Elämä on

Arki on lähtenyt sellaisella vauhdilla liikkeelle, että hädin tuskin itse pysyy mukana. Tällaisina hetkinä epäilen omaa ajanhallintataitojani, vaikka todellisuudessa tiedän, että se on ihan kunnossa. Nykyinen elämäntilanne sattuu nyt vain olemaan sen verran hektistä ja aikataulutettua, että virran mukana mennään...

Maanantaista on minulle tullut sellainen "lempparipäivä" (perjantain lisäksi), jolloin minulla on yleensä vähiten ohjelmaa. Usein se täyttyy työpäivän jälkeen kotitöistä, mutta ehdin minä joskus ihan löhöämään sohvalla ja katsomaan televisiota. Arkipäivistä tiistai, keskiviikko ja torstai menevät pääasiallisesti lapsen jääkiekkotreeneihin kuskaamisessa. Pojan harjoitukset kestävät, riippuen päivästä, kahdesta ja puolesta tunnista kolmeen tuntiin. Silloinkin yritän sen "luppoajan" tehdä jotain yleishyödyllistä: käydä kaupassa, kävelylenkillä, kirjastossa, äidin luona ja tietenkin yritän seurata myös pojan harjoituksia, edes vähän. Perjantai on se toinen luksuspäivä, jolloin ei ole mitään säännöllistä menoa. Ja viikonloput menevät enemmän tai vähemmän jääkiekon parissa.

Näin se vain meillä menee.

 

 

Töissä erityiskoulussa päivät soljuvat tilanteesta toiseen. Työpäivät vaihtelevat ja henkilökunnan äkilliset poissaolot aiheuttavat hieman ylimääräistä säätöä koulupäivän, koulun tai luokan sisällä, mutta sen kanssa on vuosien varrella oppinut elämään...ja ottamaan asiat asioina. Se perustyö lasten kanssa on kuitenkin ihan sitä parasta. Olen ollut kohta kasvatus -ja opetusalalla 30 vuotta ja uravalintaani en ole kyllä katunut kertaakaan. Iän karttumisen ja yhteiskunnan kasvavien vaatimusten myötä työ tuntuu toisinaan raskaalta, mutta hyvä työyhteisö auttaa kummasti jaksamaan.

 

 

 

 

 

 

 

Taidan olla niitä ihmisiä, joille kerääntyy (tai kerään) kalenteriin kaiken maailman menoja ja kissanristiäisiä. Olen ollut sellainen varmaan koko nuoruusikäni. Lapsen ja nuorena aikuisen harrastin ahkerasti tai olin muuten vain "ohjelmoitu". Vuosien aikana tapani elää ei ole oikeastaan muuttunut, vain sen sisältö on hieman vaihtunut. Uusin lisäys oli on ollut yritykseni luominen kolme vuotta sitten ja sen kehittäminen. Se tuntuu vievän joka vuosi enemmän aikaani, sillä asiakkuuksia on tullut mukavassa tahdissa lisää. Vielä pystyn suoriutumaan siitä hyvin oman työni ohella, mutta tosiasia on, että vuorokaudessa ei ole kuitenkaan lisää tunteja eikä viikossa päiviä.

 

 

Silloin kun elämä on kiireistä, yritän muistaa nauttia pienistä hetkistä. Viime perjantaina ostin itselleni kimpun näitä ihania tulppaaneja, arjen piristykseksi.

Keltainen väri on ehdottomasti minun voimavärini ja näistä tulppaaneista olen saanut nauttia jo monta päivää. Tämänkertaisen postauksen tarkoitusperä jää ehkä epäselväksi, mutta koin jonkin epämääräisen tarpeen tulla vain kirjoittamaan tekstiä...ehkä halusin jäsentää ajatuksiani

Nyt asiat on kirjoitettu, sen enempää tekstiä muokkaamatta tai sensuroimatta.

 

 

Ei siis mitään järisyttävää eikä taatusti mitään uuttakaan...;)
 

 

 

 Toivottelen näiden keltaisten tulppaanien myötä energistä viikon jatkoa!

 

 

 

Tällä viikolla

… se arki ei olekaan tuntunut niin pahalta kuin ensin ajattelin.
 

… työpäivät ovat vähän venyneet, mutta loman jälkeen se ei ole haitannut.
 

… kalenteri on täyttynyt ihan kiitettävästi erilaisista menoista.
 

… olen nauttinut näistä ihanista talvisista keleistä.

 

… olen ehtinyt kävelemään vähemmän kuin alun perin suunnittelin.
 

… olen joutunut kokemaan äitinä pettymyksen ja harmituksen tunnetta omaan lapseen.

… olen ollut turhautunut hitaaseen tietokoneeseen.
 

… sain aloittaa yhden mukavan sisustussuunnitteluprojektin.
 

… mies varasi koko perheelle lomamatkan Turkkiin.

… olen ollut innostunut monesta asiasta.

… olen saanut kuunnella,  lohduttaa ja myötäelää.

… olen elänyt ihan tavallista elämänmakuista arkea.



Nyt kuitenkin ansaittuun viikonlopun viettoon!





 

Parannusta (ulko)näköön

Se on kuulkaas vaan todettava, että iän myötä näkö on alkanut heikentyä siihen tahtiin, että optikolla on tullut nyt käytyä joka toinen vuosi. Näissä näköaisoissa huomaa se parannuksen vasta siinä vaiheessa, kun saa uudet prillit nenille...

Sain ensimmäiset kaksiteholasit viisikymppisenä ja edellisestä näöntarkastuksesta ehti kulmaan melkein kaksi vuotta.

Tässä ajassa sekä kauko- että lähinäössä oli tapahtunut muutoksia. Samalla reissulla tarkistettiin myös silmäpaineet.

Silmät todettiin terveiksi ja näön heikkenemisen lisäksi sain apua myös pitkään vaivanneisiin kuiviin silmiin.

 

 

 

 Koska olen saanut silmälasit vasta näin myöhemmällä iällä, niiden osto tuntuu edelleen mukavalta vaihtelulta.

Piilolasejakin kokeilin aikoinaan, mutta niiden kanssa en jaksa vaan pelata. Olen jo niin tottunut näihin, että ilman laseja meikäläinen näyttää vähän "kalpealta".

Tällä kertaa valitsin silmälaseihin muoviset ja hieman kirjavat kehykset. Ne ovat muodoltaan hieman erilaiset ja pienemmät kuin vanhat.

Sopivasti vaihtelua, mutta ei  kuitenkaan liikaa. Mustiakin kokeilin, mutta ne olivat minulle liian "kovat".

Vaikka minulla on joskus äärimmäisen vaikea tehdä valintoja ja päätöksiä, olen huomannut, että silmälasikehyksien kohdalla teen valinnat nopeasti.

Näin kävi viime kerralla ja myös nyt. Kokeilen useampia laseja, joista melko nopeasti valikoituu 2-3 vaihtoehtoa...ja se lopullinen valinta tapahtuu jo helposti.

Luotan tunteeseen (intuitio?) ja usein se ihan ensimmäinen kehys on osoittautunut myös lopulliseksi valinnaksi.

 

 

 

Nyt tuli sekä piristystä ulkonäköön että parannusta näkökykyyn.

Maailma näyttää taas hetken selkeämpänä ja kirkkaampana

 Mukava päivitys, jolla oli vaikutusta moneen asiaan..

 

P.S Tällä kertaa harvinaisempia postauskuvia. Koko rahan edestä mustavalkoisia Satu-selfieitä... :)

 

 

Loman loppuja...

Joululoma alkaa olla muisto vain ja se on tehnyt tehtävänsä. Loma on tuntunut ihan oikeasti pitkältä, vaikka sitä loppujen lopuksi oli vain rapiat kaksi viikkoa. Selitys tähän tunteeseen johtuu osittain siitä, että meikäläisen edellisestä yhtä pitkästä lomasta on aikaa vuoden verran ja sen jälkeen lomat (tai vapaat) ovat olleet lyhyinä pätkinä, siellä täällä.

Joululoma meni pääsääntöisesti kotinurkissa. Nautittiin joulusta ja kiireettömyydestä.

Sen verran on käyty muualla, että joulupäivänä vierailimme siskon luona Nakkilassa ja välipäivänä kävimme Turussa.  

Pojalla oli yksi koko päivän jääkiekkoturnaus, jossa mekin olimme kannustamassa (ja kuittaamassa turnausvoiton!). Samalla reissulla käytiin isännän kanssa Raision Myllyssä katsastamassa alennusmyyntien tarjontaa, joten tällä lomalla harrastettiin enemmänkin "maakuntamatkailua".

Tässä kohtaa tämä "kotiloma" tuntui enemmän kuin sopivalta ja olen todellakin nauttinut!

 

Loman aikana olen yrittänyt ulkoilla ja kävellä, sillä nyt siihen on ollut aikaa.

Perjantaina kävin työkaverin kanssa patikoimassa läheiselle laavulle. Kävelykilometrejä taisi kertyä sellaiset 10 km ja ulkoiltua 4 tunnin verran.

Mukaan olimme ottaneet vähän retkimuonaa (suklaata, keksiä, kahvia, glögiä, makkaraa...), jotka maistuivat erityisen hyvältä ulkoilmassa.

Metsäiselle kävelyosuudelle oli kertynyt sen verran lunta, että siellä tunsi ihan oikeasti tarpovansa ja tuli hiki.

Päiväretki oli oikein mukava loman lopetus-tapahtuma ja tätä patikointia yritetään tehdä työkaverin kanssa vähän useamminkin.

Oli se sen verran mukavaa touhua.

 

 

 

 

Koska lomalla on ollut aikaa, olen työstänyt myös toiminimeni asioita vähän eteenpäin.

Vireillä on muutamia mielenkiintoisia ja kivoja yhteistyökuvioita, mutta niistä ei ole vielä sen enempää kerrottavaa.

Muutenkin olen käyttänyt loma-aikaa hyödyksi, sillä normiarjessa ei yrityksen kehittämiseen oikein ole aikaa. Tosiasia, jonka kanssa minun on elettävä.

 Paljon olen pohtinut, ajatellut ja ideoinut ja sen pohjalta olen tehnyt eräänlaista 5-vuotis -suunnitelmaa.

Loman aikana olen luonut jonkinlaisia toimintastrategioita, joita vien nyt rauhallisesti eteenpäin.

Loman loppuessa olen lähes aina tunnetasolla jollain tavalla vähän ahdistunut.

Töihin palaan kuitenkin mielelläni ja arjen rutiinit ovat enemmän kuin tervetulleita.

Hitaat aamut siirtyvät viikonloppuihin ja kaiken maailman menot alkavat jälleen aikatauluttamaan arkea. 

Toisaalta se on ihan ok, mutta toisaalta se aiheuttaa myös stressiä - sekä hyvässä että pahassa.

 

Eilen joulukuusi ja -koristeet saivat lähteä. Joulusta jäi muistoksi enää muutama kukka-asetelma ja ihanasti kukkiva amaryllis.

Koska en ole voittanut lotossa enkä ole tekemässä suuria elämänmuutoksia (ainakaan vielä), tyydyn tähän ja otan arjesta ilon irti.

Jotta totuus ei unohtuisi, taidan seuraavaksi alkaa suunnitella tulevaa viikkoa ja oppitunteja.

Sen lisäksi ajattelin tänään vielä ulkoilla ja nauttia kiireettömästi sunnuntaista.

 

 

 

Tervetuloa loman jälkeinen arki!

Olen valmis...luulisin.

 

;)

 

 

 

 

 

Mitään en lupaa, mutta yritän...

En ole enää vuosiin tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta jotenkin sitä vuoden vaihtuessa miettii tulevaa. En edelleenkään lupaa mitään, mutta tähän kokosin pienen listan siitä, mitä tänä vuonna yritän tai mihin pyrin.

Tänä vuonna yritän kuunnella enemmän itseäni.

Olla armollisempi itselleni ja kuunnella sisintäni.

Unohtamatta kuitenkaan kaikkein läheisimpiä ihmisiä.

 

Tänä vuonna yritän löytää paremmin tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä.

Priorisoida asioita paremmin ja sanoa useammin "Ei nyt käy".

Yritän tehdä parhaani ja sen on riitettävä. Myös minulle.

 

 

 

 

 

Tänä vuonna yritän elää terveellisesti ja levätä riittävästi.

Yritän hillitä sokerin syöntiä, mutta silti herkutella.

Ottaa ilon hyötyliikunnasta ja kävellä paljon.

 

 

 

 

Tänä vuonna yritän unelmoida ja haaveilla entistäkin enemmän, sillä se kantaa minua eteenpäin.

Yritän olla vähemmän vaatimattomampi ja  enemmän rohkeampi, jotta uskaltaisin tarttua uusiin haasteisiin.

Yritän ajatella, että "minää osaan -  minä voin - minä pystyn". Olkoon tämä jonkinlainen mantrani.

 

 

 

 

Tämä lista olkoon minun  henkilökohtainen "aarrekarttani", joka toivottavasti muistuttaa minua tärkeistä asioista.

Olen nyt kirjannut ne tänne ja vuoden lopussa voin tehdä yhteenvetoa, miten tässä on oikein kävikään...

 

 

 Kaiken tämän "yrittämisen" keskellä pyrin nauttimaan elämästä ja elämään enemmän hetkessä.
Tässä ja nyt, mutta katseet suunnattuna eteenpäin!

 

 

Lyhyt yhteenveto vuodesta 2018

Se olisi vuoden 2018 viimeinen päivä. Yksi vuosi ja 365 elettyä päivää, joihin on mahtunut kaikenlaista.

Selaillessani postauksia, huomaan, että blogin kirjoittaminen on ollut ennätyksellisen vähäistä.

Vuosi sitten olin julkaissut 161 postausta (vähennystä 44) ja verrattuna vuoteen 2016 jo 144 postausta vähemmän. Tämän kaiken selittää se, että kulunut vuosi on ollut poikkeuksellisen kiireinen. Olen joutunut pitämään muutaman kerran hieman pidempää blogitaukoa, sillä aika ei ole vain riittänyt siihen. Kaikesta huolimatta huomaan, että blogini on toiminut erinomaisena päiväkirjana minulle. Onneksi olen kirjannut ja kuvannut tänne tapahtumia ja ajatuksiani, sillä muuten en todellakaan muistaisi kaikkia vuoden aikana ollutta.

 

Merkittävin asia kuluneessa vuodessa on ollut ehdottomasti sisustusartesaaniopintoni. Se ei ole voinut jäädä näkemättä täällä blogissani, sillä onhan se ollut yksi merkittävä vaihe vuodessa ja ihan elämässänikin. Jäin päivätyöstäni opintovapaalle helmikuussa ja tein opintoja hyvinkin tiiviisti sekä kevään että kesän aikana. Sain puristettua kaikki tarvittavat näyttötutkinnot syksyyn mennessä ja marraskuussa tutkintoni oli valmis. Melkoinen "henkinen opintomatka", mutta ihan joka tavalla erinomainen kokemus. Ajanjakso oli raskas, mutta taaksepäin katsoessa tunnen suurta tyytyväisyyttä ja onnistumista.

Syksyllä paluu päivätyöhön oli mukavaa, tosin edelleen aikataulu ja kiire alkoi syödä voimavaroja. Koska olin kesällä auttamassa Kodinonnessa ja suoritin opintojani, jäi minulta sekä normaali kesäloma että ennätykselliset hellesäät tällä kertaa nauttimatta. Syksy meni töissä kuitenkin nopeasti ja selviä väsymisen merkkejä alkoi näkyä joulukuussa. Opintojen ja työn hetkittäinen päällekkäisyys koetteli jaksamista toden teolla eikä viikonloput meinanneet riittää palautumiseen. Pitempi joululoma tuli juuri oikeaan kohtaan ja todellakin tarpeeseen.


 

 

Blogia selatessani huomasin, että aika ajoin olen pohtinut yrittäjyyttä ja siihen liittyviä asioita. Koen olevani jonkinlaisessa murroksessa ja etsin suuntaa yrittäjyydelleni. Suuntaviivoja olen piirrellyt kuluneen vuoden aikana melkoisesti ja ajatustyö on alkanut selkiyttämään niitä. Vuoden aikana olen saanut mielenkiintoisia työtehtäviä, joista olen todella nauttinut. Samalla olen saanut rutkasti itseluottamusta ja kokemusta.
Vaikka etenen omalla sisustussuunnittelijapolullani melko hitaasti, koen, että tämä on minulle ainoa oikea tapa.

 

 

Henkilökohtaisessa elämässä on ollut (opiskeluista huolimatta) hyvinkin tasainen vuosi. Matkailu jäi tänä vuonna vähäiseksi. Mökillä tuli käytyä kaksi kertaa ja Vuokatissa vietimme aktiivisen hiihtoloman. Liikunta on näyttänyt hiipumisen merkkejä. Viime keväänä aloitin aikuisluistelun, mutta aikataulullisista syitä en syksyllä enää pystynyt jatkamaan. Kävelylenkeistä on tullut minun uusin harrastukseni, sillä se ei oikeastaan katso aikaa eikä paikkaa. Vuoden alussa olin vielä "sokerittomalla kuurilla", mutta kesän jälkeen karkkihimotus on tullut takaisin. Kahviin en edelleenkään lisää sokeria, mutta muuten kaikki makea menee kiitettävästi kurkusta alas. Elintavoissa siis pientä takapakkia...

 

 

Kodin sisustaminen on tänä vuonna jäänyt muun elämän jalkoihin, mutta toisaalta en ole kokenut siihen mitään tarvetta. Jotain pieniä sisustusjuttuja on tullut tehtyä ja merkittävimpinä kodinhankintoina on ollut uusi sohva olohuoneeseen ja Muuramen lipasto työhuoneeseen. Kodissamme kaikki toiminnat ovat kutakuinkin kohdillaan ja sen pienen vaihtelun olen tehnyt tekstiileillä. Keittiö on oikeastaan ainoa tila, jossa pitäisi tehdä hieman isompaakin päivitystä eli remonttia, mutta tämä projekti saa vielä odottaa.



 

Tänä vuonna isoimpia "juhlan aiheita" ovat olleet oma valmistuminen ja äitini 80-vuotissyntymäpäivät, tosin näistä kahdesta juhlistettiin vain äitiäni. Tietenkin vuodessa on juhlittu myös muita merkkitapahtumia ja aika usein niihin on liittynyt joku "tarjoilu- tai kakkupostaus". Hauska huomio sinänsä, sillä minähän en tunnetusti ole mikään leipuri. Ja "Tee-se-itse -jutut jäivät meikäläisellä  melkeinpä olemattomiksi, mutta jos ensi vuonna ehtisi panostamaan vähän niihinkin.

Kulunut vuosi on ollut minulle monella tapaa merkityksellinen.

 Vuoteen mahtuu monenlaisia tunteita; iloa, surua, huolta, murhetta ja naurua.

365 päivää "Satuelämää", joista tekin olette päässeet ainakin osittain osallisiksi.

Olen tästä vuodesta monesta asiasta NIIN kiitollinen - ja onnellinen.

 Nyt on laitettu tämä vuosi pakettiin ja katseet tulevaan...

Tervetuloa uusi vuosi 2019!

 

 

 

 

Pieni blogikriisi

Tämän postauksen otsikko on hieman harhaanjohtava ja siksi totean heti alkuun, että bloggaamista en aio lopettaa. Vuoden vaihtuessa olen kuitenkin miettinyt, mitä tältä rakkaalta harrastukselta haluan ja miten sen kanssa jatkan...?

Olen kirjoittanut blogia jo melko kauan ja olen pysynyt tyylilleni uskollisena.

Se on minun päiväkirjani, joka koostuu kaikenlaisesta sekametelistä, minun elämästäni. Välillä kirjoitan syvällistä pohdintaa ja välillä ihan jotain muuta.

Silloin tällöin tulee mietittyä, pitäisikö keskittyä vain muutamaan osa-alueeseen, mutta se ei vain tunnu oikealta suunnalta.

Lukijakuntani ei ole kasvanut juuri lainkaan, enkä oikein tiedä, että haluanko edes sitä.

Jopa blogini ulkoasu on pysynyt muuttumattoman kaikki nämä vuodet.

Pitäisikö muuttua vai ei?

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoitustahtini peilaa suoraan siihen, miten paljon minulla on aikaa käytettävänä. Nyt, kun on ollut kiirettä, postaustahtikin on harventunut.

Jutun aiheet eivät ole edelleenkään loppumassa, sillä meikäläisen elämästä löytyy aina jotain kirjoitettavaa...toinen juttu on se, onko se niin kiinnostavaa.

 Aina silloin tällöin mietin enemmän johonkin asiaan profiloitumista, mutta toistaiseksi tämä elämänmakuinen lifestyle-kirjoittaminen tuntuu oikealta.

Onhan minulla toinenkin blogini Stailiamo's, johon kirjoitan vain sisustamiseen liittyviä juttuja, mutta harvakseltaan.

 

 

 

 

 

 

 

Joskus minulla oli haaveena, että blogin kirjoittamisesta voisi tehdä ammattimaisemminkin, mutta sen eteen en ole koskaan mitään tehnyt.

Aikaa blogin pitäminen vie, mutta niinhän harrastaminen yleensä tekee. Haluaisinko tästä enemmän hyötyä? Kyllä, - ja  ehkä en, sillä nyt minua ei sido mikään.

Surukseni olen huomannut, että muutama blogi, jota olen vuosia jo seurannut ovat "ammatillistumisen" myötä muuttuneet huonompaan suuntaan.

Mainostaminen ja erilaiset yhteistyöpostaukset ovat tulleet pääasiaksi ja se häiritsee ainakin minua. Ymmärrän, että yhteistyö on kuitenkin elinehto.

Blogin kirjoittaja tarvitse sitä, mutta miten säilyttää tasapaino oman blogin ja mainostajan puristuksessa.

 

 

 

 

Kriiseilen tietyin väliajoin blogini kanssa, jolloin mietin mahdollisia muutoksia.

Olisi mukava tietää, mitkä asiat kiinnostavat tai mikä saa jonkun eksymään blogiini? Pohdinnan alla on ollut, mihin tämän kanssa suuntaan uuteen vuoteen?

En koe kuitenkaan suurta tarvetta blogimuutokselle, joten olkoon tämä edelleen minun "henkireikäni", jossa saan olla ja ilmaista itseäni juuri sellaisena kuin olen.

 

 

 

 

 

Avoimin mielin uuteen vuoteen 2019... ja tulevaan. Toivottavasti pysytte mukana jatkossakin!