisäpäiväksikin. Kurssilta innostuneena tilasin jo maalinäytteitä omaan materiaalipankkiini. Pääsen hyödyntämään oppimaani konkreettisesti siskoni "Hormiston Helmessä" ja toivotaan, että siitä poikii taas jotain muutakin kuin pelkkää hyvää kokemusta...joka tosin sekin on arvokasta...
 
 
 
Tällä hetkellä päivät sujuvat mukavasti työharjoittelussa/ työssäoppimisessa. Työtehtävät vaihtelevat ja ehdin tekemään siinä sivussa myös omiakin (sisustus)projekteja. Olen viihtynyt enemmän kuin hyvin ja lisäoppia on tullut vähän joka suunnalta. Ja niinhän se pitääkin olla, sillä oppimaanhan sitä on tultu.
 
 
 
Ja näin ystävänpäivänä toivottelen oikein hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoilleni!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

10 asiaa, joita et (ehkä) tiennyt minusta


Muutamissa blogeissa kiertää hauska aihe, jossa valotetaan hieman blogin kirjoittajan tuntemattomampia puolia. Tartuin aiheeseen ja tässä minun paljastuksiani...







Minusta ei pitänyt koskaan tulla opettajaa kouluun...saatikka erityisopettajaa.
Olen pohjakoulutukseltani lastentarhanopettaja ja olen edelleen sitä koko sydämestäni.
Olen kuitenkin vuosien saatossa kouluttautunut lisää.
Vähän vahingossa ja jonkun kohtalon johdatuksesta ajauduin erityisluokanopettajaksi
ja päivääkään en ole katunut uravalintaani.
 
 
Minulla on viimeksi ollut reikiä hampaissa, kun olen ollut alakoulussa kolmannella luokalla.
Silti hammaslääkärissä käynti on ollut minulle lapsuudessa ja nuoruudessa hyvinkin tuttua.
Meikäläisellä aloitettiin oikomishoidot jo alakoulussa ja ne päättyivät vasta lukiossa.
 
 
Olen keskivertoihminen; suurin piirtein normikokoinen sekä pituuden että painon suhteen.
Koulussa en ole ollut erityisemmin lahjakas, mutta sitäkin enemmän ahkera ja tunnollinen.
Ylioppilastodistuksen arvosana M ja lukion päättötodistuksessa taitaa keskiarvo olla 8.3...muistaakseni...
 
 
 


 
 
Minulla oli joskus haaveena, että perheessäni on 3-4 lasta, mutta elämähän ei aina mene niin kuin on suunnitellut.
 Nyt minulla on yksi maailman ihanin poika ja miehen aikaisemmasta avioliitosta kaksi aikuista lasta.
Eli tavallaan minulla on ne 3 lasta, tosin hieman mutkan kautta...
 
 
Olen ajanut kolmekymppisen hirvikolarin, joka on aiheuttanut minulle sen, että en enää erityisesti pidä autolla ajamisesta maantiellä, 
eteenkään keväällä ja syksyllä.
 
 
Minua on monesti pyydetty mukaan kunnallispolitiikkaan (kunnallisvaaliehdokkaaksi), mutta kohteliaasti olen kieltäytynyt kunniasta.
Vaikka olen kiinnostunut monista yhteiskunnallisista asioista ja vaikuttamisesta, en koe kunnallispolitiikkaa omakseni.
Asioiden paneutumiseen pitäisi olla enemmän aikaa ja mielenkiintoa, mitä minulla tällä hetkellä ei ole,
mutta koskaan ei pidä myöskään sanoa "ei koskaan"...




 
 

Olen jossain asioissa malttamaton, joskus jopa kärsimätön. Olen aika energinen tapaus, mutta toisaalta vähän laiskakin.
 Olen erinomaisen hyvä suunnittelemaan kaikenlaista, mutta se toteutus saattaa hieman "ontua"...eli hieman kaksijakoinen tyyppi...
 
 
Jos vain mahdollista, yritän välttää negatiivisia ihmisiä. Olen peruspositiivinen ihminen ja koen, että negatiiviset ihmiset syövät energiaani.
Saatan jopa hieman ärsyyntyä siitä, joten siksi en ehdoin tahdoin hankkiudu sellaisten ihmisten seuraan...
 
 
Olen pohjimmiltani aika ujo, vaikka sitä ei heti uskoisikaan. Nuorempana ja lapsena olen ollut jopa liiankin ujo.
Tästä jäänteenä, minun on vieläkin toisinaan vaikeus hoitaa asioita puhelimella, mieluummin hoitaisin asiat kasvotusten...
 
 
Minulla on varmasti maailman huonoin nimimuisti. Joku aivolohkon osa on minulla selvästikin tämän suhteen alikehittynyt.
Toisaalta minulla on hyvä näkömuisti, joten todennäköisesti nämä "ominaisuudet" kompensoivat toinen toisiaan.




Tällainen "outolintu" siis kirjoittelee tätä blogia. Olipa kiva kirjoittaa postausta ja jos haluat napata tästä blogiisi aiheen, niin olepa hyvä vaan...
 
 
Minä jatkan vielä hetken sunnuntaipäivän viettoa.
 
 


perjantai 9. helmikuuta 2018

Viikko työssäoppimista


Ensimmäinen työssäoppiminen takana...ja monta kokemusta rikkaampana. Alun pieni epävarmuus alkaa olla selätettynä. Paljon on vielä opittavaa, mutta on kiva huomata, että jotain jo osaakin.






Työpaikkaohjaajani on oikea "kultakimpale".
Hänellä on rautainen ammattitaito ja aivan loistava asenne uuden työntekijän perehdyttämiseen.
Olen päässyt tekemään keittiöluonnoksia ja piirtämään mallikeittiöitä tietokoneella.
Kärsivällisesti hän on jaksanut opastaa ja melkein kädestä pitäen neuvoa meikäläistä.



 
 


 
Vaikka minulla on jo hieman kokemusta tietokoneen kanssa piirtämisestä (SketchUp), on keittiöliikkeen suunnitteluohjelma mielenkiintoinen lisäoppi.
Suunnitteluohjelman käyttö vaatii vielä (paljon) opettelua, mutta voin jo tässä vaiheessa huokaista helpotuksesta.
Tällä kokemuksella se ei vaikuta kuitenkaan ylitsepääsemättömän vaikealta. Vanhakin oppii, mutta vähän hitaammin...







 
Kuluneella viikolla olen käynyt myös mielenkiintoisia keskusteluja suunnittelutyöstä, asiakaspalvelusta, mainostamisesta ja kaikesta mahdollisesta alaan liittyvästä.Vaikka olen "vain" opiskelija, huomaan, että minua kuunnellaan ja mielipiteitäni arvostetaan.Koska olen jonkun verran tehnyt sisustussuunnitelmia jo ennestään, ei se voi olla näkymättä myös työpaikalla. On kiva huomata, että minulla on jo jonkin verran pohjaa tähän harjoitteluun eli ihan kaikkea ei tarvitse "vääntää rautalangasta".




Tänään lähden hakemaan sisustuksellista lisäoppia ihan pääkaupunkiin kaksipäiväiselle Vanhan talon sisustuskoulutukseen ja odotukset ovat korkealla. Laukku on pakattuna jos jonkinlaista materiaalia, joita tulemme hyödyntämään siellä. Koulutuksessa jatkan siskoni "Hormiston Helmen" työstämistä ja toivon saavani sieltä uutta tietoa ja paljon hyviä ideoita kohteen suunnitteluun.

 

Ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja!



 
 
 
 
 
 

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Näytön paikka


Nyt on ensimmäinen näyttötutkintoni tehtynä ja voin huokaista helpotuksesta.




 
Olin paneutunut tehtävään (omasta mielestäni) huolella ja olin lopputuloksen tyytyväinen.
Mitään en olisi muuttanut tai lisännyt, vaikka parannettavaa varmasti olikin.
Ensimmäinen näyttötutkinto on kuitenkin aina SE ensimmäinen.



 
Omassa työpaikallani, koulussa, meillä on paljon koulunkäynnin- ja lähihoitajaopiskelijoita suorittamassa työssäoppimista, joten periaatteessa näyttötutkinto on tapahtumana minulle tuttua. Mutta kun itse asettuu opiskelijan asemaan ja arvioitavaksi, on tilanne aivan uusi. Väkisinkin kämmeniä vähän hikoiluttaa ja tuntee perhosia vatsassa. Esittelin työni arvioitsijoille mahdollisimman perusteellisesti ja kattavasti PowerPoint-esityksenä, jonka lisäksi minulla oli siitä vielä oma kansio, jossa oli vielä lisämateriaalia. Arviointikeskustelu oli rakentavaa ja tilaisuuden päätteeksi sain parhaan mahdollisen arvosanan eli K3, josta olen enemmän kuin ylpeä!
 
Kevään aikana näyttötutkintoja on vielä tiedossa ainakin kaksi kappaletta, joten ihan "laakereilla" ei tässä voi ruveta lepäämään. Huomenna jatkan jälleen työssäoppimista (sille taisi olla tutkintouudistuksen myötä joku uusi sana) ja alan hahmotella jo seuraavaa näyttöäni. Nyt hengähdän kuitenkin hetkeksi sohvalle...huh, huh.
 
 
 
 




sunnuntai 4. helmikuuta 2018

ONNI


Onni... tai onnellisuus koostuu loppu viimeksi elämän pienistä asioista...





Niin kuin esimerkiksi tänään sunnuntaina, kun saimme nauttia mitä hienoimmasta talvipäivästä.
Pakkanen, auringonpaiste ja lähes tuuleton sää oli loivat huikeat puitteet pienelle kävelylenkille Raumanmerelle...
 
 
 
 
 
 
Ihmisiä oli jäällä paljon liikkeellä, mutta löysin sieltä lähes koskematontakin aluetta.
 
 
 
 
Hyvään päivään ei paljon muuta tarvita. Hieno ulkoilusää ja hyvä seura.
Kotona nautimme vielä päiväkahvit korvapuustin kera, jotka olimme leiponeet aamupäivällä pojan kanssa.
 
 
 
Tähän loppuun on helppo todeta, että se onnellisuus koostuu hurjan pienistä asioista.
 
Just nyt on kaikki hyvin...
 
 
 
 
 
 
 

perjantai 2. helmikuuta 2018

Kohti uusia haasteita


Olen täällä blogini puolella jo pitemmän aikaa hehkutellut (jonkun mielestä varmasti jo kyllästymiseen asti)  kohta alkavasta työssäoppimisjaksosta. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin teen niitä vielä kaksi peräkkäin eli kevät menee tiiviisti opiskeluissani.




Kuva otettu työpaikalle ostamastani postikortista/ annamariwest.com



Kevään työssäoppimispaikoissa, sekä Gloria- Keittiöllä että Mattoraumassa, minulla on tiedossa uusia haasteita.
Olen jossain määrin mukavuusalueeni ulkopuolella, sillä molemmissa paikoissa vaaditaan sen alan erityisosaamista...jota minulla ei tietenkään vielä ole.
Pieni epävarmuus kaivaa sisintäni. Opinkohan mitään vai olenko "toivoton tapaus"...?

 
 


(kuva Pixapay)


Sain hieman esimakua tulevasta harjoittelupaikastani Gloria-Keittiöllä, kun työpaikkaohjaajani nappasi minut mukaan keittiösuunnitteluprojetiin jo hieman etuajassa. Olen saanut olla mukana erään uudisrakentajaperheen keittiön aloituspalaverissa sekä varsinaisessa suunnittelutapahtumassa.
Näin vasta-alkajana alalla en voi kuin ihailla keittiösuunnittelijan ammattitaitoa, jolla saadaan suhteellisen nopeasti loihdittua hienoa kokonaisuuksia.
Haluan innokkaasti oppia käyttämään suunnitteluohjelmaa, mutta samalla olen hieman skeptinen oman oppimiskyvystäni, ainakin tässä vaiheessa.

 


(Kuva Pixapay)


Mutta en aio jäädä asian kanssa märehtimään, sillä haasteet on tehty voitettavaksi. 
Yritän ottaa tästä työssäoppimisjaksosta kaiken mahdollisen hyödyn irti ja katsotaan mihin asti olen päässyt, kun jakso päättyy.
Motivaationi uuden oppimiselle on huipussaan ja olen valmis paneutumaan alan hienouksiin 100 prosenttisesti. Ja vaikka en koskaan ryhtyisi tekemään keittiösuunnitelmia työkseni, tulee minun sisustussuunnittelijana olla tietoinen (jossain määrin) keittiösuunnittelusta prosessina.
 
 
 
 
 
Tämä viimeinen työviikko omassa vakiotyössäni on mennyt kaksijakoisissa tunnelmissa. Työtä on ollut paljon, kun olen yrittänyt päivittää oppilaiden asioita niin pitkälle, kuin olen pystynyt. Lisäksi olen tehnyt pientä henkistä luopumista oppilaistani ja omasta tiimistäni. Saman aikaisesti olen innoissani alkavasta opiskelijaelämästäni. Viikossa on ollut siis paljon vaihtuvien tunteiden vuoristorataa, jossa en ole voinut välttyä myöskään liikutuksen kyyneleiltä.

 
 
Nyt siirryn kuitenkin viikonlopuksi lataamaan akkuja... ja sitten maanantaina kohti uusia haasteita!