Lomalla eli olemisen sietämätöntä keveyttä

Harvoin käyn enää kirjoittamassa blogia, mutta tällä mennään. Ajattelin kirjoittaa kuulumisia, vaikka tuntuu, ettei niissä edelleenkään ole juurikaan kerrottavaa. Elämä soljuu tasaisesti eteenpäin työn, yrittämisen ja muun vapaa-ajan välillä.

Kevät on ollut työntäyteistä, mutta olen ilokseni huomannut, että pystyn jo aika hyvin rajamaan työn ja vapaa-ajan. Se on vaatinut paljon ajatusten työstämistä, asian tiedostamista ja itsekuria. Kun työtapa on vuosikymmeniä ollut tietynlainen, uuden tavan löytäminen on vienyt paljon aikaa. Tasapainon löytäminen työn ja vapaa-ajan välillä on on hyvä oivallus ja huomaan voivani paremmin. Palautuminen työviikosta onnistuu paremmin ja ajatukset pysyvät paremmin pois työelämästä.

Tällä hetkellä olen viikon kesälomalla ja nautin sen tuomasta aikatauluttomuudesta. En välttämättä nuku pitempään kuin yleensä, mutta nautin kiireettömyydestä ja aikatauluttomuudesta. Minulla on sopivasti suunniteltua ohjelmaa ja vastapainona rentoa olemisen sietämätöntä keveyttä. Teen mitä mieleen juuri sillä hetkellä juolahtaa tai olen tekemättä yhtään mitään. Nautin tästä tilanteesta ja yritän ottaa siitä kaiken irti.

Ajankohtaisin asia tällä hetkellä on hakeminen syksyllä alkaviin tradenomiopintoihin. Sisäänpääsykurssin tehtävät ovat samantyyppiset kuin viime vuonna, joten niiden työstäminen tuntuu jotenkin helpommalta. Se ei vähennä työn määrää, sillä käyn läpi viime vuoden vastauksiani ja prosessoin niitä uudelleen. Samoja tehtäviä en aio palauttaa, mutta hyödynnän kuitenkin niiden sisältöjä. Viime vuodesta ajatukseni ovat edelleen muovautuneet ja opiskelumotivaationi on korkealla. Nähtäväksi jää, miten minulle käy tänä vuonna.

Opiskelurintamalla on muutenkin vilkkaampaa, sillä olen hakeutunut myös Salon Seudun Ammattiopistoon Verkkokauppaosaaja-koulutukseen ja luultavasti haen myös Sisällöntuottajan koulutukseen. Molempien koulutusten osalta olen tehnyt muutamia osakursseja jo aikaisemmin, joten näiden suorittaminen valmiiksi olisi vähän helpompaa. Voi olla, että olen pistämässä itseäni jälleen melkoiseen "opiskelumankeliin", mutta koen pystyväni ja jaksavani siihen.

Syksyn työtilanne on vielä epäselvä. Halu jatkaa ammatillisena opettajana on suuri, mutta tässä kohtaa en voi tuudittautua ajatukseen töiden jatkumisesta. Suunnitelmallisena ihmisenä olen ajatellut, että jos nykyistä työtä ei ole, teen erilaisia opettajansijaisuuksia ja opiskelen. Tiedossa olisi jälleen hieman erilainen vaihe, joka ei tunnu yhtään hassummalta vaihtoehdolta.

Kohta ollaan jo toukokuussa ja vaikka kevät näyttää ottaneen hieman takapakkia, katson luottavaisin mielin eteenpäin. Nautin vielä muutamia päiviä kesälomastani ja otan avoimin mielin vastaan sitä mitä kevät ja elämä minulle tarjoaa...

Sillä mennään!

Mitä minulle kuuluu?

Viime blogipostauksen jälkeen vuosi on ehtinyt vaihtumaan ja tammikuukin alkaa kääntymään loppua kohti. Elämä soljuu eteenpäin suhteellisen tasaisesti työ-ja perhe-elämän ehdoilla. Joululomalla oli aikaa miettiä omaa hyvinvointia ja elämänlaatua, jonka seurauksena työstin ajatusteni jäsentämiseksi jonkinlaisen unelmakartan. Haluan tänä vuonna panostaa elämässäni luovuuteen, opiskeluun ja uuden oppimiseen sekä kokonaisvaltaiseen hyvinvoinnin edistämiseen.

Olen luova ihminen ja sen takia tarvitsen aikoja, jolloin voin purkaa luovuuttani. Työarjessa tämä jää taka-alalle, mutta vapaa-ajasti olen ottanut enemmän aikaa sille. Ostin viime vuoden lopulla itselleni uuden järjestelmäkameran ja sen avulla olen löytänyt valokuvaamisen ja luovuuden innon uudelleen. Luovuutta saa käyttää myös sivutoimisessa yrittäjyydessäni toimiessani sisustusneuvojana ja visualistina.  Päivätyön ja yrittäjyyden välille olen löytänyt vihdoin myös tasapainon, josta en tunne enää huonoa omaatuntoa. Yrittäjyys ei ole minulle rasite, vaan se toimii minulla päivätyöni vastapainona antaen minulle toisenlaisia  innostumisen ja onnistumisen kokemuksia.

Päivätyössäni olen löytänyt myös jonkinlaisen "työrauhan" ja löytänyt oman tapani tehdä työtä ammatillisena opettajana. Huijarisyndrooma muistuttelee silloin tällöin olemassaolostaan, mutta olen jo jonkin aikaa kokenut ammatillista tyytyväisyyttä osaamisestani, vaikka edelleen tulee uusia asioita, mitä en osaa. Töiden rajaaminen onnistuu jo huomattavasti paremmin, mutta edelleen minun täytyy aika ajoin muistuttaa itseäni siitä. Ja vaikka nykyinen työsopimukseni on heinäkuun loppuun asti, en jaksa murehtia töiden jatkumisesta, sillä ajattelen vahvasti, että asiat järjestyvät.

Uuden työni vuoksi opiskelurintamalla on ollut hiljaisempaa, mutta huomaan ajattelevani jälleen erilaisia opiskeluvaihtoehtoja. Viime vuoden haku tradenomiopintoihin jäi uuden työn ja äidin poismenon vuoksi panostukseltaan vähän vaisuksi, mutta nyt herättelen ajatusta uudestaan. Alku vuodesta olen osallistunut jo muutamiin mielenkiintoisiin webinaareihin ja on selvästi huomattavissa, että haen erilaisia koulutuksia joko oman itseni tai yritykseni kehittämiseen. Jotain askelmerkkejä olen jo tehnyt, joita kohden alan mennä ja jotain joudun ajanpuutteen vuoksi siirtämään hamaan tulevaisuuteen - onpahan eläkepäiviinkin vielä jotain ohjelmaa.

Saan voimaa ja jaksamista monista asioista. Se, että perhe-elämässä on suhteellisen rauhallista ja tasaista eikä minulla tai läheisilläni ole suurempia terveyshuolia, antaa paljon energiaa, hyvän olon tunnetta ja voimaa. Se, että olen päättänyt (ruuhkavuosien jälkeen) kuunnella enemmän itseäni, tehdä minua kiinnostavia asioita ja keskittyä niihin, auttaa minua voimaan paremmin. Liikuntaa saisin lisätä arkeeni enemmän, mutta sen suhteen olen päättänyt olla armollinen. Koska olen suorittajatyyppiä, haluan haastaa itseni ja pyrkiä olemaan sitä vähemmän; kuunnella rehellisesti omaa itseä, fiilistellä - ja nauttia elämästä.

Seuraavaksi jatkan viikonlopun viettoa, vähemmän suorittaen ja enemmän rentoutuen.