Vaihtoehto perinteiselle kakulle

Meillä vietettiin sunnuntaina pojan 12-vuotissyntymäpäiviä. Päivänsankari ei ole koskaan oikein pitänyt perinteisistä täytekakuista, joten olen joutunut miettimään  kakulle myös toista vaihtoehtoa. Koska syntymäpäivät sijoittuvat heinäkuulle ja silloin on pääsääntöisesti myös lämmintä, olen ratkaissut kakkuongelman tekemällä sen useimmiten jäätelöstä. Tänä vuonna löysin jälleen uuden jäätelökakkuidean.

Lapsemme pitää Puffet-jäätelöstä, joten tämän kakun idea perustuu siihen.

Hyväksytin kakkuidean ensin hänellä ja sen jälkeen aloin suunnitella kakun toteuttamista.

Googlettamalla löysin parikin erilaista vaihtoehtoa, joista tämä minun toteuttama versio vaikutti hauskemmalta.

Ja tietenkään en tehnyt prikulleen samanlaista, vaan tein koristelun syntymäpäiväsankarin toiveet huomioiden.

 

 

 

 

 

Tein pari päivää aikaisemmin pientä esivalmistelua ja tein kakun pohjan valmiiksi. 

Leikkasin Puffet- jäätelöt puoliksi, jotka laitoin kiertämään kakkuvuoan ulkoreunaa mukaillen.

Kakkuvuoka kannattaa muuten vuorata kelmulla, jotta jäätelön saa helpommin irti.

Keskelle jäi tyhjä tila, jonka täytin trio-jäätelöllä.

Tämän jälkeen laitoin kakun pakastimeen.


 

 

Varsinaisena juhlapäivän valmistelin kakun loppuun asti. Leikkasin pieniä jäätelökuutioita kakun päälle keoksi (olisi voinut tehdä myös jäätelöpalloja), jonka jälkeen koristelin sen pienillä pienillä vaahtokarkeilla, tuoreilla mansikoilla ja kinuskikastikkeella. Koko komeuden kruunasi tietenkin "ilotulitussuihku".

Jäätelökakku oli suhteellisen helppo tehdä, vaikka kieltämättä nämä helteiset päivät asettivat oman haasteensa.

Pitkiä jaksoja ei tätä pystynyt työstämään kerralla ja muutenkin piti olla melkoisen  nopea.
Jäätelökakku oli ilmeisen onnistunut, sillä se teki hyvin kauppansa sekä lapsille että aikuisille.

 

 Kahvipöydässä oli lisäksi leipomosta ostettu vadelmatuorejuustokakku ja pojan tekemiä korvapuusteja.

Suolaisena tarjottavana oli vielä kahta erilaista piirakkaa, joten tarjoilu oli mitoitukseltaan sopiva.

Meillä juhlat on nyt sitten tällä erää juhlittu, sillä nämä olivat myös viimeiset juhlat, jotka järjestimme lapsellemme. Poikamme kaverisynttäreiden juhlinta lopetettiin, kun hän täytti 10 vuotta ja nyt oli aika päättää sukulaisten kutsuminen. Seuraavat juhlat, jotka lapselle järjestetään tulevat olemaan (toivottavasti) kolmen vuoden päätä olevat rippijuhlat. Juhlien järjestäminen (ja erityisesti tarjoilun miettiminen) ei ole ihan vahvinta osaamisaluettani, joten sillä osa-alueella voin nyt hengähtää hetkeksi. Huh, huh...

Positiivista vaihtelua (työ)elämään

Useammat blogini seuraajista jo tietävät, että olen ollut nyt jonkin aikaa kesätuuraajana raumalaisessa Sisustustalo Kodinonnessa. Työhöni on pääasiallisesti kuulunut asiakaspalvelu- ja myyntityö. Uutta opeteltavaa on tullut vaikka kuinka paljon, mutta samalla se on ollut myös mielenkiintoista.

Vaikka työpäiviä oli tiedossa, alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, runsaanlaisesti, ei työn tekeminen ole tuntunut erityisen raskaalta.
Monien uusien asioiden oppiminen ja omaksuminen on vienyt oman aikansa ja edelleen on monta asiaa oppimatta. 
Nyt voin kuitenkin sanoa, tällä kesätyöpestin kokemuksella, jotain jo vähän hallitsevani. 

Opettajan työssä työpäivät venyvät helposti pitkiksi, sillä siihen liittyvää suunnittelut- ja arviointiyötä tulee tehtyä kotona paljon.

Nyt kun  suljen kaupan oven, työasiat jäävät myös sinne. Tosin ns. normipäivinä olen kotona vasta n. klo 18.00 aikoihin.
Minulle tilanne on täysin uusi kokemus...ja positiivinen sellainen.

Kesällä tunnelma on leppoisaa ja ihmiset ovat hyvällä tuulella.
Kesätyöni on niin erilaista (ja onhan siinä uutuudenviehätystäkin), että se ei oikeastaan edes tunnu työltä. Tai tuntuu, mutta eri tavalla.

Vapaa-ajan puute on se tämän kesän miinus-puoli. Asia puitiin kotiväen kanssa jo ennen ja tämä onneksi vain väliaikainen tilanne.
Tämä kesä on mennyt pitkästä aikaa hieman eri tavalla kuin aikaisemmat, mutta sen asian hyväksyminen on ollut helppoa.
Kesätyöpestistäni on melkein 2/3 tehtynä. Tiedossa on vielä Pitsiviikon ja Mustan pitsin yön "rypistys" ja elokuussa muutama päivä.

Toukokuussa sain myös kaksi  sisustussuunnittelua koskevaa yhteydenottoa, joten näillekin on pitänyt löytyä se oma aikansa.
Koska minulta puuttuu kokemuksen tuomaa rutiinia, vie sisustussuunnitelmien tekeminen minulta vielä aikaa, mutta nautin yli kaiken niiden tekemisestä.
On superkivaa, miettiä sisustukseen  liittyviä ongelmatilanteita ja materiaaleja. Koska työ on luovaa, on se taas mukavaa vastapainoa kaikelle muulle.




Välillä tuntuu siltä, että vuorokaudesta loppuvat tunnit, mutta en kuitenkaan valita.
Asioiden on tapana kasautua.. ja onneksi nämä ovat kuitenkin positiivisia.





P.S. Olen tehnyt (lähes) samasta aiheesta ennenkin muutamia postauksia, joten luulenpa, että aihe on tällä erää loppuun käsitelty... :)… ja nyt töihin!



 

 

Alelöytö... ja sen seuraamus

Tänä kesänä en ole juurikaan käynyt alennusmyynneissä. Muutaman kerran olen ehtinyt kiertelemään kaupungilla, mutta melko vaatimattomin lopputuloksin. Viimeisimmältä kaupunkikierrokselta tein kuitenkin mukavan löydön...

Olin  käynyt Lindexillä ja olin jo poistumassa siltä, kun kiertelin vielä laukkuosaston kautta.

Oikeastaan olin hakemassa isoa kesäkassia (ja sen etsintä jatkuu edelleen), kun silmäni osui tähän läppärilaukkuun.

Sen yksinkertainen ulkomuoto miellytti silmääni ja 15 euron hinta vauhditti kummasti ostopäätöstäni.

 

 

 

 

Laukku ei todellakaan ole nahkaa, vaan jotain keinomateriaalia, mutta se ei haittaa lainkaan.

Sisällä laukku on kaksiosainen, jossa läppäri (tai tabletti) voi olla toisessa sisätaskussa, kalenteri ja muut paperit toisessa.

Tänne mahtuu vallan mainiosti A4-kokoisia papereita ja pieni läppäri. Lisäksi sisällä on vielä oma tasku kännykälle.

Ulkopuolella on  pieni magneettinepillinen sivutasku vaikka lompakolle ja laukkua voi kantaa pienistä kahvoista tai yhdestä olkahihnasta.

Ihan riittävästi "hienouksia" meikäläisen tarpeeseen.

 

 

 

 

 

 

Minulla on ollut aikaisemmin käytössä mieheni läppärilaukku, mutta kyllä tämä nyt on kymmenen kertaa tyylikkäämpi ja naisellisempi.

 Mielestäni laukku on sen verran tyylikäs, että sitä voi käyttää muutoinkin kuin vain läppärilaukkuna.

Laukku ei ole ollut vielä kertaakaan koekäytössä, mutta eiköhän senkin aika tule. Alelöydöksi tämä oli kuitenkin erinomainen ja seuraavaksi täytyy ilmeisesti lähteä läppäriostoksille. Oma kannettava tietokoneeni on ollut pidemmän aikaa todella hidas ja se alkaa olla (tietokoneen iässä) vanha. Muutamia vaihtoehtoja olen käynyt katsomassa ja voi olla, että lähiaikoina laukku saa täydennystä. Ei tämä tainnut sittenkään olla ihan edullinen ostos, koska tässä on näitä liitännäisvaikutuksia...

Tänään suuntaa kuitenkin Porin asuntomessuille hakemaan sisustusideoita. Ehkä sieltäkin löytyy jotain... 

Erittäin mieluisa suunnittelutyö

Sain aivan toukokuun lopulla (vähän yllättäen) kaksi yhteydenottoa, jossa minulta pyydettiin sisustussuunnitelmaa. Toinen kohteista on rintamamiestalon keskikerroksen pintaremontin suunnittelu ja tästä toimeksiannosta olen enemmän kuin innoissani...

Kesäkuussa kävin paikan päällä katsomassa, mitä toimeksiantoon mahdollisesti kuuluisi.
Visiot olivat talon omistajilla melko selkeät. Keittiö menisi kokonaan uusiksi, sillä sinne toivottiin enemmän laskutilaa.
Lattiat tullaan uusimaan, eteiseen tarvitaan pientä toiminnallista selkeyttä ja seinissä tapetit menevät vaihtoon.

Pienen pieni vessa tarvitsi myös kunnon päivityksen sekä säilytyskalusteiden että pintojen osalta.

 

 

 

 

Koska talo on rakennettu 1950-luvulla ja edustaa vielä rintamiestalon tyyliä, täällä  halutaan säilyttää vanhaa.
Tapettien valinnassa yritän pysyä talon hengessä sekä kuunnella asiakkaan omia mieltymyksiä.
Talon sisäovia ei tulla vaihtamaan, vaan ne säilytetään ja mahdollisesti kunnostetaan.
Isoin muutos tulee keittiöön, jonka suunnittelun annan "alan ammattilaisille".
 

Tämä toimeksianto tuntuu erityisen mieluisalta. Asiakkaan kanssa olimme heti samoilla ajatuksilla liikkeellä.
Remontti tullaan toteuttamaan näillä näkymin tänä syksynä ja minä teen suunnitelmat pintojen ja materiaalien osalta.
Teen suunnitelmaan myös ajatuskartan (tai Moodboardin), jonka avulla yritän visioida asiakkaalle, mihin lopputulokseen pyritään.
Olen nyt piirtänyt pohjakuvaa puhtaaksi ja hahmotellut tapetteja, lattioita ja tilaratkaisuja.

 

 

Tämä toimeksianto on myös meikäläisen yrittäjäuralla ensimmäinen vähän isompi kokonaisuus.

Erääseen toiseen opiskelutehtävääni liittyen olen joutunut kesän aikana perehtymään vanhojen talojen korjausrakentamiseen.

Tässä kohtaan asiaan perehtyminen on ollut perusteltua ja nyt siitä on ihan konkreettisesti minulle hyötyä.

 

 

 

 

Mukavan haasteellinen ja mielenkiintoinen projekti, jossa en ole ihan varma, kumpi on enemmän innoissaan - asiakas vai suunnittelija.Sain asiakkaalta luvan julkaista remonttikuvia, joten syksymmällä suunnitelmat muuttuvat (toivottavasti) todellisiksi. Tulevalle viikolle minulla on tiedossa neljä päivää töitä, Porin asuntomessuilla käyntiä ja pojan syntymäpäivän viettoa. Eiköhän siinä ole yhdeksi viikoksi ihan riittävästi ohjelmaa....

 

 

 

 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille blogini lukijoille!

 

 

 

Kotiseuturakkautta

Olen ns. paljasjalkainen raumalainen ja erittäin ylpeä juuristani. Täällä olen syntynyt, elänyt lapsuuteni ja vielä valmistunut ensimmäiseen ammattiini. Lyhyet käynnit toisissa kaupungeissa joko opiskelun ja työn takia ovat olleet erinomaisia elämänkokemuksia ja ovat osaltaan vahvistaneet kotiseuturakkauttani.
Tääl o mnuu gotin, tääl o ihmise hyvä oll…

 

 

 

Rauma on Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki, mutta siitä huolimatta Vanha Rauma alueena on vireä kaupankäynnin keskus.
Täällä myös asutaan eikä suotta Vanhaa Raumaa ole valittu Unescon suojelukohteeksi.
Kävelykierros Vanhan Rauman kapeilla kaduilla ja kujilla takaa taatusti elämyksiä.
Vanhat talot ja portit kertovat omaa tarinaansa Rauman historiasta.



 

 

 

 

Ja onhan Rauma muutakin kuin Vanhaa Raumaa. Täällä on monenlaista teollisuutta laivanrakennuksesta paperiteollisuuteen ja  vesihanoihin (osa Oraksen hanoista tehdään siis Raumalla!), yritystoiminta on vireää, opiskelupaikkoja on ammattikoulusta yliopistoon. Kulttuuritarjontaa on vähän jokaiselle ikäryhmälle. Mainittakoon kesätapahtumina esim. Raumanmeren juhannus, Rauma Blues, Pistiviikko ja Mustan Pitsin Yö-tapahtuma, Blue Sea Film -festival ja Festivo. Museoitakin on monenlaisia, esim. Lönnströmin kotimuseo, Rauman taidemuseo, Marela (laivanvarustajan koti), Kirsti (merimiehen koti), Merimuseo ja Lapin Sammallahdenmäki (pronssikautinen hautaröykkiöalue).

 

 

 

 

 

Tänä kesänä olen kuullut useamman turistin (taisivat kyllä kaikki olla porilaisia), että me olemme osanneet tuotteistaa Raumaa hyvin. Ja toden totta, monessa raumalaisessa liikkeessä myydään erilaisia (ja tyylikkäitä) Rauma-aiheisia tuotteita. Minun kotoa löytyy useampi printtitaulu ja viimeisin ostoni on tämä hieno collagetunika. "Rauma - Rooma - Pariisi - siinä kolme tosi kovaa", lauletaan eräässä laulussa. Siitä tämäkin printin/ logon  suunnittelija on saanut innoituksensa kokonaiseen tuotemerkkiin.



 

 

 

 

Tästä kirjoituksesta taisi tulla vahingossa jonkinlainen Rauman matkailunedistämis-postaus.

Todistakoon teksti sen, että täällä on kesällä paljon erilaisia tapahtumia. Kannattaa ottaa etukäteen selvää tarjonnasta ja tulla paikan päälle ihmettelemään. Meidän rakkaassa naapurikaupungissa Porissa alkaa myös huomenna Asuntomessut, jossa raumalaisuus (ja raumalainen osaaminen) on mukavasti esillä useammassakin kohteessa. Täältä on vain 50 km:n matka, joten täällä ollessa voi tehdä päiväreissun myös Poriin...tai toisinpäin.

 

 

Tervetuloa Raumalle!
Ol niingon gotonas…!



Ja tässä vielä linkki Rauman nähtävyyksiin...

 

 

 

 

 

TAKE OFF

Mökkeily mahdollistaa pienen irtioton hektisestä kesästä. Onneksi mökkimme on aivan lähellä, joten meillä siirtyminen sinne on melkoisen vaivatonta. Pieni merimatka mantereelta saareen riittää laittamaan mielen "mökkimoodille"...

Tämän kesän aikataulu antoi sen verran myöden, että pääsimme viime lauantaina pitkästä aikaa viettämään vähän pidempää jaksoa mökillä. Tulomatkalla tuuli ja merenkäynti oli  melkoinen. Mökkimme sijaitsee pohjoisrannalla, joten näillä tuulilla se on melko vilpoinen paikka, vaikka ei se lasten uimareissuja tuntunut häiritsevän.

 

 

 

 

 

 

Vaikka saareen tuleminen on aina hieman työlästä, on täällä oleminen pelkästään luxusta.

Meidän mökkimme on varustetasoltaan ehkä sieltä perinteisemmästä päästä eli sähköt tulevat ja hanasta tulee ns. kesävesi.

Tiskit pestään käsin, sauna lämmitetään puulla  ja vessatoimet suoritetaan pihan perällä huussissa.

Tekemistä riittää juuri sopivasti ja välillä voi jopa ihan vain olla.

 

 

 

 

 

 

 

Nyt eletään niitä aikoja, kun lapsi ei enää kovinkaan mielellään mökille lähtisi. Pelikoneita ei mökille tuoda, eikä niitä kyllä ole kaivattukaan.

Kaverin mukaan ottaminen on auttanut ainakin vielä mökillä viihtymiseen ja näillä keleillä sauna on ollut lämpimänä aamusta iltaan.

Päivät sujuvat mukavasti jotain pientä puuhastellen ja ruokaa tehden.

 

 

 

 

Pieni "mökkipreikki" on tässä kohtaa kesää aivan kohdillaan. Nyt jaksaa taas...

 

 

 

 

 

 

Seminaarimäen puutarha

Aikaisemmassa postauksessa kerroin jo Raumalla sijaitsevasta Turun yliopiston alaisesta Rauman opettajankoulutuslaitoksesta. Kampuksen alueella on idyllinen puutarha, jossa on mukava käydä välillä fiilistelemässä ja ottamassa valokuvia. Tässä teillekin tunnelmakuvia lyhyestä visiitistä sieltä...

Seminaarimäen puutarha toimii edelleenkin ns. opetuspaikkana sekä opettajaksi opiskeleville, että Normaalikoulun oppilaille.

Puutarhassa on paljon omenapuita, joista jokainen on eri lajiketta. Keväällä omenapuiden kukinta on erityisen kaunista katseltavaa.

Tämän postauksen kuvat on otettu puolessa välissä kesäkuuta, jolloin omenapuiden kukinta oli jo auttamattomasti ohi.

Alkukesän poikkeuksellisen lämmin ja kuiva sää näkyy myös puutarhassa suhteellisen vähäisenä kukkien kukintana.

Onnistuin kuitenkin taltioimaan edes muutaman kukan, joista tämä pioni on ehdoton ykkönen.

Jonkin verran tuli kuvattua istutuksia, mutta täytyy tunnustaa, että kasvituntemukseni on suhteellisen heikohkoa.

Koska en muutenkaan harrasta erityisemmin puutarhan laittoa, on kukkien tunnistaminen vaikeaa.

Näistä kuvista tunnistan sentään päivänkakkaran ;)

Elokuussa koulujen alkaessa puutarha tarjoaa parastaan.

Hyötypuutarhassa oppilaiden keväällä istuttamat siemenet tuottavat monenlaista satoa.

Vanhat omenapuut ja marjapensaat antavat erilaisia aistimuksia, jolloin koko puutarha on melkoinen "elämyspaikka".

 Ja mikä parasta, kaikkien kaupunkilaisten iloksi, puutarha sijaistee aivan kaupungin keskellä.

Tällä voi käydä milloin vaan nauttimassa vähän puutarhaterapiaa...


Kesäkuu on nyt enää muisto vain.
Heinäkuussa yritetään vähän mökkeillä ja ottaa rennosti.
Ainakin osittain.