Nyt on nauruhermot ja vatsalihakset saaneet kyytiä! Lähdimme eilen suvun naisissa Poriin katsomaan Rakastaja-teatterissa esitettävää näytelmää "Päin perhettä"...
Ennen näytöksen alkua kävimme syömässä ja päivittämässä viimeiset kuulumiset, jonka jälkeen lähdimme Puuvillassa sijaitsevalle teatterille. Siskon poika (ja kummipoikani) on ollut suorittamassa täällä siviilipalvelustaan ja hän oli järjestänyt meille liput näytökseen. Meillä olikin hyvät paikat melkein eturivistä.
Rakastaja-teatteri oli erittäin idyllinen paikka puuvillatehtaan seinien sisällä. Punaiset tiiliseinät, paksut puuparrut ja valaistus tekivät teatterikokemuksesta hieman erilaisen. Teatterisalissa oli myös baari, jossa sai hakea itselle juotavaa.
Ennen esitystä tunnelma oli hilpeää ja rentoa...
Näytelmän pääosassa oleva mies (Riku) jakoi yleisön kanssa aviomiehen, lapsiperheen ja avioliiton arkiset kokemukset. Näytelmässä sai nauraa melkeinpä koko ajan...ja lähinnä itselleen. Niin monesta kohdasta löysin näitä naiselle tyypillisiä "perhemaneereita" tiskikoneen täytöstä kodin remontoimiseen. Näytelmän loppu puolella tunnelma vakavoitui vähän ja nainen pohti miten tilanteeseen oli tultu, oliko nainen siivonnut kuvainnollisesti miehen pois kotikuvioista jossa nainen oli se "arjen hallitsija", miehellä ei oikein ollut enää tilaa olla oma itsenä. Siinäpä pohdittavaa meille naisille.
Näytelmän aivan lopussa pyörineet videopätkät vanhoista aviopareista olivat liikuttavia. He kertoivat parisuhteestaan ja mikä heidän pitkän liitonsa salaisuus on. Jollain se oli toisen hyväksyminen juuri sellaisen kuin on, jollain kumppanuutta. Jokaisella parilla on varmasti ollut ajoittain vaikeata, mutta yhteisen asian eteen on haluttu kuitenkin taistella...sen avioliiton nimittäin.
Vaikka näytelmä oli hauska, oli takana kuitenkin vakavampi sanoma. Jokaisessa parisuhteessa tulisi antaa tilaa toiselle elää sitä yhteistä elämää, tosita kunnioittaen. Tasapainon löytäminen ei ole aina helppoa, mutta sitä kohti kannattaa tavoitella. Emme saisi kadottaa itseämme, sillä silloin kadotamme myös toisemme. Ja pätee myös toisinpäin.