Jotkut asiat on ja pysyy

Meidän perheen teini taitaa olla eniten se, joka pitää meillä perinteistä kiinni. Syntymä-ja muut juhlapäivät juhlitaan tietyn kaavan mukaan ja meille ei tule joulua, jos ei juhlita ensin pikkujouluja...

Muutama vuosi sitten meidän perheen nuorin listasi vuoden tärkeimmät juhlat ja pikkujoulu oli ihan siellä kärkipäässä. Edelleen sen viettäminen on tärkeätä, vaikka juhlana se on, ja on aina ollut,  meillä hyvin pienimuotoinen. Meillä on pieni kuusi, joka koristellaan vain valoilla ja sen lisäksi jokaiselle ostetaan pieni lahja. Toisinaan syömme vähän juhlavammin, mutta yleensä pikkujouluiltana herkuttelemme naposteluruuilla. Illan kruunaa sauna, jossa saunomme kynttilän valossa ja saunan jälkeen on vuorossa  lahjojen avaaminen. Ei tämän kummallisempaa, mutta siitä on tullut meidän perheessä tärkeä perinne, joka aloittaa myös varsinaisen joulun odotuksen.

Lapsen kasvaessa isoksi ajattelin jossain vaiheessa, että tämä perinne hiipuisi, mutta ainakaan näin ei ole vielä käynyt. Iso joulu on menettänyt merkitystään lapsen juhlana, mutta pikkujoulun ajatus  on pysynyt samana. Mieheni muisteli, että heidän perheessä on vietetty aikoinaan pikkujoulua, kun taas minun lapsuuden kodissani tätä ei ole vietetty. Erilaiset juhlatavat ovat sulautuneet vuosien varrella meidän perheen perinteiksi ja aika näyttää miten nämä muotoutuvat edelleen lapsemme aikuisuudessa.

Mielestäni perinteiden jakaminen seuraaville sukupolville on tärkeää, sillä samalla siirrämme palan omaa (ja suvun) historiaa eteenpäin. On tärkeätä säilyttää niitä ja luoda myös uusia. Meillä isäntä olisi halunnut jo monena jouluna lähteä ulkomaille pakoon kaikkea jouluhässäkkää, mutta lapsen (ja minun mielestäni) ainoa oikea joulunviettotapa on "kotijoulu". Perinne, josta emme ole olleet valmiita luopumaan, ainakaan vielä. Isommat matkahaaveet on saanut nyt unohtaa, mutta ehkä joskus vietämme joulun muualla, vaikkapa omalla mökillämme...

Tänä vuonna joulua juhlitaan koronan takia monissa perheissä hyvinkin erilaisella tavalla. Huolta ja murhetta voi olla monenlaista, mutta mikään ei estä meitä tekemästä siitä kuitenkin ainutlaatuista juhlaa, jota voimme muistella hyvillä mielillä jälkeen päin. 

Ihanaa joulun odotusta ja 1. adventtia kaikille!

"Kotiloitumista"

Vettä vihmoo nyt taivaan täydeltä ja ulkona on sysipimeää. Marraskuu näyttää todellisen puolensa. Ulkoilu tuossa kelissä ei todellakaan houkuttele, mutta sen sijaan innostuin päivällä pitkästä aikaa siivoamaan vähän perusteellisemmin eli vaihtamaan olohuoneessa kalusteiden paikkaa. Pientä lompakkoystävällistä piristystä marraskuun harmauteen...

Kovin radikaaleja juttuja meidän olohuoneen pienissä neliöissä ei voi toteuttaa, mutta pelkästään sohvan ja nojatulin vaihdolla tuli jälleen mukavaa muutosta. Keltaiset tyynynpäälliset menivät vaihtoon ja samalla tuli imuroitua koko sohva. Tämän "kalustevalssin" tarkoituksena oli tehdä tilaa myös tulevalle joulukuuselle, joten joulusiivouskin tuli jollain tavalla aloitettua.

Tauluhyllyillä tein myös pientä muutosta, sillä kaipasin tuohon seinään jotain väriä/vihreää. Virittelin yhden roikkuvan viherkasvin ylimmälle tauluhyllylle ja muokkasin hyllyillä olevia juttuja uuteen järjestykseen. Lopputuloksesta tuli ihan mukava. Meidän muutamat viherkasvit sinnittelevät talvikauden ja olen alkanut pitämään lasikaiteen reunassa olevaa led-nauhaa päällä myös päivisin, jotta ne saisivat edes jotain valoa. Kieltämättä näin pimeimpään aikaan sitä kaipaa vähän isommatkin elolliset. Tuntuu, että tällä hetkellä elän vähän säästöliekillä enkä saa oikein mitään (järkevää) aikaiseksi, jos tämän päiväistä siivouspuuskaa ei lasketa. 

En tiedä johtuuko marraskuusta vai koronatilanteesta (tai niiden yhteisvaikutuksesta), mutta huomaan, että pidän (yhä enenevässä määrin) kotona olemisesta ja tavallisesta puuhastelusta. Arkipäivisin käyn sentään töissä, mutta viikonloppuisin linnoittaudun helposti kotiin enkä käy juurikaan missään. Ruokaostokset teen pikaisesti lähikaupassa ja sosiaalinen kanssakäyminen on vähentynyt olemattomiin. Elämä pyörii tällä hetkellä melko pienissä ympyröissä ja tilannetta voisi kuvailla vaikkapa "kotiloitumiseksi". Onko siellä ruudun takana muita "kotiloita"?

Sateen ropistessa kattoon tepastelen kotona villasukissa ja verryttelyhousuissa. Leppoista lauantaita kaikille!

 

Glogikävelyllä

Marraskuun pimeyden keskellä päätimme työporukan virkistystoimikunnassa järjestää pienen tapahtuman, joka ei vaatisi kovinkaan paljon järjestelyjä. Puoli seitsemän- ohjelmasta lähtenyt idea kypsyi glögikävelyksi, joka toteutettiin viikon päätteeksi koulumme läheisyydessä sijaitsevalla kuntoilualueella.

Vallitsevan koronatilanteen takia olimme suunnitelleet, että porrastamme lähtöjä kolmeen eri aikaan, mutta osallistujia tuli sen verran vähän, että yhdistimme lähtöajat. Lähtöpaikalle toimme hieman joulutunnelmaa katetulla pöydällä, valaistuilla lyhdyillä ja joulumusiikilla. Yksi toimikuntamme jäsenistä oli käynyt viemässä reitin varrelle muutamia tehtävärasteja, joissa ei ollut suinkaan tarkoitus olla vakavamielisiä vaan virittää keskustelua ja positiivista tunnelmaa...

Isossa työyhteisössä ja kiireisessä arjessa ehdimme harvemmin vaihtamaan kuulumisia ja työpaikalla keskustelut menevät helposti vain työasioiden käsittelyyn. Nyt oli tilaisuus lähteä ulkoilemaan ja nauttimaan hyvästä seurasta. Ehkä (ja toivottavasti) kävellessä tuli vaihdettua muutama sana tai ajatus myös työasioiden ulkopuolelta. 3,5 km lenkki käveltiin pienissä ryhmissä ja lämmin glögi maistui lähtö- ja maalipaikalla. Iloinen puheensorina ja hymyilevät kasvot työkavereiden keskuudessa olivat ehdottomasti illan parasta antia. Pienen yhdessäolon jälkeen jaksamme taas puskea läpi tämän harmaan kaamoksen ja käännämme sen voimavaraksemme. 

Aina ei tarvitse keksiä suuria juhlia tai spektaakkeleja...ja tiesitkö muuten, että tänään vietetään valtakunnallisesti Vuoden harmainta päivää. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Pientä säätöä

Sain uuden tietokoneen maanantaina. Sen jälkeen olen asentanut ja siirtänyt uudelle koneelle asioita vanhasta koneesta. Koska arki-iltoina on jonkin verran haastetta sekä aikataulujen että oman jaksamisen kanssa olen tehnyt uuden koneen päivittämistä vähitellen.

Tein sen verran myönnytystä, että annoin liikkeen tehdä koneen alkuasennukset ja muutaman ohjelman lataamisen. Minulla on jonkin verran omien tilien takana sovelluksia (esim. Office ja tietoturvajuttuja), joihin olen saanut kulumaan myös aikaa. Pankkitilien, sähköpostien, tulostimen ym.  juttujen asentamiseen menee yllättävän paljon aikaa. Lisäksi vanhassa tietokoneessa on ollut asennettuna Picasa 3 - kuvankäsittelyohjelma ja nyt kipuilen sen kanssa. Ymmärtääkseni kyseinen ohjelma on poistunut Googlen ylläpidosta ja nyt haeskelen uutta ilmaista ja helppokäyttöistä kuvankäsittelyohjelmaa. Lisäksi haluaisin siirtää siellä olevat kuvat joko muistitikulle tai pilvipalveluun ennen kuin luovun vanhan koneen käytöstä kokonaan. Sekin on jo ihan oma projektinsa, johon ei taida meikäläiseltä ihan yksi ilta riittää.

Uuden koneen sisäänajossa tuntuu menevän oman aikansa, mutta uskoisin, että aika pian totun käyttämään tätä. Iloitsen tällä hetkellä siitä, että olen saanut jo aika monta (minulle vaativaa) juttua siirrettyä ja ennen kaikkea siitä, että  kone on huomattavasti nopeampi kuin vanha. Blogipostauksen kirjoittaminen onnistuu puolta nopeammin kuin ennen. Ehkä oli jo aikakin vaihtaa uuteen koneeseen......

Pakollinen blogitauko

Minun läppärini on taitanut tulla tiensä päähän. Toiminnot ovat hidastuneet merkittävästi ja viimeisen viikon aikana kone on alkanut hurista ja rätistä uhkaavasti. Oudot äänet olen paikallistanut kuuluvan tuulettimesta ja päätin, ettei tätä masiinaa kannata enää korjauttaa...

Niinpä olen jälleen kerran bongaillut netistä minun käyttööni soveltuvaa läppäriä. Pöytäkonetta en halua edelleenkään, sillä tietokoneeni täytyy kulkea tarvittaessa mukanani. Tästä syytä haluan myös, että kone on kevyt ja suhteellsien pienikokoinen. Näytön maksimikoko on 14", sillä kotona työhuoneessnia minulla on käytössä vielä toinen (suurempi) näyttö. Koneen ei tarvitse onneksi olla suorituskyvyltään mitää superia, kunhan saan kuvia tallennettua ja se suostuu pyörittämään Sketchup-suunnitteluohjelmaa. 

Tänään pääsin vihdoin ja viimein tietokonekaupoille. Muutaman vuoden pähkäilyn jälkeen sain ostopäätöksen tehtyä. Tässä ajassa koneetkin ovat ehtineet vaihtua ja kehittyä moneen kertaan. Kosketusnäytöllisestä läppäristä piti luopua, mutta pärjään varmasti ilman sitä. Tietokone jäi vielä liikkeeseen päivitettäväksi ja näillä näkymin saan sen maanantaina. Siihen asti käyn tällä rätisevällä koneella tekemässä vain "pakolliset kuviot". Yritän säästellä vanhaa rostikoa vielä sen verran, että saan jossain vaiheessa tärkeimmät tiedostot siirrettyä uudelle koneelle

Se, koska ehdin kunnolla paneutumaan uuteen koneeseen ja ottamaan sen käyttöön, vie oman aikansa, joten todennäköisesti blogin kirjoittamiseen tulee näillä näkymin pieni katkos. Jos vaikka saisin blogin kirjoittamiseen uuden koneen myötä vähän uutta boostia. Postauksen kuvatkin löytyivät tällä kertaa Pixapayn kuvapankista. Näillä mennään...

Siirtyminen juhlakauteen

 

Lokakuun vaihtuessa marraskuuhun siirrymme juhlakauteen, Vuoden pimeimpään aikaan kaikenlaisten juhlien järjestämiselle  on enemmänkin aihetta, sillä kaamos voi viedä mielen matalaksi. Pyhäinpäivä, Halloween ja Kekri aloittavat mielestäni juhlakauden, joka kestää vuoden vaihtumiseen asti.

Mielestäni juhlien ei tarvitse olla suuria spektaakkeleja, vaan arkisistakin asioista voi tehdä juhlan;  kaunis kattaus tai kynttilän sytyttäminen saa jo juhlavamman tunteen.Hetki kiireetöntä aikaa perheen kesken on jo meille luksusta. Meillä on tapana, että sunnuntaisin teemme hieman parempaa ruokaa, jolloin panostan mielelläni myös kattaukseen. Sen ei tarvitse olla erityisen hienoa, mutta kuitenkin siitä tavallisesta arjesta poikkeavaa; taitellut servietit, ns.parempi ruoka-astiasto ja juomalasit. Nämä tekevät  ruokailusta jo pienen juhlan.

Marraskuussa vietetään isänpäivää ja kalenterit täyttyvät vähitellen pikkujouluista. Joulukuussa on itsenäisyyspäivää, joulua  ja uutta vuotta. Ylioppilaat ja ammatteihin valmistuneet saavat oman juhlansa ja tiedän, että näinä poikkeuksellisisna aikoina järjestetään vielä rippijuhliakin. Ja jos ei mikään näistä juhlista osu omalle kohdalle, voi keksiä muuta juhlan aihetta, sillä aina löytyy syytä juhlaan. Erityisesti nyt, kun korona on tehnyt arjestammme haasteellisen.

Kokoontumisrajoitukset (ja muut suositukset) vaikuttavat väkisinkin juhlintaan. Nyt täytyy löytää vain  uusia tapoja ja keinoja niiden järjestämiseen.  Hyvä osoitus kekseliäisyydestä oli raumalaisten yrittäjien Sparkling Night-tapahtuma, joka kirjaimellisesti ulkoistettiin. Aikaisemmin tämä muotinäytös oli järjestetty sisätiloissa, mutta koronatilanteen vuoksi, se siirrettiin kolmen päivän muoti- ja "näyteikkuna"-tapahtumaksi Vanhaan Raumaan. Hieno idea ja vielä hienompi toteutus!

Koska nyt elämme vuoden pimeimpää aikaa, haluaisin innostaa ihmisiä järjestämään juhlia ja tapahtumia, vaikka ihan jotain pientäkin. Aamubrussi, glögimaistiaiset, askarteluilta, joululaulajaiset, lautapeli- tai leivontailta, lahjavalvojaiset, taskulamppukävely, elokuvailta tai karaoke kotona, maskijuhlat...mitä ikinä keksiikään. Ruokailun voi toteuttaa nyyttikestinä, yhdessä tehden tai tilata ruoka paikallisesta ravintolasta. Ja jos ei voi koontua fyysisesti yhteen niin ainahan voi kokoontua ajan hengen mukaisesti etänä.

Sen sijaan, että kärvistelisimme ja synkistelisimme kaamoksen "syvissä syövereissä", voisimmekin järjestää Kaamoksen karkotus-juhat tai juhlistetaan Vuoden harmainta päivää valtakunnallisesti 14.11. Lisää aiheesta tästä linkistä . Pimeyden ei tarvitse olla "uhka", se voi olla myös mahdollisuus.

Näillä ajatuksilla marraskuuhun.

Mukavaa syyslomapuuhastelua

Meillä vietettiin syylomaa vasta kuluneella viikolla. Syksyn oppilaiden palaverit sain pidettyä ennen lomalle siirtymistä, joka tarkoitti suhteellisen tiivistä kolmen viikon rutistusta. Kieltämättä taisin olla enmmänkin loman tarpeessa, sillä heti ensimmäisenä lomapäivänä minulle iski migreeni, joka pakotti ottamaan vähän rennommin...

Yhden (lepo)päivän jälkeen olin kuin uusi ihminen ja muutamaksi päiväksi olikin tiedossa mukavaa lomapuuhastelua. Työn alle otin marraskuussa alkavan kansalaisopiston sisustusluentojen viimeistelyn. Kolmen illan luentosarjaa olin työstänyt aiemmin syksyllä jo melkein valmiiksi, mutta kävin vielä luentojen Power Point-esitykset läpi, muokkasin tekstejä ja täydensin valokuvilla. Jokaisen aihekokonaisuuden rajaaminen osoittautui haasteelliseksi ja luentojen slideja kertyi lopuksi melkoinen määrä. Tehdystä materiaalista on helppo tarpeen mukaan tiivistää asiaa. Parempi liian paljon kuin liian vähän.

Käytän luentomateriaaleissa jo aika paljon ihan omia valokuvia. Kodin juhlat- luentosarjaan innostuin vielä kokeilemaan muutaman kattauksen tekemistä ja niistä kuvien ottamista. Tässäkin asiassa meinasin innostukseni  "lähteä lapasesta". Ideoita olisi ollut vaikka kuinka, mutta luentoon varattu aika pakotti minut typistämään innostustani. Nyt kolmen illan luentopaketti on tehtynä ja melkein kaikki materiaali valmiina. Olen varannut jokaiseen luentoon lisämateriaalia mukaan ja työhuoneessani alkaa olla jo aika monta kassillista tavaraa.

Vaikka syysloma on ollut toisella tavalla työntäytteistä, olen nauttinut siitä. Olen saanut keskittyä "omaan juttuuni", kun lapsikin oli muutaman päivän kaverinsa mummun luona yökylässä. Alunperin suunniteltu  parin päivän mökkireissu jäi toteutumatta isännän (ja minun) kiireiden takia, mutta se ei harmittanut. Todella sateinen sää ei muutenkaan houkutellut mökille ja muutama "sisäpäivä" tuli käytettyä tehokkaasti täällä kotona. Viikonloppuna tuli jo lähdettyä vähän ulkoilemaankin ja nyt on hyvä aloittaa jälleen loman jälkeinen arki.

Tästä lähtee viimeiset kahdeksan viikkoa (ja kaksi päivää) töitä ennen joululomaa.

Mukavaa lokakuun viimeistä viikkoa!