"Kuumeilua"

Onneksi nyt ei ole kysymys mistään sen vakavammasta kuumesta kuin matkakuumeesta. Ihanan kutkuttava vaiva, jota voisi potea useamminkin...

 

Viime syksynä ilmoittauduin Sisustusosaajien järjestämälle matkalle, jossa pääsemme aistimaan Maison & Objet sisustusmessujen tarjontaa. Olen nähnyt kyseisestä messusta joskus kuvia ja tiedossa on melkoisen häkellyttävä kokemus. Valitettavasti aikataulumme (kolmen päivä matka) on sen verran tiukka, että meillä on mahdollisuus olla siellä vain yksi päivä, mutta näin ensikertalaiselle se taitaa riittää vallan mainiosti. Odotukset ovat kuitenkin korkealla.




 

Sen lisäksi minusta on ihana päästä matkalle ja tavata uusia ihmisiä, joiden mielenkiinnon kohde on sama; sisustaminen. Messuilun lisäksi meille on varattu mahdollisuus tutustua kaupunkiin tai shoppailuun ja matkan järjestäjä on varannut meille yhteisen ruokailun molempina iltoina. Aikataulu on suhteellisen tiivis, mutta toiveena on, että pääsisin näkemään Pariisia ja aistimaan sen tunnelmaa. Turistikohteisiin en lähde jonottamaan ja kuluttamaan vähäistä aikaani, mutta suunnitelmissa on osallistua kaupungin kiertoajeluun.



 

 

 

Koska joudun olemaan pois töistä muutaman päivän, täytyy minun pohjustaa poissaoloni työpaikalla. Se vaatii vähän etukäteissuunnittelua ja - valmisteluja, mutta tämän matkan takia teen sen oikein mielelläni. Kuluva viikko sattuu olemaan jälleen hieman ohjelmoitu, sillä muutaman palaverin lisäksi minulla on lauantaina vielä  ns. Kiky-päivä. Sen jälkeen käyn pikaisesti kääntymässä kotona ja lähden Pariisin matkani ensimmäiselle etapille Turkuun, jossa yövyn matkaseuralaiseni luona. Sunnuntai aamuna on aikainen lähtö kohti Helsinki -Vantaa lentokenttää ja Pariisia...

 

Tämän kaiken hektisyyden ja pienen stressin kestää vallan mainiosti, kun tietää, että pääsee matkalle. Matkavalmisteluja en ole vielä aloittanut, sillä passin ja hammasharjan lisäksi pakkaan mukaan vain muutaman vaatekerran. Matkasta riittää varmasti kerrottavaa täällä blogin puolella, joten seuraavat postaukset tulevat olemaan todennäköisesti matkahehkutusta...tai ainakin toivotaan niin.

 

 

Ja koska en ole ollut vielä käynyt Pariisissa, on nämä kuvat lainattu Pixapayn sivuilta minun ja teidän iloksenne.


Au revoir - vähäksi aikaa!
 

Yrittäjän pienet askeleet

Olen kulkenut yrittäjäpolkuani kohta neljä vuotta. Yrityksen perustaminen oli jonkinlainen äkillinen päähänpisto, tyyliin "nyt tai ei koskaan". Päätös, jota en ole joutunut katumaan päivääkään. Sen jälkeen olenkin elänyt eräänlaista kaksoiselämää yrittäjänä ja erityisluokanopettajana.

 

 

 

Minulla yrittäjyys on ollut koko ajan sivutoimista ja sen kehittäminen on ollut tällaiselle hätäiselle ihmiselle tuskastuttavan hidasta.

Pienin askelin ja oman aikatauluni puitteissa olen pyrkinyt menemään kuitenkin eteenpäin, tarttumaan uusiin haasteisiin ja etsimään sitä omaa tapaa olla yrittäjänä. Olen saanut tehdä sisustussuunnittelua- ja neuvontaa sekä asuntojen stailausta ihan kiitettävästi. Kahden työ yhdistäminen ei aina ole ongelmatonta.Välillä on ollut kiireistä ja aikatauluissa sovittamista, mutta kaikesta on selvitty. Viime vuoden lopulla pääsin aloittamaan Rauman kansalaisopistolla sisustuskurssien pitämistä, joka saa jatkoa luultavasti tänä keväänä. Totean vain, että on ollut todella mielenkiintoista ja opettavaista olla tässä kaikessa mukana.

 

 

 

 

 

 

 

 

Viimeisin (edistys)askeleeni on ollut sisustussuunnittelusopimuksen tekeminen Hakola Huonekalu Oy:n kanssa tammikuun alussa.

Huonekalujen edustaminen ja jälleenmyynti on monelle sisustussuunnittelijalle ihan tuttua juttua, mutta minulle tämä oli merkityksellisempää, sillä Hakola sai luvan olla  STAILIAMO:lle "se" ensimmäinen. Perjantaina posti toi minulle materiaalikansion, josta voin näyttää asiakkaalle kangasnäytteet ja puuvaihtoehdot.

Nyt olen ahkerasti tutustunut Hakolan tuotteisiin  ja huonekalumallistoon, jotta osaan palvella asiakastani mahdollisimman hyvin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Minulle Hakolan valinta oli selkeä, sillä pidän heidän ideologiastaan ja brändistään. Haluan omalta osaltani olla tukemassa suomalaista muotoilua ja käsityötä.

Hakolan tarina on tehnyt minuun vaikutuksen ja yrityksen kasvutarina on ollut hieno. Ehkä minä voin omalta osaltani olla myötävaikuttamassa suomalaisen työn ja yrittäjyyden arvostuksen lisäämistä edelleen...ja saada siitä myös osani. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaikka tässä välillä tuntuu, ettei oikein mitään ole tapahtunut, huomaan kuitenkin meneväni asioissa eteenpäin.

Viikon päästä lähden Pariisiin sisustusmessuille yhdessä Sisustusosaajat-ryhmän kanssa. Matkalle, johon tuskin olisin lähtenyt ilman yrittäjyyttäni. 

Tämä on minulle ensimmäinen kerta, kun osallistun ulkomailla pidettäville sisustusmessuille ja odotan matkaa todella innoissani.

On mukava päästä  reissuun saman henkisten ihmisten kanssa ja toivottavasti ehdin näkemään vähän Pariisiakin.

 

 

 

 

Tämän postauksen kuvat kävin ottamassa tänä aamuna, kun luonto näytti parastaan.

Ja vaikka talven tulo näyttää viipyvän, nautitaan viikonlopusta ja otetaan ilo irti tästäkin!

 

 

 

 

 

Vastakohdat täydentävät toisiaan?

Nyt, kun olen lomaillut jo kaksi viikkoa, minulla tuntuu olevan ihan liian paljon aikaa, nimittäin haaveiluun ja unelmointiin. Kun sitä tekee riittävästi, ne omat ajatukset alkavat tuntua jopa toteutumiskelpoisilta ja ne saavat ympärilleen melkoiset siivet...

Kuva: Johanna Kaisjoki

Onneksi minulla on tuo mies, joka osaa vetäistä  "haavehurmoksessani" minua hieman alemmaksi, sillä toisinaan (ja aika useinkin) minulta unohtuu realismi. Hän tekee sen kuitenkin hyvin lempeällä tavalla ja saa minut usein ymmärtämään sen asian toisenkin puolen, sen, joka on myös usein sitä järjen ääntä.
Hän ei koskaan torpedoi ajatuksiani kokonaan alas, mutta antaa minulle uutta mietittävää. Hienoita on, kun hän sanoo, että mietitään asiaa yhdessä - ihan rauhassa.

Kuva: Johanna Kaisjoki

Minähän olin nimittäin melkein laittamassa sisustussuunnittelutoimistoa pystyyn lähelle keskustaa ja siihen tarkoitukseen oli katsonut jo  muutamia liikehuoneistojakin valmiiksi. Juu, ja olinhan minä miettinyt sisustusta ja vähän muutakin juttua, sillä olin minä päässyt haaveilussani ihan kunnolla (korkea)lentoon. Muutaman ajatuksenvaihdon jälkeen laskeuduin sinne realismin tasolle takaisin (kiitos miehelleni!) ja otin pienen aikalisän.
Mitään ei ole siis haudattu lopullisesti, mutta nyt mietitään asiaa uudestaan ja siihen liittyviä vaihtoehtoja -  ihan rauhassa.
Ehkä tämä unelmani toteutuu jossain muodossa ja vaiheessa, mutta ei kuitenkaan vielä.

Kuva: Johanna Kaisjoki

 

Tämä pieni episodi oli vain hyvä esimerkki minun ja mieheni erilaisuudesta. Minä olen nopeasti innostuva, kun taas mieheni harkitsevainen.
Minä olen eläväinen/ulospäinsuuntautunut ja peruspositiivinen pälpättäjä, kun taas mieheni on rauhallinen, suhteellisen hiljainen ja hieman pessimismiin taipuvainen tapaus. Mieheni ajattelee monista asioista hyvin rationaalisesti ja tukeutuu faktoihin, kun taas minä olen enemmän luova ja jossain asioissa hyvinkin suurpiirteinen. Tämä erilaisuutemme toimii pääsääntöisesti hyvin, mutta on  selvää, että välillä olemme myös törmäyskurssilla -  onneksi kuitenkin harvoin.
Yhteisien vuosien aikana olemme todenneet tämän  "kombon" toimivaksi. Meidän tapauksessa vastakohdat taitavat tosiaankin täydentää toisiaan...

Kuvat: Hakola Huonekalu Oy:n sivuilta

Eikä se haaveilu ja unelmointikaan ihan turhaa ole, sillä viime viikolla tein sisustussuunnittelijasopimuksen Hakola Huonekalu Oy:n kanssa.

Tämän sopimuksen myötä pääsen yritystoiminnassani ottamaan muutaman askeleen eteenpäin, kohti unelmaani.

Voit lukea  aiheesta lisää yritykseni  STAILIAMO:n blogissa.

 

 

 

 

Mutta nyt haaveilut sikseen. Lomapäivät ovat päättymässä ja se ihana-kamala arki alkaa taas.

Loma on todellakin tehnyt tehtävänsä, sillä tuntuu, että olen saanut ladattua akkuja oikein kunnolla.

 

Toivottelen hyvää sunnuntaita ja energistä alkavaa viikkoa teille kaikille!

 

 

 

 

 

Yhteenvetoa ja ajatuksia vuodesta 2019

Katsaus menneeseen blogivuoteen kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi, miten kiireinen olen ollut. Postauksia on tullut blogihistoriani aikana vähiten, ellei oteta huomioon ihan ensimmäistä blogivuottani, joka pyrähti käytiin vasta lokakuussa. Ajan löytäminen kirjoittamiselle ja valokuvaamiselle on hetkittäin ollut todella vaikeaa ja tuntuu ristiriitaiselta, kun ei ehdi tekemää asioita, joista pitää. Jotain olen sentään ehtinyt vuoden aikana tännekin kirjoittamaan ja tässä vielä lyhyt kooste...

 

 

Viime vuonna ehdimme matkustelemaan sekä kotimaassa että ulkomailla.

Tuli käytyä Vuokatissa laskettelemassa, Turkin auringon alla, Tukholman vilskeessä äiti-poika reissussa ja ehdimme olemaan pienen hetken jopa omalla mökillä.

 

 

 

 

 

 

 

Viime vuoteen on mahtunut kaikenlaisia juhlia ja tapahtumia, oikeastaan elämän koko kirjoa.  

On juhlittu pojan koulun lakkauttamista ja siirtymistä yläkouluun ja on vietetty pippaloita uuden työyhteisön kanssa.

On juhlittu syntymäpäiviä ja vietetty siskontyttären häitä. Elokuussa osallistuin myös hyvän ystäväni hautajaisiin.

Vuosi 2019 on ollut hyvin tunteikas, monellakin tapaa.

 

 

 

Viime vuonna olen saanut viettää aikaa ystävien ja läheisten ihmisten parissa. Sain myös paljon uusia ystäviä, joka tuntuu erityisen hyvältä.

Verkostoiduin sosiaalisesti enemmän kuin pitkiin aikoihin  ja kun tässä elämän vaiheessa saa vielä uusia ystäviä, se tuntuu jo etuoikeutetulta.

Kiireisen elämän keskellä ystävät jäävät helposti ja valitettavasti vähemmälle huomiolle, mutta täytyy toivoa, että laatu korvaa määrän.

 

 

 

 

 

 

 

 

Oman yrityksen pyörittäminen jäi (valitettavasti) kesän jälkeen kiireisen arjen jalkoihin.

Haluaisin tehdä sisustussuunnittelua enemmänkin, mutta tässä vaiheessa minun on ollut tyytyminen tähän.

Viime vuonna sain kuitenkin tehdä mielenkiintoisia projekteja ja osa niistä jatkuu edelleen.

Vaikka yrittäjänä toimiminen on minulle enemmänkin harrastus, antaa se mukavaa vasta painoa muulle elämälle.

 

 

 

 

 

Ja sitten on vielä tämä minun rakas pieni perheeni.

Pojastamme on kasvamassa nuori mies ja hänen kasvuaan on mielenkiinoista seurata...ja olla siinä mukana..

Miehen kanssa on pidetty yhtä jo yli kaksikymmentä vuotta, niin elämän ylä- kuin alamäessäkin ja tänä vuonna (2020) meillä tulee avioelämää täyteen jo hulppeat 20 vuotta! Meidän perheen hieman omituinen huumoritaju on meidän vahvuutemme. Pariskuntana teemme asioita paljon yhdessä, mutta myös erikseen. Meillä on omat intohimomme, joita saamme jokainen harrastaa ja toteuttaa. Mies metsästää, kalastaa ja urheilee. Minä sisustan, yritän harrastaa liikuntaa ja kuskaan poikaa harjoituksiin. Jääkiekko vei viime vuonna (ja vie edelleenkin) perheen ja erityisesti omasta aikataulustani sievoisen osan, mutta en valita. Saan olla mukana osaa isoa kiekkoperhettä ja sen kautta olen saanut myös paljon uusia ystäviä.

 

 

Yhteenvetona voisi todeta, että viime vuosi 2019 oli minulle kaiken kaikkiaan hyvä vuosi.

Vaikka vuoteen on mahtunut hyvinkin raskaita hetkiä ja totaaliväsyminen on ollut lähellä, koen kuitenkin, että olen jäänyt plussan puolelle - ja paljon!

Kiitollisena viime vuodesta lähden toiveikkaana ja uteliaana elämään tätä uutta vuotta.

 

 

Tervetuloa uusi vuosi 2020! Olen valmis!

 

 

 

 

 

 

 

 

Työn alla...

Meikäläisen joululoma on runsaan kahden viikon pituinen ja töihin menen vasta loppiaisen jälkeen. Hyvin levänneen kolmen joulupyhän jälkeen innostuin suunnittelemaan jo tulevan kevään juttuja...

Olin lupautunut pitämään Rauman kansalaisopistolla viiden sisustusteemallisen luennon, joiden runkoa olen työstänyt jo aikaisemmin.

Nyt piti istua koneen ääreen ja alkaa tehdä niihin myös sisältöä. Minulla on arkistojen kätköissä jo aika paljon materiaalia eri teemoille, mutta näihin kevään uusiin sisustusteemoihin joudun (tai saan) hakea tietoa internetistä ja erilaisista lehtiartikkeleista. Tavoitteena on, että suunnittelen ja valmistan luennot tämän loman aikana, sillä tiedän, että kevät on jälleen ruuhkaista.

 

 

 

Aiheet näihin teemailtoihin ovat seuraavat:

  1. Sisustusvinkkejä kevätkotiin

      Luodaan katsaus kevään sisustustrendeihin ja annetaan vinkkejä
viihtyisän kodin luomiseen.
     Lisäksi annetaan neuvoja, miten valita kotiin oikeanlainen kaluste,
matto tai kodin tekstiilejä.

 

 2. Ajankohtaiset teemat sisustuksessa

       * Ekologinen sisustaminen ja
      * Aistiesteetön sisustaminen

* Älykoti

      Illan aikana perehdytään näihin teemoihin ja mitä ne tarkoittavat
sisustuksen näkökulmasta.

 

 3. Kodin säilytys - ikuinen ongelma?

      Asiaa kodin säilytyksestä,

tavaroiden karsimisesta ja
sisustusratkaisuista.

 

 4. Juhlan aika - vinkkejä juhlien järjestämiseen

      Pieni tietopaketti juhlien järjestämisestä,

kodin stailaamisesta ja kattauksista.

 

 5. Katseet ulos - pihalle ja parvekkeelle!

      Katsaus kevään ja kesän trendeihin sekä

vinkkejä terassin ja parvekkeen sisustamiseen

Työstän luennot PowerPoint-esityksinä ja tekstin lisäksi haen niihin myös kuvia.

Vuosien varrella olen ottanut paljon sisustuskuvia ja kuvamateriaalia on kertynyt jo sen verran, että pystyn hyödyntämään niitä hyvin.

Sen lisäksi käytän myös jonkin verran Pixapayn ilmaista kuvia. Luentojen tekeminen on erittäin mukavaa ja mielenkiintoista...sekä aikaa vievää.

Uppoudun näiden tekemiseen niin innostuneena, että välillä unohdan jopa ajan kulun.

 

 

 

 

 

 

 

Loman aikana minun  pitäisi tehdä myös yritykseni kirjanpito valmiiksi, mutta se ei juuri nyt houkuttele.

Ja pari muutakin juttua odottelee tekijää, mutta tehdään hauskimmat tärkeimmät jutut ensin!

 Meillä lomailu jatkuu ja se tuntuu NIIN hyvältä...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Oivalluksia

Olen käyttänyt joulunpyhät hyvin hyödyksi. Olen syönyt hyvin, ulkoillut ja rentoutunut. Olen osannut olla (melkein) tekemättä mitään ja se on tuntunut hyvältä.

 

 

 

Pyhäpäivät olivat hyvä syy käyttää pitkästä aikaa lukemiseen. Ostin vähän ennen joulua itselleni Helena Karihtalan uusimman Funktio-sisustuskirjan, jota olen ehtinyt silmäilemää hieman ja lisäksi sain lainaksi Johanna Huhtamäen ja Vappu Pimiän Valon antajat-kirjan. Viimeksi mainittu kirja tempasi minut mukaansa ja luin sen kahdessa päivässä. Koska minun on vaikea kertoa kirjan sisällöstä muutamalla sanalla, lainaan tähän kirjan takakannessa olevan tiivistelmän:

 

"Tutkimukset ovat todenneet, että menestys ja unelmien saavuttaminen ovat seurausta onnellisuudesta.

Kirja osoittaa, miten onnellisuuden voi saavuttaa ja mitä sen eteen tulisi itse tehdä. Se kertoo, miten unelmista voi tehdä totta kiitollisuuden avulla ja itsensä uskomalla. Kiitollisuus käynnistää positiivisuuden kierteen, joka tuo elämään mukanaan paljon hyvää paitsi itselle myös muille. Kiitä siis unelmasi todeksi!"

 

 

 

 

 

Kirja oli kuin suoraan suunnattu minulle, hieman "etsikkoajassa" olevalle. Sain paljon vahvistusta ajatuksilleni, mutta myös pohdittavaa. Kirja oli helppolukuista ja ymmärrettävää, joita hyvät esimerkit vielä auttoivat. Kirjassa oli myös niin paljon mielenkiintoista asiaa, että sen sulatteluun ja sisäistämiseen menee tovi jos toinenkin. Oivalsin kuitenkin, että olen oikealla tiellä monessakin kohtaa. Uskallan unelmoida (ehkä vähän liikaakin) ja olen monesta asiasta elämässäni kiitollinen, ehkä näistä syistä johtuen suhtaudun elämään myös positiivisesti.

Lomalla ollessani ehdin yleensä työstämään yritykseni STAILIAMO:n asioita ja niin nytkin. Tämän kirjan myötä aloin pohdiskelemaan sivujuonena vielä niitä saavuttamattomia unelmiani. Jo aikaisemmin olen todennut, että yrittäjyys on jäänyt kaiken muun elämän jalkoihin, mutta se "oma unelma" elää yhä. Kirjaa lukiessani oivalsin, että aikaisemmin olen ajatellut, että minulta puuttuu rohkeus lähteä kokeilemaan "siipieni kantavuutta". Nyt ajattelenkin, että ei se ole rohkeus mikä puuttuu, vaan usko itseensä ja omiin kykyihin.

 

 

Asiaa miettiessäni oivalsin myös sen, että olen joskus aikaisemmin ollut saman asian edessä. Nimittäin silloin, kun valmistuin 30 vuotta sitten lastentarhanopettajaksi ja vastavalmistuneena sain ensimmäisen esiopetusryhmän. Muistan ajatelleeni, että lasten vanhemmat ovat ihan "hulluja" , kun luottavat oman kullannuppunsa minun vastuulleni, nuorelle kokemattomalle lastentarhanopettajalle. Ja hyvin kuitenkin pärjäsin ja olen pärjännyt. Tämä sama ajatusmalli on toistunut aina uudestaan aloittaessani työni sekä erityislastentarhanopettajana että erityisluokanopettajana ja nyt sisustussuunnittelijana/yrittäjänä. Sama epävarmuuden tunne omasta osaamisesta ja ammattitaidosta ja kaikki se on ollut turhaa, sillä työ (ja elämä) on opettanut ja tehnyt minusta tällaisen kuin olen juuri nyt, ammattitaitoisen ihmisen. Olin yksinkertaisesti vain unohtanut sen, että on ihan ok tuntea epävarmuutta ja silti uskaltaa tarttua haasteisiin... ja mennä eteenpäin.

 

 

 

 

Kirjan lukeminen käynnisti jonkin sisäisen prosessin, jota minun tulee nyt työstää ja makustella.

Todennäköisesti käyn ostamassa kirjan vielä omakseni, sillä sen ajatuksiin on hyvä palata silloin tällöin uudestaan.

En tunne saavani mitään sen suurempaa "herätystä", mutta ehkä hieman toisenlaisen lähestymistavan yrittämiseen...niin, ja elämään.

 

 

 

Kiitollisena tästä lukukokemuksesta suosittelen kirjaa kaikille, jotka uskaltavat elää ja unelmoida!

 

 

 

 

 

Väliarviointia

Syyskauden päättyessä oppilaat saavat välitodistuksen, jossa arvioidaan kulunutta lukuvuotta. Ajattelin tehdä itselleni samanlaisen ja pohtia, miten kulunut syksy on omasta mielestä mennyt. Numeroarvosanoja en ajatellut antaa, vaan teen arvioinnin sanallisesti, niin kuin meillä erityisopetuksen puolella on tapana ja asetan itselleni myös uudet tavoitteet keväälle. Postauksen kuvat eivät liity aiheeseen millään tavalla, mutta vieraillessani kuluneella viikolla Viherkäisellä, tulin ottaneeksi jälleen kuvia heidän myymälästään ja muiden kuvien puutteessa ajattelin jakaa ne nyt. Mutta nyt siis vähän arviointia...

Minä erityisopettajana:

 

Erityisopettajan työ ja uuteen valmistuvaan kouluun siirtyminen on vienyt melkeinpä kaikki voimavarani. En ole osannut (tänäkään syksynä) rajata työaikaani ja siksi työpäivät ovat venyneet väkisinkin pitkiksi. Työ uudessa koulussa on ollut hyvin raskasta ja kuitenkin aivan mahtavaa. Arjen haastetta on ollut paljon, mutta uusi toimintaympäristö on ollut hieno. Olen saanut paljon uusia mukavia työkavereita ja koen vahavaa ylpeyttä siitä, että olemme yhdessä luomassa jotain uutta. Työ on  kesken ja jatkuu edelleen, mutta joka päivä olemme menneet myös eteenpäin. Työpaikalla olen vastuunkantaja ja vien annetut tehtävät loppuun asti, mutta ehkä voisin myös opetella delegoimaan asioita paremmin.

 

Tavoite keväälle:

 

Minulle selvästi isoin haaste on töiden ja yleensä asioiden priorisoiminen sekä keskittyminen olennaiseen. Innostuvana ja suhteellisen luovana ihmisenä unohdan välillä pohtia asioita realistisesti. Edelleen voisin opetella sanomaan useammin "ein" ja luottaa siihen, että jos minä en sitä tee, niin sen tekee takuuvarmasti joku toinen. Oman työajan rajaamisen taito taitaakin olla meikäläisellä ikuisuusasia ja kestotavoite...ja minä ns. toivoton tapaus.

Minä liikkujana:

 

Omasta kunnosta huolehtiminen on ollut syyskaudella kaksijakoista. Kesällä alkanutta juoksuarkea jaksoin ylläpitää hyvin tuonne lokakuulle asti, mutta sen jälkeen tapahtui totaallinen repsahdus. Jopa se arkiliikunta jäi vähäiseksi. Töihin käveleminen tai pyöräileminen on jäänyt kiireisen arjen jalkoihin. Ehkä liian helposti otan auton käyttöön, koska se on vain niin helppoa. Työpäivän jälkeiseen liikuntaan ei enää loppu vuodesta löytynyt paukkuja. Mieluummin makoilin sohvalla, jos vain siihen ehdin. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin pysynyt terveenä ja suhteellisen energisenä.

 

 

Tavoite keväälle:

 

Toivon, että minulta löytyisi kevätkaudelle lisää tahtotilaa ja voimavaroja päivittäiseen liikuntaan. Tämä vaatii minulta huomattavasti enemmän "selkärankaa" ja vähemmän kaiken maailman tekosyiden keksimistä. Liikunnan ujuttaminen kiireiseen arkeeni on toisinaan todella haasteellista, mutta ei kuitenkaan mahdotonta. En haluaisin "harrastaa liikuntaa", vaan haluaisin lisätä liikuntaa osaksi päivääni. Siinäpä tavoitetta.

 

Minä yrittäjänä:

 

Sisustussuunnittelut ovat jääneet tänä syksynä todella vähäisiksi. Koska päätyö on vienyt minulta paljon aikaa ja voimavaroja, en ole voinut ottaa vastaan uusia toimeksiantoja. Marraskuussa sain kuitenkin pitää kaksi sisustusaiheista työpajaa ja keväälle on tulossa sisustusteemallinen luentosarja. Kahden työn yhdistäminen ei ole onnistunut ja jossain vaiheessa minun oli vain keskityttävä siihen, josta saan toimeentuloni. Olen kuitenkin pitänyt yllä ammatillisuuttani ja sainhan minä suoritettua syksyllä kesällä alkaneen yrittäjäkurssin loppuun. Huomaan edelleen innostuvani kaikesta sisustukseen liittyvästä asiasta ja se on tuonut myös mukavaa vastapainoa työntäytteiseen syksyyn. Yrityksen kehittäminen on jäänyt auttamattomasti kaiken muun elämän jalkoihin. Minulla on myös aivan liian paljon ideoita, joita haluaisin viedä eteenpäin, joten se oma (erityis)osaaminen on vielä hakusessa.

Tavoite keväälle:

 

Yrittäjyyden ja nykyisen päivätyön yhdistäminen on haasteellista ja vaatii jatkossakin työstämistä sekä jonkinlaisten ratkaisujen tekemistä. Haluaisin ehdottomasti lisätä sisustussuunnittelijan töitä, mutta tämän hetkinen työtilanne ei mahdollista sitä. Minun pitää entistä määrätietoisemmin pohtia ja työstää, mihin sisustuksen alueeseen haluan keskittyä. Minun pitää löytää se "minun juttuni" vieläkin tarkemmin ja kohdentaa tekemiseni sitä kohti. "Sisustussuunnittelun sillisalaatti" vaatii selkiyttämistä ja omien vahvuuksieni syvempää pohdiskelua. Ehkä sieltä jostain löydän sen oman vahvuuteni alalla ja joka mahdollisesti vie minua jossain vaiheessa kohti täysipäiväistä yrittäjyyttä. Tämä ei tapahdu vielä vuoden sisällä, mutta jossain hamassa tulevaisuudessa, tai sitten opiskelen vielä vähän lisää. Sisustussuunnittelijana olen ajatellut ylläpitää ammattitaitoani edelleen ja tarkoituksena on osallistua alan sisustuskursseihin tai täydentää osaamistani lisäopinnoilla. Pohdittavaa on...

 

 

 

 

 

 

 

Minä ihmisenä:

 

Olen pystynyt pitämään yllä positiivista otetta elämään, vaikka kulunut syksy tuntuu vieneen melkeinpä kaiken voimavarani. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni paremmin ja oppinut nauttimaan hetkistä. Hyvä ystävän äkillinen poismeno elokuun alussa oli shokki, jota huomaan työstäväni kausiluonteisesti edelleen. Elämän rajallisuus muistutti minua jälleen kerran siitä, kuinka tärkeätä on elää, tässä ja nyt. Vaikka murehdin ja huolehdin asioista aivan liikaa ja ennen aikaisesti, olen tullut myös armollisemmaksi itseäni kohtaan.

 

 

Tavoite keväälle:

 

En ehkä pysty pelastamaan maailmaa, enkä miellyttämään kaikkia (enkä haluakaan), mutta yritän löytää jokaisesta päivästä kiitoksen aihetta. Uskon "hyvään" ja siihen, että oma asenne vaikuttaa (ainakin osittain) siihen, miten me tämän elämän koemme ja miten sitä elämme. Pieni hymy tai katse, kiitoksen sanominen, toisen huomioiminen tai kuunteleminen...niihin ei taida olla olemassa kiintiötä. Pyrin olemaan itselleni rehellinen ja kuuntelemaan sisintäni. Hyväksyä itseni sellaisena kuin olen... ja siinäpä taitaa olla tavoitetta koko loppu elämälle.

 

 

 

 

Tästä väliarvioinnista tulikin eräänlainen pohdiskeleva yhteenveto.

Samalla taisin kirjata tavoitteet myös tulevalle uudelle vuodelle.

Nyt kuitenkin höllennetään vauhtia ja nautitaan lomasta!

Oikein hyvää viikonloppua!