sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Että sellainen viikko...


Postaustahtini on suoraan verrannollinen kiireiseen elämääni. Tällä viikolla tapahtumia on melkein enemmän kuin päivissä tunteja - tai siltä ainakin tuntuu. Kalenterissa oli  merkintöjä lähes jokaiseen arkipäivään (ja useampiakin yhdelle päivälle), joten ei tässä ehtinyt edes marraskuun masentavat ja pimeät päivät vaivata.






Maanantaina pidin Kansalaisopistolla toisen sisustusaiheisen kurssin, jonka aiheena oli Sisustuksen tyylit.
Illan aikana käytiin läpi historialliset tyylisuunnat ja kerroin myös yleistä tyylisuunnista. Luennon päätteeksi jokainen teki vielä aiheeseen liittyvän moodboardin.
Vaikka kurssi(t) ja sisällön suunnittelu vei paljon aikaa omasta vähäisestä vapaa-ajastani, oli niiden pitäminen erittäin mieluisaa.
 Nyt suunnitellaankin sisustusaiheisille luennoille jatkoa tulevalle keväälle.



 




Tiistai, keskiviikko ja torstai ovat meillä pojan jääkiekkopäivät, joten viikon aikataulu määrittyi paljonkin niiden mukaisesti. 
Tämän lisäksi johonkin väliin piti mahduttaa jo kertaalleen siirretty kampaaja-aika ja yksi työpalaveri päivän päätteeksi.
Lisäohjelmaa aiheutti vielä pojan perjantai-illan jääkiekkopeli, johon olin lupautunut kirjuriksi...
eli arkipäiville oli ohjelmaa jälleen ihan riittävästi.
 
 
 
 

 


 
Viikonloppu oli pyhitetty rauhoittumiselle ja juhlimiselle.
Eilen, lauantaina, oli veljenpojan ylioppilasjuhlat ja tänään meillä vietetään pikkujoulua oman perheen keskuudessa.
Kodin joulukoristelu on hieman vaiheessa ja se on harvinaista. Valosarjoja olen viritellyt keittiöön ja ruokapöydälle, mutta siinä se melkein onkin.
Olen kuitenkin ajatellut, että laitan joulua vähitellen ja maltillisesti, hetkistä nauttien.




Ihanaa joulun odotusta kaikille!


 
 
 
 



torstai 21. marraskuuta 2019

Toisenlaista opettamista


Olen muutaman viimeisen vuoden aikana ahkeroinut ja tehnyt sisustusaiheisia luentosarjoja, joista osasta olen muokannut "workshop"-tyylisiä kursseja. Tänä syksynä minulla on mahdollisuus toteuttaa kaksi sisustusaiheista työpajaa Rauman kansalaisopistolla, joista ensimmäisen pidin viime maanantaina.







Ensimmäisen kurssin teemana oli värien käyttö sisustuksessa ("Värillä on väliä- värien käyttö sisustuksessa"). Kurssi sisälsi värioppia ja -psykologiaa sekä vinkkejä värien käyttämisessä sisustuksessa. Ja koska olin suunnitellut sen osittain toiminnalliseksi, kurssilaiset pääsivät tekemään ja toteuttamaan opittuja asioita myös itse. Perinteisestä 1,5 tunnin luennoista poiketen meillä on käytettävissä ruhtinaalliset 2,5 tuntia aiheen käsittelyyn ja asioiden työstämiseen. Ajatuksena on ollut, että osallistuja saa ensisijaisesti perustietoa illan aiheesta. Toisena ajatuksen on ollut, että siellä pystyisi hetkeksi pysähtymään kaiken kiireen keskellä, prosessoimaan ajatuksia, luomaan jotain kaunista ja illan tuotokset saisi vietyä vielä kotiin.








Ensimmäisen illan kokemuksella kurssi meni ihan mukavasti. Aikataulu piti melko hyvin ja kurssilaiset tuntuivat tyytyväisiltä.
Ensi maanantaina on vuorossa asiaa sisustustyyleistä, jolloin paneudutaan tyylihistoriaan ja sisustuksen eri tyyleihin.
Illan päätteeksi kurssilaiset saavat toteuttaa ja askarrella oman moodbordin/ ajatuskartan omavalintaisesta aiheesta.
 
 
 
 
 
 
 
 
Luentojen pitäminen tuo mielenkiintoista vaihtelua perinteiseen erityisopettajan työhöni. Saan opettaa aikuisia ihmisiä, joista jokaisella on motivaatiota ja kiinnostusta aiheeseen. Esiintymistä (tai luennointia) minun ei tarvitse sen enempää jännittää, sillä tutun aiheen ympärillä puhuminen on suhteellisen helppoa. Olin kuitenkin ensimmäisen illan jälkeen "kaikkeni antaneena" ja totaalisen väsynyt, mutta myös monta arvokasta kokemusta rikkaampi.
 
 
 
 
Ensi maanantain kurssia täytynee vielä vähän hioa ja täydentää viikonlopun aikana.
Teen luennon sisältöön pieniä muokkauksia, kerään kurssimateriaalin ja aikataulutan illan.
Suunnittelun ja pojan jääkiekon lisäksi viikonloppuun ei oikein muuta taida enää mahtuakaan...
 
 
 
Kaikkea kivaa alkavaan viikonloppuun teille kaikille!
 
 
 
 
 
 
 





sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Pientä joulustailausta


Viime keväänä sain toimeksiannon erään uudiskohteen stailauksesta. Nyt oli tullut aika päivittää sisustusta hieman jouluisempaan tunnelmaan ja toteutin sen suhteellisen helposti muutamilla jutuilla. Koska asunto on pinnoiltaan hyvin vaalea (=valkoinen) halusin tänne ehdottomasti väriä ja tietenkin punaista. Vuosien varrella olen vähitellen kartuttanut sesonkivarastojani ja näin stailauksistani tulee joka kerta teemaltaan ja tunnelmaltaan hieman eri näköisiä.


 
 
 
 
 
Ripottelin punaista hieman eri sävyisenä vähän joka puolelle asuntoa.
Keittiöön tein kuvitteelliselle pariskunnalle jouluaattoaamun puurokattauksen.
Tuoleihin lisäsin hieman "karvaefektiä" tuomaan pehmeyttä ja lämpöä.



 
 
 
 
 
 
Makuuhuoneessa tein väripoikkeuksen ja täällä toin vaihtelua pelkästään tekstiileillä.
 Keltainen torkkupeitto vaihtui pörröisempään ja muutama tyynynpäällinen vaihtui vaaleampaan vaihtoehtoon.
Näin yksinkertaisella tavalla koko makuuhuoneen ilme muuttui toisenlaiseksi.


 
 

 
 
Olohuoneeseen piti ehdottomasti laittaa joulukuusi ja koristeet toistivat asunnon väriteemaa.
Vaihdoin siellä hieman koriste-esineitä jouluisempiin ja lisäsin vielä pienen penkin torkkupeittoineen ikkunan alle
Sohvalla oleviin koristetyynyihin vaihdoin päälliset jouluisempiin ja koko huoneen tunnelma vaihtui.
 
 




 
 
Pidän pienistä yksityiskohdista, mutta stailatussa asunnossa niiden määrä täytyy pitää vähäisenä.
Olohuoneeseen laitoin marmeladikuulia ja pähkinä-rusina-sekoitusta kahteen Mariskooli-astiaan "odottamaan vieraita"
En voinut myöskään olla laittamatta pipariastiaa esille keittiöön ja pientä tonttua istumaan vessan ikkunanlaudalle.

 
 

 
 
 
Nyt on joulu stailattu malliasuntoon ja projektina se oli eritäin mukava.
Oli ihanaa päästä jo vähän fiilistelemään joulua ja hypistellä joulutavaroita. 
Oman kodin jouluvalmistelut saavat kuitenkin odottaa vielä hetken...




Toivottelen kaikille oikein mukavaa alkavaa viikkoa!


 
 
 
 
 
 
 
 

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Pientä näpertelyä/ osa 3


Vielä jatketaan hieman askarteluteemalla. Puupallot ovat minun heikkouteni ja päätin kokeilla miten erilaisista puupalloista saisi (kuusen)koristeita. Yhdistelin vähän vanhoja ja uusia puupalloja ja tällaisia niistä tuli...








Minulle on kerääntynyt vuosien varrella erivärisiä puupalloja ja tänä vuonna halusin ostaa myös erikokoisia luonnonvärisiä puupalloja.
Isoimmat puupallot ostin paikallisesta askarteluliikkeestä, mutta pienempiä löytyy todennäköisesti isoimmista marketeistakin.
Lisäksi tarvittiin vähän juuttinarua ja silmäneula helpottamaan pujottelua.

 




Tein tarkoituksella jokaisesta erilaisen. Punainen puupallo on niin pieni, että sen käyttäminen näissä oli hieman rajallista.
Myös isoimpien puupallojen käyttämistä piti vähän miettiä, sillä ne painavat jo jonkin verran.
Melko nopeasti sain askarreltua muutaman koristeen setin ja niistä tuli mielestäni oikein kivat.

 
 

 
 
 
Puupallot ovat hyvin monikäyttöiset. Niistä voi askarrella vaikka mitä.
Pari ideaa jäi vielä toteuttamatta ja toivottavasti pääsen/ehdin kokeilemaan niitä.
Askartelu on minulle erittäin hyvä tapa rentoutua, mutta valitettavasti minulla on siihen liian vähän aikaa.
Tällainen askartelupäivä, jolloin saa näperrellä oikein kunnolla on ihan luksusta.




Nyt huomaa hyvin, että päivät ovat lyhentyneet merkittävästi.
Valokuvaaminen kotikonstein on jokseenkin haasteellista ja kuvien lopputulos sen mukainen.
Jos jollakin on vinkata hyviä ja edullisia vinkkejä tilanteeseen, otan niitä mielelläni vastaan.
Salamaa, kun en suostu käyttämään ja luonnonvalon käyttö on valokuvaukseni lähtökohta...

Marraskuun hämärän keskellä jaksan kuitenkin uskoa "valoisampiin aikoihin"!


Hei. tsemppii kaikille!!!
 
 
 
 
 

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Elämää naiseuden vaiheissa

Vaikka nyt on isänpäivä on postausaiheeni jotain ihan muuta. Olen jo aikaisemmin blogissani kirjoittanut ikääntymisestä ja siihen liittyvistä omakohtaisista kokemuksista ja tuntemuksista. (Voit lukea siitä esim. täältä ) Kausiluonteisesti asiaa tulee pohdittua enemmänkin, tällä viikolla naisena olemisen näkökulmasta.






Olen aina kokenut ja pitänyt itseäni "tyttömäisenä". Pienestä tytöstä naiseksi kasvaminen ei tuntunut silloin aikoinaan murrosiässä riemuvoitolta, vaan pikemminkin päinvastaiselta. Kehityin naiseksi ehkä hieman "jälkijunassa" ja esim. meikkaamisen aloitin vasta lukioiässä. Koulun mehudiskoissa taisin käydä 1-2 kertaa ja seurustelusuhteeni olen aloittanut vasta yli kaksikymppisenä. Ravintolassa käymisen aloitin  täysi-ikäisenä, sillä olin niin nuoren näköinen, että olisi ollut turhaa yrittää edes päästä sisälle ilman papereita. Todettakoon kuitenkin, että sen jälkeen olen ehtinyt käymään ravintoloissa ihan kiitettävästi.







Tapasin nykyisen mieheni 28-vuotiaana ja viiden vuoden jälkeen menimme naimisiin. Koska miehelläni oli jo aikaisemmasta avioliitosta kaksi lasta, ei ollut itsestään selvää, että myös meille tulee lapsia. Kriiseilin asiasta aika ajoin paljonkin, sillä ympärilläni saman ikäiset ystäväni perustivat perheitä ja saivat lapsia. Kävimme mieheni kanssa asiasta lukuisia keskusteluja ja onneksi pääsimme asiasta lopulta yhteisymmärrykseen. Ja niin kuin usein käy, saimme kuitenkin odottaa oman lapsen syntymistä muutaman vuoden ja lopulta tulin äidiksi vasta 39-vuotiaana. Tämänkin asian suhteen olen ollut hieman "jälkijunassa"...








Äitiys on vuosien varrella muuttanut minua ihmisenä ja naisena. Se on parasta, mitä minulle on elämässä (ja naisena) tapahtunut. Pikkulapsivaiheessa lapsen kiintymyssuhde on ollut toisinaan jopa läkähdyttävää, mutta mitään hetkeä en vaihtaisi pois. Nyt kun lapsi on jo iso, koen äidin roolin muuttuneen toisenlaiseksi ja välillä huomaan kipuilevani asian kanssa. On hienoa, että lapsi kasvaa ja itsenäistyy, mutta se oma rooli on välillä vähän hakusessa. Minulla on mennyt monta vuotta, että en ole oikeastaan miettinyt naiseuttani. Se on kaikki jäänyt perhe-elämän ja arjen jalkoihin, mutta kehon hormonaaliset muutokset (juu, ne vaihdevuosioireet!) ovat aika ajoin pysäyttäneet miettimään jälleen naiseutta ja sitä, mitä kehossani tapahtuu vääjäämättömästi.
 
 






Kesän kynnyksellä kävin gynekologin juttusilla  ja minulla mitattiin verestä hormoniarvot. Ne todettiin jo sen verran alhaiseksi, että päätin luopua hormonaalisesta ehkäisystä eli minun kohdallani se tarkoitti hormonikierukan poistamista. Viime viikolla kävin poistattamassa sen  ja olin oikeastaan aika helpottunut, kun pääsin eroon siitä, sillä vaikka elämä on ollut huoletonta (ei siis ole ollut kuukautisia moneen vuoteen), olen kokenut hormonit "välttämättömänä pahana". Nyt siis eletään uutta naiseuden vaihetta ja mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää. Paheneeko vaihdevuosioireet ja minusta tulee "pirttihirmu", vai saanko elää edelleen suhteellisen vaivatonta naisen elämää? Tosiasia on se, että lapsia en enää saa ja kuukautisetkin ovat jäämässä luultavasti pois. Naisen elämässä se tarkoittaa tietyn ajanjakson päättymistä.
 
 
 
 En tiedä, olenko asiasta helpottunut vai vähän surullinen, ehkä vähän molempia.
Luonto on kuitenkin järjestänyt asian näin ja sen kanssa on nyt eläminen.
Tähän ei liity sen enempää draamaa, ehkä hieman haikeutta vain...




Näillä ajatuksilla toivottelen mukavaa sunnuntaita ja  oikein hyvää isänpäivää!






 
 
 
 
 
 

torstai 7. marraskuuta 2019

Pientä näpertelyä/ osa 2


Aikaisemmassa blogipostauksessani  askartelin metallikehikosta pienen kranssin. Seuraavaksi toteutin hyvin yksinkertaisen "tee se itse"-jutun metalliseen kynttelikköön...






 
Tämän kynttelikön ostin jo viime vuonna Hemtexiltä.
Kynttelikön tuunaus jäi silloin kaiken kiireen keskellä toteuttamatta ja ehkä pääsi jopa unohtumaan.
Yksinkertainen koriste ei välttämättä tarvitse mitään ylimääräistä, mutta tällä kertaa halusin olla pikkuisen luova.
 
 
 
 
 
 
 
 
Käytin jälleen muutaman oksan tuota ikivihreää marjakuusta ja puupalloista tein metallilangan avulla koristekauluksen.
Marjakuusen oksat ovat jo valmiiksi kippuraiset, joten niiden asettelu vaatii hieman kärsivällisyyttä.
Kiedoin oksat metallilangalla muutamasta kohdasta kiinni, sillä halusin, että oksat rönsyilevät.
Jos vihreät oksat ottaa pois, on kynttelikkö jälleen erinäköinen - tosi helppo DIY-juttu.
 
 
 
 
 
 
 
Tässä askartelussa pätee sama kuin niin monessa muussakin asiassa...
Yksinkertainen on kaunista.




Päivänvalon vähentyessä yritetään nauttia tunnelmallisista hetkistä.
Oikein mukavaa loppu viikkoa kaikille!!!
 
 


 

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Pientä näpertelyä/ osa 1


Ainakin meikäläisen osalta marraskuu on alkanut oikein mukavasti. Työviikko sujui tavanomaisessa kiireisissä merkeissä, mutta silti sain mahdutettua väliin myös rauhallisia hetkiä. Ehkä marraskuu on minulle sellainen "välikuukausi", jolloin ei ihan koko ajan tarvitse olla menossa tukka putkella...kunnes tulee joulukuu...




 
 
Koska viikonloppuna vietettiin pyhäinpäivää, päätin viettää sellaisen kunnollisen koti-päivän.
Poika lähti pelireissulle ja isäntä oli metsästämässä, joten minulla oli ruhtinaallisesti aikaa itselleni.
Kotitöiden sijaan päätinkin ruveta askartelemaan, sillä mielessäni oli muhinut jo pitemmän aikaa muutamia juttuja joita halusin päästä kokeilemaan.
Niinpä keräsin tarvikkeita askarteluvarastostani ja viimeisimpiä hankintojani ruokahuoneen pöydälle ja ryhdyin näpertelemään.
 
 
 
 
 
 
Hetken pyörittelin materiaaleja ja lähdin työstämään kranssia.
Valkoisen metallikehikon olin ostanut kirjakaupasta ja eriväriset puupallot ovat olleet odottamassa kaapissani sopivaa askarteluhetkeä ja idean syntymistä.
Nuo ikivihreät oksat (marjakuusi?) kävin napsimassa omalta pihalta ja juuttinarukin oli jotain vanhoja peruja.
 
 
 
 
 
 
 
Oksien kiinnittämiseen kokeilin ensin ihan tavallista rullalankaa, mutta totesin rautalangan paremmaksi vaihtoehdoksi.
Nämä ikivihreät oksat ovat siitä hyviä, että ne säilyvät pitkään vihreinä ja hyväkuntoisina, eikä ne aiheuta kuusiallergisille reaktioita 
Olen käyttänyt niitä joka vuosi koristeena erilaisissa asetelmissa sekä ulkona että sisällä, viimeksi siskontyttäreni häissä.
 Ainut haittapuoli on, että niiden marjat ovat ilmeisesti myrkylliset, mutta muuten vallan erinomainen "kuusenkorvike".
 
 
 
 
 
 
Kranssin koristelin juuttinarurusetilla ja puuhelmillä ja kieltämättä sitä tuli hyvin jouluinen.
Koristeita vaihtamalla metallikehikko muotoutuu juhlakauden mukaan, jossa vain tekijän mielikuvitus on rajana.
Kranssin tekeminen sujui nopeasti ja mikä parasta, se toimi oikein hyvänä mielenvirkistäjänä.
Näpertelin kranssia aivan hiljaisessa talossa ja tunnustan...
 
 
 
hyräilin itsekseni jo joululauluja...