Syksyn suunnitelmat selvillä

Kesäkuun aikana meidän perheessä on eletty jännittäviä aikoja, mutta yksi kerrallaan asiat ovat alkaneet selkiytyä. Vaikka kesä on juuri nyt parhaimmillaan, eletään täällä jo vähän sen jälkeistä elämää...

Viime viikolla minulle myönnettiin vihdoin ja viimein virkavapautta yhdeksi vuodeksi eteenpäin ja siltä osin uuden työn aloittaminen elokuussa Porin Winnovassa tuntuu mukavalta. Edelleen välillä vähän "hirvittää", mihin olen lupautunut, mutta uskon selviäväni työn tuomista haasteista. Motivaatio ja innostus uudesta työstä voittaa tällä hetkellä sen "pahimmankin" pelon ja epävarmuuden tunteen.

Meidän perheessämme varmistui viime viikolla myös teinimme opiskelupaikka. Hän sai tänä keväänä peruskoulun päätökseen ja kevään yhteishaussa hän oli ensisijaisesti hakenut liiketalouden opintoihin. Lukio oli toisena vaihtoehtona (ja olisi pääsytkin sinne), mutta ammatillinen oppilaitos tuntui  hänestä paremmalta vaihtoehdolta. Tulosten saaminen taisi jännittää sekä äitiä että teiniä lähes yhtä paljon, mutta nyt voimme huokaista helpotuksesta. Ensi syksynä meidän perheessä on kaksi Winnovalaista, joista toinen opiskelee ja toinen opettaa liiketalouden yksikössä. Teinin onneksi sentään eri kaupungeissa.

Nykyiset visualistiopintoni saan päätökseen sopivasti juuri ennen töitä. Olen viimeistellyt kahta näyttöä ja sain viikonlopun aikana työstettyä ne valmiiksi. Heinä-elokuun vaihteessa lähetän näytöt lopullisesti eteenpäin ja varsinainen näyttötutkintotilaisuus on todennäköisesti elokuun aikana. Toivotaan, että näytöt menevät silloin hyväksytyksi läpi ja saan visualistin tutkinnon valmiiksi.

Syksyllä keskityn selviytymään uudesta työstä ja tavoitteena olla kuormittamatta vapaa-aikaani liikaa. Koska kulunut vuosi on ollut minulla hyvin tiivistä opiskelua, olen ajatellut pitää (vaihteeksi) pientä taukoa siitä. Olen saavuttanut niitä opiskeluetappeja, joista olen joskus haaveillut ja meikäläisen osalta aikuisopintotuki taitaa olla melkein loppuun asti hyödynnetty. Jotain pientä webinaaria ja lyhytkurssia voin harkita, mutta en enää mitään pitkäkestoista ja sitouttavaa...kunnes toisin sanotaan.

Tällä viikolla vietetään juhannusta ja me lähdemme viettämään sitä mökille. Kulunut vuosi on ollut siitä harvinainen mökkeilyhistoriassani, että en ole koskaan aikaisemmin aloittanut mökkikautta näin myöhään. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan - ja silloinkin juhannuksena. ja nyt toivottelen mukavaa viikkoa!

P.S. Huomaan, että meikäläisen kuvauskohteena viimeisen kuukauden aikana ovat olleet lukuisat luonnonkukat,  joten kuvasaldo postauksissa on ollut hieman yksipuolista.

Pientä kremppaa

Sanonta: "Vanhuus ei tule yksin" taitaa pitää paikkansa. Olen elämässäni säästynyt isoimmilta terveysmurheilta, mutta iän myötä on alkanut ilmetä kaikenlaista pientä vaivaa, joista olen kirjoittanut täällä blogissani ennenkin.

Keväällä minulla diagnosoitiin olkapään kiertäjäkalvosimen oireyhtymä ja minut määrättiin lääkekuurille ja fysioterapiaan. Olen käynyt hakemassa jumppaohjeita n. 3 viikon välein ja joka kerta saan jotain uutta harjoiteltavaa. Koska kuntoutus pohjautuu myös kotona tehtäviin harjoitteisiin, olen saanut kyytipoikana erilaisia kuminauhoja, joilla olkapään alueen lihaksia on vähitellen vahvistettu. Viimeisimmän fysioterapiankäynnin jälkeen kävin ostamassa vähän lisää välineitä ja nyt minun tehtäväni on löytää vielä se sisäinen motivaatio näiden liikuttamiseen. Itsekseen ne eivät ilmeisesti liiku.

Vaikka vaiva ei varsinaisesti ole kovin paljon haitannut elämää, olen halunnut saada olkapääni kuntoon. Olen huomannut, että se on toiminut samalla jonkinasteisena porkkanana olemattoman lihaskunnon metsästämiseen. Olen huomannut, että opiskelu ja pitkään istuminen ei oikein sovi minulle.  Erityisluokanopettajan työssä tulee liikuttua päivän aikana yllättävän paljon ja työasentoja tulee vaihdettua, joten muutos on ollut merkittävä.

Kesä mennään vielä kotiharjoitteilla, mutta siellä kuntoutuksen lopussa pitäisi siirtyä kuntosalinpuolelle punttitreeneihin. Niin se taitaa olla, että viimeistään tässä vaiheessa täytyy yrittää tehdä sitä ennaltaehkäisevää työtä, jotta pysyisi mahdollisimman hyvässä kunnossa myös myöhemmällä iällä. Tähän olkapäävaivaan ei kävely-ja juoksulenkit auta, joten nyt on hyvä syy lähteä hakemaan kadonnutta lihasvoimaa. Toivotaan, että saan siitä lisäksi uuden mukavan viikkorutiinin. 

Seuraavaa kremppaa odotellessa...

Kesäkuun mietteitä...

Kesäkuu tuli minulle vähän niin kuin varkain. Jos olisin ollut erityisopettajan työssäni olisin nyt jo kesälomalla, mutta sen sijaan opinnot pitävät minut tämän kuukauden vielä kiireisenä.

Meidän teinimme sai lauantaina peruskoulun päätökseen ja tänä vuonna minun oli mahdollista päästä kevätjuhliin mukaan. Koronatilanteesta johtuen nämä juhlat olivat myös ensimmäiset (ja viimeiset) juhlat yläkoulussa, joten olin todistamassa jotain meille ainutlaatuista tapahtumaa. Juhlat olivat asialliset, jossa peruskoulunsa päättäneet olivat tietenkin pääosassa. Tunneskaala oli samalla sekä haikea että helpottunut. Oli hienoa katsoa näitä juhlapukuisia nuoria, jotka olivat hieman hämillään saamastaan huomiosta, mutta samalla ylpeitä yhden aikakauden päättymisestä. Päättötodistus kädessä jokainen suuntaa nyt omille elämän poluille...

Meillä ei ole vielä tietoa teinin jatko-opiskelupaikasta, joten tässä kuussa on vielä vähän jännitettävää. Minä yritän valmistautua tulevaan uuteen lukuvuoteen Porin Winnovassa käymällä perehdytyksessä. Uusia omaksuttavia asioita on enemmän mitä pääkoppa pystyy ottamaan vastaan, mutta onneksi oma opettajantausta on kuitenkin jotain hyötyä. Sähköinen  opintojärjestelmiä ja muut systeemit ovat minulle uusia, mutta onneksi  työkaverit ovat luvanneet auttaa. Minulle ehkä suurin ja mullistavin asia on se, että kaikki työ mikä liittyy työhöni kirjataan ylös -  ja siitä saa myös palkkaa! 

Elokuussa alkavista töistä johtuen olen asettanut itselleni tavoitteen, että saisin kesäkuussa visualistiopintoihin liittyvät näytöt (2 kpl) valmiiksi. Lisäksi teen vielä "sisällöntuotannon ja hakukoneoptimointi"- opinnot  sekä palvelumuotoiluopinnot niin valmiiksi kuin vain voin. Koska tässä on hieman "lopun alkua", huomaan, että sen viimeisen puristuksen ja motivaation ylläpitäminen on jokseenkin haasteellista. Varsinaiset näyttöjen antaminen jää väkisinkin elokuulle, mutta jos saisin ne  kirjalliset tehtävät tehdyksi vielä ennen heinäkuuta, niin voisin rauhassa lomailla ja keskittyä sen jälkeen uuteen työhön.

Jos joku kysyy minulta, että olenko nyt lomalla vai töissä, täytyy minun todeta, että taidan tehdä vähän kaikkea. Omasta erityisluokanopettajantyöstäni olen lomalla, mutta samalla kuitenkin opiskelen ja teen STAILIAMOn työjuttuja. Oma kalenterini on tässä kohtaa merkittävässä asemassa, sillä sen avulla pystyn pitämään aikatauluja joten kuten hyppysissä...ja onhan tässä kesäkuuta vielä monta viikkoa jäljellä.

Ihanaa kesäkuuta kaikille!