Hieman haastava yhdistelmä

Huomenna, huhtikuun 1. päivänä sisustuspalveluja tarjoava yritykseni S T A I L I A M O täyttää jo kolme vuotta. Jonkinlaisena hetken mielijohteena, sisustusopintojeni päättyessä, laitoin silloin kolme vuotta sitten toiminimihakemuksen menemään ja yritys oli perustettu. Aprillipäivänä.

Kolmen vuoden aikana olen päässyt toteuttamaan luovuuttani sisustusalalla.
Minulla on ollut mielenkiintoisia toimeksiantoja, joihin olen aina lähtenyt innolla mukaan.
Mistään ei ole tarvinnut vielä kieltäytyä. Töitä on tullut tasaisesti ja kaikissa projekteissa on ollut opittavaa.
Olen saanut toteuttaa unelmaani ja se on ollut myös mukavaa vastapainoa opettajan työlleni.

Oman erityisopettajatyön ja yrittäjyyden yhdistäminen on ollut koko kolmen vuoden ajan melko haasteellista.
Koska päätyöni vie suhteellisen paljon aikaa arjesta, ei yrityksen kehittämiseen ole jäänyt aikaa ja erityisesti mainonta on jäänyt heikoille kantimille.
Viikonloput ja lomavapaat olen yrittänyt käyttää tehokkaasti yrityksen kehittämiseen, mutta sellainen määrätietoinen sisällöllinen kehittäminen ja asioiden eteenpäin vieminen on ollut tuskaisen hidasta. Normiarjessa kahden työn suorittaminen ei ole ihan vaivatonta, sillä onhan tässä elämässä vielä muutakin ohjelmaa.



 

Minulla on paljon ideoita ja ajatuksia, mihin haluaisin sisustusalan yrittäjänä kehittyä ja ennen kaikkea keskittyä.
Sisustuskaupasta en haaveile, mutta haluaisin hyödyntää omia vahvuuksiani ja osaamistani. Julkisten tilojen, messuosastojen suunnittelu sekä opettaminen kiinnostaisi enemmänkin. Haaveilen edelleen myös lisäopinnoista tai ainakin kursseista, joista saisin vielä lisäoppia alasta, joten tavoitteita tulevaisuudelle on vaikka kuinka -  ja paljon...

 

Yrittäjänä minulla on vielä paljon opittavaa. Riskinotto ja oman työn hinnoittelu (=arvostus) on heikkouteni.
Olen turhan vaatimaton ja varovainen ja tällä saralla minulle on myös eniten kehitettävää. Heittäytyminen täysipäiväiseksi yrittäjäksi "tuosta vaan" ei ole minun juttuni. Koska olen varovaisen laskelmoiva, minulle ideaalitilanne olisi, että voisin yhdistää molemmat työni. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että minulla olisi opettajana tunteja nykyistä huomattavasti vähemmän (ja ne vähäiset säännölliset tulot),  jolloin voisin keskittyä yritykseni pyörittämiseen tehokkaammin.

Nyt joudun toistaiseksi tyytymään siihen, että yritystoimintani on edelleen sivutoimista. 

Teen sitä silloin, kun aikatauluni ja jaksamiseni antaa myöden. Haluaisin panostaa yritykseeni enemmän ja onneksi olen päässyt Starttivalmennuksen kurssille.
Voitin neljä kuukautta kestävän yrittäjäkurssin heidän FB-arvonnassa ja nyt pääsen vihdoinkin kehittämään yritystäni ammattilaisten avustuksella.
 Alun perin minun oli tarkoitus aloittaa huhtikuussa, mutta aikataulullisista syistä se päädyttiinkin siirtämään kesäkuulle. Ja hyvä niin.
Kesällä minulla on enemmän aikaa panostaa kurssiin ja toivon saavani sieltä lisää eväitä yrittäjyyteen ja yritysideani jalostamiseen.

 

 

 

 

Vaikka kahden työn yhdistäminen on haastavaa, koen olevani onnekas, sillä saan tehdä työtä, jota rakastan, sekä erityisopettajana että sisustussuunnittelijana. Työn vaativuus kouluyössä on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana ja välillä tulee pohdittua, jaksaako sitä työtä tehdä eläkeikään asti. Sisustussuunnittelijana työssä on vielä uutuuden viehätystä ja se toimii minulla tällä hetkellä "luovuuden lähteenä". Koska molempia töitä teen intohimolla, on vaarana kuitenkin uupuminen. Sisustussuunnittelupyyntöjä tulee tällä hetkellä sopivasti, mutta jos ne alkavat lisääntyä, tulee minun pohtia työ-ja yrityskuvioita uudelleen, sillä vuorokaudessa on vain 24 tuntia, viikossa 7 päivää... ja meillä jokaisella vain yksi elämä elettävänä.

 

 

 

Näillä ajatuksilla (ja kolmen vuoden yrittäjä kokemuksella) eteenpäin.

 

 

 

 

 

 

 

Stailauskeikka

 

Moni teistä lukijoista taitaa jo tietää, että erityisopettajan työn lisäksi teen myös sivutoimisesti sisustussuunnittelua. Viimeisin projektini on ollut yhden vuokra-asunnon stailaaminen, jossa ehostin kolme huonetta hieman parempaan yleisilmeeseen. Seuraavassa laitan teille muutamia kuvia kohteesta ja voitte itse todeta kannattiko stailaaminen vai ei...?

      

 

 

Keittiö on tyypillinen kerrostalokeittiö, joka ei herätä mitenkään erityisiä tunnetiloja.

Kalusteratkaisultaan ihan toimiva keittiö, joka kaipasi kuitenkin hieman päivitystä yleisilmeeseen.

Keittiöön laitoin yhden pitkän verhon, ruokailuryhmän, pienen kattauksen pöytään sekä muutamia sisustustavaroita tasoille.

Keittiössä poistettiin yhdeltä seinältä kuviollinen tapetti ja se maalattiin valkoiseksi.

Valitettavasti se ei näy kuvissa, mutta siisti pintoja ja yleisilmettä huomattavasti.

Muuten huoneessa ei tehty sen ihmeellisempää.

 

 

 

 

       

 

 

Makuuhuoneessa poistettiin yhdeltä seinältä sininen tapetti, jonka jälkeen se maalattiin valkoisella.

 Perinteisen makuuhuoneen sijaan stailasin huoneen työhuoneeksi Mademoiselle tuolilla, Vallilan verholla ja kolmesta laatikosta tehdyllä kirjahyllyllä.

Muutama sisustustavara hyllyyn ja pyöreä matto viimeistelivät tilan viihtyisäksi.

 

 

  

                               

 

Tässä kerrostalo-osakeyhtiössä oli tehty viime vuonna putkistosaneeraus, jonka yhteydessä päädyttiin vaihtamaan vain kalusteet.
Ensimmäisessä kuvassa WC:n kalusteet on vaihdettu, mutta stailaus tekemättä. Jälleen stailaus toteutettiin muutamalla sisustusesineellä ja kylpyhuonetekstiilillä.

 

Nämä muutamat kuvat todistavat vain sen, että pienillä muutoksilla huoneista saa viihtyisämmän näköisiä. Stailauksen ei välttämättä tarvitse olla kovin iso ja massiivinen, kun muutos on jo silmiin nähden positiivinen. Uusissa asunnoissa on tapana, että niitä kalustetaan enemmän, mutta esim. tällaisen vuokra-asunnon stailaaminen onnistuu vähemmälläkin kalustemäärällä. On oikeastaan hämmästyttävää, miten pelkästään verhoilla tai matoilla tunnelman saa erilaiseksi. Jos vielä jaksaa maalata seiniä tai vaihtaa tapetteja, on lopputulos vieläkin parempi.

Kevät innostaa usein sisustamaan ja tekemään kodissa muutoksia.
Nyt voi olla hyvä syy lähteä vaihtamaan verhoja tai muita tekstiilejä ja stailata koti kevätilmeeseen!






P-S. Jos haluat nähdä enemmän kuvia huoneista, voit käydä vilkaisemassa niitä S T A I L I A M O n blogista täältä.




 

 

Vilistävät viikot

Aika moni bloggaajista päivittelee ajankulumista ja kiireistä elämänmenoa. Nyt minä taidan yhtyä samaan laulukuoroon, sillä kohta olemme jo huhtikuussa, eikä aikaakaan, niin on jo kesä. Uskokaa vaan....

Kiireisen elämän keskellä on ollut pakko löytää keinoja sen hallintaan ja  myös rauhoittumiseen. Minulle keinot ovat olleet melko yksinkertaiset.
Olen lisännyt työmatkakävelyä (vaihtelevalla menestyksellä) ja en tee juurikaan töitä tietokoneella klo 19.00 jälkeen. Nukkumaan menen viimeistään kymmenen uutisten jälkeen. Koska tietokoneella vietetty aika on jäänyt minimiin, yritän saada työasiat hoidettua koulussa, mutta esim. blogin kirjoittaminen ja päivittäminen on jäänyt viikonloppuun. Tästä syystä myös postaustahtini on harventunut n. kerran viikossa tapahtuvaksi. Haluaisin kirjoittaa ehkä useammin, mutta elämäntapamuutokseni ei anna aina myöden. Ja jos totta puhutaan, arki on myös sen verran kiireistä ja ohjelmoitua, ettei siitä tahdo löytyä oikein muuta jutun aihetta kuin tämä kestoaiheeni, kiire.

Uusi linjaus arjessa on tuntunut hyvältä. Tekemättömät työt eivät ole minnekään kadonneet, mutta eivät myöskään kasaantuneet.
Ehkä olen jämäköitynyt töissä tekemään asiat ajallaan pois enkä siirrä niitä seuraavaan päivään. Uuteen kouluun valmistautuminen on tietänyt pitempiä työpäiviä, mutta sen kanssa on pystynyt elämään. Elämä on edelleen aikataulutettua (kiitos, että kalenteri on olemassa), mutta pystyn hallitsemaan sitä mielestäni aika hyvin. Ehkä myös arjen valinnoilla on ollut merkitystä kiireen kokemisessa. Tällä hetkelläkin koti kaipaisi hieman perusteellisempaa kevätsiivousta, mutta en ota siitä (enää) sen enempää painetta. Kevätaurinko paljastaa armottomasti likaiset ikkunat ja pölyiset nurkat. Viikkosiivousta ei tarvitse aina tehdä perjantaisin, kun on jo muutenkin väsynyt...tai edes viikottain. Joskus pelkkä imurointi riittää.

 

Kevään aikana aikatauluni vain tiivistyy, mutta onneksi hetkellisesti. Tämäkin on jo vuosien kokemuksella tiedossa, tosin tänä keväänä töissä lisäohjelmaa aiheuttaa juurikin tuo siirtyminen uuteen kouluun. Työllistävä prosessi, joka ainutlaatuisuudellaan auttaa kutenkin jaksamaan ja pitämään innostuksen yllä. Tämän lisäksi minulla on tiedossa paljon mukavaa ohjelmaa, erityisesti toukokuulle, joka olkoon vastapainona tälle kaikelle kiireelle. Kiireellä on usein (vai aina?) negatiivinen sävy, mutta tässä kohtaa täytyy todeta, että minun kohdallani se ei tunnu ahdistavalta. Ehkä kiireen kokemisessa pointti on se, onko se hallittua vai hallitsematonta kaaosta. Minulla se taitaa olla  tällä hetkellä pääsääntöisesti hallittua. Se tarkoittaa sitä, että kalenteri on melkoisen täynnä menoja ja tapahtumia, mutta joukossa on paljon myös mukavia juttuja, jotka eivät kuormita, vaan toimivat arjen irtiottoina. Hieman jämäkämpi ote erilaisten töiden tekemiseen, sen ikuisen jahkailun sijaan, on myös auttanut asiaan.

Kevät on muutenkin kiireistä aikaa, joten viikot tuntuvat menevän vilisten.

Kiirettä pitää tasaisesti, mutta se pitää meikäläisen myös "elossa".
Aurinkoiset päivät ja valoisat illat antavat mukavasti lisäenergiaa.



Oikein hyvää viikonloppua kaikille!





P.S.  Meillä kevät on alkanut viallisesti tänään, sillä poika aloitti just äsken sähkömopokauden... ;)

 

Vierailulla Lönnströmin kotimuseolla

Opettajan työssä pääsen välillä viemään oppilaita mielenkiintoisiin retkikohteisiin. Kuluneella viikolla vierailimme Rafael ja Teresia Lönnströmin kotimuseolla, täällä Raumalla. Kotimuseo sijaitsee n 150 metrin päässä kotitalostamme, mutta täällä olen vieraillut vain muutamia kertoja. Retkikohteena se on mielenkiintoinen, sillä koti on pyritty säilyttämään mahdollisimman autenttisessa muodossa.

 Alakerrassa on lukuisa huoneita, joissa on nähtävillä  Teresia Lönnströmin sisustustyyliä. 

Hänen intohimona on ollut kerätä taidetta ja sitä löytyykin jokaisesta huoneesta runsaasti.

Sisustuksesta löytyy paljon hienoja yksityiskohtia ja erityisesti taiteen suuri määrä saa ihastumaan.

 Vitriineissä ja sivupöydillä on pieniä taide- ja koriste-esineitä taidokkaasti aseteltuina. 

 

 

 

Sisustustyyli on melko runsasta, mutta kuitenkin arvokkaan tyylikästä.

Huoneissa kierrellessä yksityiskohtien määrä on huikeaa.

 

 

 

 

Vierailumme aikana saimme kuulla lyhyen historiikin talon ja sen asukkaiden historiasta.

 Teresia Lönnsröm piti mielellään juhlia ja iso ruokasali tarjosi hyvät puitteet niiden järjestämiseen.

Kotimuseosta löytyy monenlaista sisutuksen tyylisuuntaa.

Alakerrassa on hieman hienostuneempaa, yläkerran aulatilassa ja makuuhuoneessa on hieman maltillisempaa.

Yläkerrassa on tunnelmallinen makuuhuone, jossa Teresian vankkumaton tyylitaju jatkuu

 

 

 

 

 

 

 

Jos on kiinnostunut elämänkerrallisista asioista, on tämä Lönnströmin kotimuseo erinomainen vierailukohde.

Täällä voi aistia menneiden aikojen tunnelmaa, ripauksen varakkaan parsikunnan elämää, jossa Teresia eli vielä pitkään leskenä.

Tällaiselle sisustusnälkäiselle miljöö tarjoaa myös erinomaisen katsauksen tyylihistoriaan.

 

 

 

Oli hieno huomata, miten pienet oppilaamme vaikuttuivat hienosta ympäristöstä. He jaksoivat kuunnella opasta ja esittää myös hyviä kysymyksiä. Yläkerran mustavalkoinen televisio ja 70-luvun lankapuhelin herättivät heissä kummastusta. Erityisesti talossa oleva "sisäkön kutsukello" ja portaikossa esillä oleva aserivistö jäivät monen oppilaan mieleen. Tällä museokäynnillä saimme kokea myös palan oman paikkakuntamme historiaa. Uudemmassa siivessä pääsimme vielä tekemään aiheeseen liittyvän väritystehtävän ja kokeilemaan virtuaalilaseja. Totesimme kaikki, että vierailukohde sopii ehdottomasti kaikille, "vauvasta vaariin" ja suosittelen sitä vierailukohteeksi sekä turisteille että  meille raumalaisille.

 

 

 

 

Kirjahylly vanhoista puulaatikoista

Viime aikoina en ole kovinkaan paljon ehtinyt sisustamaan, mutta nyt ajattelin jakaa teidän kanssanne kivan sisutusvinkin tai oikeastaan DIY-jutun. Toteutin  tämän kirjahyllyn yhdessä stailauskohteessa ja lopputulos oli mielestäni kiva.

 

Olin jonkin aikaa sitten ostanut kolme vanhaa omenalaatikkoa työkaveriltani.

Alkuperäisenä tarkoituksena oli, että kiinnittäisin ne jossain vaiheessa seinähyllyksi meillä kotona.

Seinälle nämä eivät ole vielä ehtineet, mutta sain ajatuksen käyttää niitä eräässä stailauskohteessa.

Pinosin laatikot vain päällekkäin, jonka jälkeen somistin sen kirjahyllyksi. Tosi helppo juttu toteuttaa.

 

 

 

Koska asuntojen stailauksissa huonekalujen tulee olla suhteellisen kevyitä, oli tämä kolmen laatikon kirjahylly oivallinen ratkaisu. Laatikoiden kantaminen ei ollut raskasta ja  niiden kokoaminen tapahtui nopeasti. Kaiken lisäksi lopputulos on vielä hieman persoonallinen, ei ihan designia... eikä tusinatavaraa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Vanhoja puulaatikoita voi joku onnekas löytää vielä kirpputoreilta tai sitten voi tuunata uusia laatikoita esim. kalkkimaalilla maalaten.

Laatikoita en kiinnittänyt mitenkään toisiinsa, mutta jos tällaisen toteuttaisi kotona, tulisi osat kiinnittää toisiinsa ja varmuuden vuoksi vielä seinäänkin.

Vaikka meillä kotona sisustustyyli on hieman toisenlainen, minua kiehtoo tällaisten vanhojen tavaroiden yhdistäminen muuhun sisustukseen.

Tietynlainen rouheus ja kerroksellisuus tekee sisustuksesta omaperäisen ja yllättävän.

Puulaatikkoviritelmäni todistaa, että tavaroille voi keksiä uusia käyttötarkoituksia...

 

 

 

ja lopputulos voi yllättää positiivisesti.

 

 

 

 

 

 

 

Tässä elämän vaiheessa

Tässä päivät ja elämä soljuu vauhdikkaasti eteenpäin. Jostain syystä olen viime aikoina olen miettinyt paljon ikääntymistä ja yleensäkin ihmisen elämän vaiheita. En ole oikeastaan koskaan "kärsinyt" mitään ikäkriisiä, mutta nyt ehkä tunnistan miettiväni ikääntymistä hieman eri tavalla kuin ennen.

 

Luin mielenkiintoisen artikkelin siitä, miten ihmisellä on työelämässä eri vuosikymmeninä erilaisia vahvuuksia ja tunnistin itseni sieltä viiskymppisten joukosta, jolloin alkaa tuntea fysiologisia muutoksia. Nukkumiskykyni on muuttunut ja uusien asioiden oppiminen on hidastunut ja vaikeutunut.  En ole enää innokas kaikelle uudelle niin kuin nuorempana, vaan suhtaudun työntekoon "tasaisemmin", elämän tuomalla kokemuksella. Edelleen olen sitoutunut työhöni ja teen sitä koko sydämelläni, mutta mukaan on tullut myös aimo annos maltillisuutta...ja ehkä jopa realismia. Tulevat muutokset työssäni koulumaailmassa uusine opetussuunnitelmineen eivät saa minua vastustamaan muutosta, mutta en ole myöskään siellä innokkaimpien joukossa. Suotakoon se nuoremmille työkavereilleni, jotka pystyvät oppimaan ja omaksumaan asioita nopeammin ja keneltä löytyy myös enemmän virtaa ja jaksamista.

 

 

 

 

 

 

Eläkeikä häämöttää jossain tulevaisuudessa ja työelämässä tulisi pystyä jaksaa olemaan vielä ainakin 15 vuotta.

Siihen liittyvät asiat pyörivät päässäni ehkä kaikkein eniten. Mitä ja miten  haluan tehdä työtä, tai mikä elämässä ylipäätään on tärkeintä?

Terveys, hyvä parisuhde ja yleensäkin suhteellisen tasapainoinen elämä ovat tietenkin se "pääprioriteetti", mutta työn tärkeyttä ja sen mielekkyyttä pohdiskelen paljonkin, onhan se iso osa tämän hetkistä elämää ja omaa hyvinvointia. Huomaan väsyväni nopeammin ja aina viikonloppu ei meinaa riittää palautumiseen.

Koska en ole enää nuori, en tee työtä samalla tavalla kuin ennen. Tämän lisäksi maailma muuttuu...ja minä sen mukana.

 

 

 

 

Olen saanut lapsen piirun alle nelikymppisenä ja tällä hetkellä meillä eletään mielenkiintoista murrosikäisen lapsen ja kahden menopaussia elävien ihmisten arkea. Välillä kuohuu ja tunteet ovat pinnassa. Yritän ymmärtää sekä murrosikäisen että omia mielialanvaihteluja vaihtelevalla menestyksellä. Valittelin täällä blogissani alku vuodesta yöheräämisistäni, mutta syyksi olen löytänyt juurikin vaihdevuodet. Jotenkin sen asian toteaminen tuntui vapauttavalta. En ole enää nuori ja kehossa tapahtuvat asiat alkavat muistuttaa ikääntymiseen liittyvistä asioista. Näin luonto on päättänyt -  ja hyväksyn asian mukisematta.

 

 

 

Yritän kuitenkin joka päivä oppia jotain uutta ja säilyttää uteliaisuuteni...

 

 

 

Näillä ajatuksilla toivottelen kaikille mukavaa viikonloppua!

 

 

 

 

 

 

Pientä kevään ryhtiliikettä

Tämän vuoden alussa kirjoitin blogissani jonkinlaisia henkilökohtaisia tavoitteita tälle vuodelle. Ne eivät olleet mitenkään järisyttäviä, suuria mullistuksia, vaan enemmänkin elämän sisältöön vaikuttavia, ajanhallintaan ja elämän laatuun, liittyviä juttuja.

Oli oikeastaan hyvä, että kirjasin ne ylös, sillä aika ajoin olen käynyt muistuttamassa itseäni niistä.
 Nyt kun alkoi maaliskuu, huomaan, että olen pysynyt melko hyvin tavoitteisani ja suunta näyttää oikeanlaiselta.
Liikunta on pysynyt päivittäisessä kuviossa mukana. Työmatkat sujuvat pääsääntöisesti kävellen.
Tämän lisäksi olen aloittanut lapseni kanssa pienen lihaskuntoilun, jossa harjoittelemme muutamia lihasryhmiä.
Alakerrassa meillä on huone, jossa jumppaamme ja tsemppaamme toisiamme muutaman kerran viikossa...
ja yhdessä se on  paljon mukavampaakin.


 

 

 

Hiihtoloman jälkeen päätin myös vähentää sokerin syöntiä (jälleen kerran).
Edellisen kerran pystyin olemaan "karkkilakossa" puolitoista vuotta, mutta oikeastaan viime kesänä makeanhimoni ryöpsähti jälleen.
Sokerin vähentäminen ei tarkoita totaalikieltäytymistä, mutta selvää vähentämistä. Yhtään karkkia en ole syönyt, mutta yhden leivoksen ja pullan olen nauttinut.
Tässä makeisremontissa olen vähentänyt myös sipisen syöntiä, sillä sitäkin lajia on tullut syötyä ihan liikaa.
Herkutella saan edelleenkin, mutta kohtuudella.

Viimeisin ryhtiliikkeeni olen tehnyt ajankäytössä. Perjantain olen pyhittänyt "tietokoneettomaksi päiväksi".
Tämä tarkoittaa sitä, että kun perjantaina lähden töistä ja suljen tietokoneen, en aukaise sitä myöskään kotona.
Tietokoneella tulee helposti tehtyä töitä tai muuten vaan eksyttyä internetin ihmeellisen maailmaan. Huomaamatta sen ääressä menee tunti jos toinenkin.
Olen todennut sen muutenkin melkoiseksi "aikasyöpöksi", joten myös muina päivinä pyrin sulkemaan tietokoneen viimeistään klo 19.00.
Sen jälkeen pyhitän aikaa itselleni ja perheelleni. Loppujen lopuksi aika pieni asia, jolla on ollut ajankäytöllisesti suuri merkitys.

 

 

Elämäntapamuutokset eivät meikäläisen kohdalla tapahdu yhdellä rysäyksellä vaan hitaasti. Näillä pienillä ryhtiliikkeillä pyrin terveellisempään elämään ja parempaan elämänlaatuun. Tällä hetkellä työ(t) vie ajastani liian iso osan, mutta sillekin on tehtävissä jotain. Kaiken tämän kirjoittamani ohella työstän koko ajan ajatuksissani tulevaisuuttani, lähinnä töiden osalta. Olen asettanut itselleni jonkinlaisia askelmerkkejä tai välietappeja, joita kohti menen. Katse suunnattuna eteenpäin - hitaasti, mutta varmasti.

 

 

 

Sillä tosiasia on, että jos haluaa elämäänsä muutosta, täytyy se lähteä omasta itsestä.
Niin yksinkertaista se vain on.