Stailiamo

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Totiset paikat


Olin hakenut kevään alussa Sataeduun opiskelemaan Käsi-ja taideteollisuusalan perustutkintoa, osaamisalana ympäristön suunnittelu ja rakentaminen. Noin kuukausi sitten tuli kutsu sisäänpääsykokeisiin. Tänään, maanantaina, oli totiset paikat, kun piti mennä pääsykokeisiin, melkein 30 vuoden tauon jälkeen...




 
 
 
Hakijoista oli kutsuttu paikalle 20, mutta paikalle oli päässyt vain 13 henkilöä.
Koulutukseen haetaan nykyisin "non-stoppina" ja meistä valitaan 8 opiskelemaan jo viime syksynä koulutuksensa aloittaneiden rinnalle.
Valintakoepäivään kuului sisutustehtävä ja haastattelu. Sisustustehtävänä oli tehdä sisustussuunnitelma opiskelijayksiöön.







Saimme valmiin pohjapiirustuksen ja monta paperia kalustemalleja, joita leikkasimme ja liimasimme pohjaan suunnitelmiemme mukaisesti.
Kalusteista ja materiaaleista tehtiin vielä erillinen lista, josta selvisi sisustuksen materiaalit ja värit.
Periaatteessa siis ihan tuttua hommaa, paitsi, että nyt ei tarvinnut itse piirtää huonekaluja.
 
 
 
 
 
 
Tehtävänannossa pyydettiin ideoimaan ja käyttämään mielikuvitusta.
Yllätyin itsekin omasta värivalinnastani, sillä tähän työhön valikoitui tehosteväriksi oranssi ja keltainen. Huonekalut ovat pääsääntöisesti valkoiset, lukuun ottamatta ruokatuoleja (mustat pinnatuolit), sohvaa (tumman harmaa) ja päiväpeitettä (harmaa).
Näin yksiöön saisi helposti vaihtelua vain tekstiilejä muuttamalla
 
 
 
 
 
 
Makuualkovin erotin pienellä seinänpätkällä (pyörörimoitus).
Kalustuksen pyrin pitämään melko yksinkertaisena, ajattomana ja muunneltavana.
Sohva on varustettuna vuodesohvamekanismilla mahdollisia yövieraita varten
Pari jakkaraa toimii sivupöytinä ja tarvittaessa lisäistuimina.
 
 
 
Lopputulokseen olin ihan tyytyväinen. Ei nyt mikään ihmeellinen luomus, mutta tällä kertaa ei parempaa irronnut. Työn haasteellisuutta lisäsi se, että jätin tarkoituksella ns. paremmat puuvärit kotiin ja yritin selviytyä hieman vähäisemmällä kynämäärällä. Sillä seurauksella, että mustasta kynästä katkesi koko ajan terä eikä kynien laatu ollut muutenkaan kehuttava. En usko, että lopputulokseni oli kuitenkaan kynistä riippuvainen.
 
Päivän päätteeksi kävin vielä haastattelussa, jossa kartoitettiin koulutustaustaani ja motivoitumista opiskeluun. Haastatteluni kesti yllättävän lyhyen aikaa, enkä ole ihan varma oliko se hyvä vai huono asia. Opiskelua ja tutkintoja minulla on varmasti riittävästi, ellei jopa liikaakin. Aloin miettiä, että ehkä koulutukseen valitaankin sellaisia henkilöitä, joilta puuttuu ammatti/koulutus tai työpaikka, jolloin olen auttamattomasti ulkona valinnoista .
 
Valintakokeiden tulokset tulevat ensi viikolla ja siihen asti olen pienoisessa jännityksessä ja epävarmuudessa. Jos minut valitaan opiskelemaan, pitää minun vielä kerran miettiä opiskeluun lähtemistä. Kyseinen koulutus ei ehkä ihan vastaa tarpeitani, mutta saisin kuitenkin tutkinnon. Toisaalta, en ole ihan varma, tarvitsenko enää tutkintoa ja voisinko täydentää Sisustusakatemian opintojani maksullisilla lisäkursseilla. Asiaa ei tarvitse  (onneksi) vielä päättää suuntaan eikä toiseen, joten nyt voin ottaa vähän rennommin. Olenpahan kuitenkin yhden kokemuksen rikkaampi.
 
 
 

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Keittiössä vihertää


Koska en ole kovinkaan hyvä kasvattamaan kasveja, päätin ottaa varman päälle ja hankin paikallisesta taimiliikkeestä kotiin vietäväksi valmiiksi kasvatetun yrtin...




 
 
Rosmariini on kivan "puumainen" ja tuo keittiöön mukavasti vähän väriä.
Koska meillä syödään paljon lihaa (=riistaa), sopii se muutenkin keittiöömme vallan mainiosti.
 
 
 


 
 
Viime kesänä innostuin laittamaan ulos yrttilaatikkoon muutamia yrttejä ja voi olla, että teen tänä vuonna samalla tavalla.
Jos ja kun ei omista sitä viherpeukaloa, mutta valitsee helppohoitoisia yrttejä, voi niiden kasvattaminen ( tai paremminkin hengissä pitäminen) olla jopa palkitsevaa. Ja taidan tänäkin vuonna ostaa valmiit yrtit. Varmuuden vuoksi.
 
 
 
On siinä tälle hortonomille ihan riittävästi jännitystä yhdelle kasvukaudelle.
 
 
 
Vielä ei tarvitse haaveilla kasvatushommista pihalla, sillä sen verran raikasta kevätsäätä on ollut. Pientä toiveajattelua olisi kelien lämpenemiselle, sillä kohtahan on jo toukokuu. Kaikenlaiset kevätkiireet (lähinnä töissä) valtaavat kalenterini, joten blogini tulee päivittymään edelleen hyvin satunnaisesti. Toivottavasti jaksatte  pysyä mukana. Kevätaurinkoa kaikille!
 
 
 
 

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Niskasta kiinni


Olen tainnut jo vuoden päivät tuskailla juoksemisen kanssa. Kävely ja pyöräily on ollut mieluisampaa touhua viimeisemmän vuoden ajan. Juoksulenkille lähteminen on ollut todella vaikeata...




 
 
 
Sain työnantajalta 50-vuotislahjaksi aktiivisuusrannekkeen, jonka toivoin antavan uutta innostusta juoksuharrastukseeni.
Useamman kuukauden ajan olen pitänyt rannekettä onnistuneesti lähinnä ajan näyttäjänä ja askelmittarina.
Olen keksinyt sen tuhannen hyvää tekosyytä siirtää lenkille lähtöä. Tässä asiassa olen mestariainesta. 
Pääsiäisenä päätin vihdoinkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja puin juoksuvaatteet päälle.
Lähdin varovasti tunnustelle lenkille ja juoksin noin kolmen kilometrin lenkin.
Päivän askeleet tulivat kertaheitolla täyteen ja mihinkään paikkaan ei sattunut.
Uskallan jopa väittää, että se tuntui mukavalta...
 
 
 
Nyt olo on kuin voittajalla. Tähän viikkoon olen ehtinyt tekemään jo toisenkin juoksulenkin. Kevään aikataulu on melkoisen kiireinen töissä ja päivät venyvät toisinaan pitkiksi. Yritän silti ylläpitää 3-4 juoksulenkkiä viikossa ja tehdä tästä jälleen suht säännöllisen liikuntatottumuksen. Tavoitteena ei suinkaan ole tehdä pitkiä lenkkejä tai tähdätä maratonille, vaan yleensäkin vain lähteä liikkeelle. Toistaiseksi näyttää ihan hyvältä...
 

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Sillai oikke...



Nyt on sitten Rauma saanut uudet tyylikkäät sisutustaulut. Idean takana on Sisustustalo Kodinonnen yrittäjä Johanna Närvä, joka halusi luoda juhlavuoden kunniaksi nämä kaksi tyylikästä taulua rakkaudesta kotikaupunkiinsa...






Toiseen tauluun on kuvattu Rauman kartta hieman perinteisempään tyyliin.
Taululle on annettu osuvasti nimeksi "Pisi ja poiki" ja ulkomitoiltaan se on sopivasti erilainen. 
Taulu on kauniin graafinen ja karttaa ympäröivä kultainen kehys tekee taulusta tyylikkään.
 



 
 
Pienemmässä taulu on nimeltään "Sillai oikke".
Siihen on koottu rauman giälisiä sanoja, joiden perässä on aina "suomennos".
Nämä taulut ovat tehty 100 % Raumalla, sillä myös niiden kehykset ovat raumalaista käsityötä.
Tauluissa on nähtävillä raumalaista osaamista, eikä nyt ole kyseessä pitsinnyplääminen tai laivanrakennus.
Osataan täällä muutakin!
 
 



Taulut ovat tyyliltään sellaiset, että niitä voi yhdistellä todella monenlaisten kuvien kanssa.
Tauluista voi tehdä yhdessä tai erikseen näyttäviä kuvakollaaseja ja mielestäni ne sopivat monenlaiseen sisustukseen.
 
 
 
Meillä on monta syytä olla ylpeä omasta kaupungistamme ja tässä jälleen uusi syy (tai oikeastaan kaksi) olla vielä vähän enemmän.
 
 
Sillai oikke!
 
 
 
 
 






perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pääsiäistä


Pieni loma kaiken kiireen keskellä on enemmän kuin tervetullutta...


 
 
Pääsiäisloma on tarkoitus viettää rauhallisesti kotona.
Eilen tuli tehtyä viikkosiivous ja koristeltua kotia teeman mukaisesti.
 
 
 

 
 
Kotiin lisäsin vielä hieman lisää keltaista väriä.
Ostin kukkakaupasta leikkokukkia ja yhden pääsiäisasetelman.
Eikä pääsiäinen ole mitään ilman yllätysmunia, joten nekin löysivät paikkansa pöydältä.
Näillä pienillä jutuilla sain kaivattua pääsiäisen tunnelmaa...
 
 
 

 
 
Poikamme toi torstaina koulusta vielä mukavan yllätyksen.
Hän oli tehnyt aivan ihanan rairuohoukon peltitölkistä ja nyt tämä hieno komeus koristaa keittiössämme.
Koti on siivottu ja koristeltu. Pääsiäisen vietto voi alkaa...
 
 
 
 

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Mukava yllätys


Tämän viikon alussa sähköpostiini oli tupsahtanut mukava yllätys. Olin oikeastaan unohtanut jo koko asian...





Sain kutsun sisäänpääsykokeeseen.
Hain maaliskuussa erillishaussa opiskelemaan Sataedun käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintoa (Artesaani/sisustusala).  
Parin viikon päässä olevaan sisäänpääsykokeeseen täytyy ottaa mukaan kuulakärki- ja lyijykynä, pyyhekumi, viivain, puuvärit, sakset ja paperiliimaa, joten todennäköisesti siellä on "luovuustehtävä". Oletan, että päivään sisältyisi myös jonkinlainen haastattelu, jossa tiedustellaan motivaatiota alalle ja opiskeluun. Jänniä aikoja siis tiedossa...
 

Tällä hetkellä on vähän kummaliset tuntemukset. Varsinkin, kun edellisestä sisäänpääsykokeesta on ehtinyt vierähtämään jo yli 30 vuotta ja opiskeluala aivan eri. Vaikka olotila on hieman epävarma, en aio sen häiritä, vaan lähden innokkaana, mielenkiinnolla ja hieman jännittyneenä kokeilemaan rajojani. Katsotaan mihin tämän naisen rahkeet riittävät. Jos en tule valituksi, se ei ole todellakaan maailmanloppu, sillä minulla on olemassa varasuunnitelm(i)a...tietenkin!









maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kohti pääsiäistä


Tänä vuonna pääsiäisen valmistelut ovat aivan alkutekijöissään. Rairuoho jäi kasvattamatta ja ne vähäiset muut koristeet ovat vielä varastossa...






Onneksi meillä on monen vuoden takaa lapsen koristamia virpomisoksia vielä tallella. Rairuohon sijaan päätin tänä vuonna tehdä toisenlaisen ratkaisun ja tyydyn kukkakaupan tarjontaan. Ajattelin, että tänä vuonna ostaisin jonkinlaisen pääsiäiskimpun. Jos sen kaveriksi saisi kehiteltyä jonkinlaisen pääsiäismunapesän, olisi meidän koristelut jo hyvällä mallilla.
 
 
 
Tässä on todellakin ollut viime aikoina sen verran ohjelmaa, että koti on jäänyt hieman vähemmälle huomiolle. Siksi pääsiäisen voisi pyhittää hyvin kotona olemiselle ja rauhoittumiselle. Jos sää olisi vielä joku päivä kelvollinen, voisi aloittaa pienen kevätkunnostuksen pihalla eli siivota viime syksyltä (ja hyvin talvehtineet) istutukset pois. Muut "kevätkohinat" saavat vielä odottaa...
 
 
 
Oikein mukavaa ja rauhallista hiljaista viikkoa!
 
 
 
 
 
 
 
 

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Sukkelaa touhua...


Jälleen kerran olen onnistunut luomaan itselleni sen verran oheisohjelmaa elämääni, että en ole ehtinyt tänne blogin puolelle viime aikoina oikein panostamaan. Ehkä jo liiankin usein lainaan postauksen kuvia Pixapaysta, mutta aikani ei yksinkertaisesti riitä tällä hetkellä valokuvaamiseen.







Varon käyttämästä sanaa "kiire", mutta kieltämättä arkeni on ollut viimeiset kaksi viikkoa melko hyvin aikataulutettuna.
Olen ennenkin kirjoittanut täällä, että asioiden priorisointi tai aikataulun kohtuullistaminen ei ehkä ole vahvinta aluettani.
Minulle kasaantuu helposti kaikenlaista menoa palavereista "kissan ristiäisiin" ja minun on vaikea kieltäytyä kaikesta kivasta ja mielenkiintoisesta. Viimeiset viikot ovat olleet melkoista hulabaloota sekä työssä että vapaa-ajassa.
Lisämaustetta tulee vielä siitä, että usein näinä ruuhkaviikkoina myös mies on reissunpäällä, joten omien ja lapsen menojen sovittaminen vaatii pientä järjestelyä ja luovuutta. Tuttua varmaan monissa perheissä muutenkin.
 
 
 
Sorrun helposti ajattelemaan, että tietyn ajanjakson jälkeen helpottaa, mutta sen jälkeen huomaankin, että minulle on kasaantunut kalenteriin jo uutta ohjelmaa. Ehkä tämä on tällaisen helposti innostuvan ihmisen perisynti. Ja ihmisen joka ei oikein osaa sano "ei". Seuraava rauhallisempi ajanjakso taitaa siintää pääsiäisenä...johon en ole ehtinyt buukkaamaan vielä mitään ohjelmaa. Ainakaan vielä.


 
 
 
 
 

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Uusin harrastukseni


Niin siinä sitten kävi, että aloitin uuden harrastuksen. Ryhdyin soittamaan ukulelea...






 
Uuden harrastukseni aloitus vaati runsaan vuoden kypsyttelyn.
Työkaverini innoittaman päätin vihdoinkin ostaa ukulelen ja heti kotiin päästyäni ryhdyin harjoittelemaan sointuja.
Kauan aikaa sitten harrastamastani kitaransoitosta (alkeista) on selvästi ollut hyötyä, vaikka kyseessä onkin kaksi erilaista soitinta.

 




Nyt olen harjoitellut ahkerasti soittamista. Jo muutamalla soinnulla pääsee säestämään helppoja lauluja.
Sormenpäät hellinä olen soittanut ja opetellut mm. Beatlesin "Let it be" ja Kirkan "Varrella virran" - lauluja.
Ukulelen sointi on jotenkin ihanan "rallattava" ja iloinen.  Siitä ei voi tulla kuin hyvälle mielelle.


 
 
 

Harjoiteltavaa vielä löytyy, sillä hallitsen tällä hetkellä n. kuusi sointua.
Sormet eivät ihan vielä taivu kaikkiin sointuihin ja muutenkin sointuvaihdoissa tulee hieman liian pitkiä "taidepausseja".
Ostamani Suuri Ukulelekirja on kyllä ollut hintansa arvoinen, sillä tämän kirjan opit on kirjoitettu todella selkokielisesti ja havainnollisesti.
 
Ette voi uskoakaan, kuinka mukavaa tämä soittaminen on!
 
 
  

Sointujen omaksumisen jälkeen pitänee vielä harjoitella erilaisia komppeja, mutta jo tässä vaiheessa jaksan hehkuttaa onnistumisen ilosta ja uuden oppimisen tuomasta mielihyvästä. Koska oppiminen on ollut (jopa häkellyttävän) nopeaa, on motivaatiokin pysynyt korkealla. On kiva huomata, että vanhanakin voi vielä oppia uusia temppuja (ja taitoja)...tai ainakin soittamaan ukulelea...







maanantai 3. huhtikuuta 2017

Vuosi yrittäjänä


Viikonlopun tohinassa meinasin melkein unohtaa, että yritykseni täytti aprillipäivän yksi vuotta.


 
 
Yrittäjäpolkuni on vielä ollut melko vaatimatonta ja pientä. 
Sitä voisi hyvin verrata yksi vuotiaaseen ihmislapseen, joka vasta opettelee kävelemään.
Ensiaskeleet ovat haparoivia ja käynti hieman epävarmaa, mutta eteenpäin mennään.
Taitojen kasvaessa maailmankuva laajenee ja uusia asioita opetellaan. Kaikki on uutta ja ihmeellistä.
 
Näin se on minunkin kohdallani...
 
 
 

 
 
Toiminimen perustaminen oli minulle eräänlainen "tämä minun täytyy tehdä"-asia.
Minulla ei ollut suuria suunnitelmia alun perinkään ja hyvin pienenä tämä toiminta on mennyt eteenpäin.
Työtehtäviini on kuulunut mm. asuntojen stailausta, uuden asunnon kalustesuunnitelmaa, yksi toimiston sisustussuunnitelma ja sisustuskonsultaatiota muutamissa kohteissa. Tämän lisäksi olen pitänyt myös yhden sisustuksellisen teemaillan.
Siskoni (ikuisuus)projekti on ollut myös enemmän tai vähemmän työn alla.
 
 
 
Kieltämättä tekisin erilaisia sisustustöitä enemmänkin, mutta huomaan, ettei aikani (eikä taitoni) riitä oikein asian markkinoimiseen. Markkinointi on muutenkin minun yritykseni se "heikoin lenkki", sillä se osa-alue on minulle täysin vierasta. En osaa oikein hinnoitella työtäni ja muutenkin olen turhan vaatimaton.
 
Riskinotto on toinen heikkouteni. Kadehdin opiskeluystävääni, joka jätti rohkeasti turvallisen päivätyönsä ja ryhtyi sisustussuunnittelijaksi. Hyvästä vakituisesta (ja suhteellisen hyväpalkkaisesta) työstä lähteminen on minulle liian iso asia, siksi ratkaisuni on ollut sivutoiminen yrittäminen. Työhön panostaminen on takuulla hieman eri tasolla, kun se "joka päiväinen leipä" tulee ainoastaan ja vain siitä omasta yrityksestä. Kaikesta huolimatta olen päättänyt, että jatkan kulkemallani yrittäjän tiellä, omaan tahtiin ja omalla tyylilläni. Rikastumaan en ole päässyt (ja tuskin pääsenkään), mutta se ei ihan ensimmäinen prioriteettini ole ollutkaan.
 
 
 
Juhlinnan sijaan katseet on suunnattu luottavaisin ja avoimin mielin eteenpäin.
 Suunnannäyttäjänäni olkoon edelleen se "sisäinen palo" ja rakkaus sisustamiseen...
 
 
 
 

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Mattorallia...


Toisinaan innostun tekemään pieniä sisustusmuutoksia pelkästään mattoja tai tekstiilejä vaihtamalla. Meidän makuuhuoneen matto meni lainaksi erääseen asuntoon sillä seurauksella, että siirsin työhuoneesta harmaan karvalankamaton tilalle. Vähän aikaa työhuoneeni oli kokonaan ilman mattoa, kunnes sain mielestäni oikein hyvän ajatuksen...




 
 
 
Eteisen aulassa oleva matto oli osoittautunut "ei niin hyväksi"- ostokseksi tuohon aulatilaan.
Punosmatto päästi hiekat harmillisesti maton alle, eikä se tehnyt hyvää maton alla olevalle parketille.
Nyt sain hyvän syyn hankkia eteistilaan paremmin soveltuvat matot ja tämä punosmatto siirtyi työhuoneeseen.
 
 
 
 
 
 
 
 
Matto on ehkä aavistuksen liian pieni tilaan, mutta se ei nyt tässä kohtaa haittaa.
Työtuolini on ilman pyöriä ja siksi sen liikuttaminen täytyy olla suhteellisen helppoa.
Ihannetilanne olisi, että matto menisi kokonaan tuonne pöydän alle, mutta nyt elän tämän ratkaisun kanssa.
 
 
 
 
Tämän mattorallin myötä eteiseen tuli hankittua uudet matot ja kustannukset pysyivät maltillisena. Mattojen paikkoja muuttamalla sain kahteen (tai oikeastaan kolmeen) huoneeseen  muutosta ja lopputulos tyydytti minua. Koko operaatio oli jälleen hyvä osoitus siitä, miten ainoastaan maton vaihdolla voi saada aivan uuden tunnelman. Suosittelen kokeilemaan.
 
 
Meillä viikonloppu menee täysin jääkiekon merkeissä. Kauden loppurutistus on meneillään ja tämä viikonloppu menee tiiviisti aamusta iltaan oman seuran järjestämässä turnauksessa. Seuraavana viikonloppuna matkustetaan vielä oikein Espooseen asti ja jää(kiekko)kausi olisi sitten siinä, joten toivottelen...
 
 
 
oikein mukavaa huhtikuun ensimmäistä...ja sitä aprillipäivää myös!