YLLÄTYSJUTTU!!!

Osallistuin keväällä Deko-lehden, Suomen Asuntomessujen ja Maraboun järjestämään blogihaasteeseen, jossa piti suunnitella moodboard lukunurkkauksesta...

Hetken mielijohteesta aloin suunnitella omaani. Alun perin suunnittelin, että olisin tehnyt suunnitelmani 100- vuotiaan Suomen ja suomalaisen desingin pohjalta. Lähtökohtana oli tietenkin metsä ja koivu. Siitä lähti myös sisutuksen väritys: valkoinen, vihreä ja musta. Asiaa vielä pohdittuani, hylkäsin desing-lähtökohdan. Kokeilin saisinko samanlaisen tunnelman luotua myös halvemmalla versiolla ja tein suunnitelmani niin, että jokainen suomalainen voisi hankkia nämä verkkokaupasta/postimyynnistä, asui sitten Helsingissä tai Utsjoella ja vielä kohtuulliseen hintaan. Lopullinen versioni on siis nähtävillä tuossa ylhäällä.

Lähetin suunnitelmani eteenpäin ja unohdin koko asian, kunnes eräänä päivänä sähköpostiini oli tullut viesti, että suunnitelmani on valittu 10 ehdotuksen joukkoon!!!! MITÄ?! En ollut uskoa silmiäni ja minun piti lukea viesti muutamaan kertaan (ja taisin naurahtaakin ääneen) ennen kuin uskoin sen todeksi. Olen mukana kisassa, jossa en koskaan ajatellut pärjääväni. Jo pelkästään 10 joukkoon pääseminen on jo huimaa ja henkilökohtainen voitto. Mielenkiinnolla jään odottamaan muiden ehdokkaiden suunnitelmia ja lähiaikoina näitä päästään myös äänestämään...HUISIII!!!!

Luopumista...

Olemme mieheni kanssa jo muutaman vuoden makustaneet ajatusta luopua mökistämme. En ajatellut, että koskaan olisimme tämän tilanteen edessä, mutta tähän pisteeseen on vain tultu. Emme ehdi viettämään siellä aikaa riittävästi ja se on "tyhjän panttina" ja huolen aiheena suurimman ajan vuodesta.

(Keväinen maisema terassilta merelle päin)

 

Mökin omistaminen oli meidän molempien unelma.

Rakensimme sen yhdessä miehen  ja hänen edesmenneen isänsä korvaamattomalla avustuksella. Siellä on vietetty monet lomat, juhannukset ja uudet vuodet, jopa lapsemme 1-vuotis synttärit ja koettu mitä hienoimpia asioita muutenkin.

 

(Syksyinen kuva mökistämme)

Tosiasia on se, että elämäntilanteemme on viimeisimpien vuosien aikana muuttunut niin paljon, ettemme ehdi käymään siellä läheskään niin paljon kuin haluaisimme. Jälkikasvumme harrastaa talvisin jääkiekkoa (myös viikonloppuisin) eikä häntä muutenkaan meinaa enää mökille saada, ellei sitten tule joku kaveri mukaan. Isännän metsästysharrastus vie yhä useammin "muille maille  vierahille" eikä miehen vanhimmat lapsetkaan ole mökkeilystä kovinkaan innoissaan. Kymmenen vuoden päästä tilanne voi olla toinen, mutta silloin me olemme myös kymmenen vuotta vanhempia...

 

(Sisäkuva mökistämme)

Asian pyörittelyä ja luopumisen tuskaa on nyt puitu useampi vuosi ja on tullut aika saattaa päätökseen yksi aikakausi.

Kiinteistövälittäjä kävi tällä viikolla jo tiluksiamme arvioimassa. Jossain vaiheessa mökkimme menee siis myyntiin, tosin ajankohta jäi hieman auki (tänä vuonna- ensi vuonna- joskus- ei koskaan...?). Toivomme, että sille saadaan hyvä ostaja, joka osaisi arvostaa mökkiämme ja nauttia  mökkeilystä yhtä paljon kuin mekin.

 

(Vierasmajamme ja varastomme)

Tiedän jo nyt, että siihen viimeiseen mökkireissuun tulee liittymään paljon haikeutta, mutta joskus on vain osattava luopua sellaisista asioista, jotka aiheuttavat turhaa huolta ja stressiä. Mökkimme on palvellut meitä enemmän kuin hyvin näiden kahdenkymmenen yhteisen vuoden aikana. Nyt on vuoro antaa sama mahdollisuus jollekin toiselle. Ja voi olla, että mökkimme ei mene vielä pitkään aikaa kaupaksi, mutta se "henkinen" myyntipäätös on kuitenkin tehty...

Näillä mietteillä viikonlopun viettoon.

 

 

Vanhan puun viehätys

Olen melko klassinen sisustaja. En ole kuitenkaan yhden suuntauksen kannattaja, vaan pidän loppujen lopuksi aika monestakin sisustustyylistä. Pidän skandinaavisesta ja industrial-tyylisistä, Alvar Aaltoja Art Deco miellyttää erityisesti ja samalla pidän myös folkloristisesta tyylistä (pärekorit, ryijyt, keinutuolit jne...). Kaikkea näitä en suinkaan yhdistele kotonani, mutta mieltymys näihin asioihin on ilmeinen. Vanha puu on alkanut miellyttämään silmääni vähitellen enemmänkin..

Kävin Viherkäisellä (joka on siis taimimyymälä) ja siellä heillä on myynnissä myös sisustustavaraa. 

Kiertelin kauniita tavaroita katsoen ja hypistellen jolloin katseeni osui tähän valaisimeen.

Olen väkertänyt joskus samantyylisen valaisimen, mutta tässä minua viehätti erityisesti puinen kantaosa.

 

 

Jokin tässä valaisimessa vei sydämeni enkä voinut jättää tätä ostamatta.

Minulla ei ole valaisimelle edes paikkaa kotona, mutta se ei ostopäätöstäni horjuttanut.

Viime kesänä ostin tämän kuvassa olevan vanhan puristimen ja yhdessä ne ovat hauska pari.

 

Kellarissa meillä olisi myös vanha höyläpenkki, jota haluaisin hyödyntää joskus sisustuksessa. Ei välttämättä meillä, mutta ehkä jossain muualla. Puristimesta olen ajatellut joskus tehdä kirjapidikkeen seinälle. Samassa tilassa höyläpenkki, valaisin ja puristin toisivat sisutukseen hauskaa folklore-henkeä ja persoonallisuutta. Toistaiseksi suunnitelmani jää muhimaan ja lamppu joutaa vielä hetkeksi varastoon. Toivotaan, että sille tulee vielä muutakin käyttöä kuin olla varaston täytteenä.

Sydän pakahtuen...

 

KIITOLLISUUDESTA JA ONNELLISUUDESTA!

 

 

 

Olen niin kiitollinen omalle äidilleni

...siitä, että hän on olemassa ja  mitä hän on.

...siitä, miten hän on meitä lapsia ja lapsenlapsia kasvattanut, huolehtinut ja hoitanut.

...siitä, miten hän on meitä rakastanut, koko sydämellä ja suurella äidin rakkaudella.

 

 

Olen niin onnellinen

...siitä, että minä saan olla äitinä omalle lapselleni.

...siitä, että saan tuntea tätä ainutlaatuista äidinrakkautta.

 

 

OIKEIN HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!

❤

 

 

 

 

 

 

 

 

Paikallinen

Monilla paikkakunnilla bloggaajat ovat koonneet yhteisen blogiryhmän. Täällä Raumalla asiaa on kypsytelty pikku hiljaa ja tällä viikolla pääsimme vihdoinkin kokoontumaan oikein "livenä"...

Ryhmä perutettiin aluksi Facebookissa Pian (Jotain elämää-blogista) ja Marian (Simola-blogista) toimesta, mutta nyt saimme vihdoinkin aikaiseksi kokoontua yhteen oikein kasvotusten. Yksi meistä (Hanna, Hannas Home- blogista) varasi tilan, toinen (Kaisa, Unelmoiden ja haaveillen - blogista) laittoi kokouskutsun Facebookiin ja minulle jäi illan puheenjohtajan (ja sihteerin) rooli. Illan aikana paljastettiin myös meidän logomme, jonka on suunnitellut taitava Milona Sadekallio, visionääri tuotemerkki HELLAPUU:n takaa. 

 

 

 

Meitä ehti paikalle kahdeksan erilaista blogin ylläpitäjää ja illan aikana kerroimme jokainen vuorollaan itsestämme ja blogihistoriastamme. Virittelimme myös ajatuksia eteenpäin, miten haluaisimme blogiyhteisömme toimivan. Keskustelimme myös siitä, miten toivoisimme, että paikalliset firmat ja mahdolliset yhteistyökumppanit osaisivat hyödyntää meitä bloggaajia, sillä monella meistä on seuraajia ja lukijoita paljon. Toivoisimme, että näkyvyyttä ei pidettäisi ilmaisena etuutena ja itsestään selvyytenä, vaan sille annettaisiin myös sille kuuluva arvo. Me bloggaajat käytämme julkaisuihin yllättävän paljon aikaa ja siksi asiallinen korvaus olisi mielestämme aiheellista

 

 

 

 

 

 

Ilta kului hyvässä seurassa nopeasti. Oli kiva huomata, että vaikka blogimme ovat hyvin erilaisia, olimme kuitenkin "hengenheimolaisia". Meidän porukassa on paljon eri alojen osaamista ja henkilökohtaista vahvuutta, tietotaitoa ja elämänkokemusta, joista me saamme myös keskenämme vertaistukea. Olipa joukossamme jopa yksi "tubettajakin". Verkostoituminen on nykyään päivän sana ja RAUMAblogit- yhteisömme on tässäkin mielessä hyvä pohja sille. Nyt meillä on yhteinen blogi ja FB-sivut, joilla pyrimme tuomaan blogejamme ja toimintaamme tunnetuksi.

 

 

Ryhmämme lupautui kokoontumaan epäsäännöllisen säännöllisesti ja seuraava kokoontuminen sovittiin elokuulle. Tässä välissä jokainen jatkaa tätä rakasta harrastusta omissa blogeissaan ja kesän jälkeen viritellään kenties jotain mukavaa yhteistä juttua.
Voitte varmasti kuvitella, että olen jokseenkin innoissani tästä kaikesta...

 

 

 

 

 

Lukulistalla sisustuskirjoja

Kävin maanantaina läheisessä sivukirjastossamme ja kuinka ollakaan oli tuloaulassa esillä kaksi uusinta sisustusaiheista kirjaa, joihin olen ajatellut tutustua ja jopa mahdollisesti ostaa omaan käsikirjastooni...

Kovin syvällisesti en ole ehtinyt kumpaankaan kirjaa paneutua, mutta jonkinlaista mielipidettä olen ehtinyt muovaamaan.

Sekä Milla Alftan että Helena Karihtala ovat molemmat rautaisia sisustuksen ammattilaisia ja näissä kirjoissa heidän tyylinsä tulee hyvin esille. Erilaiset sisustajat ja erilaiset kirjat. Onneksi.

 

 

 

Milla Alftanin sisustustyyli on meikäläisen makuun ehkä hieman liian raskas ja ylellinen. Hän on loistava yhdistelemään värejä ja materiaaleja. Minun on helppo uskoa, että hänen kokonaisvaltaiset sisustukset ovat taatusti myös elämyksellisiä kokemuksia, eikä ihan laihalle kukkarolle. Kirjan kuvitus oli myös hienosti toteutettu, vaikka ehkä niissä tuli hieman liian paljon saman tilan toistoa...tosin katselen kauniita kuvia mielelläni.

Helena Karihtalan tyyli on taas selkeä ja klassinen, ehkä enemmän minun tyyliäni.

Kirjassa oli niin paljon tietoa sisustamisesta, että sitä ei ihan yhdellä eikä kahdellakaan istumisella omaksu.

Kirjan kuvat ovat ihan hyvät, mutta en kokenut samalaista "estetiikkaelämystä" kuin Alftanin kirjassa.

Lisäksi minua häiritsi se, että olen nähnyt jo osan kuvista/sisustuskohteista aikojen saatossa sisustuslehdissä.

 

 

 

 

 

 

On luonnollista ja ymmärrettävää, että sisustuskuvat ovat heidän omista kohteistaan. Molemmat kirjat tarjoavat lukunautintoa, mutta hieman eri näkökulmasta. Tällä lukukokemuksella uskoisin, että käyn vielä ostamassa itselleni tuon Karihtalan kirjan, koska se voisi toimia meikäläisellä jonkinlaisena käsikirjana sisustuksia suunnitellessani.

Ja vinkiksi jollekin, että molemmat kirjat voisivat olla myös hyviä hankintoja äitienpäivälahjaksi sisustusintoiselle äidille...

Kohti uusia seikkailuja...

Olen tehnyt päätökseni. Lähden opiskelemaan muutamaksi vuodeksi sisustamista...

(Kuva: Pixapay)

 

 

Otin perjantaina opiskelupaikan vastaan ja elokuussa olisi tarkoitus aloittaa Sataedussa, Kokemäellä, sisustusalan opinnot.

Vielä on epäselvää, minkälaisiksi opintoni tulevat muotoutumaan, mutta eiköhän se tässä selviä aikanaan.

Edessä on taatusti vaikeitakin hetkiä ja monenlaisia esteitä, mutta luottavaisena uskon, että selviä näistä.

Pienen hetken epäröin asian kanssa, mutta opiskelupaikan vastaanottaminen oli kuitenkin helppo päätös.

Kunnianhimoisena ihmisenä en voinut jättää tätä(kään) tilaisuutta käyttämättä.

 

"Se ei pelaa joka pelkää"- mentaliteetillä mennään...

 

 

 

...joten kesän jälkeen lähdetään kohti uusia seikkailuja!