lauantai 19. syyskuuta 2020

Asennekysymys

Kulunut työviikko oli melkoista hädelliä ja arjesta selviytymistä. Tiimimme työntekijät ovat olleet poissa enenmmän tai vähemmän flunssan takia. Jokainen heistä on odottanut (negatiivisia) koronatestin tuloksia oikeaoppisesti kotona. Meillä koulussa arjen täytyy kuitenkin pyöriä tavalla taikka toisella ja siksi suunnitelmat menivät tällä viikolla useampaankin kerran uusiksi.





Kun viime sunnuntaina sain jo pari ilmoitusta poissaoloista, lamaannuin hetkeksi, mutta vain hetkeksi. Päätin heti, että en aio menettää yöuniani, sillä asioiden on tapana ratketa, tavalla taikka toisella. Töihin menin aikaisemmin järjestelemään tulevaa päivää ja samoissa merkeissä menikin koko viikko. Sain apuja muiden luokkien henkilökunnasta sillä seurauksella, että viikon aikana olen saanut peredyttää aika monta ihmistä luokkamme toimintaan ja oppilaisiin hyvin pikaisella ohjeistuksella. Onneksi luokassamme on tällä hetkellä erittäin hyvä opiskelija, joka on ollut korvaamaton apu minulle. Kouluarki on kaikesta huolimatta sujunut jopa hyvin, vaikka ei ihan suunnitelmien mukaan ole mentykään. 





Eniten kulunut viikko opetti minulle, että tällaisten "vastoinkäymisten" kohtaaminen ja niistä selviytyminen on aika pitkälti myös asennekysysmys. Olisin voinut lamaannuksissani ruveta kauhistelemaan ja surkuttelemaan tilannetta, mutta sen sijaan päätin, että tästä viikosta selviämme. Isoin asia minulle oli ehkä se, että arkeen piti tehdä myönnytyksiä ja kompromisseja eikä ihan kaikkiin tavoitteisiin päästy, mutta mitä siitä. Tämähän on vain (korona)elämää ja sen mukaan eletään. Tilanteelle emme mitään voi. Ehkä jo viime kevään "työrumba" on opettanut minut suhteuttamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja olen oppinut elämään enemmän päivä kerrallaan. Tällä kokemuksella tiedän jo, että en jää yksin ja työyhteisössämme autetaan muita. Oli ihana huomata, miten työkaverit kyselivät pitkin viikkoa, miten luokassamme sujuu.  Välittäminen ja auttamisen halu lämmitti kiireisen arjen keskellä ehkä kaikkein eniten.




Kieltämättä olin viikon aikana työpäivien jälkeen todella väsynyt, mutta yllätyksekseni sain itseni muutaman kerran kävelylenkille sohvalla löhöämisen sijaan..Nämä postauksen kuvat ovat yhdeltä reissulta. Väsyneenä en ihan joka päivä ansainnut paras äiti/vaimo-palkintoa, mutta eipä ollut suurempia yhteentörmäyksiäkään. Jokaiseen työpäivään piti latautua 110% ja vaikka viikko oli hieman "survival-tyyppinen", sain nukuttua yöni hyvin enkä kokenut että stressitasoni olisi kohonnut mitenkään merkittävästi. Niinpä perjantaina minulla oli jo ihan "voittajafiilis".


Vallitseva pandemiatilanne vaikuttaa arkeemme vielä pitkään ja siksi en jaksa surkutella tilannetta. Voi olla, että mennyt viikkoa on vain "alkusoittoa" (ja hyvää harjoitusta) tulevaan - josta emme vielä mitään tiedä. Tämän kanssa pitää vain elää...







sunnuntai 6. syyskuuta 2020

TEE SE ITSE - PROJEKTI teemalla "nyhjää tyhjästä"

Tämä postaus piti julkaista jo kauan aikaa sitten, mutta se jäi loman jälkeisen arjen jalkoihin. Kesällä aloitettu mökin pintaremontti saatiin valmiiksi ja sen jälkimainingeissa innostuin tekemään muutaman tee se itse-jutun. Tässä niistä yksi.





Mökin päivityksessä oli alunperin suunnitelmissa poistaa tupakeittiön astiakkaappi. Toisin kuitenkin kävi. Astiakaappi saikin jäädä, mutta se sai luvan vähän uudistua. Kaapiston päälikansi ja vetimet olivat siniset, mutta päätin freesata ulkoasua. Kansi sai päällee valkoista maalia ja nupit lähtivät vaihtoon. Minulla on selvä mielikuva minkälaiset vetimet kaappiin haluan, joten väliaikaiseksi ratkaisuksi päätin askarrella ne juuttinarusta.






Pyörittelin juuttinarua sormissani ja yksi vaihtoehto olisi vaatinut lisäreikien tekemistä. Lopuksi päädyin kokeilemaan yksinkertaisen solmun/ lenkin tekemistä. Alkuperäinen tarkoitus oli, että naru olisi tehnyt lenkin ja solmu olisi tullut oven sisäpuolelle. Reikä oli kuitenkin niin pieni, että jouduin luopumaan siitäkin ajatuksesta. Niinpä hyödynsin vanhan vetimen ruuveja ja asensin solmun (ja lenkin) pinta-asennettuna. Kovin paljon vetämistä se ei kestä, mutta astiakkaappi on nyt vähemmällä käytöllä kuin aikaisemmin, joten väliaikaisena ratkaisuna toimii oikein hyvin.






Ja tässä vielä kuvat tuunatusta astiaakaapista ennen ja jälkeen. Muutos ei ollut suuren suuri, mutta minulle riittävä. Tällaisten tee se itse- juttujen tekeminen on niin palkitsevaa. Varsinkin silloin, kun täytyy käyttää hieman luovuutta ja ongelmaratkaisua. Jokseenkin hätäisenä ihmisenä vedinongelma piti ratkaista heti ja olemassa olevista materiaaleista, "nyhjää tyhjästä"-teemalla. Astiakaapin uudistaminen jäi vielä vähän kesken, sillä uusien vetimien lisäksi suunnittelin yhden hyllyn vaihtamista lasihyllyksi ja jonkinlaisen valon asentamista sisäpuolelle. Vaikka kaapiston freesaus jäi vähän kesken, kelpaa tämä minulle oikein hyvin.


Tälä hetkellä arki ja työ verottaa sen verran jaksamista, joten luovuuspuuskat saavat olla nyt vähän aikaa taka-alalla. Töissä on alkamassa perinteinen syksyn palaverisuma, josta ajattelin selviytyä asioiden priorisoinnilla ja keskittymällä olennaisiin. 

Tästä syystä myös blogijulkaisuja voi tulla harvemmin, mutta olkaahan kuulolla...


Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!





maanantai 31. elokuuta 2020

Jäähyväiset kesälle...

Tänä viikonloppuna vietimme Venetsialaisia eli kesäkauden päättymistä yhden yön reissulla omalla mökillä. Sen enempää emme yltyneet juhlimaan, mutta sauna ja hieman tuhdimpi iltaruoka juhlistivat kesän loppua. Ennen saunaa ehdin kävelemään metsässä ottamassa vähän kuvia ja fiilistelemässä kesän viimeisimpiä hetkiä. Hieman haikein mielin muistelen mennyttä kesää...





Kulunut kesä on ollut koronatilanteen takia hyvin poikkeuksellinen, mutta siitä huolimatta se on ollut hyvä, ehkäpä jopa ainutkertainen. Olemme saaneet olla pitkästä aikaa paljon mökillä ja samalla tuli toteutettua monen vuoden suunnitelma mökkiremontista. Kesäkuun alku meni vielä kevään työrupeamasta toipumisessa, mutta juhannuksen jälkeen laitoimme miehen kanssa jo hihat heilumaan. Kuukauden päivät uusimme pintoja ja saimme sunnitellut työt tehdyksi. Ja vaikka urakka oli iso, ehdimme nauttia myös lomapäivistä. Mitään sen erityisempää emme kesälle suunnitelleet ja ehkäpä juuri sen vuoksi se tuntui onnistuneelta.





Meillä päin Suomea myös kesän sää oli suosiollinen. Lämmintä oli ihan riittävästi ja olipa kesässä muutama sateisempikin jakso, mutta juuri sopivasti. Mökillä ollessa luonto on enemmän lähellä ja ehkä siitä syystä säätilojen vaihtelua tuli seurattua enemmän. Meillä päin on tyypillistä, että täällä tulee aina; enemmän tai vähemmän, mutta tänä kesänä saimme nauttia myös tyynestä säästä. Hitaat aamukahvit tyynessä mökkirannassa olivat ehdottomasti kesän luksusta.





Jos kuvailisin yhdellä sanalla meidän kesäämme, se olisi varmasti: Y H D E S S Ä O L O. Olemme viettäneet paljon aikaa sekä perheen, että lähisuvun kesken. Mökkimme on ollut se paikka, joka on koonnut meidät yhteen ja se on tuntunut erityisen hyvältä. Tämä poikkeustilanne (kaikessa kamaluudessaan) on tuonut elämäämme myös paljon hyvää. Olemme pystyneet keskittymään niihin asioihin, jotka ovat meille tärkeitä. Ylimääräinen kiire ja hötkyily on jäänyt vähemmälle ja tilalle on tullut hetkessä elämistä.





Alkavaa syksyä odotan nyt mielenkiinnolla. Työt ovat lähteneet käyntiin mukavasti  ja ainakin vielä koen olevani "hyvässä sielun ja ruumiin voimissa". Korona on läsnä  koko ajan, mutta sen kanssa on oppinut jo elämään. Se "uusi arki" on asettunut uomiinsa ja tämän tilanteen kanssa meidän on vain elettävä. Siihen mihin kesä näyttää päättyvän, siitä syksy näyttää jatkuvan...


Kiitos erityiselle kesälle!

Toivotaan, että syksy olisi meille lempeä...




lauantai 22. elokuuta 2020

"Ei huono..."

 

Ensimmäisen työviikon voisi kiteyttää tuohon otsikossa olevaan Jorma Uotisen tutuksi tekemään lausahdukseen. Tunnustettakoon nyt tässä, että maanantaina töihin lähtiessäni ajatukset olivat hieman sekalaiset, odottavat ja jopa jännittyneet. 





Hyvässä muistissa oli vielä viime syksyn uuden koulun aloitusrumba sekä lukuvuoden päättänyt koronahässäkkä. Ilmeiseti kesäloma oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä, sillä kulunut viikko on sujunut osaltani jopa levollisissa merkeissä. Työpäivät ovat olleet vielä vähän pitkiä, mutta uskon sen tasoittuvan, kun saamme kouluarjen taas kunnolla käyntiin. Säätämistä on vielä melkoisesti, koska koronaan liittyvät varotoimet (käsienpesu ja turvavälit) ovat tehneet kouluarjesta hieman erilaisen ja se on vaikuttanut esim. lukujärjestyksiin ja koulussa olevien tilojen käyttöön. Joustavina ja soputuvina ihmisinä koulun henkilökunta on kuitenkin ottanut tämä "uuden arjen" hienosti haltuun. Koska emme voi tilanteelle mitään, on asian kanssa opittava vain elämään. Edelleen.




Omassa luokassa (ja tiimissä) jatkamme oikeastaan siitä, mihin keväällä jäimme. Muutoksia on ollut vähän ja se on ollut yksi syy siihen, miksi töiden alkaminen on tuntunut vähän helpommalta. Kouluarki luokassamme solahti melko nopeasti uomiinsa ja luokassamma on positiivista tekemisen meininkiä. Poissaoloja tulee olemaan sekä oppilaiden että henkilökunnan osalta varmastikin enemmän (on jo ollut tässä vaiheessa), mutta se on nykytilanteessa vain hyväksyttävä. Pitkän tähtäimen suunnitelmien sijaan opettelen nyt tekemään töitä päivä kerrallaan ottamatta sen enempää siitä stressiä. Suurin muutos täytyykin tapahtua tuolla korvien välissä...






Olen erityisen tyytyväinen siihen, että kuluneella viikolla olen pystynyt ylläpitämään arkiliikuntaa. Olen joka aamu mennyt töihin kävellen ja sen lisäksi olen tehnyt iltaisin juoku-tai käveylenkkejä. Loman jälkeinen arki on väsyttänyt, mutta siitä huolimatta olen saanut itseni vielä liikkeelle. Osa syy tähän aktiivisuuteen selittyy aivan loistavilla sääolosuhteilla. Koko viime viikon lämmin ja aurinkoinen sää on vielä hemmotellut meitä. Alitajuntaan on kuitenkin  hiipinyt pieni häivähdys haikeutta, sillä syksyn merkkejä on jo aistittavissa.


Tänä viikonloppuna meillä tuli vähän ohjelmanmuutosta ja ajattelin hyödyntää sen tekemällä kotitöitä. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta silloin kun on hyvä vire päällä, täytyy toimia. Samalla taidan tehdä pientä huonekaluvalssia teini huoneessa...


Mukavaa viikonloppua kaikille!















sunnuntai 16. elokuuta 2020

Päivä kerrallaan

 

Viime viikolla minulla oli jo kaksipäiväinen työviikko ja paluu loman jälkeiseen arkeen on alkanut. Huomenna arki ryöpsähtää oikein kunnolla käyntiin, kun viimeinenkin lomalainen (=teini) lähtee kouluun...





Molemmat viime viikon työpäivät venahtivat pitkiksi, mutta osittain vähän pakon sanelemana. Oli paljon sellaisia asioita, jotka vaativat selvitystä ja suunnittelua ennen kuin koulutyö voi alkaa, joten tämä myönnytys oli itselle vain tehtävä. Niin kuin monena vuonna aikaisemminkin tavoitteenani on jatkossa tehdä työpäivistä kohtuullisia. Koska teen työtäni todella suunnitellusti ja aikataulullisesti, on minun korkea aika tehdä tähän muutos. Tiedostan, että työni on välillä urakkaluonteista, mutta se olen minä joka viime kädessä vastaan työni rajaamisesta, ei kukaan muu.


 



Pyrin pyhittämään viikonlopun itselleni ja perheelleni; rentoutuen, lepäillen ja ladaten akkuja. Alkava arki on minulle se haasteellisempi juttu, sillä koronan myötä yritän opetella  elämään nyt päivän kerrallaan. No joo, vähän huomistakin ennakoiden, mutta se, että en stressaisi liian paljon tulevasta. Se, miten suoriudun työstäni on vain riitettävä - ennen kaikkea minulle. Olen jo useamman vuoden kirjoittanut täällä blogissani samasta asiasta ja lähes joka kerta ennen lukuvuoden alkua. Päätöksessä pysyminen on aina ollut vaikeaa, koska se on myös luonnekysysmys eikä "kilttityttö-syndrooma" auta asiaa. Tiedostan ongelmani, mutta "työkalut" suunnan muutokseen ovat vähäiset. En kuitenkaan vaivu epätoivoon, vaan yritän tehdä tietoisemmin asiaan muutosta. Tulevat viikot näyttävät, pystynkö tekemään ryhtiliikettä vai vaivunko samaan oravanpyörään kuin aina ennenkin.



Toivotaan parasta...ja mennään edelleen päivä kerrallaan!

ja vinkkejä otetaan oikein mielellään vastaan...














torstai 13. elokuuta 2020

Sormukset sormessani

Pidän timanteista, koruista ja "blig-blingistä. Vaihtelen koruja mielelläni ja erityisesti juhlapäivinä minusta on mukava viimeistellä juhla-asu kauniilla koruilla. Korutyylini on aika selkeä tai klassinen ja arjessa käytän vain muutamia koruja.Vasemmassa kädessä olevat sormukset ovat minulle todella tärkeitä ja käytän niitä sekä arjessa että juhlassa.




Vasemmassa nimettömässä pidän (tietenkin) vihkisormustani, jota koristaa yksi timantti. Se on muisto tärkeästä päivästä 20 vuoden takaa ja kivetön, sileä sormus on huomen-lahjani mieheltäni, sillä emme ole koskaan olleet kihloissa, mutta halusin silloin kuitenkin kaksi sormusta nimettömääni. Valkokultaiset sormukset olivat silloin valintamme ja olisi edelleen, sillä olen nuoruudesta lähtien pitänyt hopeisia koruja ja valkokulta käy hyvin yhteen niiden kanssa. Tänä vuonna halusin juhlan kunniaksi jälleen rodinoida sormuksemme ja nyt ne kiiltelevät kuin uudet.




Nimettömään on vuosien saatossa  tullut vielä yksi sormus lisää, joka on eräänlainen yhdistelmäsormus. Mieheni kävi vuosia sitten Etelä-Afrikassa ja toi minulle "tuliaiseksi"sieltä ison timantin. Aikoinaan eräästä hääpäivälahjaksi saamani timanttisormuksesta oli pudonnut yksi timannti ja halusin yhdistää nämä asiat toisiinsa. Niinpä teetätin uuden sormuksen ja lopputulos on mielestäni todella kaunis. Sormuksen nimesin  "Afrikan tähdeksi"...tietenkin.




Leveän sormuksen, jossa on 12 timanttia, sain lahjaksi ensimmäisenä äitienpäivänä. Mieheni joutui työmatkalle Firentzeen, joten ensimmäisen äitienpäivän vietin ilman häntä. Timattisormus oli kuitenkin erittäin hyvä"lohdutus" siihen tilanteeseen. Edelleen mies osaa yllättää silloin tällöin erilaisilla huomionosoituksillaan, eikä ne ole aina edes koruja. 




Kaikkii sormuksiin liittyy siis joku minulle merkittävä tapahtuma tai asia. Ne symboloivat minulle kaikkea sitä, mitä minä pidän elämässäni tärkeänä ja joista olen kiitollinen; parisuhde, avioliitto, perhe ja äitiys. Ja näiden kaikkien sormusten paikka on ehdottomasti vasemman käden sormissa, sillä silloin ne ovat lähinnä sydäntäni ja kulkevat mukanani - aina.












lauantai 8. elokuuta 2020

Myrskylyhdyn uusi elämä

Mökkiremontin yhteydessä on tullut käytyä vuosien varrella kerääntyneitä tavaroita läpi. Aika paljon olen pistänyt tavaraa pois ja kiertoon. Muutama esine on saanut jäädä ja jotain on vähän tuunattu. Tässä niistä yksi.

 




 Aikoinaan mökille ostettu myrskylyhty taisi olla jo alunperin vähän sekunda, sillä sen säiliö vuosi emmekä ole uskaltaneet sitä käyttää sen jälkeen. 
Koska tämä on kooltaan aika näyttävä, se sai jäädä meille koristeeksi. Vuosien aikana tuunasin myrskylyhtyä laittamalla sen sisälle valosarjan, mutta siitä huolimatta se jäi unohduksiin mökin tupakeittiötä kierttävälle hyllylle. 






Tämän kesän remontin yhteydessä hylly poistettiin ja tässä kohtaa piti jälleen pohtia, mikä on sen kohtalo. 
Edelleenkään en halunut luopua siitä ja päätin antaa sille uuden tehtävän mökin pukuhuoneen tunnelman luojana.




Tuonne pukuhuoneeseen se sopiikin oikein hyvin merikorttitaulun kaveriksi.
Myrskylyhty sai vielä kerran uuden mahdollisuuden ja jotenkin tuntuu siltä, että nyt se taitaa olla ihan oikeassa paikassa. 
Toivotaan, että pääsen vielä nauttimaan tästä(kin), sillä loma lähenee loppuaan ja syksyn edetessä mökillä käynnit harvenevat ainakin minulla. 
Nauttikaamme kuitenkin loppukesän ihanista hetkistä.



Tunnelmallisia elokuun iltoja kaikille!






tiistai 4. elokuuta 2020

Ajatuksia loman jälkeisestä elämästä


En ole varmasti ainoa, jota loman loppuminen alkaa jossain määrin ahdistamaan. Meillä opettajilla kesäloma on tunnetusti pitkä ja erityisesti tänä vuonna loma on tuntunut hyvältä, sillä palautuminen kevään työrupeamasta otti enemmän aikaa kuin yleensä. Olen nauttinut kesästä pääsääntöisesti omalla mökillä remonttia tehden. Kesälomakuviot ovat olleet koronan takia hyvinkin pienimuotoiset, mutta se on osoittautunut vain hyväksi asiaksi. Mutta niin kuin aina, tämäkin loma loppuu ja se työarki alkaa...





Viime lukuvuosi koulussa oli joka tavalla työntäytteistä ja ajoittain jopa hyvin raskasta. Aloitimme uudessa koulussa, jossa totuttelimme uuteen koulukulttuuriin ja käytäntöihin. Juuri kun alkoi tuntua, että arki alkoi sujua, tulikin korona-pandemia, joka sekoitti työarjen oikein kunnolla. Meidän piti nopeasti ottaa haltuun etätyö ja uudet työskentelymuodot, kunnes toukokuussa palasimme muutamaksi viikoksi takaisin kouluun uusin hygieniaohjein. Loman alkaessa tunsin itseni uupuneeksi ja väsyneeksi, mutta vähitellen aloin voimaantua. Kukaan meistä ei ole voinut tietää, mitä tuleman pitää, mutta selvisimme siitä...ja meitä "selviytyjiä" taisi olla todella paljon.
 





Tuleva lukukausi alkaa todennäköisesti siitä, mihin keväällä lukuvuoden päätimme, joten edelleen pidämme turvavälejä ja pesemme käsiä ahkerasti. Mielenkiinnolla odotan, mihin tautitilanne kääntyy, mutta se on jo selvää, että pienimmästäkin flunssan oireesta on jäätävä pois koulutyöstä, niin oppilaan kuin henkilökunnankin. Riskiä ei voi ottaa. Odotamme jonkinlaista ohjeistusta tulevan syksyn varalle ja varovaisesti olen uskaltanut suunnitella työtäni. Muutoksia on ilmeisesti aika vähän, sillä oppilasryhmä pysyy samana. Oppilaat (ja heidän perheensä) ovat jo tuttuja, joten koulutyön aloittaminen siltä osin on helpompaa kuin viime vuonna. Tällä hetkellä en puhku erityisemmin työintoa. Menen töihin kuitenkin ihan mielelläni, mutta en koe enää sellaista "sisäistä innostusta" kuin joskus aikaisemmin. Ehkä tämä on jonkinlaista ammatillista "kyynistymistä" tai iän (=työvuosien) tuomaa muutosta.
 
 
 
 
 
 
 
 
Kesäloman päättyessä minulla on ollut usein tapana tehdä jonkinasteisia päätöksiä arkeen liittyen. Ne ovat eräänlaisia "uuden vuoden lupauksia" ja liittyvät lähes aina työpäivän pituuteen ja liikuntaan. Tällaiselle korkean työmoraalin omaavan ja tunnollisen ihmisen on ehkä turha haihatella lyhyempien työpäivien perään, mutta yritetään nyt kuitenkin. Tänä kesänä olen päässyt liikkumaan hyvin, joten toivon, että saisin pidettyä liikuntarytmiä pitemmälle kuin lokakuuhun asti. Viime vuonna juoksuharrastus loppui kuin seinään, mutta jos kävelyllä pääsisi pitemmälle...
 
 
 



Pelkään, että arki vie minut taas mennessään, enkä kuuntele itseäni riittävän hyvin. On niin paljon asioita, joista innostun ja joista minun on vaikea kieltäytyä. Stressiä tulee olemaan  jossain vaiheessa joka tapauksessa, mutta jos kuitenkin tänä lukuvuonna sitä olisi vain kohtuullisesti. Paljon tekisi mieli opiskella "kaikkea kivaa ja mielenkiintoista" työn ohessa, mutta taidan pitää välivuoden sen suhteen. Pojan jääkiekko harrastus jatkuu edelleen ja se määrittelee vielä meidän perhe-elämäämme sekä arjen että viikonloppujen osalta. Asia, johon on vuosien varrella tottunut ja josta on tullut jo elämäntapa.







Olen tehnyt kesän aikana tietoisen valinnan ja eräänlaisen henkisen myönnytyksen, että tämän lukuvuoden aikana teen vähemmän sisustussuunnittelua. Päivätyön ja sivutoimisena yrittäjänä toimiminen on toisinaan hieman haasteellista ja tähän asiaan halusin tehdä väliaikaisen muutoksen. Ihan kokonaan en sisustustöitä lopeta, vaan teen edelleen kevyempää sisustusneuvontaa ja asuntojen stailausta. Lisäksi olen lupautunut pitämään marraskuussa kansalaisopistossa kolme teemallista sisustusiltaa, joita olen pystynyt työstämään jo aiemmin. Saman aikaisesti taustalla kytee kaikenlaisia suunnitelmia tulevaisuudessa, mutta vielä ei ole niiden toteuttamisten aika.
  
 
 



Koronatilanne keväällä pysäytti meidän kaikkien "normiarjen" totaalisesti ja sillä on ollut myös paljon positiivisia vaikutuksia. Jollain tasolla elämä pysähtyi hetkeksi ja aloimme nähdä arvokkaita asioita lähellämme. Asioita, jotka olivat jääneet kaiken kiireen ja hektisen elämän jalkoihin. En tiedä onko tämä koronan vaikutusta vai jotain muuta, mutta vaikuttaa siltä, että yritän tällä hetkellä (ja tulevaisuudessa) vain vähän "hidastaa elämää" ja olla myös vähän vähemmän murehtimatta asioita - ainakin etukäteen.
 
 
Katsotaan miten tässä käy...
 
 
 
 
 
 
 




maanantai 27. heinäkuuta 2020

Päivä Raumanmerellä


Vaikka mökkiremonttimme on täyttänyt tämän kesän ja loman melko perusteellisesti, olemme malttaneet pitää välillä myös taukoja. Eräänä sunnuntaina lähdimme viettämään päivää merelle ja mukaan otimme miehen vanhimman pojan perhettä. Retkikohteiksi olimme valinneet vain kaksi: Kylmäpihlajan majakan ja Nurmeksen Pihluksen. Aurinkoisen ja suhteellisen vähätuulisen sään saattelemana lähdimme matkaan.







 
Aloitimme päiväreissumme hakemalla osan seurueesta mantereelta mukaan. Samalla kävimme vielä tankkaamassa veneen (Raumalla se on kylläkin paatti) tankin täyteen, jonka jälkeen suuntasimme  kohti ensimmäistä määränpäätämme, Kylmäpihlajan majakkaa. Matka taittui nopeakulkuisella veneellämme suhteellisen nopeasti ja matkalla ohitimme myös vanhan armeijan tukikohdan, Kuuskajaskarin. Tällä kertaa se ei kuulunut retkikohteisiimme, mutta mainittakoon, että on tutustumisen arvoinen paikka.
 
 
 



Kylmäpihlajan majakalla toimii kesäisin ravintola ja pieni kahvila. Itse majakka on jo täysin automatisoitu, joten varsinaisia majakanvartioita tai luotseja ei saarella ole asunut enää vuosiin. Paikan päällä ollessa ei voi kuitenkaan olla kuvittelematta, minkälaista elämä silloin joskus on ollut. Saari ei ole kooltaan suuri ja luonto ympärillä on jo karua. Majakalla pääsee portaita pitkin ylätasanteelle, josta aukeaa hulppeat maisemat joka puolelle. Majakalla sijaitsee myös hotelli, jossa voi yöpyä ja kieltämättä yöpyminen siellä syysmyrskyn aikaan voisi olla melkoinen kokemus.
 



 
 
 
 
 
 
 
Tällä reissulla poikkesimme kahvilassa ja kävelimme auringon lämmittämillä kallioilla. Oli rentouttavaa katsella merelle, kuunnella lintujen ja meren äänimaailmaa. Tuolla rantakalliolla istuessa unohtui niin koronat kuin kaikki muutkin maailman murheet. Kylmäpihlajana saarella olisi viihtynyt pitempäänkin, mutta meidän oli tarkoitus jatkaa vielä matkaamme...
 

 
 




Seuraava kohteemme oli Nurmes ja siellä sijaitseva Pihlus. Suhteellisen eksoottinen paikka, sillä tämä sijaitsee aivan ulkosaariston reunalla ja siellä on eräänlainen poukama, jossa on hienoa hiekkarantaa. Raumalaiset kutsuvatkin tätä Pihluksen Beach:iksi ja tämä on  kauniilla ilmalla yksi veneilijöiden suosikki kohde. Tosin kovin isolla veneellä tänne ei kannata lähteä yrittämään rantautumista. Aikojen saatossa poukama on alkanut rehevöitymään, mutta siitä huolimatta se on edelleen kiehtova paikka.





 

Leiriydyimme rannalle ja nautimme lämpimästä päivästä. Lapset viihtyivät rannalla hiekassa temmeltäen ja välillä meressä uiden. Välillä söimme retkikeittimellä paistettua makkaraa sekä jälkiruoaksi lämmitettyjä lettuja kermavaahdolla ja mansikkahillolla. Muuta aktiviteettia ei tarvittu eikä kaivattu, nautimme vain yhdessäolosta ja oleilusta luonnon keskellä. 



 
Päivä oli meidän kaikkien mielestä erittäin mukava ja tästä jäi varmasti paljon hienoja muistoja. 
Oli rentouttavaa päästä merelle ja näihin hieman erilaisiin kohteisiin, sillä edellisestä saariretkestä oli kulunut jo aikaa. Jälleen kerran tuli todettua, että viihdyttämiseen ei aina tarvita huvipuistoja tai sirkushuveja. Usein ne parhaimmat hetket koetaan aika vähällä suunnittelulla ja elämyksellisimmät asiat luonnossa. Näin se vain on.











tiistai 21. heinäkuuta 2020

Loppusuoralla


Blogin päivityksessä tuli tahattomasti vähän yli viikon tauko, sillä olimme tiiviisti mökillä tekemässä mökkiremonttia. Päivät olivat niin työntäytteisiä, ettei iltaisin jaksanut avata edes läppäriä. Nyt kuitenkin remontin työläimmät osuudet on tehtynä ja se alkaa muutenkin olla loppusuoralla. Seuraavassa kuvia remontin tämän hetkisestä tilanteesta...






Mökillämme lähtötilanne oli se, että kaikki pinnat olivat rakennusajalta eli yli 20 vuoden takaisia. Halusimme uudistaa pintoja, sillä aika oli tehnyt jo tehtävänsä. Tupakeittiön seinät olivat ennen kuultomaalatut, mutta nyt ne saivat peittovalkoisen pinnan. Urakka oli melkoinen, silla seinä on katon harjaan asti auki pinta-alaa oli yllättävän paljon. Tavaroiden siirtely ja maalauksen etukäteisvalmistelut (suojateippaukset ja maalipesu) veivät myös paljon aikaa, mutta huolellinen pohjatyö takasi hyvän lopputuloksen.




 
 
Lattian käsittely oli vuorostaan "minun heiniäni". Kuvissa väri näyttää ruskealta, mutta luonnossa se on vähän harmaampi. Vanha lautalattia pestiin maalipesulla ja hiottiin, jonka jälkeen päälle maalattiin Osmocolorin öljyvahaa. Pinta on läpikuultava ja käsittelyn jälkeen kaikki kolot ja naarmut näkyvät antaen hieman rustiikkisen vaikutelman. Lopputulos on parempi, mitä uskalsimme toivoa. Lattia tuntuu miellyttävältä ja puhtaanapito on äärimmäisen helppoa.
 
 
 


 
 
 
Parvella maalattiin vain seinät. Lattia jätettiin toistaiseksi vielä käsittelemättä. Täällä suurin muutos oli kaiteiden uusiminen. Mies uudisti vanha lautakaiteet hienoksi pyörörimaseinäksi ja parven tunnelma muuttui niiden myöstä todella paljon. Sisustuksen suhteen ei tehty muutoksia, mutta sain tehtyä pienillä muutoksilla tännekin viihtyisän tilan. Parvi on vielä ikkuna- ja säilytystilan verhoja vailla, mutta muuten se on valmis.
 
 


 
 
 
Pintaremontin jälkeen suurin muutos tapahtui keittiössämme, jossa uudistettiin suurin osa kaapistoista, ovet ja pöytätasot. Toiminnallisuutta saatiin lisää, kun saimme uuden kulmakaapin ja jääkaapin vieressä oleva vetolaatikosto on 20 cm leveämpi kuin vanha. Kaappeja vähän muokattiin ja keittiöstä tuli huomattavasti parempi suhteellisen pienillä muutoksilla. Samalla laitoimme uuden uunin ja induktiolieden sekä asensimme pienen lämminvesivaraajan. Meille ihan luksusta!
 
 
 
 
 
 
 
Nyt mökkiremonttimme on siinä vaiheessa, että suuritöisimmät asiat on tehtynä. Vielä täällä riittää kuitenkin  tekemistä, sillä tarkoitus olisi maalata pukuhuoneen seinät ja mahdollisesti saunan paneelit. Keittiöstä puuttuu vielä työvalot ja liesituuletin, mutta nekin ovat jo työn alla. Sisustamisen suhteen olen vasta pääsemässä alkuun. Uusi vuodesohva on vielä tilaamatta ja pientä "sisustusviilausta" tehdään edelleen. Teimme pientä kalusteharvennusta, mutta oli myös asioita, joita halusimme ehdottomasti säilyttää. Mummini tekemä ryijy, mieheni suvun yli 100-vuotias keinutuoli ja mieheni isän mökille tekemä pirttikalusto saivat edelleen jäädä paikoilleen kertomaan tarinaansa jälkipolville.
 
 
 
 
 
 
 
Aloitimme mökin remontin juhannuksen jälkeen ja emme ole laskeneet työtunteja. Suurimman työn (ja vastuun) on ehdottomasti kantanut mieheni, joka on osoittanut jälleen kerran huikeata  moniosaamista. Häneltä kun tuntuu onnistuvan lähes kaikki remonttityöt ja ehdottomasti hienoin taidonnäyte on paikalla tehty parven pyörörimaseinä. Minä olen omalta osaltani tehnyt sen, mitä pystyn ja osaan. Sisustussuunnitteluopinnoista on ollut hyötyä pintamateriaalien valinnoissa ja näyttää se maalipensselikin pysyvän kädessäni. Seinien ja lattioiden lisäksi maalasin puuhellan kaakeliseinän. Lisäksi puuhellan ja takan edessä oleva ruma suojapelti sai mustalla "suhumaalilla" uuden elämän. Itse tehden olemme säästäneet remonttikuluissa merkittävästi ja ammattimiestä olemme tarvinneet oikeastaan vain sähkötöissä.
 
 
 
 
 
 
Oman lisähaasteensa tähän kaikkeen on tuonut mökkimme sijaitseminen saaressa. Hankittujen  tavaroiden kanssa on saanut olla tarkkana, sillä väärän tavaran tuominen mökille aiheuttaa aina lisätyötä ja "harmaita hiuksia". Keittiön tuominen pienellä lautalla olikin jo ihan oma juttunsa.  Ja niin kuin asiaan kuuluu, remontissa oli myös muutamia takapakkeja, joista kuitenkin selvisimme kunnialla...ja mikä tärkeintä, olemme miehen kanssa edelleen puheväleissä ja naimisissa!
 
 
 
Nyt voi jo vähän hengähtää ja nauttia (melkein) valmiista lopputuloksesta.
Oli se vaan melkoinen remonttirypistys!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
  



 
 

 

sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Luonnonkukkia


Kesä on siitä ihanaa aikaa, että luonnossa kukkii aina jotain ja niillä saa mukavasti tuotua pientä piristystä (ja ötököitä) sisätiloihin. Mökillämme valikoimaa on ehkä vähän niukemmin kuin kaupungissa, mutta kyllä sieltäkin aina jonkinlaisen kimpun saa aikaiseksi...







Lähdin kiertelemään mökkitontillamme ja löysin nämä kukkaset meren rannan läheisyydestä...ja mansikkamaastamme.
Kukkien nimistä minulla ei ole mitään tietoa ja ne päätyivät kukkakimppuuni lähinnä väriensä vuoksi.
Mustikanvarvut toimivat kimpun pohjana ja täytteenä.





 

Pieni kukkakimppu sopi oikein hyvin mökin kätköistä löytyneeseen pyöreään kukkavaasiin ja sovittelin sitä sekä ruoka- että sohvapöydälle.
Tupakeittiösää remontti siinä vaiheessa että osa tavaroista on jo paikoillaan, joten pienellä kukkakimpulla haluan juhlistaa näitä mukavia remontin välietappeja.
Viikonlopun aikana saimme mm. kiinnitettyä verhotangot ja verhot sekä perintöryijyn seinälle. Samalla tuli suunniteltua isännän kanssa enemmänkin sisustuksen suuntaviivoja.
 
 
 
 
 
 
Elättelemme jo pieniä toiveita, että ensi viikolla saisimme keittiön asennettua.
Sen jälkeen voisimme jo hieman huokaista, vaikka tekemistä mökillä vielä riittääkin.
Ja kaiken tämän "hurlumhein" keskellä juhlistamme huomenna vielä lapsemme 14-vuotis syntymäpäiviä.
 
 
 
Hyvä muistus siitä, että elämää on myös mökkiremontin ulkopuolella...
 
 
 


keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Tekemättömien töiden lista lyheni


Mökkiremontin keskellä olen välillä käynyt kaupungissa. Nyt taitaakin olla toistaiseksi tämän kesän pisin kaupunkijakso, jonka olen ollut pois mökiltä. Ajan olen käyttänyt kuitenkin tehokkaasti ja tekemättömien töiden lista on lyhentynyt - ainakin vähän.





Viime aikoina olen bongannut somesta, miten ihmiset ovat ostaneet jo mansikoita pakkaseen. En tiedä johtuiko sosiaalisesta paineesta vai "paniikista", mutta kävin ostamassa 5 kg mansikkaa ja pakastin ne saman tien. Viime vuonna meillä taisi nimittäin käydä niin, että mansikka-aika meni meiltä kokonaan ohi ja ne jäi siis pakastamatta. Nyt olen varmistanut, että on edes muutama rasia talveksi.
 
 
 
 


Saunan ja pesuhuoneen pesu on ollut listallani jo kauan aikaa. Vihdoin ja viimein sain itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin toimeen. Saunamme on pieni ja sen peseminen vaatii jonkin verran "taiteilua". Lauteet ovat irrotettavissa, mutta lankkumaisina ne painavat melkoisesti eikä niiden liikuttelu ahtaassa tilassa ole ihan helppoa. Sain kuitenkin seinät, lauteet ja lattiat pestyä sekä koko pesuhuoneen. Oli niin ihana illalla saunoa puhtaassa ja hyväntuoksuisessa saunassa!







Tekemättömien töiden listaan on pitkään kuulunut myös ikkunoiden pesu. Työ, joka ei todellakaan kuulu lempiasioihini, sillä meidän vanhassa 60-luvun talossa niiden peseminen vaatii jopa vähän akrobatiaa (ja asennetta). Vanhat mekanismit ovat sen verran työläitä, että tyydyin tällä kertaa pesemään vain ikkunoiden sisä-ja ulkopinnat ja siinäkin on ihan tekemistä. Varsinkin ulkopintoja pestessä joutuu vähän tasapainoilemaan ja kurottelemaan, mutta tikapuilla ja pitkillä jatkovarsilla homma hoitui suhteellisen mallikkaasti. Lisäksi sadekuuro meinasi hyydyttää siivouspuuskani heti alkumetreillä, mutta siirryin siksi aikaa pesemään ikkunoita sisältä. Sain kuin sainkin ikkunat pestyä ja näkymät kirkastuivat kummasti...
 
 
 
Tekemättömien töiden lista lyheni mukavasti. Tyytyväisyyden ja hyväolon tunne valtaa hetkeksi, vaikka listalla on edelleen paljon asioita. Pihalla oleva terassi ja istutukset olisivat seuraavaksi työlistalla, mutta meneillään oleva mökkiremontti ei oikein anna myöden tälle projektille. Nurmikon leikkaaminen on tällä hetkellä se, minkä pystyn hoitamaan ja kaikki muu on jo ylimääräistä. Olen kuitenkin ajatellut, että yritän olla stressaamatta asiasta, sillä ei ne myöskään mihinkään katoa. Kaikella on aikansa...
 
 
 
Nyt kuitenkin pidän taukoa kaikenlaisista töistä ja lähden tänään hakemaan poikaamme kotiin venereissultaan.
Mukavaa päivää kaikille!
 
 
 


lauantai 4. heinäkuuta 2020

Valmiita pintoja


Kesämökillämme remonttimme on edennyt edelleen mukavasti. Seinät ja lattiat on nyt maalattu ja kokonaisuus on erittäin hyvä. Lattian värivalinta jännitti kaikkein eniten, mutta maalin kuivuttua ja listojen laittamisen jälkeen lopputulos on paljon hienompi mitä ajattelimme. Valitettavasti kuvat eivät välitä oikeaa tunnelmaa väreistä ja tilasta, mutta laitan silti pientä "sneak peakia" remontin etenemisestä...





 
Seinän valkaiseminen raikasti tupakeittiön tunnelmaa huomattavasti. Aikaisemmin seiniä kiersi myös hylly, jota emme ole enää laittamassa takaisin. Kalustesijoitteluun ei ole kovinkaan montaa vaihtoehtoa, sillä "papan pirttipöytä" on niin iso ja hallitseva. Uusi keittiömme tulee laajenemaan sen verran, että jopa pöydän kääntäminen ei enää ole toimintojen sujuvuuden kannalta järkevää. Pienempi jatkettava pöytä olisi näissä neliöissä järkevämpi ratkaisu, mutta tässä kohtaa tunnesiteet menevät edelle.
 



 
 
 
Ostin viime kesänä Askosta mökille matot ja lattian uuden sävyn valitseminen aiheutti meikäläisessä pienen epävarmuuden tunnetta. Maalin kuivuttua huokaisin helpotuksesta, sillä matot sopivat lattian kanssa todella hyvin yhteen ja ainakin toistaiseksi vältyin uusien mattojen hankinnalta. Tupakeittiöömme on jokseenkin haasteellista löytää mattoja ja nämä viimeisimmät ovat olleet ihan ehdottomasti minun suosikkini; näissä on hyvät murretut värisävyt ja hieman vanhan ajan räsymattomaista tunnelmaa.
 
 
 
 
 
 


Kun saimme isoimmat pinnat maalattua, aloimme siirtämään osan huonekaluista takaisin sisälle. Päätimme jo remontin alussa, että karsimme jonkin verran niiden määrää. Vanha astiakaappimme tulee poistumaan, sillä astioiden pitäisi mahtua uudistuvaan keittiöömme ja myös uusi TV-taso on ollut etsinnässä. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että  maalaan vanhan TV-tason valkoiseksi ja uusin siihen vielä vetimet. Tässä kohtaa uusiminen ei ole järkevää, kun sopivaa ei tunnu löytyvän. Kuvassa näkyvä valkoinen hylly oli ennen jääkaapin vieressä, jossa oli mikroaaltouuni, mutta nyt sillekin löytyi uusi paikka ja käyttötarkoitus.
 
 
 
 

 

Remontissa uusimme myös parven kaiteet ja niiden tekemisestä on vastannut mieheni. Aikaisemman vaakakaiteen sijaan toivoin pyörörimaista, pystyyn asennettua kaidetta tai pikemminkin jo seinää. Pähkäilimme jonkin aikaa vaihtoehtoja pyöröriman paksuudesta ja vielä kauemmin sopivasta pinnojen jaosta ja se aiheutti myös melkoisesti päänvaivaa miehelleni. Monen ärräpään ja sadatuksen jälkeen hän onnistui kuin onnistuikin erittäin haasteellisessa tehtävässä. Vielä kun rimoitus saa maalia pintaan, niin lopputulos on täydellinen. On minulla vaan taitava mies!
 
 
 
 

 
 
Minä jatkan tavaroiden karsimista ja niiden uudelleen sijoittelua sekä verhojen ompelua. Parvi on vielä lattian osalta tekemättä ja sielläkin pitäisi tehdä toimintojen uudistamista. Makuuhuoneessa päätimme tehdä vain pieniä muutoksia. Tilana se on niin pieni, että vaatekaappien sovittaminen sinne ei ole ollut järkevää. Säilytystilaongelman olemme ratkaisseet asentamalla tangon seinästä seinään ja virittämällä verhot siihen. Verhon takana on vaatteet Lundia hyllyssä ja sen lisäksi tilassa mahtuu säilyttämään mm. imurin. Nämä verhot olivat aikaisemmin tupakeittiössämme, mutta saivat nyt uuden elämän makuuhuoneessamme. Sanoisinko, että kierrätystä parhaimmillaan.
 
 
 
Tekemistä vielä riittää, mutta koko ajan tulee valmiimpaa.
Keittiö olisi valmiina toimitettavaksi, mutta se odottaa maissa kuljetusta (ja parempia kelejä). 
Ihaninta tässä on se, että jokaisesta pienestäkin edistymisestä olen niin tyytyväinen ja onnellinen.
Ja vaikka hetken joutuu elämään keskeneräisyyden keskellä, niin tiedän, että lopputulos palkitsee...