Ikääntymisen (lieve)ilmiöitä

Blogin postaustahti on harventunut huomattavasti, mutta  en aio ottaa siitä painetta. Opiskelurintamalla sama meno jatkuu, joten ei siitäkään sen enempää. Maailmantilanteesta en aio enkä halua tässä kohtaa enempää surkutella, sillä se vie helposti meikäläisen tunnetilan "syville vesille". Sen sijaan ajattelin  jakaa ajatuksiani ikääntymisestä ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä...

Tosiasiahan on se, että meikäläisellä on ikämittariin kerääntynyt vuosia jo ihan kiitettävästi. Varsinaista ikäkriisiä en ole tainnut koskaan potea, mutta huomaan selvemmin, että fyysinen vanheneminen etenee. Muistan joskus hieman kyseenalaistaneeni työkaverini väittämää joitakin vuosia sitten, jolloin hän sanoi, että kun ihminen täyttää 50,  alkaa tulla kaiken maailman kremppoja. Silloin olin vielä epäuskoinen, mutta nyt minullakin alkaa olla omakohtaisia kokemuksia. 

Yhtenä iltana naurahdin miehelleni, että nuorempana, kun tuli jotain kiputiloja, ne lähti ajan kanssa pois. Nyt kun joku paikka kipeytyy, todennäköisyys, että se jää pysyväksi on todennäköisempi kuin vaivan katoaminen. Tosiasiassa minä olen omasta mielestäni ihan perusterve, mutta tällä hetkellä poden ainakin kuivia silmiä, kipeytyneitä peukaloita ja nyt viimeisimpänä olkapäätä/käsivartta, jossa alkaa olla jonkinasteista liikerajoitteisuutta. Inhottava vaiva, joka on tullut vähitellen ja jota olen yrittänyt hoitaa itse - tuloksetta.

Syksyllä kävin kuivien silmien takia silmälääkärillä ja hän määräsi lämpöhoitoa, silmätippoja ja antiseptisiä liinoja. Ja jos oikein ymmärsin tämän vaivan (ja rohtojen) kanssa saan elää elämäni loppuun asti. Peukalovaivalle en ole tehnyt mitään, mutta olkapään vaivaan jouduin tilamaan ajan oikein ortopedille. Onneksi olen joskus aikoinaan ottanut vakuutuksen, joka tässä kohtaa alkaa tuntua jopa järkevältä päätökseltä. Pääsen suhteellisen nopeasti erikoislääkärille ja mahdolliseen jatkohoitoonkin eikä minun tarvitse maksaa kuin omavastuun osuus.

Niin, että kyllä niitä kremppoja vaan tulee, isoja ja pieniä, koska ihminen (ja keho) yksinkertaisesti vanhenee. Jollekin sairauksia ja vaivoja tulee enemmän ja jollekin vähemmän. Yritän pitää huolen itsestäni liikunnalla ja syömällä terveellisesti. Ylimääräiset kilot ovat pysyneet vuosien saatossa kurissa, vaikka vyötärönseudulle on alkanut kertymään ylimääräisiä makkaroita. Niistä en jaksa kovinkaan paljon stressata, sillä olen lähes koko elämäsi ollut hoikka, nuorempana jopa laiha. 

Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi pidän tärkeänä myös henkisen hyvinvoinnin vaalimista. Suhteellisen tasapainoinen elämätilanne ja hyvä parisuhde nousee tässä kohtaa meikäläisen kohdalla arvoon arvaamattomaan. Lisäksi koen, että tämän hetkinen opiskelu on jopa parantanut elämänlaatuani. Ehkä tämän psyykkisen hyvinvoinnin takia fyysiset krempatkaan eivät tunnu niin isoilta, kun mieli on positiivinen ja olen jokaisesta uudesta päivästä innostunut ja kiitollinen. Luulenpa, että meikäläisellä on tekemistä ja ohjelmaa sen verran, että en taida ehtiä ihan kaikkia pieniä vaivoja edes huomata...

Jääköön tämä blogipostaus historiaan ensimmäisenä "vaivaiskertomuksena" ja toivotaan, että jatkossa elämä toisi niitä eteen kuitenkin säästeliäästi.

"Keski-ikä on sitä, kun tunteesi alkavat vaihtua oireisiin" 

Kuvat: Elli Halonen 
Kuvauspaikka: Prassen Konditoria ja Cafe