Jouluilluusiosta

Olen jouluihminen, henkeen ja vereen. Lisää painoarvoa jouluun tuo se, että minulla on syntymäpäivä jouluaaton aattona. Miten tämä sitten näkyy meillä? Vastaus: ei juuri mitenkään...tai ehkä sittenkin...

Omassa lapsuuden kodissani ensimmäiset joulumuistot ovat pohjoisen "ukkimummolassa", johon matkasimme täältä etelästä kokonaisen päivän. Siellä vietimme lapsuuteni ensimmäiset joulut, joista muistan korkeat lumihanget, porot ja rakkaat sukulaiset. Minun lapsuuteni jouluissa oli aina lunta ja siellä oleminen on ollut ikimuistoista. Jo pelkkä matkan tekeminen sinne oli jo melkoista seikkailua ja elämysmatkailua sen aikaisilla autoilla ja tieverkostolla; bensa-asemia, kun ei ollut ihan joka paikassa.  Viisihenkisen perheen matkanteko on vaatinut vanhemmilta muutenkin melko pitkää pinnaa, jossa työnjako on ollut selvä. Meillä isä ajoi autoa ja äiti "huolsi" perhettä toimien tarvittaessa takapenkin "erotuomarina".

Pohjoisen jouluperinteet vaihtuivat ja vanhempana vietimme joulut kotonamme, jossa äitini laittoi kaikki jouluruoat ("kystä kyllä") ja puunasi talon katosta lattiaan (ja lattialistoja myöden). En muista kovin paljoa osallistuneeni jouluvalmisteluihin muuta kuin kotimme koristelun osalta. Muistan lämmöllä ajanjaksoa, jolloin teimme siskoni kanssa "joulugaalan" perheellemme, jossa äiti, isä ja isoveli saivat nauttia meidän huikeista musiikki- ja tanssiesityksistä. Nämä esitykset ikuistettiin ihan kaitafilmille asti, joka silloin aikanaan oli sen hetken villitys.

Aikuistumisen ja perhesuhteiden myötä jouluperinteemme ovat muuttuneet. Yksi asia kuitenkin on ja pysyy. Rakastan joulun odotusta. Jouluvalmistelujen suhteen olen kuitenkin maltillinen. Joskus nuorempana haaveilin joulun tekemisestä äitini tapaan, mutta käytäntö on osoittanut, että töissä käyminen, kotitaloustaitoni ja motivaationi ovat jokseenkin huono yhdistelmä. Huomaan edelleen, miten joulun alla haalin ihania askarteluideoita, joita ehdin vain harvoin tekemään ja miten selailen uusia leivonta- tai ruokareseptejä, jotka eivät syystä tai toisesta toteudu. Eräänlaisia illuusioita itsetehdystä joulusta. Tänä vuonna olen haaveillut mm. joulukranssin, paperitaitellun joulukoristeen ja kierrekynttilöiden tekemisestä, mutta toistaiseksi mitään en ole vielä tehnyt. Suunnitelmissa on myös tehdä piparinen juustokakku joulun kahvipöytään, mutta katsotaan, miten sen kanssa käy...

Meillä mies stressaa joulusta (tai pikemminkin joululahjoista) kaikkein eniten, kun taas minä nautin siitä: meillä tehdään joulusiivousta (pestään myös se joulusauna), koristellaan kotia, tehdään hyvää ruokaa, joka ei välttämättä ole ihan perinteistä, kuunnellaan joulumusiikkia sekä leivotaan joulupiparit ja- tortut. Olen jo vuosia sitten tehnyt myönnytyksen itselleni, että joulu tulee kuitenkin vähemmälläkin tekemisellä ja touhotuksella. Piparkakkutaikinan ja osa jouluruuista ostan valmiina kaupasta, eikä se tee joulusta yhtään huonompaa. Meillä joulu ei ole iso perhe- tai sukujuhla, mitä lehdistä saa ihastellen lukea, mutta se on MEIDÄN perheen näköinen joulu...

Ja tänä viikonloppuna leivomme perinteisesti piparkakut itsenäisyyspäivänä - niin kuin aina.

Hyvää viikonloppua!

P.S. Tämän postauksen kuvat ovat pixapaysta. Lainakuviin on nyt tyytyminen, sillä päivät ovat niin pimeitä, ettei valokuvaaminen tunnu mielekkäältä.