sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Työn alla...


Meikäläisen joululoma on runsaan kahden viikon pituinen ja töihin menen vasta loppiaisen jälkeen. Hyvin levänneen kolmen joulupyhän jälkeen innostuin suunnittelemaan jo tulevan kevään juttuja...






Olin lupautunut pitämään Rauman kansalaisopistolla viiden sisustusteemallisen luennon, joiden runkoa olen työstänyt jo aikaisemmin.
Nyt piti istua koneen ääreen ja alkaa tehdä niihin myös sisältöä. Minulla on arkistojen kätköissä jo aika paljon materiaalia eri teemoille, mutta näihin kevään uusiin sisustusteemoihin joudun (tai saan) hakea tietoa internetistä ja erilaisista lehtiartikkeleista. Tavoitteena on, että suunnittelen ja valmistan luennot tämän loman aikana, sillä tiedän, että kevät on jälleen ruuhkaista.
 
 
 






Aiheet näihin teemailtoihin ovat seuraavat:


  1. Sisustusvinkkejä kevätkotiin


      Luodaan katsaus kevään sisustustrendeihin ja annetaan vinkkejä
viihtyisän kodin luomiseen.
     Lisäksi annetaan neuvoja, miten valita kotiin oikeanlainen kaluste,
matto tai kodin tekstiilejä.
 

 2. Ajankohtaiset teemat sisustuksessa

       * Ekologinen sisustaminen ja
      * Aistiesteetön sisustaminen
* Älykoti

      Illan aikana perehdytään näihin teemoihin ja mitä ne tarkoittavat
sisustuksen näkökulmasta.
 

 3. Kodin säilytys - ikuinen ongelma?

      Asiaa kodin säilytyksestä,
tavaroiden karsimisesta ja
sisustusratkaisuista.
 

 4. Juhlan aika - vinkkejä juhlien järjestämiseen

      Pieni tietopaketti juhlien järjestämisestä,
kodin stailaamisesta ja kattauksista.
 

 5. Katseet ulos - pihalle ja parvekkeelle!

      Katsaus kevään ja kesän trendeihin sekä
vinkkejä terassin ja parvekkeen sisustamiseen










Työstän luennot PowerPoint-esityksinä ja tekstin lisäksi haen niihin myös kuvia.
Vuosien varrella olen ottanut paljon sisustuskuvia ja kuvamateriaalia on kertynyt jo sen verran, että pystyn hyödyntämään niitä hyvin.
Sen lisäksi käytän myös jonkin verran Pixapayn ilmaista kuvia. Luentojen tekeminen on erittäin mukavaa ja mielenkiintoista...sekä aikaa vievää.
Uppoudun näiden tekemiseen niin innostuneena, että välillä unohdan jopa ajan kulun.
 
 
 
 
 
 
 
Loman aikana minun  pitäisi tehdä myös yritykseni kirjanpito valmiiksi, mutta se ei juuri nyt houkuttele.
Ja pari muutakin juttua odottelee tekijää, mutta tehdään hauskimmat tärkeimmät jutut ensin!
 Meillä lomailu jatkuu ja se tuntuu NIIN hyvältä...

 
 
 
 
 
 
 
 
 

torstai 26. joulukuuta 2019

Oivalluksia


Olen käyttänyt joulunpyhät hyvin hyödyksi. Olen syönyt hyvin, ulkoillut ja rentoutunut. Olen osannut olla (melkein) tekemättä mitään ja se on tuntunut hyvältä.




 
 
 
Pyhäpäivät olivat hyvä syy käyttää pitkästä aikaa lukemiseen. Ostin vähän ennen joulua itselleni Helena Karihtalan uusimman Funktio-sisustuskirjan, jota olen ehtinyt silmäilemää hieman ja lisäksi sain lainaksi Johanna Huhtamäen ja Vappu Pimiän Valon antajat-kirjan. Viimeksi mainittu kirja tempasi minut mukaansa ja luin sen kahdessa päivässä. Koska minun on vaikea kertoa kirjan sisällöstä muutamalla sanalla, lainaan tähän kirjan takakannessa olevan tiivistelmän:
 
"Tutkimukset ovat todenneet, että menestys ja unelmien saavuttaminen ovat seurausta onnellisuudesta.
Kirja osoittaa, miten onnellisuuden voi saavuttaa ja mitä sen eteen tulisi itse tehdä. Se kertoo, miten unelmista voi tehdä totta kiitollisuuden avulla ja itsensä uskomalla. Kiitollisuus käynnistää positiivisuuden kierteen, joka tuo elämään mukanaan paljon hyvää paitsi itselle myös muille. Kiitä siis unelmasi todeksi!"
 
 
 
 
 


Kirja oli kuin suoraan suunnattu minulle, hieman "etsikkoajassa" olevalle. Sain paljon vahvistusta ajatuksilleni, mutta myös pohdittavaa. Kirja oli helppolukuista ja ymmärrettävää, joita hyvät esimerkit vielä auttoivat. Kirjassa oli myös niin paljon mielenkiintoista asiaa, että sen sulatteluun ja sisäistämiseen menee tovi jos toinenkin. Oivalsin kuitenkin, että olen oikealla tiellä monessakin kohtaa. Uskallan unelmoida (ehkä vähän liikaakin) ja olen monesta asiasta elämässäni kiitollinen, ehkä näistä syistä johtuen suhtaudun elämään myös positiivisesti.








Lomalla ollessani ehdin yleensä työstämään yritykseni STAILIAMO:n asioita ja niin nytkin. Tämän kirjan myötä aloin pohdiskelemaan sivujuonena vielä niitä saavuttamattomia unelmiani. Jo aikaisemmin olen todennut, että yrittäjyys on jäänyt kaiken muun elämän jalkoihin, mutta se "oma unelma" elää yhä. Kirjaa lukiessani oivalsin, että aikaisemmin olen ajatellut, että minulta puuttuu rohkeus lähteä kokeilemaan "siipieni kantavuutta". Nyt ajattelenkin, että ei se ole rohkeus mikä puuttuu, vaan usko itseensä ja omiin kykyihin.
 
 
Asiaa miettiessäni oivalsin myös sen, että olen joskus aikaisemmin ollut saman asian edessä. Nimittäin silloin, kun valmistuin 30 vuotta sitten lastentarhanopettajaksi ja vastavalmistuneena sain ensimmäisen esiopetusryhmän. Muistan ajatelleeni, että lasten vanhemmat ovat ihan "hulluja" , kun luottavat oman kullannuppunsa minun vastuulleni, nuorelle kokemattomalle lastentarhanopettajalle. Ja hyvin kuitenkin pärjäsin ja olen pärjännyt. Tämä sama ajatusmalli on toistunut aina uudestaan aloittaessani työni sekä erityislastentarhanopettajana että erityisluokanopettajana ja nyt sisustussuunnittelijana/yrittäjänä. Sama epävarmuuden tunne omasta osaamisesta ja ammattitaidosta ja kaikki se on ollut turhaa, sillä työ (ja elämä) on opettanut ja tehnyt minusta tällaisen kuin olen juuri nyt, ammattitaitoisen ihmisen. Olin yksinkertaisesti vain unohtanut sen, että on ihan ok tuntea epävarmuutta ja silti uskaltaa tarttua haasteisiin... ja mennä eteenpäin.
 
 
 
 
Kirjan lukeminen käynnisti jonkin sisäisen prosessin, jota minun tulee nyt työstää ja makustella.
Todennäköisesti käyn ostamassa kirjan vielä omakseni, sillä sen ajatuksiin on hyvä palata silloin tällöin uudestaan.
En tunne saavani mitään sen suurempaa "herätystä", mutta ehkä hieman toisenlaisen lähestymistavan yrittämiseen...niin, ja elämään.
 
 
 
Kiitollisena tästä lukukokemuksesta suosittelen kirjaa kaikille, jotka uskaltavat elää ja unelmoida!
 
 
 
 
 




perjantai 20. joulukuuta 2019

Väliarviointia


Syyskauden päättyessä oppilaat saavat välitodistuksen, jossa arvioidaan kulunutta lukuvuotta. Ajattelin tehdä itselleni samanlaisen ja pohtia, miten kulunut syksy on omasta mielestä mennyt. Numeroarvosanoja en ajatellut antaa, vaan teen arvioinnin sanallisesti, niin kuin meillä erityisopetuksen puolella on tapana ja asetan itselleni myös uudet tavoitteet keväälle. Postauksen kuvat eivät liity aiheeseen millään tavalla, mutta vieraillessani kuluneella viikolla Viherkäisellä, tulin ottaneeksi jälleen kuvia heidän myymälästään ja muiden kuvien puutteessa ajattelin jakaa ne nyt. Mutta nyt siis vähän arviointia...







Minä erityisopettajana:
 
Erityisopettajan työ ja uuteen valmistuvaan kouluun siirtyminen on vienyt melkeinpä kaikki voimavarani. En ole osannut (tänäkään syksynä) rajata työaikaani ja siksi työpäivät ovat venyneet väkisinkin pitkiksi. Työ uudessa koulussa on ollut hyvin raskasta ja kuitenkin aivan mahtavaa. Arjen haastetta on ollut paljon, mutta uusi toimintaympäristö on ollut hieno. Olen saanut paljon uusia mukavia työkavereita ja koen vahavaa ylpeyttä siitä, että olemme yhdessä luomassa jotain uutta. Työ on  kesken ja jatkuu edelleen, mutta joka päivä olemme menneet myös eteenpäin. Työpaikalla olen vastuunkantaja ja vien annetut tehtävät loppuun asti, mutta ehkä voisin myös opetella delegoimaan asioita paremmin.
 

Tavoite keväälle:
 
Minulle selvästi isoin haaste on töiden ja yleensä asioiden priorisoiminen sekä keskittyminen olennaiseen. Innostuvana ja suhteellisen luovana ihmisenä unohdan välillä pohtia asioita realistisesti. Edelleen voisin opetella sanomaan useammin "ein" ja luottaa siihen, että jos minä en sitä tee, niin sen tekee takuuvarmasti joku toinen. Oman työajan rajaamisen taito taitaakin olla meikäläisellä ikuisuusasia ja kestotavoite...ja minä ns. toivoton tapaus.








Minä liikkujana:
 
Omasta kunnosta huolehtiminen on ollut syyskaudella kaksijakoista. Kesällä alkanutta juoksuarkea jaksoin ylläpitää hyvin tuonne lokakuulle asti, mutta sen jälkeen tapahtui totaallinen repsahdus. Jopa se arkiliikunta jäi vähäiseksi. Töihin käveleminen tai pyöräileminen on jäänyt kiireisen arjen jalkoihin. Ehkä liian helposti otan auton käyttöön, koska se on vain niin helppoa. Työpäivän jälkeiseen liikuntaan ei enää loppu vuodesta löytynyt paukkuja. Mieluummin makoilin sohvalla, jos vain siihen ehdin. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin pysynyt terveenä ja suhteellisen energisenä.
 
 
Tavoite keväälle:
 
Toivon, että minulta löytyisi kevätkaudelle lisää tahtotilaa ja voimavaroja päivittäiseen liikuntaan. Tämä vaatii minulta huomattavasti enemmän "selkärankaa" ja vähemmän kaiken maailman tekosyiden keksimistä. Liikunnan ujuttaminen kiireiseen arkeeni on toisinaan todella haasteellista, mutta ei kuitenkaan mahdotonta. En haluaisin "harrastaa liikuntaa", vaan haluaisin lisätä liikuntaa osaksi päivääni. Siinäpä tavoitetta.
 







Minä yrittäjänä:
 
Sisustussuunnittelut ovat jääneet tänä syksynä todella vähäisiksi. Koska päätyö on vienyt minulta paljon aikaa ja voimavaroja, en ole voinut ottaa vastaan uusia toimeksiantoja. Marraskuussa sain kuitenkin pitää kaksi sisustusaiheista työpajaa ja keväälle on tulossa sisustusteemallinen luentosarja. Kahden työn yhdistäminen ei ole onnistunut ja jossain vaiheessa minun oli vain keskityttävä siihen, josta saan toimeentuloni. Olen kuitenkin pitänyt yllä ammatillisuuttani ja sainhan minä suoritettua syksyllä kesällä alkaneen yrittäjäkurssin loppuun. Huomaan edelleen innostuvani kaikesta sisustukseen liittyvästä asiasta ja se on tuonut myös mukavaa vastapainoa työntäytteiseen syksyyn. Yrityksen kehittäminen on jäänyt auttamattomasti kaiken muun elämän jalkoihin. Minulla on myös aivan liian paljon ideoita, joita haluaisin viedä eteenpäin, joten se oma (erityis)osaaminen on vielä hakusessa.


Tavoite keväälle:
 
Yrittäjyyden ja nykyisen päivätyön yhdistäminen on haasteellista ja vaatii jatkossakin työstämistä sekä jonkinlaisten ratkaisujen tekemistä. Haluaisin ehdottomasti lisätä sisustussuunnittelijan töitä, mutta tämän hetkinen työtilanne ei mahdollista sitä. Minun pitää entistä määrätietoisemmin pohtia ja työstää, mihin sisustuksen alueeseen haluan keskittyä. Minun pitää löytää se "minun juttuni" vieläkin tarkemmin ja kohdentaa tekemiseni sitä kohti. "Sisustussuunnittelun sillisalaatti" vaatii selkiyttämistä ja omien vahvuuksieni syvempää pohdiskelua. Ehkä sieltä jostain löydän sen oman vahvuuteni alalla ja joka mahdollisesti vie minua jossain vaiheessa kohti täysipäiväistä yrittäjyyttä. Tämä ei tapahdu vielä vuoden sisällä, mutta jossain hamassa tulevaisuudessa, tai sitten opiskelen vielä vähän lisää. Sisustussuunnittelijana olen ajatellut ylläpitää ammattitaitoani edelleen ja tarkoituksena on osallistua alan sisustuskursseihin tai täydentää osaamistani lisäopinnoilla. Pohdittavaa on...
 
 
 
 
 
 
 
Minä ihmisenä:
 
Olen pystynyt pitämään yllä positiivista otetta elämään, vaikka kulunut syksy tuntuu vieneen melkeinpä kaiken voimavarani. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni paremmin ja oppinut nauttimaan hetkistä. Hyvä ystävän äkillinen poismeno elokuun alussa oli shokki, jota huomaan työstäväni kausiluonteisesti edelleen. Elämän rajallisuus muistutti minua jälleen kerran siitä, kuinka tärkeätä on elää, tässä ja nyt. Vaikka murehdin ja huolehdin asioista aivan liikaa ja ennen aikaisesti, olen tullut myös armollisemmaksi itseäni kohtaan.
 
 
Tavoite keväälle:
 
En ehkä pysty pelastamaan maailmaa, enkä miellyttämään kaikkia (enkä haluakaan), mutta yritän löytää jokaisesta päivästä kiitoksen aihetta. Uskon "hyvään" ja siihen, että oma asenne vaikuttaa (ainakin osittain) siihen, miten me tämän elämän koemme ja miten sitä elämme. Pieni hymy tai katse, kiitoksen sanominen, toisen huomioiminen tai kuunteleminen...niihin ei taida olla olemassa kiintiötä. Pyrin olemaan itselleni rehellinen ja kuuntelemaan sisintäni. Hyväksyä itseni sellaisena kuin olen... ja siinäpä taitaa olla tavoitetta koko loppu elämälle.
 
 
 
 
Tästä väliarvioinnista tulikin eräänlainen pohdiskeleva yhteenveto.
Samalla taisin kirjata tavoitteet myös tulevalle uudelle vuodelle.
Nyt kuitenkin höllennetään vauhtia ja nautitaan lomasta!
Oikein hyvää viikonloppua!
 
 
 
 
 
 


tiistai 17. joulukuuta 2019

Jouluun valmistautumista...


Tänä vuonna jouluvalmistelut ovat alkaneet minulla varsin myöhään. Yleensä aloittelen valmistelut marraskuun puolella, pikkujoulusta alkaen, mutta arki (ja myös viikonloput) on ollut tänä vuonna sen verran kiireistä, että olen tietoisesti vähentänyt suorituspainetta. Joulu tulee varmasti vähemmälläkin vaivalla...









Meillä joulua tehdään suhteellisen maltillisesti. Koristelen kotia vähitellen ja perinteisen joulusiivouksen teen vaiheittain.
Joulusiivous on ehkä astetta perusteellisempaa kuin perinteinen viikkosiivous, mutta mitään massiivista suursiivousta en tee.
Jouluruokavalmisteluista en ota paineita, sillä jo monena jouluna pöydässämme on vain niitä ruokia, joita tulee syödyksi eli lanttu-, peruna- ja maksalaatikkoa, keitettyjä- ja lohkoperunoita, karjalanpaistia, jotain riistalihaa, sienikastiketta ja vähän kalaa.  Joulun pyhiksi taidan leipoa vielä pienen satsin joulutorttuja ja pojan kanssa suunnittelimme tekevämme jälkiruoaksi Tiramisua. Jos kohdalle sattuu, ajattelin ostaa vielä jonkun pienen kuivakakun joulun kahvipöytään ja se olisi sitten siinä.
 


 
 


 
Tänä(kin) vuonna haluan ehdottomasti luonnonkuusen.
Muutamana jouluna kokeilimme tekokuusta, mutta se ei vain sovi meidän joulun viettoon. Aito kuusi sen olla pitää ja mies hakee sen saaresta tai sitten koko perheen voimin läheiseltä kuusikauppiaalta. Todennäköisesti ensi viikonloppuna kuusi tulee hankittua ja se tuodaan myös sisälle, joten joulusiivous saadaan tehtyä "hyvissä ajoin". Joulukuusen koristelu on meikäläiselle hyvin mieluista ja se tuo minulle viimeistään joulutunnelman.
Paljon muuta koristetta jouluinen koti ei mielestäni enää kaipaakaan.
 



 
 
 
 
Joululahjojen suhteen "pahimmat vuodet" alkavat olla takana päin.
Lapselle on tullut jo sen verran ikää, että toivomuslista on melko lyhyt ja lähisuvun kanssa on päästy yhteissopimukseen, ettei lahjoja enää hankita.
Toistaiseksi lahjojen ostaminen on sujunut ilman suurta tuskaa ja uskoisin, että joululahjastressiä ei ehdi edes tulemaan.
Yritän saada ne viimeisetkin lahjat hankittua vielä tämän viikon aikana, jolloin voisin viikonlopun jälkeen heittäytyä todellakin "joulumoodiin".



Muutama päivä enää töitä ja työt olisi tältä vuodelta tehtynä.
Kieltämättä odotan tulevaa lomaa (ja joulua) enemmän kuin pitkiin aikoihin.
Raskas syksyn työrupeama on kohta tehtynä ja sitten voi hetkeksi hengähtää...


 
 
 
 
 
 
 
 

lauantai 14. joulukuuta 2019

Ilta Kotilaiturilla


Tällä viikolla on ollut paljon mukavia tapahtumia ja vaikka ne ovat olleet työpäivän päätteeksi, menot ovat olleet sen verran mukavia, että en oikeastaan ole tuntenut väsymystä. Pikemminkin päinvastoin.






Tistaina lähdin suoraan töistä kohti Turkua, jossa Unelmaneliöiden Anne-Mari haki minut linja-autoasemalta ja jatkoimme kohti Lietoa ja siellä olevaa sisustusliike Kotilaituria. Illan teeman oli kauniit kattaukset sekä, instagramin käyttö ja valokuvaaminen. Kotilaiturin kaunis ympäristö ja ihanat sisustustavarat innostivat meitä kuvaamaan ja huokailemaan ihastuksesta. Tähän pimeimpään vuodenaikaan tällainen "illanvietto" on mitä parasta lääkettä kaamoksen karkoitukseen.








Saimme kuulla  Villa Puomin Hannalta kivoja vinkkejä erilaisten kattauksien tekemiseen. Pääosassa oli kankaiset keittiöliinat ja servietit, joiden avulla loihdittiin kauniita kattauksia ja vielä hyvinkin pienillä jutuilla. Perinteisen serviettitaittelun lisäksi kattausliinoissa käytettiin hauskasti erilaisia solmuja ja kuten ennenkin on todettu, kattauksissakin "vähemmän on enemmän". Tämä jälkeen pääsimme kuvaamaan liikkeessä sekä opittuja juttuja että kaikkea muutakin inspiroivaa.



 




Kuvaussession jälkeen istuimme alas käsittelemään kuvia ja oppimaan (lisää) Instagramin käyttöön liittyviä asioita.Villa Puomin Hannan ja Kotilaiturin Katin opastuksella perehdyimme valokuvien muokkaamista kännykällä, hästägien käyttöä ja muutamaa muutakin käytännön vinkkiä. Vaikka käytän Instagramia jo melko sujuvasti, sain Hannalta ja Katilta minulle uutta ja hyödyllisiä tietoa, lähinnä yritykseni näkyvyyden ja mainonnan näkökulmasta, jota tulen ehdottomasti hyödyntämään jatkossa.



 



 
Ja miten nopeasti aika menikään. Kuin huomaamatta kello oli kahdeksan ja minun piti lähteä takaisin linja-autoasemalle ja kotia kohti. Vaikka iltakurssi oli "matkan takana" ja päivä oli ollut pitkä, en kokenut sitä mitenkään raskaaksi. Hyvässä seurassa ja inspiroituneiden ihmisten keskellä sain kummasti positiivista energiaa. Uusien ihmisten kohtaaminen on aina yhtä mielenkiintoista ja kaupanpäälisiksi saa vielä kivan annoksen arjen estetiikka ja uutta tietoa.
Tänne kannatti ehdottomasti lähteä. Kiitos vielä kerran Kati Ja Hanna illasta!





 
 
 
Tähän viikkoon mahtui muutenkin paljon iltamenoja.
Torstai-iltana kävin kuuntelemassa Rauman Kamarikuoron joulukonserttia kirkossa ja eilen, perjantaina, vietin hulvattoman hauskaa pikkujoulua työkavereiden kanssa. Eiliseen iltaan päättyi myös suhteellisen pitkään kestänyt "pakollisten menojen" jakso, joten seuraavaksi ajattelin keskittyä enemmän kotiasioihin ja (vihdoin ja viimein) jouluvalmisteluihin.
 
 
 
Syksyn raskas ja mielenkiintoinen työrupeama alkaa olla kutakuinkin tehtynä.
Nyt voin ruveta jo vähän hidastamaan vauhtia... ja nautiskelemaan.
Oikein hyvää viikonloppua kaikille!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 


lauantai 7. joulukuuta 2019

Perinteisellä kaavalla


Perjantaiksi osunut itsenäisyyspäivä mahdollisti pienen miniloman, joka kieltämättä tuli tarpeeseen. Minulle muutaman päivän vapaa hitaine aamuinen on ihan luksusta. Itsenäisyyspäivään kuuluu kuitenkin muutamia perinteitä, josta ei voi luistaa...







Meillä on pojan kanssa tapana leipoa joulun ensimmäiset piparit aina itsenäisyyspäivänä. Tänä vuonna poika oli pääleipurin roolissa ja minä tyydyin olemaan paistajana. Yläkoulun puolella alkaneet kotitaloustunnit ovat selvästi aktivoineet meidän jälkikasvuamme ja mielelläni siirrän "keittiövastuuta" myös hänelle. Oli ilo kuulla, että he olivat viikolla tehneet sekä piparitaikinan että joulutorttutaikinan ihan itse, varsinkin kun meikäläinen tyytyy ostamaan taikina valmiina kaupasta. Tämän lisäksi tunnilla oli valmistettu vielä Tiramisua, joten voi olla, että meillä herkutellaan joulupöydässä pojan tekemällä jälkiruoalla.








Piparileivonnan jälkeen innostuin tekemään myös muutaman joulutortun, jonka jälkeen nautimme lämpimän glögihetken perheen kesken. Itsenäisyyspäivän linnanjuhlia tuli seurattua televisiosta koko illan ja vielä vähän niiden jatkojakin. Minulle itsenäisyyspäivä on hyvin isänmaallinen päivä, vaikka vietän sitä "hiljaisesti" kotona. Laitan lapsen tekemiä Suomi-askarteluja esille ja poltan sinivalkoisia kynttilöitä, toisinaan ehdin katomaan Tuntematon sotilas-elokuvan, mutta tänä vuonna se jäi minulta  väliin. Itsenäisyyspäivänä kiitollisuuden tunne on vahvana sydämessä...








Meillä on näin joulukuussa usein tapana lämmittää glögiä ja nauttia siitä yhdessä olohuoneessa istuen; pieniä tärkeitä hetkiä, joista nautin. Perinteiden luominen ja niiden säilyttäminen näyttää siirtyneen myös pojallemme. Joulun viettoon liittyvät asiat toistuvat (melkein) samanlaisina vuodesta toiseen ja se tuntuu hyvältä, jopa turvalliselta. Meillä ei isäntä joulun vietosta niin kovin välitä, mutta hyväksyy erinomaisesti meidän "jouluintomme". Ehkä nämä yhteiset glögihetket ja itsenäisyyspäivän piparileivontaperinne siirtyy pojan mukana eteenpäin. Joulu, jos mikä, on juhlana sellainen, jossa perinteiden säilyttäminen on mielestäni jopa tunneasia...ja siksi niin tärkeätä.
 
 
 
 
Vesisateen keskellä joulufiilistä on hieman vaikea tavoittaa, mutta onneksi voi poltella kynttilöitä...ja nauttia glögiä!
 
 
 
 
 

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Että sellainen viikko...


Postaustahtini on suoraan verrannollinen kiireiseen elämääni. Tällä viikolla tapahtumia on melkein enemmän kuin päivissä tunteja - tai siltä ainakin tuntuu. Kalenterissa oli  merkintöjä lähes jokaiseen arkipäivään (ja useampiakin yhdelle päivälle), joten ei tässä ehtinyt edes marraskuun masentavat ja pimeät päivät vaivata.






Maanantaina pidin Kansalaisopistolla toisen sisustusaiheisen kurssin, jonka aiheena oli Sisustuksen tyylit.
Illan aikana käytiin läpi historialliset tyylisuunnat ja kerroin myös yleistä tyylisuunnista. Luennon päätteeksi jokainen teki vielä aiheeseen liittyvän moodboardin.
Vaikka kurssi(t) ja sisällön suunnittelu vei paljon aikaa omasta vähäisestä vapaa-ajastani, oli niiden pitäminen erittäin mieluisaa.
 Nyt suunnitellaankin sisustusaiheisille luennoille jatkoa tulevalle keväälle.



 




Tiistai, keskiviikko ja torstai ovat meillä pojan jääkiekkopäivät, joten viikon aikataulu määrittyi paljonkin niiden mukaisesti. 
Tämän lisäksi johonkin väliin piti mahduttaa jo kertaalleen siirretty kampaaja-aika ja yksi työpalaveri päivän päätteeksi.
Lisäohjelmaa aiheutti vielä pojan perjantai-illan jääkiekkopeli, johon olin lupautunut kirjuriksi...
eli arkipäiville oli ohjelmaa jälleen ihan riittävästi.
 
 
 
 

 


 
Viikonloppu oli pyhitetty rauhoittumiselle ja juhlimiselle.
Eilen, lauantaina, oli veljenpojan ylioppilasjuhlat ja tänään meillä vietetään pikkujoulua oman perheen keskuudessa.
Kodin joulukoristelu on hieman vaiheessa ja se on harvinaista. Valosarjoja olen viritellyt keittiöön ja ruokapöydälle, mutta siinä se melkein onkin.
Olen kuitenkin ajatellut, että laitan joulua vähitellen ja maltillisesti, hetkistä nauttien.




Ihanaa joulun odotusta kaikille!


 
 
 
 



torstai 21. marraskuuta 2019

Toisenlaista opettamista


Olen muutaman viimeisen vuoden aikana ahkeroinut ja tehnyt sisustusaiheisia luentosarjoja, joista osasta olen muokannut "workshop"-tyylisiä kursseja. Tänä syksynä minulla on mahdollisuus toteuttaa kaksi sisustusaiheista työpajaa Rauman kansalaisopistolla, joista ensimmäisen pidin viime maanantaina.







Ensimmäisen kurssin teemana oli värien käyttö sisustuksessa ("Värillä on väliä- värien käyttö sisustuksessa"). Kurssi sisälsi värioppia ja -psykologiaa sekä vinkkejä värien käyttämisessä sisustuksessa. Ja koska olin suunnitellut sen osittain toiminnalliseksi, kurssilaiset pääsivät tekemään ja toteuttamaan opittuja asioita myös itse. Perinteisestä 1,5 tunnin luennoista poiketen meillä on käytettävissä ruhtinaalliset 2,5 tuntia aiheen käsittelyyn ja asioiden työstämiseen. Ajatuksena on ollut, että osallistuja saa ensisijaisesti perustietoa illan aiheesta. Toisena ajatuksen on ollut, että siellä pystyisi hetkeksi pysähtymään kaiken kiireen keskellä, prosessoimaan ajatuksia, luomaan jotain kaunista ja illan tuotokset saisi vietyä vielä kotiin.








Ensimmäisen illan kokemuksella kurssi meni ihan mukavasti. Aikataulu piti melko hyvin ja kurssilaiset tuntuivat tyytyväisiltä.
Ensi maanantaina on vuorossa asiaa sisustustyyleistä, jolloin paneudutaan tyylihistoriaan ja sisustuksen eri tyyleihin.
Illan päätteeksi kurssilaiset saavat toteuttaa ja askarrella oman moodbordin/ ajatuskartan omavalintaisesta aiheesta.
 
 
 
 
 
 
 
 
Luentojen pitäminen tuo mielenkiintoista vaihtelua perinteiseen erityisopettajan työhöni. Saan opettaa aikuisia ihmisiä, joista jokaisella on motivaatiota ja kiinnostusta aiheeseen. Esiintymistä (tai luennointia) minun ei tarvitse sen enempää jännittää, sillä tutun aiheen ympärillä puhuminen on suhteellisen helppoa. Olin kuitenkin ensimmäisen illan jälkeen "kaikkeni antaneena" ja totaalisen väsynyt, mutta myös monta arvokasta kokemusta rikkaampi.
 
 
 
 
Ensi maanantain kurssia täytynee vielä vähän hioa ja täydentää viikonlopun aikana.
Teen luennon sisältöön pieniä muokkauksia, kerään kurssimateriaalin ja aikataulutan illan.
Suunnittelun ja pojan jääkiekon lisäksi viikonloppuun ei oikein muuta taida enää mahtuakaan...
 
 
 
Kaikkea kivaa alkavaan viikonloppuun teille kaikille!
 
 
 
 
 
 
 





sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Pientä joulustailausta


Viime keväänä sain toimeksiannon erään uudiskohteen stailauksesta. Nyt oli tullut aika päivittää sisustusta hieman jouluisempaan tunnelmaan ja toteutin sen suhteellisen helposti muutamilla jutuilla. Koska asunto on pinnoiltaan hyvin vaalea (=valkoinen) halusin tänne ehdottomasti väriä ja tietenkin punaista. Vuosien varrella olen vähitellen kartuttanut sesonkivarastojani ja näin stailauksistani tulee joka kerta teemaltaan ja tunnelmaltaan hieman eri näköisiä.


 
 
 
 
 
Ripottelin punaista hieman eri sävyisenä vähän joka puolelle asuntoa.
Keittiöön tein kuvitteelliselle pariskunnalle jouluaattoaamun puurokattauksen.
Tuoleihin lisäsin hieman "karvaefektiä" tuomaan pehmeyttä ja lämpöä.



 
 
 
 
 
 
Makuuhuoneessa tein väripoikkeuksen ja täällä toin vaihtelua pelkästään tekstiileillä.
 Keltainen torkkupeitto vaihtui pörröisempään ja muutama tyynynpäällinen vaihtui vaaleampaan vaihtoehtoon.
Näin yksinkertaisella tavalla koko makuuhuoneen ilme muuttui toisenlaiseksi.


 
 

 
 
Olohuoneeseen piti ehdottomasti laittaa joulukuusi ja koristeet toistivat asunnon väriteemaa.
Vaihdoin siellä hieman koriste-esineitä jouluisempiin ja lisäsin vielä pienen penkin torkkupeittoineen ikkunan alle
Sohvalla oleviin koristetyynyihin vaihdoin päälliset jouluisempiin ja koko huoneen tunnelma vaihtui.
 
 




 
 
Pidän pienistä yksityiskohdista, mutta stailatussa asunnossa niiden määrä täytyy pitää vähäisenä.
Olohuoneeseen laitoin marmeladikuulia ja pähkinä-rusina-sekoitusta kahteen Mariskooli-astiaan "odottamaan vieraita"
En voinut myöskään olla laittamatta pipariastiaa esille keittiöön ja pientä tonttua istumaan vessan ikkunanlaudalle.

 
 

 
 
 
Nyt on joulu stailattu malliasuntoon ja projektina se oli eritäin mukava.
Oli ihanaa päästä jo vähän fiilistelemään joulua ja hypistellä joulutavaroita. 
Oman kodin jouluvalmistelut saavat kuitenkin odottaa vielä hetken...




Toivottelen kaikille oikein mukavaa alkavaa viikkoa!


 
 
 
 
 
 
 
 

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Pientä näpertelyä/ osa 3


Vielä jatketaan hieman askarteluteemalla. Puupallot ovat minun heikkouteni ja päätin kokeilla miten erilaisista puupalloista saisi (kuusen)koristeita. Yhdistelin vähän vanhoja ja uusia puupalloja ja tällaisia niistä tuli...








Minulle on kerääntynyt vuosien varrella erivärisiä puupalloja ja tänä vuonna halusin ostaa myös erikokoisia luonnonvärisiä puupalloja.
Isoimmat puupallot ostin paikallisesta askarteluliikkeestä, mutta pienempiä löytyy todennäköisesti isoimmista marketeistakin.
Lisäksi tarvittiin vähän juuttinarua ja silmäneula helpottamaan pujottelua.

 




Tein tarkoituksella jokaisesta erilaisen. Punainen puupallo on niin pieni, että sen käyttäminen näissä oli hieman rajallista.
Myös isoimpien puupallojen käyttämistä piti vähän miettiä, sillä ne painavat jo jonkin verran.
Melko nopeasti sain askarreltua muutaman koristeen setin ja niistä tuli mielestäni oikein kivat.

 
 

 
 
 
Puupallot ovat hyvin monikäyttöiset. Niistä voi askarrella vaikka mitä.
Pari ideaa jäi vielä toteuttamatta ja toivottavasti pääsen/ehdin kokeilemaan niitä.
Askartelu on minulle erittäin hyvä tapa rentoutua, mutta valitettavasti minulla on siihen liian vähän aikaa.
Tällainen askartelupäivä, jolloin saa näperrellä oikein kunnolla on ihan luksusta.




Nyt huomaa hyvin, että päivät ovat lyhentyneet merkittävästi.
Valokuvaaminen kotikonstein on jokseenkin haasteellista ja kuvien lopputulos sen mukainen.
Jos jollakin on vinkata hyviä ja edullisia vinkkejä tilanteeseen, otan niitä mielelläni vastaan.
Salamaa, kun en suostu käyttämään ja luonnonvalon käyttö on valokuvaukseni lähtökohta...

Marraskuun hämärän keskellä jaksan kuitenkin uskoa "valoisampiin aikoihin"!


Hei. tsemppii kaikille!!!
 
 
 
 
 

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Elämää naiseuden vaiheissa

Vaikka nyt on isänpäivä on postausaiheeni jotain ihan muuta. Olen jo aikaisemmin blogissani kirjoittanut ikääntymisestä ja siihen liittyvistä omakohtaisista kokemuksista ja tuntemuksista. (Voit lukea siitä esim. täältä ) Kausiluonteisesti asiaa tulee pohdittua enemmänkin, tällä viikolla naisena olemisen näkökulmasta.






Olen aina kokenut ja pitänyt itseäni "tyttömäisenä". Pienestä tytöstä naiseksi kasvaminen ei tuntunut silloin aikoinaan murrosiässä riemuvoitolta, vaan pikemminkin päinvastaiselta. Kehityin naiseksi ehkä hieman "jälkijunassa" ja esim. meikkaamisen aloitin vasta lukioiässä. Koulun mehudiskoissa taisin käydä 1-2 kertaa ja seurustelusuhteeni olen aloittanut vasta yli kaksikymppisenä. Ravintolassa käymisen aloitin  täysi-ikäisenä, sillä olin niin nuoren näköinen, että olisi ollut turhaa yrittää edes päästä sisälle ilman papereita. Todettakoon kuitenkin, että sen jälkeen olen ehtinyt käymään ravintoloissa ihan kiitettävästi.







Tapasin nykyisen mieheni 28-vuotiaana ja viiden vuoden jälkeen menimme naimisiin. Koska miehelläni oli jo aikaisemmasta avioliitosta kaksi lasta, ei ollut itsestään selvää, että myös meille tulee lapsia. Kriiseilin asiasta aika ajoin paljonkin, sillä ympärilläni saman ikäiset ystäväni perustivat perheitä ja saivat lapsia. Kävimme mieheni kanssa asiasta lukuisia keskusteluja ja onneksi pääsimme asiasta lopulta yhteisymmärrykseen. Ja niin kuin usein käy, saimme kuitenkin odottaa oman lapsen syntymistä muutaman vuoden ja lopulta tulin äidiksi vasta 39-vuotiaana. Tämänkin asian suhteen olen ollut hieman "jälkijunassa"...








Äitiys on vuosien varrella muuttanut minua ihmisenä ja naisena. Se on parasta, mitä minulle on elämässä (ja naisena) tapahtunut. Pikkulapsivaiheessa lapsen kiintymyssuhde on ollut toisinaan jopa läkähdyttävää, mutta mitään hetkeä en vaihtaisi pois. Nyt kun lapsi on jo iso, koen äidin roolin muuttuneen toisenlaiseksi ja välillä huomaan kipuilevani asian kanssa. On hienoa, että lapsi kasvaa ja itsenäistyy, mutta se oma rooli on välillä vähän hakusessa. Minulla on mennyt monta vuotta, että en ole oikeastaan miettinyt naiseuttani. Se on kaikki jäänyt perhe-elämän ja arjen jalkoihin, mutta kehon hormonaaliset muutokset (juu, ne vaihdevuosioireet!) ovat aika ajoin pysäyttäneet miettimään jälleen naiseutta ja sitä, mitä kehossani tapahtuu vääjäämättömästi.
 
 






Kesän kynnyksellä kävin gynekologin juttusilla  ja minulla mitattiin verestä hormoniarvot. Ne todettiin jo sen verran alhaiseksi, että päätin luopua hormonaalisesta ehkäisystä eli minun kohdallani se tarkoitti hormonikierukan poistamista. Viime viikolla kävin poistattamassa sen  ja olin oikeastaan aika helpottunut, kun pääsin eroon siitä, sillä vaikka elämä on ollut huoletonta (ei siis ole ollut kuukautisia moneen vuoteen), olen kokenut hormonit "välttämättömänä pahana". Nyt siis eletään uutta naiseuden vaihetta ja mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää. Paheneeko vaihdevuosioireet ja minusta tulee "pirttihirmu", vai saanko elää edelleen suhteellisen vaivatonta naisen elämää? Tosiasia on se, että lapsia en enää saa ja kuukautisetkin ovat jäämässä luultavasti pois. Naisen elämässä se tarkoittaa tietyn ajanjakson päättymistä.
 
 
 
 En tiedä, olenko asiasta helpottunut vai vähän surullinen, ehkä vähän molempia.
Luonto on kuitenkin järjestänyt asian näin ja sen kanssa on nyt eläminen.
Tähän ei liity sen enempää draamaa, ehkä hieman haikeutta vain...




Näillä ajatuksilla toivottelen mukavaa sunnuntaita ja  oikein hyvää isänpäivää!






 
 
 
 
 
 

torstai 7. marraskuuta 2019

Pientä näpertelyä/ osa 2


Aikaisemmassa blogipostauksessani  askartelin metallikehikosta pienen kranssin. Seuraavaksi toteutin hyvin yksinkertaisen "tee se itse"-jutun metalliseen kynttelikköön...






 
Tämän kynttelikön ostin jo viime vuonna Hemtexiltä.
Kynttelikön tuunaus jäi silloin kaiken kiireen keskellä toteuttamatta ja ehkä pääsi jopa unohtumaan.
Yksinkertainen koriste ei välttämättä tarvitse mitään ylimääräistä, mutta tällä kertaa halusin olla pikkuisen luova.
 
 
 
 
 
 
 
 
Käytin jälleen muutaman oksan tuota ikivihreää marjakuusta ja puupalloista tein metallilangan avulla koristekauluksen.
Marjakuusen oksat ovat jo valmiiksi kippuraiset, joten niiden asettelu vaatii hieman kärsivällisyyttä.
Kiedoin oksat metallilangalla muutamasta kohdasta kiinni, sillä halusin, että oksat rönsyilevät.
Jos vihreät oksat ottaa pois, on kynttelikkö jälleen erinäköinen - tosi helppo DIY-juttu.
 
 
 
 
 
 
 
Tässä askartelussa pätee sama kuin niin monessa muussakin asiassa...
Yksinkertainen on kaunista.




Päivänvalon vähentyessä yritetään nauttia tunnelmallisista hetkistä.
Oikein mukavaa loppu viikkoa kaikille!!!
 
 


 

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Pientä näpertelyä/ osa 1


Ainakin meikäläisen osalta marraskuu on alkanut oikein mukavasti. Työviikko sujui tavanomaisessa kiireisissä merkeissä, mutta silti sain mahdutettua väliin myös rauhallisia hetkiä. Ehkä marraskuu on minulle sellainen "välikuukausi", jolloin ei ihan koko ajan tarvitse olla menossa tukka putkella...kunnes tulee joulukuu...




 
 
Koska viikonloppuna vietettiin pyhäinpäivää, päätin viettää sellaisen kunnollisen koti-päivän.
Poika lähti pelireissulle ja isäntä oli metsästämässä, joten minulla oli ruhtinaallisesti aikaa itselleni.
Kotitöiden sijaan päätinkin ruveta askartelemaan, sillä mielessäni oli muhinut jo pitemmän aikaa muutamia juttuja joita halusin päästä kokeilemaan.
Niinpä keräsin tarvikkeita askarteluvarastostani ja viimeisimpiä hankintojani ruokahuoneen pöydälle ja ryhdyin näpertelemään.
 
 
 
 
 
 
Hetken pyörittelin materiaaleja ja lähdin työstämään kranssia.
Valkoisen metallikehikon olin ostanut kirjakaupasta ja eriväriset puupallot ovat olleet odottamassa kaapissani sopivaa askarteluhetkeä ja idean syntymistä.
Nuo ikivihreät oksat (marjakuusi?) kävin napsimassa omalta pihalta ja juuttinarukin oli jotain vanhoja peruja.
 
 
 
 
 
 
 
Oksien kiinnittämiseen kokeilin ensin ihan tavallista rullalankaa, mutta totesin rautalangan paremmaksi vaihtoehdoksi.
Nämä ikivihreät oksat ovat siitä hyviä, että ne säilyvät pitkään vihreinä ja hyväkuntoisina, eikä ne aiheuta kuusiallergisille reaktioita 
Olen käyttänyt niitä joka vuosi koristeena erilaisissa asetelmissa sekä ulkona että sisällä, viimeksi siskontyttäreni häissä.
 Ainut haittapuoli on, että niiden marjat ovat ilmeisesti myrkylliset, mutta muuten vallan erinomainen "kuusenkorvike".
 
 
 
 
 
 
Kranssin koristelin juuttinarurusetilla ja puuhelmillä ja kieltämättä sitä tuli hyvin jouluinen.
Koristeita vaihtamalla metallikehikko muotoutuu juhlakauden mukaan, jossa vain tekijän mielikuvitus on rajana.
Kranssin tekeminen sujui nopeasti ja mikä parasta, se toimi oikein hyvänä mielenvirkistäjänä.
Näpertelin kranssia aivan hiljaisessa talossa ja tunnustan...
 
 
 
hyräilin itsekseni jo joululauluja...
 
 
 
 


sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Vähän ennen marraskuuta


Pidän syksystä ja sen suomasta väriloistosta. Kävely ulkona virkistää, sillä kaikkialla on niin kaunista. Lokakuinen luonto tarjoaa parasta väriterapiaa juuri ennen pimeän ja harmaan marraskuun tuloa...




 
 
Kauniina päivinä käyn usein valokuvaamassa maisemia meidän kotimme lähellä.
Syksyisessä valossa on jotain erityisen kaunista verrattuna kesäpäiviin.
 
 
 




Jossain paikoissa lehtipuut ovat jo aivan paljaana ja jokunen puu sinnittelee vielä keltaisessa lehtipuvussaan.
 Todennäköisesti syksyn tuulet vievät ne loputkin kohta mennessään...
 
 




Marraskuu on ehkä kuukausista se synkin. Luonto on siirtynyt lepotilaan ja kaikki on pysähtynyttä.
Vähentynyt päivävalo lisää tietynlaista alakuloisuutta ja meillä jokaisella on varmasti oma tapa selviytyä tästä ajanjaksosta.
Minulle selviytymiskeinoni on lupa hidastaa elämisen tahtia (jos mahdollista) ja nauttia kotoilusta.
Voin rauhassa löhöillä sohvalla, nauttia kynttilänvalosta ja kenties lukea hyvää kirjaa tai sisustuslehteä.
 
 
Meillä syysloma tuli vietettyä kotosalla ja kahdeksan viikon päästä häämöttää jo joululoma.
Tämän vuoden loppurutistus alkaa, mutta pienen levähdyksen jälkeen olotila on kuitenkin levollinen.
Marraskuun lopussa on tiedossa mukavaa lisähomma, kun pidän kansalaisopistolla kaksi sisustusaiheista iltaa.
Niiden valmistelu on hyvällä mallilla ja odotan innokkaana, että pääsen pitämään niitä.
 
 
Ei anneta marraskuun masentaa, vaan yritetään kääntää se positiiviseksi asiaksi. Vuoden kiertokululle kun emme voi mitään.
Ehkä marraskuussa onkin hyvä syy kutsua ystäviä kylään, järjestää mukava illanistujainen askartelun, lautapelin tai glögi-maistelun merkeissä.
Ja jos ei sosiaaliset tilanteet kiinnosta, niin voi alkaa opetella tekemään villasukkia tai lukea kasan hyviä kirjoja.
 
 
 
Näillä kaamoksen karkotuskeinoilla kohti marraskuutta...