sunnuntai 18. elokuuta 2019

Kesän päättyessä


Sen tuntee jo, että syksy on lähestymässä. Sen tuntee, vaikka päivät ovat vielä lämpimiä. Vielä luonto näyttää kesäiseltä, mutta viitteitä siirtymisestä seuraavaan vuodenaikaan on jo havaittavissa sekä luonnossa että meillä kotona.







Keltainen on ollut meillä sisustuksen kestovärinä jo pitemmän aikaa ja musta-valko- harmaassa sisustuksessa se antaa kivasti särmää.
Keltaisen määrää vaihtelen olotilan mukaan ja lauantain kaupunkikierroksella kävin Pentikin myymälässä ja bongasin sieltä tämän Haapa-printin.
Sen väritys ja graafinen ilme miellytti minua kovasti ja kaitaliinan lisäksi päätin ostaa vielä yhden sohvatyynyn.
Keltainen ja sen eri sävyt ovat edelleen lempivärini eikä kyllästymistä ole vielä havaittavissa.
 
 
 
 
 
 
Viime vuoden kesän huonekaluostosten jälkeen meidän kodin kalustus on  pysynyt lähes muuttumattomana.
Tekstiilejä vaihtamalla saan mukavasti riittävää muutosta ja on kaiken lisäksi vielä edullista sisustamista.
Kalusteiden määrää yritän pitää kohtuullisena, ettei meidän suhteellisen pienet tilat menisi tukkoon.
Aikaisemmin vaihtelin huonekalujen paikkoja hanakammin, mutta en enää.
 
 
 
 
 
 
 
Ruokahuoneeseen kaipaisin jo pientä muutosta, lähinnä kalustuksen osalta.
Olen useamman vuoden haaveillut uudesta pöytäryhmästä tai ainakin uusista tuoleista.
Emme ole kuitenkaan isännän kanssa päässeet yksimieliseen ratkaisuun ja meillä on eräänlainen pattitilanne.
Ruokahuoneen tuoleja vaihtamalla tilaan saisi uutta ilmettä, mutta sopivia tuoleja (=molempien makuun) ei tunnu vain löytyvän.
Haaveilin ruokapöydän kaveriksi rottinkituoleja tuomaan vähän rouheutta, mutta isäntä tyrmäsi ajatukseni välittömästi.
Niinpä etsikkoaika jatkuu edelleen...
 
 
 
Usein syksyllä innostun sisustamaan enemmänkin kotia ja luulenpa, että tuleva syksy ei tee poikkeusta.
Oikeastaan taisin ottaa jo vähän varaslähtöä...
 
 
 
Mitenkäs siellä? Herättääkö syksy myös sinulla sisustusinnon?
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 




sunnuntai 11. elokuuta 2019

Pohdiskelua jaksamisesta ja oman työn rajaamisesta


Niin se vain on , että meidän opettajienkin (pitkä) kesäloma päättyy ja se arki asettuu vähitellen uomilleen. Muutama viikko menee enemmän tai vähemmän vielä arkirytmitystä säätäessä, mutta eiköhän se tästä loksahda paikoilleen. Olen jo vuosia kyseenalaistanut omaa tapaani tehdä työtä ja tänä kesänä sain tehtyä ajatustyötä rauhassa. Asioiden kypsyttely on tuottamassa tulosta ja ajattelin jakaa siitä osan teidän kanssanne






Meillä uudessa koulussa koulutyö oppilailla alkaa klo 8.30. Aikaisempaan koulunaloitusaikaan muutos on 15 minuutin verran myöhemmin. Nyt minulla on oiva mahdollisuus yrittää muuttaa tapaani tehdä työstä. Ennen olen lähtenyt todella hyvissä ajoin töihin, mutta nyt yritän tiivistää aamujani huomattavasti tehokkaammin. Siksi olen tehnyt alustavan päätöksen, että en esim. avaa tietokonetta kotona ollenkaan aamulla. Olen päättänyt (tai ainakin ajatellut), että Wilma-viestit ja sähköpostit katson vasta työpaikalla, johon menen 30-45 min. ennen kuin ensimmäiset opetustunnit alkavat.







Työpäivät päättyvät vaihtelevasti 12.30-13.30 ja uuden koulun aloitus vaatii alussa paljon yhteistyötä ja suunnittelua. Tässä kohtaa koen tärkeäksi oman työn rajaamisen. Tunnollisena ja helposti innostuneena ihmisenä vaarana on, että opetustuntien jälkeiset tunnit koulussa (joista emme tietenkään saa mitään korvausta) alkavat kertymään ja työpäivän pituus levahtaa kuin huomaamatta pitkäksi. Helposti töitä (s-postiin vastaamista, suunnittelua, tuntien valmistelua ) tulee jatkettua vielä kotonakin, joten viikkotuntimääräksi tulee ihan jotain muuta kuin se 22 tuntia opetusvelvollisuutta, mistä saan myös palkkani.







Koska olen useamman vuoden ajan työstänyt omaa tapaani tehdä työtä ja viimeistään tässä kohtaa, kun ryhdymme toteuttamaan uutta opetussuunnitelmaa määrätietoisesti, täytyy muuttaa myös omia työtapoja, sekä konkreettisesti opetuksen että työajan suhteen. En voi tehdä töitä enää samalla tavalla kuin esim. 10 vuotta sitten. Oppilaat, perheet, koulumaailma, yhteiskunta ja koko maailma on muuttunut huimasti, siksi minunkin täytyy (opettajana) muuttua. Nyt ei saa ymmärtää väärin, että olisin vuodesta toiseen junnannut paikoillani, vaan kysymys on enemmänkin "syvällisemmästä" muutoksesta.









Minulle tämä on nyt loistava mahdollisuus oman työn rajaamiseen, sillä vaikka olen hyvin innostunut työstäni, pelkään sen myös uuvuttavan. Oman työn ja työajan rajaaminen on nyt "ykkösprioriteettini". Se ei voi olla näkymättä omassa luokkatiimissäni. Minulla on erittäin osaava ohjaajatiimi tukenani luokassa, mutta he ovat tottuneet, että teen työtäni tietyllä tavalla. Työtapamuutokseni tulee vaikuttamaan väkisinkin myös heidän tapaansa tehdä työtä. Ymmärrän, että tämä saattaa aiheuttaa ihmettelyä, keskustelua ja ehkä jopa kyseenalaistamista, mutta muutos on tapahduttava, oman itseni takia. Sen, miten teen työni, pitää riittää heille ja ennen kaikkea minulle.







Meillä on uusi iso koulu, jossa on paljon osaamista ja voimavaroja. Pienessä koulussa toimiessa on saanut/joutunut vastaamaan monista asioista, mutta nyt meitä vastuunkantajia on huomattavasti enemmän. Oivalsin tämän viime keväänä yhdistyvien koulujen yhteistyötapahtumassa, jossa olimme järjestäneet oppilaille tutustumispäivän. Ideoita (ja vastuunkantajia) oli huima määrä ja päivä oli erittäin onnistunut. Oli oikeastaan ihmeellistä, että sain keskittyä vain muutamaan juttuun eikä olla se "jokapaikanhöylä". Nyt opettelenkin jakamaan vastuuta ja luottamaan siihen, että hommat hoituvat, vaikka en ole mukana säätämässä. Ei ihan helppo juttu tämäkään...






 
 
Toiveikkaana olen aloittamassa uutta lukuvuotta. Haasteita tulee olemaan varmasti ja paljon, en pelkää niitä. Enemmän pelkään, että unohdan pitää huolta itsestäni ja uuvun tässä hektisessä elämänvirrassa. Minun on viimeistään nyt opeteltava olemaan terveellä tavalla itsekäs, kohtuullistaa työn tekemistä ja "hidastaa elämää " , sillä minulla on vain tämä yksi elämä elettävänä... ja unelmia vielä toteutettavana.



Koska nyt olen kirjannut ajatukseni tänne blogiini, on ajatustyöni ja pohdiskeluni saavuttanut tietyn päätepisteen.
Toimikoon tämä kirjoitus minulle jatkossa muistutuksena ja ohjenuorana, etten vahingossakaan luiskahda vanhoille urille.
Näiden pohdintojen myötä aloittelen koulutyötä...
 
 
 
Kaikkea hyvää lukuvuotensa nyt aloittaville oppilaille ja heidän kanssaan työskenteleville aikuisille!



 
 
 

 

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Uuden koulun lumoissa


Moni teistä lukijoista tietääkin, että tänä syksynä, uuden lukuvuoden alkaessa, pääsen aloittamaan erityisopettajan työni aivan uudessa vastavalmistuneessa koulurakennuksessa. Kävin viime viikolla hakemassa avaimia ja katsastamassa paikkoja ja olin erittäin vaikuttunut näkemästäni. Vaikka olen ollut kuuntelemassa useammassa tilaisuudessa ja nähnyt lukuisia erilaisia suunnittelu- ja kalusteversioita, en pystynyt kuvittelemaan alkuunkaan, että meille tulee näin hieno koulu.



 
Tämä kuva on pienluokkatilasta oman luokkani vierestä.
Minun luokkani kalustus oli vielä hieman vaiheessa...




Vaikka kalustaminen ja rakennustyötkin olivat osittain kesken, olin erittäin vaikuttunut, miltä siellä näytti. Valoisaa ja raikasta, uusia pintoja ja avaruutta, muunneltavia tiloja ja nykyaikaista digitekniikkaa. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun pääsen työskentelemään tällaisiin tiloihin.
Vaikka en tiedä, miten arki lähtee siellä sujumaan ja töitä tulee olemaan paljon, olen ihan hurjan innoissani kaikesta.




 
Tässä kuva luokkatilojen välisestä torialueesta, joka sekin oli vielä kesken.
Meidän esi-1-2- tilojen pääväristys on lämmin keltainen...



Tiedän, että vaikka sen lopullisen viihtyisyyden luomme yhdessä henkilökunnan ja oppilaiden kanssa, on esteettisesti kauniilla ympäristöllä myös vaikutusta.
Uskon, että oppilaat tulevat ottamaan joka ainoa koulumme nurkan käyttöön innokkaana ja tiloja arvostaen. Se, minkälaisen ilmapiirin ja koulukulttuurin luomme riippuen hyvin paljon meistä kaikista. Miten koulurutiinit lähtevät toimimaan, sitä meistä ei tiedä kukaan ja siksi lukuvuoden aloitus tuntuu kihelmöivän jännittävältä. 


 

 
Kuva yhden ykkösluokan tilasta.
Kaunista, uutta, valoisaa, avaraa...
 
 
Meillä on käytössää uuden opetussuunnitelmanmukaiset opetustilat, jotka mahdollistavat muunneltavat oppimisympäristöt. Voidaan tehdä töitä isommissa ryhmissä ja tarvittaessa jakautua pienempiin ryhmiin. Kaikille oppilaille ei suinkaan ole perinteisiä työpöytiä, sillä uskomme, että toiminnallinen oppiminen ja liikkuva koulu periaatteella ns. turha istuttaminen jää pois. Oppimista tapahtuu muuallakin kuin pöydän ääressä istuen ja kirjatehtäviä tehden.
 



 
Eteistiloissa on iso määrä naulakoita. Täällä puun käyttö tuo lämpöä ja kodikkuutta,
Meillä toimitaan "kengätön koulu"- periaatteella eli ulkokengät jäävät heti sisälle tultaessa naulakoille.
 


 
Suurimmalle osalle meistä on tiedossa vanhojen toimintatapojen poisoppimista ja prosessi voi olla työläskin.
Minulla on vahva usko, että olemme kuitenkin  luomassa jotain hienoa ja ainutlaatuista...tai siihen on ainakin tarjotaan mahdollisuus.
Tänään menen kouluun tekemään vähän jo omia hommia ja loppu viikko menee koko koulun henkilökunnan koulutuksessa.
Olen koulun aloituksesta yhtä innoissani kuin moni koulutiensä aloittavakin.  Mikä ihanan tunne!


 
 
 
 
 

maanantai 5. elokuuta 2019

Yhteenvetoa kesän kuntoiluprojektistani


Niin, kai sitä projektiksi voisi sanoa. Alkukesästä Turkin matkalla alkanut juoksuharrastuksen elvyttäminen sai hyvän kimmokkeen juoksumatolta ja uskalsin asettaa tälle kesälle oman kunnonkohennustavoitteen. Nyt kahden kuukauden kuntoilun jälkeen kirjoittelen vähän yhteenvetoa ja tuntemuksia sitä...








Kuntoilijana ja liikkujana olen mukavuudenhaluinen ja vähän sellainen luovuttaja-tyyppi. Kun olo tuntuu vähän väsyneeltä  tai muuten vaan huonolta, lenkille lähteminen tuntuu vaikealta. Tänä kesänä olen saanut pidettyä juoksurytmistä hyvin kiinni. Tavoitteena on ollut, että juoksen kesällä 3-4 kertaa viikossa, joka toinen päivä rytmityksellä ja vain muutamaa reissupäivää lukuun ottamatta, olen saanut pidettyä siitä myös kiinni. Lähteminen lenkille on edelleen välillä vaikeata, mutta olen ollut kuitenkin päättäväinen. Juoksulenkille olen lähtenyt, mutta juossut myös fiiliksen mukaan. Välillä juoksu on kulkenut hyvin ja välillä huonosti. Alkukesän viileähkö sää on ollut erittäin hyvä juoksemiselle. Oikeastaan, mitä viileämpää on ollut, sen mukavammalta juoksu on tuntunut.







Kun olen ollut kesälomalla, aikatauluttomuus on ollut myös hyvä juttu. Olen voinut lähteä lenkille milloin vain. En ole asettanut juoksulle sen enempää mitään matka- tai aikatavoitetta, mutta kuin huomaamatta, juoksuun käytetty aika on pidentynyt. Yli tunnin kestävä rauhallinen juoksu ei oikeastaan tunnu missään (riippuu tietenkin päivästä!) ja mikä positiivisinta, myös keho tuntuu kestävän paremmin juoksurasitusta. Juoksen pääsääntöisesti asfaltilla, joten jalat ja selkä ovat kieltämättä koetuksella, mutta ainakaan toistaiseksi mitään paikkaa ei pahemmin (vielä) kolota.





 


Juoksulenkin lisäksi olen yrittänyt tehdä lihaskuntoa ja venyttelyä. "Välipäivinä" olen tehnyt kävelylenkkejä, joko hyötyliikkumalla kaupungilla tai lähtemällä erikseen pitkälle kävelylenkille. Minulle kävely on ehkä se mieluisin tapa liikkua ja sen suhteen minulla ei myöskään ole motivaatio-ongelmaa. Lihaskunnon suhteen olen keskittynyt lähinnä vatsa- ja selkälihaksiin ja näitä olen tehnyt yleensä juoksulenkin jälkeen vaihtelevalla menestyksellä. Koska tavoitteeni on ollut liikunnan lisääminen ja kunnon nostaminen eikä painonhallinta tai kiinteytyminen, ei lihaskuntoharjoittelulla ole ollut niin merkittävää osuutta. Se on toiminut kuitenkin ihan kivana lisänä, eikä ainakaan ole tehnyt haittaa.

 
 
 





Yhteenvetona täytyy todeta, että olen pysynyt hyvin tavoitteissani. Juoksu kulkee ja kunto on selvästikin noussut. Reissuista johtuvat pienet muutaman päivän kuntoilutauot ovat olleet hyväksi, koska huomaan, että lepopäivien jälkeen juoksu on kulkenut paremmin. Alkukesä määrätietoinen juoksuharjoittelu on luonut jo jonkinlaista kuntopohjaa ja tästä on hyvä mennä eteenpäin. Seuraava isompi haaste onkin, miten saan siirrettyä tai löydettyä oikean kuntoilurytmityksen tuonne työarkeen. Jos lähden pelkästään fiilispohjalta, tiedän, että juokseminen loppuu melko pian vain siihen, ettei jaksa tai huvita. Todennäköisesti minun täytyy sopia itseni kanssa tietyt juoksupäivät ja yritän hyödyntää myös pojan jääkiekkotreenien välisen ajan. Juoksupäivien määrä tulee varmasti tuosta neljästä vähenemään, mutta hyötyliikunnan määrän yritän säilyttää. En halua, että minulle tulee tästä kuitenkaan suorituspaineita, joten yritän kuunnella tuntemuksiani ja olla ottamatta asiasta sen enempää stressiä.
 
 
 
 
Ja sitten on vielä oma haasteensa marras-joulukuun räpiskäkelit, mutta niistä en jaksa  murehtia vielä.
Seuraavaksi taidan palkita itseni uusilla lenkkitossuilla ja - vaatteilla, sillä mielestäni olen ne jo ansainnut.
 
 
 
 
 

perjantai 2. elokuuta 2019

Metsäistä mindfullnessia


Kesälomalla, mökillä ollessani, päätin lähteä pienelle valokuvauskierrokselle. Mökin takana olevassa metsässä tunnelmat vaihtuvat ja hiljaisessa metsässä aistit valpastuvat. En osaa sanoa, kuinka kauan viihdyin kuvauskierroksella, sillä siellä unohdin ajantajun täysin. Keksityin vain aistimaan kaikkea kaunista ja kuvaamaan luonnon pieniä yksityiskohtia. Aika pysähtyi -  olin yksin ajatusteni ja kameran kanssa...




 
 
 
 
 
 
 
 
 


 
 
 
 


Ja oi, miten nautinkaan valokuvaamisesta ja metsässä olemisesta! Tässä on vain pieni osa ottamistani valokuvista, sillä kuvattavaa tuntui olevan ihan joka puolella, kun vain huomasi katsoa ympärille. Metsäinen valokuvauskierrokseni kävi oikein hyvin omaehtoisesta mindfullness- hetkestä. Olosuhteet metsässä olivat sen verran ihanteelliset, että minun ei tarvinnut juurikaan käsitellä kuvia. Ensimmäistä kertaa lisäsin kuviini myös vesileiman.
 
 
 
Vaikka en valokuvaajana ole läheskään ammattilainen, nautin siitä, kun saan katsella itse ottamia kauniita kuvia.
Onneksi digiaikana ne huonoimmat otokset saa helposti poistettua ja jäljelle jää ne (omasta mielestä) parhaimmat.
Näiden valokuvien innoittamana ajattelin teetättää muutamasta valokuvasta vielä hieman isomman sisustustaulun.
 
 
 
Ja tämä oli hyvä muistutus siitä, että pitäisi huomattavasti useammin lähteä kameran kanssa liikkeelle. Oli se vain niin voimaannuttavaa!
 





 



keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Heinäkuun päättyessä


Heinäkuu alkaa olla lopuillaan ja se tietää armottomasti myös lomapäivien vähentymistä. Blogitaukoakin tuli vietettyä pieni pätkä ja nyt suunnataan katseet jo eteenpäin. Vielä runsaan viikon saan nautiskella ja sitten on edessä töiden alkaminen, se ihana kamala arki.







 
Olen todella nauttinut tästä kesästä. Kesäkuu suhahti nopeasti, kun oli kaikkea mukavaa ohjelmaa,  mutta heinäkuussa olen malttanut hiljentää tahtia entisestään. Viime kesänä olimme mökillä vain muutamia lyhyitä jaksoja, mutta nyt olemme pystyneet olemaan siellä pitempään. Mökkeily on aivan loistava keino päästä irti kaikesta ylimääräisestä. Jos on kotona, täällä tulee tehtyä koko ajan jotain kotihommia ja istuttua koneella. Mökillä malttaa enemmän VAIN olla hyvällä omalla tunnolla ja nauttia elämästä.








Heinäkuun päättyessä ajatukset siirtyvät väkisinkin töiden puolelle. Uusi koulumme on valmis, mutta vasta huomenna käyn katsastamassa, miltä siellä näyttää. Uutta lukuvuotta en ole myöskään alkanut sen enempää suunnitella, sillä uusi koulumme, sen henkilökunta sekä uusi opetussuunnitelma ovat sen verran laajoja juttuja, että suunnittelutyötä tehdään yhdessä, vasta töiden alkaessa. Hieman poikkeava lukuvuodenaloitus tiedossa siis meikäläisellä. Ja koska kaikki on todellakin uutta ja hieman epämääräistä, on tässä havaittavissa pientä loma-ahdistusta. Tällä hetkellä tuntuu, ettei haluaisi loman loppuvan, vaikka tietääkin, ettei se voi jatkua loputtomiin...


 





Pojan jääkiekkotreenit alkoivat myös kesätauon jälkeen tällä viikolla ja kalenteri alkanut täyttyä tällä viikolla jos jonkinlaisista menoista. Harrastuksen alkaminen on oikeastaan hyvä juttu, sillä se tuo meidän arkeemme jonkinlaista ryhtiliikettä ja samalla se toimii eräänlaisena pehmeänä laskuna sen varsinaisen arjen alkaessa. Ihan kaikki ei sentään käynnisty samalla rytinällä. Kesällä aloittamani yrittäjän Starttivalmennuskurssi jatkuu vielä syyskuulle ja olen työstänyt liiketoimintasuunnitelmaa pitkin kesää, ettei elo- syyskuulle jäisi enää paljon hommia, koska siellä odottaa jo toiset työtehtävät. Nämä viimeiset lomaviikot näyttävät jo melko buukatuilta, joten täytyy yrittää saada tehtyä niitä vähän joka välissä. 
 





 

Tässä on nyt sellaista lopun alun tunnetta. Vaikka vähän kärvistelen ja panikoin loman loppumista, voin todeta, että olen todellakin rentoutunut ja ladannut akkuja hyvin syksyn varalle. Koska en ole vieläkään voittanut lotossa (koska en lottoa!) ja eläkepäivätkin häämöttävät kaukana tulevaisuudessa, täytyy tässä ruveta työstämään vähitellen sitä "työmoodia" päälle. Jos se sieltä vielä vaikka löytyisi...
 
 

 
 
 
 
 
 

maanantai 29. heinäkuuta 2019

Etätyöpäivä


Blogilomaa tuli vietettyä parisen viikkoa ja tietokoneella on tullut oltua kiitettävän vähän. Tänä kesänä olemme päässeet viettämään pitempiä aikoja mökillä, joten halusin kokeilla yhden päivän etätyöskentelyä. Töissäni erityisopettajana en ole koskaan (vielä) päässyt kokeilemaan moista "herkkua", mutta viime viikolla tuli testattua, miten etätyöpäivän voisi suorittaa mökiltä käsin...









Ensimmäisellä mökkireissupätkällä jätin tietokoneen suosiolla kotiin, mutta toiseen reissuun otin läppärini mukana.
Työn alla oleva siskontyttären häiden visuaalinen suunnittelu ja Starttivalmennuksen webinaari vaati sekä koneen että nettiyhteyden.
Ajattelin uhrata yhden mökkipäivän molempiin hommiin ja ne yhdistyivät sopivasti webinaari-istuntopäiväksi.
 
 
 
 




Mökillä sijoitin työpisteeni makuuhuoneen sivupöydälle ja se osoittautuikin vallan mainioksi "mökkitoimistoksi".
Käsillä piirtämisen (häiden pöytäkartan luonnosteluvaihtoehdot) tein mökin ruokapöydän ääressä, mutta kaikki tietokonetyöt suoritin pienellä työpöydällä.
Nettiyhteys toimi moitteettomasti ja sain suunnitellut työt tehdyksi. Ja mikä parasta, kone meni sen jälkeen kiinni.



 
Tällä kokemuksella voin todeta, että etätyöpäivän viettäminen onnistui vallan mallikkaasti.
Tosin, en ole ihan varma haluaisinko tehdä sitä jatkuvasti, sillä mökillä minulle tärkeintä on juurikin irrottautuminen kaikesta "arkisesta".
Etätyöpäivän vietossa tavoitteena oli, että saan työ tehtyä sovitussa ajassa, enkä jää sen enempää notkumaan koneelle.
Ainoa etätyöpäivään häiritsevä juttu oli tuskastuttavan hidas tietokoneeni, joka on kaivannut uusimista jo pitemmän aikaan.
Tulevan syksyn tavoitteena onkin tietokoneen päivittäminen uudempaan versioon...




Heinäkuu lähentelee loppua ja todennäköisesti aika monella on alkanut loman jälkeinen työarki.
Siksipä toivottelen kaikille yleisesti ja yhtäläisesti oikein mukavaa alkanutta viikkoa!
Tästä tämä taas lähtee...









 
 
 


keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Mnää ajatteli pittä eine verra blogilomaa...


Se o ny kuulkast ihmise semne juttu, ett ku mnuul o viäl loma jäljell, nii mnää ajatteli pittä vähä taukoo täst blogist...







Meijä perhe siirtyy viättämä suviloma, ainakin osittain,  kesämökil.
Mnää fundeerasi, etten viitti ruvet tota masinaa kantaman föleis. Jos malttais samall ol tekemät noit muitakki töit.
Iha SOMEtont elämä en ajatellu viettä, vaan mnää päivitä kuulumissi tual  FB:ss ja Instagramin puolell.
 
 
 
 
Ja sama ihan suomeksi...
eli pidän pientä blogitaukoa ja lomailen.
 
:)
 
 

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Herkullinen ja helppo kantarellikeitto


Hyvä ruoka on yleensä hyvin yksinkertaista, kunhan raaka-aineet ovat kunnossa. Olin jo pitemmän aikaa himoinnut kantarellikeittoa ja kuluneella viikolla sain vihdoin ja viimein toteutettua tämän ruokahaaveeni.








Keitto valmistui nopeasti ja oli taivaallisen hyvää.
Tyypilliseen tapaan sovelsin hieman alkuperäistä reseptiä (lisäsin siis kermaa) ja lopputulos oli täydellinen.


 




Tässä ohje, jos joku teistä innostuisi vaikka kokeilemaan:
 
 
Meillä oli pakkasessa vielä viime kesäisiä kantarelleja, jotka ensin sulatin (n. 1 litra).
Pilkoin sipulin varsineen, jonka jälkeen laitoin sieni-sipuliseoksen kattilaan (kattilan pohjalla n. 2 rkl öljyä tai voita) ja kiehautin kantarelleista nesteet pois. 
Seokseen laitoin 3 rkl jauhoja ja lisäsin päälle kuumaa kanalientä (5dl) koko ajan sekoittaen.
Tässä kohtaa lisäsin 2 dl kermaa ja laitoin joukkoon 200 g Koskenlaskija-sulatejuustoa.
Annoin kiehua hetken pienellä lämmöllä ja varmistin, että sulatejuusto on sulanut keittoon.
Maustoin lopuksi suolalla ja mustapippurilla ja keiton kruunasi pieni ripaus persiljaa.









Tämän helpompaa ei keiton tekeminen voi olla ja makunautinto on taattu.
Kyytipojaksi vielä ruisleipää tai tuoretta sämpylää.
 
 
NAMSKIS!

 
 
 

torstai 11. heinäkuuta 2019

Sisustusinspiraatiota Ikeasta


Käyn melko harvoin Ikeassa, vaikka se on meiltä katsottuna inhimillisen matkan päässä (n. 80 km). Tällä viikolla lähdin sinne hakemaan lapsen huoneeseen hyllykköä, joten matkallani oli olemassa selkeä tarkoitus. Samalla tuli otettua paljon kuvia stailatuista osastoista, jotka tarjoavatkin mukavia sisustusvinkkejä kohtuuhintaan. Tässä muutamia kuvia ruokailuryhmistä ja keittiöistä...



 
 
Tässä ruokailutilassa tunnelma oli erittäin miellyttävä.
Luonnonmateriaalit ja hillityt sävyt tekivät tilasta erittäin kodikkaan.
Taustalla oleva kirjahylly on minusta hieno ja puunsävyisenä kaunis.
 
 



 
 
 
 
Tähän ruokailuryhmään oli otettu värit verhokankaasta. Vaalea ruokaryhmä sai eloa vihreästä.
Ruokapöytä on yksi minun lemppareistani, jota olen harkinnut hankittavaksi myös meille kotiin.
 
 
 

 
 
 
 
Tämä hyllykkö on mielestäni kiva. Se on ollut jo jonkin aikaa toivelistallani, mutta jäi vielä ostamatta.
Näitä sai erilaisilla väriyhdistelmillä ja  moduuleista saa rakennettua vaikka minkälaista seinää.
 
 
 
 

 
 
 
Keittiöitä tulee katsottua joka kerta, ehkä siitä syystä, että meillä keittiöremontti on ollut ajankohtainen jo jonkin aikaa.
Edelleen mustat keittiöt ovat suosittuja ja kieltämättä ne ovat kyllä hienoja. Iso kalusteseinä on hieno, mutta vaatii mielestäni paljon tilaa.
 
 
 
 

 
 
Keittiöissä yläkaapittomuus on edelleen trendikästä. Yläkaapit olisivat jonkun trendin mukaan tulossa takaisin.
Tässä keittiössä pidin erityisesti valaisimista ja tuosta hyllyratkaisusta. Käytännöllisyydestä en mene takuuseen, mutta visuaalisesti se on kiva.
 
 
 

 
 
 
Keittiössä yläkaapit voidaan laittaa myös kahteen eri syvyyteen, jolloin siitä tulee mielenkiintoisempi.
Jos meille tulisi nyt keittiöremontti, toteutettaisiin sen todennäköisesti tällaisella ratkaisulla.
Keittiön lasivitriini oli kaunis ja tuoleilla tähän keittiöön oli saatu mukavasti väriä.
Hauska ja edullinen tapa tehdä keittiöön pientä muutosta.
 
 
 
 
Mielestäni Ikea toimii vallan mainiona sisustusideoiden hakupaikkana.
Erityisesti minua miellyttää heidän pienten tilojen sisustusratkaisunsa ja se, että kotiin saa kivan näköistä jo pienelläkin budjetilla.
Käynti Ikeassa ei ole minulla koskaan mikään pikainen visiitti ja tälläkin kertaa siellä vierähti useampi tunti.
Selvisin reissusta suhteellisen vähäisillä heräteostoksilla ja se hyllykkökin tuli hankittua.
Kotona pojan huoneessa tullaan tekemään päivitystä, jossa legot ja lelut varastoidaan.
Teen tästä postauksen myös blogiin, mutta ensin täytyy saada "prokkis" valmiiksi.
 
 
 
Joten ei tässä auta nyt istuskella koneella, vaan ryhtyä hommiin.
Mukavaa loppu viikkoa sinne ruutujen taakse!
 
 
 
 
 
 
 
 


maanantai 8. heinäkuuta 2019

Lomaluksusta - päiväunet!


Kesälomalla ajantaju menettää jollain tavalla merkityksensä. Viikonpäivällä ja kellonajoilla ei ole niin väliä ja elämä on leppoista, niin kuin lomalla kuuluu ollakin.  Tässä aikatauluttomuudessa on ehdottomasti parasta se, että halutessaan voi ottaa pienet päiväunet...vaikka joka päivä.








Minulle on tullut sellainen lomarutiini, että heräilen 7 ja 8 välissä ilman herätyskelloa ja syön n. klo 13-14 aikoihin.
Ruokailun jälkeen otan, jos vain mahdollista, pienet ruokalevot tai päiväunet. Miten ihanalta tuntuukaan mennä vähäksi aikaa pötkölleen...
Sen jälkeen keitän päiväkahvit ja päivä käynnistyy siitä uudestaan.








Tavallisessa työarjessa päiväunet eivät ole mahdollisia ja viikonloppuisinkin harvinaista herkkua, joten näin lomalla se on todellakin ylellistä!
Erityisesti sateisena päivänä tuntuu mukavalta laittaa sukat jalkaan, käpertyä hetkeksi peiton alle, sulkea silmät ja kuunnella sateen ropinaa.


 
Tänään en ehdi kuitenkaan päiväunille, sillä tarkoituksena on lähteä Ikeaan hakemaan vähän inspiraatiota ja ostamaan muutama huonekalu.
Pojan huoneeseen on suunnitteilla "teinipäivitys" ja S T A I L I A M O:n huonekaluvarasto tarvitsee pientä lisäystä. 
Tällä reissulla yhdistyy työ ja vapaa-aika vallan erinomaisesti, sillä mukaani saan vielä hyvän ystäväni.
 
Luksusta sekin.
 
 
 
 
 
 
 
 


 

perjantai 5. heinäkuuta 2019

Reissu Tukholmaan


Meille on tullut jo perinteeksi lähteä kerran kesässä lapsen kanssa johonkin reissuun, ihan vaan äiti ja poika yhdistelmällä  Näihin äiti-poika- reissuihin lähdemme aina yhdessä poikamme koulukaverin ja hänen äitinsä kanssa. Kaksi vuotta sitten teimme miniristeilyn ja viime kesänä kävimme Huikee-seikkailupuistossa. Tänä vuonna päätimme lähteä lahden toiselle puolelle, Tukholmaan.







 
Koska halusimme viettää Tukholmassa aikaa enemmän kuin yhden päivän, varasimme reissuun kolme päivää. Lähdimme Turusta iltalaivalla ja olimme aamulla aikaisin Tukholmassa. Olimme varanneet aamiaisen hotelliin, joten saimme syötyä kunnolla ja jätettyä matkatavaramme hotellin säilytykseen.
Koska kaupat aukesivat vasta klo 10.00, saimme myös kulutettua hotellissa hieman aikaa ja hioa päivän suunnitelmat valmiiksi.
 
 






 
Tukholmaan oli luvattu epävakaista säätä, joten päätimme käyttää ensimmäisen (sateisen) päivän Tukholman keskustassa shoppailemalla.
Paikallisbussilla pääsimme näppärästi keskustaan, jossa menikin koko päivän. Kävimme mm. NK-tavaratalossa, jossa kiertelimme ja teimme maltillisesti ostoksia. Siellä meidän oli ehdottomasti päästävä Magnum-jätskibaariin, jossa "baarimestarit" loihtivat meille jokaiselle haluamamme jäätelön.
Hauska ja herkullinen visiitti.





 
 


Iltapäivällä suunnistimme vanhaan kaupunkiin. Käveleminen vanhoilla kaduilla saivat meidät äidit ihastelemaan sen tunnelmaa.
Välitankkaus tehtiin pienessä kahvilassa, jossa nautimme isot perinteiset kanelipullat. Kiertelimme kuninkaanlinnan pihalla ja pohdimme minkälaista elämä on joskus ollutkaan. Kävely vanhassa kaupungissa oli mukavaa, eikä mukana ollut nuorisokaan valitellut. Vielä ennen hotellille menoa, kävimme shoppailukierroksella Åhlensissa. Olimme koko päivän kävelleet (askeleita 22 000) ja illalla oli erittäin mukava päästä takaisin hotellille.
Lepuutimme hetken jalkoja, jonka jälkeen lähdimme syömään vielä iltapizzat. Päivän jälkeen uni maistui meille matkalaisille paremmin kuin hyvin.





 
 
 
 
Seuraava päivä oli tarkoitus viettää Gröna Lundin huvipuistossa. Säätiedotuskin lupasi parempaa säätä, joten laitoimme suunnitelmat täytäntöön ja lähdimme jälleen liikkeelle paikallisbussilla. Perillä olimme sen verran ajoissa, että huvipuistossa oli auki vain ns. pieni osa, joten kävimme muutamissa laitteissa vähän "lämmittelemässä" isompia koitoksia varten. Kello 11.00 jälkeen aukeni jo koko huvipuistoalue, jolloin hurjimmatkin laitteet olivat käytössä. Olimme ostaneet  rannekkeet, joilla meillä oli mahdollisuus käydä jokaisessa laitteessa rajattomasti. Gröna Lund ei ole kovinkaan suuri alue, joten se on helppo hahmottaa. Härveleitä on mahdutettu alueelle kiitettävästi ja sieltä löytyy laitteita taatusti jokaisen hurjapään makuun. 
 






 
 
 
Päivä oli lähtöpäivämme, joten n. kuuden tunnin aikana ehdimme käydä aika monessa härpäkkeessä vaihtelevilla kokoonpanoilla. Tosiasia on, että siellä olisi saanut aikaa kulutettua pitempäänkin. Alueella ei ollut ihan mahdottomasti ihmisiä, joten laitteisiin jonottaminen oli vielä inhimillistä eikä siihen tuhlaantunut aikaa. Sää vaihteli auringonpaisteesta vesikuuroihin, mutta se ei meidän tahtia haitannut. Välillä pidettiin ruokatauko ja sitten taas jatkettiin.  Huvipuiston ikimuistoisin paikka meidän porukalle taisi olla kummitustalo, jossa piti ihan omin jaloin liikkua huoneesta toiseen. Toinen toisistamme kiinni pitäen liikuimme huoneissa puolihysteerisinä pelosta ja jännityksestä sekaisin. Voi sitä naurun ja helpotuksen määrää, kun selvisimme sieltä ulos "ehjin nahoin".





 
 
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös päivämme Tukholmassa.
Iltapäivällä lähdimme hotellille hakemaan matkatavaramme ja valmistauduimme kotimatkalle.
Siirtyminen terminaaliin tapahtui vaivattomasti, sillä hotellimme sijaitsi vain n. 300 metrin päässä siitä.
Yölaivalla matkustaminen sujui ongelmitta ja olimme Suomessa seuraavana aamuna klo 7.00.
Pysähdyimme vielä aamupalalle, jonka jälkeen huristimme turvallisesti kotiin.
 
 
 
Matkamme oli erittäin onnistunut. Pojat ovat jo niin isoja, ettei heissä ollut kaitsemista ja (ainakin vielä) meidän äitienkin seura kelpasi. Vietimme mukavia hetkiä yhdessä ja tässä porukassa kukaan ei innostunut "sooloilemaan" omiaan. Tukholma on hyvä matkakohde lapsiperheille, sillä katsottavaa ja tekemistä riittää taatusti useammallekin päivälle. Liikkuminen (paikallisliikenteessä) Tukholmassa on helppoa, edullista ja vaivatonta. Kolmen päivän reissu tuntui tässä kohtaa sopivalta ja tämän erittäin mukavan matkakokemuksen jälkeen aloimmekin jo suunnittelemaan seuraavaa.
 
 
 
 
Tulipa todistettua jälleen kerran, että matkailu avartaa ja hyvässä seurassa muistojen jakaminen moninkertaistuu...
 
 
 
 
 
 
 



maanantai 1. heinäkuuta 2019

Kesäkuun kootut


Se olisi sitten heinäkuu ja kesäkuu on enää muisto vain. Tässä vähän listaa menneen kuun asioista...






- Kesäkuu alkoi erittäin mukavalla ja rentouttavalla lomareissulla Turkkiin.
Kiireet ja stressi tuli nollattua kertaheitolla.
 
- Lomareissulla sain kiinni myös kauan kadoksissa olleesta juoksuharjoittelusta.
Ilahduttavinta on ollut se, että olen pystynyt pitämään kuntoilurytmiä yllä koko kesäkuun.
 
-Mökillä tuli käytyä kerran ja siellä pidettiin tehokkaat talkoot.
 
 
 
 
 
 
 
Kesäkuussa osallistuin Brändipäivään ja tämä Tampereen reissu osoittautui erinomaiseksi.
 
- Osallistuin myös yhden illan Asuntojen valokuvaus- webinaariin.
 
- Starttivalmennuksen 4 kk:n yrittäjäkurssi alkoi. Webinaareja on ollut jo kaksi ja ne ovat olleet erittäin hyviä.
 
-Yrityksen kotisivuja alettiin muokata ja toivottavasti ne valmistuvat vielä tämän kesän aikana.
 
- Olen saanut mukavasti yhteydenottoja asiakkailta ja ne ovat pitäneet minut toimeliaana.
 
 
 
 
 
 
 
 
-Kesäloman to do-listalle ei ole tapahtunut juurikaan mitään, mutta mitä siitä!
 
-Olen todellakin nauttinut kesälomasta  ja aikatauluttomuudesta, hitaista aamuista ja kotona puuhastelusta.
 
 
 
 
 
Toivottavasti heinäkuu on yhtä hyvä ja leppoisa.
Sopivasti ohjelmaa ja rentoutumista...
 


 Hyvää alkanutta heinäkuuta kaikille!


 
 
 
 
 

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Lomalla töissä...?


Koska nyt olen lomalla päätyöstäni, on minulla vihdoinkin aikaa panostaa sivutoimiseen yritykseeni. Olen nauttinut siitä, että olen saanut rauhassa keskittyä toimeksiantoihin, joita on tupsahdellut tämän kesän aikana mukavasti.







Viime kesän työ-ja opiskelurumba on onneksi muisto vain ja nyt nautin tästä. Joku voi pitää minua vähän hulluna, kun en oikein malta lomailla, vaikka minusta tämä tuntuu jo ihan "lomalta". Saan nukkua aamulla pitkään ja aloitella päivää rauhassa, käydä kaupungilla hoitamassa asioita (tai ihan muuten vaan), tehdä sisustussuunnitteluhommia oman aikatauluni mukaan. Kotihommat hoituvat kaiken muun ohella, jos niihin on tarvetta ja ehdin vielä kuntoilemaankin.
Tuntuu, että on sellainen mukava vire päällä. 
 
 
 
 




Ja kyllä tähän kesälomaan mahtuu sitä perinteistä lomailuakin. Kesäkuun alussa olimme jo viikon reissussa Turkissa, ensi viikolla lähdetään kolmeksi päiväksi "äiti-poika" - reissulle Tukholmaan ja heinäkuun puolessa välissä siirrytään mökille, jossa olen ajatellut ottaa elämisen suhteellisen rennosti. Tämän lisäksi olen ajatellut käydä Ikeassa ja ehkä saan aikaiseksi (vihdoin ja viimein!) käydä tutustumassa vielä Euran Kauttualla olevaan Terassitaloon .
 
 
 
 
 



Sillä tosiasia on, että siinä tavallisessa työarjessa en ehdi yritykseni asioita kovin paljon hoitamaan saatikka ajatella. Nyt kun on ns. rauhallisempaa, olen pystynyt tekemään ihan konkreettisia asioita yritykseni kehittämiseen, esim. laatimaan yhteistyöehdotuksia, lähettämään sähköposteja, miettiä markkinointia, brändiä ja kotisivuja, sillä ei nekään nyt ihan itsestään hoidu. On erittäin mukavaa ja mielenkiintoista välillä keskittyä yrityksen pyörittämiseen, sillä se on niin toisenlaista kuin erityisopettajan työ peruskoulussa. Ja nuo sisustussuunnittelut ja -neuvonnat ovat kyllä ihan parasta.
 Saan käyttää luovuuttani; piirtää ja suunnitella - sitä, mitä rakastan tehdä!
 
 
 
 
 
Mielestäni ei ole oikeata tai väärää tapaa lomailla.
Toisella se voi olla maailmanympärimatka ja toisella lukuloma riippukeinussa.
Joku käyttää lomansa ammattitaitonsa täydentämiseen kesäkursseilla...ja joku tekee muita töitä.
Tärkeintä lomailussa on nähdäkseni se, että rentoutuu ja saa pienen hengähdystauon siihen normi arkeen.
Siksi minä jatkan lomailua omalla tavallani, osittain töitä tehden...ja nautin siitä.
 
 
Viikonloppuja kaikille!