lauantai 19. lokakuuta 2019

Arjen "hurlumheistä" - järkeä vai ei?


Olkoon tämä (tämän vuoden) viimeinen postaus aiheesta, sillä tuntuu, että en oikein muusta enää kirjoitakaan...eli siis kiireisestä ja hektisestä elämästä, joka tuntuu valtaavaan lähes jokaisen meidän elämän. Jonkinlainen "kestoaihe" meikäläisellä siis...






Olen pyrkinyt hallitsemaan tätä kiireistä elämää epätoivon vimmalla ja siinä jokseenkin täydellisesti epäonnistuen. Tänä syksynä työ on vaatinut enemmän panostamista kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan. Ja se on ihan ymmärrettävää, sillä uusi koulu, sen toimintakulttuuri ja työtavat ovat vaatineet paljon työstämistä. Työpäivät ovat väkisinkin venyneet pitkiksi, vaikka ylväänä tavoitteena oli yrittää lyhentää työpäivääni. Ajatus on ollut loistava, toteutus peräti surkea. Sisutussuunnittelut olen jo suosiolla siirtänyt vähäksi aikaa taka-alalle odottamaan vähemmän kiireisiä aikoja eli seuraavaa kesää.






Koska olen helposti "vähän kaikesta innostuva"- tyyppi, jonka on vaikea (ilmeisesti) oppia sanomaan ei, on arki ja elämäni jokseenkin vauhdikasta. Ehkä tässä kiireen keskellä helposti unohtuu se tärkein eli itsestä huolehtiminen. Olen pysynyt terveenä, mutta huomaan, että ikääntymisen myöstä työviikosta palautuminen on hidastunut. Ehkä syynä on myös ohjelmoidut viikonloput (kiitos lapsen jääkiekkoharrastuksen). Toivoisin osaavani hidastaa elämääni, mutta tällä hetkellä se on vain kaukainen haave. Arjessa pysähtyminen ja rauhoittuminen olisi varmasti todella tärkeätä ja olen harkinnut vakavissani kokeilevani jossain vaiheessa joogaa tai Mindfullnesia. Arjessa pienet pysähtymiset, ulkoilu ja juoksulenkit ovat minun tapani rentoutua, mutta valitettavasti niistäkin olen joutunut viime aikoina tinkimään. Kesällä alkanutta juoksuharrastusta olen yrittänyt ylläpitää huonoin lopputuloksin. Käyn melko usein itseni kanssa sisäistä keskustelua, onko tässä elämänmenossa edes mitään järkeä...









Olen prosessoinut (ja valittanut) elämän hektisyyttä ja arjen "hurlumheitä" ainakin viimeiset kymmenen vuotta. On ilmeistä, että maailma, työnteko ja arki on muuttunut merkittävästi siinä ajassa. Mukautuvana ja sopeutuvana ihmisenä sinnittelen mukana, hyvin vaihtelevalla menestyksellä. En voi kieltää, etteikö ajatuksissa olisi ollut useamman kerran hyppääminen pois tästä "oravanpyörästä". Siksi olen myös pitänyt vuorotteluvapaavuoden ja opiskellut. Huomaan ajattelevani asiaa nykyisin enemmän kuin ennen, pohtien erilaisia vaihtoehtoja. Olen vakaasti sitä mieltä, että jotain muutosta minun on pakko tehdä, sillä nykyisessä elämäntavassa uupuminen on lähellä.




Asioiden kypsyttely jatkuu ja mihin se johtaa, sitä en vielä tiedä. Elämä jatkuu toistaiseksi samaan tapaan.
Syksyn ruuhkaisin työrupeama on tehtynä ja nyt voin hetkeksi hengähtää. Ensi viikolla lomaillaan  kolmen päivän syysloman merkeissä.
Aion nauttia kiireettömyydestä, hitaista aamuista ja ennen kaikkea kerätä voimia loppu vuoteen.

 Ja ehkä ehdin käymään juoksulenkilläkin...


Voimia ja jaksamista meille kaikille kiireisille!


 





sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Messumatkalle Pariisiin


Pitkään haaveessa ollut messumatka on vihdoinkin toteutumassa. Tammikuussa olen lähdössä Pariisiin!






Olen jo vuosia halunnut osallistua johonkin ulkomailla järjestettyihin sisustusmessuihin.
Haaveena on ollut käydä esim. Tukholman Formex messuilla, mutta sekin on jäänyt vain haaveeksi.
Nyt kuitenkin minulla on mahdollisuus päästä vähän kauemmaksi, Pariisiin, MAISON & OBJET- messuille..
En ole koskaan käynyt Pariisissa ja nyt tarjoutui niin hieno mahdollisuus, jota en voinut ohittaa.
Päätös matkalle lähtemisestä piti tehdä nopeasti, mutta se ei tuottanut todellakaan ongelmaa.
 
 
 
 
 
 
 
Sisustusakatemian kurssilla opiskelijat ja sieltä valmistuneet ovat järjestäytyneet Sisustusosaajiksi.
Sisustusosaajat on Sisustusakatemiasta valmistuneiden sisustusalan osaajien, sisustussuunnittelua opiskelevien sekä alan yritysten verkosto.
Vaikka Sisustusosaajat on ollut olemassa suhteellisen lyhyen aikaa, on sen toiminta ollut aktiivista.Valitettavasti oma aikatauluni ei mahdollista läheskään kaikkiin tapahtumiin osallistumista, mutta Pariisiin lähteminen oli jo niin houkutteleva, etten voinut jättää sitä väliin.
Ja mikä parasta, matkaseurakseni lähtee kurssikaverini Turusta.
 
 
 
 
Kolmen päivän matka tulee olemaan tiivis, sillä yksi päivä on pyhitetty messuille ja muut päivät ovat ns. matkustuspäiviä.
 Meille on tarjottu mahdollisuus tutustua nähtävyyksiin ja shoppailuun, mutta on selvää, että ne jäävät tällä reissulla vähäisiksi.
Varausmatka on jo maksettu ja nyt vain odotellaan malttamattomana tammikuuta.
 
 
Ja voitte vain kuvitella, kuinka innoissani olen tästä!
 
 
 
 
 
 
 

 
 

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Talvivaatteiden päivitystä


Kerrankin olen ollut ajoissa liikkeellä ja sain päivitettyä vaatevarastoani tulevaan talvisesonkiin. Omistan aika monta talvitakkia, mutta viimeisimmästä talvitakin ostamista oli kulunut jo useampi vuosi. Olin jo viime vuonna hakenut talvitakkia huonolla menestyksellä, mutta tänä vuonna sen oikean löytäminen oli helppoa. Perinteisen mustan sijaan valitsin ihan jotain muuta, mutta ei kylläkään yllättävää…





 
 
Olin jo pitemmän aikaa haaveillut uudesta untuvatakista ja selaillut netistä(kin) takkivalikoimia.
Tänä talvena muodissa näyttää olevat pitkät ja hieman runsaamman malliset toppatakit, johon kapean takkimallin jälkeen on hieman vaikea tottua.
Viime viikolla bongasin eräästä paikallislehtemme vaatemainoksesta takin, joka herätti heti mielenkiinnon. Sitä oli pakko päästä katsomaan ja kokeilemaan...
 
 
 
 




Kävin kokeilemassa tätä ihanan keltaista untuvatakkia ja se tuntui heti omalta.
Kokeilin myös toista kapeamman mallista, (mustaa!) ja vieläkin pidempää takkia, mutta sen pituus oli jo hieman hankalan oloinen.
Vaikka keltainen takki on kokoa xs/s, on se huomattavasti väljempi, mihin olen tottunut. Huppu on iso ja takissa on sekä vetoketju että nappikiinnitys. 
Hihansuissa on vielä sisäresorit, joten kylmyys (ja lumi) ei pääse ihan heti iholle. Niinpä ostopäätös tuli tehtyä nopeasti ja lähdin kotiin tyytyväisin mielin.
Uusi takkini tuo mukavaa vaihtelua monen mustan talvitakkikauden jälkeen.
 
 
 
 
 
 
 
 
Pipo- ja kaulaliinaosasto kaipasi myös pientä päivitystä.
Halusin ehdottomasti mustat asusteet, sillä keltaisen kanssa ne ovat hyvä yhdistelmä.
Halusin pipon, jossa on iso tupsu ja tässä mallissa on kivaa vielä tuo oikein-nurin- neulos.
Olen heikkona erilaisiin pipoihin, eikä niitä voi koskaan olla liikaa, varsinkaan mustia!
Akuutti talvivaateongelma on poistunut ja nyt odottelen vuodenajan vaihtumista.
 
 
 
 
Talvi voi minun puolestani vaikka tulla - olen valmis!
 


keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Ikuinen opiskelija(ko)?


Olen aina pitänyt opiskelusta ja itseni kehittämisestä. Kun aikoinaan (sen kolmekymmentävuotta sitten) valmistuin lastentarhanopettajaksi, koulutin ja kurssitin itseäni ahkerasti. Hain lisäoppia kasvatusalalta ja suoritin useampiakin arvosanoja avoimessa yliopistossa.








 
Valmistumisen jälkeen  seuraavien kymmenen vuoden sisällä opiskelin erityislastentarhanopettajaksi ja sen jälkeen vielä erityisluokanopettajaksi. Innostus opiskeluun oli huipussaan ja "urakehitys" nopeaa. Siirryin varhaiskasvatuksen puolelta koulun puolelle ja sielläkin on tullut oltua jo 20 vuotta. Elämässä tuli myös suvantovaihe, jolloin opiskeluajatukset jäivät taka-alalle useamman vuoden ajaksi. Perheen perustaminen myöhemmällä iällä siirsi opiskeluintoa vielä lisää eteenpäin. Lapsen kasvaessa ja elämäntilanteen helpottuessa huomasin ajattelevani opiskelua, mutta tällä kertaa mielessä oli jotain muuta kuin kasvatustieteitä.








Muutaman vuoden pohdinnan ja kypsyttelyn jälkeen jäin vuorotteluvapaalle (vuonna 2015-2016) ja opiskelin Turun Sisustusakatemian kurssilla sisustussuunnittelua. Sen jälkeen hain lisää alan tietoutta erilaisilta kursseilta. Opiskelunälkäni ei tullut vieläkään tyydytetyksi, joten hakeuduin Sataeduun opiskelemaan sisustussuunnittelijaksi ja valmistuin suhteellisen nopeassa aikataulussa (1,5 vuotta) artesaaniksi vuoden 2018 lopussa. Opiskelu oli sen verran rankkaa ja voimia vievä kokemus, että olen pitänyt sen jälkeen pienen hengähdystauon. Huomaan kuitenkin, että sisustusalan lisäopinnot kiinnostavat edelleen. Lisäkursseja on tullut silmäiltyä, mutta olen suosiolla siirtänyt ne odottamaan parempaa ajankohtaa.
 







Mistään pitemmistä opiskelujaksoista en enää haaveile, mutta haluaisin opiskella vielä mm.esteettömyyskartoitusta, julkitilasuunnittelua, stailausta, valokuvaamista, visuaalista suunnittelua ja markkinointia. Kaiken tämän lisäksi minua houkuttaisi yrittäjän ammattitutkinnon suorittaminen, nyt kun pääsin hyvään alkuun "yrittäjäopinnoissani". Osa em. kursseista on muutaman viikonlopun kursseja ja osa vaatisi täysipäiväistä opiskelua ja opintovapaan hakemista. Akuuttiin opiskeluintoon ja tiedonnälkään olen silmäillyt juurikin muutaman päivän kursseja, mutta kieltämättä opintovapaan pitäminen jossain vaiheessa myös houkuttelee. Hitaasti lämpiävänä ihmisenä kypsyttelen asioita kuitenkin rauhassa...
 




 


 
Minulle erityisopettajan työ on edelleen mieluista, mutta en koe sitä enää niin houkuttelevana, että opiskelisin alaa lisää.
Sisustusalassa on minulle vielä niin paljon uutuuden viehätystä, että koen siihen liittyvät opiskelut tällä hetkellä erittäin kiinnostavina.
Yrittäjäopinnot ovat olleet viimeisin opiskelusaavutukseni, josta sain viime viikolla todistuksenkin.
On ollut ihana löytää se "sisäinen kipinä" ja innostus opiskeluun, joka tuntuu vain jatkuvan...
 
 
ja joku rohkea uskaltaa tehdä vielä alanvaihdonkin.
 
 
 
 
Oletko sinä haaveillut opiskelusta tai kenties jopa alan vaihdosta?
 
 
 
 
 

lauantai 28. syyskuuta 2019

Syksyn perinteinen työsuma


Työssäni syyslukukausi on lähtenyt rullaamaan täydellä teholla. Ensimmäiset viikot ovat kuluneet uuden koulun toiminnan käynnistämisessä ja lukujärjestyksen hiomisessa. Paljon on vielä keskeneräisyyttä, jota oppilaat eivät välttämättä edes huomaa ja siitä huolimatta tietyt "pakolliset kuviot" tulee suorittaa syyslomaan mennessä.






Erityisopetuksen puolella se tarkoittaa lähinnä HOJKS-palaverien pitämistä ja kuntoutussuunnitelmien päivittämistä. Valmistautumatta näihin palavereihin ei voi mennä, joten etukäteisvalmisteluja täytyy tehdä ja löytää niiden tekemiseen aika. Koska minulla on luokassani viisi koulunsa tänä syksynä aloittanutta uutta oppilasta, on HOJKS-asiakirjojen laadinta hieman työläämpää. Vaikka ne tehdään nykyisin sähköisesti Wilmassa, on niiden työstäminen opettajalle melkoinen savotta, varsinkin, jos esiopetuksesta tulevan oppilaan asiakirjat ovat puutteelliset.



 




Palaverit olen onneksi onnistunut sopimaan niin, että minulla on kaksi palaveria/viikko, joten työmäärä pysyy kohtuullisena. Tällä aikataululla pystyn pitämään kaikki suunnitellut palaverit ennen syyslomaa ja ehkä myös kirjaamaan ne vanhempien allekirjoitettavaksi. Tiedossa on kuitenkin melkoinen rypistys, sillä valmistaudun jokaiseen palaveriin ja vanhempien kohtaamiseen 100%. Palavereihin on varattu keskimääri 1- 1,5 tuntia, mutta harvoin pysytään aikataulussa. Ensimmäiset kouluvuodet ovat  mielestäni tärkeimpiä vuosia ja siitä syystä yhteistyö vanhempien kanssa on ensiarvoisen tärkeää.
Siksi yksikään palaveri ei ole minulle myöskään ns. "läpi huuto"- juttu.




 

 
 
 
Meille erityisopettajille kuvio toistuu joka syksy ja kevät. Olen asennoitunut siihen, että aina välillä tämä on eräänlaista urakkahommaa.
Silloin ei oikeastaan lasketa tunteja, vaan se työ tehdään; kukin opettaja omalla tavallaan ja tyylillään.
Tiedossa on jälleen melkoinen työsuma, mutta kokemuksesta voin todeta, että siitä selviää.
Tällä viikolla on jo kaksi pidettyä palaveria ja enää viisi jäljellä...
Syyslomaa odotellessa.



Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!



 
 

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Yrittäjän strattivalmennus - kannattiko lähteä?


Voitin viime vuoden lopulla Starttivalmennuksen Facebook-arvonnassa Yritystoiminnan suunnittelu- ja käynnistäminen- kurssin. Se tuli minulle juuri oikeaan aikaan, sillä yritykseni kehittäminen oli jäänyt kaiken muun elämän jalkoihin ja nyt minulle tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus tehdä asialle jotain...







Tämä kurssi on suunnattu ihmiselle, joka pohtii yrittäjäksi ryhtymistä tai, niin kuin minä,  yritystoiminnan kehittämistä ja se on osana laajempaa yrittäjän ammattitutkintoa. Koulutuksen tavoitteena on auttaa yritystoimintaa harkitsevia suunnittelemaan ja toteuttamaan kannattavaa liiketoimintaa. Kurssin aikana laaditaan liiketoimintasuunnitelma ja kannattavuuslaskelmat, jotka käyvät starttirahahakemuksen ja muiden rahoitushakemusten liitteiksi. Minulta nämä toimenpiteet ovat jääneet yritystoiminnan alkumetreillä tekemättä, joten asetin kurssin tavoitteeksi juurikin liiketoimintasuunnitelman tekemisen ja valmiiksi saattamisen.


 

 
 
 

Opiskelu toteutettiin verkossa verkkotapaamisina eli webinaarina ja minulle tämä opiskelutapa oli aivan uutta.
Joka toinen maanantai istuin tietokoneeni ääreen ja olin yhteydessä sekä kouluttajaan  että muihin kurssiin osallistujiin.
Webinaari-istuntoja oli 8 ja jokaisen istunnon jälkeen saimme tehtäviä suoritettavaksi seuraavaksi kerraksi. Neljän kuukauden kurssiin kuului myös kaksi henkilökohtaista ohjauskeskustelua, jossa kurssin kouluttajalta sain sparrausapua ja näkökantoja yritystoiminnan ja liiketoimintasuunnitelman tekemiselle.



 

 
 
 

Käymäni   Yritystoiminnan suunnittelu ja käynnistäminen -jakson (kesto 4kk) jälkeen voisin jatkaa opiskelua valinnaisella tutkinnon osalla (kesto 2kk), jossa voisin syventää osaamista haluamallaan liiketoiminnan osa-alueelta ja suorittaa yrittäjän ammattitutkinnon. Ammattitutkinnon suorittaminen perustuu näyttötutkintoihin ja niitä täytyy olla suoritettuna kaksi. Nyt käynkin melkoista sisäistä kamppailua jatkanko tutkintoon asti vai en. Otin pienen aikalisän ja lupasin pohtia asiaa vuoden loppuun mennessä.
Tutkinnon suorittaminen loppuun houkuttaa, mutta jos päätän jatkaa opiskelua, on sen aika näillä näkymin vasta ensi keväänä.







Nyt neljän kuukauden rypistyksen jälkeen monisivuinen liiketoimintasuunnitelmani alkaa olla valmis ja laskelmat loppuviilausta vaille tehtynä.
Kurssi on ollut todella hyvä ja vaikka se oli minulle ilmainen, on se maksaville osallistujille ollut takuulla hintansa veroinen.
Kurssi ei todellakaan ole ollut mikään "läpi huuto juttu", vaan tässä on ihan oikeasti joutunut pohtimaan ja miettimään asioita.
On ollut hyvin mielenkiintoista kuulla muiden kurssilaisten yritysideoita ja yleensä ajatuksia yrittämisestä.
Joukossa on ollut todella monen eri alan yrittäjää tai yrittäjäksi aikovaa, rohkeita miehiä ja naisia!









Minulla on kokemusta vain tästä yhdestä koulutuksesta, mutta uskoisin, että yrittäjäkurssit yleisesti ovat sisällöltään samankaltaisia. Ja niin kuin sanotaan tieto lisää myös tuskaa. Yrittäjän lakisääteiset jutut (YEL:it, ALV:it, yhtiömuodot yms.) saavat puuskuttamaan ja epäilemään koko hommaan ryhtymistä, mutta kun tieto on oikeaa, uskoisin, että vältytään myös pahemmilta yllätyksiltä. Jos teistä joku harkitsee yrittäjyyttä, suosittelen ehdottomasti jonkun yrittäjäkurssin käymistä, sillä kaiken tarvittavan tiedon saaminen on huomattavasti helpompaa kurssimuotoisena kuin saman tiedon hankkiminen "nettiviidakosta".




  Minulle tämän kurssin käyminen oli ainoastaan ja vain hyvä asia.
Koska minulla on jo yritys ja yrittäjäkokemusta, oli kurssilla paljon tuttua asiaa, mutta myös uutta tietoa.
Sain erinomaista ohjausta yritystoiminnan eteenpäin viemiselle ja ennen kaikkea uskoa itseeni yrittäjänä.
Moni asia on matkan varrella selkiytynyt ja pienin askelin jatkan matkaani eteenpäin.
Ja ehkä intoudun tekemään vielä sen yrittäjän ammattitutkinnon, sillä...



"Vierivä kivi ei sammaloidu"




P.S. Tämä ei ole "maksettu mainos" eikä blogiyhteistyö, vaan omakohtainen kokemus yhdestä yrittäjäkurssista. 

 

 
 

perjantai 13. syyskuuta 2019

Arjen rytmityksestä ja kohtuullistamisesta


Olen aikataulu-ihminen niin hyvässä kuin pahassa. Työelämässä arki rytmittyy väkisinkin työn ja vapaa-ajan välillä. Minulle on tärkeätä hahmottaa tuleva viikko ja elämä ja siksi kalenteri on minulle arjesta selviytymisen elinehto.





Kalenterini säätelee aikatauluni ja elämäni, mitä milloinkin tapahtuu. Arkipäivän ja viikonloppujen menot täyttävät kalenterini vaihtelevasti ja myös määräävät elämisen tahdin. Omaa arkeani (ja kalenteriani) täyttävät tietenkin lapsen jääkiekkoharrastus, johon olen jo tottunut. Viikon treenit ja viikonlopun pelit vievät osan vapaa-ajastani, mutta se ei suinkaan ole minulle "pakkopullaa", vaan pikemminkin elämäntapa. Omia menoja tulee kalenteriin hyvinkin kausiluonteisesti eikä ruuhkaviikoilta voi välttyä.





Aikaisemmin kirjoitin täällä blogissani omasta opettajan työstäni ja sen rajaamisesta. Yritän edelleen olla "oma itseni herra" ja osata tehdä työtä vähän vähemmälläkin panostuksella. Lukuvuoden aloitus on aina työläs, varsinkin nyt, kun olemme aloittaneet lukuvuotta uudessa koulussa ja suurin osa pienryhmäni oppilaista ovat myös uusia. Työajan rajaaminen on tästä syytä ollut hieman vaikeaa, mutta tiedostan koko ajan sen tärkeyden. Työpäivät ovat venyneet välillä väkisinkin pitkiksi, koska työ vaatii tässä alussa paljon suunnittelua ja yhteistyötä muun henkilökunnan kanssa.








Minulle lepo on tärkeää, siksi menen iltaisin aika aikaisin nukkumaan. Jos vain mahdollista, viikonloppuisin yritän nukkua päiväunet tai edes levätä. Suorittaja-tyyppinä tulee vain niin helposti täytettyä se viikonloppukin kaikista tekemättömistä töistä, joita viikon aikana on ehtinyt kertyä. Usein se on  ihan kotihommia, mutta tässä elämänvaiheessa siihenkin on jo tottunut. Iän myötä olen tullut itseäni kohtaan armollisemmaksi ja olen päästänyt irti siitä "hyvä perheen äiti" roolista, joka leipoo, pyykkää, siivoo ja huushollaa kotona jotain koko ajan.
 
 
 





Niinpä minulla jäi tänä vuonna ne kesäkukat istuttamatta ja ikkunat pesemättä ja pystyn elämään asian kanssa vallan mainiosti. Kesäkukkia istutus siirtyi sujuvasti ensi kesään ja tuskin laitan syysistutuksiakaan. Ikkunoista näkee ulos ihan riittävän hyvin ja kohta on jo niin pimeää muutenkin, ettei likaisia ikkunoita kukaan enää huomaa...jos niitä nytkään huomaa. Osa kotitöistä sujuu rutiininomaisesti kaiken muun ohessa, ettei niistä jaksa ottaa edes suorituspainetta. Poika ehdotteli muutama päivä sitten, että pitäisi leipoa jälleen korvapuusteja ja tästä pyynnöstä minun on vaikea kieltäytyä.
 
 
 





Vuosien myötä "pitäisi tehdä"-asenteeni on muuttunut hieman kohtuullisemmaksi. Olen anatanut itselleni luvan ottaa vähän rennommin, vaikka se minun "perfektionismi"-minäni välillä meinaakin ottaa yliotteen. Nyt teen vain sen, mikä todellakin tuntuu välttämättömältä ja loput asenteella "jos ehdin ja jaksan". Tästä syystä myös blogissani saattaa olla välillä epätyypillisen pitkiä taukoja, mutta toivon ymmärrystä tähän. Aika ei (eikä jaksaminen) aina riitä tänne asti, vaikka tämä kiva harrastus onkin. Pyrkimys oman elämän hidastamiseen on nykyisin yksi tavoitteeni, mutta sen toteutus on toistaiseksi ollut hyvinkin vaihtelevaa.
 
 
 
 
Mitenkäs siellä?
Miten sinulla on onnistunut elämän hidastaminen?
Onko sinulla hyviä neuvoja tai vinkkejä minulle tai muille jaettavaksi?