tiistai 16. tammikuuta 2018

Sorvin äärellä...


Tällä hetkellä työ, vapaa-aika ja opiskelu menevät mukavasti sekaisin. Sisustussuunnittelu kun on tällä hetkellä meikäläisen elämässä tätä kaikkea yhdessä . Olen muutaman viikon vielä töissä päätyössäni erityisopettajana, mutta olen jo nyt ottanut  hieman varaslähtöä kevään opiskeluihini ja näyttötutkintoihini...




 
 
Kävin kuluneella viikolla mittailemassa pientä kaksiota.
Tässä tullaan tekemään jossain vaiheessa remonttia ja minulla ensisijaisena suunnittelukohteena on asunnon keittokomero.
Keittokomero on melkein alkuperäisessä kunnossa, jossa minua erityisesti viehättää nämä lankavetimet.
 
 
 
 
 
 
 
Koska kyseessä on sijoitusasunto, joka todennäköisesti päätyy vuokralle, keittiöön ei tehdä mitään järisyttäviä muutoksia.
Kodinkoneet ja vesipiste pysynevät samoilla paikoilla ja tyylinä yritän säilyttää talon 60-luvun tyyliä, mutta uudella "tvistillä"
 
 
 
 
 
 


Keittokomerossa on iso ikkuna ja olin alustavasti suunnitellut, että tilaan mahdutettaisiin pieni pöytä.
Nyt olen kuitenkin päätymässä ratkaisuun, että ikkunan eteen tulee nykyisen kiinteän kaapiston tilalle pitkä taso, jossa voi näppärästi ruokailla.
Huoneisto on kooltaan melko pieni ( 38 neliötä), joten jokainen liikenevä tila tulee hyödyntää tehokkaasti.
Haastetta on jälleen mukavasti, mutta lähden tähän innolla mukaan...
 
 



Huoneisto on nyt mitattu ja seuraavaksi työn alle tulee pohjapiirustuksen piirtäminen puhtaaksi. Saanpahan jälleen pientä lisäharjoitusta tulevia projekteja varten. Varsinaisen keittiön suunnittelu tulee liittymään osana helmikuussa alkavaa työssäoppimisjaksoani, mutta mittaustyön kävin tekemässä jo hieman etukäteen. Tästä on hyvä jatkaa, kunhan pääsee oikein kunnolla sorvin ääreen...








 
 
 

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Pohdintoja ja päätöksiä


On mielenkiintoista, että aina joskus jonkun ihmisen sanat jäävät mietityttämään. Taannoin yksi tuttuni tokaisi jossain sivulauseessaan, että minä olen "tuollainen voimakastahtoinen ihminen". Naurahdin tuolloin ja taisin jopa nyökytellä hyväksynnän merkiksi, mutta vasta hieman myöhemmin aloin miettiä sanan tarkoitusta. Olenko todellakin voimakastahtoinen?




 
Tiedän olevani ihminen, joka sanoo (toisinaan) voimakkaasti oman mielipiteensä, mutta toisaalta monissa tapauksissa olen myös aika "lammas".
Voimakastahtoiseen ihmiseen yhdistän hieman negatiivisen sävyn; ihmisen joka jyrää ajatuksillaan ja mielipiteillään muut, ei kuuntele muita vaan tekee juuri niin kun haluaa, on jonkinlainen tyrannin "esiaste", tekee harvoin tai jos koskaan minkäänlaisia kompromisseja...Olenko minä sellainen?




 
 

Kysäisin asiaa mieheltäni ja hän totesi, että hänen mielestään olen enemmänkin päättäväinen ja päämäärätietoinen...ja joskus nuorempana olen ollut myös aika itsepäinen, mutta vuosien saatossa sekin piirre on pehmentynyt. Mieheni luonnehdinta oli helpommin hyväksyttävissä ja tämän jälkeen sain jonkinlaisen mielenrauhan. Tiedän jossakin asioissa olevani aika ehdoton (liittyvät usein lapsen kasvatukseen). Minulla on periaatteita, mutta omasta mielestäni olen kuitenkin valmis myös muuttamaan niitä tarpeen vaatiessa. Tässä iässä ei ole muutenkaan enää NIIN ehdoton kuin nuorempana, eikä maailmakaan ole musta valkoinen, vaan siinä on enenevässä määrin kaikkia harmaan sävyjä.
 
 
 


 
Pieni itsetutkiskelu ja pohdinta on aina silloin tällöin paikallaan. Se, minkälainen ihminen olet, riippuu ympäristössä, missä olet ja vaikutat. "Työminäni" on taatusti hieman erilainen kuin "kotiminäni", koska roolit ovat hieman erilaiset, mutta se "perus-Satu" on silti olemassa.  Minut pitkään tunteneet tietävät taatusti minun hyvät ja huonot puoleni hieman eri kantilta kuin minun kanssa vähemmän tekemisissä olevat. Yhteenvetona tästä pohdinnastani toivon kehittyväni ihmisenä edelleen...ja toivottavasti parempaan suuntaan.



Ja sitten vielä päätöksistä. Uuden vuoden lupausta en tehnyt tänäkään vuonna, sillä olen hirveän huono pitämään niitä. Viime kesänä aloittamani sokerin vähentäminen on pitänyt yllättävän hyvin. Jouluna annoin myönnytyksen syödä suklaata, mutta sekin pysyi kohtuudessa. Paluu ruotuun on käynyt helposti ja karkkia en ole syönyt. Liikunnan suhteen olen tullut armollisemmaksi. Juoksulenkit ovat jääneet, mutta en ota siitäkään paineita. Seuraavaksi yritän vähentää iltaisin tietokoneella istumista, sillä huomaan, että sen ääressä (ja SOME:ssa) tulee vietettyä ihan liikaa aikaa. Nyt tein päätöksen, että klo 19.00 jälkeen suljen tietokoneen ja asiat saavat jäädä seuraavaan päivään...tai hamaan tulevaisuuteen.



Katsotaan, kuinka päättäväinen osaankaan olla...
 
;)
 
 
 
 
 

perjantai 12. tammikuuta 2018

Pienet huurteiset...


Talvi tuli vihdoin tännekin. Lumimäärä on edelleen melko olematonta, mutta luonto on saanut kauniin huurrekuorrutuksen...





Tämä sääilmiö on kaunis ja valitettavan nopeasti myös poismenevää.
Minun piti jo eilen ehtiä kuvaamaan, mutta aikatauluni ei oikein antanut myöden.
Kävin ottamassa nämä kuvat pikaisesti, kun oli vielä valoisaa...







Loman jälkeinen työviikko on takanapäin ja tuntuu, että arki taisi ottaa meikäläisestä melkoisen yliotteen.
Monta asiaa on jälleen saman aikaisesti menossa ja vireillä. Täytyypä olla tarkkana, ettei mene kokonaan stressin puolelle.
 
 
 
Onneksi viikonloppu tuo pienen ja ansaitun hengähdystauon.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!


 
 
 
 

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Intohimosta sisustamiseen


Huomaan, että joululomalla ollessani ajatukseni ja tekemiseni olivat aika paljon sisustamisessa. Jollakin intohimon kohteena on teatteri, jollakin liikunta ja urheilu, kirjojen lukeminen tai elokuvat. Joku harrastaa intohimoisesti puutarhanhoitoa tai leipomista, minulla se on ehdottomasti sisustaminen...







Pienenä tyttönä suosikkileikkini oli nukkekodilla leikkiminen (sen kalustaminen) tai teimme ystävän kanssa legoista pienet asuntovaunut sisustuksineen tai hyvinä talvina teimme lumeen "kodin". Muistan aina ihailleeni kauniita koteja, joissa on ollut "joku juttu" tai kun isälleni tuli aikoinaan Vene -lehti, tutkiskelin innoissani veneiden sisustuksen pohjakuvia. Ikimuistoisin reissu on ollut aikoinaan vierailu Hviträskissä tätini kanssa.
Sen arkkitehtuuri ja sisustus tekivät tähän nuoreen tyttöön lähtemättömän vaikutuksen.
 








En ole kuitenkaan sellainen sisustusintoilija, että ostaisin uusia huonekaluja tai vaihtaisin jatkuvasti huonekalujen paikkoja (tai siis en enää...).
Sisustustyylini ei välttämättä noudata mitään tiettyä tyyliä ja desing kalusteitakin meiltä löytyy vain muutamia. Meidän kotimme on ihan "tavallinen".
En myöskään vieraillessani muiden kodeissa arvioi juurikaan toisten sisustustyylejä, vaan kiinnitän huomioni talon tilan käyttöön ja pohjaratkaisuun;
mikä tilassa toimii ja mikä ei mielestäni toimi tai tekisin ehkä toisella tavalla. Näen ja koen tilan haasteena ja mahdollisuutena.






Suurin intohimoni on ollut (ja on edelleen) asuntojen pohjakuvien analysointi.
Suunnittelen asuntojen huonekalujen sijoittelua ja niiden variaatioita.
Aika usein huomaan myös suunnittelevani niihin "seinänkaatoja" tai oviaukkojen suurentamisia.
Tätä intohimoa olen tehnyt jo vuosia kausia, jo paljon ennen sisustusopintoihini ryhtymistä.
 




 
 
Sisustusopintojen ja kurssien myötä olen päässyt toteuttamaan intohimoani uudelle tasolle.
Tiedon, taidon ja kokemuksen lisääntyessä tilojen suunnittelusta on tullut vieläkin hienompaa...ja koukuttavampaa.
Pohjapiirrosten käsin piirtäminen oikeaan mittasuhteeseen ja niiden kalustesuunnittelu on ihan parasta.
Se ei ole nykyajan trendin mukaista, sillä kaikki tehdään nykyisin tietokoneella hyvinkin realistisiksi.
Käsin piirtäminen on kuitenkin minun juttuni ja sitä taitoa vaalin säännöllisin väliajoin.
 
 
 
 
Aika näyttää tuleeko sisustamisesta joskus vielä jotakin enemmän vai pysyykö se vain "kalliina harrastuksena".
Suuria panostuksia tai päätöksiä ei ole tarvinnut vielä tehdä, mutta annan ajatuksieni rauhassa kypsyä.
On kuitenkin sanomattakin selvää, että teen tätä intohimosta ja rakkaudesta sisustamiseen.
 
 
 
Olisi kiva kuulla, mikä on sinun intohimosi...?
 
 
 
 
 
  

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Vähän tökkii


Tänä aamuna saimme nauttia hetken auringonpaisteesta, joten nappasin kuvia meidän olohuoneesta, jossa joulu on ollut siivottuna pois jo jonkin aikaa. Kahden viikon joululoma on takanapäin ja kieltämättä alkava työarki vähän tökkii. Tiedossa on neljän viikon työrupeama, jonka jälkeen jään koko kevätkaudeksi opintovapaalle...








Työhön liittyvät suunnitelmat on suurin piirtein tehtynä, mutta työtahtiin orientoituminen näin lomien jälkeen tuntuu vähän takkuiselta.
Yllättävän nopeasti sitä tottuu kiireettömiin aamuihin, aikatauluttomuuteen ja siihen, ettei tarvitse olla lasta viemässä koko ajan jonnekin päin.
Pääsin melko pian lomafiiliksiin ja tämä loma on tuntunut erinomaisen rentouttavalta, uskallan jopa sanoa, että pitkältä...
 
 





Kieltämättä ajatukset ovat myös tulevassa opintovapaassa, sillä tiedossa on mielenkiitoisia työssäoppimisjaksoja, joissa tiedossa on aivan uusia haasteita.
 Käyn vain satunnaisesti osallistumassa muutamille tunneille (Photoshop ja mallinrakennus) ja lisäksi minulla on tiedossa opintoihini liittyviä näyttötutkintoja. 
Lisäksi olen näillä näkymin helmikuussa menossa Helsinkiin yhdelle sisustuskurssille, mutta sen toteutumisesta ei ole vielä ihan täyttä varmuutta.
 
 
 
Vaikka nyt on vähän totisemmat paikat ja niin kuin olen kuullut sanottavan,
että "sunnuntai-illan urheiluruudun jälkeen ei ole enää elämää",
suuntaan katseeni tulevaan viikkoon.
 
 
Kyllä se siitä taas lähtee...
 
 
 



lauantai 6. tammikuuta 2018

(Aikuis)luistelua


Joskus hetken päähänpistosta, voi seurata jotain todella kivaa. Näin kävi ainakin minulle. Istuin kuluneella viikolla parturissa ja parturini alkoi selittää harrastuksestaan, aikuisluistelusta. Minähän innostuin ajatuksesta heti ja saman päivän iltana olin jo tutustumassa uuteen harrastukseen...







Ennen ensimmäistä harjoitusta ongelmaksi tuli jo luistimen kunto ja millaisilla vaatetuksella sinne pitää lähteä.
Harkitsin jopa kypärän ottamista mukaan, mutta siitä ajatuksesta kuitenkin luovuin. Olihan kyseessä kuitenkin taitoluisteluharjoitukset!
Isäntä tsemppasi ja samalla varovasti kyseli, että oliko vapaa-ajan vakuutukseni kunnossa. Jääkiekkoilijapoikamme vähän hymähteli varovaisen hyväksyvästi, joten tulkitsin asian niin, että minulla oli perheen tuki takanani. Luistinkassi tuli pakattua suurella hartaudella ja tunne oli kuin olisi valmistautumassa johonkin suurempaan - ja olinhan minä!






Meitä aikuisluistelijoita oli arviolta n. 20, hyvin eri tasoisia ja eri ikäisiä. Arvioisin, että minä taisin olla vanhimmasta päästä ellei jopa vanhin.
Taitotaso oli todellakin laidasta laitaan. Oli niitä, ketkä olivat harrastaneet nuoruudessaan lajia useamman vuoden ja sitten oli niitä "laitoja pitkin"-luistelijoita.
Hienointa oli, että kaikki mahtuivat joukkoon ja olipa kirjavaan joukkoomme uskaltautunut yksi mieskin.







 Meidät jaettiin kahteen ryhmää: hieman kokeneempiin ja perusasioita harjoitteleviin. Minulle ongelmaksi tuli, että en tiennyt, kumpaan sakkiin kuuluisin.
Toinen valmentajistamme ohjasi minut "alkulämpöluistelun" perusteella kokeneempien ryhmään, jossa harjoitellaan jo kuvioita ja hyppyjä.
Olen joskus hamassa lapsuudessani harrastanut taitoluistelua yhden vuoden, jonka jälkeen luistelu-urani (suureksi pettymyksekseni) päättyi.
Lapsuudenystäväni jatkoi luistelun parissa ja hän valmensi minua omalla ajallaan, joten jonkinlaiset perusasiat ovat hallinnassa.
Lisäksi opettajan työssäni joudun/saan opettaa luistelua ihan joka talvi, joten ihan "pystymetsästä" en todellakaan tähän hommaan ryhtynyt.






Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme tulppia ja valssihyppy- tulppi - yhdistelmää, terän käyttöä (kaariluistelua eli "makkaroita" ja niiden variaatioita) ja lopuksi harjoittelimme vielä silmukan tekemistä. Kieli keskellä suuta (ja pää pyörällä) jokainen harjoitteli ja aina välillä valmentaja kävi neuvossa tai antamassa vinkkiä suoritukseen. Harjoitusaikaa oli 50 minuuttia ja täytyy todeta, että aika meni todella nopeasti. Kokemus oli niin mahtava, että ajattelin käydä siellä koko tämän kevätkauden. Seuraavaksi täytyy käydä terotuttamassa luistimet, ostaa teräsuojat ja ehkä päivittää vaateosastoa uuden harrastuksen myötä. Jos oikein tästä vielä innostun, tulee hankintalistalle myös uudet luistimet...välineurheiluahan tämäkin on, mutta ei vaadi ainakaan aluksi mitenkään suurta rahallista panostusta.
 


Tällä (luistelu)kokemuksella en voi muuta kuin suositella tätä harrastusta.
Oli luistelutausta millainen hyvänsä, voin taata, että jokaiselle riittää haastetta ja harjoiteltavaa.
Vuosikymmenien takainen lapsuuden haaveeni toteutui, kun pääsin takaisin  hienon harrastuksen pariin.
Eikä siihen mennyt kuin sen neljäkymmentä vuotta!
 

 
 
P.S. Totesin illalla kotona, että ilmeisesti viikottainen jäähallikiintiöni (keskimäärin 4 kertaa viikossa) ei ole vielä täynnä, koska hakeuduin aikuisluistelemaan. Näillä näkymin torstai tulee olemaan sellainen päivä, että vietän vapaa-aikaani kahdella eri jäähallilla; pojan ja oman harrastuksen puitteissa...

 
 
 
 

torstai 4. tammikuuta 2018

Asioilla on tapana järjestyä...


Osaan stressata aika pienistä asioista. Elämänhallintaani auttaa kummasti, kun kalenterini täyttyy sopivasti menoista ja tiedän niistä riittävän ajoissa. Tiedän, että elämässä tapahtuu paljon odottamatonta, mihin ei voi varautua, mutta niistä asioista joihin voin vaikuttaa, pyrin hallitsemaan kaikin mahdollisin keinoin.






Loppu vuodesta mieltäni valtasi pienimuotoinen epätietoisuus (ja paniikki), kun moni minuun liittyvä asia näytti vyöryvän hallitsemattomasti ylitseni.
Ei mitään maailman loppua, mutta monen pienen asian summa, joka meinasi saada meikäläisestä kunnon "kuristusotteen"
Tavalla taikka toisella nämä liittyivät kevätkaudella jatkuviin opintoihini ja talouteen (aikuisopintotuki, asuntolainan hoitaminen ja omistamani kolmion tuleva putkiremontti, toiminimeni jatkuminen opiskelujen ohella...) Kun näitä asioita alkoi pyörittelemään pienessä mielessä (yöllä!), saattoivat ne saada hetkellisesti jopa liian isot mittasuhteet.

 




Koska ei "norsuakaan syödä yhtenä palana, vaan pieninä paloina", aloin työstämään asiaa vähitellen, yksi kerrallaan.
 Osa asioista on edelleen käsittelyn alla, mutta moneen asiaan olen saanut jo selvyyden ja tiedän, miten etenen.
Osa on ratkennut itsestään ja osassa minun on pitänyt tehdä suunnitelma tai jonkin sortin päätös.







Kävin tällä viikolla päivittämässä sisustusopintojeni tilanteen ja kevään ohjelman.
Jään opintovapaalle erityisopettajan työstäni helmikuussa ja keskityn vain opiskeluuni.
Varsinaisia lähiopetusjaksoja on vähän, mutta sitäkin enemmän on tiedossa työssäoppimista ja näyttötutkintoja. 
Työssäoppimispaikkojen kanssa täytyy käydä vielä sopimassa ajankohdat ja voi olla, että siskoni ikuisuusprojekti saa vähän vauhtia.
Kevään opintosuunnitelmien lukkoon lyöminen oli minun stressikaaoksessani se viimeisin asia, mutta nyt sekin on selvitetty.


Toteanpahan vain, että asioilla on tapan järjestyä. Tavalla taikka toisella.