lauantai 30. heinäkuuta 2016

Taiteilijan luona...


Pitsiviikolla olin ystäväni kanssa pienellä kierroksella Vanhassa Raumassa. Kävimme pihakirppiksillä ja samalla tuli kierreltyä muuallakin....



 
 
 
 
Eila Minkkisellä on oma ateljee ja myymälä Vanhan Rauman sydämessä ja kävimme katsomassa siellä taiteilijan töitä.
Ystäväni oli etsimässä itselleen sormusta, mutta samalla tuli katsottua vähän muutakin...




 



Meidän iloksemme ja yllätykseksemme taiteilija oli itse paikalla kertomassa ihanista koruistaan ja töistään...
 




Minulla ja ystävälläni on muutamia hänen tekemiään koruja 1980-luvulta tallessa ja hän kertoikin, että osa koruista on aivan uniikkeja.


 

 
 

Nämä korut ovat mielestäni edelleen kauniita ja ajattomia. Ajattelen, että jotain noista eläinaiheisista koruista voisi pitää ns. symbolisena voimaeläimenä ihmiselle, kenellä on elämässään menossa jokin hankalampi vaihe. Silloin nuorempana ei tällaista edes ajatellut...
 







 
 
Vaikka Eila Minkkinen tunnetaan hopeakoruistaan, tekee hän paljon muutakin.
Minua ihastutti nämä isot taideteokset. Nämä ovat kaikessa rouheudessaan ja yksinkertaisuudessaan hyvin kauniita...
 
 
 
 
Ihana vierailu. Kannattaa poiketa, jos joskus käy Raumalla...
 



torstai 28. heinäkuuta 2016

Oharit


Nyt kuulkaas taisi käydä niin, että meiltä jäi tänä vuonna mansikat ostamatta ja pakastamatta...




 
 
Olimme juuri silloin reissun päällä, kun täällä oli sesonki ja nyt ilmeisesti myydään "ei-oota".
Eikä tämä ole edes ensimmäinen kerta, kun meille käy näin. Vähän harmittaa, mutta pystyn kyllä elämään tämän asian kanssa.
Jos ensi vuonna taas ehtisi...
 
 
Meillä päin kesän lämpimät säät ovat aiheuttaneet lyhyessä ajassa jälkikasvullemme jo toisen päivystyksessä käynnin. Märkärupi on jo taltutettu, mutta nyt on vuorossa kipeytynyt kurkku. Eilen käytiin nielunviljelyksessä illalla ja niiden tulokset saadaan tänään. Lääkäriin päästää vasta huomen aamulla (lääkäritkin ilmeisesti lomailevat), joten tässä nyt äiti-ihminen taas vähän hermoilee Lauantaina olisi tiedossa isoveljen kanssa reissu Turkuun (Flow Park, Jukupark, mättöruokaa, elokuviin...), joten toivotaan, että ei tulisi ohareita tässä asiassa...sormet ristiin ja peukut pystyyn!!!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Sempunmäellä


Pokemon Go-villitys valtaa kaupungissamme ja tuntuu, että joka puolella liikkuu ihmisiä puhelimet kädessä hakien virtuaalistkohdetta. Kävimme pojan kanssa lauantaina äiti-mummilla vähän kyläilemässsä ja sieltä käsin poika bongaili uusia Pokemon.kohteita. Äiti-mummi asuu aivan keskustassa, joten kohteita oli (ja on) lähistöllä vaikka kuinka paljon.






Lähtiessämme kotiin päin päätimme käydä läheisellä Myllymäellä, jossa sijaistee Turun yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitos, tutummin Seminaarinmäki. Meikäläisenkin opinahjo vuosikymmenten takaa. Täällä jossain luuraili yksi Pokemon...

 
 



Mukaan lähti myös äiti-mummi fiilistelemään Sempun tunnelmaa.
Samalla pääsi maistelemaan karviaisia ja seuraamaan lapsenlapsensa uusinta villitystä.







Kiertelimme mäellä ja ihastelimme puutarhaa ja vanhaa miljöötä.
Aika tuntuu osittain pysähtyvän täällä, vaikka paikka sijaistee aivan keskustassa...







Seminaarin puutarha on valloittava paikka, sillä siellä Normaalikoulun oppilaat käyvät oppitunneilla tunnistamassa kasveja ja on siellä heillä oma hyötypuutarhakin. Puutarha on sekä oppilaiden että opiskelijoiden käytössä....
eräänlainen paratiisi keskellä kaupunkia...




 
 
 
 
Ja löytyihän se Pokemonkin sieltä, tuulimyllyn läheltä!


 

 

 
Kävellessämme Seminaarinmäellä tutkailimme  samalla puiden ja kasvien nimiä.






Olipa virkistävä pikavisiitti kaikin puolin!






 
 
 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Sadepäivän varalle


Aikuisten värityskirjat ovat olleet jo jonkin aikaa suosittuja ja olen niitä silmäillyt aina silloin tällöin kirjakaupassa käydessäni. Värityskirjavalikoima on melkoinen, mutta kaipasin hieman toisenlaista värityskirjaa omaan sisustushimotukseeni. Ja nyt toiveeni on toteutunut...






Selasin mökillä kesällä ilmestyneitä sisustuslehtiä, kun huomasin mainoksen Sisusta ja väritä-värityskirjasta.
Kun tulimme mökiltä takaisin kaupunkiin, tarkistin heti lähikauppamme lehtihyllyn ja siellähän se oli.
Selasin kirjasta ja sujautin sen muiden tavaroiden mukaan ostoskärryyn.



 




Kirjasessa on vähän asiaa väreistä, pieniä vinkkejä ja "väritystehtäviä". Oma kirjani on vielä värittämättömänä odottamassa sateisia päiviä tai muuten vaan parempaa hetkeä, jolloin voisin rentoutua sisustuskuvien värittämiseen. Hetken jopa mietin, että otan kuvista aina puhtaan kopion, jotta voin värittää kuvan aina uudestaan hieman eri tyylillä...
 


 
 
 
 
 
Pienen kesätauon jälkeen olenkin aloittanut  jälleen piirtämään siskoni hirsitaloprojektin pohjapiirustusta puhtaaksi ja voi olla, että välillä täytyy siitä(kin) hommasta ottaa pieni "aikalisä". Alustavien suunnitelmien tulisi olla jossain vaiheessa valmiita, sillä heillä on tavoite, että projekti olisi ensi kesänä valmiina.



 
 
 
 


 
Nyt on kuitenkin sellainen lämmin jakso meneillä, ettei paljon väritys- tai piirustushommat houkuta.
Täällä alkoi perinteinen Pitsiviikko ja tänään olisi tarkoitus lähteä vähän kiertelemää kaupungille.
Ei muuta kuin ulos ja aurinkoon. Tai ehkä sittenkin varjoon...



 
 
 
 
 



perjantai 22. heinäkuuta 2016

Jäätelötehtailua


Tänä kesänä olen innostunut tekemään jäätelöä ihan itse. Mukavinta tässä on ollut se, ettei ole tarvinnut ostaa mitään erillistä konetta, vaan tämän tekeminen onnistuu kotikonstein. Kunhan on vain pakastin...




 
 
 
Tein pojan sukulaissynttäreille kahta erilaista jäätelöä ja kummatkin menivät hyvin "kaupaksi".
Toinen jäätelö oli suklaalla ja toinen turkinpippurilla maustettu.
 
 
 
 


 
 
Mökille jäätelön vieminen on aina vähän haasteellista, sillä yleensä se ehtii lyhyelläkin matkalla sulaa. 
Nyt mökille on helppo kuljettaa kondensoitu maito- tölkki ja pari purkkia vispikermaa. Eikä tarvitse miettiä sulamista...







Näitähän voi maustaa ihan mielikuvituksen mukaan.
Seuraavaksi ajattelin kokeilla kinuskijäätelön tekemistä.
Sellaista raidallista versiota.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Ja tässä vielä ohje jäätelön valmistamiseen:
 
 
4 dl kuohukermaa (olen viimeksi käyttänyt vispikermaa)
1 tölkki kondensoitua maitoa
1 tl vaniljasokeria (voi jättää poiskin, sillä on muutenkin melkoisen makeaa)
 
 
Kerma vatkataan kuohkeaksi.
Lisää kondensoitu maito varovasti sekoittaen.
Lisää vaniljasokeri
Mausta suklaarouheella tai hienonnetullaa turkinpippurirouheella...tai millä vaan!
 
 
 
Sitten pakkaseen kestävään astiaan tai pikareihin ja pakastimeen n. vuorokaudeksi.
 
 
 
Helppoa ja hyvää!!
 






Tässä on enää se säilyvyysongelma, sillä jäätelö on niin hyvää, että se hupenee melko nopeasti tuolta pakkasesta...
 
 
 
 
Mukavia jäätelönmakuisia kesäpäiviä toivotellen!
 
 
 
 
 

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Lomalla...mökillä.


Ehdittiinpä vihdoin ja viimein lomailemaan tänne omalle mökillekin. Viimeiset viikot ovat menneet reissun päällä ja sen jälkeinen aika pojan "märkärupi hoidon-siivous-lakananvaihto-rumbaa pyörittämässä (onneksi jo tervehtynyt siitä) ja lisäksi vielä pojan 10-synttäreiden järjestelyjä. Päivät ovat täyttyneet lukemattoman monesta koneellisesta pyykinpesua ja synttäriasioiden suunnittelua ja tavaroiden haalimista. Nyt on kuitenkin aika vähän hengähtää....






 
Täällä mökillä ei voi tai ei pysty tekemään kaikkia samoja asioita kuin kotona ja se on hyvä niin.
Meillä ei ole ihan kaikkia vapaa-ajan asunnon hienouksia (lämmintä juoksevaa vettä, eikä astian- tai pyykinpesukonetta), joten tämä mökkielämä on piirun verran askeettisempaa kuin omassa kodissa.








Vessassa käydään ekologisesti pihan perällä, huussissa. Meille tulee sisälle kesävesi kraanasta ja onhan meillä sähkö (= jääkaappi, hella, kahvinkeitin ja viime kesänä hankittu mikroaaltouuni sekä TV). Näillä mukavuuksilla on pärjätty oikein hyvin ja pärjätään tästä eteenpäinkin. Mielestäni mökkeilyyn kuuluu hieman vaatimattomampi elämäntapa, sopivassa määrin...
 

 
 
Minkälainen minimivarustus mökillä pitää teidän mielestänne olla?
Pitääkö mökin (?) olla nykyaikainen kakkoskoti vai kelpaako vaatimattomampi mummonmökki?
Olisi kiva kuulla teidän mielipiteenne asiasta.
 

 
Me jatkamme "mökkiytymistä"...
 
 



 
 



tiistai 19. heinäkuuta 2016

Asiakaskäynnillä


Yritykseni toiminta on käynnistynyt vähitellen. Olen jälleen yhden uuden kokemuksen rikkaampi, sillä viime viikolla pääsin tekemään sisustusneuvontakäynnin...






Minuun otti yhteyttä puolituttu asiakas, joka muisteli, että olin jäänyt vuorotteluvapaalle ja lähtenyt opiskelemaan sisustusalaa.
Hän tiedusteli, olisinko kiinnostunut antamaan pientä sisustusneuvontaa. Eipä minun tarvinnut asiaa sen enempää miettiä, sillä toimeksianto tuntui oikein mielenkiintoiselta ja hyvältä tällaiselle vasta-alkajalle.
 
 
 
 
 



Heille oli tulossa suuria elämänmuutoksia, sillä asiakkaani oli jäänyt eläkkeelle ja edessä vanhan asunnon myynti ja muutto toiselle paikkakunnalle, aivan uuteen kotiin. Hän tarvitsi nyt apua uuden kodin sisutusratkaisuihin, sillä neliömäärä väheni 140 neliöstä vähän yli 80 neliöön. Minun tehtäväni oli auttaa asiakasta jo olemassa olevien huonekalujen sijoittelussa ja yhdistämisessä.
 







Sovimme, että tulen kotikäynnille, jotta näen kodin huonekalut ja heidän sisutustyylinsä.
Otin mukaani tapettimalleja, väriviuhkat, värikartastoja, sisustuskirjoja, suhdeviivaimen, rullamitan, paperia ja kynää.
Olin melkoinen "kassi-Alma", kun lähdin liikenteeseen.



 




Paikan päällä tehtävä osoittautui erittäin mukavaksi. Asiakkaalla oli jo valmiita ehdotelmia ja yhdessä pohdimme erilaisia vaihtoehtoja. Pohjapiirustukseen teimme huonekalujen osalta muutamia muutoksia ja annoin vinkkejä kodin yleisilmeeseen ja sisustusratkaisuihin. Heille tulee jossain vaiheessa hankittavaksi vielä uusi sänky, joten annoin siihen muutamia vinkkejä  mietittäväksi.








Kokemus oli erittäin positiivinen molemmin puolin. Asiakas tuntui saavan apua ja minä tunsin todella osaavani asiani. Kolme tuntia kului nopeasti ja  asiakas oli käyntiini ilmeisen tyytyväinen. Tuli kiva tunne, kun asiakas sanoi, että olen ihan oikealla alalla, Lähtiessäni pihalta lupasin vielä lähettää heille yhteenvedon puhutuista asioista ja vähän sisustusneuvontaa tulevaisuuden varalle, esimerkiksi seuraavan sohvan hankinnassa. Pyysin häntä vielä soittamaan minulle, jos matkan varrella tulee jotain kysyttävää.
 



Tämän käynnin jälkeen olin NIIN tyytyväinen. Olin osoittanut (lähinnä itselleni), että osaan ja hallitsen (ainakin jossain määrin) sisustamista. Sain sitä kaivattua itseluottamusta rutkasti lisää. Kaikkea en osaa tai hallitse, mutta tästä kokemuksesta rikastuneena, haluan nöyränä ja intohimoisesti oppia enemmän sisustusalaa ja saada lisää kokemusta. Nyt vaihteeksi käytännössä.





Tämän kokemuksen pohjalta lähden innoissani kohti uusia haasteita.











sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Synttärihulinaa


Tämä viikonloppu meni täysin pojan synttärijuhlia järjestäessä ja juhliessa...




 

Lauantaina oli pojan kaverisynttärit, jotka järjestimme paikallisessa nuorisotalossa.
Paikka on varsin oivallinen vauhdikkaiden poikien juhlien järjestämiseen, sillä siellä on mahdollisuus pelata erilaisilla konsolipeleillä, pingistä, ilmakiekkoa, pöytäjalkapalloa, lautapelejä...vaikka mitä tekemistä.
 






 
Veimme sinne vain tarjoilut ja muusta hauskanpidosta vastasivat pojat itse.
Kaikki tarjoilu oli syntymäpäiväsankarin ideoimaa
Kaksi tuntia energisiä ja hauskoja 10-vuotiaita poikia.
Taattua menoa!





Sunnuntaina oli vuorossa sukulaiset ja juhlapaikkana oli perinteisesti oma koti.
Kakuksi tilasimme tänä vuonna siirtokuvakakun, mansikat lisäsin pojan toivomuksesta.
Nämä juhlat olivat luonteeltaan hieman rauhallisemmat, tosin juhlien keski-ikäkin oli korkeampi...;)




Nyt on juhlat juhlittu ja voin jo hengähtää. Meillä kaverisynttäreiden järjestäminen loppuu näihin 10-synttäreihin. Seuraavat synttärit poika saa suunnitella ja järjestää itse (taustajoukot taitavat toimia edelleen maksumiehinä) ja ne ovat sitten vain muutaman kaverin juhlat. Sukulaiset toivoivat vielä, että järjestettäisiin kahvitus, sillä tätä sukua näkee kuitenkin aika harvoin. Siispä ensi vuonna juhlitaan taas, mutta vain sukulaisten kanssa. Nyt relataan...





perjantai 15. heinäkuuta 2016

Road trip to Norway


Ja matkakertomuksemme jatkukoon...

Asuntoautomatkamme suuntautui Kilpisjärven ja Saana-tunturin valloituksen jälkeen rajan yli Norjan puolelle. Melkeinpä heti rajan ylityksen jälkeen maisemat muuttuivat oleellisesti...



 
 
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Skibotn, jossa poika ja isäntä innostuivat heittelemään kiviä, sillä koko ranta oli täynnä ihania sileitä "leipäkiviä". Ja minä innostuin ottamaan valokuvia...
 
 
 
 

 
 
 
Sama paikka oli myös ensimmäinen kosketuksemme Jäämereen ja pitihän se ikuistaa.
Ja ne maisemat, ne maisemat!
 
 
 
 

 
 
 
Jatkoimme vielä matkaa Birtavarre:en, josta löysimme pienen ja rauhallisen leirintäalueen.
Aivan leirintäalueen läheisyydessä oli hieno putous ja siitä virtaava joki kulki aivan leirintäalueen vierestä. 
 
 
 
 




Yöpymisen jälkeen samalla leirintäalueella suomalaiset ja italialinen ottelivat jalkapallossa.
Oli sellaista kansainvälistä meininkiä. Tämä jalkapallo-ottelu taisi olla siitä harvinainen, että Suomi (ilmeisesti) voitti sen.
 






Matkamme jatkui vuonojen rinteillä ja aina välillä teimme pysähdyimme ihailemaan maisemia.
 Pojalla oli oma "temppupyörä" mukana, joka osoittautuikin hänelle vallan mainioksi viihdykkeeksi.










Meidän matkasuunnitelmamme alkoi vähitellen selviytyä ja määränpääksemme asetimme Nordkapp:in. Sitä ennen pysähdyimme kuitenkin Altassa,  jossa päätimme yöpyä hienosti hotellissa. Tosiasiassa kävi niin, että se yö taisi olla koko reissun huonoin, sillä alkuillasta hotellin palovaroittimet alkoivat hälyttämään ja kaikki hotellin asukkaat tulivat käytävälle. Hälytys oli aiheeton, mutta tämän jälkeen meidän huoneessa (tai kerroksessa) palohälytin piippaili satunnaisesti koko yön ajan ja se ääni oli vielä erittäin kova.
Ei siinä hyvin nukkumisesta ollut tietoakaan...









Viimeisellä etapilla kohti Nordkappia pysähdyimme vielä Honningsvågissa. Tämä on sellainen idyllinen pohjoinen pieni kalastuskaupunki. Kuljimme hetken aikaa kalasatamassa ja kaupungin pääkadulla ja väkisinkin mietti, minkälaista täällä on elo talvella.
Silloin kun on täysi kaamos ja kylmää...



 
 


Yksi matkamme tavoitteesta oli uiminen Jäämeressä. Matkan aikana alkoi uhkaavasti näyttää siltä, ettei sille tule oikein mahdollisuutta, sillä uimapaikat olivat jokseenkin harvassa. Matkalla Nordkappiin tähän tarjoutui kuitenkin vielä yksi (ja se viimeinen) mahdollisuus. Tien vieressä oli levähdyspaikka, josta "uiminen" olisi mahdollista. Niinpä minä(kin) uskaltauduin menemään Jäämereen.
Jopa kaksi kertaa, sillä toinen kerta piti tietenkin ikuistaa videolle...


Melkoinen saavutus meikäläiselle, joka ei oikein kasta itseään kesähelteelläkään + 24 asteisessa vedessä... ja tässä lämpöasteita ei ollut kuin sellaiset + 5 astetta. Ei tuolla kyllä uintiliikkeitä liiemmin tehty. Oli se sen verran kylmää!!!
 
 


 
 
 
Pääsimme myös matkamme päätepisteeseen eli Nordkappiin. Meidän onneksemme sää oli erinomainen ja näkyvyyttä oli ihan silmän kantamattomiin. Tämä paikka on ihan uskomaton  ja veti meidätkin ihan hiljaiseksi. Kiertelimme sekä ulkona että sisällä.
Vierailukeskus tarjosi mielenkiintoista katsottavaa monille aisteille. Todella tutustumisen arvoinen paikka.
 
 
 

 
 
 
Päätimme jäädä yöksi tuonne "maailman ääriin" monen muun matkailijan tavoin.
Paikalla ei ollut sähköjä, mutta kaasulla saimme tehtyä sekä iltapalan (tortilloja) että aamupalankin vallan mainiosti.
Sellaista retkeilymeininkiä.
 
 
 




Aamulla säätyyppi olikin sitten aivan toisenlainen.
Näkyvyys oli melkein nolla ja ilman lämpötila sellaiset 10 plus astetta.
Edellisen illan lämmin ja selkeä sää oli enää muisto vain.
 



 
 
 
Täältä lähdimme sitten pitkälle kotimatkalle, kahden yöpymisen taktiikalla.
Nordkappista hurautimme Inariin ja sieltä Kemin kautta kotiin. Koko reissulle kertyi pituutta hulppeat 3162 kilometriä.
Paljon kuvia, paljon hienoja yhteisiä kokemuksia ja kivoja muistoja. Todella hieno reissu, jota tullaan muistelemaan vielä monet kerrat.
 
 
  
 
Kuvia tuli väkisinkin tähän postaukseen melkoinen määrä, mutta toivon, että jaksoitte pysyä mukana tänne loppuun asti.
Oli meidän matkallammekin vähän pituutta...
 
 
 
 



keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

10 vuotta


Siitä on tänään tasan 10 vuotta, kun minun (ja meidän) elämä mullistui mitä ihanimmalla tavalla. Minusta tuli äiti, meistä uuden tulokaan vanhempia ja samalla meistä tuli myös (uus)perhe...




 
 
 
Nämä kymmenen vuotta ovat opettaneet paljon äitiydestä, vanhemmuudesta ja parisuhteesta.
 Päivääkään en vaihtaisi pois!
 
 
 
 




Kymmenen vuotta olen saanut helliä, rakastaa, tuntea ylpeyttä ja kokea haikeutta.
Kymmenessä vuodessa olen kantanut toisinaan huolta, valvonut lukemattomia öitä ja nukkunut (huonosti) vierellä.
Kymmeneen vuoteen on mahtunut todellista elämän koulua ja monta kasvun paikkaa.
 Välillä on lohdutettu isommasta ja välillä pienemmästä asiasta.
Välillä on itketty... ja hyvin paljon naurettu.
 
 



Poikamme syntyi meille erittäin toivottuna.
Mieheni on vitsaillut, että muut ovat saaneet niitä "iltatähtiä", mutta meille taisi tulla sellainen "jälkiuunilimppu".
Lapsemme on  elämämme valo ja rikkaus. Syntyessään hän toi siihen ihan uuden sisällön ja ulottuvuuden.
En voinut koskaan kuvitella tuntevani mitään näin suurta rakkautta ja välittämistä.. En voinut koskaan kuvitella saavani niin vilpitöntä vastarakkautta, mitä lapseltani olen saanut. Olen oppinut elämästä, itsestäni ja vanhemmuudesta enemmän kuin mistään oppikirjasta. 
Koen olevani etuoikeutettu.
 
 
Ja erittäin kiitollinen. 

 
 




Tänään aamulla juhlistimme pojan syntymäpäivää (hänen toivomuksestaan) vähän paremmalla aamiaisella.
Erikoistoivomuksena oli aamukahvit, joten tämä oli suhteellisen helppo toteuttaa.
Katselimme valokuva-albumista kuvia synnytyslaitokselta ja kuvia katselleessaan en voinut kuin ihmetellä tätä ajan kulumista.
Miten hieno poika hänestä onkaan kasvanut. 
 
 
 
Annoimme hänelle aamulla vielä yllätyslahjan. Aikaisemmin olimme ostaneet hänelle etukäteislahjana uuden Playstation 4 ja tänään hän sai siihen vielä toisen ohjaimen.Varsinaiset synttärijuhlat ovat vasta tulevana viikonloppuna. Lauantaina pojalla on viimeiset (minun järjestämät) kaverisynttärit ja sunnuntaina sukulaiset tulevat kakkukahville. Kymmenen vuotta on jo NIIN paljon, että sitä täytyy juhlistaa oikein kunnolla.
 
 
 
Juhlavalmistelut ovat jo käynnissä...






tiistai 12. heinäkuuta 2016

Tien päälle


Lähdimme juhannuksen jälkeisellä viikolla kokeilemaan vähän uutta lomailumuotoa. Miehen keväinen idea oli vuokrata asuntoauto ja lähteä tien päälle. Matkakohteenamme oli Suomessa Kilpisjärvi ja lisäksi  Pohjois-Norja. Kuvia tuli otettu pelkästään kameralla sellaiset 180 ja kännykällä vielä sellaiset 80 kpl, joten melkoista kuvien rajaamista piti suorittaa...






Saimme vuokrattua asuntoauton työkaveriltani ja vanha "Lordi" palveli meitä loman ajan vallan mainiosti.
Asuntoauto oli mitoitettu 4:lle, joten meillä oli hyvät  tilat matkustaa. Pääkuskina toimi meidän isäntä, mutta minäkin uskaltauduin ratina taakse, tosin vain Suomen puolella.
 
 
 
 
 
 
Yhden yöpysähdyksen (yövyimme Iissä) taktiikalla saavuimme ensimmäiseen varsinaiseen etappiimme
eli Kilpisjärvelle ja Saana-tunturin juurelle.
 
 
 




Jo samana iltana lähdimme vielä patikoimaan Saanan huipulle ja sitä patikoimista kyllä olikin. Matka huipulle oli 4 km ja nousua ihan kohtalaisesti. Rinteen alkupäässä oli nämä puiset portaat ja sen jälkeen alkoi vielä nousu kivikkoisessa maastossa. Kuten kuvista näkyy, sää oli erinomainen, jopa kesäisen lämmin, vaikka tuolloin oli jo ilta klo 20.00 jälkeen.





 
 Näkymät Saanan rinteiltä oli kyllä huikeat.
 
 


 
 
Ihan huipulla asti ei käyty (matkasta uupui varmasti sellaiset 500 m), sillä nuorimmaisella patikoijalla alkoi tulla jo päivä täyteen ja takaisinkin piti vielä jaksaa kävellä.
 
 
 
 
 
 
 
Alas asti pääsimme ja paluumatkalla pysähdyimme juomaan vielä tunturin raikasta vettä. 
Kun pääsimme autolle, uni maittoi jokaiselle.
 
 
 
 

 
 
Seuraavana aamuna päätimme vielä osallistua retkelle, jossa käytäisiin "Kolmen valtakunnan rajapyykillä".
Matka taitettiin ensin 25 min. veneellä ja sitten vielä 3 km yhteen suuntaan patikointia varsinaiseen kohteeseen.
 
 
 
 




Ja sieltä jostain "erämaasta" löytyi Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteinen rajamerkki. Betonimöhkäle, jonka sisällä on se ihan ensimmäinen rajamerkki. Tämä oli valettu paikalleen v. 1929. Täällä sitten ihmettelimme ja ikuistimme asiaa hetken ja lähdimme paluumatkalle.








Osa vierailijoista lähti patikoimaan takaisin retken lähtöpisteeseen, johon oli 16 km matkaa.
Meidän perhe lähti patikoimaan takaisin veneelle, sillä tarkoituksena oli jatkaa samana päivänä vielä matkaa Norjan puolelle.






Tässä vaiheessa meidän tarkemmat matkasuunnitelmat sitten loppuivatkin. Tästä eteenpäin menimme päivä (ja kohde) kerrallaan. Olimme lomamatkamme kokeneet jo hienoja luontoelämyksiä, mutta lisää oli vielä luvassa, sillä matkamme jatkui Norjan puolelle...



Pysykäähän mukana.