sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Terassitilanne


Sunnuntai tunnetaan yleisesti lepopäivänä. Meillä taas ei. Heti aamupalan jälkeen menimme molemmat jatkamaan hommia terassilla.




 
Niin siinä sitten kävi, että rimoituksen suhteen teimme vielä edellisen postauksen jälkeen muutoksia.
Nyt ns. alaosa on kauttaaltaan tiheämpää ja korkeampien osa on ylempää alkuperäissuunnitelman mukaista tiheyttä.
 



 
Väri pysyy edelleen kelon harmaana. Selailin viime kesäistä postaustani, jossa pähkäilin terasin väritystä. Tuolloin oli ehdottomasti sitä mieltä, että harmaa ei sovi tänne meidän pihalle, mutta mites tässä kävikään...




 
Harmaahan tästä tulee ja se on oikein hyvä väri. Saman sävyinen harmaa kuin meidän pihamme päällyte. Rimoitus on ihan oman miehen aikaansaannosta. Se on asennettu hieman vinoon ja antaa ehkä hieman enemmän näköestettä.
 
 



Minä aloitin myös maalaus-urakkaa tänä aamuna, mutta mies sai jatkaa kun lähdin tekemään ruokaa ja valmistautumaan päivän rippijuhliin.
 
 
 



Tänne terassin takaosaa on tarkoitus istuttaa vielä villiviiniköynöstä tuohon korkeampaan osaa näköesteksi. Tapahtuuko se vielä tänä kesänä? Sitä en osaa vielä sanoa. Ulkoreunoille ajattelin laittaa mustaa koristehaketta pitämään rikkaruohoja loitommalla. Minun tekisi mieli ostaa myös uudet ulkokalusteet, mutta yritän malttaa mieleni ja pärjätä niillä "vastatuunatuilla"...


Tänään homma ei enää jatku terassilla. Tulimme äsken rippijuhlista ja mies lähti samantien hiihtolenkille. Minun pitäisi laittaa tuo nuorempi mies iltatoimiin ja nukkumaan. Toivottavasti terassimme olisi tulevalla viikolla valmis, niin pääsisin esittelemään sen (valmiina!) täällä blogissa. Toivotaan ainakin...:)













lauantai 29. kesäkuuta 2013

Leppoisa lauantai

Tänään päivä alkoi puolipilvisessa säässä. Olimme päättäneet jäädä kaupunkiin, koska kotipihamme terssiprojekti pitäisi saada päätökseen ennen poikamme syntymäpäiväjuhlia. Sunnuntaina aloitamme tämän kesän rippijuhlien (6 kpl) suman purkua... tästä eteenpäin melkeinpä joka viikonloppu jotain juhlaa.





 
Poikamme on vähän huono syömään aamupalaa ja muutenkin hän on hieman huono syömään uusia ruokia (= ennakkoluuloinen siis!). Tänään "houkuttelin" häntä syömään vähän toisenlaista aamupalaa, koska kyytipoikana oli mansikkaa.
 
 





Aamupala meni nopeasti ja tämä mansikkakulho tyhjeni alta aikayksikön.
 
'




Nyt, kun kesällä on vähän enemmän aikaa, oli kiva laittaa hänellekin "vähän hienompi" kattaus (=servetti).
 
 
 
 


 
Tänään mies on ahkeroinut siis terassin kimpussa ja se etenikin jo hyvään vaiheeseen. Minä päätin ulkoiluttaa meidän harvoja viherkasvejamme raittiissa ulkoilmassa.
 
 
 


 
Yöllä oli vähän satanut ja ajattelin, että jos nämäkin saisivat hieman luonnonvettä ja annoksen maisemanvaihdosta...pientä piristystä niillekin.
 
 
 

 
 
Varmuuden vuoksi nosti viherkasvit puutarhapäydän päälle, ettei pihassamme jylläävät kotilot hyökkää näiden "raukkojen" kimppuun.
 
 
 
Tänään käytiin koko perheen voimin myös äitimummilassa moikkaamassa kyläilemään tulleita sukulaisia ja pyöräilimme vielä pienen kaupunkilenkin. Innostui tarttumaan myös maalipensseliin eli luultavasti ensi viikolla esittelen teille valmistuneen terassimme.Tälläinen leppoisaa launtain viettoa täällä.
 
Eikä sitä sadetta ole koko päivänä oikein kunnolla tullut, vaikka niin vähän odottelin. Taidan kantaa viherkasvit takaisin sisälle. Onko tämäkin sitä hyötyliikuntaa?
 
 
 
 
 
 

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Viikon inspiraatio

Tällä viikolla sain taas inspiraatiokohtauksen. Ajatuksen tai idean tämän toteutukseen olen saanut jo vuosia sitten, mutta vasta nyt tuli se "tuumasta toimeen"-tunne. Kauan se kesti.



 
Lähtökohtani ideani jalostumiseen olivat nämä vanhat taloon kuuluvat tikapuut. Monta kertaa nämä ovat olleet matkalla jo kaatopaikalle ja yhtä monta kertaa olen onnistunut pelastamaan ne. Mies ei ilmeiseti ole uskonut, että joku päivä minä toden teolla saisin tehtyä näistä jotain.
 
 




Läheisestä rautakaupasta löysin nämä istutuslaatikot ja viereisestä taimimyymälästä kukkaset.
 
 
 
 

 
Maalasin tikapuut pihakalusteista jääneellä maalinlopulla mustaksi ja ta-daa...tikapuista tuli kukkateline!
 
 
 
 


Aluksi minulla oli vain kaksi kukkakoria ja olin ajatellut maalata loppuihin askelmiin jotain tekstiä, mutta päädyin kuitenkin ostamaan lisää koreja.
 
 
 
 

 
Maalipinta tarttui hieman epätasaisesti, vaikka hiosinkin tikapuut. Pieni rouheisuus ei tässä kohtaa haittaa kyllä yhtään. Voi olla, että tuohon keskiosaan yritän löytää jonkun kyltin ...
 
 
 
 


Nyt nämä saavat nojailla talomme seinustalla ja toistakin paikkaa olen miettinyt. Toivottavasti kukkaistutukset pysyvät hengissä pojan syntymäpäiviin asti eli heinäkuun puoleen väliin..
 
 



 
Tämä kukkateline oli mielestäni ihan hyvä ratkaisu. Maalaamiseen meni sellaiset puolituntia ja kukkien istuttamiseen saman verran. Pihassa yleisilme parani taas huomattvasti. Ottaen huomioon, että meidän pihassa kukkaistutuksia on vähän.
 
 
 


 
Ajatuksena on, että kesän jälkeen vaihtaisin istutukset syksy-tyyliin ja jos näihin saisi vaikka jonkun lyhdyn roikkumaan.
 
 
 
 
 
 
Koska tikapuut sijaitsevat kuumalla etelänpuoleisella seinustalla, kasvivalinta oli hieman haasteellinen. Tykästyin pelargonioihin ja niiden pitäisi kestääkin, mutta tuo riippuvampi kukka on vähän haasteellisempi.
 
 
 
Nyt ei mieskään ole näitä enää roudaamassa mihinkään ja tikapuut saivat uuden tehtävän pihallamme. Olipa palkitseva inspiraatiokohtaus!
 
 
 
 
 
 

torstai 27. kesäkuuta 2013

"Ristiretkellä"

Tänään suuntasimme jo heti aamupäivällä kaupungille...





Ensiksi meidän piti käydä luottoparturin luona laittamassa hiuksia kesäkuntoon. Se jälkeen soitimme kummipojallemme ja teimme treffit kaupungin keskustaan.
 





Ohjelmassa oli "ristiretki" kummipojan kanssa eli rippiristin ostaminen.






Vaihtoehtoja oli todella paljon; oli kultaista, hopeaa, valkokultaista ja terästä. Isoa, pientä ja keskikokoista. Oli timanteilla ja kruusauksilla koristeltua, pelkistettyä...vaikka mitä.
 
 
 


 
Se oikea löytyi kuitenkin melko nopeasti ja  ristiin valittiin myös ketju. Lisäksi ristin taakse tulee vielä kaiverrus (nimi ja konfirmaatiopäivä). Toivottavasti nuori mies sai nyt haluamansa ristin.
 
 
 
 

 
Ristiretkemme päättyi paikalliseesn pizzeriaa, jossa tehdään maailman parhaita pizzoja. Jälkiruoaksi haluttiin tietenkin vielä jäätelöä. Mukana kaupungilla oli myös "toisen polven" pikkumies ja piipahtihan siellä syömässä vielä hänen isänsä ja vanhin tytär. Sukulaisuussuhteita on tässäkin kuvassa sedästä serkkuun ja vähän kaikkea siltä väliltä...



Tälläinen risriretki siis meillä oli tänään. Oli oikein mukava viettää muutama tunti kummipojan kanssa niitä näitä jutustellen. Muutaman viikon päästä pääsemme kummeina (miehen kanssa)  konfirmaatiopäivänä vielä vastuulliseen tehtävään eli siunaamaan kummipoikamme.

Jälleen kerran voi taas ihmetellä, että mihin tämä aika oikein rientää? Itse en oikein meinaa pysyä mukana ja välillä tuntuu, että olen pudonnut jo totaalisesti kyydistä...siis välillä.

Näin se vain on.



keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kasvatusmietteitä


Ostin kesäkuun alussa kotiin silmäniloksi (ja ihan käyttöönkin) persiljaa, timjamia ja basilikaa. Ajattelin laittaa ne keittiöön tuomaan vähän väriä muuten niin musta-valko-harmaaseen sisustukseemme.



 
Tämän "tuplapurkin" löysin jostain kodin kätköistä. Käytetty viimeksi joskus vuonna 1 tai 2...
 
 


 
Lopputulos on tämä: Basilika ei ilmeisesti pitänyt ilmastoidusta autosta. Se otti ja kuoli heti. En ottanut edes kuvaa siitä. Niin onnettoman näköinen se oli jo heti kauppasta kotiuduttua.
 
 
 



Persiljan laitoin tällä viikolla roskiin. Olisi pitäyt ilmeisesti istuttaa ruukussa multaan. Nyt vain iskin ne ruukkuineen päivineen näihin valkoisiin ilman sen suurempaa istutusnäytöstä. Lopputulos on se, että timjami on enää nippa nappa hengissä ja sekin ilmeisesti kuolee pystyyn. Eikös tätä voikin käyttää myös kuivattuna? Tälläistä kasvatusonnistumista täällä!
 



 
 
 
Sitten astetta vaativampaan kasvattamiseen eli tuohon ihmislapseen. Meidän "silmäterämmehän" on ollut ja on edelleen erittäin ns. helppo lapsi. Kaikki uhmat ja muut ikäkriisit ovat menneet suht helpolla, ainakin vielä. Kuivaksi opettaminen ja nukahtaminen omaan sänkyyn ovat olleet todella helppoja. Ainut murheenkryyni on ollut pojan yöunet. Hän on ilmeisesti samanlainen nukkuja kuin minäkin, heräilee öisin helpostikin. Tämä on ollut vähän huono yhdistelmä, kun sekä äiti että lapsi ovat herkkäunisia. Kohta takana seitsämän vuotta vaihtelevasti nukuttuja öitä.
 
Pinna sänky -vaiheessa olen huudattanut lastani hyvällä menestyksellä. Kun lapsi siirtyi pinnasängystä pois, pysyi hän omassa sängyssä nukkumassa n. kaksi viikkoa. Sen jälkeen lapsi on tullut meidän väliin nukkumaan milloin mihinkin aikaan, epäsäännöllisen säännöllisesti. On mennyt monta yötä, että hän on nukkunut omassa sängyssä ja taas monta että ei...rasittavaa!
 
Kasvatusmetodeja ja poppaskonsteja (Super nanny-tyyliin) on kokeiltu jos jonkinlaista, että poika nukkuisi koko yön omassa sängyssä...heikolla/vaihtelevalla tuloksella. Olen vienyt lastani tuhat kertaa yön aikana takaisn sänkyyn, on kerätty rasteja (=palkitsemista) ja sitten olen myös tyytynyt kohtaloon eli lapsi on ihan rauhassa saanut tulla meidän väliin ja kaikki ovat nukkuneet hyvin...paitsi minä!
 
Levottomia öitä ei ole myöskään yhtään auttanut, että lapsellamme on ollut jo melko varhain jaloissa ns. kasvukipuja ja ne alkavat vasta nyt näyttämään laantumisen merkkejä. Eli meillä on öisin jouduttu antamaan ihan särkylääkettä, jotta lapsi saisi nukuttua. Tällä hetkellä pojan unta häiritsevät öiset äänet läheisen kaupan lastauslaiturilta, vilkas mielikuvitus ja pelot. Eikä niiden vaikutusta pidä vähätellä. Lapselle ne ovat ihan totista totta...
 
Nyt tulimme kuitenkin miehen kanssa siihen tulokseen, että poika on jo niin iso (siis ihan fyysisesti), että hän ei enää voi tulla nukkumaan meidän sänkyyn. Niinpä otimme seuraavaksi kasvatusmetodiksemme aivan rehellisen keskustelun. Poika sai itse kertoa ajatuksistaan/peloistaan ja me vanhemmat kerroimme oman näkemyksemme. Oli itse asiassa kiva /mukava keskustella oman lapsen kanssa ns. hyvässä hengessä ja itsekin huomasi, että poika jäi asiaa miettimään. Tuntui myös siltä, että hänkin arvosti keskusteluamme, jossa jokainen sai sanoa oman mielipiteensä ja sai tulla kuulluksi. Perhedemokratiaa parhaimmillaan. :)
 
Jymymenestys tämä keskustelu ei vielä ole ollut, mutta "valoa näkyy tunnelin päässä". On ollut öitä jolloin olen joutunut kolme kertaa palauttamaan omaan sänkyyn ja on ollut öitä, joilloin hän on tullut vasta aamulla eli klo 6.30 jälkeen. Tähän olen antanut  luvan. Mielessä on käynyt myös leveämmän sängyn ostaminen (no, ei todellakaan!) ja mahdollisesti pojan huoneen ja vierashuoneen päittäin vaihtaminen, jotta öiset kadun äänet eivät häntä herättelisi. Toistaiseksi mennään kuitenkin vielä nykyisen käytännön mukaan. Onneksi on vielä kesä aikaa totutella.
 
Summa summarum: Ei tämä kasvatustyö ole aina ihan helppoa, oli kysymyksessä sitten kasvit tai ihmiset...
 
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Päivän asu :)


Eilen oli vuorossa nurmikon leikkuu. Nykyään se on ihan mieluista hommaa, sillä siitähän tulee mulle aina (hyöty)liikuntamerkintä. Kyllä näissäkin hommissa pitää joku "porkkana" olla. Ja jotta elämä ei menisi ihan tylsäksi, päätin suorittaa operaatio nurmikon ajamisen ns. päivän asussa...




 
Kyllä tyyliä olla pitää (tai sitten ei!). Saappaat ja tunika sävy sävyyn, valkoiset trikoot yhdistettynä suuriin saappaisiin ja asun täydentää ehdottomasti nuo kuulosuojaimet. Niissä on vielä radiotoiminto eli tämäkin homma sujuu kuin tanssi, musiikin tahdissa.
 
 
 



Poikani pääsi ikuistamaan tämän päivän tyylikkään (?!) asun ja halusin tulla jakamaan sen myös teidän kanssanne. Mitäs sanotte? Tyyli ennen kaikkea! Vaikka pihahommia tekisi...
 

 
 
P.S  Kirjoitan tätä taas uudella koneellani. Siinä oli joku päivitysjuttu eli ei sen suurempaa hämminkiä, onneksi! 
 
 
 

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Elämäni ensimmäinen

Lupasin eilen, että kirjoitan tänään eräästä juhannuksen aikaansaannoksestani. Olen lopputuloksesta niin ylpeä, että nyt saatte "kärsiä" melkoisesta kuvakavalkadista...






Meillä on mökillä melkoinen kirjasto terasseja ja pihakalusteita käsitteleviä kirjoja. Tässä kuvassa vain osa niistä. Selailen näitä epäsäännöllisen säännöllisesti ja aina välillä mies(kin) saa kuulla pieniä vihjauksia, "että tommonen olisi ihan kiva meilläkin..." Kirjoja jälleen selaillessani päätin kokeilla puusepän taitojani. Elämäni ensimmäistä kertaa.
 




Hain vierasmajan alta erilaisia kestopuisia hukkapaloja, riittävä määrä tarpeellisia työkaluja ja nauloja... ja ryhdyin toimeen. Intoa taisi olla enemmän kuin taitoa.
 
 
 
 
 

Halusin tehdä puulaatikon. Minulla ei ollut minkäänlaisia piirustuksia, mutta mallailin puun paloja ja siitä se ajatus vähitellen alkoi muodostua. Katkaisusirkkeliäkin jouduin käyttämään. HUI!
 
 
 


Ja tälläinen siitä tuli!






Puutöitä olen tehnyt joskus kolmannella luokalla, mutta siitä nyt on jo jonkin verran aikaan. Mitään näin "suurta" en ole pikkukätösin koskaan tehnyt. Että olin ylpeä lopputuloksesta!!!Laatikko pysyi kasassa eikä mikään kulma ollut pahasti vinksallaan.
 
 
 



Ei tämä nyt täydellinen ole, mutta kyllä se minulle kelpaa. Mieskin sanoi, ettei löydä siitä mitään moitittavaa (ei kait halunut latistaa meikäläisen innostusta!)
 
 
 
 


Käytin kokoamisessa nauloja ja kieltämättä välillä meinasin heittää koko lootan mäkeen. Vasaroimistaitoni ei ole vielä kovin hyvä. Naulat pakkasivat menemään vinoon ja niiden irrottaminen oli työlästä. Naulojen irrottamisessa meinasi taas koko loota hajota osiin, mutta en luovuttanut. Kunnon ohilyöntejä sormeen tuli vain yksi!
 
 
 
 
 

Tässä se nyt on. Elämäni ensimmäinen ja valmis puulaatikko. Kahden tunnin (työn ja tuskan) tulos. Käyttötarkoitus on vielä vähän epäselvä; joko yrttienkasvatuslaatikko(?!) tai kesäkukille tai...katsotaan saanko siihen mitään. Haluaisin maalata vielä laatikon ja jonkin sortin kahvojakin olin ajatellut laatikon päihin.




Tällä kokemuksella voisin ajatella, että näitä voisi tehdä enemmänkin. Ja seuraavassa laatikossa voisin kokeilla naulojen sijaan ruuveja...ja ehkä hieman isompi laatikko. Tai ehkä joku muu puutyö...HMM!

Itsetunto kohonneena kohti uusia projekteja! :)






sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Vanhassa vara parempi

Nyt kävi kuulkaas niin, että blogitaukoni venyi näinkin pitkään ihan syystä. Minun uusi tietokoneeni teki "tenkapoon" eikä postaaminen olisi onnistunut, vaikka olisin halunutkin. Mutta onneksi vanha koneeni jaksaa "porskuttaa" (mitä nyt tässäkin näyttö välillä vilkuttaa ja kone kuumenee..) ja päivittäminen onnistuu ainakin jollain tapaa.

Juhannus oli ja meni. Meillä se meni rauhallisesti omalla mökillä. Lähdimme jo torstaina, kun sää vähän selkeni. Mitään varsinaista ohjelmaa ei kyllä ollut; saunomista ja leppoista olemista. Juhannusaattona miehen vanhimman pojan lapsi tuli meille yökylään ja siinä sitä ohjelmaa meillä olikin ihan riittävästi. :)


Tänä kesänä mökin rannalla majailee näköjään tälläinen "otus".
 


 
Tämä taitaa olla vielä "sinkkujoutsen", sillä siinä se mökin rannassa (ja edustalla) lillui koko juhannuksen.
 
 



Harjoittelin vähän pitemmän objektiivin käyttöä, mutta valitettavasti tämä ystäväiseni ei suostunut poseeraamaan kuin pyrstöään. Ei vahingossakaan kääntynyt sivuttain tai toisinpäin, ui vain kauemmaksi rannasta. Mahtoikohan ujostella...
 





Mökillä mies bongasi vielä toisenkin, vähän vähemmän miellyttävän otuksen, nimittäin kyykäärmeen! Nyt ei ole aihetta  hysteriaan, mutta kyllä sitä jalkoihin katsoo vähän eri tavalla...kunnes asian taas unohtaa.

Emme me mökillä kuitenkaan malttaneet löhöillä, vaikka ei varsinaista ohjelmaa ollutkaan. Minä innostuin pesemään vihdoin ja viimein mökin ikkunat ja järjestelemään nurkkia. Aika paljon lähti taas tavaraa roskikseen. Mies urakoi enemmänkin ulkona, siisti pihaamme ja teki ponttoonilaituriin pientä parannuskorjausta.

Juu...ja innostuin minäkin nikkaroimaan jotain, mutta tästä haluan tehdä ihan oman postauksen huomenna. Minä ihan itsekin yllätyin taidoistani. Huomenna täytyy käydä myös näyttämässä tietokonetta liikkeessä ja siitähän se viikko lähtee taas käyntiin. Heissuli vei vaan huomiseen!








torstai 20. kesäkuuta 2013

Pikainen tervehdys


Olen koko kesäkuun kirjoittanut blogia ahkerasti. Nyt olen kuitenin ajatellut (yrittää) pitää muutaman päivän tauon bloggaamisessa. Tämän postauksen kuvat ovat kuitenkin muutaman päivän takaiselta kävely-/pyörälenkiltä.





Niin hentoisia koiranputkia. Sain kerättyä pienen kimpun kotiin vietäväksi.








Samalta reissulta ajattelin ottaa vielä lupiineja, mutta niiden kukinta näyttää olevan enemmänkin loppusuoralla, joten poimimatta jäi. Nyt ryhdyn viettämään juhannusta (rauhallista sellaista) perheen kesken ja toivotan kaikille blogini lukjioille...
 











keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Lupaavalta näyttää...


Meidän terassiprojekti jäi viime kesänä vähän vaiheeseen. Tällä viikolla mies ryhtyi jatkamaan terassin tekemistä. Tänä kesänä teon alla on jonkinlaisen näköesteseinän ja muun kaiteen rakentaminen.






Mies on onneksi niin kätevä käsistään, että pystyy tekemään tämän ihan itse. Tässä on menossa suunnittelua. Myös osa puutavarasta on ns. omasta metsästä. Vain kestopuutavara on jouduttu ostamaan kaupasta.
 




 
Terassin kaiteet tullaan laittamaan seuraavanlaisella rimotuksella. Monta eri vaihtoehtoa  oli (lähinnä rimoituksen tiheyteen liittyen) ja tämäkin vaihtoehto ehtii muuttumaan vielä muutaman kerran. Minä olen pyörinyt pihassa lähinnä suunnitteluassisstenttina ja vaihdellut näitä suunnitelmia "vauhdissa".
 
 
 


 
Näköesteen korkeus (kadun puolinen seinä) on vielä päättämättä, mutta muuten terassi alkaa hahmottua. Minulle taitaa jäädä tämä viimeistelytyö eli kaiteiden maalaus ja somistaminen. Valitettavasti mies joutui lähtemään ihan "kunnon töihin" ja tämä homma keskytyi.



Todettiin vain yksissä tuumin, että meille sopii tämä "vaiheittain" rakentaminen. Viime kesänä tehtiin pohjat ja tänä kesänä projekti jatkui. Tässä välissä (talvella) ajatukset ovat saaneet rauhassa muhia/ vaihtua ja nyt on sitten se loppuun asti saattaminen. Vähän tämä tapa pitkittää lopullista valmistumista, mutta olemme myös todenneet, että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Tosin minun suunnitelmani ehtivät muuttua jo niin moneen kertaa, ettei tuo miesparka ehdi edes toteuttamaan kaikkia ajatuksiani. Sekin voi olla ihan hyvä asia...

Nyt pihassa näyttää kuitenkin niin lupaavalta, että tämä projekti saadaan tänä kesänä päätökseen. Olen ihan innoissani!




tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kesäjuhliin

Meillä on tänä kesänä tiedossa useampikin juhlatilaisuus ja olen jo pitemmän aikaan etsinyt itselleni uutta, vähän juhlavampaa mekkoa. Ensin ajattelin hankkia sen Marimekosta, mutta kuinka ollakaan kävin tänään Elloksen sivuilla ihan muuten vaan ja eksyin vahingossa selaamaan myös sen mekkotarjontaa. Ja siellähän se oli!






Tämä kuului Espritin mallistoon ja siellä oli useampikin minun makuuni olevaa mekkoa. Ensin ajattelin ostaa (tylsää) mustaa, mutta sitten päädyinkin tähän kirsikan väriseen. Lähetyksen pitäisi tulla ensi viikolla. Jännityksellä odotan, minkälainen väri on luonnossa ja mahtaako se sopia meikäläisen vartaloon ollenkaan?

Olen ollut hieman epäluuloinen  näihin netin kautta tehtäviin ostoksiin, mutta ei kai se merkki muutu miksikään, ostaa sen sitten kaupasta tai netistä. Ehkä minunkin asenteeni alkaa muuttua pikku hiljaa. Ainut huono puoli on se, että jos koko on väärä, niin täytyy nähdä se palauttamisen vähti. Mutta kokeillaan nyt tälläistä shoppaamista. Ensi viikolla olen taas viisaampi. Ehkä.






maanantai 17. kesäkuuta 2013

Siivouspäivä


Tämä maanantai on mennyt kotona siivotessa ja touhutessa. En jaksanut ryhtyä kovinkaan perusteelliseen siivouksen: pesin molemmat vessat, vaihdoin petivaatteet, imuroin huoneet ja pesin pari koneellista pyykkiä. Iltapäivällä ehdin vielä leikkaamaan nurmikon ja äsken tultiin pojan jalkapallotreeneistä kaupan kautta kotiin. Ihan tehokas maanantai...ollakseen maanantai.





 
Koska en viitsinyt laittaa tähän mitään siivouskuvaa, ajattelin nyt julkaista kuvia viime viikolta pojan huoneesta ja sinne ostetusta koulupöydön laatikostosta, sillä täällähän on siistiä!
 




 
Pöytä oli hankittuna meillä jo aikaisemmin, mutta nyt sain aikaiseksi ostaa tähän myös laatikoston. Tänne saa mukavasti laitettua kynät, koulukirjat yms. "härpäkkeet". Laatikot ovat toistaiseksi melkoisen tyhjät.
 
 
 


 
Tänne ei ole tulossa tämän jälkeen enää mitään suuria muutoksia. Huone on siis periaatteessa valmis. Ja onpahan tullut ikuistettua sekin, että pöytä on joskus ollut siisti. Pöydällä näkyy myös pojan uusi kännykkä, joka hankittiin viime viikolla (=syntymäpäivälahja). Nyt on sitten harjoiteltu soittamista, vastaamista ja tekstiviestien lähettämistä.




Näin se on tämä viikko polkaistu alkuun. Hyötyliikuntapisteitä on tullut tänään siivouksesta ja nurmikon leikkaamisesta ihan mukavasti. Jos yrittäisi saada tämän viikon loput liikuntapisteet ihan rehellisestä liikkumisesta... ;)