maanantai 21. elokuuta 2017

Tekoviherrystä


Lähestyvä stailausprojektini alkaa näkyä täällä kotona. Olen vähitellen keräillyt sisustukseen tulevia tavaroita kotiimme. Työhuoneeni alkaa olla jokseenkin täynnä mattoja, valaisimia ja piensisustustavaraa...





Haluan elävöittää stailattavaa asuntoa viherkasveilla, mutta aidot kasvit eivät tässä kohtaa toimi.
Niinpä olen ostanut sopivia tekokasveja, kun ovat osuneet kohdalleni.
Nämä mehikasvit tulevat päätymään luultavimmin kylpyhuoneeseen.
 



 
 
Työhuoneeseen on kertynyt jo melkoinen tekokasvien viidakko tai kasvihuone.
Vaikka kasvit ovat varastoituneena huoneeseeni väliaikaisesti, tulee silti asetelman näyttää kauniilta. :)
Näihin kuviin olen rajannut niistä vain murto-osan, sillä heti kuvan ulkopuolella on jo melkoista tavaroiden sekamelskaa.
 
 


 
 
Vaikka aito on tietenkin aina aitoa, täytyy todeta, että nykyiset tekokasvit ovat todella aidon näköisiä.
Olen vertaillut ja haeskellut niitä IKEA:n, JYSKin, Claes Ohlsonin valikoimista ja osa päätyi stailausprojektiini.
Äidiltäni sain vielä pitkäaikaiseen lainaan komean saniaisen ja hyvin aidon näköisen riippupelargonian.
 
 
 
Kieltämättä odotan jo projektini alkamista/valmistumista, sillä tämä kodin tavarapaljous alkaa vähitellen ahdistamaan.
Mitähän sitten tapahtuu, kun kaikki tavarat kotiutuvat takaisin?
 
En uskalla edes ajatella...
 
 
 
 

perjantai 18. elokuuta 2017

POST IT-laput...arjen pelastajani


Kulunut syyslukukausi on alkanut varsin ohjelmallisesti. Omien ja perheen menojen muistamiseksi sekä asioiden hahmottamiseksi, minun on ollut pakko ottaa käyttöön muistini tukemiseksi Post it-lappu systeemi.







Sitä mukaan, kun muistettavia asioita ilmaantuu, kirjoitan ne lapuille.
Minulla on erivärisiä ja eri kokoisia lappuja, joilla ei ole sen suurempaa informatiivista tehtävää.
Kunhan nyt vain ovat muistilappuja.
 
 




Lappuja tulee kirjoitettua milloin mistäkin muistettavasta asiasta.
Olen huomannut, että muistikapasiteettini on toisinaan hyvinkin rajallinen ja nämä laput kyllä auttavat siinä.
Pikainen silmäys lappuihin auttaa hahmottamaan muistettavia asioita.


Vaikka minulla on kalenteri, käytän muistilappuja jonkun erityisen asian tai tehtävän muistamiseen. Kun se on tehty, voi lapun poistaa käytöstä...ja mielestä. Minulle tämä on tällä hetkellä ainua konsti hallita arkea ja asioita. Värisuora on välillä melkoinen, mutta näiden avulla se tekemättömien ja hoidettavien asioiden paketti pysyy jollain tavalla kasassa. Ainut ongelma on vain se, että muistaa kirjoittaa lapun paperille ennen kuin unohtaa sen... ;)




Olisi kiva myös kuulla teidän arjen hallinnan vinkkejä.




keskiviikko 16. elokuuta 2017

Sesonkituote


Viime viikonloppuna oli tehokkaalla päällä. Mieheni oli pyytänyt mökillemme saksalaisia vieraita ja hän halusi tarjota heille jotain hyvää (suomalaista) jälkiruokaa. Kaiken oman kiireen keskellä päätin tekaista pojan kanssa perinteisen mustikkapiirakan.




 
 
 
Koska aika oli tällä kertaa hieman rajallinen, päädyin pohjan tekemään valmistaikinasta.
Piirakan tein paketissa olevan ohjeen mukaan, jossa sekoitettiin tuorejuusto, muna ja 0,5 dl sokeria keskenään.
Seos kaadettiin pohjalle levitettyjen marjojen päälle ja sitten koko komeus n. 30 minuutiksi uuniin.
Tämän helpompaa ohjetta ei voi enää ollakaan!
 
 
 
 
 
 
 
Alun perin isäntä oli pyytänyt minua katsomaan kaupasta jotain hyvää jälkiruokaa.
Hän oli enemmän kuin tyytyväinen, kun selvisi, että tarjolla olisi ihan kotitekoista mustikkapiirakkaa.
Ja vielä kaiken lisäksi minun ja poikamme yhteistyössä valmistamaa!!
 
 
 
 
Mustikkapiirakka oli kelvannut vieraille erinomaisesti. Helpon ohjeen, onnistuneen leivontakokemuksen ja hyvän menekin innoittamana leivoin samanlaisen piirakan maanantai-iltana "tehokkuubuustissani" myös kotiin. Mielestäni tämän hetken paras sesonkituote on ehdottomasti mustikkapiirakka vaniljakastikkeella...NAM!
 
 
 
 
 

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Pikaehostus


Loppukuusta toteutettava stailausprojektini kaipasi pientä särmää sisustukseen. Katselin omia nurkkia ja etsin jotain sopivaa juttu. Kellarimme kätköistä SE sitten löytyi. Viikonloppuna olin tehokkaalla tuulella ja päätin ryhtyä pieneen pikaehostukseen...






Rähjäisessä kunnossa oleva saunan penkki oli tullut meille jossain vaiheessa jonkun huonekalun kylkiäisenä.
Isännän mukaan se oli ollut jo moneen kertaan menossa kaatopaikalle, viimeksi kuukausi sitten. 
Tämä "epätäydellinen" yksilö (huom! jalat) sopi kuitenkin vallan mainiosti projektiini.
 



 
 
Ensin hion kaikki pinnat ja sen jälkeen käsittelin penkin kauttaaltaan ronskisti mustalla saunasuojalla.
Koko hommaan taisi mennä kaiken kaikkiaan puolisen tuntia, josta siitäkin osa meni työn alustamiseen.
 
 
 
 
 

Lopputulos on nähtävissä yläpuolella olevassa kuvassa. Tästähän tuli parempi kuin aluksi uskoinkaan.
Pikaehostuksen jälkeen nuhruisesta saunapenkistä tulikin ihan sisustuskelpoinen huonekalu.  
Melkoinen arvonnousu pienellä vaivalla.




Tämän penkin lopullinen paikka hahmottuu aikanaan vasta paikan päällä sisustuskohteessa ja luulenpa, että sen jälkeenkin sille voi löytyä salonkikelpoinen paikka jostain muualta kuin kaatopaikalta...






perjantai 11. elokuuta 2017

Arjen ajatuksia


Arki on alkanut. Tässä aluksi on sitä ns. pehmeää laskua. Pojan jääkiekkokausi saatiin aloitettua tiistaina ja koulu/työ alkoi torstaina. Loman jälkeiseen arkeen laskeutuminen on ollut tähän asti suhteellisen kivutonta ja jopa toivottavaa.



 
(Kuva: Pixapay)

Kuluvan syksyn koko totuus alkaa valjeta kuitenkin vähitellen, kun ensi viikolla on opiskelujeni ensimmäinen lähiopetusjakso. Ensimmäiset etätehtävät olen tehnyt jo alta pois ja tällä viikolla tullut viimeisin etätehtävä on tarkoitus tehdä viikonlopun aikana. Selviytyäkseni tästä ohjelmoidusta ja jokseenkin kiireisestä syksystä minun on ollut pakko käydä sisäistä keskustelua (ja taistelua) itseni kanssa. Tällaisen täydellisyyteen pyrkivän ja liian tunnollisen ihmisen on pakko oppia suoriutumaan asioista vähän vähemmälläkin.
 



 
(Kuva: Pixapay)

 
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ehkä meillä kotona pyykkikorit tursuavat viikon aikana likavaatteita eikä koti ole aina "tiptop". Ehkä sorrun vähän useammin kaupan valmisruokiin tai kaikki opiskeluuni liittyvät työt eivät ole aina viimeisen päälle tehtyjä. Ehkä osaan olla innostumatta ihan kaikista asioista tai en lupaudu mukaan milloin mihinkin juttuihin... ja ennen kaikkea opettelen sanomaa "ei"vähän helpommin (=paremmalla omalla tunnolla).
 



Ihan vapaaehtoisesti olen itse itseni tämän "arjen soppani" keittänyt. Lisämausteita tulee vähitellen lisää ja lopputuloksesta en ole ihan varma. On todennäköistä, että jossain kohtaa voi vähän väsyttää, mutta toivon saavani tästä kaikesta myös positiivista virtaa. Toivottavasti osaan kuunnella itseäni enkä aja itseäni "piippuun", sillä se on ehkä tässä uuden arjen pyörityksessä se pahin pelkoni. Niin, että jos vaikka opettelisin olemaan itseäni kohtaan vähän lempeämpi ja armollisempi...


Näillä ajatuksilla viikonlopun viettoon, jossa ohjelmassa siis opiskelutehtävän tekemistä, pojan jääkiekko-otteluun kyyditsemistä ja kummipojan rippijuhlia. Tapahtumia vähän joka lähtöön.

 


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Testing, testing


Kävimme viime viikolla Raision IKEA:ssa ja yhden hylly päältä löysin hauskan tuotteen, joka oli pakko ottaa mukaan. Maanantaina meille oli tulossa "Hömppisläisiä" (äiti-lapsi- porukka) kahvittelemaan, joten sain hyvän syyn testata tätä tuotetta ja sen toimivuutta...




 
 
 
Tässä jos missä leipominen tehdään helpoksi. Eihän tässä tule edes tiskiä...tai ei ainakaan pitäisi.
Sain pojan houkuteltua mukaan kokeiluun ja hieman vastentahtoisesti hän tuli auttamaan.
Hänen mielestään tässä ei ollut mitään tekemistä.
 


 
 



Aluksi jauhot sekoitettiin purkissa hyvin ja joukkoon lisättiin lämmintä vettä.
Taas ravistettiin pitkään ja hartaasti ja taikina oli valmis...ainakin melkein.
Meillä purkin pohjaan jäi jauhoja, joten sekoitusavuksi tarvittiin vielä kättä pitempää
... eli tiskiä tuli sittenkin.
 
 
 




Kaapissa lojuneet muffinssivuoat osoittautuivat myös muutaman numeron liian isoiksi, joten ohjeessa olleen arvion mukaan meillä niitä tuli yli puolet vähemmän. Koska arvio heitti alkuperäisestä, kävin täydentämässä kahvipöytää pöytää kaupan pullilla.
Onneksi meillä on kauppa lähellä.
 





Kokemuksena tuote oli...hmm....mielenkiintoinen.
Vaikka tämä ei nyt sujunut kaiken sääntöjen mukaisesti, oli testaus oikein hyödyllinen.  
Seuraavalla kerralla tiedän, miten tässä oikein kannattaisi toimia. Tosin voi olla, ettei seuraava kertaa enää tule.
Ehkä tyydyn jatkossa leipomaan niillä  perinteisemmillä menetelmillä...



 
Ja tulipa jälleen todistettua, että nämä liian helpot ohjeet eivät vain oikein sovi minulle.


:D

 
 
 



sunnuntai 6. elokuuta 2017

Pihakirppistä


Viikonloppuni meni kirpputoritapahtumaan osallistuessa.





Syvärauman kirpputoritapahtuma on jokavuotinen perinne, jolloin kaupunginosan pihoihin ja kadunvarsiin kerääntyy innokkaita myyjiä. Tapahtuma järjestettiin jo 5. kerran ja se on ollut aina hyvin suosittu. Ihmisiä kiertelee leppoisissa tunnelmissa tekemässä hyviä ostoksia ja löytöjä. Meidän talomme ei varsinaisesti kuulu alueeseen, sillä talomme sijaistee "väärällä puolella", mutta olemme silti osallistuneet tähän tapahtumaan.
 





Oli jo aiemmin aloittanut tavaroiden keräilyä, mutta myyntipaikan järjestely ja esille laitto jäi edeltävään päivään (tai iltaan). 
Sääennusteessa oli luvattu viikonlopuksi sadetta, joten myyntipaikka rakennettiin autokatokseemme.
 
 
 

 
 
 
Tulipahan jälleen kerättyä varastoista, kellarista ja muista nurkista itselle tarpeetonta tavaraa myytäväksi.
Hintoja yritin pitää suhteellisen maltillisena, vaikka joukossa oli muutama "helmiäkin".
 



 


Olin kerran aikaisemmin osallistunut tähän tapahtumaan ja olin edelleen säilyttänyt osan näistä tavaroista.
Minusta on aina mukava laittaa ympäristö houkuttelevaksi ja siksi panostan hieman enemmän esille laittoon.
En tiedä, edistääkö toimenpide myyntiä, mutta minulla on mukavampi myydä kauniisti aseteltuja tuotteita.
 
 
 
 
 
Tämä jokavuotinen kirpputoritapahtuma on todella mukava tapa päästä eroon itselle ylimääräisestä tavarasta.
Osallistuminen vaatii aina hieman aikaa ja vaivaa, mutta jokainen myyty tavara tuo taatusti mielihyvää sekä ostajalle että myyjälle.



Tänä vuonna sää ei ollut aivan paras mahdollinen, mutta siitä huolimatta meillä tavara liikkui kiitettävästi. Tosin tässä kävi hieman vanhanaikaisesti, sillä pitihän meidänkin pistäytyä muiden myyntipaikoilla. Sieltä kotiin tuomisena tuli hyvää (ja tietenkin tarpeellista !?) tavaraa. Kirpputoritapahtuma tuotti mukavasti. Poikamme sai omista myydyistä tavaroista kukkarontäytettä ja taisi siinä muutama roponen mennä omaankin kukkaroon. Voisihan siitä viikonloppua viettää huonomminkin...



ja nyt latautumaan henkisesti tulevaan viikkoon, sillä tiedossa on vähitellen paluu loman jälkeiseen arkeen. Minä menen tiistaina suunnittelemaan tulevaa syyslukukautta, vaikka koulut alkavat täällä torstaina. Eiköhän se siitä...