lauantai 26. toukokuuta 2018

Kahden vaiheilla


Viime aikoina elämässä on ollut melkoista haipakkaa ja vielä tuntuu sama meno jatkuvan,  ainakin vähän aikaa. Muutama viikko sitten ostin kotiimme verhon, joka on kaikkea muuta kuin perinteistä meikäläistä...







Yhtenä iltana sovitin verhon olohuoneeseen muutamalla nupinneulalla ja nyt makustelen kaikessa rauhassa sitä...tykkäänkö siitä vai en?
Vihreää väriä ei ole oikeastaan koskaan näkynyt sisutuksessa, mutta nyt olen ajatellut siedättää itseäni.
Peikonlehti on nykytrendiä, mutta silmäni tarvitsee totuttelua. Onko tässä sittenkin liikaa väriä? 
 







Tämän verhon myötä sain kotiini samalla hieman ikivihreää, jota en taatusti onnistu ylikastelemaan tai kuihduttamaan kuoliaaksi.
Verho ei oikein vielä pääse laskeutumaan kauniisti, joten pienen korjauksen jälkeen lopputulos voi olla paremman näköinen
Ja voi olla, että verhon kaveriksi tarvitaan jotain muuta kuin tuo vanha pärekori...
 
 
 
 
 
 
Verhon myötä olohuone muuttui vehreämmäksi ja isojen ikkunoiden takana vihreys jatkuu meidän nurmikkona
Ehkä jaksan kesän verran katsoa tätä ja sen jälkeen palaan todennäköisesti tuttuun valkoiseen sivuverhoon.
Printtikangas on kaunis, mutta jostain syystä se ei ihan tunnu sopivan meille...
 
 
edelleen kahden vaiheilla...
 
 
 
 

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Napanuoran venymistä


Meidän lapsemme ja minun ainokaiseni täyttää tänä kesänä 12-vuotta. Ihanat ja huikeat lapsuusvuodet alkavat olla päättymäisillään. Hieman haikein mielin seuraan hänen kehitystään, mutta samalla tulee pohdittua myös tätä äidin roolia...





Lapseni lomailee tällä viikolla ensimmäistä kertaa pidempään ilman minua.
Lomamatkat olemme aina ennen tehneet kokonaisena perheenä, joten tilanne on tavallaan meille (minulle) uusi.
Omat opiskelukiireeni eivät mahdollistaneet minun lähtemistä reissuun, mutta isä ja poika nautiskelevat Turkin lämmöstä yhdessä isoveljen perheen kanssa.
Nyt tässä on sitten opeteltu olemaan yksin, joka näin äkkiseltään tuntuu hyvinkin kummalliselta.Tarkoituksellisesti olen ohjelmoinut viikkoni täyteen, jottei ajatukset karkailisi liian usein ikävöimään ja todettakoon nyt tässä, että hyvin olen pärjännyt.


Olkoon nämä hetket hyviä siedätyksen paikkoja tulevaisuuden varalle, sillä lapsen kasvaminen ja itsenäistyminen on vain väistämätön tosiasia.
Prosessi, jossa äitinä, kasvattajana ja huoltajana joutuu käymään läpi erilaisia tunnetiloja ja ajatuksia. Hassua, miten sitä (aina) ajattelee oman lapsen pärjäämistä, vaikka toinen meistä huoltajista on vielä reissussa  mukana, sillä kyllä minä tiedän hänen pärjäävän.


Edeltävänä viikkona lapseni kyseli minun suunnitelmiani lomaviikolle ja oli ilmeisen huolissaan siitä, miten MINÄ pärjään.
Koin, että tehtäväni oli vähän rivien välistä kertoa, että "kyllä äitikin pärjää. Ei tarvitse olla huolissaan".
Nyt sieltä on lähetetty kivoja kuvia ja heillä on ollut ilmeisen mukava aktiiviloma.
 
 
 
Näitä irtiottoja tulee tulevaisuudessa enenevässä määrin, sillä se kuuluu elämään.
Tässä sitä harjoitellaan viikon verran äidin ja lapsen napanuoran venymistä ja se(kin) on  ihan hyvä asia...meille molemmille.
 



sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Lomahaavetta


Niin, otsikon voi ymmärtää ainakin kahdella eri tavalla; voi haaveilla lomakohteesta tai -matkasta tai sitten ihan rehellisesti haaveilla lomasta. Minun otsikkoni viittaa tuohon jälkimmäiseen.






 
Tänä vuonna tulevat kesäkuukaudet tulevat olemaan kaikkea muuta kuin lomailua.
 Opettajan työstäni olen lomalla, mutta olen ajatellut pusertaa opiskelut pakettiin suurimmaksi osaksi kesän aikana.
Tiedossa olisi siis vielä kolme näyttötutkintoa, joista yksi todennäköisesti on kirjallinen työ hirsirakentamisesta Suomessa.
Siihen minun täytyy kerätä ja lukea aineistoa, jonka pohjalta kirjoitan jonkinlaisen koosteen.
Kaksi muuta näyttötutkintoa tulevat olemaan näillä näkymin keskenään hieman erilaisia sisustussuunnitelmia;
toinen perustuu korjausrakentamiseen ja toinen tilan käyttöön liittyvään suunnitelmaan.







Eräänä iltana katsoimme isännän kanssa yhdessä kesän kalenteria todeten, että ohjelmaa on. 
Molemmilla on jonkin verran omia menoja (+ minun opiskeluni), mutta pari viikkoa yritetään ehtiä viettämää yhteistä lomaa mökillä
Meidän perheen miehet lomailevat keskenään muutamaan otteeseen ilman minua, joten sen ajan olen ajatellut pyhittää tehokkaasti opiskeluun.
Tiedossa on siis kiireinen kesä ja pari muutakin (lisä)juttua olen luvannut hoitaa, joista saatan kertoa myöhemmin. 
Vaikka kesä näyttää olevan hyvinkin ohjelmoitu, yritän malttaa ja muistaa pitää myös vapaata.
 




Tämä kesä menee pitkästä aikaa minun osaltani hieman poikkeuksellisissa merkeissä. Siitä on jo useampi vuosi(kymmen) aikaa, kun viimeksi kesäni on ollut näin täyteen "buukattuna". Taisi olla silloin, kun tein opettajan erikoistumisopintoja Jyväskylään. Onneksi koululaisten ja (muiden) opiskelijoiden ansaittu loma alkaa kuitenkin olla jo hyvin lähellä. Meikäläisen  lomahaaveet siintävät jossain kaukaisuudessa - hamassa tulevaisuudessa. Ehkä koulujen syyslomalla...
 


 
 
 

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Kesän kynnyksellä....


Opiskeluun liittyvät asiat painavat päälle oikein kunnolla ja edelliseen blogikirjoitukseen viitaten, minun on ollut pakko ottaa pieni aikalisä (tai hengähdystauko) itselleni. Paras tapa pieni irtiottoon on ottaa etäisyyttä stressiä aiheuttaviin asioihin. Niinpä minä lähdin perheeni kanssa mökille...







Vietimme Helatorstain mökillä talkootöitä tehden. Saimme avuksi myös miehen vanhimman pojan perheen.
Teimme yhdessä koko päivän ahkerasti töitä sekä sisällä että ulkona ja saimme mökin laitettua kesäkuntoon.
Vaikka mökkimme on ns. talviasuttava, käymme siellä nykyisin enää harvoin ja kesäkäyttökin on vähentynyt kaiken muun elämän keskellä.
Mökkimme on kuitenkin meille tärkeä tukikohta ja ainakaan vielä emme ole valmiita luopumaan siitä.


 
 



Mökkimme sijaistee pienen venematkan päässä, saaressa ja siellä huomaa, miten kevät (ja kesä) on hieman jäljessä. 
Tosin nyt nämä kesälämpimät säät lisäävät puiden lehtien kasvua ihan silmissä. On hienoa seurata luonnon heräämistä näin läheltä.
Linnuilla oli pesimätouhut täydessä käynnissä, mutta puissa oli vielä pieniä lehden alkuja.
 
 
 

 
 
Saaressa ollessa nämä maalliset kiireet unohtuivat hetkeksi.
Tekemättömät työt eivät häipyneet minnekään, mutta tuolla mökillä ollessa en ehtinyt niitä myöskään miettiä ja murehtia.
Sain asioihin vähän etäisyyttä ja sain keskittyä olennaiseen - nauttimaan hetkestä, tässä ja nyt. Onko se maailman loppu, jos opiskeluasiat jäävät vähän roikkumaan tai ne eivät edistykään ihan siinä tahdissa, mitä suunnittelin, koska elämässä tapahtuu niin paljon muutakin?
 
Eihän se ole...sehän on vain elämää!!!



Tänään vietetään äitienpäivää, joten toivotan kaikille äideille oikein hyvää äitienpäivää!
Ja erityisen lämpimät onnittelut omalle rakkaalle äidilleni!
 
<3 
 








keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Hengähdystauko


Se on nyt kuulkaas sellainen juttu, että meikäläisen on tässä kohtaa kevättä pidettävä pieni tauko blogin kirjoittamisessa...




 
 
Niin kivaa kuin tämä bloggaaminen onkin, nyt ei meinaa oikein aika riittää tähän harrastukseen.
Opiskelut vievät vapaa-ajasta mukavan siivun ja sen vähäisen ajan haluan nyt viettää jossain muualla kuin tietokoneen ääressä.
Valokuvaaminen on jäänyt harmittavasti tauolle jo jonkin aikaa sitten, joten blogissakin olen tyytynyt näihin kännykkäräpsyihin.
 
 
 
 
Olen aikaisemmin pystynyt kirjoittamaan 2-3 postauksen viikkotahtia, mutta nyt ajattelin harventaa hetkeksi. Koska aikatauluni on kiireistä, en halua kirjoittaa mitään sanomatonta "liipalapaa" ja ehkä jutun aiheetkin ovat tällä hetkellä hieman vähissä. Niin kiirettä ei kuitenkaan ole, ettenkö joskus ehtisi kahvikupilliselle. Minulle on tullut tavaksi, että ennen työharjoittelupäivän alkamista käyn aina jossain aamukahvilla. Täällä Raumalla on paljon mukavia kahviloita, joissa päivä on mukava aloittaa. Istahtaa hetkeksi alas ja ottaa pieni hengähdystauko...
 
 
 
Toivotaan, että toukokuu jatkuisi aurinkoisena ja lämpö hellisi meitä.
Aika lupaavalta näyttää just nyt!
 
 
 
 


P.S Elämääni voi seurata myös FB:n ja Instagramin puolelta. Linkit löytyvät yläbannerin palkista...


sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Pakolliset kuviot


Toukokuun alkupäiviin liittyy aina yksi minulle epämieluisa tekeminen, nimittäin veroilmoituksen tarkistaminen ja täydentäminen...





Vaikka olen jo hyvissä ajoi tarkistanut ja tehnyt laskelmani, tulee papereiden täyttämisessä yleensä joku ongelma, jota sitten selvittelen miehen kanssa yhdessä ja erikseen. Lisätöitä aiheuttaa toiminimeni, jonka veroilmoituksen täytön kanssa saan kulutettua useamman tunnin. Nyt on menossa vasta toisen tilikauden verotus ja toimintaa on ollut edellisvuotta enemmän. Meillä mies on se, joka näitä talousasioita ymmärtää paremmin ja hän löytää ilmoituksestani kohtia, jotka on minulta jäänyt epähuomiossa (tai tietämättäni) täyttämättä.



 
 
Kieltämättä minulla on muutaman kerran käynyt mielessä tilitoimiston palveluihin siirtyminen, vaikka kirjanpitoni on vielä hyvinkin pientä.
Tällaiset numeroiden kanssa pelaamiset ovat meikäläiselle melkoista pakkopullaa ja tunnollisena ihmisenä saan näistä tehtyä "elämää isompia asioita".
Ettei vaan joutuisi kiinni mistään verovilpistä tai vaikka saisi syytteeseen talousrikoksesta. Sehän olisi ihan kamalaa!!!
 
 
 
Paperitöitä on tullut työstettyä viikonlopun aikana enemmänkin. Veroilmoitusten (2 kpl) lisäksi minulla on kaksi näyttötutkinnon arviointia maanantaina, joita olen vielä hionnut esityskuntoon. Sen lisäksi olen valmistellut yhtä näyttötutkintosuunnitelmaa, jonka toteutan työharjoittelupaikassani toukokuun viimeisellä viikolla. Tietokoneen ääressä on tullut tönötettyä  liian paljon, mutta nämä pakolliset kuviot on nyt vain ollut pakko tehdä pois alta. Näin se vain on. 
 
 
 
 

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Toukokuuta


Kun ikkunasta katsoo ulos, on jokseenkin vaikea kuvitella, että kevät ja toukokuu on täällä. Luonto tuntuu olevan heräämistilassa odottaen aurinkoisia ja lämpimiä kelejä, joten kevään merkkejä on vielä aika vähän näkyvissä...









Minulle toukokuu merkitsee opintovapaani loppumista.
Olen vielä tämän kuun työharjoittelussa ja teen siinä samassa vielä yhden näyttötutkinnon.
Tässä kuussa minulla on lisäksi kahden aikaisemman näytön arvioinnit, joten melko tiukkaa puristamista on vielä tiedossa.
Toukokuun loppuun asti mennään täysillä ja kesällä (tai ainakin kesäkuussa) voin jo hieman hengähtää.
 
 
 
 




Neljän kuukauden opintovapaa on ollut hyvä kokemus, sillä olen päässyt keskittymää olennaiseen.
Työssäoppiminen on todellakin ollut nimensä veroista. On hieno huomata, että on oppinut asioita ja saanut paljon uutta tietoa sekä tuotteista että yrittämisestä. Vaikka opintovapaalla ei ole päässyt rikastumaan (pikemminkin päin vastoin), olen saanut molemmista työharjoittelupaikoista arvokasta kokemusta ja ennen kaikkea uskoa omaan itseen. Aikaisempi kokemus myyntityöstä on ollut vähäistä ja tuntunut jopa vieraalta, mutta nyt se tuntuu peräti mukavalta.
 
 
 




Opiskeluni on ( ja on ollut) tämän ensimmäisen lukuvuoden sen verran intensiivistä, että kodin sisustaminen ja yritystoiminnan kehittäminen on jäänyt väkisinkin vähemmälle. Syksyllä oman päivätyön ja opintojen yhdistämisessä oli omat haasteensa ja kevätkauden työharjoittelut ovat verottaneet oman osuutensa, joten tässä on pitänyt hieman "priorisoida" asioita. Suunnitelmissa on, että tekisin myös kesällä jonkin verran opintojani, jotta saisin viimeisetkin opinnot tehtyä jouluun mennessä. Tämä tarkoittaa vain sitä, että "opiskeluhumun" lisäksi muuten on ollut aika lailla hiljaiseloa, ihan niin kuin toukokuun alun luonnossa. 
 
 
 
Kaiken tuon hiljaisuuden alla saattaa kuitenkin muhia mukavia asioita...
 
 
 
 

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Yhden (messu)kokemuksen rikkaampana


Opiskelupaikkani Sataedu osallistui kuluneena viikonloppuna Piha, puutarha ja Porin rakennusmessuille. Koska sisustaminen kiinnostaa minua, on tämänkin postauksen kuvat sisustuspainotteiset. Tässä muutamia kuvia paikan päältä...




 
Messuille oli koottu sisustussuunnittelijoiden ideoimana erilaisia huoneita, jossa oli hyödynnetty Porin vaihtokalusteen huonekaluja ja luotu erilaisia tiloja.
 
 
 
 
 




 
Tilat olivat melko pelkistettyjä, mutta sivukorvalla kuuntelin ihmisten kommentteja niistä.
Sisustus herättää aina mielipiteitä - puolesta ja vastaan...
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Meidän oma osastomme olikin sitten hieman vaatimattomampi.
Alla oleva kuva on perjantailta, jolloin rakensimme messuosastoa...
 
 
 



Pieni joukko meitä sisustusartesaaniopiskelijoita pääsi suunnittelemaan messuosastoa ja myös edustamaan varsinaisille messuille.
Ideana oli, että me opiskelijat voimme antaa sisustusvinkkejä ja koulutuksen edustajat kertovat koulutustarjonnasta messuyleisölle. Sataedun messuosasto oli meidän ideoima, tosin toteutus oli sekä aikataulullisesti että budjetillisesti melko haastava. Olemassa olevia messulakanoita piti käyttää kustannussyistä, joten meidän sisustuksellinen näyttävyys jäi vähän vaatimattomaksi. Toteutimme kuitenkin juhlakattauksen, jossa ideana oli tietynlainen eriparisuus.
Jotain kuitenkin saatiin toteutettua, vaikka alkuperäinen suunnitelma olikin toisenlainen.






Perjantaina aamupäivä meni messuosastoa rakentaessa ja sunnuntaina edustimme  parhaan kykymme mukaan.
Koska vuorottelimme osastolla olemista, pääsimme myös kiertämään messualueella. Väkeä oli ihan kivasti ja messut vaikuttivat ihan asiallisilta.
Moninaisuutensa vuoksi ehkä pientä "sekametelisoppaa ja sillisalaattia".



Kokemuksena messuviikonloppu oli hyvä ja voi olla, että innostun joskus "messuilemaan"  oman toiminimeni puitteissa. Messuilla kulkiessa olisin toivonut, että yrittäjät olisivat panostaneet enemmän oman osastonsa ulkonäköön. Messut on hyvä paikka tuoda tuotetta tai osaamistaan esille ja siksi ensivaikutelma ja hyvä yleisilme olisi enemmän kuin tärkeätä. Mielestäni näytteilleasettajat voisivat käyttää enemmän ammattilaisia (visualisteja ja sisustusuunnittelijoita), jotta oma messuosasto houkuttelisi asiakkaita. Messuilla osallistumien oli minulle oikein hyvä "opintomatka",  monessakin suhteessa...




Nyt on takki melkoisen tyhjä ja huomenna menen jälleen työharjoitteluun.
Vapun vietto taitaa sujua melko rauhallisisa merkeissä -  akkuja ladaten...
 
 
 

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Messuvalmisteluja


Kaiken muun kevätkiireiden keskellä tällä viikolla työn alla on Porissa järjestettävä Piha, puutarha ja Porin rakennusmessut. Hieman pikaisella hälytyksellä Sataedu päätti osallistua tapahtumaan ja tietenkin sinne haluttiin myös opiskelijoita mukaan. Kaksipäiväinen messu keskittyy pihaan ja puutarhaan, mutta meidän tehtävänä siellä on edustaa koulutusta. Lauantaina osastolla häärää hiusalan opiskelijoita ja sunnuntai on pyhitetty meille sisustusopiskelijoille.





Messuvalmisteluihin tuli yllättävä käänne, kun ensimmäisessä (ja viimeisessä) yhteisessä palaverissa paljastui, että me sisustusalan opiskelijat vastaamme messuosastomme rakentamisesta ja yleisilmeestä. Me kun olimme ajatelleet, että menemme vain sunnuntaina pitämään pieni muotoista sisustusklinikkaa muutamaksi tunniksi. Pienestä hommasta tulikin vähän suurempi...
 

 


 
Sähköpostit ja whatsapp-viestit ovat vaihtuneet suunnittelutiimissä tiiviisti. Lisähaastetta projektille tuo se, että messubudjettimme on periaatteessa nolla!
Messuosasto yritetään saada kasaan jo olemassa olevilla koulutuksen tavaroilla (messuverhot, pöydät ja tuolit) ja me opiskelijat yritämme tuoda sinne ilmettä omilla tavaroillamme. Nyt nyhjätään tyhjästä!




 
 
Päätimme tehdä muutamia sisustusplansseja messuyleisön katsottavaksi, joten tällä viikolla muutama meistä on työstänyt näitä.
Vanhoja lehtiä, esitteitä ja mainoksia on tullut silputtua ja minulla on koossa tällä hetkellä kolme erilaista sisustustyyli-planssi. Muutama pitäisi ehtiä vielä askartelemaan, mutta aikataulu on armottoman tiukka, joten toteutukseen ei valitettavasti ehdi oikein kunnolla panostamaan.
Perjantaina tuodaan "kootut teokset" paikan päälle ja alemme siis kokoamaan messuosastoa.




Projektin alussa toivoin, että se ei olisi toteutunut (meitä oli vain muutama kiinnostunut), mutta nyt taidan olla jo hieman innoissani.Otan tämän(kin) projektin mahdollisuutena oppia jotain uutta, kun pääsee paikan päälle osallistumaan messujärjestelyihin... eli meikäläiselle tämä on myös eräänlainen opintomatka.
 
 
 
Ja koska minä pidän haasteista, ovat uudet kokemukset aina tervetulleita! 
Loppuviikko menee tiiviisti messuillessa ja yritän ehtiä ottamaan sieltä myös kuvia.
Vaihteeksi menen taas melkoisella tohinalla ...
 
 
Hei, hulinaa kaikille!
 
 

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Sparrausta


Kävin viime viikolla hakemassa pientä sparrausapua ja ulkopuolista näkökulmaa yritykseni toimintaan. Tässä olen nyt muutaman vuoden verran toiminut toiminimellä ja vähän harrastuspohjalta, mutta nyt halusin kuulla ulkopuolisen neuvoja ja ehkä vahvistaa omia ajatuksiani yritykseni tulevaisuutta ajatellen.






Varasin ajan Rauman kaupungin yritysneuvontaan, josta sain asiantuntevaa palvelua.
Henkilökohtaisessa tapaamisessa yritysneuvojan kanssa keskitytään liikeideaan ja sen toteutukseen liittyviin haasteisiin.
Se on myös maksutonta ja ehdottoman luottamuksellista. Tapaamisen alussa kartoitettiin yritykseni nykyistä toimintaa ja sen jälkeen kerroin visioistani ja mahdollisista tulevaisuuden suunnitelmista.
 
 




Tapaamisen pohjalta sain muutamia hyviä toimenpide-ehdotuksia, joita lähden työstämään eteenpäin.
Ensi töikseni minun täytyy laatia liiketoimintasuunnitelma, joka jäi minulta yritystoiminnan alussa aikoinaan tekemättä.
Tämän lisäksi minun täytyy tehdä uusi CV, jolla markkinoin henkilökohtaista osaamistani. Kotisivut vaativat myös pientä päivitystä ja  freesausta. 
Jotta saisin nämä kaikki em. tehtyä, sovin yritysneuvojani kanssa vielä seuraavan tapaamisen kesäkuun alkuun, jossa katsotaan sen hetkinen tilanne.
 
 

Olen sen verran kauan aikaa pyöritellyt yritykseni asioita (ja lukuisia ideoita) pienessä päässäni, joten koin tämän neuvontahetken tarpeelliseksi. Sain riittävästi työkaluja asioiden eteenpäin työstämiseen ja uskoa siihen, että yritykseni sisällä olevat ideat eivät ole ihan "tuulesta temmattuja". Edelleen jatkan pienimuotoisesti yritykseni kehittämistä, mutta tiedossa on myös jonkinlaista kohderyhmän laajentamista. Katostaan nyt, miten saan asioita työstettyä ja vietyä niitä eteenpäin, sillä "hiljaa hyvä tulee"...






keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Monenlaista menoa...


Tähän viikko lukeutuu vaihteeksi niihin, jossa tapahtumia on jokseenkin paljon. Valokuvaamaan en ole ehtinyt, joten postaus toteutetaan muutamalla hyväksi havaituilla Pixapayn kuvapalvelun kuvilla...






Maanantaina kävin Kokemäellä päivittämässä opiskeluun liittyviä asioita. Samalla suunnittelimme Porissa järjestettävään kevätmessuun liittyviä asioita. Minä, kun olin ehdottanut, että me opiskelijat menisimme messustandille pitämään "sisustusklinikkaa" ja kertomaan vähän koulutuksestamme. Ja tietenkin minä olen sitä nyt järjestämässä... ja osallistumassa. Järjestelyjen osalta homma vähän laajeni, kun me olemmekin nyt suunnittelemassa ja tekemässä/rakentamassa osastoa, joten saamme vähän tuntumaa siihenkin. Tiiviillä aikataululla ja nolla budjetilla ollaan nyt kehittelemässä jotain...
 

Tiistaiaamuna menin omalle työpaikalleni (kouluun) suunnittelemaan ensi lukuvuotta, josta tuleekin mielenkiintoinen. Koulumme saa aivan uudet tilat vuoden päästä syksyllä yhdessä kahden muun pikku koulun kanssa. Ensi lukuvuosi ollaan vielä ns.väistötiloissa, mutta suunnittelua on tehty jo vuoden verran enemmän tai vähemmän. Vuoden päästä keväällä alamme valmistelemaan muuttoa ja koulujen yhdistymistä. Ei mikään pikkuinen juttu. Tämän viikon kokouksessa hahmottelimme kuitenkin ensi lukuvuoden luokkia ja mietimme alustavasti henkilökuntaresursseja.

 
 
 


Keskiviikkona kävin aamulla ennen työharjoitteluun menoa Rauman kaupungin yritysneuvonnassa, sillä sain jonkin aikaa sitten ajatuksen, että minun täytyy ruveta työstämään toiminimeäni johonkin suuntaan. Tarvitsen ennen kaikkea pientä sparrausta ja näkökulmaa, miten kehitän yrityspolkuani eteenpäin. Iltapäivällä osallistuin vielä Rakastunut Raumaan-kauppiaiden tempaukseen torilla, jossa meistä otettiin sydämen muotoinen ilmakuva.
 

Loppu viikosta on tiedossa vielä viikonlopun laivaristeilyä työkavereiden kanssa, joten tässä on menty ja mennään melkoisesti viikon aikana. Työharjoittelupäiviä tulee tällä viikolla väkisinkin vähemmän. Opiskelujen suhteen kahden näyttötutkinnon suorittaminen kummittelee taustalla, jotka minun täytyy työstää ne lähiaikoina alta pois ennen seuraavaa alkavaa näyttöäni.



 
Toteanpahan vain, että olen hetkellisesti (ja vaihteeksi) siinä tilanteessa, että menoa riittää ihan kiitettävästi.
Ymmärrettävistä syistä blogin päivittäminen on hieman haasteellista, mutta onneksi tämä on vain tilapäistä.


Lupsakkaa loppuviikkoa!

 
 


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Sesonginvaihdosta


Tällä viikolla on päästy vihdoin ja viimein nauttimaan aurinkoista säistä. Aamut ovat olleet vielä yöpakkasten jälkeen kylmiä, mutta päivällä on ollut jo ihanan lämmintä. Sen verran olen seuraillut säätiedotuksia, että uskoisin talvikelien jääneen jo taakse...





 
Otin viikonlopun urakaksi laittaa talvivaatteita säilytykseen. Samalla tuli tehtyä pientä inventaariota ensi kautta ajatellen.
Pojan vaatteet ja kengät ovat auttamattomasti liian pieniä ensi talvena, mutta meikäläinen porskuttaa vielä menneen talven varusteilla...ja on joukossa vähän useammankin talven takaisia. Pientä päivitystä (=poistoja) raskin tehdä jo omissakin kokoelmissa...

 
 



Talvikenkiä näyttää olevan useampi (musta) pari ja muutama "retkimalli" on mennyt jo aikaisemmin säilytykseen.
Kenkien huolto sujuu vanhan tavan mukaisesti: kevyt pyyhintä rätillä, pinnan plankkaus/vahaus ja sanomalehteä varteen
Muutaman ns. paremman kengän korkolaput vaativat uusimista, joten ne pitäisi viedä suutarille ja saapikkaat saisivat näin lisää jatkoaikaa...

 
 
 
 
Kevään ja kesän vaatteiden osalta pitäisi myös tehdä inventaariota. Minulla on tapana heittää puolivuosittain (tai  sesongin vaihtuessa) vaatteita kierrätykseen, joten vaatekaappini vaatisi pientä päivitystä (eli täydennystä) sekä kenkien että vaatteiden osalta...
 
 
 
 
 
Seuraava kausivaihdos pitäisi suorittaa lähiaikoina myös auton osalta. Auto vaatisi ehdottomasti kunnollisen kevätsiivouksen sekä sisältä että ulkoa ja renkaat pitäisi vaihtaa kesärenkaisiin. Huomenna aamulla suuntaan jälleen opiskelujen puitteissa Kokemäelle, joten vaihdatan renkaat vähän myöhemmin. En ajatellut pitää kuitenkaan hoppua, sillä viime vuonna taisin vaihdattaa ne vasta lähempänä toukokuuta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan,  niinhän sitä sanotaan.... ;)
 

 
 Toivotaan, että kevät tekisi tuloaan (vihdoinkin) oikein kunnolla!
 
 
 
 
 
 
 

torstai 12. huhtikuuta 2018

Seuraava harjoittelupaikkani


Helmikuun alusta lähtien olen ollut opintovapaalla ja taakse on jäänyt ensimmäinen työharjoittelujaksoni Gloria-keittiöllä. Tällä viikolla aloitin Mattorauma:ssa koko loppu kevään kestävän työharjoittelun, josta olen varovaisen innostunut...






Niin kuin jo aikaisemmassa harjoittelupaikassa totesin, olen hieman mukavuusalueeni ulkopuolella ja tarkoituksellisesti.
Yli kaksikymmentävuotta kasvatusalalla toimineena myyntityö ei ole sitä kaikkein vahvinta aluettani, mutta uskon ja luulen selviäni tästä kunnialla, jopa kassakoneen käytöstä. Työharjoitteluni kestää kaksi kuukautta, joten siinä ajassa uskoisi jo jotain oppivan. Odotukset on korkealla ja olen innostunut oppimaan.
Haastetta on ihan riittävästi, mutta niin pitää ollakin.

 

 
 

Mattoraumassa myydään kodin remontoimiseen ja sisustamiseen liittyvää tavaraa. Päätuotteena ovat matot ja lattiamateriaalit sekä tapetit.
Tämän lisäksi heillä on myös laattoja ja piensisustustavaraa. Opeteltavaa ja omaksuttavaa on paljon ja siksi käytän kaiken liikenevän ajan sisustusmateriaalien opiskeluun. Koska toimin myös sisustussuunnittelijana, on harjoittelupaikkani mitä mainioin uusimpien trendien ja materiaalien "näköalapaikka".


 

 
 
 
Työpaikkaohjaajani toimii Mattorauman nykyinen omistaja ja hänen tyttärensä. Molemmilta olen saanut paljon apua ja neuvoa asioissa.
Olen käynyt  mielenkiintoisia keskusteluja mm. asiakaspalvelusta, yrittämisestä ja tietenkin sisustamisesta. Niin kuin keittiöliikkeessäkin, täällä vaaditaan myös omaa erityisosaamista ja materiaalitietoa. Aikaisemmista sisustusopinnoista on ollut hyötyä, sillä olen näinä muutamina päivinä pystynyt neuvomaan asiakkaita mm. tapettien tai maalien valinnoissa.



 



Harjoittelupaikkana Mattorauma on hyvä ja  hieman "vaarallinen", sillä liike on täynnä mitä erilaisempia ja ihanimpia sisustushoukutuksia.
Hyllyjä järjestäessä ja tapettikirjoja selatessa saa kehiteltyä väkisinkin kaikenlaisia uusia  ideoita ja sisustuhimotuksia.
Vain vaivoin olen saanut (vielä) hillittyä itseni...
 



Näiden muutamien päivien perusteella olotila tuntuu melkoisen tyyneltä ja rauhalliselta.
Suurin jännitys taitaa olla taltutettuna ja mieli on avoin kaikelle eteen tulevalle.
Opittavaa on paljon, mutta oikeastaan tämä tuntuu jopa mukavalta...
 
 
 
 
Leppoista loppuviikkoa kaikille!
 
 
 
 
 

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Junnukiekkoa


Varmasti moni lukijoistani tietää, että meillä harrastetaan jääkiekkoa melko tiiviisti. Tai oikeastaan harrastajia tässä perheessä on vain yksi, mutta vuodet ovat tehneet tästä koko perheen harrastuksen. Viikonloppu huipentui pojan seuran (Rauman Lukko) järjestämään kaksipäiväiseen Euroports-turnaukseen...



 
 
 
Tiedossa oli melkoinen rypistys sekä vanhemmilta, sukulaisilta ja tietenkin pelaajilta, sillä tämä oli tietääksemme suurin seurassamme järjestetty junioritapahtuma. Yli 300 kiekkoilevaa junnua ja siihen lisäksi valmentajat, huoltajat ja kannustusjoukot kolmessa eri jääkiekkokaukalossa.
Jokaisella joukkueella oli viisi peliä pelattavana ja vastustajat tulivat ympäri Suomea.
Juniorikiekkoa parhaimmillaan!
 
 
 



Kahden päivän aikana oli tiedossa aikaisia aamuja ja pitkiä päiviä hienon harrastuksen parissa, joka on paljon muutakin kuin vain jääkiekkoa.On hauska seurata näitä 11-12 - vuotiaita tyttöjä ja poikia, jotka jaksavat syttyä jokaiseen peliin aina uudelleen ja uudelleen.Tässä vaiheessa laji ei ole mennyt vielä liian totiseksi, vaikka hieman viitteitä alkaakin näkyä. Ensi vuonna pelit jo kovenevat, kun pojat siirtyvät D-junioreihin ja taklaukset sallitaan. Harrastaminen alkaa vaatia sitoutumista hieman enemmän, joten myös motivaatio alkaa joiltakin hiipua. Meillä mennään kausi kerrallaan ja ainakin vielä motivaatiota tuntuu olevan.



 

Pojan jääkiekkojoukkueessa 06-syntyneiden ikäryhmä on suuri.
Joku oli laskenut, että kaupunkimme kaikista 06-syntyneistä pojista yli 20 % pelaa jääkiekkoa (ja osa vielä jalkapalloa tai salibandya), joten seura tekee samalla melkoista nuorisotyötä. Ja uskallan väittää, että ilman meitä (innokkaita) vanhempia harrastajia voisi olla vähemmänkin... 
 
 
 
 
Viikonloppuna me vanhemmat teimme pitkiä päiviä erilaisissa toimitsijatehtävissä, mutta olihan tämä kaiken vaivan arvoinen. Isoimman kiitoksen tästä (ja koko kaudesta) kuuluu ehdottomasti meidän joukkueen vakinaisille toimihenkilöille (joukkueenjohtajat, valmentajat, huoltajat...), jotka jaksavat vuodesta toiseen touhuta poikien kanssa joka viikko harjoituksissa ja pelimatkoilla. Heidän panostuksensa mahdollistaa poikamme harrastamisen, josta olen enemmän kuin kiitollinen.
 
 
Joukkueelle tuli viikonloppuna monenlaista menestystä ja sitäkin enemmän elämyksiä ja yhdessä koettuja hetkiä. Oli hienoa olla mukana jakamassa tätä kaikkea. Jos (ja vaikka) jääkiekko vaatii panostusta meiltä vanhemmilta, niin kyllä se paljon antaakin. Eilen illalla tällä äidillä oli jokseenkin "kaikkensa antanut"-olo...väsynyt, mutta onnellinen...
 
 
 
Nyt kuitenkin kohta uutta viikkoa ja uusia haasteita.
Jääkiekossa on tiedossa kahden viikon tauko ja tämä äiti lähtee uuteen työssäoppimisjaksoon.
 
 
 


perjantai 6. huhtikuuta 2018

Päähänpinttymä


Joskus jostain tavarasta tulee päähänpinttymä tai sisustushimotus. Olin jo pitkään haeskellut lintuhäkkiä, johon saisi vaihdeltua erilaisia esineitä ja kukka-asetelmia. Niitä on tupsahdellut esiin aina silloin tällöin, mutta en ollut erityisen halukas maksamaan pakkomielteestäni paljoakaan.







 
Kävin JYSKistä katsomassa erästä toista juttua, kun löysin tämän lintuhäkkihärpäkkeen puutarhaosaston hyllyltä.
Hetken minua mietitytti sen väritys, mutta päätin kuitenkin ostaa sen. Saisihan sen suhumaalattua joksikin toisen väriseksi, jos se ei miellyttäisikään.
 
 
 
 
 
 
 
 
Muotokieli on ehkä hieman koristeellinen ja koukeroinen, mutta toisaalta siinä on myös sen viehätys.
Asettelin lintuhäkkiin pääsiäisen kunniaksi keltaisen tulilatvan ja kokonaisuus näyttää oikein hyvältä.
 






Lintuhäkki sopii niin sisälle kuin ulos, pöydälle tai riippumaan. Mahdollisuuksia on monia.
Olen ehtinyt sovittamaan sitä jo moneen paikkaan ja se on ollut kyllä hintansa arvoinen.
 
 
 
 
 
 

 
Katsotaan,  jääkö lintuhäkki-innostukseni tähän ainoaan vai innostunko keräilemään näitä enemmänkin.
Vai tuleeko uusia päähänpinttymiä. Kaikki on mahdollista... jopa todennäköistä ;)
 
 
 
Tänä viikonloppuna en ehdi kotona nauttimaan olosta saatikka sisustuksesta, sillä pojan jääkiekkoturnaus vie kaiken ajan. Olemme järjestävä seura ja meidän vieraaksemme tulee n. 300 innokasta pelaajaa + huoltajat ja kannustusjoukot päälle. Jäähallilla rehkitään talkoovoimalla koko viikonloppu. Tällä viikolla tulleet lukuisat sisustuslehdet saavat odotella hieman rauhallisempaa ajankohtaa. Jos vaikka sitten ensi viikolla, kun jääkiekossakin tulee pieni (kahden viikon!) tauko...

 
 
Mukavaa viikonloppua kaikille!


 
 
 
 
 

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Yllätyskeikka


Viime viikolla sain mielenkiintoisen työtehtävän. Radio Yle Pori oli tulossa tekemään juttua Raumalle, Lönnströmmin kotimuseossa olevasta juhlakattauksesta. Yhteydenoton ja varsinaisen tapahtuman väli taisi olla peräti ruhtinaallinen tunti, jonka käytin tehokkaasti hyväkseni lukemalla netistä kattaukseen liittyviä juttuja. Minulla oli hieman epäselvää, mitä mahdollinen pikakomennus pitäisi sisällään, joten pieni muistiin palautus teki oloni hieman varmemmaksi...







Toimittajan kanssa ehdittiin vaihtamaan muutama sana ennen varsinaista haastattelua.
Saimme kuulla myös lyhyen historian talosta ja esillä olevasta astiastosta.
Sen jälkeen toimittaja ryhtyi töihin ja alkoi haastatella minua.







Jutun aiheena oli Lönnströmmin kotimuseon kaunis astiasto, joka oli laitettu esille ruokahuoneeseen.
Juhlakattaus sopi hyvin alustamaan pääsiäisen ja kevään juhlasesongin alkua. 
Värilliset kristallilasit ja kultaset katelautaset tekivät kattauksesta arvokkaan.
Kattaus oli hyvin selkeä, mutta astiat tekivät siitä juhlavan.
 
 
 
 




Haastattelussa käsiteltiin myös yleisesti nykytrendejä. Kodeissa perinteiset juhla-astiastot ovat vähentyneet ja kattauksista on tullut rennompia ja vapaampia. Tavaroiden karsiminen ja "konmaritus" on alkanut näkyä myös astiastoissa. suuntaus on jossain määrin ymmärrettävää, mutta samalla vaarana on kauniiden (ja tunnearvoltaan mittaamattomien) perintöastioiden katoaminen. Toivotaan, että tässä asiassa maltettaisiin miettiä asioita muutaman kerran ennen kuin alkaa hävittämään perintökalleuksia. ja vaikka ei niitä enää käyttäisikään, ehkä jälkipolvi haluaisi säilyttää (ja mahdollisesti käyttää) niitä.
 
 
 




Lönnstömin kotimuseo on ainutlaatuinen paikka, jossa kannattaa vierailla.
Koti on alkuperäisessä asussaan ja kaikki esillä olevat asiat ovat kuuluneet taloon.
Kesäisin kotimuseo on auki laajemmin, mutta esim. tänään siellä järjestetään opastettu kierros kello 18.00.
Vierailukohteena näkemisen arvoinen...
 
 
 
 
Haastattelu oli tehty melko nopeasti ja seuraavan päivänä kuuntelin korvat punaisina radiolähetystä. Se oli osana isompaa kokonaisuutta ja jutusta oli saatu tehtyä oikein kiva. Voi olla, että radiokeikasta kehittyy jatkossa vielä jotain muutakin, sillä toimittaja ehdotti minulle mahdollista seuraavaakin jutun aihetta. Yllätyskeikka oli mielenkiintoinen kokemus...monellakin tavalla. 
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Taaperoikäinen yrittäjä :)


Perustin sisustuspalveluja tarjoavan yritykseni, S T A I L I A M O:n kaksi vuotta sitten, aprillipäivänä Sisustusopintojeni päättymisen kunniaksi ja hetken mielijohteesta päädyin perustamaan toiminimen ja tässä sitä on vähitellen menty eteenpäin.







Yrittäjäpolkuni on ollut hyvinkin varovaista taapertamista. Tässä kohdassa ei voi ainakaan puhua menestystarinasta, jossa työtehtäviä ja asiakkaita tulisi "ovista ja ikkunoista". Yritykseni kasvu ja kehitys on edelleen ns. lapsen kengissä ja osittain tämä on ollut myös minun henkilökohtainen valintani. Olen laittanut itseäni sen verran likoon, mikä on hyvältä tuntunut. Toiminta on hyvin paljon vielä "harrastamista". Jos haluaisin menestyä paremmin, minun pitäisi yrittämisen osa-alueilla panostaa kaikkeen vähän enemmän. Enemmän riskiä ja rohkeutta, enemmän mainontaa ja verkostoitumista, enemmän heittäytymistä ja esilläoloa... ja olla vähemmän tyytyväinen siihen mitä minulla on.

 




Lyhyen yrittäjätaipaleeni aikana olen päässyt kokeilemaan erilaisia asioita ja opiskelujen myötä näkökulmia on alkanut tulla enemmänkin.
Kokemuksiini pohjautuen tunnistan paremmin vahvuuteni ja luulen tietäväni selkeämmin minkälainen olen sisustajana...ja yrittäjänä.
Minulle on edelleen tärkeätä löytää tasapaino oman päivätyöni (erityisopettaja) ja nykyisen yrittäjyyden välillä.
On tullut selväksi, että kummastakaan en halua luopua.

 




 
On enemmän kuin todennäköistä, että yrityksen kehittäminen kärsii väkisinkin  sivutoimisuudesta, mutta se olkoon minun valintani.
Haluan edelleen rauhassa (omaan tahtiin) hankkia asiakkaita ja kokemusta sekä hakea suuntaa, miten haluan kehittyä.
Muutamia kertoja olen miettinyt, että onko tässä edes mitään järkeä, mutta silti en ole valmis luopumaan yrittämisestä.



Viime vuonna yrityksen ensimmäinen vuoden täyttyminen jäi juhlimatta ja tänä vuonna näyttää käyvän samalla tavalla.Suuria muutoksia toimintaan ei ole suunnitteilla enkä ehdoin tahdoin niitä ole tietoisesti tekemässäkään. Silti olen avoin kaikille uusille eteen tuleville mahdollisuuksille. Tästä johtuen olen lupautunut esim. menemään tarvittaessa tuuraamaan Porin Asuntomessuille "messuemännäksi" Gloria- keittiöiden näyttelyosastolle tulevana kesänä.



Tällä tiedolla, taidolla... ja elämänkokemuksella mennään eteenpäin!