Napanuoran venymistä

Meidän lapsemme ja minun ainokaiseni täyttää tänä kesänä 12-vuotta. Ihanat ja huikeat lapsuusvuodet alkavat olla päättymäisillään. Hieman haikein mielin seuraan hänen kehitystään, mutta samalla tulee pohdittua myös tätä äidin roolia...

Lapseni lomailee tällä viikolla ensimmäistä kertaa pidempään ilman minua.

Lomamatkat olemme aina ennen tehneet kokonaisena perheenä, joten tilanne on tavallaan meille (minulle) uusi.

Omat opiskelukiireeni eivät mahdollistaneet minun lähtemistä reissuun, mutta isä ja poika nautiskelevat Turkin lämmöstä yhdessä isoveljen perheen kanssa.

Nyt tässä on sitten opeteltu olemaan yksin, joka näin äkkiseltään tuntuu hyvinkin kummalliselta.Tarkoituksellisesti olen ohjelmoinut viikkoni täyteen, jottei ajatukset karkailisi liian usein ikävöimään ja todettakoon nyt tässä, että hyvin olen pärjännyt.

Olkoon nämä hetket hyviä siedätyksen paikkoja tulevaisuuden varalle, sillä lapsen kasvaminen ja itsenäistyminen on vain väistämätön tosiasia.

Prosessi, jossa äitinä, kasvattajana ja huoltajana joutuu käymään läpi erilaisia tunnetiloja ja ajatuksia. Hassua, miten sitä (aina) ajattelee oman lapsen pärjäämistä, vaikka toinen meistä huoltajista on vielä reissussa  mukana, sillä kyllä minä tiedän hänen pärjäävän.

Edeltävänä viikkona lapseni kyseli minun suunnitelmiani lomaviikolle ja oli ilmeisen huolissaan siitä, miten MINÄ pärjään.

Koin, että tehtäväni oli vähän rivien välistä kertoa, että "kyllä äitikin pärjää. Ei tarvitse olla huolissaan".

Nyt sieltä on lähetetty kivoja kuvia ja heillä on ollut ilmeisen mukava aktiiviloma.

 

 

 

Näitä irtiottoja tulee tulevaisuudessa enenevässä määrin, sillä se kuuluu elämään.

Tässä sitä harjoitellaan viikon verran äidin ja lapsen napanuoran venymistä ja se(kin) on  ihan hyvä asia...meille molemmille.

 

Lomahaavetta

Niin, otsikon voi ymmärtää ainakin kahdella eri tavalla; voi haaveilla lomakohteesta tai -matkasta tai sitten ihan rehellisesti haaveilla lomasta. Minun otsikkoni viittaa tuohon jälkimmäiseen.

 

Tänä vuonna tulevat kesäkuukaudet tulevat olemaan kaikkea muuta kuin lomailua.

 Opettajan työstäni olen lomalla, mutta olen ajatellut pusertaa opiskelut pakettiin suurimmaksi osaksi kesän aikana.

Tiedossa olisi siis vielä kolme näyttötutkintoa, joista yksi todennäköisesti on kirjallinen työ hirsirakentamisesta Suomessa.

Siihen minun täytyy kerätä ja lukea aineistoa, jonka pohjalta kirjoitan jonkinlaisen koosteen.

Kaksi muuta näyttötutkintoa tulevat olemaan näillä näkymin keskenään hieman erilaisia sisustussuunnitelmia;

toinen perustuu korjausrakentamiseen ja toinen tilan käyttöön liittyvään suunnitelmaan.

Eräänä iltana katsoimme isännän kanssa yhdessä kesän kalenteria todeten, että ohjelmaa on. 
Molemmilla on jonkin verran omia menoja (+ minun opiskeluni), mutta pari viikkoa yritetään ehtiä viettämää yhteistä lomaa mökillä

Meidän perheen miehet lomailevat keskenään muutamaan otteeseen ilman minua, joten sen ajan olen ajatellut pyhittää tehokkaasti opiskeluun.

Tiedossa on siis kiireinen kesä ja pari muutakin (lisä)juttua olen luvannut hoitaa, joista saatan kertoa myöhemmin. 

Vaikka kesä näyttää olevan hyvinkin ohjelmoitu, yritän malttaa ja muistaa pitää myös vapaata.

 

Tämä kesä menee pitkästä aikaa minun osaltani hieman poikkeuksellisissa merkeissä. Siitä on jo useampi vuosi(kymmen) aikaa, kun viimeksi kesäni on ollut näin täyteen "buukattuna". Taisi olla silloin, kun tein opettajan erikoistumisopintoja Jyväskylään. Onneksi koululaisten ja (muiden) opiskelijoiden ansaittu loma alkaa kuitenkin olla jo hyvin lähellä. Meikäläisen  lomahaaveet siintävät jossain kaukaisuudessa - hamassa tulevaisuudessa. Ehkä koulujen syyslomalla...

 

 

 

 

Kesän kynnyksellä....

Opiskeluun liittyvät asiat painavat päälle oikein kunnolla ja edelliseen blogikirjoitukseen viitaten, minun on ollut pakko ottaa pieni aikalisä (tai hengähdystauko) itselleni. Paras tapa pieni irtiottoon on ottaa etäisyyttä stressiä aiheuttaviin asioihin. Niinpä minä lähdin perheeni kanssa mökille...

Vietimme Helatorstain mökillä talkootöitä tehden. Saimme avuksi myös miehen vanhimman pojan perheen.

Teimme yhdessä koko päivän ahkerasti töitä sekä sisällä että ulkona ja saimme mökin laitettua kesäkuntoon.

Vaikka mökkimme on ns. talviasuttava, käymme siellä nykyisin enää harvoin ja kesäkäyttökin on vähentynyt kaiken muun elämän keskellä.

Mökkimme on kuitenkin meille tärkeä tukikohta ja ainakaan vielä emme ole valmiita luopumaan siitä.

 

 

Mökkimme sijaistee pienen venematkan päässä, saaressa ja siellä huomaa, miten kevät (ja kesä) on hieman jäljessä. 

Tosin nyt nämä kesälämpimät säät lisäävät puiden lehtien kasvua ihan silmissä. On hienoa seurata luonnon heräämistä näin läheltä.
Linnuilla oli pesimätouhut täydessä käynnissä, mutta puissa oli vielä pieniä lehden alkuja.

 

 

 

 

 

Saaressa ollessa nämä maalliset kiireet unohtuivat hetkeksi.

Tekemättömät työt eivät häipyneet minnekään, mutta tuolla mökillä ollessa en ehtinyt niitä myöskään miettiä ja murehtia.

Sain asioihin vähän etäisyyttä ja sain keskittyä olennaiseen - nauttimaan hetkestä, tässä ja nyt. Onko se maailman loppu, jos opiskeluasiat jäävät vähän roikkumaan tai ne eivät edistykään ihan siinä tahdissa, mitä suunnittelin, koska elämässä tapahtuu niin paljon muutakin?
 

Eihän se ole...sehän on vain elämää!!!



Tänään vietetään äitienpäivää, joten toivotan kaikille äideille oikein hyvää äitienpäivää!
Ja erityisen lämpimät onnittelut omalle rakkaalle äidilleni!

 

<3 

 

Hengähdystauko

Se on nyt kuulkaas sellainen juttu, että meikäläisen on tässä kohtaa kevättä pidettävä pieni tauko blogin kirjoittamisessa...

 

 

Niin kivaa kuin tämä bloggaaminen onkin, nyt ei meinaa oikein aika riittää tähän harrastukseen.

Opiskelut vievät vapaa-ajasta mukavan siivun ja sen vähäisen ajan haluan nyt viettää jossain muualla kuin tietokoneen ääressä.

Valokuvaaminen on jäänyt harmittavasti tauolle jo jonkin aikaa sitten, joten blogissakin olen tyytynyt näihin kännykkäräpsyihin.

 

 

 

 

Olen aikaisemmin pystynyt kirjoittamaan 2-3 postauksen viikkotahtia, mutta nyt ajattelin harventaa hetkeksi. Koska aikatauluni on kiireistä, en halua kirjoittaa mitään sanomatonta "liipalapaa" ja ehkä jutun aiheetkin ovat tällä hetkellä hieman vähissä. Niin kiirettä ei kuitenkaan ole, ettenkö joskus ehtisi kahvikupilliselle. Minulle on tullut tavaksi, että ennen työharjoittelupäivän alkamista käyn aina jossain aamukahvilla. Täällä Raumalla on paljon mukavia kahviloita, joissa päivä on mukava aloittaa. Istahtaa hetkeksi alas ja ottaa pieni hengähdystauko...

 

 

 

Toivotaan, että toukokuu jatkuisi aurinkoisena ja lämpö hellisi meitä.

Aika lupaavalta näyttää just nyt!

 

 

 

 

P.S Elämääni voi seurata myös FB:n ja Instagramin puolelta. Linkit löytyvät yläbannerin palkista...

Pakolliset kuviot

Toukokuun alkupäiviin liittyy aina yksi minulle epämieluisa tekeminen, nimittäin veroilmoituksen tarkistaminen ja täydentäminen...

Vaikka olen jo hyvissä ajoi tarkistanut ja tehnyt laskelmani, tulee papereiden täyttämisessä yleensä joku ongelma, jota sitten selvittelen miehen kanssa yhdessä ja erikseen. Lisätöitä aiheuttaa toiminimeni, jonka veroilmoituksen täytön kanssa saan kulutettua useamman tunnin. Nyt on menossa vasta toisen tilikauden verotus ja toimintaa on ollut edellisvuotta enemmän. Meillä mies on se, joka näitä talousasioita ymmärtää paremmin ja hän löytää ilmoituksestani kohtia, jotka on minulta jäänyt epähuomiossa (tai tietämättäni) täyttämättä.

 

 

Kieltämättä minulla on muutaman kerran käynyt mielessä tilitoimiston palveluihin siirtyminen, vaikka kirjanpitoni on vielä hyvinkin pientä.

Tällaiset numeroiden kanssa pelaamiset ovat meikäläiselle melkoista pakkopullaa ja tunnollisena ihmisenä saan näistä tehtyä "elämää isompia asioita".

Ettei vaan joutuisi kiinni mistään verovilpistä tai vaikka saisi syytteeseen talousrikoksesta. Sehän olisi ihan kamalaa!!!

 

 

 

Paperitöitä on tullut työstettyä viikonlopun aikana enemmänkin. Veroilmoitusten (2 kpl) lisäksi minulla on kaksi näyttötutkinnon arviointia maanantaina, joita olen vielä hionnut esityskuntoon. Sen lisäksi olen valmistellut yhtä näyttötutkintosuunnitelmaa, jonka toteutan työharjoittelupaikassani toukokuun viimeisellä viikolla. Tietokoneen ääressä on tullut tönötettyä  liian paljon, mutta nämä pakolliset kuviot on nyt vain ollut pakko tehdä pois alta. Näin se vain on. 

 

 

 

 

Toukokuuta

Kun ikkunasta katsoo ulos, on jokseenkin vaikea kuvitella, että kevät ja toukokuu on täällä. Luonto tuntuu olevan heräämistilassa odottaen aurinkoisia ja lämpimiä kelejä, joten kevään merkkejä on vielä aika vähän näkyvissä...

Minulle toukokuu merkitsee opintovapaani loppumista.

Olen vielä tämän kuun työharjoittelussa ja teen siinä samassa vielä yhden näyttötutkinnon.

Tässä kuussa minulla on lisäksi kahden aikaisemman näytön arvioinnit, joten melko tiukkaa puristamista on vielä tiedossa.

Toukokuun loppuun asti mennään täysillä ja kesällä (tai ainakin kesäkuussa) voin jo hieman hengähtää.

 

 

 

 

Neljän kuukauden opintovapaa on ollut hyvä kokemus, sillä olen päässyt keskittymää olennaiseen.

Työssäoppiminen on todellakin ollut nimensä veroista. On hieno huomata, että on oppinut asioita ja saanut paljon uutta tietoa sekä tuotteista että yrittämisestä. Vaikka opintovapaalla ei ole päässyt rikastumaan (pikemminkin päin vastoin), olen saanut molemmista työharjoittelupaikoista arvokasta kokemusta ja ennen kaikkea uskoa omaan itseen. Aikaisempi kokemus myyntityöstä on ollut vähäistä ja tuntunut jopa vieraalta, mutta nyt se tuntuu peräti mukavalta.

 

 

 

Opiskeluni on ( ja on ollut) tämän ensimmäisen lukuvuoden sen verran intensiivistä, että kodin sisustaminen ja yritystoiminnan kehittäminen on jäänyt väkisinkin vähemmälle. Syksyllä oman päivätyön ja opintojen yhdistämisessä oli omat haasteensa ja kevätkauden työharjoittelut ovat verottaneet oman osuutensa, joten tässä on pitänyt hieman "priorisoida" asioita. Suunnitelmissa on, että tekisin myös kesällä jonkin verran opintojani, jotta saisin viimeisetkin opinnot tehtyä jouluun mennessä. Tämä tarkoittaa vain sitä, että "opiskeluhumun" lisäksi muuten on ollut aika lailla hiljaiseloa, ihan niin kuin toukokuun alun luonnossa. 

 

 

 

Kaiken tuon hiljaisuuden alla saattaa kuitenkin muhia mukavia asioita...

 

 

 

 

Yhden (messu)kokemuksen rikkaampana

Opiskelupaikkani Sataedu osallistui kuluneena viikonloppuna Piha, puutarha ja Porin rakennusmessuille. Koska sisustaminen kiinnostaa minua, on tämänkin postauksen kuvat sisustuspainotteiset. Tässä muutamia kuvia paikan päältä...

 

Messuille oli koottu sisustussuunnittelijoiden ideoimana erilaisia huoneita, jossa oli hyödynnetty Porin vaihtokalusteen huonekaluja ja luotu erilaisia tiloja.

 

 

 

 

 

 

Tilat olivat melko pelkistettyjä, mutta sivukorvalla kuuntelin ihmisten kommentteja niistä.

Sisustus herättää aina mielipiteitä - puolesta ja vastaan...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meidän oma osastomme olikin sitten hieman vaatimattomampi.

Alla oleva kuva on perjantailta, jolloin rakensimme messuosastoa...

 

 

 

Pieni joukko meitä sisustusartesaaniopiskelijoita pääsi suunnittelemaan messuosastoa ja myös edustamaan varsinaisille messuille.

Ideana oli, että me opiskelijat voimme antaa sisustusvinkkejä ja koulutuksen edustajat kertovat koulutustarjonnasta messuyleisölle. Sataedun messuosasto oli meidän ideoima, tosin toteutus oli sekä aikataulullisesti että budjetillisesti melko haastava. Olemassa olevia messulakanoita piti käyttää kustannussyistä, joten meidän sisustuksellinen näyttävyys jäi vähän vaatimattomaksi. Toteutimme kuitenkin juhlakattauksen, jossa ideana oli tietynlainen eriparisuus.

Jotain kuitenkin saatiin toteutettua, vaikka alkuperäinen suunnitelma olikin toisenlainen.

Perjantaina aamupäivä meni messuosastoa rakentaessa ja sunnuntaina edustimme  parhaan kykymme mukaan.

Koska vuorottelimme osastolla olemista, pääsimme myös kiertämään messualueella. Väkeä oli ihan kivasti ja messut vaikuttivat ihan asiallisilta.

Moninaisuutensa vuoksi ehkä pientä "sekametelisoppaa ja sillisalaattia".

Kokemuksena messuviikonloppu oli hyvä ja voi olla, että innostun joskus "messuilemaan"  oman toiminimeni puitteissa. Messuilla kulkiessa olisin toivonut, että yrittäjät olisivat panostaneet enemmän oman osastonsa ulkonäköön. Messut on hyvä paikka tuoda tuotetta tai osaamistaan esille ja siksi ensivaikutelma ja hyvä yleisilme olisi enemmän kuin tärkeätä. Mielestäni näytteilleasettajat voisivat käyttää enemmän ammattilaisia (visualisteja ja sisustusuunnittelijoita), jotta oma messuosasto houkuttelisi asiakkaita. Messuilla osallistumien oli minulle oikein hyvä "opintomatka",  monessakin suhteessa...

Nyt on takki melkoisen tyhjä ja huomenna menen jälleen työharjoitteluun.

Vapun vietto taitaa sujua melko rauhallisisa merkeissä -  akkuja ladaten...