Kesä(loma)päivitystä

Heinäkuun puoliväli on jo ylitetty ja kesäloman vietto jatkuu vielä muutaman viikon. Lomaviikot ovat menneet tähän mennessä leppoisasti ja heinäkuun viimeisenä päivänä juhlistamme vielä teinpoikamme konfirmaatiota. Se on myös ehdottomasti tämän kesän kohokohta ja jonkinlainen päätepiste, jonka jälkeen mieli alkaa väkisinkin suunnata syksyyn...

Juhlajärjestelyt alkavat olla suurin piirtein tehtynä ja nyt tehdään enää viimeisiä viilauksia. Kakku on päätetty ja tilattu, valokuvaajan kanssa sovitellaan vielä aikataulua ja juhlapaikan viimeistely jää varsinaiseen konfirmaatiopäivään. Olen niin tyytyväinen, kun päätimme ulkoistaa juhlat ja siitä huolimatta olen päässyt suunnittelemaan niitä ihan riittävästi. Suorituspaineita ei ole ollut ja aikaa on jäänyt enemmän lomailuun.

Mökillä olen päässyt olemaan vaihtelevasti, mutta kuitenkin riittävästi. Mieheni aloitti siellä "pienen" rakennusprojektin, jonka lopputuloksesta emme ole vielä ihan varmoja. Lähtötilanne oli se, että meidän oli tarkoitus rakentaa sinne kevytrakenteinen puu- ja työkaluvarasto. Rakennustöiden edetessä aloimme kuitenkin miettiä, voisiko sitä käyttää mahdollisesti muuhunkin tarkoitukseen, esim. katettuna grillaus-ja ruokailupaikkana, jolloin sen etuosa jätettäisiinkin kokonaan auki. Vielä emme ole lopullista päätöstä tehneet, joten suunnitelmat voivat muuttua moneen kertaankin...

Meillä teini lähti tällä viikolla rippileirille melkein suoraan Ahvenanmaan venereissulta saavuttuaan. Me vanhemmat olemme saaneet nyt tuntumaa uudenlaisesta elämäntilanteesta, kun taloudessa on ollut jonkin aikaa yksi ihminen vähemmän. Kieltämättä olotila on vähän hämmentävä; ei mitään elämän suurempaa tunneryöppyä tai draamaa kuitenkaan, mutta ehkä vähän haikeaa. Tällaista elämää meillä on lähivuosien aikana tiedossa enenevässä määrin - ja se vain kuuluu elämään.

Tämä "toinen koronakesä" on ollut jokseenkin samankaltainen kuin vuosi sitten. Kotona ja mökillä oleminen on riittänyt minulle oikein hyvin enkä ole kaipaillut erityisesti mihinkään. Jätin suosiolla jopa asuntomessut väliin. Edelleen vietän jokseenkin "anti-sosiaalista" elämää, jossa poikkeuksena on ollut tuo venereissumme Ahvenanmaalle. Lomatekemistä ja -puuhastelua on riittänyt sopivasti ja oma kuntoiluprojektini on edelleen hyvällä mallilla. Tänä kesänä olen ollut armollisempi itseäni kohtaan ja pystynyt olemaan vähemmän suorittamatta. Kieltämättä olen joutunut tekemään asian suhteen paljon töitä tuolla omien korvien välissä, mutta se on myös kannattanut. Loma on tuntunut todellakin lomalta ja onneksi se jatkuu vielä muutaman viikon ajan. Mikäs sen mukavampaa...

Nautitaan kesästä!

P.S Tämän postauksen kuvat ovat Vanhan Rauman Pihakirppis-tapahtumasta, joka kestää 25.päivään asti. Kannattaa tulla vähän kauempaankin ihastelemaan vanhaa puutalomiljöötä ja sen tunnelmallisia pihoja. Samalla voit tehdä myös hyviä kirppislöytöjä.

  

Yllätysreissulla

Meidän teinipoikamme lähti viime viikonloppuna isoveljensä perheen mukana venereissulle Ahvenanmaalle. Isäntä sai ajatuksen, että lähdemme omalla veneellä tekemään pojallemme pientä syntymäpäiväyllätystä ja porhallamme tapaamaan häntä ja muutakin matkaseuruetta. En ehtinyt asiaa edes oikein miettimäänkin, kun huomasin jo pakkaavani suhteellisen pikaisella aikataululla tavaroita kasaan.

Tiedossa oli jonkinasteinen extreme-reissu, sillä olimme matkalla ns. avoveneellä ja yöpyminen tapahtui teltassa. Minun edellisestä telttayöpymisestä oli kulunutkin jo yli 20 vuotta, joten asiaan kuuluvien retkeilyvarusteiden päivittäminen oli enemmän kuin aiheellista. Onneksi suurin osa varusteista löytyi kotoa, eikä tällä kerralla tarvinnut ostaa (vielä) rinkkaa tai vaelluskenkiä. Sääennuste lupaili pelkästään hellesäätä, joten varusteet olivat jokseenkin vähäiset ja yllätysreissumme pääsi alkamaan.

Lähdimme matkaan maanantaina iltapäivällä. Venematkassa oikaistiin sen verran, että ajoimme veneemme trailerin kanssa ensin Kustaviin. Laskimme sen siellä mereen ja lähdimme vesiä pitkin kohti Ahvenanmaata. Ensimmäisenä määränpäänä oli Lappoon saari, jossa kävimme sen verran pysähtymässä, että kävimme syömässä suhteellisen tuhdin iltapalan. Sen jälkeen jatkoimme matkaa ja etsimme lähisaaresta ensimmäisen yöpymispaikan. Se löytyikin nopeasti ja suoritimme suhteellisen pikaisen leiriytymisen. Tarkoituksena oli nukkua taivasalla, mutta ilta-auringon laskiessa hyttysten määrä lisääntyi sen verran, että päädyimme laittamaan teltan pystyyn. Loppuyö sujui suhteellisen rauhallisesti teltassa nukkuen.

Tiistaiaamuna, joka oli siis poikamme syntymäpäivä, nautimme aamukahvit trangialla keittäen ja fiilistellen huikeaa säätä ja maisemaa. Tämän jälkeen laitoimme leirin kasaan ja matkamme jatkui kohti Sottungan saarta, jossa yllätyksen oli tarkoitus tapahtua. Punoimme merimatkan aikana hieman yllätyksen juonta ja pääsimme rantautumaan huomaamattomasti Sottungan vierasvenesatamaan ja siirtymään sen ainoaan ravintolaan. Järjestelimme siellä pöytiä ja onnittelumaljoja, jonka jälkeen jäimme odottelemaan seuruetta saapuvaksi. Yllätys oli melkoinen, kun poikamme hoksasi, että me olimme yhtäkkiä ilmestyneet paikalle. Juhlistimme 15-vuotiasta poikaamme yhdessä isolla porukalla ja tunnelma oli leppoisa, varmasti jopa ikimuistoinen. Vietimme lopun päivän saarella ja illemmalla siirryimme telttailemaan miehen kanssa vierasvenesataman hälystä rauhallisempaa lähisaareen. Leiripaikka ei ollut tällä kertaa ihan optimaalinen, sillä yhteysaluksien ja ruotsinlaivojen peräaallot tekivät alkuyöstä pientä kiusaa, vaikka olimme yrittäneet ottaa tämän huomioon leiripaikkamme valinnassa. Muutaman narunkiristyksen jälkeen saimme nukuttua suhteellisen hyvin...tai ainakin mies nukkui ;)

Seuraavana aamuna kävimme vielä tervehtimässä poikaamme ja muuta matkaseuruetta. Tankkasimme veneemme ja suuntasimme miehen kanssa paluumatkalle, kun taas poikamme lähti kohti Rödhamnia. Venematkamme taittui edelleen melkein tuulettomassa ja aurinkoisessa säässä. Päätimme jäädä vielä yhdeksi yöksi telttamajoitukseen ja löysimme suojaisen leiripaikan Levernäsin saaren suojasta. Telttapaikkamme osoittautui vallan mainioksi, vaikka sen alusta ei ihan "vatupassinsuora" ollutkaan. Taisin tällä reissulla nukkua parhaiten juurikin tänä viimeisenä yönä.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös meidän veneretkemme. Heräsimme torstaiaamuna jostain syystä melkein "kukon laulun aikaan". Aamutoimien jälkeen purimme leirimme vielä viimeisen kerran ja suuntasimme veneen keulan kohti lähtösatamaamme Hakkenpään vierasvenesatamaa. Merimatka taittui nopeasti ja n. kahden tunnin päästä olimme tulleet perille. Kolmen päivän saaristoseikkailumme oli päättynyt. 

Reissumme oli monella tapaa todellakin yllätysreissu, sillä perinteisesti olen todella huono lähtemään lyhyellä varoitusajalla mihinkään. En oikein tiennyt, mihin olin lähdössä, mutta sain moninkertaisesti takaisin, mitä matkasta odotin. Oli kiva huomata, että vanhat partiotaitoni eivät olleet tyystin kadonneet, vaan pystyin sopeutumaan leiriolosuhteisiin suhteellisen kivuttomasti. Lisäksi saimme nauttia uskomattoman hienosta Ahvenanmaan saaristosta sekä tuulettomista ja helteisistä päivistä. Ja mikä parasta, saimme kokea elämysreissun yhdessä mieheni kanssa ja järjestää lapsellemme ainutkertaisen syntymäpäiväyllätyksen.

Suurin kiitos kuuluu aviomiehelleni tästä ainutlaatuisesta "kerran elämässä"-kokemuksesta!

 

 

KKK = Kunnossa Koko Kesän - projektini

Projekti kuulostaa tässä kohtaa ehkä hieman liian ylevältä ja hienolta, mutta mennään tällä. Haikailin aikaisemmin keväällä kadonneen kuntoilukipinän perään. Ilokseni voi tässä kohtaa todeta, että jonkinlaista ryhtiliikettä olen saanut aikaiseksi...

Kesäkuun alkupäivinä tein päätöksen, että pyrin liikkumaan kuntoilumielessä (melkein) joka päivä. Otin kalenterin käteeni ja tein/päätin 55 päivän "projektista", joka päätyy näillä näkymin heinäkuun viimeinen päivän. Mistään ihmeellisestä "kuntoilutrykistä" ei suinkaan ole kysymys, vaan siitä että laitan itseni liikkeelle. Periaatteeni on, että teen pitkäkestoisia kävelylenkkejä (1-2 tuntia) mahdollisimman paljon, 4-5 kertaa viikossa ja lisäksi lihaskuntoa kotitreeninä 3-5 kertaa viikossa, keskittyen lähinnä keskivartalon (oletettuihin) lihaksiin.

Nyt projektiani on takana sellaiset 30 päivää ja sen kanssa on mennyt hyvin. Päätöksen tekeminen ja siihen sitoutuminen on ollut yllättävänkin helppoa. Välillä on vähän laiskottanut, mutta olen ollut kuitenkin päättäväinen. Kävelylenkille olen lähtenyt joko aikaisin aamulla tai vasta iltamyöhäisellä, jolloin aurinko ei ole porottanut enää niin kuumasti. Lihaskuntoharjoitukset vievät n 20-30 minuuttia, joten niiden tekeminen onnistuu hyvin vaikka ennen saunaa.

Mökillä projektini on saanut vähän toisenlaisia muotoja, sillä kävelylenkkien sijaan olen tehnyt enemmänkin hyötyliikuntaa esim. siivoamalla, pesemällä mattoja tai auttamalla miestäni puuhommissa. Lihaskuntotreenit on voinut tehdä ulkona terassilla tai laiturilla vallan mainiosti. Mökillä tulee myös syötyä ja herkuteltua herkemmin, joten kaupungissa "kuntokuurini" on ehkä hieman tiukempi, mutta ei suinkaan totista tekemistä.

Kuntosalille en ole itseäni vielä saanut, sillä en ole oikein "neljän seinän sisällä"- kuntoilevaa tyyppiä ja Persona Trainerin palveluja en ole vielä tohtinut varata. Kunnonkohennusprojektini jatkuu muutaman viikon ja täytynee asettaa kohta jo uusia tavoitteita, ettei tämä hyvin alkanut päätös lopahtaisi. Ehkä syksymmällä täytyy siirtyä sisätiloihin ja löytää alkavasta opiskeluarjesta aikaa myös kuntoilulle. Vähän harmittaa, että en huomannut tehdä minkäänlaisia alkumittauksia (mittanauhalla, vaa´alla tai sekuntikellolla), sillä olisi ollut mielenkiintoista nähdä, tapahtuuko jotain näkyvää muutosta näiden 55 päivän aikana. 

Ja vaikka ei tuloksia tulisikaan, on päätökseni pitänyt minut tavoitteellisesti liikkeellä- ja sehän tässä on ollut se perimmäinen tarkoituskin. Hyvä minä!

Rippijuhlat mielessä...

Meillä on heinäkuun lopulla poikamme rippijuhlat, joiden suunnittelu alkaa olla jo loppusuoralla. Hyvässä yhteisymmärryksessä miehen kanssa päätimme ulkoistaa juhlan ja olen tästä päätöksestä enemmän kuin helpottunut. Jos olisimme päättäneet pitää juhlat kotona, olisin stressannut niiden järjestämisestä koko tämän kesän ja meidän pihalla olisi pitänyt jo aikoja päiviä sitten tehdä pientä päivitystä. Nyt pääsin suoraan suunnittelemaan juhlien yksityiskohtia ja siitähän minä nautin...

Juhlapaikka on nyt varattuna Vanhassa Raumassa sijaitsevasta ravintolasta, Ravintola Sydvestista ja heidän kanssaan on tehty alustavat neuvottelut tarjottavista ja juhlien visuaalisista yksityiskohdista. Juhlapaikka on kuin meille tehty, sillä ravintola on pieni ja meidän juhliin osallistuu enintään 28 ihmistä. Perinteisen buffetpöydän sijaan meillä tarjoillaan valmiit annokset pöytiin. Juhlamenú koostuu onnittelumaljasta, alkusalaatista, pääruoasta (jotain riistaa) sekä jälkiruoasta (kahvi/ tee ja kakku).

Juhlapaikan visuaalisen ilmeen osalta suosimme hyvin yksinkertaista linjaa. Päädyimme siihen, että pöytiin tulee valkoiset pöytäliinat ja kangasservietit. Pöytiin tulee lisäksi pienet kukkakoristeet, joiden toteutus on vielä suunnittelun alla. Ajatuksena on, että kukat voisivat olla mahdollisesti luonnonkukkia, mutta toisena vaihtoehtona on tehdä kukkasomistukset kelta-sinisistä leikkokukista. Kukkien lisäksii tuon juhlatilaan muutaman muiston pojan lapsuudesta (ensimmäiset jääkiekkoluistimet, ehkä pelipaidan, kastekynttilän ja muutamia valokuvia). Juhlapaikka on sen verran rouhea, että yritän pitää koristelun kuitenkin hyvin maltillisena ja tyyliin sopivana.

Kutsut sain tehtyä, lähetettyä ja toimitettua tällä viikolla. Alun perin en ajatellut tehdä niitä lainkaan, sillä ensimmäinen ajatus oli laittaa kutsut sukulaisille vain WA-viestiä. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin ja tein aika pian päätöksen sekä kutsujen ulkoasusta että tekstimuodosta. Niiden tekeminen sujui melko vaivattomasti ja täytyy tunnustaa, että minä suorastaan nautin kutsujen suunnittelusta ja askartelemisesta.  Lopputuloksesta tuli hyvä... ja minä sain myös mielenrauhan.

 

Juhlavalmistelut alkavat olla siis jo hyvässä mallissa. Juhlavaatteet on ostettuna sekä pojalle että äidille ja kakkupalaveri pidetään vielä ensi viikolla. Viimeiset ruokaviilaukset tehdään lähiaikoina ja pöytäkukkien suhteen en ole ajatellut panikoida. Tällä hetkellä tuntuu vain helpottavalta, kun päädyimme pitämään juhlat muualla kuin kotona. Pääsemme nauttimaan juhlapäivästä rauhassa eikä tarvitse hermoilla kodin siivouksesta (ennen ja jälkeen) eikä tarjoilusta sen enempää. 

Nautin jo tässä vaiheessa pelkästä ajatuksesta...ja nyt jatketaan rennosti lomailua!

Keskikesän juhlaa

Meidän juhannuksen vietto alkoi jo torstaina, kun suuntasimme kimpsuinemme ja kampsuinemme omalle mökille...

Olemme viettäneet melkein jokaisen juhannuksen mökillämme ja omalla porukalla. Juhannuksen ohjelma koostuu lähinnä yhdessäolosta, syömisestä ja saunomisesta. Harvoin jaksamme valvoa ja ihastella yötöntä yötä eikä tänäkään vuonna tehty poikkeusta. Meidän teinimme vietti isoveljensä perheen kanssa yhden päivän merellä, mutta me "vanhat varikset" pysyimme tiiviisti mökillä emmekä käyneet edes juhannusajelulla. Ihan toimettomana emme kuitenkaan olleet, sillä saimme sentään korjattua vähän laituria. Sen lisäksi mies aloitti pikkuveneen korjauspaikkausta huonolla menestyksellä, sillä vanhentunut hartsi siirsi projektin hamaan tulevaisuuteen. Minä  suunnittelin aikani kuluksi saunan pientä (pinta)remonttia, mutta se jäi todellakin vasta suunnitteluasteelle.

Meillä sää suosi juhannuksen viettoa, sillä joka päivä saimme nauttia lämmöstä ja auringonpaisteesta. Vain yhtenä yönä satoi (kaivattua) vettä ja lauantaina ukkonen jylisi jossain kaukana. Pitkään jatkuneesta poutajaksosta johtuen emme myöskään tehneet ruokaa nuotiolla emmekä polttaneet kokkoa, mutta tämä ei meidän juhannuksen viettoon vaikuttanut mitenkään. Grillissä ruoka valmistui erinomaisesti ja pitkän pöydän ääressä herkuteltiin perinteisiä kesäruokia; kalaa, kanaa, makkaraa, parsaa, varhaisperunoita ja salaattia. Yhtenä päivänä syötiin "jääkaapin keräilyeriä" ja toisena päivänä tortilloja ja illalla vielä pizzaa. Innostuin tekemään myös itsetehtyä jäätelöä (kondensoidusta maidosta) ja leipomaan marenki-mansikkapiirakan, joten nälässä ei tarvinnut tätä juhannusta viettää.

Neljä päivää meni jokseenkin rennosti. Sain luettua pitkästä aikaa yhden kirjan ja maltoin jopa ottaa vähän aurinkoa. Mökillä päivärytmi koostui pienistä puuhasteluista, ruoan laittamisesta, leipomisesta, tiskaamisesta, päivälevosta ja iltaisin jalkapallo-otteluiden katsomisesta. Välillä päivällä innostuttiin uimaan, pelaamaan sulkapalloa tai heittämään tikkaa ja vielä sunnuntaina virittelimme lasten kanssa mökkiversion frisbeegolfradasta. Vaikka juhannuksena ei ollut varsinaisesti mitään ihmeellistä ohjelmaa, tuntui se ihan parhaalta...ja ehkä juuri sen takia.

Juhannus on nyt vietetty ja loma jatkuu kaupungissa ainakin muutaman päivän. Tälle viikolle on kerääntynyt jonkin verran hoidettavia asioita, mm. pojan rippijuhlien järjestelyjä, mutta mistään en nyt osaa oikein stressata ja hyvä niin. Nyt vaan nautitaan kesästä ja eletään päivä kerrallaan!

Viikon varrelta

Pihaprojektini on jämähtänyt jokseenkin paikoilleen ja sen saaminen juhannukseksi valmiiksi vaikuttaa epätodennäköiseltä. Muutaman istuttamani kesäkukkasen hengissä pitämisessä on jo meikäläiselle riittävästi tavoitetta. Kesäkukkien hoitamisen sijaan olen touhunnut monenlaista muuta. Kulunut viikko on sisältänyt paljoin kaikenlaista mukavaa tekemistä...

Viikolla työstimme STAILIAMO:n brändikuvia yhdessä valokuvaaja Elli Halosen kanssa. Tarkoituksena oli kerätä kuvapankkia yritykseni käyttöön ja sen johdosta kuvia otettiin sekä sisältä että ulkoa. Kuvauspaikat löytyivät Rauman keskustasta ja sisäkuvat otettiin Tiina Mellanen LKV:n  toimistolla. Mielenkiintoiset kaksi päivää, jossa sain olla mallina ja ideoida yhdessä Ellin kanssa kuvauksien aiheita. Yhteistyö Ellin kanssa sujui mainiosti ja nyt odottelen jännittyneenä lopputulosta. Kuvauskohde on se mikä on (jokseenkin jo vanha nainen), mutta mielenkiinnolla odotan, miten kuvissa näkyy persoonani ja yritykseni "filosofiaa". Kuvamateriaalia tuli otettua todella paljon ja Ellin ammattilaisuus teki minuun suuren vaikutuksen. Kuvaamisen lisäksi Elli laittoi minut miettimään ja prosessoimaan yritykseni brändiä. Tämä prosessi sai jälleen uutta näkökulmaa ja vahvisti omia näkemyksiäni siihen, että olen oikealla tiellä...tai ainakin oikeassa suunnassa.

Kesälomalla olen ehtinyt työstämään muutenkin STAILIAMO:n asioita paremmin. Kuluneella viikolla tein mielenkiintoisen sisustusneuvonnan vanhaan hirsitaloon, jossa mietin tilaratkaisuja uudelleen. Ajatusten ja ideoiden jakaminen yhdessä asiakkaan kanssa oli molemmin puolin todella palkitsevaa. Tämän lisäksi laitoin viikolla syksyn opintoihin liittyen aikuisopintotukiasian vireille ja vahvistin opintojen aloittamisen jo elokuussa. Ennen visualistin opintojani aloitan n. puoli vuotta kestävän Stailaus ja tuotekuvaus- koulutuksen, joten opiskelijaelämä alkaa hieman aikaisemmin mitä alun perin suunnittelin. Tästä uudesta elämänvaiheesta olen niin innoissani, että en meinaa pysyä nahoissani. Kesälomakin tuntuu erilaiselta, kun tietää, että edessä on jotain uutta ja mielenkiintoista.

Meillä päin Suomea kesä on alkanut hyvin aurinkoisissa ja lämpimissä merkeissä. Loppu viikolla olemme saaneet nauttia jopa helteisistä päivistä. Minua ei tunnistaisi enää entiseksi auringonpalvojaksi, sillä hakeudun lämpimillä keleillä hyvin herkästi mieluummin sisätiloihin. Yhden päivän urakkana olikin siivota ja järjestää työhuone uusiksi. Alun perin muutaman tunnin homma ryöpsähti koko päivän muuttorumbaksi, kun kyytiä saivat sekä lukuisat paperikasat, tavarakassit ja huonekalut. Samalla taisin prosessoida alitajuntaani, sillä siivosin erityisluokanopettajantyöhöni liittyvät tavarani kaapien kätköihin odottamaan... 

Tämän blogipostauksen kuvat ovat nykyisestä työhuoneestani. Kun istun pöytäni ääressä, edessäni on tämä näkymä. Kyllä tässä kelpaa nyt työskennellä - ja kirjoitella blogia. Elämä on just nyt hyvää.

Tuntuu jo ihan lomalta!

Yllättävän nopeasti sitä pääsikin lomatunnelmaan. Olin loman alkaessa ihan varma, että minulta menee se muutama viikko, ennen kuin olen palautunut kevään työprässistä, mutta toisin kävi...

Ensimmäinen lomaviikko meni kotiasioita pyöritellessä ja ihmetellessä yleisesti maailman menoa. Muutaman "to do-asian" sain tehtyä, esim. aloitettua kesäkukkien istuttamisen, mutta osa suunnitelmista on edelleen viemättä loppuun asti. Teinin kesätyö ja jääkiekkoharjoituksiin viemiset ovat myös jonkin verran aikatauluttaneet loma-arkeani, mutta päivät ovat soljuneet suhteellisen mukavasti. Lisäksi työn alla ovat olleet syksyn opintoihin liittyvät asiat sekä pienestä koronakevään hiljaiselosta herätetty yritykseni toiminta.

Viime viikonloppuna lähdimme pitkästä aikaa koko perhe mökille, joka auttoi osaltaan lomafiiliksen saavuttamisessa. Lauantain sadepäivän hyödynsin tekemällä mökissä perusteellisemman siivouksen. Mökki tuli laitettua kerta laakista kesäkuntoon ja perinteinen juhannussaunan pesu tuli suoritettua tänä kesänä etuajassa. Viikonlopun jälkeen oli mukava palata hyvillä mielin kaupunkiin, koska seuraavalla kerralla mökille tulessa näitä siivoushommia on tiedossa vähemmän...

Tällä viikolla olen hoitanut pitkästä aikaa monenlaisia asioita kaupungilla. Huomaan, että korona-aikainen "eristäytyneisyys" alkaa vähitellen helpottamaan ja kynnys lähteä kaupungille/kauppoihin on madaltunut. Vaatekaappini on saanut pitkästä aikaa uutta sisältöä ja olen käynyt muutaman kerran jopa kahvilassa. Tässähän alkaa elämä tuntua jo ihan suht normaalilta - tosin maskista ja käsidesistä en ole vielä tohtinut luopua.

Nyt ei voi kyllä valittaa oikein mistään...ei edes säästä.