Ihan tyytyväinen - sikses!

Viimeiseen parin vuoden aikana liikunta-arkeni oli muuttunut merkittävästi passiivisempaan suuntaan. Istuminen autossa ja päätetyöskentely alkoi näkyä erilaisina pikkukremppoina. Toukokuussa päätin tehdä ryhtiliikkeen. Jotta saisin liikuntajuonesta kiinni, ostin 30 päivän verkkokurssin, jota noudatin runsaan viikon verran. Liikkuminen ei suinkaan loppunut siihen, vaan se oli enemmänkin sysäys siihen, että sain kuntoilukipinäni takaisin. Lähdin toteuttamaan kuntoilun lisäämistä arkeeni asteittain.

Aluksi keskityin pitkien kävelylenkkien tekemiseen, jonka jälkeen aloitin kevyesti juoksemaan. Pyrin liikkumaan 2-5 kertaan viikossa. Melko pian aloin tehdä kotona vielä venyttelyä sekä ns. avaavia liikkeitä. Sain juoksukuntoni nostettua nopeasti sellaiseksi, että jaksoin juosta pidempiä lenkkejä. Lisäksi korjautin kesällä polkupyöräni. Tällä hetkellä kävely-ja juoksulenkit ovat ensisijaisia liikuntamuotojani, mutta pyöräily tuo mukavaa vaihtelua.

Olen pystynyt pitämään suhteellisen aktiivista kuntoilua yllä, vaikka olen palannut jo töihin. Pyrin olemaan itselleni lempeä ja kuunnella tuntemuksiani. En kaipaa ryhmäliikuntaa tai punttisalia, sillä haluan liikkua oman fiiliksen mukaan. On päiviä jolloin en jaksa lähteä liikkeelle, mutta huomaan, että tarvitsen liikuntaa ja erityisesti ulkoilua, siksi näitä liikkumattomia välipäiviä on vähän. Kävely, juoksu, pyöräily ja kotijumppa sopii minulle erinomaisesti. Tunnin liikuntasuoritus ei vie liian paljon aikaa arjestani ja viikonloppuisin pyrin tekemään pitempiä lenkkejä.

Noin neljän kuukauden kuntoiluprojektini jatkuu ja tavoitteenani on ylläpitää nykyistä liikuntatottumusta. Kuntoni on noussut ja vaatteetkaan ei kiristä ihan entiseen malliin, joten tämä on palkitsevaa monella tavalla. Olen tämän hetkiseen tilanteeseen oikein tyytyväinen - sikses (sanoo raumalainen), mutta aina löytyy myös parannettavaa tai kehitettävää.

Nyt kuitenkin iltalenkille!

Tervetuloa arki!

Viiden viikon loma päättyi ja olen ollut nyt viikon töissä. Työhön palaamiseen ei liittynyt mitään sen suurempaa "töihin-paluu-ahdistusta" ja (työ)arkeen palaaminen on sujunut yllättävän hyvin. Kirjoitin tämän hetken tuntemuksista jo aiemmin LinkedIn-tililläni ja ajattelin jakaa ne myös täällä blogissani.

Kuten monet blogini seuraajat tietävät, aloitin viime vuonna Winnovalla, Porin liiketoiminnan yksikössä opettajana ja ensimmäinen puoli vuotta (ja oikeastaan koko vuosi) oli melkoista turbulenssia. Näin jälkeenpäin osaan arvostaa vielä enemmän selviytymistäni jokseenkin haasteellisesta vuodesta, sillä uuden työn lisäksi oman äidin vakava sairastuminen ja menehtyminen kulkivat arjessa mukana. Uuden lukuvuoden aloitus on tuntunut nyt inhimilliseltä, sillä huomaan omaksuneeni ja osaavani jo monta käytännön asiaa. Pari viikkoa lukuvuoden alussa menee opiskelijoiden hoks-palavereja pitäessä, syksyn tunteja ja uutta ryhmää suunnitellessa. Olotila on kuitenkin suhteellisen rauhallinen.

Olin suunnitellut, että olisin hakenut suorittamaan ns. polkuopintoja nyt syksyllä Samkissa, mutta loman lopulla aloin miettimään vakavasti omia voimavarojani. Opiskelu pitäisi suorittaa työnohessa eli se tarkoittaisi jälleen kaiken vapaa-ajan käyttämistä siihen. Olen viime vuosina opiskellut aika paljon ja tiedän, että tavoitteellisena ihmisenä en voisi suorittaa opiskeluja "toisella kädellä". Kävin rehellistä pohdintaa itseni ja aviomieheni kanssa ja päätin lopulta pitää opiskelusta tauon. En ole haudannut haavetta tradenomiopintojen suorittamisesta, mutta tässä kohtaa minun on pakko ottaa pieni aikalisä. Ensi keväänä yritän uudestaan ja tämän kevään kokemuksella tiedän paremmin, mihin olen ryhtymässä ja ehkä niitä voimavarojakin on enemmän.

Päätös välivuoden pitämisestä oli lopulta helpottavaa, sillä tunnen, että viimeisien vuosien aikana minulla on ollut elämässä paljon kaikenlaista suorittamista. Kaikessa innostuksissani ja tohinoissani olen laiminlyönyt omaa hyvinvointiani. Keväällä sain kuntoilukipinästä kiinni ja tavoitteena on yrittää ylläpitää sitä. Arki tuo perinteisesti haastetta, mutta yritän. Nyt ajattelin ottaa enemmän aikaa itselleni ja hengähtää...

Nykyinen työni ammatillisena opettajana mahdollistaa etäpäivien ja lomapäivien pitämisen koulujen loma-aikojen ulkopuolella. Elo -ja syyskuussa minulla on vielä viikon kesälomat tiedossa, joten alkanut lukuvuosi on joka tavalla erilainen kuin viime vuonna. Koska kaikki ei ole enää aivan uutta ja sekavaa, voi olla, että stressitasoni pysyy tänä lukuvuonna siedettävämmällä tasolla - tai ainakin uskon niin. 

Näissä tunnelmissa uuteen työviikkoon ja lukuvuoteen.