maanantai 30. heinäkuuta 2018

Lopun alkua...


Heinäkuu alkaa kääntyä lopuilleen ja samalla ajatukset siirtyvät vähitellen kesä(loma)n päättymiseen. Kesä on ollut kelien puolesta lomailijoiden kulta-aikaa ja se kirjataan muistoihin helteisenä ja aurinkoisena ajanjaksona. Minulle kesä on ollut monella tapaa poikkeuksellinen ja nyt lomakauden päättyessä moni asia tulee päätökseen.








Kesän aikana olen työstänyt kolmea eri näyttötutkintoa ja ne alkavat olla viimeistelyä (ja näyttötutkintoa) vaille valmiita. Näiden lisäksi minulla on vielä  yksi opiskeluun liittyvä kurssitehtävä (tuolin suunnittelu) tekemättä ja sen jälkeen tämän naisen opiskelut on saatu päätökseen. Näillä näkymin tutkintoni olisi hyvinkin valmis jouluun mennessä. Asia tuntuu vähän epärealistiselta, sillä opiskelutahti on ollut tiivistä ja valmistuminen on tuntunut kaukaiselta asialta. Vuosi sitten aloitin opiskeluni, enkä silloin oikein tiennyt mihin olin hyppäämässä mukaan. Opiskelun ja työn yhdistämisessä on ollut omat haasteensa, mutta onneksi minulla on koko ajan ollut perheen tuki takana...ja se loppusuora häämöttää... vihdoinkin.







 
Kesätyöni Sisustustalo Kodinonnessa on myös päättymässä. Viikkojen aikana olen oppinut asiakas-ja myyntityöstä paljon. Sisustusmyyjänä toimiminen vaatii monien asioiden laaja-alaista hallitsemista, varsinkin kun liikkeen "repertuaariin" kuuluu lähes kaikki sisustamiseen liittyvät asiat (sisustustavaroiden, huonekalujen, kankaiden, sisustustekstiilien suunnittelu ja ompelu, asiakastiedustelut ym. ym. ja tähän lisäksi vielä myyntityöhön liittyvät jutut; kassasta hinnoitteluun ja hyllyttämiseen). Kesän aikana olen ollut sellaisessa opissa että "oksat pois". Ja juuri nyt, kun tuntee hallitsevansa edes jotain, tämä pesti päättyykin. Olo on jopa hieman haikea, sillä olen todellakin pitänyt työstäni...ja ennen kaikkea työporukasta, joka on ollut ihan huippua!








Koska kesäni on ollut työntäytteinen, tunnen samalla myös jo hieman helpotusta.
Kieltämättä on mukava saada joitakin asioita päätökseen, jotta voin aloittaa jotain "uutta".
Koulujen alkaessa menen perutyöhöni erityisopettajaksi ja paluu ns. normiarki alkaa.
Olotila voi olla jopa hieman epätodellinen, kun ei ole koko ajan jotain hommaa menossa.
 
 
 
 
Tosin, itseni tuntien, tilanne (ja tunne) on melko varmasti vain väliaikaista...




perjantai 27. heinäkuuta 2018

Johan nyt on markkinat!


Meillä täällä Raumalla vietetään parhaillaan Pitsiviikkoa. Kaupunkia ei meinaa tunnistaa omakseen, sillä yleinen tunnelma poikkeaa yleensä niin rauhallisen (ja hiljaisen) kaupungin meiningistä. Koko viikon ajan on  ollut erilaisia tapahtumia ja loppu viikosta tänne rantautui vielä Kansainväliset suurmarkkinat...









Kävimme eilen miehen kanssa kiertelemässä helteisessä alkuillassa ja ihmettelemässä kaikenlaista tarjontaa. Myyntipisteitä oli n. sata ja nimensä mukaisesti todellakin kansainvälistä. Tämän vuoden erikoisuutena taitaa olla australialainen kengurun lihaa myyvä piste, mutta meiltä jäi tämä herkku kokeilematta.







 
Myyntipisteet oli keskitetty suhteellisen pienelle alueelle ja kanaalin molemmin puolin.
Kojujen välissä oli suhteellisen helppo kulkea ja kyllä meillekin mukaan lähti pala puolalaista juustoa, rankalaista leipää ja saksalaista bretzeliä.



 
 
 
 
 
Myös Vanhassa Raumassa on ollut tapahtumia koko viikon. Ihmisiä on liikkeellä paljon ja tunnelma on rentoa ja leppoista.
Minulla on ollut tapana kierrellä erilaisissa pihakirpputoreilla, mutta tänä vuonna se on jäänyt väliin työkiireiden takia.
 
 
 


 
 
Eilen Raumalle valittiin perinteisesti uusi pitsimissi ja tänään on tiedossa kunnon hulinaa, kun täällä on Mustan Pitsin yö.
Tapahtumana se on ainutlaatuinen meillä päin, sillä arviolta siellä käy 20 000 ihmistä...
ja siis yhden illan aikana.




Minulle ilta on siinä mielessä poikkeuksellinen, että olen Sisustustalo Kodinonnessa ns. iltavuorossa eli liike on auki klo 23.00 asti.  Lupailivat helteisten kelien jatkumista, joten tiedossa on suhteellisen hikinen ilta. Täytyyhän tällainenkin päästä kokemaan...





sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Mun juttuni - pohdiskelua omasta yrittäjyydestä


Olen tänä vuonna päässyt tutustumaan sisustusalaan monelta eri kantilta, sillä opiskeluihin liittyneet työharjoittelupaikat ja nykyinen kesätyöpaikkani ovat mahdollistaneet tämän. Kaikki työpaikat ovat olleet erittäin mielenkiintoisia ja opettavaisia. Näiden kokemusten kautta olen saanut myös selvyyden siitä, miten minä haluan yrittäjäpolkuani kulkea...







 

Ajan myötä minulle on selkiytynyt, että haluan tehdä edelleen sisustussuunnittelijan työtä.
Haluan olla yhden naisen yritys, toimia suhteellisen pienimuotoisesti ja omilla ehdoillani.
Edelleen toimiminen on (ja tulee olemaan) sivutoimista oman erityisopettajan työni ohessa.
Yritän pitää kuluja mahdollisimman pienenä ja siksi työskentelen edelleen kotitoimistolla.
Kokopäiväinen yrittäjyys ei toistaiseksi ajankohtaista, mutta ei myöskään poissuljettu asia.
Tässä kiteytettynä ehkä päällimmäiset ajatukset.





 
 




Muutaman vuoden kerätyn tietopohjan, kurssien ja kokemuksen kautta olen saanut huimasti enemmän ammattitaitoa ja luotua myös sitä verkostoa, jonka avulla pystyn tekemään sisustussuunnitelmia. Tässä suhteessa joka ainoa alan työharjoittelupaikka on ollut (ja on edelleen) minulle tärkeitä. Hitaasti, mutta varmasti minulle on kerääntynyt eri aloja hallitsevien ihmisten käyntikortteja, joiden avulla pystyn palvelemaan asiakasta paremmin. (Tämä taitaa olla sitä verkostoitumista) En halua kuitenkaan profiloitua minkään tietyn yrityksen "edustajaksi", mutta toisaalta olen valmiimpi käyttämään sellaisen yrityksen palveluja, josta minulla on jo omakohtaisia kokemuksia... ja myös niissä toimivista ihmisistä.
 



 


 
 

Tämän vuoden kevät ja kuluva kesä ovat olleet ammatillisesti ihan huippuaikaa. Olen saanut tutustua monenlaisiin mielenkiintoisiin yrittäjiin ja työntekijöihin. Olen käynyt lukemattomia hyviä keskusteluja suunnittelijan työstä monialaisesti, yrittämisestä ja sen riskeistä, työssäjaksamisesta, mainostamisesta, asioiden priorisoimisesta, verkostoitumisesta, asiakashankinnoista, brändistä, palvelusta ja...vaikka mistä. Voin todellakin sanoa, että työ on opettanut minua...ja paljon! 
Olen enemmän kuin kiitollinen ihan jokaiselle minua tähän mennessä ohjanneelle ja opastaneelle.



 
 

 
 
 
Näiden kokemusten pohjalta ajatukseni toiminimeni (ja yritykseni) jatkosta ovat selkiytyneet ja jopa "kristallisoituneet". Jossain vaiheessa mietin jopa koko "harrastuksen" lopettamista, mutta eteen tupsahtaneet asiat ja muutama tapaaminen Rauman kaupungin yritysneuvojan kanssa ovat saaneet minun uskomaan omaan tapaani yrittää ja toimia. Jonkinlaiset haavekuvat ovat matkan aikana tarkoituksellisesti haalistuneet ja realisoituneet. Olen tehnyt pientä itsetutkiskelua mieleni sopukoissa ja voisin jopa väittää, että nyt tiedän, mikä on "mun juttuni" ja mihin suuntaan lähden.
Hitaasti, mutta varmasti ja uskokaa tai älkää... taatusti omalla tavallani.

 
 
 
 
 
 
 

torstai 19. heinäkuuta 2018

Totuuden äärellä :)


Käväisin jälleen vapaapäivän kunniaksi hieman kaupungilla ostoksilla. Poikkesin muutamissa liikkeissä katsastamassa kesävaatteita sekä itselle että lapselle, sillä nyt niitä todellakin tarvitaan. Samaisella reissulla tein muutaman heräteostoksenkin...





 
 
Näiden makulakritsien osalta olen ollut hieman "myöhäisherännäinen".
Näitä on ollut markkinoilla jo pitemmän aikaa, mutta hieman makurajoitteisena olen innostunut niistä vasta nyt.
 
 


 
 
 
Voi olla, että tämäkin purkki olisi jäänyt ostamatta, jollei nälkä olisi kurninut jo vatsassa.
Maltoin mieleni ja aukaisin purkin vasta kotona. Kannen alta paljastui vielä suojakalvo, johon oli kirjoitettuna "totuuden siemen"...
 




 
 
 
Sillä totuushan on, että "yksi ei ole koskaan riittävästi"...
(vapaa suomennos)
 
ja tämä pätee ainakin kaikkiin karkkeihin.
 
 
 
Nauttikaamme elämän pienistä iloista, kuten esim. makulakritsista!
 
 
Mukavaa helteistä viikkoa kaikille!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Vaihtoehto perinteiselle kakulle


Meillä vietettiin sunnuntaina pojan 12-vuotissyntymäpäiviä. Päivänsankari ei ole koskaan oikein pitänyt perinteisistä täytekakuista, joten olen joutunut miettimään  kakulle myös toista vaihtoehtoa. Koska syntymäpäivät sijoittuvat heinäkuulle ja silloin on pääsääntöisesti myös lämmintä, olen ratkaissut kakkuongelman tekemällä sen useimmiten jäätelöstä. Tänä vuonna löysin jälleen uuden jäätelökakkuidean.







Lapsemme pitää Puffet-jäätelöstä, joten tämän kakun idea perustuu siihen.
Hyväksytin kakkuidean ensin hänellä ja sen jälkeen aloin suunnitella kakun toteuttamista.
Googlettamalla löysin parikin erilaista vaihtoehtoa, joista tämä minun toteuttama versio vaikutti hauskemmalta.
Ja tietenkään en tehnyt prikulleen samanlaista, vaan tein koristelun syntymäpäiväsankarin toiveet huomioiden.
 
 
 
 
 




Tein pari päivää aikaisemmin pientä esivalmistelua ja tein kakun pohjan valmiiksi. 
Leikkasin Puffet- jäätelöt puoliksi, jotka laitoin kiertämään kakkuvuoan ulkoreunaa mukaillen.
Kakkuvuoka kannattaa muuten vuorata kelmulla, jotta jäätelön saa helpommin irti.
Keskelle jäi tyhjä tila, jonka täytin trio-jäätelöllä.
Tämän jälkeen laitoin kakun pakastimeen.


 
 




Varsinaisena juhlapäivän valmistelin kakun loppuun asti. Leikkasin pieniä jäätelökuutioita kakun päälle keoksi (olisi voinut tehdä myös jäätelöpalloja), jonka jälkeen koristelin sen pienillä pienillä vaahtokarkeilla, tuoreilla mansikoilla ja kinuskikastikkeella. Koko komeuden kruunasi tietenkin "ilotulitussuihku".









Jäätelökakku oli suhteellisen helppo tehdä, vaikka kieltämättä nämä helteiset päivät asettivat oman haasteensa.
Pitkiä jaksoja ei tätä pystynyt työstämään kerralla ja muutenkin piti olla melkoisen  nopea.
Jäätelökakku oli ilmeisen onnistunut, sillä se teki hyvin kauppansa sekä lapsille että aikuisille.







 
 Kahvipöydässä oli lisäksi leipomosta ostettu vadelmatuorejuustokakku ja pojan tekemiä korvapuusteja.
Suolaisena tarjottavana oli vielä kahta erilaista piirakkaa, joten tarjoilu oli mitoitukseltaan sopiva.




Meillä juhlat on nyt sitten tällä erää juhlittu, sillä nämä olivat myös viimeiset juhlat, jotka järjestimme lapsellemme. Poikamme kaverisynttäreiden juhlinta lopetettiin, kun hän täytti 10 vuotta ja nyt oli aika päättää sukulaisten kutsuminen. Seuraavat juhlat, jotka lapselle järjestetään tulevat olemaan (toivottavasti) kolmen vuoden päätä olevat rippijuhlat. Juhlien järjestäminen (ja erityisesti tarjoilun miettiminen) ei ole ihan vahvinta osaamisaluettani, joten sillä osa-alueella voin nyt hengähtää hetkeksi. Huh, huh...














lauantai 14. heinäkuuta 2018

Positiivista vaihtelua (työ)elämään


Useammat blogini seuraajista jo tietävät, että olen ollut nyt jonkin aikaa kesätuuraajana raumalaisessa Sisustustalo Kodinonnessa. Työhöni on pääasiallisesti kuulunut asiakaspalvelu- ja myyntityö. Uutta opeteltavaa on tullut vaikka kuinka paljon, mutta samalla se on ollut myös mielenkiintoista.






Vaikka työpäiviä oli tiedossa, alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, runsaanlaisesti, ei työn tekeminen ole tuntunut erityisen raskaalta.
Monien uusien asioiden oppiminen ja omaksuminen on vienyt oman aikansa ja edelleen on monta asiaa oppimatta. 
Nyt voin kuitenkin sanoa, tällä kesätyöpestin kokemuksella, jotain jo vähän hallitsevani. 
Opettajan työssä työpäivät venyvät helposti pitkiksi, sillä siihen liittyvää suunnittelut- ja arviointiyötä tulee tehtyä kotona paljon.
Nyt kun  suljen kaupan oven, työasiat jäävät myös sinne. Tosin ns. normipäivinä olen kotona vasta n. klo 18.00 aikoihin.
Minulle tilanne on täysin uusi kokemus...ja positiivinen sellainen.







Kesällä tunnelma on leppoisaa ja ihmiset ovat hyvällä tuulella.
Kesätyöni on niin erilaista (ja onhan siinä uutuudenviehätystäkin), että se ei oikeastaan edes tunnu työltä. Tai tuntuu, mutta eri tavalla.
Vapaa-ajan puute on se tämän kesän miinus-puoli. Asia puitiin kotiväen kanssa jo ennen ja tämä onneksi vain väliaikainen tilanne.
Tämä kesä on mennyt pitkästä aikaa hieman eri tavalla kuin aikaisemmat, mutta sen asian hyväksyminen on ollut helppoa.
Kesätyöpestistäni on melkein 2/3 tehtynä. Tiedossa on vielä Pitsiviikon ja Mustan pitsin yön "rypistys" ja elokuussa muutama päivä.






Toukokuussa sain myös kaksi  sisustussuunnittelua koskevaa yhteydenottoa, joten näillekin on pitänyt löytyä se oma aikansa.
Koska minulta puuttuu kokemuksen tuomaa rutiinia, vie sisustussuunnitelmien tekeminen minulta vielä aikaa, mutta nautin yli kaiken niiden tekemisestä.
On superkivaa, miettiä sisustukseen  liittyviä ongelmatilanteita ja materiaaleja. Koska työ on luovaa, on se taas mukavaa vastapainoa kaikelle muulle.




Välillä tuntuu siltä, että vuorokaudesta loppuvat tunnit, mutta en kuitenkaan valita.
Asioiden on tapana kasautua.. ja onneksi nämä ovat kuitenkin positiivisia.





P.S. Olen tehnyt (lähes) samasta aiheesta ennenkin muutamia postauksia, joten luulenpa, että aihe on tällä erää loppuun käsitelty... :)… ja nyt töihin!



 
 


keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Alelöytö... ja sen seuraamus


Tänä kesänä en ole juurikaan käynyt alennusmyynneissä. Muutaman kerran olen ehtinyt kiertelemään kaupungilla, mutta melko vaatimattomin lopputuloksin. Viimeisimmältä kaupunkikierrokselta tein kuitenkin mukavan löydön...







Olin  käynyt Lindexillä ja olin jo poistumassa siltä, kun kiertelin vielä laukkuosaston kautta.
Oikeastaan olin hakemassa isoa kesäkassia (ja sen etsintä jatkuu edelleen), kun silmäni osui tähän läppärilaukkuun.
Sen yksinkertainen ulkomuoto miellytti silmääni ja 15 euron hinta vauhditti kummasti ostopäätöstäni.
 
 
 
 




Laukku ei todellakaan ole nahkaa, vaan jotain keinomateriaalia, mutta se ei haittaa lainkaan.
Sisällä laukku on kaksiosainen, jossa läppäri (tai tabletti) voi olla toisessa sisätaskussa, kalenteri ja muut paperit toisessa.
Tänne mahtuu vallan mainiosti A4-kokoisia papereita ja pieni läppäri. Lisäksi sisällä on vielä oma tasku kännykälle.
Ulkopuolella on  pieni magneettinepillinen sivutasku vaikka lompakolle ja laukkua voi kantaa pienistä kahvoista tai yhdestä olkahihnasta.
Ihan riittävästi "hienouksia" meikäläisen tarpeeseen.
 
 
 
 

 
 

Minulla on ollut aikaisemmin käytössä mieheni läppärilaukku, mutta kyllä tämä nyt on kymmenen kertaa tyylikkäämpi ja naisellisempi.
 Mielestäni laukku on sen verran tyylikäs, että sitä voi käyttää muutoinkin kuin vain läppärilaukkuna.





Laukku ei ole ollut vielä kertaakaan koekäytössä, mutta eiköhän senkin aika tule. Alelöydöksi tämä oli kuitenkin erinomainen ja seuraavaksi täytyy ilmeisesti lähteä läppäriostoksille. Oma kannettava tietokoneeni on ollut pidemmän aikaa todella hidas ja se alkaa olla (tietokoneen iässä) vanha. Muutamia vaihtoehtoja olen käynyt katsomassa ja voi olla, että lähiaikoina laukku saa täydennystä. Ei tämä tainnut sittenkään olla ihan edullinen ostos, koska tässä on näitä liitännäisvaikutuksia...



Tänään suuntaa kuitenkin Porin asuntomessuille hakemaan sisustusideoita. Ehkä sieltäkin löytyy jotain... 





sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Erittäin mieluisa suunnittelutyö


Sain aivan toukokuun lopulla (vähän yllättäen) kaksi yhteydenottoa, jossa minulta pyydettiin sisustussuunnitelmaa. Toinen kohteista on rintamamiestalon keskikerroksen pintaremontin suunnittelu ja tästä toimeksiannosta olen enemmän kuin innoissani...







Kesäkuussa kävin paikan päällä katsomassa, mitä toimeksiantoon mahdollisesti kuuluisi.
Visiot olivat talon omistajilla melko selkeät. Keittiö menisi kokonaan uusiksi, sillä sinne toivottiin enemmän laskutilaa.
Lattiat tullaan uusimaan, eteiseen tarvitaan pientä toiminnallista selkeyttä ja seinissä tapetit menevät vaihtoon.
Pienen pieni vessa tarvitsi myös kunnon päivityksen sekä säilytyskalusteiden että pintojen osalta.
 



 
 


 
Koska talo on rakennettu 1950-luvulla ja edustaa vielä rintamiestalon tyyliä, täällä  halutaan säilyttää vanhaa.
Tapettien valinnassa yritän pysyä talon hengessä sekä kuunnella asiakkaan omia mieltymyksiä.
Talon sisäovia ei tulla vaihtamaan, vaan ne säilytetään ja mahdollisesti kunnostetaan.
Isoin muutos tulee keittiöön, jonka suunnittelun annan "alan ammattilaisille".
 







Tämä toimeksianto tuntuu erityisen mieluisalta. Asiakkaan kanssa olimme heti samoilla ajatuksilla liikkeellä.
Remontti tullaan toteuttamaan näillä näkymin tänä syksynä ja minä teen suunnitelmat pintojen ja materiaalien osalta.
Teen suunnitelmaan myös ajatuskartan (tai Moodboardin), jonka avulla yritän visioida asiakkaalle, mihin lopputulokseen pyritään.
Olen nyt piirtänyt pohjakuvaa puhtaaksi ja hahmotellut tapetteja, lattioita ja tilaratkaisuja.





 
 

Tämä toimeksianto on myös meikäläisen yrittäjäuralla ensimmäinen vähän isompi kokonaisuus.
Erääseen toiseen opiskelutehtävääni liittyen olen joutunut kesän aikana perehtymään vanhojen talojen korjausrakentamiseen.
Tässä kohtaan asiaan perehtyminen on ollut perusteltua ja nyt siitä on ihan konkreettisesti minulle hyötyä.
 


 
 
 
Mukavan haasteellinen ja mielenkiintoinen projekti, jossa en ole ihan varma, kumpi on enemmän innoissaan - asiakas vai suunnittelija.Sain asiakkaalta luvan julkaista remonttikuvia, joten syksymmällä suunnitelmat muuttuvat (toivottavasti) todellisiksi. Tulevalle viikolle minulla on tiedossa neljä päivää töitä, Porin asuntomessuilla käyntiä ja pojan syntymäpäivän viettoa. Eiköhän siinä ole yhdeksi viikoksi ihan riittävästi ohjelmaa....
 
 
 
 
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille blogini lukijoille!
 





 
 

torstai 5. heinäkuuta 2018

Kotiseuturakkautta


Olen ns. paljasjalkainen raumalainen ja erittäin ylpeä juuristani. Täällä olen syntynyt, elänyt lapsuuteni ja vielä valmistunut ensimmäiseen ammattiini. Lyhyet käynnit toisissa kaupungeissa joko opiskelun ja työn takia ovat olleet erinomaisia elämänkokemuksia ja ovat osaltaan vahvistaneet kotiseuturakkauttani.
Tääl o mnuu gotin, tääl o ihmise hyvä oll…





 
 
 
Rauma on Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki, mutta siitä huolimatta Vanha Rauma alueena on vireä kaupankäynnin keskus.
Täällä myös asutaan eikä suotta Vanhaa Raumaa ole valittu Unescon suojelukohteeksi.
Kävelykierros Vanhan Rauman kapeilla kaduilla ja kujilla takaa taatusti elämyksiä.
Vanhat talot ja portit kertovat omaa tarinaansa Rauman historiasta.



 
 
 
 
Ja onhan Rauma muutakin kuin Vanhaa Raumaa. Täällä on monenlaista teollisuutta laivanrakennuksesta paperiteollisuuteen ja  vesihanoihin (osa Oraksen hanoista tehdään siis Raumalla!), yritystoiminta on vireää, opiskelupaikkoja on ammattikoulusta yliopistoon. Kulttuuritarjontaa on vähän jokaiselle ikäryhmälle. Mainittakoon kesätapahtumina esim. Raumanmeren juhannus, Rauma Blues, Pistiviikko ja Mustan Pitsin Yö-tapahtuma, Blue Sea Film -festival ja Festivo. Museoitakin on monenlaisia, esim. Lönnströmin kotimuseo, Rauman taidemuseo, Marela (laivanvarustajan koti), Kirsti (merimiehen koti), Merimuseo ja Lapin Sammallahdenmäki (pronssikautinen hautaröykkiöalue).
 

 

 
 
 
Tänä kesänä olen kuullut useamman turistin (taisivat kyllä kaikki olla porilaisia), että me olemme osanneet tuotteistaa Raumaa hyvin. Ja toden totta, monessa raumalaisessa liikkeessä myydään erilaisia (ja tyylikkäitä) Rauma-aiheisia tuotteita. Minun kotoa löytyy useampi printtitaulu ja viimeisin ostoni on tämä hieno collagetunika. "Rauma - Rooma - Pariisi - siinä kolme tosi kovaa", lauletaan eräässä laulussa. Siitä tämäkin printin/ logon  suunnittelija on saanut innoituksensa kokonaiseen tuotemerkkiin.



 
 
 


 
Tästä kirjoituksesta taisi tulla vahingossa jonkinlainen Rauman matkailunedistämis-postaus.
Todistakoon teksti sen, että täällä on kesällä paljon erilaisia tapahtumia. Kannattaa ottaa etukäteen selvää tarjonnasta ja tulla paikan päälle ihmettelemään. Meidän rakkaassa naapurikaupungissa Porissa alkaa myös huomenna Asuntomessut, jossa raumalaisuus (ja raumalainen osaaminen) on mukavasti esillä useammassakin kohteessa. Täältä on vain 50 km:n matka, joten täällä ollessa voi tehdä päiväreissun myös Poriin...tai toisinpäin.
 
 
Tervetuloa Raumalle!
Ol niingon gotonas…!



Ja tässä vielä linkki Rauman nähtävyyksiin...

 
 
 
 
 


tiistai 3. heinäkuuta 2018

TAKE OFF


Mökkeily mahdollistaa pienen irtioton hektisestä kesästä. Onneksi mökkimme on aivan lähellä, joten meillä siirtyminen sinne on melkoisen vaivatonta. Pieni merimatka mantereelta saareen riittää laittamaan mielen "mökkimoodille"...





Tämän kesän aikataulu antoi sen verran myöden, että pääsimme viime lauantaina pitkästä aikaa viettämään vähän pidempää jaksoa mökillä. Tulomatkalla tuuli ja merenkäynti oli  melkoinen. Mökkimme sijaitsee pohjoisrannalla, joten näillä tuulilla se on melko vilpoinen paikka, vaikka ei se lasten uimareissuja tuntunut häiritsevän.
 
 
 
 
 
 
Vaikka saareen tuleminen on aina hieman työlästä, on täällä oleminen pelkästään luxusta.
Meidän mökkimme on varustetasoltaan ehkä sieltä perinteisemmästä päästä eli sähköt tulevat ja hanasta tulee ns. kesävesi.
Tiskit pestään käsin, sauna lämmitetään puulla  ja vessatoimet suoritetaan pihan perällä huussissa.
Tekemistä riittää juuri sopivasti ja välillä voi jopa ihan vain olla.
 
 
 
 
 
 
 
Nyt eletään niitä aikoja, kun lapsi ei enää kovinkaan mielellään mökille lähtisi. Pelikoneita ei mökille tuoda, eikä niitä kyllä ole kaivattukaan.
Kaverin mukaan ottaminen on auttanut ainakin vielä mökillä viihtymiseen ja näillä keleillä sauna on ollut lämpimänä aamusta iltaan.
Päivät sujuvat mukavasti jotain pientä puuhastellen ja ruokaa tehden.
 
 
 
 
Pieni "mökkipreikki" on tässä kohtaa kesää aivan kohdillaan. Nyt jaksaa taas...
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Seminaarimäen puutarha


Aikaisemmassa postauksessa kerroin jo Raumalla sijaitsevasta Turun yliopiston alaisesta Rauman opettajankoulutuslaitoksesta. Kampuksen alueella on idyllinen puutarha, jossa on mukava käydä välillä fiilistelemässä ja ottamassa valokuvia. Tässä teillekin tunnelmakuvia lyhyestä visiitistä sieltä...






Seminaarimäen puutarha toimii edelleenkin ns. opetuspaikkana sekä opettajaksi opiskeleville, että Normaalikoulun oppilaille.
Puutarhassa on paljon omenapuita, joista jokainen on eri lajiketta. Keväällä omenapuiden kukinta on erityisen kaunista katseltavaa.
Tämän postauksen kuvat on otettu puolessa välissä kesäkuuta, jolloin omenapuiden kukinta oli jo auttamattomasti ohi.







Alkukesän poikkeuksellisen lämmin ja kuiva sää näkyy myös puutarhassa suhteellisen vähäisenä kukkien kukintana.
Onnistuin kuitenkin taltioimaan edes muutaman kukan, joista tämä pioni on ehdoton ykkönen.







Jonkin verran tuli kuvattua istutuksia, mutta täytyy tunnustaa, että kasvituntemukseni on suhteellisen heikohkoa.
Koska en muutenkaan harrasta erityisemmin puutarhan laittoa, on kukkien tunnistaminen vaikeaa.
Näistä kuvista tunnistan sentään päivänkakkaran ;)














Elokuussa koulujen alkaessa puutarha tarjoaa parastaan.
Hyötypuutarhassa oppilaiden keväällä istuttamat siemenet tuottavat monenlaista satoa.
Vanhat omenapuut ja marjapensaat antavat erilaisia aistimuksia, jolloin koko puutarha on melkoinen "elämyspaikka".
 Ja mikä parasta, kaikkien kaupunkilaisten iloksi, puutarha sijaistee aivan kaupungin keskellä.
Tällä voi käydä milloin vaan nauttimassa vähän puutarhaterapiaa...


Kesäkuu on nyt enää muisto vain.
Heinäkuussa yritetään vähän mökkeillä ja ottaa rennosti.
Ainakin osittain.