sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Ja vielä sunnuntaikuvia ulkoa...

Olimme vielä pihalla ja tuli napsittua kuvia meistä. Iskä oli lähtenyt hiihtämään...

                                    Huopikkaat tuli testattua ja hyväksi koettu!!!

                                                        Äiti ja lapsi


                                             Vähän polaroid-tunnelmaa...





Ja tässä itse Blogin kirjoittaja uudessa "karvareuhkassaan".




Ja vaikka yritti kaikkia mahdollisia kuvankäsittelyjuttuja, niin rypyt pysyvät!!

                                                                    

              Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille! Energistä alkuviikkoa kaikille!!!

Aivan tavallinen viikonloppu

Sunnuntaihin on päästy ja toistaiseksi takana aivan tavallinen( ja niin mukava!!!) viikonloppu. Tässä pieni kertaus jo menneestä ja lisänä muutamia kuvia.

Perjantaina mies kotiutui Ruotsin reissusta kotiin. Lapsemme yritti sinnikäästi valvoa ja odottaa isää kotiin, mutta uni tuli väkisinkin sohvalla yhdeksän aikaa. Reissulta tuli kotiin tyytyväinen mies. Matka oli ilmeisen onnistunut. Joka päivä miehet olivat hiihtäneet n.20 km ja saalistakin oli tullut sen verran, että saivat aina päivän sapuskan tehtyä. Viimeisenä päivänä oli ollut myrskyä, mutta muuten kelit olivat olleet hyvät. Tämä oli jo mieheni kolmas reissu Ruotsiin ja ensi vuoden matka on jo suunnitteilla. Tässä kuva nuotiolta. (Mieheni on tämä mustatakkinen)





Lauantaina olimme ihan kotosalla fiiliksellä "ei mitään varsinaista ohjelmaa". Mies ja poika kävivät tekemässä päiväretken mökillä. Samalla he suorittivat pientä riistanhoitoa eli veivät peuroille viljaa ruokintapaikalle. Kun miehet olivat reissussa minä sain olla aivan rauhassa itsekseni kotona. Olipa mukavaa!!! Lauantai jatkui kotona perheen kesken saunoen ja telkkaria katsoen. Tulihan sieltä sentään lapseni lemppariohjelmaa: urheilua/ jääkiekkoa ja Putous-ohjelma.

Lauantaina aloitin kutomaan n. 30 vuoden tauon jälkeen villasukkaa!!! Eniten minua jännitti, miten saan kantapään onnistumaan. Ihme ja kumma, kyllä siitä ihan sukan näköinen tuli...tosin väärää kokoa! Olin tekemässä sukkaa lapselleni (kokoa 28), mutta jossain vaiheessa huomasin, että siitä alkaa tulla minun kokoa (eli 37). Yritys hyvä kymmenen! En missään nimessä lannistunut tästä pienestä takapakista, vaan ajattelin yrittää vielä uudestaan...joku toinen päivä.

Sunnuntaina aamu alkoi meillä vähän vaille kahdeksan. Näin vapaapäivinä aamutoimet saavat kestää meillä kauankin. Elämän pieniä nautintoja, kun kenelläkään ei ole minnekään kiire! Aamupäivällä iso- ja pikku-mies lähtivät luistinradalle ja minä jäin kotiin "huushollaamaan" eli pyykkäämään ja tekemään ruokaa (tänään tein vain jälkiruokaa, hedelmäsalaattia). Innostuin myös vaihtamaan viime viikonloppuna ostamani posliinivetimet "uus-vanhaan" lipastoomme ja mielestäni ne sopivat siihen oikein hyvin.
Tässä lipastomme vanhoilla vetimillä...




 Ja tässä uusilla vetimillä...


                                   




Ja lähikuva vetimistä... nämä oli minun mielestä LÖYDÖT!  Eivät maksaneet kuin 2 euroa/kpl.

                  

Päivällä lähdin käymään paikallisessa Prismassa ja sielläkin tein löydöt. Löysin lapselleni aidot HUOPIKKAAT ja olivat vielä -30 %...ja kassalla ne olivat vielä - 50%. En todellakaan tiedä oliko se kassaneidin virhe, mutta kotona katsoin vielä ostokuittia ja huopikkaista oli otettu hinnasta puolet pois. En ajatellut mennä valittamaan.                

Tässä kuva huopikkaista. Ehkä niille on jo tällä viikolla käyttöä, kun lupasivat tänne länsirannikollekin ihan kunnollisia pakkaskelejä...





             
                                 


Ja ei kun pihalle kokeilemaan!!! 

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Niitä vierashuonekuvia

En voinut antaa periksi. Halusin nämä vierashuoneen kuvat keinolla millä hyvänsä   blogiini vielä tänään ja onnistuihan se. Ei ihan minun "perinteisen" kaavan mukaan, joten ulkoasu saattaa poiketa hyvinkin aikaisemmista julkaisuistani.





Kuten kuvista voi päätellä, keskeneräistä on ja sekavaa, mutta eiköhän tässä kevää aikana vielä voimaannuta. Toivottavasti minulla olisi kesään mennessä jotain uutta näytettävää sekä tästä virashuoneesta että työhuoneesta. Toivotaan, toivotaan, toivotaan... niinhän laulussakin lauletaan...

ja nyt minä menen nukkumaan...

Uusia haasteita?

Keskiviikkoon on päästy ihan mukavalla fiiliksellä. Mitä nyt lapsellani on alkanut joku uusi "vaihe" eli kasvatushaastetta on ollut tässä jo jonkin aikaa meneillään. Näitä kehityksellisiä vaiheita meillä ihmisillä riittää itse kullakin, syntymästä kuolemaan asti.

Vaikka sitä luulisi, että kasvatusalan ihmisenä olisi jotenkin "fiksu ja filmaattinen", niin kyllä sitä oman lapsen kanssa tuntee aika ajoin itsensä melko avuttomaksi. Lapsellani on tällä hetkellä menossa "kaikki on tyhmää"-vaihe (erityisesti äiti lukeutuu siihen) sekä lisänä myös "mä en tykkää..."- vaihe. Hän ei tykkää esim. äidistä, talosta, leluista, minun autosta ( ...tuon kyllä ymmärrän, kun en minäkään oikein tykkää...), rattikelkasta, luistimista...jne,jne. Lista on tällä hetkellä loputon.

Välillä lapseni käytös hymyilyttää, mutta tunnustan myös, että välillä hermot on pikkasen piukalla. Minullakin on suhteellisen pitkä pinna, mutta ei sekään mikään "hehtonauha" ole eli on sitä tullut muutaman kerran ihan kunnolla suututtuakin. Välillä sitä oikein pysähtyy miettimään, että kumpikohan kasvattaa kumpaa? Haasteelliseksi tämän hetkisen tilanteen tekee, että lapseni on ollut ns. helppo lapsi...ehkä liiankin? Hän on tosi kiltti ja tottelevainen, mutta tällä hetkellä on menossa jokin uhmakas kausi. Mielenkiinnolla olen mukana tässä kasvatushaasteessa ja odotan avoimin mielin ja pelonsekaisin tuntein uusia haasteita (KÄÄK... murrosikä...!!!). Jos sais nyt tämänkin vaiheen "kunnialla" vietyä läpi.

Ja ettei menis ihan kasvatusfilosofiseksi höpinäksi, niin laitetaan tähän vielä muutama sisustushaaste täksi kevääksi...tai vuodeksi. Eli meillä on kaksi huonetta jäljellä, joiden olemus ei tällä hetkellä miellytä eikä ne myöskään ole samassa "linjassa" talon muun sisustuksen kanssa. Toinen huone on meidän työhuone, josta kuva alapuolella.



Tässä huoneessa kaikki pinnat on uusittu, mutta kalustus on perinteistä Lundiaa. Minulla on ollut jo usean vuoden ajan viha-rakkaus- suhde tähän kalustukseen; hyvä kalustus, mutta ei tällä hetkellä miellytä silmää alkuunkaan. Tännekin haluaisi jotain selkeämpää linjaa ja ennen kaikkea kaikki kansiot ja paperit ovien taakse. Minulla on kyllä tähänkin huoneeseen alustavia suunnitelmia, mutta katsotaan miten aikataulu ja ennen kaikkea kukkaronnyörit antavat periksi.

Toinen sisustushaaste on meidän ns. vierashuone, jota myös pelihuoneeksi kutsumme. Minulla olisi jo tapetit valmiina, mutta remontin tekijä puuttuu.(Taitaa tällä hetkellä linnustaa siellä Ruotsissa...) Pienen pintaremontin myötä kalustus menee uudelleen järjestelyyn. Piano siirtyy toiselle seinällä, vähemmän näkyvälle paikalle ja nuo sarvipäät (= murheenkryynit/ sisustushaasteet) siirtyvät toivottavasti alakertaan, metsämieheni "lataamoon". Voin laittaa siitäkin huoneesta joskus kuvia, kunhan se(kin) valmistuu.

Jostain kumman syystä en saa ladattua kuvia viershuoneestamme tähän blogiin, joteen jääköön niiden kuvien julkaisu seuraavaan kertaan. Eli "summa summarum": Haastetta riittää vähän joka saralla, isoja ja pieniä. Ei muuta kuin avoimin mielin ja positiivisella energialla kohti huomista päivää!

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Muutama fakta

1. FAKTA:
Minä olen todellakin SURKEA noissa kokkihommissa! Perjantaina saimme kuin saimmekin vietettyä lapseni kanssa elokuvaillan. Poikani oli reilun 39 asteen kuumeessa, mutta jaksoi kuin ihmeen kaupalla katsoa Autot 2-leffaa. No, minä tietenkin valmistelin kunnon leffatarjoilut; sipsejä, pussillinen karkkia ja poppareita.Tai ei niitä poppareita tullut koskaan. Tein mikrossa kaksi pussillista poppareita aivan ohjeen mukaan, mutta kummastakaan pussista ei tullut kuin muutama hassu popcorni ja lopputuloksena oli  osittain sulanut mikrokuvun kansi eikä yhtään syötävää popcornia! Hyvä minä!!! Ensi kerralla teen perinteisellä tavalla ihan kattilassa.

2. FAKTA:
Välillä tekee tosi hyvää ottaa pieni irtiotto kotoa, niin kuin minä tein lauantaina. Isäntä jäi lapsen kanssa kotiin ja minä suuntasin ystävän kanssa kaupungille. Kierrettiin kauppoja, tehtiin hyviä ostoksia  (esim. todella tarpeellinen ja edullinen naulakko) ja pidettiin terapiaistuntoa kahvilassa. Viisi (5) tuntia meni tosi nopeasti ja moni kauppa jäi vielä koluamatta. Totesimme yhteen ääneen, että näitä "naisten päiviä" pitäisi olla vain useammin. Esittelen tässä joku päivä myös "löytöni" kaupungilta, kunhan saan ne ensin viritettyä paikoilleen.

3. FAKTA:
Internet on kyllä ihmeellinen "paikka"! Tässä eräänä iltana päätin kokeilla löydänkö vanhan Hong Kongilaisen kirjeystäväni internetin välityksellä. Uskomatonta, mutta totta!! Olin kadottanut hänen yhteistietonsa jo vuosia sitten ja ilmeiseti hän myös minun. "Googlasin" hänen nimensä ja yhtäkkiä näytöllä oli hänen hääkuvansa ja tietoa hänestä ja hänen miehestään. Onnekseni hänen miehensä työskentelee Hong Kongin yliopistossa, joten sain miehen yhteystiedot sieltä. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen sain lopultakin lähetettyä viestin hänen miehelleen ja tänään sähköpostiini oli tullut varmennus hänen mieheltään ja viesti myös kirjeystävältäni. Oli erittäin onnellinen, kun löysin kauan kadoksissa olleen ystäväni!!! Kyllä nykymaailma on ihmeellinen ja varmasti tässä asiassa tarvittiin myös hitusen onnea!

4. FAKTA:
Viikonloppua alkaa kääntyä kohti loppuaan ja viiden päivän työputki edessä. Mies lähti aamulla aikaisin sinne Ruotsiin linnustamaan ja näillä näkymin pitäis tulla perjantaina kotiin. Eli taas ollaan "yksinhuoltajana", mutta onneksi olen tottunut tähän. Tänä iltana pitäisi käydä vielä luistelemassa lapsen kanssa ja seurata presidentivaalin tuloksia. Viikolla on muutama pakollinen meno, mutta muuten pitäsi olla ihan rauhallista...kunnes toisin kerrotaan.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)

perjantai 20. tammikuuta 2012

Se on siinä!!!

Tämä työviikko loppuikin aikaisemmin kuin olin ajatellut. Lapsemme tuli eilen kipeäksi ja tämä päivä on oltu tiiviisti kotona. Lapsi on ollut enemmän ja vähemmän "kanttu vei". Eilen hän nukkui oikeastaan koko päivän ja tänäänkin hän on enemmänkin lepäillyt. Äsken laitoin mittarin kainaloon ja kuumetta oli ihan kunnolla. Voi pientä!

Kun lapsi sairastuu ja joudutaan jäämään kotiin, on tekemiset taas pienen organisoinnin takana. Tänään vuoroteltiin miehen kanssa. Mä olin aamupäivän lapsen kanssa ja iltapäivällä mies taas päivysti, jolloin minä pääsin käymään pikaisesti äiti-mummin luona ja kaupassa. Kun tulin kotiin, mieheni...yllätys,yllätys...imuroi (ja oli koonnut pöydä valmiiksi!)  ja sen jälkeen hän lähti...yllätys,yllätys...peurajahtiin!

Ei tämä päivystäminen kotona ole kuitenkaan ihan harakoille mennyt, kun sain aamupäivällä pestyä koneellisen pyykkiä ja työpöytä tuli koottua.
Tässä lähtötilanne.


Eli aikamoinen kasa lastulevyä, ruuveja ym. sälää. Kasasin pöydän lähes loppumetreille asti ihan yksin. Laatikoiden kohdalla tarvittiin loogisempaa ajattelukykyä, jolloin mieheni tarjoutui apuun.


Tällainen siitä sitten tuli. Ikealla on lähes samanlainen, mutta tämä kuvan pöytä on korkeakiiltoinen ja ehkä hivenen kevyempi ulkonäöltään. Olen ostokseeni erittäin tyytyväinen. Vielä kun saan hankittua kunnon työvalaisimen, tuolin ja ehkä muutaman hyllyn pöydän yläpuolelle,  niin SE ON SIINÄ!!!

Ja pitihän mun kokeilla sitä myös läppärin kanssa. Tässä sitä nytkin kirjoitellaan blogia uudella kirjoituspöydällä.


Laitan vielä muutaman yleiskuvan meidän ruokahuoneesta, joka alkaa pikku hiljaa muotoutua siihen suuntaan, mitä olin ajatellutkin. Seinät "huutavat" vielä tyhjyyttään, mutta on niihin kokeiltu muutamia sarvipäitä. Ei ne nyt niin huonojakaan ole...mutta, mutta...




Tämä viikonloppu taitaa sujua enemmänkin lapsen lähihoitajana. Mahtaiskohan setäni "poppaskonsti" tehota lapseenikin. Aina kun minä olin kuumeessa, sain häneltä levyllisen suklaata ja kummasti olo parani. Ainakin hetkeksi. Meillä oli täksi illaksi suunnitelma, että oltaisi pidetty elokuvailta kotona kera poppareitten, sipsien ja karkkipussin, mutta voi olla, että lapsestani en saa kovin hyvää elokuvaseuraa ainakaan tällä kertaa. Taidanpa tästä mennä hoivaamaan potilastani.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Keskiviikon kuulumiset

Tästä on tullut enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että kirjoittelen alkuviikon kuulumisia näin keskiviikkoisin ja loppuviikon kuulumiset työstetään joko lauantaina tai sunnuntaina. Kaiken kaikkiaan tämä blogikirjoittaminen on todella mukavaa. Tästä on tullut minulle myös harrastus. Blogikirjoittamisen myötä olen seurannut enenevässä määrin myös muiden blogeja. Blogiosoitteita on tullut laitettua "suosikkeihin" jo aikomoinen lista ja pääpaino on sisustusta käsittelevissä blogeissa. Mukavaa ajankulua, mutta vie myös helposti mennessään...

Mutta siis tähän viikkoon. Viikko on mennyt täydellä vauhdilla. Töissä on ollut suhteellisen leppoisaa (jos niin nyt voi sanoa!) ja kotona arki on pyörinyt mukavasti. Alkuviikosta tuli tehtyä pitempiä työpäiviä. Oma (ja lapsenkin) aikataulu kotona lyheni kummasti ja tuntui, että ilta/nukkumaanmeno tuli todella nopeasti. Onneksi opettajien työajat ovat sentään suhteellisen inhimilliset (puhun nyt omasta työajastani) kun pääsääntöisesti olen hakemassa lastani päivähoidosta jo klo 15.00 aikoihin, eikä aamuherätyksetkään ole ihan mahdottomat. Kaikkein tärkeinpänä pidän sitä, että ehdin olemaan lapseni kanssa kotona suhteellisen pitkään ennen kuin hän menee nukkumaan. Eikä opettajan loma-ajoissakaan ole valittamista.

Tällä viikolla on näilläkin leveys- ja pituusakseleilla saanut tehdä luomistyötä...lähinnä tuota lumen luontia. Lumen määrä on pysynyt kohtuullisena, joten lumityötkin sujuvat kotipihalla vielä ihan mukavasti. Minä johdan lumenluontia 3-1 meidän perheessä. Katsotaan muuttuuko tämä tilanne talven aikana vielä toisinpäin.

Sisutusrintamalle kuuluu sen verran uutta, että se tuunattu/maalattu lipasto tuli tänään  meille ja olin erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Maalaus maksoi 100 euroa ja työnjälki oli erinomainen!!!  Laatikotkin oli maalattu jopa sisäpuolelta! Nyt meillä on tavallaan ihan uusi huonekalu. Vetimet pitäis vaihtaa vielä ns. kuppuvetimiksi, mutta taidan antaa olla nämä nykyiset vetimet vielä jonkin aikaa (eli 5 vuotta...). Vaihtaa sitten kun haluaa vaihtelua. Nyt puhun siis vetimistä... :)

                              



Ostamani työpöytä on edelleen ruokahuoneen seinänvieressä ja näyttää tältä...




eli viikonlopuksi on tiedossa vielä hommia. Maalattu senkki odottaa astiansiirto-operaatiota ja työpöytä odottaa kasaamista. Jotta viikonloppu ei menisi kuitenkaan kokonaan kotihommissa olen suunnitellut lauantaiksi ns. estetiikkaterapia-päivän. Mukaan on lupautunut jo ystäväni Johanna, jonka kanssa me kierrämme kaikki pienet ja vähän isommatkin putiikit Vanhassa Raumassa, käymme kahvilla ja nautimme kaikista kauniista. Voi olla , että matkalla tarttuu jotain kotiin viemistä, mutta se ei ole varsinainen päivän tarkoitus, vaan nauttiminen kaikesta kauniista ympärillämme. Suosittelen lämpimästi kaikille "kanssasisarilleni".

Ja sunnuntaina pitäisi käydä täyttämässä kansalaisvelvollisuus eli käydä äänestämässä maallemme uutta presidenttiä. Poikamme 5-v. kyseli tässä eräänä päivänä, ketä aion äänestää. Minä siihen sitten selostamaan kaikkea vaalisalaisuudesta jne. Hän oli hiljaa hetken ja tokaisi sitten, että hän tietää, ketä minä äänestän. Minä tietenkin yllättyneenä kysymään, että ketä? Hän sanoi: " Sinä äänestät... (miettimistauko)...JOTAIN LAULAJAA...!!!!" Mitäs minä siihen enää mitään lisäämään. Mikäs sen laulajan ehdokasnumero olikaan?....

Ja lopuksi:
Tiedän, että moni blogini lukija on yrittänyt kommentoida minulle, mutta se on epäonnistunut, kun he eivät ole rekistöröityneet. Tiedoksi kaikille, että tässä yhtenä iltana kävin vähän muokkaamassa asetuksia ja nyt ilmeisesti kuka vaan pääsee kommentoimaan kirjoituksiani. Siksi pyydänkin lukijoitani yrittämään kommentointia uudestaan, jos ne vaikka nyt tulisi perille... odottelen mielenkiinnolla...



lauantai 14. tammikuuta 2012

Leppoista lauantaita

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen on onnellisesti takanapäin ja enää viisi työviikkoa ennen seuraavaa lomaa (=hiihtoloma!). Viimeisen blogikirjoittamisen jälkeen ei ole ollut suurempaa "arjenhallintaongelmaa"...mitä nyt tuo metsämies ramppaa metsässä alvariinsa. Metsästyskausi loppuu jonkun nelijalkaisen elukan (peuran?!) osalta muistaakseni tammikuun loppussa ja pohjoisen linnustuskin päättyy. Eli kiirettä on!!!

Meillä tämä tarkoittaa sitä, että kun mies tuli torstai-iltana kotiin, niin perjantaina hän lähti jahtikaverinsa kanssa jäljittämään peuraa ja tänään, launtaina hän lähti Loimaalle "kutsujahtiin" ja ensi viikonloppuna eli sunnuntai aamuna hän suunnistaa kohti Pohjois-Ruotsia linnustamaan viikoksi. Vuosien myötä tähän "yksinhuoltajuuteen" on alkanut tottua, mutta tosiasia on myös se, että mieheni metsästysinto sen kun vain pahenee/ paranee iän myötä. Vanhimmasta pojasta on tullut myös innokas metsämies ja näyttää tuosta nuoremmestakin sellainen tulevan. Eipähän lopu liha pöydästä ja onneksi en ole kasvissyöjä...

Viikonloppu on todellakin sujunut leppoisasti. Miehestä ei ole harmia (kun on siellä jahdissa)...jos nyt niin huviakaan... ja pojan kanssa ollaan oltu aamupäivä ihan kahdestaan. Pihalla tehtiin viimeöisen myräkän jälkeen lumitöitä, käytiin kaupassa, syötiin ja otettiin rennosti (= minä makasin sohvalla ja poika tuunasi lego-autoja).Päiväkaffettelun jälkeen korjasin ikkunoilta jouluvalot pois ja vielä pitäis vaihtaa sänkyihin puhtaat lakanat. Nuorimmainen pääsee vielä tänään isoveljensä kanssa katsomaan jääkiekon paikallisottelua jäähalliin ja minä ajattelin lähteä pitkästä aikaa kävelylenkille.



Sisustusrintamalla on ollut vähän rauhallisempaa tämän viikon, mutta MINUN UUSI TYÖPÖYTÄNI odottaa noutoa huonekaluliikkeestä ja maalattuna ollut lipastokin ilmestynee meille ensi viikolla. Päivitän sisutusjuttujani sitä mukaan, kun täällä kotona jotain tapahtuu. Eilen ostin kaupasta kimpun tulppaaneja. Sisustusta sekin.
    
                          

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Arjen hallintaa

Loman jälkeen arjen hallinta on ollut pikkuisen hakusessa. Ei niinkään, että arjen alkaminen olisi tähän vaikuttanut, vaan se, että normaaliin arkeen tuleekin jotain odottamatonta. Niinkuin esimerkiksi auto-ongelmia.

Mielestäni meidän arki toimii pääsääntöisesti ihan ok, paitsi silloin, kun mies on pois kotona. Kun mies on pois kotoa, meillä melkeinpä poikkeuksetta tapahtuu jotain. Niin tälläkin kertaa. Maanantaina, kun starttasimme auton kanssa pihasta, autossa alkoi palaa öljyn merkkivalo. Ajoin lähimmälle huoltoasemalle ihmettelemään vikaa. Sain kuitenkin luvan jatkaa matkaa. Matka jatkui päiväkodin kautta työpaikalle, tosin autoni hyytyi tienposkeen n. kolme kilometriä ennen kuin pääsin työpaikalle.

Minä siinä muutaman sekunnin ihmettelin, mitä teen. Soitin ensin töihin, että myöhästyisin (ja joku lupautui hakemaan minut tienposkesta), sitten soitin lähimmälle korjaamolle ja sieltä sain hinauspalvelun numeron. Ystävällinen hinausauton kuljettaja lupasi lähteä heti hakemaan "auto poloista" (auto on todellakin nimensä väärtti, koska on VW Polo!) ja hetken päästä tämä "teiden rirari" tuli pelastamaan minut ja autoni.

Ilokseni sain todeta työkaverin lämpimässä autossa, että olen kehittynyt hallitsemaan odottamattomia tilanteita. Ennen muinoin olisin varmaan ollut täysin toimintakyvytön  tilanteessa ja olisin 100 % stressaantunut koko viikoksi moisesta vastoinkäymisestä. Nyt kuitenkin osasin (mielestäni) ottaa asian asiana. Tunnustan kyllä, että jälleen kerran vietin yhden illan netissä katsomassa käytettyjä autoja... jos vaikka...

Elämä/ arki muuttui muutamaksi päiväksi hitusen hankalammaksi, kun mies on pois eikä lapsen päiväkotikuljetuksiin ole kyytiä. Onneksi on kuitenkin työkaveri, joka auttoi minua kahtena aamuna ja iltapäivänä.( Taidan olla hänelle ainakin viinipullon velkaa.) Olin myös suunnitellut alkuviikoksi "automenoja", joten ne sai siirtää myös hamaan tulevaisuuteen.

Soittelin viikon aikana autokorjaamolle muutamia kertoja ja tänään sain kuulla, että he eivät olleet löytäneet varsinaista vikaa autosta, auton saisi hakea pois...vika taitaa olla siis ratin ja penkin välissä. He epäilivät kuitenkin pakoputken jäätymistä. ( Onko sellainenkin vika olemassa?). Positiivista asiassa oli se, että tämä korjaamokäynti ei maksanut euron euroa!

Oli se taas luksusta, kun pepun alla oli oma auto!! Hain lapsen päiväkodista ja palasin onnellisena tähän normaalin arjen pyörittämiseen. Tultiin siis kotiin, laitoin puuhellaan valun, menin jatkokäsittelemään puhtaat pyykit, hieman ruoanlaittoa ja kevyttä "keskilattiasiivousta" jne. Ah ihanaa, kaikki on taas ennallaan... ja mieskin tulee huomenna kotiin. Miehellä on muutama työ- ja metsästysreissu tiedossa helmikuussa, joten ihan mielenkiinnolla tässä jo odotellaan seuraavaa koitosta.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Loman loppuja...

Loppuloman yhteenvetona sopii hyvin nämä kaksi ottaamaani valokuvaa. Kuvien kanssa olen harjoitellut kuvankäsittelyä ja olkoon nämä harjoituskappaleita.














Olemme siis luistelleet ja muutenkin ulkoilleet ihan kiitettävästi. Viikonlopun aikana tuli lunta sen verran, että on päässyt tekemään ihan lumitöitä. Kivaa, kun talvi tuli viimeinkin!!!

Huomenna alkaa taas normaali arki (= työ- ja päiväkotielämä) ja on se nyt taas vaihteeksi ihan mukavaa...kun ei tullut laitettua sitä lottoakaan vetämään.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Sisustusbongauksia meillä kotona

Olen kuluvan syksyn ja talven aikana ottanut kameralla kuvia kotona olevista sisustuksen yksityiskohdista ja ajattelinkin näyttää näitä kuvia nyt blogissani. Kuvat ovat (mielestäni) hauskoja tai niissä on jotain kivoja oivalluksia... tai ne on muuten vaan kauniita. Nyt sinä, blogini lukija,saat tehdä omat johtopäätöksesi ...

WC-remonttimme valmistui toukokuussa ja mietin pitkään kaappia pytyn yläpuolelle. Ajatuksena oli ensin etsiä vanha ns. rengin kaappi, mutta sitten löysin ASKOn hyllyltä Ratian suunnitteleman Saaristo-kaapin, joka myytiin pois puoleen hintaan. Tämä tyttö ei montaa kertaa asiaa miettinyt, vaan löi rahat tiskiin ja on ollut siitä asti ostokseensa erittäin tyytyväinen.


Tämän maton bongasin sähköliikkeestä... KYLLÄ, LUIT AIVAN OIKEIN, sähköliikkeestä!!! Olin katsomassa laajennukseemme uusia lamppuja, kun näin tällaisen tähtimaton siellä esillä. Ensin ajattelin sitä joulukuusen alle, mutta siihen matto on liian pieni. Ja sitten se löysikin paikkansa meidän uusimmasta vessasta, jossa se saa nyt loistaa yötä päivää. Minusta tosi kiva matto!


Ja sitten vähän "Kaunotar ja Hirviö"-teemaa. Tonttutyttö on poikani saama pikkujoululahja muutaman vuoden takaa ja tuo robotti on minun lahjani työkaveriltani. Robotti on oikeastaan munakello ja kaikkein hauskinta on se, että kun aika on kulunut loppuun robotti pirisee ja alkaa soittaa SAMBAA!!!! Usko tai älä, tätä munakelloa olen käyttänyt jo tosi paljon, viimeksi tänään, kun ruoka oli uunissa. Kuva oli pakko ottaa, koska vastakohdat ovat hauskat.


Kuvassa olevan maton olen tehnyt aivan omin nakkisormin viime kesälomalla. Minulle iski joku virkkauspuuska ja maton lisäksi tein myös yhden pyöreän korin. Kuvassa olevan korituolin tuunasi/maalasin myös viime kesänä paremmin sisustukseemme sopivaksi. Olkoon tämä kuva todistusaineistoa, että olen joskus jotain tehnytkin...kesän jälkeen tekemiset ovat olleetkin vähän vähemmällä. Uutta inspiraatiokohtausta odotellaan...


IKEA:sta ostamani joulutähti pääsi myös ikuistetuksi, koska mielestäni se on tosi kaunis (ja tässä kuvassa näköjään kyljellään!). Paperitähti on ollut hintansa väärtti ja minua on harmittanut, miksi en ostanut niitä silloin enemmänkin.



                            
Jatketaan teemalla "taidetta koteihin"... ja halvalla!  Unikkotaulu on tehty vanhasta verhosta ja tämä kangastaulu oli pitkään meidän olohuoneen seinällä. Tällä hetkellä se on työhuoneessamme ja odottaa parempaa paikkaa jossain päin taloamme. Ehkä bongaat sen jatkossa jostain muusta huoneesta, kunhan tässä kevät vähän etenee.





                               
Kukka- teemaa jatkaen. Minun oli ikuistettava myös nämä amaryllikset. Molemmat saimme jouluna, mutta niinkuin aikaisempinakin vuosina, ne suostuivat kukkimaan vasta joulun jälkeen. Tarkemmin sanottuna uuden vuoden puolella. Amaryllis kuulluu ehdottomasti (tulppaanien lisäksi) joulukukkasuosikkeihini. 

Tällainen "kuva-pläjäys" tällä kertaa. Minulla on tässä muutama tunti laatuaikaa itseni kanssa. Mies on reissussa ja poika lähti iso-veljensä kanssa salibandyottelua katsomaan. Taidanpa aikani kuluksi selailla muiden blogeja. Ajanvietettä sekin... ja kyytipojaksi yksi rivi Fazerin sinisestä suklaalevystä, niin johan taas jaksaa!!!

torstai 5. tammikuuta 2012

Ystävyyssuhteita

Loma on siitä(kin) hyvä asia, että sen aikana ehtii tapailemaan ystäviään. Tämä viikko onkin sujunut mukavasti ystäviä treffaillessa.

Tiistaina kokoonnuimme "Hömppikseen". Tämä on alunperin neuvolan kokoonkutsuma äiti-lapsi kerho, jossa sitten jaamme arjen ilot ja murheet. Tätä voisi kutsua hienolta nimeltä myös vertaistukiryhmäksi. Lapsemme ovat kaikki olleet puolivuotiaita, kun olemme kokoontuneet ensimmäisen kerran ja nyt on sitten jo viides vuosi menossa. Kokoonnumme epäsäännöllisen säännöllisesti n. kerran kuukaudessa toistemme kotona. Isät "häädetään" kotoa (taitavat kyllä lähteä ihan suosiolla...) ja kodin valloitaa lapset ja äidit. Ja mistä nimitys hömppis? Joskus joku isä oli tokaissut, että koska "hömppäkerho" kokoontuu taas ja siitä nimeksi on sitten muotoutunut "Hömppis".

Vuosien varrella kokoonpano on muuttunut hieman. Muutama perhe on lähtenyt pois ydinporukasta, mutta porukkamme on myös lisääntynyt kolmella pikkusiskolla. Olemme myös käyneet istumassa iltaa tai käyneet elokuvissa ihan "äiti-porukalla". Kokoontumiset ovat ainakin minulle tosi tärkeitä ja vuosien saatossa muut perheet ovat tulleet läheisiksi. Näistä Hömppistapaamisia ei mielellään jätä myös väliin. Seuraava hömppis onkin sitten meillä. Jospa saisin siitä vaikka valokuvia otettua tähän blogiini.

Eilen keskiviikkona lapseni päiväkotikaveri tuli meille kylään. Aika kului todella nopeasti xbox-pelejä pelatessa ja legoilla leikkiessä. Välillä herkuteltiin vohveleilla, mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Viikonloppuna olisi vielä tarkoitus mennä porukalla luistelemaan tekojääradalle...

          


Eilen illalla menin ihan naisporukkassa istumaan iltaa paikalliseen kahvilaan...ei siis mihinkään bubiin!!! Ilta sujui mukavasti schaher-kakun ja punaviinilasin ääressä. Oli oikein mukavaa ja rentouttavaa pulista ja pölistä milloin mistäkin asiasta. Jokaisella meistä oli ollut takana rankka työsyksy ja pohdittiin oikein yhdessä, mitä muuta työtä tekisi. Ei kukaan meistä mitään radikaalia aikonut ruveta tekemään, mutta ajatusleikkinä ihan kiva.

Lottoaminen tai pikemminkin lottovoiton saaminen voisi helpottaa elämistä ainakin jollakin tasolla. Tosin ystäväni oli voittanut lotosta peräti 1 euron (!) eikä se ollut vielä aiheuttanut suuria muutoksia hänen elämässään... Pitäisköhän sitä itsekin ruveta lottoamaan. Olen tähän ikään mennessä lotonnut tasan yhden kerran ja kun en voittanut, lopetin koko homman siihen. Ei tarvitsis voittaa kuin yhden kerran... vaikka miljoonan.

Joululoma lähenee uhkaavasti loppuaan. Mies lähti tänään aamulla työ- ja metsästysreissulle ja on pois kotoa kokonaisen viikon. Me jatkamme lapsen kanssa vielä muutaman päivän lomailua ja sitten alkaa taas arkinen aherrus. Palaan blogiini varmasti vielä loman aikana. Siihen asti... 

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Uusi Vuosi 2012

Vuosi vaihtui vallan rauhallisesti. Alkuillasta tuli miehen vanhin poika perheineen meille syömään tortilloja ja itsetehtyä pizzaa (mies teki!). Minä halusin kaikessa tohinassa vähän koristella ruokapöytää. Hain pihalla olevasta kaatopaikkakuormasta vielä muutaman irto-oksan pöydälle, koristelin pikkupalloilla ja led-valoilla ja vo´la...se oli siinä. Johtoa piti kyllä teipata lattiaan, kun joukon pienin mies oli myös mukana (siis tämä 1-v.!!!)




Syömisen jälkeen lähdettiin pihalle ampumaan raketteja...


       

Ja lapsella tietenkin asianmukaiset suojavarusteet päällä...


          


Kävimme myös pikavisiitillä lähistöllä ampumassa lisää raketteja ja kokeilemassa sädetikkuja...


         
                                                                 


Meidän nuorimmainen väsähti yhdeksän aikaan ja mekin olimme nukkumassa ennen kuin vuosi vaihtui...eli vuosi vaihtui todellakin rauhallisesti!!!

Tammikuun ensimmäinen päivä valkeni kuulaana ja aurinkoisena. Maa oli saanut ohuen lumipeitteen ja maailma oli heti valoisampi. Ruokailun jälkeen lähdimmekin koko poppoo pihalle. Poikamme halusi lähteä heittämään kiviä läheisen merenrantaan. Matkaa meidän pihalta on noin 100 metriä, ehkä vähemmänkin. Paikka on vanhaa merenlahtea ja se on nimetty "Pasklahdeksi". Meidän olohuoneen ikkunasta näkyy tämä "huima" merimaisema, joten jos oikein tarkkaa miettii, niin me taidammekin asua aivan meren rannassa...välissä on vain pieni puisto, autotie ja pyörätie... talo merinäköalalla...hmmm...pitäiskö laittaa talo myyntiin...?!!!


       

Blogiharrastukseni myötä olen huomannut, että valokuvaaminen on todella hauskaa ja mukavaa puuhaa. On vain ajan (ja rahan!)  kysymys, koska meille tulee hankittavaksi "järkkäri"...tai kaksi. Miehelläni on myös herännyt kiinnostus valokuvaukseen, mutta hän haluaisi kuvata kaikkea "metsänelävää". Tällä hetkellä hänellä on kaksi riistakameraa viritettynä puihin, mutta valokuvausharrastukseksi minä en sitä ihan vielä luokittelisi...enemmänkin se on riistan seurantaa.

Tässä kuitenkin kuvia talvisesta Pasklahdesta minun kamerallani ikuistettuna.