Stailiamo

torstai 23. maaliskuuta 2017

Lattarisydän


Viime sunnuntaina pääsin monen vuoden tauon jälkeen kokeilemaan bailatinoa...





Rehvakkaana valitsin heti kolme tuntia putkeen tanssimista.
Jo ensimmäisen lämmittelyn alkuminuuteilla tuli selväksi, että hiki virtaisi tuntien aikana.
Miten ihanaa oli tanssia pitkästä aikaa lainalasirytmejä. Niin vaikeaa... ja niin kivaa!!!




 

Nuorempana harrastetulla kilpatanssitaustalla pärjäsi melko hyvin toiselle tunnille asti.
 Viimeisellä ja haastavimmalla tunnilla tuli meikäläiselle jo enemmän ongelmia.
Pää kyllä tiesi, mitä piti tehdä, mutta jalat eivät suostuneet vain toimimaan.
Tai ehkä se oli vain harjoituksen puutetta...
 
 

Oli pitkästä aikaa todella mukavaa miettiä lattareiden tekniikkaa ja harjoitella yksityiskohtia. Erilaisissa lattarijumpissa ja zumbassa tekniikkaa ei juurikaan hiota ja siksi tämä tuntuikin jälleen niin hienolta...ja vaikealta (taisin jo sanoa aikaisemmin!). Ja vaikka minä viimeisillä voimillani yritin tanssia räpeltää vielä kolmannella tunnilla, en suinkaan vaipunut epätoivoon, vaan  nautin kaikilla soluillani. Paita hiestä märkänä ja mieli virkistyneenä jäin odottamaan seuraavaa bailatino kertaa. Muistona sunnuntain hytkytyksestä oli maanantaina kipeytyneet kylkilihakset ja pakarat. Valitettavasti täällä ei voi harrastaa lajia säännöllisesti, vaan meille tulee vierailija naapurikaupungista, seuraavaksi vasta toukokuussa.


Täällä lattarisydän kuitenkin sykkii taas pitkän tauon jälkeen...
 
 
 
 
P.S Muistutan teitä vielä Desenion alennuksesta. Käy nappaamassa alennuskoodi edellisestä postauksesta. Vielä tämä päivä aikaa....
 
 


tiistai 21. maaliskuuta 2017

Ihanat julistetaulut + ALEKOODI


Tilasin alkuvuodesta Desenion verkkokaupasta matkamuistona muutamia New York-aiheisia sisustustauluja.  He ehdottivat myös yhteistyötä bloginäkyvyyttä vastaan ja sain heiltä mukavan tarjouksen, jonka haluan jakaa kanssanne. Nyt on mahdollisuus uudistaa kodin sisustusta edullisesti...




 
(Kuva lainattu heidän verkkosivuiltaan)



Desenion ihania julisteita ja printtejä voi tilata alennuskoodilla: satunurmi.
Saat tilaukseen -25% alennuksen ja tarjous on voimassa vain 21.-23.3.2017.
 
 
Huom! Alennus ei koske Kate Moss, Tove Frank ja Foto Factory -tuotteita. 
 
 
 
 
Heidän sivuillaan on inspiraatiosivut, josta voi hakea ajatuksia ja ideoita sisustustaulujen ripustamiseen. Kuvat on kauniisti stailattu ja printtejä on niin paljon, että ainakin minulla oli jo vähän valinnan vaikeutta!
 
 
eli nyt kannattaa lähteä kaupoille Desenion verkkokauppaan ja hankkia kevätpiristystä kotiin!
 
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kestosuosikkini


En voi tälle mitään, mutta keltainen on kuulunut sisustukseni kestosuosikkiin jo muutaman vuoden ajan eikä loppua näy. Talvella suosin enemmän harmaan sävyjä, mutta kevätaurinko herättää tämän keltaisen "buumin"...



 
 
Olohuoneen ilme piristyy kertaheitolla muutamalla keltaisella tekstiilillä.
Nämä ovat sisustushankintoja jo muutaman vuoden takaa, mutta miellyttävät vieläkin silmääni.
Keltaista väriä löytyy myös vaatekaapistani ihan kiitettävästi ja nyt täytyykin olla tarkkana, ettei tule "överit" sen kanssa.
 
 
 




Muutama tyynynpäälinen odottaa vielä vaihtamista keväisempään versioon.
Meillä olisi pientä painetta uuden sohvan hankintaan, sillä meillä katsotaan telkkaria mielellään yhdessä. 
Haluaisimme vähän muhkeamman "löhöilysohva", ehkä divaaniosalla ja muutama mallikin olisi tiedossa.
Toisaalta nykyinen sohvamme on vielä ihan hyvä, joten nyt kamppailen todellisen tarpeen ja tekis vaan mieli uudistaa- moodin välillä.



On tämä kevät mielenkiintoista aikaa, kun alkaa löytää vähän joka kodin nurkasta puutteita ja kummasti alkaa tulla kaiken maailman ostotarpeita. Onko teillä siellä ruudun takana havaittavissa samanlaista ilmiötä?




P.S. Huomenna tiistaina blogissani on tulossa hyvä alennuskoodi sisustustaulujen ystäville, joten olkaahan kuulolla! Huomiseen!!!!


sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kyll Raum o ain Raum


Vallilan toi tänä keväänä jälleen uusia kaupunkiprinttejä ja nyt oli rakkaan kotikaupunkini vuoro olla niissä mukana. Jos totta puhutaan, niin olin tätä jo vähän odotellutkin. Vallila on painanut aiheeseen liittyviä tekstiilejä ja Prismassa käydessäni ostin meille palan Raumaa...


 
 
Printtikankaan sävyt ovat kaikkea muuta kuin mitä meillä on kotona totuttu käyttämään.
Hieman väkipakolla sai sen sovitettua makuuhuoneemme tekstiileihin.
 
 
 

 
 
Samalla tein pienen kevätfreesauksen ja laitoin karvapeiton ja -tyynyn "sesonkisäilöön" kaappiin.
Makuuhuoneeseen tuli vaihdettua vähän kevyempiä materiaaleja ja värejä.
Juhlavuoden kunniaksi meilläkin on pala Vanhan Rauman idylliä...
 
 

 
 
Hieman on valjun näköinen tunnelma makkarissa ja kieltämättä kaipaisin tänne jotain pientä muutosta.
Sängynpäädyn hankkiminen on ollut jo vuosikausia ostoslistalla ja uusi sängynpeittokin voisi vähän auttaa.
 
 
 
 
 
Rauma viettää tänä vuonna 575-vuotisjuhliaan ja on Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki.
Vanha Rauma on yksi Unescon suojelukohteista ja siinä mielessä poikkeava, että se ei suinkaan ole museo, vaan vireä asumisen ja kaupankäynnin keskus. Tänne kannattaa tulla kaukaakin, sillä Rauma tarjoaa taatusti  katsottavaa ja ihmeteltävää. Uskaltaisin luvata, että Vanhan Rauman idyllisissä kaupoissa ja kuppiloissa saa varmasti tyydytettyä sekä sielun että ruumiin nälkää, tasapuolisesti.
 
 
 
 
Kyll Rauma o ain Raum!
 
 
 
 
 

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Pysähtynyttä...


Minun oli eilen aamulla työmatkallani pakko ottaa kuvia. Aamun hetkessä oli ihanan pysähtynyt tunnelma, niin kuin vallitsevassa vuodenajassakin...




 
 
Kevät on tullut, mutta se vielä näy luonnossa, mutta kuuluu kylläkin.
Pikkulinnut virittelevät jo keväisiä laulujaan kilpaa nousevan auringon kanssa.
 
 
 

 
Vielä pieni hetki ja luonto alkaa heräillä.
Kuhina on varmasti jo meneillään, mutta se ei vain ole nähtävissä meidän ihmisten silmillä.
Puiden lehtisilmut tuntuvat odottelevan niitä lämpimiä päiviä puhjetakseen kevään vihreyteen.
 
 
Sitä odotellessa...
 
 
 
 

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Päivä "harakoille"...


Tiedäthän tunteen, kun olet suunnitellut jotain tulevalle päivälle ja sitten tapahtuu jotain odottamatonta, joka muuttaa koko asian. Maanantaina oli minulla sellainen päivä...



 
 
Pitkästä aikaa minulle tuli oikein kunnon migreeni. Ensin se alkoi tutuilla näköhäiriöillä muuttuen melko pian jomottavaksi päänsäryksi.
Sinnittelin pääkipuni kanssa jonkin aikaa töissä, mutta sitten näin parhaakseni lähteä kotiin lepäämään.
Nukuin yli kolme ja puoli tuntia ja havahduin siihen, kun lapseni tuli koulusta kotiin.
Se jomottavin päänsärkyni oli onneksi mennyt ohi, mutta oloni oli jokseenkin pöpperöinen...
 
 
 
Hieman sekainen olotila jatkuikin koko loppu päivän ja -illan. Olin suunnitellut tekeväni päivän aikana kaikenlaista "pientä puhdetta",mutta nyt suoriuduin nippa nappa kaikesta pakollisesta (esim. seuraavan päivän tunnin valmistelusta). Takaisin nukkumaan meni jälleen ilta kymmeneltä ja unta riitti hyvin vielä seuraavaan aamuun. Päivä meni totaalisesti "harakoille"...
 
Tämä ikävä seuralainen vierailee luonani yleensä täysin varoittamatta. Siskolla ja isälläni on ollut tätä samaa migreenivaivaa ja minulla tämä antoi ensioireita aikuisiällä. Migreeni on pysynyt koko sen olemassaolon ajan samantapaisena: ensi tulee näön sumentumaa, ei siis sahalaitoja ja tämän jälkeen alkaa armoton päänsärky. Yleensä pystyn olemaan päänsäryn kanssa (särkylääkkeen voimalla) suhteellisen hyvin töissä, mutta välillä jomotus on sen verran lamaannuttavaa, että haluan mennä vain nukkumaan. Migreenissäni en tarvitse pimennettyä huonetta enkä myöskään oksentele. Migreeni menee pois levolla ja seuraavana päivänä usein muistona siitä on vielä pieni päänsäryn aavistus jossain tuolla pääkopan uumenissa.
 
Mikä migreenin alkamisen aiheutti? Luulepa, että syntipukkina oli maanantai aamun ihana auringonpaiste. Olipa jälleen hyvä muistutus siitä, että täytynee kaivaa aurinkolasit esille...varmuuden vuoksi ja vastaisuuden varalle. Onneksi olen nyt jo tokeentumaan päin...
 
 
 
 
Parempaa loppu viikkoa teille!
 
 
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Ajatuksia lapsen harrastamisesta


Kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat lapsesta asti harrastanut jotain. Nuorena kalenterini täyttyi kaikenlaisesta aktiviteetista. Pisimpään harrastin partiota, joka säilyi harrastuksena, tai pitäisi varmaan sanoa jo elämäntapana, aikuisikään asti. Partion lisäksi on tullut kokeiltua paljon muitakin lajeja uimahypyistä kuorolauluun ja kilpatanssiin ja on vaikea kuvitella, etten harrastaisi mitään.







Oman lapsen kasvun myöstä tätä harrastamisasiaa on pitänyt pohtia taas uudestaan. Aivan pienenä kävin hänen kanssaan "vain" vauvamuskarissa. Kun hän siirtyi päiväkotiin, koin ettei hän tarvitse muita harrastuksia, sillä siellä saa harrastaa virikkeellistä toimintaa ihan riittävästi päivän aikana. Ensimmäinen virallinen harrastus oli 4-vuotiaana ja se oli jalkapallo. Sitä harrastettiin vain kesäisin vaihtelevalla menestyksellä. Seuraava harrastuksen kipinä tuli 5-vuotiaana, kun poika ilmoitti, että hän haluaa aloittaa jääkiekon. En enää tarkalleen muista, miten sain hänelle puhuttua vielä vuoden lisäaikaa, mutta jääkiekon hän aloitti " vasta" 6-vuotiaana, jolloin hän ilmoitti meille vanhemmille, että on sen aika. Me vanhemmat olimme ajatelleet, että hän olisi aloittanut painin, judon, suunnistamisen tai jonkun kädentaitoja kehittävän harrastuksen. Ei siinä kuitenkaan suostuttelut enää auttaneet, kun poika oli asiansa jo päättänyt ja tällä tiellä olemme edelleen. Kesäisin poikamme harrastaa nappulaliigassa edelleen jalkapalloa ja talvella jääkiekkoa ikäkausijoukkueessa.






Lapseni kuuluu myös koulunsa musiikkikerhoon, jossa hän on ollut jo muutaman vuoden. Kerho kokoontuu kerran viikossa n. tunnin ajan, joten mistään suuresta voimanponnistuksesta ei ole kysymys. Olin joskus haaveillut, että hän soittaisi jotain (meillä on kotona piano), mutta se ei vain ole ollut hänen juttunsa. Nyt tuossa musiikkikerhossa hän on päässyt soittamaan Djembe-rumpua ja innostus soittamiseen ja musiikin harrastamiseen on saanut aivan uutta potkua. 




Meidän perheessä harrastaminen on luonnollista. Se on kuulunut osana meidän vanhempien nuoruuteen ja siksi sitä pitää myös jonkinlaisena itsestäänselvyytenä myös oman lapsen kohdalla. Kaikenlaisia ajatuksia ja toiveita on ollut, mutta lapsi on kuitenkin saanut päättää harrastuksensa itse. Meidän vanhempien vastuulle on jäänyt tarjota lapselle erilaisia vaihtoehtoja ja tukea lasta hänen päätöksissään.  Meidän lapselle sopii nämä muutamat tarkkaan, lapsensa itse valitsemat harrastukset ja näillä ollaan pärjätty. Hänelle jää aikaa vielä niille kaverisuhteille, jotka eivät harrasta samoja asioita kuin hän. Mielestäni tärkeätä tämäkin.

Koska lapsemme on meidän ainokaisemme, olen vain iloinen, että hän on valinnut näitä joukkueharrastuksia. Yhdessä oleminen ja kokeminen on niin opettavaista, oli kysymyksessä sitten urheilu tai kuorolaulu. Harrastuksien kautta hän kokee ryhmässä olemista, erilaisia tunnetiloja epäonnistumisesta onnistumiseen. Näiden harrastuksien myötä lapsemme on saanut uusia kaverisuhteita ja tärkeitä eväitä elämään. Harrastaa voi niin monella tavalla ja siksi toivoisinkin, että jokaisella lapsella olisi oikeus ja mahdollisuus harrastaa jotain itselle tärkeätä.




Mitä mieltä te olette lapsen harrastamisesta?