Stailiamo

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Totiset paikat


Olin hakenut kevään alussa Sataeduun opiskelemaan Käsi-ja taideteollisuusalan perustutkintoa, osaamisalana ympäristön suunnittelu ja rakentaminen. Noin kuukausi sitten tuli kutsu sisäänpääsykokeisiin. Tänään, maanantaina, oli totiset paikat, kun piti mennä pääsykokeisiin, melkein 30 vuoden tauon jälkeen...




 
 
 
Hakijoista oli kutsuttu paikalle 20, mutta paikalle oli päässyt vain 13 henkilöä.
Koulutukseen haetaan nykyisin "non-stoppina" ja meistä valitaan 8 opiskelemaan jo viime syksynä koulutuksensa aloittaneiden rinnalle.
Valintakoepäivään kuului sisutustehtävä ja haastattelu. Sisustustehtävänä oli tehdä sisustussuunnitelma opiskelijayksiöön.







Saimme valmiin pohjapiirustuksen ja monta paperia kalustemalleja, joita leikkasimme ja liimasimme pohjaan suunnitelmiemme mukaisesti.
Kalusteista ja materiaaleista tehtiin vielä erillinen lista, josta selvisi sisustuksen materiaalit ja värit.
Periaatteessa siis ihan tuttua hommaa, paitsi, että nyt ei tarvinnut itse piirtää huonekaluja.
 
 
 
 
 
 
Tehtävänannossa pyydettiin ideoimaan ja käyttämään mielikuvitusta.
Yllätyin itsekin omasta värivalinnastani, sillä tähän työhön valikoitui tehosteväriksi oranssi ja keltainen. Huonekalut ovat pääsääntöisesti valkoiset, lukuun ottamatta ruokatuoleja (mustat pinnatuolit), sohvaa (tumman harmaa) ja päiväpeitettä (harmaa).
Näin yksiöön saisi helposti vaihtelua vain tekstiilejä muuttamalla
 
 
 
 
 
 
Makuualkovin erotin pienellä seinänpätkällä (pyörörimoitus).
Kalustuksen pyrin pitämään melko yksinkertaisena, ajattomana ja muunneltavana.
Sohva on varustettuna vuodesohvamekanismilla mahdollisia yövieraita varten
Pari jakkaraa toimii sivupöytinä ja tarvittaessa lisäistuimina.
 
 
 
Lopputulokseen olin ihan tyytyväinen. Ei nyt mikään ihmeellinen luomus, mutta tällä kertaa ei parempaa irronnut. Työn haasteellisuutta lisäsi se, että jätin tarkoituksella ns. paremmat puuvärit kotiin ja yritin selviytyä hieman vähäisemmällä kynämäärällä. Sillä seurauksella, että mustasta kynästä katkesi koko ajan terä eikä kynien laatu ollut muutenkaan kehuttava. En usko, että lopputulokseni oli kuitenkaan kynistä riippuvainen.
 
Päivän päätteeksi kävin vielä haastattelussa, jossa kartoitettiin koulutustaustaani ja motivoitumista opiskeluun. Haastatteluni kesti yllättävän lyhyen aikaa, enkä ole ihan varma oliko se hyvä vai huono asia. Opiskelua ja tutkintoja minulla on varmasti riittävästi, ellei jopa liikaakin. Aloin miettiä, että ehkä koulutukseen valitaankin sellaisia henkilöitä, joilta puuttuu ammatti/koulutus tai työpaikka, jolloin olen auttamattomasti ulkona valinnoista .
 
Valintakokeiden tulokset tulevat ensi viikolla ja siihen asti olen pienoisessa jännityksessä ja epävarmuudessa. Jos minut valitaan opiskelemaan, pitää minun vielä kerran miettiä opiskeluun lähtemistä. Kyseinen koulutus ei ehkä ihan vastaa tarpeitani, mutta saisin kuitenkin tutkinnon. Toisaalta, en ole ihan varma, tarvitsenko enää tutkintoa ja voisinko täydentää Sisustusakatemian opintojani maksullisilla lisäkursseilla. Asiaa ei tarvitse  (onneksi) vielä päättää suuntaan eikä toiseen, joten nyt voin ottaa vähän rennommin. Olenpahan kuitenkin yhden kokemuksen rikkaampi.
 
 
 

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Keittiössä vihertää


Koska en ole kovinkaan hyvä kasvattamaan kasveja, päätin ottaa varman päälle ja hankin paikallisesta taimiliikkeestä kotiin vietäväksi valmiiksi kasvatetun yrtin...




 
 
Rosmariini on kivan "puumainen" ja tuo keittiöön mukavasti vähän väriä.
Koska meillä syödään paljon lihaa (=riistaa), sopii se muutenkin keittiöömme vallan mainiosti.
 
 
 


 
 
Viime kesänä innostuin laittamaan ulos yrttilaatikkoon muutamia yrttejä ja voi olla, että teen tänä vuonna samalla tavalla.
Jos ja kun ei omista sitä viherpeukaloa, mutta valitsee helppohoitoisia yrttejä, voi niiden kasvattaminen ( tai paremminkin hengissä pitäminen) olla jopa palkitsevaa. Ja taidan tänäkin vuonna ostaa valmiit yrtit. Varmuuden vuoksi.
 
 
 
On siinä tälle hortonomille ihan riittävästi jännitystä yhdelle kasvukaudelle.
 
 
 
Vielä ei tarvitse haaveilla kasvatushommista pihalla, sillä sen verran raikasta kevätsäätä on ollut. Pientä toiveajattelua olisi kelien lämpenemiselle, sillä kohtahan on jo toukokuu. Kaikenlaiset kevätkiireet (lähinnä töissä) valtaavat kalenterini, joten blogini tulee päivittymään edelleen hyvin satunnaisesti. Toivottavasti jaksatte  pysyä mukana. Kevätaurinkoa kaikille!
 
 
 
 

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Niskasta kiinni


Olen tainnut jo vuoden päivät tuskailla juoksemisen kanssa. Kävely ja pyöräily on ollut mieluisampaa touhua viimeisemmän vuoden ajan. Juoksulenkille lähteminen on ollut todella vaikeata...




 
 
 
Sain työnantajalta 50-vuotislahjaksi aktiivisuusrannekkeen, jonka toivoin antavan uutta innostusta juoksuharrastukseeni.
Useamman kuukauden ajan olen pitänyt rannekettä onnistuneesti lähinnä ajan näyttäjänä ja askelmittarina.
Olen keksinyt sen tuhannen hyvää tekosyytä siirtää lenkille lähtöä. Tässä asiassa olen mestariainesta. 
Pääsiäisenä päätin vihdoinkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja puin juoksuvaatteet päälle.
Lähdin varovasti tunnustelle lenkille ja juoksin noin kolmen kilometrin lenkin.
Päivän askeleet tulivat kertaheitolla täyteen ja mihinkään paikkaan ei sattunut.
Uskallan jopa väittää, että se tuntui mukavalta...
 
 
 
Nyt olo on kuin voittajalla. Tähän viikkoon olen ehtinyt tekemään jo toisenkin juoksulenkin. Kevään aikataulu on melkoisen kiireinen töissä ja päivät venyvät toisinaan pitkiksi. Yritän silti ylläpitää 3-4 juoksulenkkiä viikossa ja tehdä tästä jälleen suht säännöllisen liikuntatottumuksen. Tavoitteena ei suinkaan ole tehdä pitkiä lenkkejä tai tähdätä maratonille, vaan yleensäkin vain lähteä liikkeelle. Toistaiseksi näyttää ihan hyvältä...
 

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Sillai oikke...



Nyt on sitten Rauma saanut uudet tyylikkäät sisutustaulut. Idean takana on Sisustustalo Kodinonnen yrittäjä Johanna Närvä, joka halusi luoda juhlavuoden kunniaksi nämä kaksi tyylikästä taulua rakkaudesta kotikaupunkiinsa...






Toiseen tauluun on kuvattu Rauman kartta hieman perinteisempään tyyliin.
Taululle on annettu osuvasti nimeksi "Pisi ja poiki" ja ulkomitoiltaan se on sopivasti erilainen. 
Taulu on kauniin graafinen ja karttaa ympäröivä kultainen kehys tekee taulusta tyylikkään.
 



 
 
Pienemmässä taulu on nimeltään "Sillai oikke".
Siihen on koottu rauman giälisiä sanoja, joiden perässä on aina "suomennos".
Nämä taulut ovat tehty 100 % Raumalla, sillä myös niiden kehykset ovat raumalaista käsityötä.
Tauluissa on nähtävillä raumalaista osaamista, eikä nyt ole kyseessä pitsinnyplääminen tai laivanrakennus.
Osataan täällä muutakin!
 
 



Taulut ovat tyyliltään sellaiset, että niitä voi yhdistellä todella monenlaisten kuvien kanssa.
Tauluista voi tehdä yhdessä tai erikseen näyttäviä kuvakollaaseja ja mielestäni ne sopivat monenlaiseen sisustukseen.
 
 
 
Meillä on monta syytä olla ylpeä omasta kaupungistamme ja tässä jälleen uusi syy (tai oikeastaan kaksi) olla vielä vähän enemmän.
 
 
Sillai oikke!
 
 
 
 
 






perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pääsiäistä


Pieni loma kaiken kiireen keskellä on enemmän kuin tervetullutta...


 
 
Pääsiäisloma on tarkoitus viettää rauhallisesti kotona.
Eilen tuli tehtyä viikkosiivous ja koristeltua kotia teeman mukaisesti.
 
 
 

 
 
Kotiin lisäsin vielä hieman lisää keltaista väriä.
Ostin kukkakaupasta leikkokukkia ja yhden pääsiäisasetelman.
Eikä pääsiäinen ole mitään ilman yllätysmunia, joten nekin löysivät paikkansa pöydältä.
Näillä pienillä jutuilla sain kaivattua pääsiäisen tunnelmaa...
 
 
 

 
 
Poikamme toi torstaina koulusta vielä mukavan yllätyksen.
Hän oli tehnyt aivan ihanan rairuohoukon peltitölkistä ja nyt tämä hieno komeus koristaa keittiössämme.
Koti on siivottu ja koristeltu. Pääsiäisen vietto voi alkaa...
 
 
 
 

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Mukava yllätys


Tämän viikon alussa sähköpostiini oli tupsahtanut mukava yllätys. Olin oikeastaan unohtanut jo koko asian...





Sain kutsun sisäänpääsykokeeseen.
Hain maaliskuussa erillishaussa opiskelemaan Sataedun käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintoa (Artesaani/sisustusala).  
Parin viikon päässä olevaan sisäänpääsykokeeseen täytyy ottaa mukaan kuulakärki- ja lyijykynä, pyyhekumi, viivain, puuvärit, sakset ja paperiliimaa, joten todennäköisesti siellä on "luovuustehtävä". Oletan, että päivään sisältyisi myös jonkinlainen haastattelu, jossa tiedustellaan motivaatiota alalle ja opiskeluun. Jänniä aikoja siis tiedossa...
 

Tällä hetkellä on vähän kummaliset tuntemukset. Varsinkin, kun edellisestä sisäänpääsykokeesta on ehtinyt vierähtämään jo yli 30 vuotta ja opiskeluala aivan eri. Vaikka olotila on hieman epävarma, en aio sen häiritä, vaan lähden innokkaana, mielenkiinnolla ja hieman jännittyneenä kokeilemaan rajojani. Katsotaan mihin tämän naisen rahkeet riittävät. Jos en tule valituksi, se ei ole todellakaan maailmanloppu, sillä minulla on olemassa varasuunnitelm(i)a...tietenkin!









maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kohti pääsiäistä


Tänä vuonna pääsiäisen valmistelut ovat aivan alkutekijöissään. Rairuoho jäi kasvattamatta ja ne vähäiset muut koristeet ovat vielä varastossa...






Onneksi meillä on monen vuoden takaa lapsen koristamia virpomisoksia vielä tallella. Rairuohon sijaan päätin tänä vuonna tehdä toisenlaisen ratkaisun ja tyydyn kukkakaupan tarjontaan. Ajattelin, että tänä vuonna ostaisin jonkinlaisen pääsiäiskimpun. Jos sen kaveriksi saisi kehiteltyä jonkinlaisen pääsiäismunapesän, olisi meidän koristelut jo hyvällä mallilla.
 
 
 
Tässä on todellakin ollut viime aikoina sen verran ohjelmaa, että koti on jäänyt hieman vähemmälle huomiolle. Siksi pääsiäisen voisi pyhittää hyvin kotona olemiselle ja rauhoittumiselle. Jos sää olisi vielä joku päivä kelvollinen, voisi aloittaa pienen kevätkunnostuksen pihalla eli siivota viime syksyltä (ja hyvin talvehtineet) istutukset pois. Muut "kevätkohinat" saavat vielä odottaa...
 
 
 
Oikein mukavaa ja rauhallista hiljaista viikkoa!
 
 
 
 
 
 
 
 

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Sukkelaa touhua...


Jälleen kerran olen onnistunut luomaan itselleni sen verran oheisohjelmaa elämääni, että en ole ehtinyt tänne blogin puolelle viime aikoina oikein panostamaan. Ehkä jo liiankin usein lainaan postauksen kuvia Pixapaysta, mutta aikani ei yksinkertaisesti riitä tällä hetkellä valokuvaamiseen.







Varon käyttämästä sanaa "kiire", mutta kieltämättä arkeni on ollut viimeiset kaksi viikkoa melko hyvin aikataulutettuna.
Olen ennenkin kirjoittanut täällä, että asioiden priorisointi tai aikataulun kohtuullistaminen ei ehkä ole vahvinta aluettani.
Minulle kasaantuu helposti kaikenlaista menoa palavereista "kissan ristiäisiin" ja minun on vaikea kieltäytyä kaikesta kivasta ja mielenkiintoisesta. Viimeiset viikot ovat olleet melkoista hulabaloota sekä työssä että vapaa-ajassa.
Lisämaustetta tulee vielä siitä, että usein näinä ruuhkaviikkoina myös mies on reissunpäällä, joten omien ja lapsen menojen sovittaminen vaatii pientä järjestelyä ja luovuutta. Tuttua varmaan monissa perheissä muutenkin.
 
 
 
Sorrun helposti ajattelemaan, että tietyn ajanjakson jälkeen helpottaa, mutta sen jälkeen huomaankin, että minulle on kasaantunut kalenteriin jo uutta ohjelmaa. Ehkä tämä on tällaisen helposti innostuvan ihmisen perisynti. Ja ihmisen joka ei oikein osaa sano "ei". Seuraava rauhallisempi ajanjakso taitaa siintää pääsiäisenä...johon en ole ehtinyt buukkaamaan vielä mitään ohjelmaa. Ainakaan vielä.


 
 
 
 
 

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Uusin harrastukseni


Niin siinä sitten kävi, että aloitin uuden harrastuksen. Ryhdyin soittamaan ukulelea...






 
Uuden harrastukseni aloitus vaati runsaan vuoden kypsyttelyn.
Työkaverini innoittaman päätin vihdoinkin ostaa ukulelen ja heti kotiin päästyäni ryhdyin harjoittelemaan sointuja.
Kauan aikaa sitten harrastamastani kitaransoitosta (alkeista) on selvästi ollut hyötyä, vaikka kyseessä onkin kaksi erilaista soitinta.

 




Nyt olen harjoitellut ahkerasti soittamista. Jo muutamalla soinnulla pääsee säestämään helppoja lauluja.
Sormenpäät hellinä olen soittanut ja opetellut mm. Beatlesin "Let it be" ja Kirkan "Varrella virran" - lauluja.
Ukulelen sointi on jotenkin ihanan "rallattava" ja iloinen.  Siitä ei voi tulla kuin hyvälle mielelle.


 
 
 

Harjoiteltavaa vielä löytyy, sillä hallitsen tällä hetkellä n. kuusi sointua.
Sormet eivät ihan vielä taivu kaikkiin sointuihin ja muutenkin sointuvaihdoissa tulee hieman liian pitkiä "taidepausseja".
Ostamani Suuri Ukulelekirja on kyllä ollut hintansa arvoinen, sillä tämän kirjan opit on kirjoitettu todella selkokielisesti ja havainnollisesti.
 
Ette voi uskoakaan, kuinka mukavaa tämä soittaminen on!
 
 
  

Sointujen omaksumisen jälkeen pitänee vielä harjoitella erilaisia komppeja, mutta jo tässä vaiheessa jaksan hehkuttaa onnistumisen ilosta ja uuden oppimisen tuomasta mielihyvästä. Koska oppiminen on ollut (jopa häkellyttävän) nopeaa, on motivaatiokin pysynyt korkealla. On kiva huomata, että vanhanakin voi vielä oppia uusia temppuja (ja taitoja)...tai ainakin soittamaan ukulelea...







maanantai 3. huhtikuuta 2017

Vuosi yrittäjänä


Viikonlopun tohinassa meinasin melkein unohtaa, että yritykseni täytti aprillipäivän yksi vuotta.


 
 
Yrittäjäpolkuni on vielä ollut melko vaatimatonta ja pientä. 
Sitä voisi hyvin verrata yksi vuotiaaseen ihmislapseen, joka vasta opettelee kävelemään.
Ensiaskeleet ovat haparoivia ja käynti hieman epävarmaa, mutta eteenpäin mennään.
Taitojen kasvaessa maailmankuva laajenee ja uusia asioita opetellaan. Kaikki on uutta ja ihmeellistä.
 
Näin se on minunkin kohdallani...
 
 
 

 
 
Toiminimen perustaminen oli minulle eräänlainen "tämä minun täytyy tehdä"-asia.
Minulla ei ollut suuria suunnitelmia alun perinkään ja hyvin pienenä tämä toiminta on mennyt eteenpäin.
Työtehtäviini on kuulunut mm. asuntojen stailausta, uuden asunnon kalustesuunnitelmaa, yksi toimiston sisustussuunnitelma ja sisustuskonsultaatiota muutamissa kohteissa. Tämän lisäksi olen pitänyt myös yhden sisustuksellisen teemaillan.
Siskoni (ikuisuus)projekti on ollut myös enemmän tai vähemmän työn alla.
 
 
 
Kieltämättä tekisin erilaisia sisustustöitä enemmänkin, mutta huomaan, ettei aikani (eikä taitoni) riitä oikein asian markkinoimiseen. Markkinointi on muutenkin minun yritykseni se "heikoin lenkki", sillä se osa-alue on minulle täysin vierasta. En osaa oikein hinnoitella työtäni ja muutenkin olen turhan vaatimaton.
 
Riskinotto on toinen heikkouteni. Kadehdin opiskeluystävääni, joka jätti rohkeasti turvallisen päivätyönsä ja ryhtyi sisustussuunnittelijaksi. Hyvästä vakituisesta (ja suhteellisen hyväpalkkaisesta) työstä lähteminen on minulle liian iso asia, siksi ratkaisuni on ollut sivutoiminen yrittäminen. Työhön panostaminen on takuulla hieman eri tasolla, kun se "joka päiväinen leipä" tulee ainoastaan ja vain siitä omasta yrityksestä. Kaikesta huolimatta olen päättänyt, että jatkan kulkemallani yrittäjän tiellä, omaan tahtiin ja omalla tyylilläni. Rikastumaan en ole päässyt (ja tuskin pääsenkään), mutta se ei ihan ensimmäinen prioriteettini ole ollutkaan.
 
 
 
Juhlinnan sijaan katseet on suunnattu luottavaisin ja avoimin mielin eteenpäin.
 Suunnannäyttäjänäni olkoon edelleen se "sisäinen palo" ja rakkaus sisustamiseen...
 
 
 
 

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Mattorallia...


Toisinaan innostun tekemään pieniä sisustusmuutoksia pelkästään mattoja tai tekstiilejä vaihtamalla. Meidän makuuhuoneen matto meni lainaksi erääseen asuntoon sillä seurauksella, että siirsin työhuoneesta harmaan karvalankamaton tilalle. Vähän aikaa työhuoneeni oli kokonaan ilman mattoa, kunnes sain mielestäni oikein hyvän ajatuksen...




 
 
 
Eteisen aulassa oleva matto oli osoittautunut "ei niin hyväksi"- ostokseksi tuohon aulatilaan.
Punosmatto päästi hiekat harmillisesti maton alle, eikä se tehnyt hyvää maton alla olevalle parketille.
Nyt sain hyvän syyn hankkia eteistilaan paremmin soveltuvat matot ja tämä punosmatto siirtyi työhuoneeseen.
 
 
 
 
 
 
 
 
Matto on ehkä aavistuksen liian pieni tilaan, mutta se ei nyt tässä kohtaa haittaa.
Työtuolini on ilman pyöriä ja siksi sen liikuttaminen täytyy olla suhteellisen helppoa.
Ihannetilanne olisi, että matto menisi kokonaan tuonne pöydän alle, mutta nyt elän tämän ratkaisun kanssa.
 
 
 
 
Tämän mattorallin myötä eteiseen tuli hankittua uudet matot ja kustannukset pysyivät maltillisena. Mattojen paikkoja muuttamalla sain kahteen (tai oikeastaan kolmeen) huoneeseen  muutosta ja lopputulos tyydytti minua. Koko operaatio oli jälleen hyvä osoitus siitä, miten ainoastaan maton vaihdolla voi saada aivan uuden tunnelman. Suosittelen kokeilemaan.
 
 
Meillä viikonloppu menee täysin jääkiekon merkeissä. Kauden loppurutistus on meneillään ja tämä viikonloppu menee tiiviisti aamusta iltaan oman seuran järjestämässä turnauksessa. Seuraavana viikonloppuna matkustetaan vielä oikein Espooseen asti ja jää(kiekko)kausi olisi sitten siinä, joten toivottelen...
 
 
 
oikein mukavaa huhtikuun ensimmäistä...ja sitä aprillipäivää myös!
 
 
 
 
 

torstai 30. maaliskuuta 2017

Jonkin sortin päähänpisto


Aina silloin tällöin saan jonkun päähänpiston. Oheinen päähänpisto on pyörinyt mielessäni jo yli vuoden verran ja nyt se on aktivoitunut uusiin mittasuhteisiin...





 
Vuorotteluvapaalla kiinnostuin jostain syystä ukulelen hankkimisesta, siis tuollaisen havajilaisen pikkukitaran. Perehdyin tuolloin soittimen saloihin netin kautta ja katsoin YouTubesta erilaisia videopätkiä. Viime keväänä kansalaisopistossa olisi ollut ukulele-kurssi, johon olin innoissani (melkein ) menossa. Tänä keväänä kiinnostukseni heräsi uusiin ulottuvuuksiin, kun työkaverini kertoi hankkineensa ukulelen.Olen joskus opetellut soittamaan kitaraa, joten kuvittelen, että pystyisin omaksumaan myös ukulelen salat. Isännältä taisin saada moiseen ideaan täystyrmäyksen, mutta vielä en ole ajatuksesta kuitenkaan luopunut. Jospa sittenkin hankkisin itselleni vielä uuden harrastuksen, olkoon vaikka jonkinlaista "viidenkympin villitystä"...




Kävin alku viikosta paikallisessa soitinliikkeessä katsastamassa heidän ukuleletarjontaa, mutta en uskaltanut sitä vielä ostaa. Jos päähänpistoni on kestänyt jo runsaan vuoden, ei tätä ostopäätöstäkään ihan "hetken hurmassa" voi tehdä. Kypsytellään ajatusta siis vielä hetki...





tiistai 28. maaliskuuta 2017

Ajan tasalle


Sunnuntaina sain tehtyä yhden to do-listalla olevan asian pois päiväjärjestyksestä. Nimittäin asensin vihdoin ja viimein puhelimeeni kaikki ne puuttuvat sovellukset, joita tarvitsen (tai olisin tarvinnut) lähes viikottain viimeisen vuoden aikana...







Olen yrittänyt pitää puhelimen näkymää selkeänä, mutta vähän väkisinkin tästä on tullut "tilkkutäkkiä".
Windowsissa noita alueita saisi muokattua eri kokoisiksi, mutta jotenkin pidän tästä näkymästä, jossa suurin osa saman kokoisia.

 




Kaikki lähti Jopoxin asentamisesta. Se on sovellus, joka liittyy oleellisesti pojan jääkiekkoharrastukseen.
Siellä ilmoitetaan ja ilmoittaudutaan sekä harjoituksiin että peleihin, toimien eräänlaisena suljettuna sähköpostina.
Tämän lisäksi latasin myös Wilma-sovelluksen, joka toimii sekä lapseni että oman koulun/työpaikan välisenä sähköisenä reissuvihkona.
Näiden tärkeiden toimenpiteiden ansiosta en ole enää niin tietokoneessa kiinni.




Samalla järjestelin puhelimen näkymää muutenkin "järkevämmäksi". Poistin muutamia juttuja ja ryhmittelin alueet käytännöllisemmäksi. Puhelimessa tuli tehtyä samalla kertaa sekä pientä päivitystä että kevätsiivousta...



Oikein mukavia maaliskuun viimeisiä päiviä teille kaikille!
 
 
 
 
 

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Kesäaikaan


On vähän epätodellinen olo, kun ei ole oikein tuota talvimoodistakaan päässyt eroon, niin nyt pitäisi siirtyä jo kesäaikaan...




 
 
Meillä täällä Länsi-Suomessa kevät edistyy hieman "keikkuen".
Säätilojen vaihtelut ovat melkoiset ja lunta ei ole kuin isoimmissa lumikasoissa.
Jotta saisin edes hieman kevään tuntua sisätiloihin, ostin eilen kaupasta narsisseja.
Pihalla ruukussa olevat koristekanervat saavat vielä hetken talvehtia ruukuissa.
Odottelen vielä hetken lämpimämpiä kevätpäiviä...
 
 
 




Kevään tulo (ja kesäaika) herättelee myös kevätsiivouksen tarpeen.
Ikkunat kaipaisivat kunnon pesua ja miksei koko huushollikin.
Eilen tuli isännän kanssa keskustelua kotitöiden ulkoistamisesta ja mielestäni sain ihan loistoidean.
Lähestyvän äitienpäivän kunniaksi pyysin lahjaksi kevätsiivouksen, sellaisen hieman isomman ja laajemman.
Isäntä vähän ihmetteli ehdotustani ja varmisteli vielä, että onko se "riittävä", kun on vain siivousta.
 Minä puolestani yritin vakuutella hänelle, että se on enemmän kuin hyvä lahja.
Joten näillä näkymin minulla on ainakin yksi siivousurakka vähemmän tiedossa...
 
 
 

Vaikka ensi yönä kelloja siirretään jälleen kesäaikaan, meidän perheessä on vielä talvikausi meneillään.Tätä voisi nimetä jo jääkaudeksikin, sillä pojan jääkiekkoharrastus jatkuu vielä muutaman viikonlopun ajan. Tänä viikonloppuna rutistetaan loput sarjapelit pakettiin ja  huhtikuun alussa on pari isompaa turnausta. Kaikkia talvivaatteita ei voi vielä varastoida, vaikka tämä ainainen toppavaatteisiin pukeutuminen alkaakin jo hieman tympiä...



tästä huolimatta toivotetaan kesäaika lämpimästi tervetulleeksi!
 
 
 
 
 
 



torstai 23. maaliskuuta 2017

Lattarisydän


Viime sunnuntaina pääsin monen vuoden tauon jälkeen kokeilemaan bailatinoa...





Rehvakkaana valitsin heti kolme tuntia putkeen tanssimista.
Jo ensimmäisen lämmittelyn alkuminuuteilla tuli selväksi, että hiki virtaisi tuntien aikana.
Miten ihanaa oli tanssia pitkästä aikaa lainalasirytmejä. Niin vaikeaa... ja niin kivaa!!!




 

Nuorempana harrastetulla kilpatanssitaustalla pärjäsi melko hyvin toiselle tunnille asti.
 Viimeisellä ja haastavimmalla tunnilla tuli meikäläiselle jo enemmän ongelmia.
Pää kyllä tiesi, mitä piti tehdä, mutta jalat eivät suostuneet vain toimimaan.
Tai ehkä se oli vain harjoituksen puutetta...
 
 

Oli pitkästä aikaa todella mukavaa miettiä lattareiden tekniikkaa ja harjoitella yksityiskohtia. Erilaisissa lattarijumpissa ja zumbassa tekniikkaa ei juurikaan hiota ja siksi tämä tuntuikin jälleen niin hienolta...ja vaikealta (taisin jo sanoa aikaisemmin!). Ja vaikka minä viimeisillä voimillani yritin tanssia räpeltää vielä kolmannella tunnilla, en suinkaan vaipunut epätoivoon, vaan  nautin kaikilla soluillani. Paita hiestä märkänä ja mieli virkistyneenä jäin odottamaan seuraavaa bailatino kertaa. Muistona sunnuntain hytkytyksestä oli maanantaina kipeytyneet kylkilihakset ja pakarat. Valitettavasti täällä ei voi harrastaa lajia säännöllisesti, vaan meille tulee vierailija naapurikaupungista, seuraavaksi vasta toukokuussa.


Täällä lattarisydän kuitenkin sykkii taas pitkän tauon jälkeen...
 
 
 
 
P.S Muistutan teitä vielä Desenion alennuksesta. Käy nappaamassa alennuskoodi edellisestä postauksesta. Vielä tämä päivä aikaa....
 
 


tiistai 21. maaliskuuta 2017

Ihanat julistetaulut + ALEKOODI


Tilasin alkuvuodesta Desenion verkkokaupasta matkamuistona muutamia New York-aiheisia sisustustauluja.  He ehdottivat myös yhteistyötä bloginäkyvyyttä vastaan ja sain heiltä mukavan tarjouksen, jonka haluan jakaa kanssanne. Nyt on mahdollisuus uudistaa kodin sisustusta edullisesti...




 
(Kuva lainattu heidän verkkosivuiltaan)



Desenion ihania julisteita ja printtejä voi tilata alennuskoodilla: satunurmi.
Saat tilaukseen -25% alennuksen ja tarjous on voimassa vain 21.-23.3.2017.
 
 
Huom! Alennus ei koske Kate Moss, Tove Frank ja Foto Factory -tuotteita. 
 
 
 
 
Heidän sivuillaan on inspiraatiosivut, josta voi hakea ajatuksia ja ideoita sisustustaulujen ripustamiseen. Kuvat on kauniisti stailattu ja printtejä on niin paljon, että ainakin minulla oli jo vähän valinnan vaikeutta!
 
 
eli nyt kannattaa lähteä kaupoille Desenion verkkokauppaan ja hankkia kevätpiristystä kotiin!
 
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kestosuosikkini


En voi tälle mitään, mutta keltainen on kuulunut sisustukseni kestosuosikkiin jo muutaman vuoden ajan eikä loppua näy. Talvella suosin enemmän harmaan sävyjä, mutta kevätaurinko herättää tämän keltaisen "buumin"...



 
 
Olohuoneen ilme piristyy kertaheitolla muutamalla keltaisella tekstiilillä.
Nämä ovat sisustushankintoja jo muutaman vuoden takaa, mutta miellyttävät vieläkin silmääni.
Keltaista väriä löytyy myös vaatekaapistani ihan kiitettävästi ja nyt täytyykin olla tarkkana, ettei tule "överit" sen kanssa.
 
 
 




Muutama tyynynpäälinen odottaa vielä vaihtamista keväisempään versioon.
Meillä olisi pientä painetta uuden sohvan hankintaan, sillä meillä katsotaan telkkaria mielellään yhdessä. 
Haluaisimme vähän muhkeamman "löhöilysohva", ehkä divaaniosalla ja muutama mallikin olisi tiedossa.
Toisaalta nykyinen sohvamme on vielä ihan hyvä, joten nyt kamppailen todellisen tarpeen ja tekis vaan mieli uudistaa- moodin välillä.



On tämä kevät mielenkiintoista aikaa, kun alkaa löytää vähän joka kodin nurkasta puutteita ja kummasti alkaa tulla kaiken maailman ostotarpeita. Onko teillä siellä ruudun takana havaittavissa samanlaista ilmiötä?




P.S. Huomenna tiistaina blogissani on tulossa hyvä alennuskoodi sisustustaulujen ystäville, joten olkaahan kuulolla! Huomiseen!!!!


sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kyll Raum o ain Raum


Vallilan toi tänä keväänä jälleen uusia kaupunkiprinttejä ja nyt oli rakkaan kotikaupunkini vuoro olla niissä mukana. Jos totta puhutaan, niin olin tätä jo vähän odotellutkin. Vallila on painanut aiheeseen liittyviä tekstiilejä ja Prismassa käydessäni ostin meille palan Raumaa...


 
 
Printtikankaan sävyt ovat kaikkea muuta kuin mitä meillä on kotona totuttu käyttämään.
Hieman väkipakolla sai sen sovitettua makuuhuoneemme tekstiileihin.
 
 
 

 
 
Samalla tein pienen kevätfreesauksen ja laitoin karvapeiton ja -tyynyn "sesonkisäilöön" kaappiin.
Makuuhuoneeseen tuli vaihdettua vähän kevyempiä materiaaleja ja värejä.
Juhlavuoden kunniaksi meilläkin on pala Vanhan Rauman idylliä...
 
 

 
 
Hieman on valjun näköinen tunnelma makkarissa ja kieltämättä kaipaisin tänne jotain pientä muutosta.
Sängynpäädyn hankkiminen on ollut jo vuosikausia ostoslistalla ja uusi sängynpeittokin voisi vähän auttaa.
 
 
 
 
 
Rauma viettää tänä vuonna 575-vuotisjuhliaan ja on Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki.
Vanha Rauma on yksi Unescon suojelukohteista ja siinä mielessä poikkeava, että se ei suinkaan ole museo, vaan vireä asumisen ja kaupankäynnin keskus. Tänne kannattaa tulla kaukaakin, sillä Rauma tarjoaa taatusti  katsottavaa ja ihmeteltävää. Uskaltaisin luvata, että Vanhan Rauman idyllisissä kaupoissa ja kuppiloissa saa varmasti tyydytettyä sekä sielun että ruumiin nälkää, tasapuolisesti.
 
 
 
 
Kyll Rauma o ain Raum!
 
 
 
 
 

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Pysähtynyttä...


Minun oli eilen aamulla työmatkallani pakko ottaa kuvia. Aamun hetkessä oli ihanan pysähtynyt tunnelma, niin kuin vallitsevassa vuodenajassakin...




 
 
Kevät on tullut, mutta se vielä näy luonnossa, mutta kuuluu kylläkin.
Pikkulinnut virittelevät jo keväisiä laulujaan kilpaa nousevan auringon kanssa.
 
 
 

 
Vielä pieni hetki ja luonto alkaa heräillä.
Kuhina on varmasti jo meneillään, mutta se ei vain ole nähtävissä meidän ihmisten silmillä.
Puiden lehtisilmut tuntuvat odottelevan niitä lämpimiä päiviä puhjetakseen kevään vihreyteen.
 
 
Sitä odotellessa...
 
 
 
 

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Päivä "harakoille"...


Tiedäthän tunteen, kun olet suunnitellut jotain tulevalle päivälle ja sitten tapahtuu jotain odottamatonta, joka muuttaa koko asian. Maanantaina oli minulla sellainen päivä...



 
 
Pitkästä aikaa minulle tuli oikein kunnon migreeni. Ensin se alkoi tutuilla näköhäiriöillä muuttuen melko pian jomottavaksi päänsäryksi.
Sinnittelin pääkipuni kanssa jonkin aikaa töissä, mutta sitten näin parhaakseni lähteä kotiin lepäämään.
Nukuin yli kolme ja puoli tuntia ja havahduin siihen, kun lapseni tuli koulusta kotiin.
Se jomottavin päänsärkyni oli onneksi mennyt ohi, mutta oloni oli jokseenkin pöpperöinen...
 
 
 
Hieman sekainen olotila jatkuikin koko loppu päivän ja -illan. Olin suunnitellut tekeväni päivän aikana kaikenlaista "pientä puhdetta",mutta nyt suoriuduin nippa nappa kaikesta pakollisesta (esim. seuraavan päivän tunnin valmistelusta). Takaisin nukkumaan meni jälleen ilta kymmeneltä ja unta riitti hyvin vielä seuraavaan aamuun. Päivä meni totaalisesti "harakoille"...
 
Tämä ikävä seuralainen vierailee luonani yleensä täysin varoittamatta. Siskolla ja isälläni on ollut tätä samaa migreenivaivaa ja minulla tämä antoi ensioireita aikuisiällä. Migreeni on pysynyt koko sen olemassaolon ajan samantapaisena: ensi tulee näön sumentumaa, ei siis sahalaitoja ja tämän jälkeen alkaa armoton päänsärky. Yleensä pystyn olemaan päänsäryn kanssa (särkylääkkeen voimalla) suhteellisen hyvin töissä, mutta välillä jomotus on sen verran lamaannuttavaa, että haluan mennä vain nukkumaan. Migreenissäni en tarvitse pimennettyä huonetta enkä myöskään oksentele. Migreeni menee pois levolla ja seuraavana päivänä usein muistona siitä on vielä pieni päänsäryn aavistus jossain tuolla pääkopan uumenissa.
 
Mikä migreenin alkamisen aiheutti? Luulepa, että syntipukkina oli maanantai aamun ihana auringonpaiste. Olipa jälleen hyvä muistutus siitä, että täytynee kaivaa aurinkolasit esille...varmuuden vuoksi ja vastaisuuden varalle. Onneksi olen nyt jo tokeentumaan päin...
 
 
 
 
Parempaa loppu viikkoa teille!
 
 
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Ajatuksia lapsen harrastamisesta


Kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat lapsesta asti harrastanut jotain. Nuorena kalenterini täyttyi kaikenlaisesta aktiviteetista. Pisimpään harrastin partiota, joka säilyi harrastuksena, tai pitäisi varmaan sanoa jo elämäntapana, aikuisikään asti. Partion lisäksi on tullut kokeiltua paljon muitakin lajeja uimahypyistä kuorolauluun ja kilpatanssiin ja on vaikea kuvitella, etten harrastaisi mitään.







Oman lapsen kasvun myöstä tätä harrastamisasiaa on pitänyt pohtia taas uudestaan. Aivan pienenä kävin hänen kanssaan "vain" vauvamuskarissa. Kun hän siirtyi päiväkotiin, koin ettei hän tarvitse muita harrastuksia, sillä siellä saa harrastaa virikkeellistä toimintaa ihan riittävästi päivän aikana. Ensimmäinen virallinen harrastus oli 4-vuotiaana ja se oli jalkapallo. Sitä harrastettiin vain kesäisin vaihtelevalla menestyksellä. Seuraava harrastuksen kipinä tuli 5-vuotiaana, kun poika ilmoitti, että hän haluaa aloittaa jääkiekon. En enää tarkalleen muista, miten sain hänelle puhuttua vielä vuoden lisäaikaa, mutta jääkiekon hän aloitti " vasta" 6-vuotiaana, jolloin hän ilmoitti meille vanhemmille, että on sen aika. Me vanhemmat olimme ajatelleet, että hän olisi aloittanut painin, judon, suunnistamisen tai jonkun kädentaitoja kehittävän harrastuksen. Ei siinä kuitenkaan suostuttelut enää auttaneet, kun poika oli asiansa jo päättänyt ja tällä tiellä olemme edelleen. Kesäisin poikamme harrastaa nappulaliigassa edelleen jalkapalloa ja talvella jääkiekkoa ikäkausijoukkueessa.






Lapseni kuuluu myös koulunsa musiikkikerhoon, jossa hän on ollut jo muutaman vuoden. Kerho kokoontuu kerran viikossa n. tunnin ajan, joten mistään suuresta voimanponnistuksesta ei ole kysymys. Olin joskus haaveillut, että hän soittaisi jotain (meillä on kotona piano), mutta se ei vain ole ollut hänen juttunsa. Nyt tuossa musiikkikerhossa hän on päässyt soittamaan Djembe-rumpua ja innostus soittamiseen ja musiikin harrastamiseen on saanut aivan uutta potkua. 




Meidän perheessä harrastaminen on luonnollista. Se on kuulunut osana meidän vanhempien nuoruuteen ja siksi sitä pitää myös jonkinlaisena itsestäänselvyytenä myös oman lapsen kohdalla. Kaikenlaisia ajatuksia ja toiveita on ollut, mutta lapsi on kuitenkin saanut päättää harrastuksensa itse. Meidän vanhempien vastuulle on jäänyt tarjota lapselle erilaisia vaihtoehtoja ja tukea lasta hänen päätöksissään.  Meidän lapselle sopii nämä muutamat tarkkaan, lapsensa itse valitsemat harrastukset ja näillä ollaan pärjätty. Hänelle jää aikaa vielä niille kaverisuhteille, jotka eivät harrasta samoja asioita kuin hän. Mielestäni tärkeätä tämäkin.

Koska lapsemme on meidän ainokaisemme, olen vain iloinen, että hän on valinnut näitä joukkueharrastuksia. Yhdessä oleminen ja kokeminen on niin opettavaista, oli kysymyksessä sitten urheilu tai kuorolaulu. Harrastuksien kautta hän kokee ryhmässä olemista, erilaisia tunnetiloja epäonnistumisesta onnistumiseen. Näiden harrastuksien myötä lapsemme on saanut uusia kaverisuhteita ja tärkeitä eväitä elämään. Harrastaa voi niin monella tavalla ja siksi toivoisinkin, että jokaisella lapsella olisi oikeus ja mahdollisuus harrastaa jotain itselle tärkeätä.




Mitä mieltä te olette lapsen harrastamisesta?
 
 
 




lauantai 11. maaliskuuta 2017

Maaliskuun mietteitä


Kevät tulee väkisinkin, vaikka aamuisin lämpömittari näyttää pakkasta ja saa kulkea vielä talvivaatteissa. Päivät ovat selvästi pidentyneet ja talven jälkeen valon määrä on jopa terapeuttista. On ihana herätä valoisiin aamuihin...




 
 
Minulle maaliskuu on eräänlainen välikuukausi. Ei ole enää oikein talvi, mutta ei kevätkään.
Kevät näyttää tulevan hieman ontuen, koska talvi jaksaa pitää kiinni vielä olemassaolostaan.
Poikamme haaveili vielä viime viikolla ottavansa polkupyöränsä talvivarastosta, kunnes tänne satoikin lunta oikein kunnolla. Polkupyörähaaveilut ja lenkkareiden "korkkaaminen" sai siirtyä toistaiseksi hamaan tulevaisuuteen...tai ainakin ensi viikkoon.
 
 
 
 
 
Monet ihmiset lukevat kasviluetteloita, istuttavat siemeniä ja suunnittelevat jo täydellä höyryllä puutarhaansa. Minun "sisäinen hortonomini" herää vasta toukokuussa. Vähän sama ideologia vallitsee myös vaatekaapissani ja kodin sisustuksessa. Keväthuumaa ei ole vielä havaittavissa, mutta ehkä sekin tästä pikku hiljaa heräilee. Vaikka kevättä hehkutetaan lehdissä, en osaa (tai pysty) ajattelemaan vielä kevättä. Onhan täällä vielä lunta maassa (tosin vähän) ja kevättalviset kelit parhaimmillaan. Nytkin ulkona on n. neljä astetta pakkasta ja aurinko paistaa. Minä siirryn "kevätmoodin" ehkä hieman jäljessä ja aion nauttia tästäkin siirtymävaiheesta täysin rinnoin...
 
 
 
 
Oikein ihanaa maaliskuista viikonloppua kaikille!
 
 
 
 
 
 
 

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Jatkoa seuraa...?


Viime keväisen Sisustusakatemian kurssin päättymisen jälkeen olen hyvinkin ahkerasti miettinyt sisustusalan jatko-opintoja. Keski-ikäisenä, työssäkäyvänä ja perheellisenä vaihtoehdot ovat kuitenkin aika vähissä. Olen hakenut tietoa netistä ja pähkäillyt erilaisia vaihtoehtoja. Hiihtolomalla tein suht hätäisen, mutta pitkään harkinnassa olleen päätöksen....




 
 
Hain Sataeduun artesaani koulutukseen, suuntautumisalana sisustus.
Koulutus kestäisi kaksi vuotta (koulutuspohjasta ja työkokemuksesta riippuen) ja sen voisi suorittaa monimuotoisena.
Suunnitelmissa olisi, että yrittäisin tehdä tätä oman työni ohessa, mutta olen valmis ottamaan myös opintovapaata, jos tarve vaatii.
Opiskelu tulisi olemaan hyvin käytännön läheistä ja tekemällä oppimista. Paljon etätehtäviä ja myös näyttötutkintojen suorittamista.
 
 
 
 
Lisäkouluttautuminen alalle on ollut minulle eräänlainen "pakkomielle", sillä halusin itselleni tutkintonimikkeen. Koska nyt siihen olisi mahdollisuus, oli minun tartuttava tilaisuuteen. Se, valitaanko minua opiskelemaan, jää vielä nähtäväksi. Huhtikuussa pyydetään haastatteluun ja toukokuussa selviää mahdollinen opiskelupaikka. Opiskeluihin hakeminen lopetti tämän yhden asian "vatvomisen"...ainakin hetkeksi. Jos en olisi tehnyt tätä päätöstä, olisin katunut sitä varmasti jälkeenpäin. Koska valinnat ovat vasta edessäpäin, en murehdi tulevaa. Olen vain ylpeä siitä, että uskalsin jälleen heittäytyä, tuli mitä tuli...
 
 
 
 
Oikein hyvää naisten päivää meille kaikille naisille!
 
 
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Tanssin terapiaa...


Tänään on jälleen se heti, kun illalla sulkeudun poikani huoneen TV:n ääreen ja nautin koko sydämellä "Tanssii tähtien kanssa"-ohjelmasta. Harva televisioformaatti saa meikäläisessä sellaisia tuntemuksia aikaa kuin tämä tanssiohjelma (toinen on Vain elämää). Eläydyn musiikkiin ja tanssiesityksiin tunnetasolla laidasta laitaan. Jokaisessa ohjelmassa hykertelen tanssijoiden onnistumisen puolesta, ihastelen heidän mahtavia suorituksiaan ja tirautan kyyneliä, kun esityksen tunnelma saa minut pauloihin.






Olen tanssinut aikuisena kilpatanssia ja voin hyvin samaistua tähtitanssijoihin. Lajina kilpatanssi on vaativa. En voi kuin ihmetellä ja ihastella valmentajien ammattitaitoa saadessaan oppilaista irti huikeita tanssisuorituksia  ja näyttämään kaiken vielä niin helpolta. Kilpailijat laittavat itsensä likoon koko kansan arvosteltavaksi ja lisämausteena on vielä suora televisiolähetys miljoonayleisön edessä. Tiedän, että joku pitää ohjelmaa turhan "siirappisena", mutta minulle se on viihdettä ja terapiaa parhaimmillaan.
 


Ajoitan sunnuntaisaunan niin, että ehdin parkkeeraamaan itseni saunajuoman ja nenäliinojen kanssa television ääreen. Reilu puolitoista tuntia kaunista pukuloistoa ja hyvää musiikkia yhdistettynä taidokkaisiin tanssiesityksiin. Minun oma terapiahetkeni...








perjantai 3. maaliskuuta 2017

Asetelma


Kevään kunniaksi halusin kotiimme asetelman, jossa olisi erilaisia kasveja. Koska hortonomitaitoni ovat jokseenkin puutteelliset, kasvivalikoima koostui lähinnä helppohoitoisista kasveista...



 
 
Siksipä asetelmaani valikoitui anopinkieli ja tuo mehikasvi (mikäs se nimi nyt sitten olikaan...?).
Halusin asetelmaani myös lasikuvun ja sen alle jonkin kasvin. Minulla oli olemassa jo jonkinlainen visio.
Ensimmäinen lasikupuostokseni oli ehkä aavistuksen hieman matala ja tämän toisen (ja korkeamman) löysi lopulta Prismasta.
Varmuuden vuoksi valitsin lasikuvun  alle "kuolemattomat" versiot eli ihan aidot tekokasvit...
 
 
 
 
 
 
Lasikuvun alle kuului lasinen aluslautanen, mutta halusin asetelmaani vähän enemmän luonnetta.
Kellarin hyllyiltä ("miljoonavarasto") löysin vanhan puutarjottimen ja lasikupu oli kuin tehty siihen.
Ensin ajattelin maalata sen mustaksi, mutta luulenpa, että se saa jäädäkin puun väriseksi.
 Vääntelin ja käänteli kasveja monella eri tavalla ja lopputulos on tässä. Ei nyt mikään ihmeellinen, mutta olen kuitenkin tyytyväinen.
Sommittelu ei kuulu vahvuuksiini, mutta asiaan perehtymisellä (Pinterestin kuvat) olen alkanut kehittyä sommittelutaidoissa.
 
Ainakin vähän.
 
 
 
 

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Kootut "teokset"


Työhuoneeni nurkissa majailleet pahvilaatikot kätkivät sisälleen muutaman huonekalun. Vihdoin ja viimein sain aikaseksi ryhtyä kokoamaan niitä...






Ellokselta (aikoja sitten) tilaamani tarjoiluvaunu oli todella nopeasti valmis.
Tämä jäi majailemaan toistaiseksi työhuoneeseeni ja odottaa vielä hieman stailausta ympärilleen.
Työhuoneen nurkassa (jo vuosia) majaillut tauluhylly löysi myös vihdoin paikkansa.
Ja nuo tilaamani sisustustaulut...






Toinen projektini hiihtolomalla oli keittiön sivupöydän kasaaminen.
Ikeasta ostettu Kallax-hylly oli lojunut pahvilaatikossa työhuoneessani viime syksystä.
Hiihtolomani viime metreillä ryhdistäydyin ja sain tämän(kin) projektin päätökseen.
Hyllykön päällinen on vielä tyhjän oloinen, mutta enköhän keksi siihen jotain "täytettä"...



Työhuone tyhjeni kalustelaatikoista ja nyt siellä on hieman enemmän tilaa

...hmmm...

vaikkapa uusille sisustushankinnoille?

 


maanantai 27. helmikuuta 2017

Sommittelusirkusta


Sain tilaamani julisteet loman aikana kehyksiin ja sen jälkeen alkoikin melkoinen sommittelusirkus....





 
 
Ison taulun kiinnitys oli alun perin liian korkealla.
Isännän avustuksella sain sen alemmas ja taulu löysi paikkansa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.
Viherkasveista tein jonkinlaisen asetelman ja tuo valaisin nököttää vanhassa omassa paikassaan.
Kehystin kaksi muutakin saman aiheista taulua ja ne vaihtoivat eilisen päivän aikana paikkaa aika monta kertaa.
Suunnitelmani oli, että vain tämä yksi taulu jää ruokahuoneen seinälle ja ne muut sijoittaisin työhuoneeseeni...
 
 
 
 

 
 Tauluhylly kiinnitettiin työhuoneen seinään ja ne kaksi seikkailevaa taulua löysivät paikkansa siitä.
Tarjoiluvaunuun pitää hankkia joku korkeampi kasvi ja muutenkin sommittelu hakee vielä lopullista "sinettiä". 
Vähäiset koriste-esineet ja viherkasvit "valssaavat" tasoilta toisille ja mikään ei oikein tunnu hyvältä.
NS. kultainen leikkaus on kyllä tiedossa, mutta toteutus on välillä vähän sitä sun tätä
Olen kyllä melkoisen hyvä ideoimaan, mutta se varsinainen toteutus aina vähän ontuu...
 
 
 
Nämä Desenio:n taulut ovat osoittautuneet erinomaisiksi ostoksiksi. Ne muistuttavat meitä ikimuistoisesta USA:n matkastamme ja antavat sisustukseen mukavaa vaihtelua. Melko pienellä rahalla ja tavaroiden sommittelulla sain sekä ruokahuoneeseen että työhuoneeseen vähän uutta ilmettä.
 
 
Ja nyt kohti hiihtoloman jälkeistä arkea. Tiedossa onkin hieman ohjelmoidumpi viikko. Ajatus töihin menosta vähän "tökkii", mutta eiköhän se tästä taas ala sujumaan...
 
 
Tsemppiä kaikille loman jälkeiseen elämään!