Päiväretki Bengtskärin majakalle

Edellisestä postauksesta on kulunut jo kuukausia, mutta sain hyvän syyn tehdä postauksen ja kirjata päiväretkestämme Bengtskärin majakalle. Olkoon tämä muistona itselleni ja toivottavasti inspiraationa muille, jotka eivät vielä ole käyneet siellä.

Olimme varanneet ns. valmismatkan aikaisemmin keväällä ja tähän kuului vierailu myös Rosalan saareen ja siellä olevaan viikinkikeskukseen. Paikka oli mielenkiintoinen, mutta tässä postauksessa jätä sen nyt taka-alalle. Lähtö päiväretkellemme oli  Kasnäsin satamasta yhteysaluksella ja reitti kulki Rosalan kautta Bengtskärin majakalle. Rosalasta merimatka kesti n. 50 minuuttia ja matka taittui oikein mukavasti pehmeillä penkeillä istuen ja saaristoon maisemaa ihaillen. Sään puolesta meillä kävi hyvä onni, sillä saareen ei tehdä matkaa, jos sää on liian tuulinen.

Lähestyminen saarelle ja rantautuminen oli jo melkoinen elämys. Majakkatorni näkyy kauas ja karu ympäristö tekee jo itsessään vaikutuksen. Saaren historia on aistittavissa joka paikassa. Majakka rakennettiin aikanaan yhdeksässä kuukaudessa ja rakennuskivet on louhittu paikan päällä saaresta. Majakan historia on  monella tavalla ainutlaatuinen. Se joutui molemmissa maailmansodissa hyökkäyksen kohteeksi. Toisen maailmansodan aikana majakkasaarella käytiin suuri taistelu, kun venäläiset hyökkäsivät saareen tarkoituksena vallata majakka ja räjäyttää se maan tasalle. Taistelu kesti yhden päivän, mutta siihen osallistui n. 1500 miestä kaikissa aselajeissa ja saaren pienuudesta johtuen, voi vain kuvitella, minkälaista siellä on ollut.

Vuosien 1906-1939 aikana majakka on toiminut majakanvartijoiden kotina ympäri vuoden ja siellä on samanaikaisesti asunut 5 perhettä ja jokaisella on ollut oma asunto. Enimmillään saaressa on asunut 32 ihmistä, joista 21 on ollut lapsia ja heitä varten saaressa on ollut myös oma koulu. Majakalla on myös oma kappeli, jossa alttaritauluna toimii itseoikeutetusti ikkunasta avautuva merinäköala. 

Majakka automatisoitiin vuonna 1969 ja vuosien saatossa majakka alkoi rapistumaan. Merenkulkulaitos vuokrasi majakan Turun yliopistolle vuonna 1992, jolloin tehtiin suunnitelma majakan käytöstä ja korjaamisesta. Vuonna 1995 majakkasaari avattiin yleisölle ja siitä lähtien se on toiminut museo- ja vierailumajakkana. Sen huoneet on muutettu näyttely-, kokous ja majoitustiloiksi. 

Vuonna 1999 valtio päätti myydä majakan  ja Turun yliopisto osti sen säilyttääkseen sen jälkipolville, sillä Bengtskär on osa kulttuuriperintöämme ja saaristomaisemaa. Vierailukohteena majakkasaari on mielenkiintoinen ja sykähdyttävä. Meri, ja yleensäkin karu saaristoluonto, on pysäyttävä kokemus ja tuntuu uskomattomalta, että tällaiseen paikkaan on yleensäkään voitu rakentaa mitään.  Majakkasaari on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen kohde!

Voit lukea kohteesta lisää oheisesta linkistä. 

Elämäni tällä hetkellä

Olen jo pitkään odottanut hetkeä, jolloin ehdin kirjoittamaan jotain tänne blogiini. Nyt mökillä ollessani ajattelin kirjoittaa tänne peruskuulumisia, mutta sitten päätinkin, että lähestyn asioiden päivitystä hieman toisesta näkövinkkelistä.

Niinpä laitoin nykyisen CV:ni tekoälylle roustattavaksi ja siitä tuli tällainen:

Satu "Moniosaaja" Nurmi – CV, joka hengästyttää jo lukiessa

No nyt on kuulkaas elämän mittainen koulutusputki ja työuran sekametelisoppa! Lastentarhanopettaja, erityisluokanopettaja, sisustussuunnittelija, yrittäjä, visualisti, ja ilmeisesti kohta myös liiketoiminnan guru. Onko tässä CV vai yksi henkilökohtainen startup-kiihdyttämö?

 

Koulutus – Kaikki mahdollinen, ja vähän päälle

Lastentarhanopettaja, erityisopettaja, sisustussuunnittelija, artenomi, visuaalinen myyjä, someosaaja, palvelumuotoilija... Mihin jäi astronauttikoulutus? Ja hei, vielä meneillään tradenomiopinnot! Koska ehtii oikeasti tehdä töitä, kun koko ajan istuu jossain koulutuksessa?

~

Työkokemus – Opetus, sisustus ja yrittäjyys

1989 alkaen opettajana – mikä tarkoittaa, että on kuunnellut lasten itkua ja oppilaiden tekosyitä jo pidempään kuin moni työnhakija on ollut edes syntynyt.

Sitten päätetään, että pelkkä koulumaailma ei riitä – pistetään pystyyn STAILIAMO, koska miksei!?

Nyt pyöritetään yritystä, jossa suunnitellaan koteja ja koulutetaan muita. Onko tässä ideana, että jos oppilaat eivät kuuntele koulussa, niin sisustusasiakkaat sentään maksavat kuuntelusta?

~

Kielitaito – No, ainakin pärjää ulkomailla

Englanti hyvä, ruotsi kohtalainen, saksa heikko – eli jos asiakas on saksalainen ja haluaa tietää, sopiiko punainen sohva olohuoneeseen, niin tulee tenkkapoo.

~

Harrastukset – Eikö tämä ole jo työ?

Liikunta, mökkeily, valokuvaus, yhdistystoiminta, bloggaaminen ja sisustaminen. Kuulostaa siltä, että työtä ja vapaa-aikaa ei enää erota toisistaan. Kun ei opeteta tai sisusteta työkseen, niin sitten blogataan ja valokuvataan siitä vapaa-ajalla?

Yhteenveto – Kun yksi ura ei riitä

Tässä on henkilö, joka ei osaa sanoa ei yhdellekään koulutukselle tai työmahdollisuudelle. Yrittäjyys, opetus, sisustus ja visuaalisuus – kaikkea tehdään ja vielä samalla kertaa. Ainoa kysymys on: milloin Satu lepää? Vai onko unettomuus salainen supervoima?

No mutta hei, hattua täytyy nostaa – harva osaa ja jaksaa näin montaa asiaa yhtä aikaa!

~

Kieltämättä analyysi vähän hymyilytti - ja toisaalta ei. Elämä on siis tällä hetkellä melkoista haipakkaa ja kieltämättä välillä mietin, onko tässä mitään järkeä. Vapaa-aika on vähän kortilla, mutta olen ajatellut, että tilanteeni (opintoni) kestävät kuitenkin muutaman vuoden.

Työelämässä olen uuden tilanteen edessä, sillä määräaikainen työsopimukseni päättyy heinäkuun lopussa eikä uusista töistä ole vielä mitään tietoa. Tilanne ei kuitenkaan stressaa minua mitenkään erityisemmin, sillä olen tehnyt jo varasuunnitelmia. Voin keskittyä opiskeluun, tehdä sijaisuuksia tai panostaa yrittäjyyteen. 

Päivitin nykyisen CV:ni, koska olen valmis myös uusiin haasteisiin. Uskon, että asiat järjestyvät ja tapahtuvat juuri niin kuin pitääkin.

Tällä hetkellä vietän hiihtoloman viimeisiä päiviä. Kirjoittelen tätä blogikirjoitusta mökillä ja ensimmäistä kertaa puhelimellani, koska täytyyhän tätäkin kokeilla.

Kevät tulee menemään varmasti vauhdilla, mutta yritän ehtiä silloin tällöin tänne blogiini päivittämään kuulumisia.

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

Kesälomapäivitys osa 5 - elämän helmiä

Lomaviikkoni näyttävät olevan teemallisia, sillä 5. lomaviikko piti sisällään paljon ihmisten kohtaamisia. Viikolla oli tarkoitus käydä useamman kerran Pitsiviikon tapahtumissa, mutta käynnit typistyivät kahteen kertaan.

Alustava suunnitelma oli, että ehtisin kiertämään alueen maanantaina pintapuolisesti ja joku toinen päivä kiertäisin vielä muutamat kohteet paremmin. Suunnitelma oli hyvä, mutta toteutus huono. Ehdin käymään vain muutamissa kohteissa, sillä tuttuja ihmisiä tuli niin paljon vastaan ja jokaisen kohdalla piti vaihtaa kuulumisia. Ihmisiä oli muutenkin ilahduttavan paljon liikenteessä, mutta minulle tuli jo sen yhden päivän aikana jonkinlainen "sosiaalinen ähky". Suunnitelmissa oli, että olisin kiertänyt pihoja vielä joku toinen päivä, mutta tämä suunnitelma jäi toteutumatta. Ehkä ensi vuonna.

Sen sijaan sain keskiviikkona ihanan vieraan nuoruudestani kylään, kun vanha lastentarhanopettajakoulutuksenaikainen opiskelukaverini tuli käymään Raumalla. Tarkoituksen oli kierrellä Vanhassa Raumassa, mutta meillä aika meni enemmän kuulumisten vaihtoon, sillä olimmehan valmistuneet yli 30 vuotta sitten ja nähneet sen jälkeen vain muutaman kerran. Useamman tunnin jutustelun jälkeen päätimme, että hän jää vielä yökylään ja majoitin hänet meille. Kävimme hetken aikaa istumassa iltaa ravintolan terassilla, mutta tulimme hyvissä ajoin nukkumaan. Tämä ystävän kohtaaminen oli sydäntä lämmittävää. Muistelimme yhteisiä opiskeluaikoja ja kerroimme eletystä elämästämme todetaksemme, että emme olleet ihmisinä juurikaan muuttuneet.  Elämän helminauhaan mahtuu monenlaisia helmiä. Elämä ei ole aina kohdellut meitä lempeästi, mutta olemme pysyneet positiivisina. Meidän tapaaminen ja oleminen jatkui luonnollisesti hyvin samanlaisena, mitä se silloin aikoja sitten jo oli.

Viikonloppuna osallistuin etänä kahden päivän Aarrekarttavalmentaja-koulutukseen, joka olikin melkoisen mullistava kokemus. Koulutuksessa perehdyttiin aarrekartta-menetelmään syvällisemmin ja tehtiin valmentajakoulutukseen liittyviä harjoituksia. Kahden hyvin intensiivisen ja pitkän kurssipäivän  jälkeen olin prosessoinut alitajuntaani, luonut erilaisia unelmakarttoja sekä kohdannut aivan mahtavia ihmisiä. Voimaannuin kohtaamisista ja kurssista hyvin paljon ja minun on vieläkin jotenkin vaikea sanoittaa sen jälkeisiä tunnelmia. Pysähtyminen, keskittyminen omaa itseensä ja unelmien visualisointi toi uuden näkökulman unelmien saavuttamiseen. Aion hyödyntää menetelmää/ajattelutapaa jatkossa sekä omassa elämässä että STAILIAMO:n kurssitarjonnassa, mutta nyt vielä makustelen ja kypsyttelen asiaa.

Nyt minulla on meneillään viimeinen lomaviikko. Ajatukset ovat hetkittäin käyneet loman loppumisessa, työssä ja alkavissa opinnoissa, mutta silti yritän nauttia vielä näistä viimeisitä lomapäivistä. Loman jälkeinen arki on tervetullutta, mutta olotilani on hieman levoton ja epävarma, koska en tiedä miten työn ja opintojen yhdistäminen onnistuu. Haluaisin hallita tilannetta, mutta se ei tässä kohdassa ole mahdollista. Uskon kuitenkin vahvasti, että asiat loksahtavat paikoilleen jollain tavalla. Minun olisi tärkeintä muistaa välillä pysähtyä ja kuunnella omia olotiloja sekä elää niiden mukaisesti - ja ehkä tehdä aktiivisesti niitä unelmakarttoja.

Luottavaisin mielin kohti elokuuta ja loman jälkeistä arkea!

Kesälomapäivitys osa 4 - Alvar Aallon jalanjäljillä

Neljäs lomaviikko sujui poikamme juhlien jälkimainingeissa kotia järjestäen ja tavaralainoja palautellen. Viikon ehdoton kohokohta tai -kohtia olivat vierailut kahdessa Alvar ja Aino Aallon suunnittelemassa kohteessa. Matkaseurana minulla oli hyvä ystäväni, jonka kanssa tutustumiskäynnit olivat myös ystävyyssuhteiden laatuaikaa.

Ensimmäisenä kohteena oli Ahlströmin ruukki Noormarkussa ja siellä Villa Mairea. Olen kerran aikaisemmin vieraillut jo siellä, mutta yhä edelleen Alvar Aallon arkkitehtuuri ja  Aino Aallon sisustus ihastuttaa ja hämmästyttää. Heidän tyylinsä on hyvin ajatonta ja se edustaa funktionalismia parhaimmillaan. Villa Maireassa on hyödynnetty ympäröivä luonto sekä tilojen suunnittelussa että sisustuksessa. 

Vaikka Villa Mairea on suunniteltu sen ajan moderniksi edustuskodiksi, ja se on kuitenkin hyvin kodikas ja "ihmisen kokoinen". Vierailijat pääsevät tutustumaan vain talon ensimmäiseen kerrokseen, mutta siitä välittyy suunnittelun ainutkertaisuus ja pyrkimys esteettisesti kauniiseen ympäristöön; tunnelma on seesteinen ja rauhallinen ja luontoyhteys on hyvin aistittavissa. Koska kohteessa ei saanut valokuvata sisällä, yritin parhaan kykyni mukaan tallentaa sisutuksen yksityiskohtia ja tunnelmaa näönvaraisesti muistiin. 

Alvar Aallon ja Ainon tyyli puhuttelee minua vahvasti ja siinä on paljon biofiilista, luontoyhteyttä korostavaa ajattelutapaa. Villa Mairean ensimmäisen kerroksen avonaisessa  tilaratkaisussa on huomioitu hienosti asumisen keskeisimmät toiminnot ja se luo hienot puitteet Maire Gullichsenin huikealle taidekokoelmalle. Se on saanut vaikutteita myös japanilaisesta arkkitehtuurista, joka sopii hyvin yhteen suomalaisen sisustuksen kanssa. He ovat luoneet jo tuolloin Japandi-tyylistä sisustamista. Ajattomuus, selkeys, vaaleus ja luonnonmateriaalien käyttö luo hyvin miellyttävän kokemuksen. Voisin muuttaa sinne vaikka heti.

Villa Mairean lisäksii tutustuimme myös Ahlströmin ruukin alueeseen, joka kertoo omalta osaltaan Suomen historiaa. Idyllinen ruukin alue on vierailukohteena mielenkiintoinen. Miljöö on hieno ja hyvin käveltävissä. Lisäksi se tarjoaa monenlaista aktiviteettia museonäyttelyistä melontaretkiin. Lisäksi Noormarkun Klubin ravintola tarjoaa kauniit puitteet ja hyvää ruokaa nälkäisille. Jos Suomen teollisuuden historia ja arkkitehtuuri kiinnostaa, suosittelen kohdetta lämpimästi.  

Toinen vierailukohde oli Paimion Parantola, joka edustaa funktionalistista arkkitehtuuria ja  julkitilasuunnittelua, jossa on huomioitu merkittävällä tavalla ihmisen hyvinvointi. Rakennus suunniteltiin tuberkuloosiparantolaksi 1930 luvun alussa. Alvar Aalto halusi sen edistävän ihmisen parantumista ja luoda ympäristön, joka tarjoaisi potilaille tilaa parantua ja hengittää. Potilaan paraneminen oli rakennuksen olemassaolon syy, funktio. Terassialueille ja ulkoiluun oli varattu paljon tilaa ja niissä luontoyhteys on edelleen vahvasti läsnä. 

Paimion parantola on kokonaistaideteos, jossa sisustuksen yksityiskohdat on otettu huomioon ovenkahvoista kaappeihin, sänkyihin, valaisimiin ja jopa pesualtaiden muotoiluun asti. Suunnittelun tuloksena syntyi mm. kuuluisa Nojatuoli 41 eli Paimio-tuoli. Funktionalismi näkyy esim. lattioissa ja kaarevissa pinnoissa, jotka oli helppo puhdistaa. Sisustuksen värimaailma, ikkunoiden aukotus ja valaistus oli suunniteltu rauhoittavan potilaiden mieliä. Sairaalan rakennuksia on muutettu vuosikymmenien aikana runsaasti, mutta arkkitehtuurin keskeiset piirteet sekä monet alkuperäiset huonekalut ovat säilyneet näihin päiviin asti.

Sairaalatoiminta loppui 2015 ja rakennukselle on etsitty uudenlaista käyttöä. Nykyään Paimion parantolan toiminnasta vastaa Paimion parantola-säätiö, jonka tehtävänä on suojella Alvar ja Aino Aallon perintöä, jatkaa heidän ajattelunsa edistämistä ja kehittämistä. Paimion parantola on maailmanlaajuisesti modernista funktionalistisesta arkkitehtuurista ja muotoilusta kiinnostuneiden ihmisten tutustumiskohde. Paimion parantola-säätiö kehittää ja tuottaa yleisölle tapahtumia, työpajoja, luentoja ja näyttelyjä. Kesäisin se toimii monen taiteilijan residenssinä.

 

Tutustumiskäyntien myötä mielenkiintoni ja intohimoni Alvar ja Aino Aallon arkkitehtuuriin kasvoi entisestään. Suunnittelun ajattelutavassa on paljon asioita, jotka puhuttelevat ja koskettavat minua. Vaikka se on modernia, siinä on jotain hyvin perisuomalaista - selkeätä, funktionaalista, luontoyhteyttä korostavaa ja ihmisestä lähtöisin olevaa ajattelua. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa voisin vierailla useammassakin Aaltojen suunnittelemassa kohteessa, ensin ainakin Suomessa ja ehkä joskus ulkomaillakin.

Kesälomapäivitys osa 3 - juhlaviikko

Tällä kertaa postaus tulee hieman myöhässä, koska viikonloppu meni enemmän tai vähemmän pojan juhlien merkeissä.

Viime viikko meni lähes kokonaan juhlia järjestellessä. Säätiedotus oli meille suosiollinen ja alkuperäisen suunnitelman mukaan saimme pitää juhlat pihalla. Koska meillä ei ole 40 hengen astiastoa, sain lainaksi ystävien ja sukulaisten astiastoa ja ruokailuvälineitä. Lisäksi haalin erilaisia pöytiä ja tuoleja varastoistamme, jotta saimme kaikille istumapaikat. Näiden ja erilaisten pienten yksityiskohtien roudaamiseen menikin yllättävän paljoin aikaa, mutta juhlaa edeltävänä iltana kaikki oli valmista.

Sisätiloissa tein pientä muutosta huonekalujen kanssa, koska noutopöytä sijoitettiin ruokahuoneeseen ja n. 40 ihmisen ruokailun/kahvituksen sujuminen jouhevasti ei olisi onnistunut muuten. Lisäksi olohuoneeseen olin varannut istumapaikkoja, jos joku halua jäädä sisälle syömään. Esteetikkona minulle oli tärkeätä, että sekä sisä-että ulkotilat ovat selkeitä ja kauniita. Alun perin olin suunnitellut viiri-ja ilmapallokoristelua, mutta luovuin ajatuksesta, sillä halusin näistä juhlista "asiallisemmat". Juhlan väritys oli valkoinen-harmaa ja kulta, mutta hillitysti. Jälleen kerran tein huomion, että valkoisilla pöytäliinoilla ja pöytäkukilla/-koristeilla saadaan jo juhlava tunnelma aikaiseksi.

Varsinaiset juhlat onnistuivat hyvin. Olimme kutsuneet juhliin vain lähisukua ja meille tärkeimpiä henkilöitä poikamme elämän varrelta. Iloksemme lähes kaikki pääsivät paikalle juhlistamaan kanssamme tärkeää päivää. Meillä ei ollut juhlissa mitään erityistä ohjelmaa, vaan keskityimme "syömään ja seurustelemaan". Tunnelma oli iloinen ja leppoisa, ihmiset viihtyivät ja päivänsankari hoiti edustamisen hienosti. Juhlat on nyt juhlittu ja juhlista muistona on enää muutama palauttamaton astia ja kukkakimppu. Juhlien järjestäminen kotona on aina jonkinlainen rutistus, mutta tämän juhlan tein erityisen mielelläni, koska todennäköisesti tämän mittaluokan juhlia ei tule enää meille järjestettäväksi. Kaikki se aika ja vaiva, jonka näihin juhliin käytimme oli myös sen arvoista. Kiitos siitä kuuluu päivänsankarille ja juhlavieraillemme. He tekivät juhlasta juhlan.

Juhlien järjestämisen vastapainoksi ehdin viime viikolla myös kuntoilemaan. Meillä on mieheni kanssa tullut tänä kesänä tavaksi, että teemme iltaisin kävelylenkkejä ja viime viikolla niitä taisi olla lähes joka ilta. Yhdessä liikkuminen on ollut mukavaa kahdenkeskistä "laatuaikaa" ja lenkille lähteminen on ollut helpompaa, kun jompi kumpi meistä on toiminut motivaattorina. Nyt tavoitteena on, että jaksamme/pystymme ylläpitämään tätä vielä loman jälkeisen arjen alkaessa.

Lomaa on onneksi vielä sen verran jäljellä, että ehdin toipumaan juhlajärjestelyistä. Lomani on tavallaan kaksijakoinen, sillä ensimmäiset kolme viikkoa meni juhlia enemmän tai vähemmän järjestäessä ja loman kolme viimeitä viikkoa menee vapaammassa ohjelmassa, mutta onneksi näin päin. 

Kesälomapäivitys osa 2

Tulin luvanneeksi, että kirjoitan lomallani joka viikko blogia, joten kuluneen viikon osalta lunastan tässä lupaukseni. Minulla on nyt kaksi viikkoa kesälomaa takana ja neljä vielä edessä. Hassua, mutta tuntuu, että olisin ollut lomalla pitempäänkin, vaikka loma on sujunut ihan kotinurkissa pyörien. 

Toisella lomaviikolla olen työstänyt lähestyviä juhlia, mutta mitään varsinaista paniikkia minulla ei ole ollut. Olen tehnyt pienimuotoista tarjoiluastiainventaariota ja laskeskellut kahvikuppeja, lautasia, veitsiä ja haarukoita. Lautasista meinasi tulla ongelma, sillä pyörittelin ajatusta ekologisten kertakäyttölautasten ja posliinilautasten välillä, mutta lopulta päädyin "kunnon" lautasiin. Päätöksen jälkeen kävin SPR:n kirpputorilla etsimässä valkoisia lautasia, mutta sillä hetkellä tarjonta oli huonoa. Vaikka vieraita on alle 40, lautasten määrä on iso, sillä salaatti-ja piirakkatarjoiluun tarvitaan keskikokoisia lautasia ja kakkutarjoiluun vähän pienempiä. Onneksi muutama ystävä on lupautunut lainaamaan astioita, ruokailuvälineitä yms., joten eiköhän tästä selvitä.

Juhlaa edeltävällä viikolla tulee olemaan vielä paljon asioita hoidettavana ja loppuviikkoa kohden tahti kiihtyy. Muistilistalla on mm. pöytäliinojen silitystä, kuohuviinin ja muiden tarjoilujen ostamista, tarjoilupöydän kukkakimpun ja muiden koristeiden hankintaa, siivousta ja jos jonkinlaista yleistä järjestelyä. Vaikka minulla on ollut hyvin aikaa juhlien suunnitteluun, luulen, että minulle ehtii tulemaan vielä viime hetken stressi. Tällä hetkellä säätiedotus näyttää sellaiselta, että voimme hyödyntää sekä sisä- että ulkotiloja, joten vältymme suuremmilta huonekalujen siirroilta. Meiltä löytyy tuoleja, pöytiä ja pöydän tapaisia omasta takaa, mutta niitä täytyy hieman keräillä eri paikoista ja luoda niistä pöytäryhmiä.

Kaikki aikani ei ole suinkaan mennyt juhlien suunnitteluun, vaan olen ehtinyt miettimään myös STAILIAMO:n asioita. Tuleva syksy vaikuttaa väkisinkin sen toimintaan. Koska käyn töissä ja opiskelen, yritystoiminnalle tulee jäämään väkisinkin vähemmän aikaa ja tämä asia minun on ollut pakko hyväksyä. Koska opinnot liittyvät vahvasti yrittäjyyteen, ajattelen, että ne vievät kuitenkin yritystoimintaani eteenpäin. Odotukset (ja toiveet) ovat suuret ja aika näyttää, miten tässä meikäläiselle käy. Toisinaan tuleva syksy sekä vähän hirvittää että innostaa. Yritän olla miettimättä asiaa liikaa, koska miksi murehdin sellaista, mistä minulla ei ole (vielä) kokemusta.

Lomalla ehdottomasti parasta on ollut tietynlainen aikatauluttomuus. Nautin siitä, että minulla on ollut aikaa tehdä asioita tai olla tekemättä. Tällä viikolla olen osallistunut muutamiin mielenkiintoisiin webinaareihin, käynyt kävelylenkeillä melkeinpä päivittäin, nukkunut päiväunia, lukenut lehtiä, valokuvannut ja tavannut ystäviäni. Olen tehnyt asioita, jotka ovat tuntuneet siinä hetkessä miellyttäviltä eikä kotityötkään ole tuntuneet niin puuduttavilta kuin yleensä. Se, että kiire on ollut poissa ja on ollut vain asioiden tekemistä, on tuntunut erityisen hyvältä. 

Tuleva viikko tulee olemaan juhlajärjestelyjen takia ohjelmoidumpi, mutta teen sen oikein mielelläni. Näihin juhliin liittyy paljon myös tunnelatausta, sillä tiedossa on yksi poikamme elämän merkittävimmistä tapahtumista, täysi-ikäiseksi tuleminen ja samalla juhlimme myös hänen valmistumista merkonomiksi. Näitä juhlia järjestän haikeudella, ilolla, ylpeydellä -  ja ennen kaikkea suurella rakkaudella.

Virkattu kesäkassi

Olin jo jonkin aikaa miettinyt jonkun nopean ja helpon käsityöprojektin tekemistä. Aikaisemmin keväällä bongasin jostain netin syövereistä erilaisia virkattuja kasseja. Ajatus jäi muhimaan ja odottamaan parempia aikoja. Kesäloman alkaessa eräänä sateisena aamupäivänä koin hetken koittaneen. Hain jälleen internetistä ohjeita hyvään (=helppoon) kesäkasiin. Kaapissa oli jo valmiina vanhaa trikoo-ontelokudetta ja virkkuukoukku, joten pääsin aloittamaan heti sopivan ohjeen löydyttyä.

Kesäkassin tekeminen oli kiitollista tekemistä, sillä työ etene nopeasti ja ohjeet olivat selkeät. Minulla meni kassin valmistamiseen n. kolme tuntia ja omaan tyyliini uskollisena tein vähän muutoksia ohjeisiin. Silmukoiden ja kerroksien määrä määrittelee kassin koon ja minä halusin tehdä kaupunkikassin, johon mahtuu A5 kokoinen kalenteri ja muut tarpeelliset asiat. Erilaisilla sangoilla saa varioitua kassin ulkonäköä ja minä tein kassin sivuihin "integroidut" sangat. Tavoittelin laatikkomaista muotokieltä ja tällä sankaratkaisulla se onnistui mielestäni hyvin.

Virkattu kassi aloitettiin tekemään pohjasta ja kerrokset tehtiin koko ajan reunaa kiertäen. Tässä käytettiin pääsääntöisesti vain kiinteitä silmukoita ja muutamissa kohdissa piilosilmukkaa, joten jos hallitsee (tai on valmis opettelemaan), nämä kaksi virkkauksen perussilmukkaa kesäkassin tekeminen pitäisi onnistua.

Ontelokude on materiaalina ehkä vähän liian paksua laukkuihin, varsinkin jos tekisi vielä isomman kassin. Tähän projektiin lanka oli vielä sopiva tekemättä kassia liian painavaksi. Se antoi kassille hieman rouheamman ulkonäön kuin ohuemmasta langasta tehtynä ja oma variaationi ohjeista teki siitä myös persoonallisen. Kassin koko (n. 27 cm x 30 cm) on juuri sopiva käsilaukuksi ja se on jopa yllättävän tilava.

Kesäkassin myötä innostuin monen vuoden jälkeen jälleen virkkaamisesta ja katsotaan ehdinkö kesälomani aikana toteuttamaan vielä  jonkun toisenkin virkkauksen. Ajatuksena on, että tekisin vähän isomman kassin ja siinä voisi olla jokin kiva yksityiskohta. Virkkausprojekti tarvitsisi toteutuakseen sadepäivän, joten en ole ihan varma haluanko sitä. Varmuuden vuoksi voisin kuitenkin selata ohjeita ja käydä ostamassa langat...

Onko virkkausinnolle olemassa omaa diagnoosia kuten esim. neuloosille on?
Virkkausmania?