keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Arkista aherrusta

Tämä alkuviikko on todellakin ollut otsikon mukaisesti arkista aherrusta. Ei mitään järin ihmeellistä ja kummallista, vaan ihan tätä "normiarkea". Lomanjälkeisen maanantain kunniaksi ostin lähikaupastamme kaksi kimppua tulppaaneja. Ja niinkuin monissa muissakin blogeissa, niin otin kimpusta kuvia ja julkaisen ne nyt täällä.







                     Tulipahan kokeiltua jälleen kuvankäsittelyä eri muodoissa.


Kaikki energia on suunnattu taas työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamiseen, joten sisustusrintamalla ei ole tapahtunut mitään (siis tällä viikolla vielä!). Iltaisin on ollut melkoisen väsynyt, mutta itseni tuntien palautuminen työrytmiin kestänee tämän viikon. En ole ollenkaan huolissani. Luulenpa, että viikonlopun aikana täällä kotinurkissa tapahtuu varmaankin jotain. Minun piti jo lomalla vaihtaa/kääntää ruokahuoneen pöytä toisinpäin...ehkäpä aloitan siitä...tai keksin jotain muuta.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Tämän hiihtoloman loppu

Tämä lomaviikko lähenee vääjämättä kohti loppua ja omat fiilikset on ihan ok. Takana on erittäin mukava lomaviikko eikä tuo arkeen palaminen ihan kauhealta tunnu...ainakaan vielä.

Sunnuntai aamu koitti tuulisena ja aurinkoisena. Aamutoimien jälkeen lähdin aamulenkille ja otin kameran mukaan. Tässä muutama otos meren rannalta.





Kevät tekee kummasti tuloaan. Talitiaiset lauloivat iloisesti ja bongasin minä matkalla vielä pajunkissoja. En ottanut niitä vielä kotiin vietäväksi.



Puolen päivään aikaan "Sini-siskonen" soitti ja ilmoitti, että he ovat pojan kanssa lähteneet tulemaan Raumalle. Kotiin tuli iloinen ja tyytyväinen nuori mies. Viikonloppureissu Turkuun oli ilmeisen onnistunut.



                                 Tässä sisarrukset päiväkahvilla meillä kotona.

Tuo kevät aurinko on niin kirkas ja ihana, että minun oli ihan pakko ottaa vielä muutama kuva sen valovoimasta. Olohuone näyttää auringon valossa niin erilaiselta (ja muistuttaa armottomasti, että ikkunat kaipaisivat pesua...)



Ajatukset ovat jo hieman tulevassa työviikossa. Onneksi luvassa/tiedossa ei ole mitään ihmeellistä. Tosin koulu-/työpäiviä on tulevalla viikolla kuusi. Teemme sisälle yhden koulupäivän, mutta en kuolemaksenikaan muista minkä. Ensi viikon tuntisuunnitelmat on jo tehty eli minun puolesta arki saa alkaa. Blogikirjoitteluni on ollut loman aikana tarkoituksella jokapäiväistä (tämähän on päiväkirjatyyppinen blogi), mutta tästä eteenpäin tahti tulee taas hidastumaan eli kirjoittelen kun aihetta tulee ja siltä tuntuu.

Loma loppuu ja valtakunnassa kaikki ihan hyvin. Vielä kun sais sen miehen turvallisesti kotiin...

lauantai 25. helmikuuta 2012

Pinkki tuli taloon ( ja vähän muutakin)

Tänään oli vuorossa kahvilareissu ystävättären kanssa keskikaupungilla. Mennessä käväisimme pikaisesti (= tunnin reissu!) SPR.n kirpputorilla ja minä tein siellä löydön, josta kuvia tuonnempana.

Kävimme siis kahvilla ja herkuttelimme ah, niin maistuvilla makeapaloilla. Ja tulihan siinä herkuttelun lomassa päivitettyä viimeisimmät kuulumiset.


                             


Kotimatkalla poikkesimme vielä yhdessä sisustusliikkeessä, josta löysin ja ostin kauan etsimäni PINKIT tyynynpääliset kotiin. Mainittakoon, että sain vielä OAJ:n alennukset päälle ( heti tuli parempi mieli). Samasta paikasta ostin myös servettejä ja yhden koukun (!). Kotiin päästyäni ryhdyin heti sovittamaan tyynynpäällisiä ja tällaiselta meillä nyt näyttää.


Lisäksi halusin kokeilla PRISMAsta löytämäni/ostamani liinaa ruokapöydälle ja se näyttää tällaiselta.



Eli nyt on sitten VÄRIÄ. Niin pinkkiä, niin pinkkiä ETTÄ!! Vai onko tuo fuksiaa...??!!

Ja se minun kirppislöytöni oli tämä...




...aivan ihana pärekori, joka maksoi vain viisi euroa!!! Tämä on minusta niin kaunis ja se löysikin paikkansa meidän olohuoneesta.





Pärekori saa toimia lankakorina... ja mahdollisesti keskeneräisten tekeleiden säilytyspaikkana...





Ei huono päivä minusta ollenkaan. Tähän mennessä olen myös imuroinut koko talon ja pessyt taas koneellisen pyykkiä. Jos sais itsensä vielä kävelylenkille, niin vois olla päivään todella tyytyväinen. Villasukkaa (sitä toista puuttuvaa) pitäis kans aloitella ja eiköhän sekin tänään vielä edisty PUTOUS-ohjelmaa katsellessa.

Huomenna viimeinen lomapäivä. Lapsi ja mies tulee kotiin ja arki alkaa taas...onneksi!

perjantai 24. helmikuuta 2012

Yksin kotona

Aamulla aikaisin mies ja poika starttasivat "etelään" ( siisTurun kautta Viroon) ja minä jäin kotiin ihan yksin!! Tämä onkin ensimmäinen kerta pojan syntymän jälkeen, kun minä olen peräti koko viikonlopun KOTONA aivan yksin...ja on tämä kivaa...ja kummallista.

Kotona en tosin ole tänään ehtinyt olemaan montaakaan tuntia, kun aamupäivän vietin paikallisissa huonekalukaupoissa. Äiti-mummille olimme hakemassa yksissä naisissa uutta sohvaa ja nojatuolia. Oman kaupungin valikoimista löytyikin ihan kohtuuhintaiset ja hyvät sohva ja nojatuoli. Ja kun kerran vauhtiin päästiin, niin äiti-mummi osti vielä uuden matonkin.

Minun ostokseni olivat vähän pienemmät. Löysin työpöydän tuolin alle pyöreän maton. Tuoli itse on vielä hakusessa, kun en osaa oikein päättää minkälaista haluaisin.  Kuvassa matto näyttää mustalta, mutta se on oikeasti tumman harmaa. Saa kelvata paremman puutteessa.




Jatkoin kaupungilla haahuilua/shoppailua vielä yksin iltapäivällä koluten sisustusliikkeitä ja vaatekauppoja. Mitään massiivista tai kallista en hankkinut, mutta löysin itselleni parit housut ja yhden huivin. Minulla on ihan oma henkilökohtainen "projekti" menossa. Yritän opetella käyttämään huiveja. Niillä kun saisi kivasti vähän vaihtelua musta-valko-harmaaseen pukeutumiseen. Olen kyllä niin alkumetreillä, että voi olla että projektini loppuu ennen kuin ehtii kunnolla alkamaankaan. Minä kun en tunne olevani oikein huivi-ihmisiä.

Kotiuduin viiden maissa iltapäivällä (tein siis ihan työpäivän!) ja aloin järjestellä olohuonetta. Ajattelin, että nyt kun olen yksin kotona, voi olohuonekin näyttää vaihteeksi ihan olohuoneelta eikä legojen, autojen yms. pelialustana. Ja kyllä siitä tulikin ihan tyhjän näköinen ja vähän "steriili".(Juu...ja verhot puuttuu vielä...ja, ja, ja...)






                 Nyt ei sohvalla loju pelikortteja eikä jääkiekkohanskoja tai sählymailoja...



         Ja minä saan katsoa TV:stä just sitä ohjelmaa, mitä haluan...tai olla katsomatta.


Tällaista minulla varmaan olisi jo ei olisi miestä ja lasta. Siisitiä ja kaikki TIP TOP... ja pitemmän päälle ihan tylsää, hajutonta ja mautonta ehkäpä jopa "sielutonta". Mutta kaikesta huolimatta minä aion nauttia näistä muutamista päivistä täällä kotona ja muutenkin. Huomenna menen varmaan aamupäiväksi kaupungille ihan muuten vaan ja johonkin kahvilaan "kaffettelemaan" . Huomenna voin pyöritellä aikani kuluksi pölyimuria täällä kotona...tai sitten en. Nautiskelen viimeisistä lomapäivistä ja yritän olla ikävöimättä/ajattelematta miehiäni. On tämä naisen elämä hassua...:)

torstai 23. helmikuuta 2012

Aikaansaannoksia

Tänään onkin ollut erityisen hyvä lomapäivä. Talossa on ahkeroitu vähä joka suunnalla ja miehen poraustaitojakin on hyödynnetty muutaman hyllyn verran. Ihanaa, kun tekemättömien töiden lista lyheni edes vähän ja muutama asia (=hylly) lakkasi lojumasta nurkista. Muutenkin päivä on ollut tehokas. On tullut pyykättyä ja siivottua molemmat WC:t ja pukuhuone oikein perusteellisesti.

Tässä kuvakokoelmaa päivä aikaansaannoksista:


Saunan yhteydessä olevasssa toisessa vessassa tuli tehtyä kunnon pesut ja vaihdettua matot lattialle. Mustaa tietenkin. Edellisest matot olivat valkoiset ja pyöreät. Tässä vielä toinen kuva vähän eri kuvakulmasta kuvattuna.


             Pytyn yläpuolelle mä haluaisin jotain. Hyllyn, taulun, koukkuja...jotain!

Makuuhuoneeseen kiinnitettiin hylly...väliaikaiskiinnityksellä...KÄÄKK!!! Ja sitten sijoittelin sinne tauluja ja muutaman muun "pölynkerääjän" (=koriste-esineen).





Keittiön tyhjälle seinälle olen pitkän aikaa miettinyt erillaisia vaihtoehtoja.Tänään päätin, että laitetaan muutama tauluhylly (vaatehuoneesta lojumasta) ja niihin meidän kauneimpia keittokirjoja.



                           


Seuraavaksi oli vuorossa ehkä isoin ja vaikein päätös eli yhden antiloopin pään kiinnittäminen olohuoneen seinälle. Kyllä... minä annoin periksi ja isoin/kaunein (?) pää sai kunniapaikan uuden olohuoneen vinolla seinällä.




Sijoittelu oli kieltämättä hankalaa, koska korkeuden määrittäminen oli ongelmallista. Tämä antiloopin pää näkyy niin monesta kulmasta meidän huushollissa ja tämä sijoittelu oli eräänlainen kompromissi. Ehkä hieman ylhäällä olohuoneesta katsottuna, mutta ruokahuoneen puolelta ihan ok. Mutta siellä se nyt sitten  kuitenkin möllöttää. Jospa minunkin silmäni siihen tottuisi...


 


Lähdin vielä iltapäivällä PRISMAan ostamaan villalankoja ja aikaansaannokseksi voi mainita myös sen, että tein siellä erinnäisiä löytöjä. Löysin lapselle lenkkarit (nythän on sellaiset kelit!), pirtsakat pöytätbletit, joista postaan ehkä myöhemmin, itselleni talvisaapikkaat (- 70% !!!), jumppapaidan ja vielä vaikka mitä. Menihän siinä kieltämättä sitä rahaakin, vaikka kuinka yritti ostella maltillisesti.

Tänään pitäisi vielä pakata lapsen kassi valmiiksi ja saada itsensä Latinos-jumppaan. Eikös tässä olisi aikaansaannoksia jo ihan riittävästi tälle päivälle?

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Kotiutumista

Tänään oli se päivä, että mökkilomailu päättyi ja siirryimme kaupunkiin. Aamu meni kuitenkin rauhallisesti hienosta aamusta ja rauhallisuudesta nauttien. Ulkona pikku pakkanen ja aurinko "loimotti" taivaalla.


Tänään oli myös tietokone "boikotissa", mutta siitä ei tuntunut tulevan isoa ongelmaa. Tulihan telkkarista ohjelmia ja äitikin on aika hyvä leikkimään autoilla.




Aamupäivällä mies ja poika päättivät lähteä yhdessä hiihtäen verkoille. Minua ajatus hirvitti, koska nuoremman hiihtokokemus näillä lumilla (tai yleensäkään millään lumilla) on ollut vähäistä. No, kaverit lähtivät matkaan...



Matkanteko vähän takkuili. Mies oli unohtanut jonkun rautalanganpätkän mökille. Jo hyvän matkaa taivallettuaan he joutuivat siis kääntymään takaisin hakemaan moista kapistusta ja retki alkoi alusta. Kalamiehet pääsivä lopulta verkoille, mutta samalla keli oli oleellisesti huonontunut. Taivaalta tuli reilusti lunta ja lahdenaukealla kävi vielä melkoinen tuuli. Paluumatka ei ollutkaan "ruusuista". Tuulessa ja tuiskussa vastatuuleen hiihtänyt parivaljakko rantautui lopulta. Pienempi miehistä oli itkenyt melkeinpä koko paluumatkan, mutta oli kuitenkin sisukkasti jatkanut hiihtämistä. Voi,minun pientä urhoollista kalamiestä (tarkoitan siis poikaani!)!!! Loppu hyvin kaikki hyvin. Muutaman "sylituokion" ja syömisen jälkeen pikkumiehen olo koheni kummasti ja elämä hymyili jälleen. Niin ja tulihan sieltä verkoista muutama ahven, yksi hauki ja kuha...ei ihan turha reissu.

Mökillä siivottiin paikat ja valmistauduttiin kotiin lähtöön. Laakonpassi hiljenisi taas vähäksi aikaan. Miehen kanssa suunniteltiin paluumatkaa ja kelistä johtuen tiedettiin, ettei se tulisi olemaan herkkua. Mies veti ahkiossa kassia ym. tavaraa ja minä vedin pulkassa poikaa. Oltiin me varmaan aikamoinen näky jäällä, melkeinpä naparetkeilijöitä. Harmi, kun ei tullut otettua kuvaa.

Eteneminen jäällä oli hikistä hommaa. Mulla ei ollut suksia, mutta onneksi välillä oli hankikantoa. Välillä taas upotti oikein kunnolla ja mielenkiintoiseksi matkanteon teki myös se, että lumen ja jään välissä oli reilu sohjokerros. Miehen etenemistä hidastutti se, että suksien pohjiin kertyi lunta eli eteneminen muistuttu enemmän kävelyä kuin hiihtoa. matkaa mökiltä autolle on n. kaksi kilometriä ja tällä kelillä se tunti 12 kilometriltä. Autolle päästiin kuitenkin suht kuivin jaloin ja mönkkärikin haettiin matkanvarrelta talteen. Hyvä Nurmi-team!!!

Autossa sain vieltä mieheltäni tunnustuksen, kun hän sanoi, että onneksi minä en ole ihan sokerista tehty tai mikään "hienohelma" , joku toinen nainen oilisi voinut jo luovuttaa... Totuuden nimissä, ei se matkanteko mitään herkkua ollut, mutta olen minä ammoisina partiovuosina tottunut liikkumaan melkeinpä säällä kuin säällä. Kieltämättä auton sisällä, lämmityslaitteen huristessa olo oli ihan jees!!!

Kotona vielä taisi mennä tunteroinen kasseja tyhjentäessä ja vaatteita kuivatessa. Mökillä on aina kiva olla, mutta kyllä tänne kotiinkin mielellään tulee. On sisävessa ja juokseva vesi, kauppakin tuossa nurkan takana ja mitä vielä...

Ollaan lomassa "puolivälin krouvissa" ja tuntuu, että sitä olisi ollut pitempäänkin. Huomenna ihan tavallinen kotipäivä tiedossa. Mies lähtee loppuviikosta Viroon metsästämään ja poika lähtee "Sini-siskosen" luokse viikonlopuksi eli tavaroiden pakkaamista olis ainakin tiedossa. Lomailu siis jatkuuuuuuuuu...

tiistai 21. helmikuuta 2012

Laskiaistiistai

 


Laskiaistiistaiaamu alkoi tunnelmallisesti. Viime öinen myrsky oli katkaissut sähkölankoja mantereen ja saariston välistä eli sähköä ei tullut. Täällä ei kuitenkaan ollut "hätiä mitiä". Puuhellaan puita ja aamuksi keitettiin oikein pannukahvit...


        
                 Yöllä oli satanut myös hieman lunta. Maisema näytti tänään tällaiselta.

         
              Aamupala nautittiin kynttilän valossa ja hiljaisuudessa. Voi, kuinka ihanaa!!!

Poikamme lohdutteli aamupäivällä muutaman kerran sanomalla, että "kyll tämä täst menee ilman sähköäkin"...taisi tsempata vain itseään...


Sähkökatkossa oli paljon hyvää. Telkkaria ja tietokonetta ei voinut käyttää, joten piti keksiä muuta ajanvietettä...pojat päättivät ruveta pelaamaan korttia. Korttipelikisi valittiin niinkin helppo (lasten?) peli kuin pokeri (!), ilman panoksia. Nuorempi kuvan miehestä voitti pelit 3-1...


Ja taas hiidettiin mökin vaihtelevassa maastossa. Pojalla on pikku lenkki metsässä ja tänään meni neljä kierrosta, huomenna menee kuulemma kuusi kierrosta.


Jään päällä on tällä hetkellä jonkin verran vettä, rannat ovat pahimmat. Tässä muutama kuva meidän rannasta. Pitäisköhän laittaa kahluusaappaat huomenna, kun lähdemme kotiin...



 

Aamupäivällä sähköjä odotellessa aloitin tekemään pipoa. Yrityskertoja oli tasan kaksi. Ensimmäisen pipon aloin tekemään virkkaamalla...siitä tuli liian pieni. Seuraavaksi kokeilin puikolla neulomalla ja siinä vaiheessa luovutin, kun tekele muistutti enemmän suursäkkiä kuin pipoa. Käsityötaitoni sai pienen muistutuksen omista taidoistani. Eipähän voi ruveta ylpeäksi.
Ruoan jälkeen, yhden aikoihin palasi lopultakin sähköt. Sähkökatko oli ihan mukavaa, niin kauan kuin se kesti, mutta vielä mukavampaa oli, kun se tuli takaisin. Eläköön sivilisaatio!!!
Aamupäivän "käsityö-takapakista" toivuttuani, ryhdyin tekemään pojalle uuden sukkaparin. Nyt taitaa käydä vain niin, että lanka loppuu kesken.No, kaupastahan sitä saa lisää... (lupaan, että tämä on viimeinen sukka-kuva!)



Mies teki pihalla maisemointitöitä koko päivän (eli kaatoi pihalta puita). Minun piti välillä käydä jo vähän "topuuttelemassa", ettei pihalta nyt ihan kaikki puut muutu klapeiksi. Oli jo aika lähellä, etten joutunut sitomaan itseäni "Koijärveläisesti" itseäni työkoneeseen, niin himokkaasti mieheni kaatoi puita pihalta.



Alkoi jo hämärtää  ja kävin miehelleni sanomassa taikasanat: " Pizza on uunissa ja sauna on lämmin". Aika pian moottorisaha hiljeni ja mies tuli sisälle. Miten se sanonta kuuluikaan tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Se tuli taas todettua.

Tänään vielä saunotaan ja katsellaan TV:tä. Illalla tulee kaksi sisustusohjelmaa peräkkäin, joten jos hyvin käy, saan linnoittautua makuuhuoneeseen katsomaan TV:tä ihan yksin. Mutta nyt täytyy mennä saunaan, ettei aikataulu mene liian tiukaksi... näin lomalla!!!!

maanantai 20. helmikuuta 2012

Ja loma jatkuu...

             Täällä ollaan edellen mökillä ja tässä pieni kuvakertomus tästä päivästä:


Aamu valkeni aurinkoisempana ja selkeämpänä kuin eilen. Kuva otetu ulko-ovelta, samasta kohdasta kuin eilen.


                   

          Ja mies lähti jatkamaan "tukkiprojektiaan" metsään, mukana uskollinen ystävä:   
                                              Valmet 361 (vuosimalli-61)



                  Miehen sukat valmistuivat tänään ja aloin jo viritellä uusia ajatuksia...



              eli mulla on mökillä mukana tämä kirja, josta olen löytänyt jo lukuisia ideoita.



Oliskohan tässä mun seuraava projektini.(Kuva otettu suoraan kirjan sivuilta) Onneksi mulla ei ole edes lankoja hankittuna. Tässä vois käydä niin, että istuisin virkkaamassa yötä päivää koko loman ajan...ja eihän se käy päinsä. Näihin käsityöhommiin meinaa jäädä koukkuun, nyt kun pääsi taas "juonesta kiinni". Ystäväni naapuristakin jo vähän vihjaisi,että minä olisin "mummoutumassa"... 


  Iltapäiväkahvilla nautittiin laskiaispullat Laakonpassin tyyliin...



Ja hyvältä maistuivat!



         Sitten vielä hiihtolenkille isän kanssa. Äiti jäi tiskaamaan muutaman päivän tiskit.


Eli mikäs meillä täällä on ollessa, koko perhe yhdessä. Elämä täällä on jokseenkin verkkaista ja työasioita ei täällä kyllä pahemmin mietitä. Nautitaan vaan! Putous-ohjelman Leena Heffneriä o.s. Herppeenluomaa lainaten, meillä on täällä HIRRRVEEN MUKAVAA!!!