sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Jokavuotinen "jouluharha"

Olen syntynyt päivää ennen joulua, jouluaaton aattona. Tunnustaudun olevani sydänjuuriani myöten jouluihminen, tosin se ei näy toiminnoissani mitenkään erityisemmällä tavalla. Ihailen jossain määrin niitä ihmisiä, jotka pystyvät omistautumaan jouluvalmisteluihin ja tekemään siitä ns. täydellisen joulun, Tiedostan, että se oma joulu on ihan yhtä hyvä, vaikka siihen ei kuulukaan monen viikon valmisteluja ja aaton rekiajelua.



Lapsuudenkodissani äitini loihti meille yltäkylläisen joulupöydän ja minä sain vähän isompana koristella kotia omilla askarteluillani. Rakastin kuusenkoristelua ja sitä, että koti valmistautui juhlaan. En muista, että kumpikaan sisaruksistani olisi ollut niin innostunut koristelusta kuin minä. Lapsuudenkodissani olen kokenut, että se on todellakin ollut meidän lasten juhla, jossa isoveli on lukenut jouluevankeliumin ja me siskot olemme saaneet tehdä jouluesityksiä. Välillä joulua on vietetty isommalla porukalla sukulaisten kesken ja välillä oman perheen kesken. Jouluuni kuuluu paljon ihania, lämpimiä muistoja, joissa tunnelma on jäänyt parhaiten mieleen.




Aikuisena nautin yhä edelleen joulunajan esteettisestä puolesta ja ruokapuoli jää sen sijaan minun osaltani vähemmälle huomiolle. Joka vuosi heittäydyn mukaan aikakauslehtien luomaan jouluilluusioon ja haaveilen tekeväni yhtä jos toistakin jouluvalmisteluja. Itsetehdyt joulukalenterit ja muut askartelut saavat minut innostumaan joka vuosi ja yhtä monta kertaa huomaan joulun jälkeen varsinaisen toteutuksen jääneen olemattomaksi. Minulle joulufiilistely on kuitenkin tärkeätä ja tässä iässä olen jo hyväksynyt sen, että "jouluharhani" kuuluu asiaan. Joka vuosi. 




Olen jo monta vuotta aloittanut jouluvalmistelut (ne vähäiset) marraskuun lopulla, sillä haluan nauttia joulun tunnelmasta jo hyvissä ajoin ennen joulua. Ensimmäiset joulutortut on leivottu isänpäivänä ja piparit leivotaan perinteisesti itsenäisyyspäivänä. Kodin koristelu noudatan vähemmän on enemmän-linjaa ja joulukuusi tuodaan sisälle muutama päivä ennen joulua. Jouluruokien reseptejä olen jo alustavasti silmäillyt ja tänä(kin) vuonna yritän tehdä jotain uutta kokeilua, jos ei muuten niin ainakin jälkiruoan osalta. Joululahjojen hankinta jää perinteisesti viimeisille viikoille, joista yritän selviytyä hyvin suunnitelluilla lahjalistoilla ja "täsmäostoksin". Tänä vuonna oman haasteen tuo pitkäksi venyvät työpäivät, mutta yritän selviytyä lahjarumbasta kunnialla.




Meidän perheen joulumme on muotoutunut vuosien saatossa moneen kertaan; kahden aikuisen ja uusperheen joulusta lapsi perheen jouluksi ja nyt vähitellen aikuistuvan lapsen myötä joulunvietto on jälleen hieman toisenlaista. Tietyt jouluperinteet kuuluvat edelleen jouluumme, mutta elämäntilanteiden myötä niissä tapahtuu väkisinkin muutoksia. Toistaiseksi olemme halunneet viettää kotijoulua, mutta ehkäpä joskus tulevaisuudessa vietämme joulua muualla. Toivon, että en ole aiheuttanut lapselleni mielikuvaa joulustressistä ja -kiireestä tai jonkinlaisesta joulusuorittamisesta. Rakastan perinteitä ja toivon, että olen pystynyt luomaan omalle lapselleni jonkinlaisia joulutraditioita, jossa kiireen ja lahjojen sijaan korostuisi rauhoittuminen, hiljentyminen ja yhdessäolo. 


Tänään vietämme ensimmäistä adventtia ja joulun odotus voi alkaa. Haen ensimmäiset joulukoristeet esille ja taidanpa laitaa joululaulut soimaan...

Hyvää 1. adventtia!



lauantai 19. marraskuuta 2022

Kakun toinen olomuoto

Keittiössä en ole kummoinenkaan kokki tai leipuri, mutta siitä huolimatta innostun aina silloin tällöin kokeilemaan jotain uutta. Etenkin leivonnassa haluan testata erilaisia reseptejä ja niissä menestyminen on hyvinkin vaihtelevaa. Niin tälläkin kertaa...



Olin päättänyt tarjota isänpäivänä miehelleni aamubrunssin ja sen lisäksi leipoa isänpäiväkakun uudella reseptillä. Olin bongannut jonkin aikaa sitten brasilialaisen porkkanakakkuohjeen ja päätin kokeilla sitä. Kakkuvuoan valinnassa otin tietoisen riskin "meni syteen tai saveen"-ajatuksella. Taikina onnistui vielä  ihan hyvin, mutta jo paistovaiheessa tuli pientä ongelmaa, joka todennäköisesti johtui kakkuvuoan hieman epätyypillisestä muodosta. Pidentyneen paistoajan jälkeen kakku irtosi vuoasta huonosti ja kakkupohja mureni epämääräiseksi "kasaksi". 




Lopputulos ei ollut todellakaan sitä mitä olin lähtenyt hakemaan. Kakusta ei saanut tekemälläkään perinteisen näköistä, mutta en halunnut heittää hyvin paistunutta kakkupohjaa poiskaan. Hetken aikaa pyörittelin päässäni erilaisia vaihtoehtoja. Lopuksi päädyin laittamaan kakun tarjolle hieman toisessa olomuodossa tekemällä kakun juomalasiin, Pappilan hätävara-tyylisesti.




Paloittelin ja murustelin kakkupohjan juomalaseihin, jonka jälkeen lisäsin annoksiin kakun reseptin mukaisen suklaakastikkeen. Alkuperäisessä ohjeessa kakkua ei koristeltu erityisemmin, mutta tässä kohtaa päätin olla luova ja hieman rönsyillä. Koska kakku tarjoiltiin nyt annosmaisesti lasista, päätin täräyttää päälle vähän kermavaahtoa ja koristelusuklaata. Lisää ilmettä sain vielä viimeistelemällä annokset aamubrunssilla jääneillä marjoilla.
Muunneltu brasilialainen porkkanakakku à la Satu oli valmis.




Isänpäiväkahvituksessa kakkukupposet maistuivat erinomaisilta eikä kakun hieman toisenlainen olomuoto vaikuttanut menekkiin. Hävikkiä jäi kahden kupin verran ja nekin katosivat jääkaapista muutaman päivän sisällä. Alun pienoinen epäonnistuminen taisi sittenkin kääntyä luovan ongelmaratkaisun myötä voitoksi. 


Vaikuttaa vahvasti siltä, että joulun lähestyessä leipomiskokeiluni heräilee jälleen, jota ei edes hetkittäiset epäonnistumisetkaan lannista.
Toiveikkaana ja ennakkoluulottomasti kohti seuraavaa leivontakertaa...




sunnuntai 6. marraskuuta 2022

Marraskuun alun mietteitä

Edellisenä viikonloppuna siirryttiin talviaikaan ja sen myötä marraskuu jysähti pimeydellä arkeen  kertaheitolla. On tässä positiivisemmallakin ihmisellä hieman asenneongelmaa, miten löytää puhtia arkeen. Työmatkat pidentävät päivää, joten päivänvaloa ehtii näkemään melko vähän.




Vuoden pimeimpänä ajanjaksona viikonlopuista on tullut minulle merkityksellisiä. Pyrin entistä enemmän antamaan aikaa rentoutumiselle ja omalle puuhastelulle. Tiettyjen rutiinien (=kotityöt) tekeminen kuuluu nykyisin viikonloppuun, mutta muuten pyrin tekemään ja olemaan omien fiiliksien mukaan - hiljentämään tahtia ja kuuntelemaan itseäni.




Tunnistan, että uusi työ on vienyt aika paljon voimavarojani ja olen nykyisin armollisempi itseäni kohtaan. Omien työtapojen löytyminen on vienyt paljon aikaa ja uusien esiin tulevien asioiden omaksuminen kuormittaa hetkittäin. Niitä tulee edelleen lähes viikottain. Kaikesta huolimatta työ tuntuu erittäin mielekkäältä, koska se on niin erilaista kuin aikaisempi työni. Se on tuonut opettajan työhöni paljon uutta sisältöä ja näkökulmaa, vaikka se "perustyö" siellä pohjalla onkin.




Viikonloppuisin minulla on alkanut olla enemmän vapaa-aikaa ja se on tuntunut mukavalta muutokselta. Kodin laittaminen on jäänyt pitkäksi aikaa viikkosiivouksen tasolle, mutta nyt huomaan, että minulla riittää enemmän energiaa myös hieman luovempaan ajatteluun. Lähestyvä joulun aika herättelee hetkittäin askarteluinnostustani, vaikka vielä ne ovat ideankeräystasolla muhimassa. Kodin tunnelmassa eletään nyt välivaihetta; hämärähyssytellään ja poltellaan kynttilöitä.


Koska emme voi mitään marraskuun pimeydelle ja lohduttomuudelle,
tehkäämme siitä omalla asenteellamme kuitenkin edes jollain tasolla siedettävämpi.



sunnuntai 30. lokakuuta 2022

Syyslomanen

Heti aluksi täytyy todeta, että onpa ollut mukava syysloma. Hektisen syksyn jälkeen hieman hitaampi viikko on tehnyt pelkästään hyvää. Tuntuu, että olisin lomaillut pitempäänkin.



Olin laatinut lomalle tietoisesti löyhän suunnitelman. Ajatuksena oli, että alkuloman aikana toteutan "to do"- juttuja ja loppuviikon otan rennommin. Heti loman alkuun sain haravoitua pihan lehdistä. Tämä hyötyliikunnan ja ulkoilun yhdistäminen oli juuri oikea "veto". Työmoodi siirtyi ajatuksissa taka-alalle ja tehtävälistan lyhentyminen toi tyytyväisyyden tunnetta ja mielihyvää aikaansaannoksesta.

Alkuviikon tein kolme päivää tiivisti pintaremonttia omistamassani kolmiossa, sillä asuntoon oli tulossa uudet vuokralaiset. Remonttiurakan oli mitoittanut päiviini sopivaksi ja sain tehtyä sen, minkä olin suunnitellutkin. Remontissa minua oli auttamassa myös teinimme ja tuleva vuokralainen. Ilman heidän apuaan olisin joutunut tekemään pidempää päivää, mutta nyt remonttipäivät olivat inhimillisen pituiset ja remontti valmistui ilman sen suurempaa stressiä. 



Loman lopulla tekemisen tahti on tarkoituksellisesti hidastunut. Kotona olen hieman siistinyt paikkoja ja tehnyt mm. tässä postauksen kuvissa näkyvää "pikatuunauksen". Perjantaina kävin äitini kanssa tekemässä kauppareissun, jonka jälkeen menin STAILIAMO:n toimistolle tekemään mm. kirjanpitoa,  ja laskutusta. Illemmalla kävin vielä kahvittelemassa ystäväni kanssa ja "parantamassa maailmaa". Kaiken kaikkiaan sellaista mukavaa lomaohjelmaa, jotka ovat tuoneet paljon hyvää mieltä.

Lauantaille oli alustavasti suunnitellut tekeväni jotain askartelua tai tee -se itse- juttua, mutta aamupäivän kotitöiden jälkeen innostus jotenkin lopahti. Päivään olin sopinut tapaamisen mahdollisen autonostajan kanssa ja siinä kuluikin odotettua enemmän aikaa. Autokauppoja ei tullut ainakaan vielä, mutta loppupäivä (ja iltakin) meni sen jälkeen enemmän tai vähemmän "haahuillessa" kotona ja askarteluajatukset siirtyivät hamaan tulevaisuuteen.



Viime yönä siirryttiin talviaikaan ja selaillessani kalenteria laskeskelin, että jouluun on enää kahdeksan (8) viikkoa! Syksy on mennyt todella nopeasti. Uuden työn tuoma alkuinnostus ja mielenkiinto on pitänyt mielen virkeänä. Lokakuuta on varjostanut iäkkään äitini yleiskunnon huonontuminen ja suru-uutinen tätini miehen kuolemasta. Asioita, jotka muistuttavat elämän rajallisuudesta ja sen arvokkuudesta - hetkistä tässä ja nyt, jossa arkiset ja hyvin pienetkin asiat nousevat tärkeiksi.




Tänään, loman viimeisenä päivänä, ajattelin orientoitua hieman alkavaan työviikkoon. Tapana on vilkaista tulevan viikon kalenteria ja hahmottaa viikon aikataulut (työkuviot, omat menot ja teinin jääkiekkotreenit). Töissä on tiedossa aika paljon palavereita ja erilaisia valmisteluja, joten ihan kevyttä loman jälkeistä viikkoa ei ole tulossa. Opiskelijani lähtevät kahden viikon päästä ensimmäiseen harjoitteluun ja siihen liittyvät asiat ovat minullekin uusia, joten valmisteltavaa riittää. 


Hyvän loman viettäneenä ja levänneenä uskon, että selviän tulevasta ajanjaksosta. Marraskuun pimeimpinä hetkinä tunnelmointi ja sohvan nurkkaan käpertyminen olkoon apuna kaamokseen taltuttamisessa. Mukavaa marraskuuta kaikille - kaikesta huolimatta!



lauantai 15. lokakuuta 2022

Kuulumisia...

Aika näyttää menevän niin nopeasti, että hyvä, kun itse pysyn mukana. Blogissani on ollut hiljaiseloa, koska minusta on tuntunut, että ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Ajattelin kuitenkin kertoa vähän kuulumisia...



Uutta työtä on takana muutama kuukausi ja arki on vaatinut myös uudenlaista sopeutumista. Alkukaaoksen jälkeen olen löytänyt vähitellen tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä. Olen pystynyt pitämään etäpäiviä eikä viikottaiset tuntimäärät ole kohonneet enää ihan mahdottomiksi. Viikonloput olen voinut "pyhittää" vapaa-ajalle ja tämä on meikäläisellä jo melkoinen saavutus. Olen omasta mielestäni selvinnyt tästä kaikesta ihan hyvin, mutta kieltämättä viikon päästä häämöttävä syysloma taitaa tulla oikeaan kohtaan.




Mihinkään ylimääräiseen en ole jaksanut suunnata energiaani. Uuden työkuvion lisäksi iäkäs äitini on tänä syksynä tarvinnut enemmän apua ja huolenpitoa kuin aikaisemmin. Hänen yleiskuntonsa on hiipunut alaspäin ja vauhti hidastunut. Olen halunnut löytää arjestani lisäaikaa hänen luona kyläilyyn tai kauppareissuun. Nämä pienet yhteiset hetket ja pysähdykset ovat tuntuneet kiireisen arjen keskellä arvokkailta.




Opiskelut tulivat viimein minun osaltani tällä erää päätökseen. Siitä huolimatta vapaa-aikaa ei tunnu olevan edelleenkään liikaa. Tällä hetkellä osa vapaa-ajastani menee omistamani asunto-osakkeen pintaremontin parissa, jota teen oman jaksamisen ja aikataulun puitteissa. Lisäksi teinimme jatkaa jääkiekkoharrastustaan, jossa olen vielä suhteellisen aktiivisesti mukana. Liikunnan lisääminen ja suunnitelmat kuntosaliharjoittelun aloittamiselle tyssäsi jo alkusyksyllä, joten sillä saralla ei ole juurikaan kehumista. 




Tänä syksynä olen yrittänyt opetella ottamaan rennommin ja päästää irti jatkuvasta suorittamisesta. Koska olen hyvin tunnollinen, työorientoitunut ja suorituskeskeinen, on tässä ollut aika paljon tekemistä itseni kanssa. Tietokoneen kiinni pitäminen iltaisin tai hetkeksi alas istuminen ja rauhoittuminen on vaatinut määrätietoista asian tiedostamista. Edistymistä on tapahtunut, mutta tekemistä vielä riittää...


Niin, että ihan hyvää tänne kuuluu. Ei mitään dramaattista tai ihmeellistä, vaan sellaista perusarkea höystettynä välillä isompien ja/tai pienempien huolien kanssa - eli sellaista ihan tavallista elämää.



lauantai 24. syyskuuta 2022

Kotihiiren sesonkiaikaa



Syksyn edetessä ja päivänvalon vähentyessä minussa on havaittavissa kotihiiren ominaisuuksia. Pimenevät illat antavat "luvan" hitaampaan elämään ja kotoiluun.



Rakastan hämyistä tunnelmaa ja siksi kynttilöiden polttaminen on jo alkanut. Ilmojen viiletessä kotimme puuhella ja takka lämpiävät joka päivä. Villasukkalaatikon sisältö on otettu käyttöön ja kesävaatteet on siirretty odottamaan seuraavaa sesonkia. 



Olen aina rakastanut vuodenaikojen vaihtelua ja iän myötä niiden jokaisen tarkoitus on muuttunut merkityksellisemmäksi. Kun keväällä kevätaurinko herättelee meidät horroksesta ja kesä on jollain tasolla aktiivisempaa aikaa, syksy saa meidät rauhoittumaan ja siirtymään jonkinlaiseen horrostilaan. Talvella vireystaso on ehkä alimmillaan tai ainakin toisenlainen kuin kesällä. Näinhän luonto toimii ja samaa pätee meihin ihmisiinkin.



Syksy on tällä hetkellä parhaimmillaan. Luonto tarjoaa väriterapiaa ennen kuin se vaipuu pimeyteen ja harmauteen. Jokaisella meillä on omat keinot selviytyä pimeimmästä ajanjaksosta. Minulla se kotihiirenä olemista ja yleistä tunnelmointia. Voi olla, että tänä syksynä aloitan jonkun villasukkaprojektin, mutta minulle tärkeämpää on se, että voin rauhassa möllötellä sohvannurkassa ja poltella kynttilöitä - talvea ja joulua odotellessa....


Miten sinä selviydyt syksystä ja talvesta? 



sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Opintovuoden viimeiset vedot

Syyskuun alussa sain visualisti-opintoni päätökseen ja sen jälkeen minulla on ollut jäljellä enää yhden "ylimääräisen" palvelumuotoiluopintojen suorittaminen. Olen työstänyt sitä oikeastaan koko kesän ja viikonloppuna sain laadittua näyttöön vaadittavat dokumentit kasaan.


Viimeisenä opintona minulla on ollut asiakaskokemuksen kehittäminen ja palvelumuotoilu tutkinnon osa, jonka laajuus on 60 osp. Kyseessä on ollut jokseenkin laaja opintokokonaisuus, sillä visualisti-opintojen ohessa suorittamani muut tutkinnon osat ovat olleet kaikki laajuudeltaan 15 osp. Prosessi on ollut melko pitkä, koska se on vaatinut välillä konkreettista työstämistä tietokoneella ja välillä asioiden pohtimista ja kypsyttelyä. Nyt se on kuitenkin tehtynä, tosin vielä lähettämistä ja arviointikeskustelua vailla.



Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti olla opintovapaalla vuoden loppuun asti, mutta elokuussa alkaneet uudet työkuviot laittoivat opiskeluaikatauluni uusiksi. Tässä on ollut kieltämättä monenlaista painetta, kun on yrittänyt saada viimeisimmät opiskelut suoritettua pois alta ja samalla selviytyä uudesta työstä. Nyt alkaa kuitenkin helpottamaan ja viikoissa alkaa olla enemmän vapaa-aikaa. Aikamoiseen prässiin sitä on tullut itsensä vuoden aikana laitettua, mutta paljon se on myös antanut.





Tiedän olevani määrätietoinen (tietyissä asioissa) enkä luovuta ihan helpolla. Stressinsietokykyni on ollut ajoittain koetuksella ja välillä olen epäillyt sen kestävyyttä, mutta onneksi olen nyt (melkein) maalissa. Blogiskirjoituksistakin huomaa, että viimeisempään vuoteen ei ole paljon ylimääräistä mahtunut. Toivotaan, että opintojen päättymisen myötä blogin sisältö muuttuisi jälleen hieman monipuolisemmaksi. Elämään voisi mahtua välillä jotain muutakin kuin vain työtä, perhe-elämää ja opiskelua - tai ainakin hieman toisenlaisella painotuksella.