sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Kohti pääsiäistä

Meillä pääsiäisen valmistelut ovat jouluun verrattuna maltillisemmat, mutta siitä huolimatta lähestyvä juhla näkyy kodissa. Pääsäisruohot laitettiin kasvamaan hyvissä ajoin ja niiden vihreydestä on nautittu jo viikon päivät. Huomaan, että talvikauden jälkeen pääsiäinen tuo sisustukseen myös kaivattua väriä...





Perinteisesti  haen varastosta vuosien varrella lapsen askartelemat virpomisoksat esille ja ne saavat kunniapaikan ruokahuoneemme lipaston päältä. Muutama pääsiäisaiheinen koriste ja pääsiäisruoho riittävät minulle tuomaan lähestyvän juhlan tuntua. Vaikka pääsiäisen sanoma ei meillä erityisemmin korostu, pidän kuitenkin tärkeänä sitä, että se näkyy meillä koristeluna ja hieman parempana ruokana.





Pääsiäisen pyhien ruokamenu on ainakin osittain selvä, sillä löysin lehdestä hyvän ja helpon reseptin. Olen alustavasti osallistuttanut myös perheemme teinin tähän mukaan, sillä samalla hänellä tulee tehtyä kotitalouden tehtäviä. Pääsiäisen pyhinä on mukava kattaa pöytä kauniiksi ja laittaa vähän parempaa ruokaa jälkiruokineen. Koen, että yhdessä tekeminen ja "juhlistaminen" on osa meidän perheen pääsiäisperinnettä, pienimuotoista, mutta tärkeätä. Haluan, että se on muutakin kuin vain neljän päivän loma.




Pääsiäisen ja kevään lähestyminen näkyy myös kukkakaupoissa. Kävin viikonloppuna äitini kanssa taimimyymälässä pienellä ostoskierroksella. Kauniiden asetelmien ja erilaisten istutusten kirjo oli  mieltä piristävää katseltavaa. Valikoima oli niin houkutteleva ja laaja, että ei sieltä voinut lähteä tyhjin käsin kotiin. Luulenpa, että pääsiäiseksi ostan vielä jonkun kauniin kukkakimpun ruokapöydän koristeeksi...


Muutaman päivän loma tuo pienen ja kaivatun hengähdystauon. Seuraavat kaksi viikkoa ovat lyhyempiä ja se tuo kieltämättä myös mukavaa vaihtelua tähän hektiseen työarkeen. Varsinaisia lomasuunnitelmia ei ole ja se tuntuu tässä kohtaa oikein hyvältä.

Hyvää palmusunnuntaita ja hiljaista viikkoa!


sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Pitäisikö kokeilla...?

Koronakurjimuksen keskellä huomaan hakevani tähän, jokseenkin pieneksi rajoittuneeseen, elämään vähän toisenlaista sisältöä. Viime viikonloppuna vaihdoin viherkasveista mullat ja innostuin laittamaan jo pääsiäisruohon kasvamaan. Sillä seurauksella, että nyt ne rehottavat komeasti ja toivon niiden kestävän pääsiäiseen asti...





En tunnustaudu viherpeukaloksi, mutta aina silloin tällöin ostan kotiin jonkin viherkasvin tai innostun kokeilemaan jotain some-villitystä. Viimeisin kokeiluni taitaa olla muutaman vuoden takaiset  ämpäriperunat, joista ei kuitenkaan tullut huikeaa kasvutarinaa. Kodin viherkasvien kohdalla mene(s)tys on ollut  hyvinkin vaihtelevaa. Viime viikonlopun istuttamani rairuohon myötä ajattelin tänä keväänä kokeilla ainakin herneen ja maissiin viljelyä. Tarkoituksenani ei ole kasvattaa niitä satotoiveita ajatellen, vaan enemmänkin salaatinlisukkeeksi ja "kukkapurkin täytteeksi". Maissin kasvattaminen taitaa olla just nyt se "some-trendi" ja lähtee ainakin minulla kokeiluun. Ja jos oikein innostun, voisin kokeilla vielä sinapinsiemeniä tai vihanneskrassia...






Meillä mies ja hänen vanhin lapsensa ovat innostuneet viljelemään mökillä, joka on ollut myös heidän yhteinen projektinsa. Viime kesän kokemukseen pohjautuen suurimmat linjaukset tulevalle kesälle on ilmeisesti jo tehtynä ja sen seurauksena mökille on tulossa ainakin kasvihuone. Kasvimaalle tehdään perusparannusta ja viljelyvalikoimaa mietitään ahkerasti. Mökkisaaressamme elävät peurat ja kauriit pääsivät viime kesänä myös osallisiksi kasvimaan antimista, joten pientä säätöä täytyy tehdä vielä kasvimaan aitauksenkin suhteen. Kevät etenee sen verran hitaasti, että kasvatustouhuihin ei ole päästy, mutta toivotaan, että kuukauden päästä tilanne olisi jo toinen.




Minun on helppo uskoa, että pienviljely, puutarhan hoito ja yleensäkin kasvien kasvattaminen voi olla terapeuttista. Viime keväänä  viljelybuumi tulee todennäköisesti saamaan jatkoa tänäkin vuonna ja jos aikoo hankkia taimia, niiden kanssa tulee olla ilmeisesti ajoissa liikkeellä. Minä olen ajatellut  pitäytyä ruukkuviljelyssä ja valita kasvivalikoimaan ns. helppoja kasveja. Tällä hetkellä minua kiinnostaa lähinnä yrttien viljely, sillä se tuntuu pienimuotoisesti toteutettuna minun jutultani. Siinä ei ole liian suuria kasvatushaasteita, kun ostaa valmiita taimia...eikä myöskään massiivisia satomenetyksiä. 


Taidanpa tästä lähteä laittamaan herneitä likoamaan...





sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Elämän pienet ilot

Korona-arkea on eletty kohta vuoden päivät. Vuoteen on mahtunut monenlaista. Tilanteessa on eletty hyvin aaltoilevia hetkiä; ensin epätietoisuudessa eläen ja vähitellen siihen sopeutuen. Tässä koronamaratonissa matka on ollut pitkä ja maaliviiva siintää jossain edessäpäin. Välillä vallitseva tilanne on painanut mielen matalaksi ja välillä sen olemassaolon on (melkein) unohtanut...





Koska tilanne on se mikä se on, ja meidän elämänmenomme on määräytynyt sen mukaan, täytyy ne pienet ilot löytää sieltä arjesta. Tämä vuosi, jos mikä, on opettanut (ehkä jo vähän kliseisestikin) ottamaan enemmän hetkestä kiinni, nauttimaan asioita ja huomaaman ne pienet hyvät. Pitkään jatkunut epätietoisuus ja epävarmuus ei voi olla vaikuttamatta meihin jokaiseen. Vaikka minä saan käydä säännöllisesti töissä ja pitää ns. normielämästä kiinni,  huomaan toisinaan itsessäni passivoitumista ja väsymistä tähän tilanteeseen. On päiviä, kun en halua kuunnella yhtään koronauutista ja eilen oli viimeksi sellainen päivä. 





Olin jo pitkä aikaa miettinyt kodin viherkasvien mullanvaihtoa ja nyt oli sopiva hetki upottaa sormet multaan ja unohtaa maailman murheet. Kävin ostamassa multaa ja muita tykötarpeita, jotta pääsin aloittamaan "viherterapiani". Vaikka minulla ei kovin montaa viherkasvia ole, sain kulutettua multaukseen (ja jälkisiivoukseen) useamman tunnin. Muutaman kasvin kohdalla vaihdoin myös ruukkuja ja innostuin laittamaan vielä pääsiäisruohoakin kasvamaan.




Projektin päätteeksi siivosin vielä kodin ja yhdistelin viikon varrella kotiutuneita kukkakimppuja yhdeksi isommaksi. Monet eri kukat ja värit tekivät kimpusta ihanaa "sekameteliä"(tai coctailia) ja samalla se toi raikkaan tuulahduksen keväästä. Tyytyväisenä päivän saldosta kävin vielä illemmalla saunassa ja katsoin vain sellaisia ohjelmia, jotka toivat minulle hyvää mieltä. En ollut tietoisesti lähtenyt tekemään "koronatonta päivää", mutta ilmeisesti alitajuntani teki tässä kohtaa sen ja ohjasi toimintaani.





 Ja mikä oli päivän opetus minulle? Se, että toisinaan tekee hyvää uppoutua johonkin itselle tärkeään tai mielekkääseen tekemiseen ja unohtaa maailman murheet, edes hetkeksi. Se voi olla vaikka liikkumista luonnossa, musiikin kuuntelua, lukemista tai käsillä tekemistä. Jotain itselle merkityksellistä, josta tulee hyvä ja tyytyväinen olo. Just niitä elämän pieniä iloja!



sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Fiiliksiä viikolta...

Maaliskuun ensimmäinen viikko on ollut jokseenkin erikoinen ja tunnelmat ovat olleet sen mukaiset. Postauksessa olevat kuvat sisustuslehdistä ovat ehkä olleet tämän viikon kohokohtia, sillä koronatilanne on koskettanut myös minua monellakin tapaa...



Maanantaina tein ns. normaalin työpäivän ja osallistuin yritykseni asioissa palaveriin, jossa käsiteltiin Rauman koronatilanteesta tullutta ohjeistusta. Seuraavat päivät menivätkin sitten  koronatunnelmissa, sillä työpaikallani (koulussa) on ollut jonkin verran altistumisia ja minunkin piti reagoida koronavilkun ilmoitukseen. Testiin pääseminen ei ollut automaattista, mutta sain kuitenkin ajan näytteenottoon  ja sen jälkeen negatiivisen testituloksen varsin nopeasti. Tiesin, mistä yhteydestä mahdollinen altistumisilmoitus oli tullut, joten minun kohdallani ei olut erityistä syytä paniikkiin, vaikka kyllä testituloksen tulemista kuitenkin jännitti.

Pari päivää kotioloissa tuli käytettyä tehokkaasti työn merkeissä. Minulla oli aikaa kirjata ja päivittää oppilaiden palavereista jääneitä asiakirjoja, suunnitella tunteja ja hankkia materiaaleja valmiiksi, antaa etäohjeistusta tiimille sekä osallistua yhteen (etä)palaveriin. Työpäiväni eivät olleet siis yhtään sen lyhyempiä kuin muutenkaan, mutta sitäkin tehokkaampia. Moni työnalla roikkunut asia tuli tehtyä ja tekemättömien töiden lista lyheni - ainakin vähän.

Meillä poika siirtyi torstaina etäopetukseen ja oli erittäin positiivista seurata, miten sekä opettajat että oppilaat ottivat etäopetuksen Meetit ja muut käytännöt hyvin haltuun. Viime kevään "koeponnistuksesta" oltiin otettu ihan huima askel eteenpäin ja ilokseni huomasin, että meidän teini ainakin sai opetusta ja opiskeli. Näissä merkeissä jatketaan seuraavat kolme viikkoa ja toivotaan, että se jää siihen...




Perjantaina pääsin taas takaisin töihin. Yleisesti ottaen minulla on töistä poissaoloja todella vähän ja näiden kahden päivän jälkeen olin taas intoa ja energiaa täynnä. Epätavallisen työviikon jälkeen oli mukava aloittaa viikonloppua, johon en ollut suunnitellut tekeväni mitään erikoista. Lauantaina ryhdyin tekemään yritykseni (STAILIAMO) asioita ja siinä menikin mukavasti koko päivä. Kun jostain asiasta innostuu, ei malttaisi oikein pitää taukoakaan ja näin kävi minulle.

Vallitseva koronatilanne ja alkava sulkutila on saanut minut olemaan kotona entistä tiiviimmin. Töissä en käy enää kahvihuoneessa, vaan yritän lopetella työpäivääni ajoissa ja juon kahvini vasta kotona. Välttelen turhaa asioimista kaupoissa ja yleensäkin ylimääräisiä ihmiskontakteja. Äitiäni en ole nähnyt kohta kuukauteen, sillä en ole halunnut ottaa mitään riskiä altistamisesta. Onneksi hän sai koronarokotteen tällä viikolla, joten "tunnelin päässä näkyy jo vähän valoa"...

Kun nyt katson ikkunasta ulos, on vaikea uskoa, että olisi kevät. Ulkona on melkoinen myräkkä ja luulenpa, että tähän päivään suunniteltu ulkoilu taitaa jäädä haaveeksi. Onneksi huomenna uusi päivä ja uusi viikko!