keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Uusia haasteita?

Keskiviikkoon on päästy ihan mukavalla fiiliksellä. Mitä nyt lapsellani on alkanut joku uusi "vaihe" eli kasvatushaastetta on ollut tässä jo jonkin aikaa meneillään. Näitä kehityksellisiä vaiheita meillä ihmisillä riittää itse kullakin, syntymästä kuolemaan asti.

Vaikka sitä luulisi, että kasvatusalan ihmisenä olisi jotenkin "fiksu ja filmaattinen", niin kyllä sitä oman lapsen kanssa tuntee aika ajoin itsensä melko avuttomaksi. Lapsellani on tällä hetkellä menossa "kaikki on tyhmää"-vaihe (erityisesti äiti lukeutuu siihen) sekä lisänä myös "mä en tykkää..."- vaihe. Hän ei tykkää esim. äidistä, talosta, leluista, minun autosta ( ...tuon kyllä ymmärrän, kun en minäkään oikein tykkää...), rattikelkasta, luistimista...jne,jne. Lista on tällä hetkellä loputon.

Välillä lapseni käytös hymyilyttää, mutta tunnustan myös, että välillä hermot on pikkasen piukalla. Minullakin on suhteellisen pitkä pinna, mutta ei sekään mikään "hehtonauha" ole eli on sitä tullut muutaman kerran ihan kunnolla suututtuakin. Välillä sitä oikein pysähtyy miettimään, että kumpikohan kasvattaa kumpaa? Haasteelliseksi tämän hetkisen tilanteen tekee, että lapseni on ollut ns. helppo lapsi...ehkä liiankin? Hän on tosi kiltti ja tottelevainen, mutta tällä hetkellä on menossa jokin uhmakas kausi. Mielenkiinnolla olen mukana tässä kasvatushaasteessa ja odotan avoimin mielin ja pelonsekaisin tuntein uusia haasteita (KÄÄK... murrosikä...!!!). Jos sais nyt tämänkin vaiheen "kunnialla" vietyä läpi.

Ja ettei menis ihan kasvatusfilosofiseksi höpinäksi, niin laitetaan tähän vielä muutama sisustushaaste täksi kevääksi...tai vuodeksi. Eli meillä on kaksi huonetta jäljellä, joiden olemus ei tällä hetkellä miellytä eikä ne myöskään ole samassa "linjassa" talon muun sisustuksen kanssa. Toinen huone on meidän työhuone, josta kuva alapuolella.



Tässä huoneessa kaikki pinnat on uusittu, mutta kalustus on perinteistä Lundiaa. Minulla on ollut jo usean vuoden ajan viha-rakkaus- suhde tähän kalustukseen; hyvä kalustus, mutta ei tällä hetkellä miellytä silmää alkuunkaan. Tännekin haluaisi jotain selkeämpää linjaa ja ennen kaikkea kaikki kansiot ja paperit ovien taakse. Minulla on kyllä tähänkin huoneeseen alustavia suunnitelmia, mutta katsotaan miten aikataulu ja ennen kaikkea kukkaronnyörit antavat periksi.

Toinen sisustushaaste on meidän ns. vierashuone, jota myös pelihuoneeksi kutsumme. Minulla olisi jo tapetit valmiina, mutta remontin tekijä puuttuu.(Taitaa tällä hetkellä linnustaa siellä Ruotsissa...) Pienen pintaremontin myötä kalustus menee uudelleen järjestelyyn. Piano siirtyy toiselle seinällä, vähemmän näkyvälle paikalle ja nuo sarvipäät (= murheenkryynit/ sisustushaasteet) siirtyvät toivottavasti alakertaan, metsämieheni "lataamoon". Voin laittaa siitäkin huoneesta joskus kuvia, kunhan se(kin) valmistuu.

Jostain kumman syystä en saa ladattua kuvia viershuoneestamme tähän blogiin, joteen jääköön niiden kuvien julkaisu seuraavaan kertaan. Eli "summa summarum": Haastetta riittää vähän joka saralla, isoja ja pieniä. Ei muuta kuin avoimin mielin ja positiivisella energialla kohti huomista päivää!

2 kommenttia:

  1. Ai kun tuntuu tutulta nuo "kehityskaudet"! Onneksi ne ovat ohi - lasten osalta. Tosin niitä näyttää jatkuvan tälle myöhemmällekin ikäkaudelle, ja ihan sukupuolesta riippumatta!!Mutta muistetaan, että ne ovat niitä asioita, jotka muodostavat meidän elämän ja tiedämmepä sitten eläneemme.
    t.Tenttu-täti

    VastaaPoista
  2. Hei Tenttu-täti!
    Näin minäkin olen ajatellut, että kaikki vaiheet kuluu elämään. Se on vaan hassua, että aina ihminen on muka jossain "vaiheessa"...ehkä se auttaa meitä paremmin ymmärtämään itseämme ja toisiamme...

    VastaaPoista