sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Vierailulla Lönnströmin kotimuseolla


Opettajan työssä pääsen välillä viemään oppilaita mielenkiintoisiin retkikohteisiin. Kuluneella viikolla vierailimme Rafael ja Teresia Lönnströmin kotimuseolla, täällä Raumalla. Kotimuseo sijaitsee n 150 metrin päässä kotitalostamme, mutta täällä olen vieraillut vain muutamia kertoja. Retkikohteena se on mielenkiintoinen, sillä koti on pyritty säilyttämään mahdollisimman autenttisessa muodossa.






 Alakerrassa on lukuisa huoneita, joissa on nähtävillä  Teresia Lönnströmin sisustustyyliä. 
Hänen intohimona on ollut kerätä taidetta ja sitä löytyykin jokaisesta huoneesta runsaasti.
Sisustuksesta löytyy paljon hienoja yksityiskohtia ja erityisesti taiteen suuri määrä saa ihastumaan.
 Vitriineissä ja sivupöydillä on pieniä taide- ja koriste-esineitä taidokkaasti aseteltuina. 
 
 
 



Sisustustyyli on melko runsasta, mutta kuitenkin arvokkaan tyylikästä.
Huoneissa kierrellessä yksityiskohtien määrä on huikeaa.
 
 

 
 



Vierailumme aikana saimme kuulla lyhyen historiikin talon ja sen asukkaiden historiasta.
 Teresia Lönnsröm piti mielellään juhlia ja iso ruokasali tarjosi hyvät puitteet niiden järjestämiseen.







Kotimuseosta löytyy monenlaista sisutuksen tyylisuuntaa.
Alakerrassa on hieman hienostuneempaa, yläkerran aulatilassa ja makuuhuoneessa on hieman maltillisempaa.










Yläkerrassa on tunnelmallinen makuuhuone, jossa Teresian vankkumaton tyylitaju jatkuu
 
 
 
 
 
 
 
Jos on kiinnostunut elämänkerrallisista asioista, on tämä Lönnströmin kotimuseo erinomainen vierailukohde.
Täällä voi aistia menneiden aikojen tunnelmaa, ripauksen varakkaan parsikunnan elämää, jossa Teresia eli vielä pitkään leskenä.
Tällaiselle sisustusnälkäiselle miljöö tarjoaa myös erinomaisen katsauksen tyylihistoriaan.
 
 
 
Oli hieno huomata, miten pienet oppilaamme vaikuttuivat hienosta ympäristöstä. He jaksoivat kuunnella opasta ja esittää myös hyviä kysymyksiä. Yläkerran mustavalkoinen televisio ja 70-luvun lankapuhelin herättivät heissä kummastusta. Erityisesti talossa oleva "sisäkön kutsukello" ja portaikossa esillä oleva aserivistö jäivät monen oppilaan mieleen. Tällä museokäynnillä saimme kokea myös palan oman paikkakuntamme historiaa. Uudemmassa siivessä pääsimme vielä tekemään aiheeseen liittyvän väritystehtävän ja kokeilemaan virtuaalilaseja. Totesimme kaikki, että vierailukohde sopii ehdottomasti kaikille, "vauvasta vaariin" ja suosittelen sitä vierailukohteeksi sekä turisteille että  meille raumalaisille.
 
 
 
 

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Kirjahylly vanhoista puulaatikoista


Viime aikoina en ole kovinkaan paljon ehtinyt sisustamaan, mutta nyt ajattelin jakaa teidän kanssanne kivan sisutusvinkin tai oikeastaan DIY-jutun. Toteutin  tämän kirjahyllyn yhdessä stailauskohteessa ja lopputulos oli mielestäni kiva.





 
Olin jonkin aikaa sitten ostanut kolme vanhaa omenalaatikkoa työkaveriltani.
Alkuperäisenä tarkoituksena oli, että kiinnittäisin ne jossain vaiheessa seinähyllyksi meillä kotona.
Seinälle nämä eivät ole vielä ehtineet, mutta sain ajatuksen käyttää niitä eräässä stailauskohteessa.
Pinosin laatikot vain päällekkäin, jonka jälkeen somistin sen kirjahyllyksi. Tosi helppo juttu toteuttaa.
 
 
 




Koska asuntojen stailauksissa huonekalujen tulee olla suhteellisen kevyitä, oli tämä kolmen laatikon kirjahylly oivallinen ratkaisu. Laatikoiden kantaminen ei ollut raskasta ja  niiden kokoaminen tapahtui nopeasti. Kaiken lisäksi lopputulos on vielä hieman persoonallinen, ei ihan designia... eikä tusinatavaraa.
 
 
 
 
 
 
 
 
Vanhoja puulaatikoita voi joku onnekas löytää vielä kirpputoreilta tai sitten voi tuunata uusia laatikoita esim. kalkkimaalilla maalaten.
Laatikoita en kiinnittänyt mitenkään toisiinsa, mutta jos tällaisen toteuttaisi kotona, tulisi osat kiinnittää toisiinsa ja varmuuden vuoksi vielä seinäänkin.
Vaikka meillä kotona sisustustyyli on hieman toisenlainen, minua kiehtoo tällaisten vanhojen tavaroiden yhdistäminen muuhun sisustukseen.
Tietynlainen rouheus ja kerroksellisuus tekee sisustuksesta omaperäisen ja yllättävän.
Puulaatikkoviritelmäni todistaa, että tavaroille voi keksiä uusia käyttötarkoituksia...
 
 
 
ja lopputulos voi yllättää positiivisesti.
 
 
 
 
 
 
 

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Tässä elämän vaiheessa


Tässä päivät ja elämä soljuu vauhdikkaasti eteenpäin. Jostain syystä olen viime aikoina olen miettinyt paljon ikääntymistä ja yleensäkin ihmisen elämän vaiheita. En ole oikeastaan koskaan "kärsinyt" mitään ikäkriisiä, mutta nyt ehkä tunnistan miettiväni ikääntymistä hieman eri tavalla kuin ennen.






 
Luin mielenkiintoisen artikkelin siitä, miten ihmisellä on työelämässä eri vuosikymmeninä erilaisia vahvuuksia ja tunnistin itseni sieltä viiskymppisten joukosta, jolloin alkaa tuntea fysiologisia muutoksia. Nukkumiskykyni on muuttunut ja uusien asioiden oppiminen on hidastunut ja vaikeutunut.  En ole enää innokas kaikelle uudelle niin kuin nuorempana, vaan suhtaudun työntekoon "tasaisemmin", elämän tuomalla kokemuksella. Edelleen olen sitoutunut työhöni ja teen sitä koko sydämelläni, mutta mukaan on tullut myös aimo annos maltillisuutta...ja ehkä jopa realismia. Tulevat muutokset työssäni koulumaailmassa uusine opetussuunnitelmineen eivät saa minua vastustamaan muutosta, mutta en ole myöskään siellä innokkaimpien joukossa. Suotakoon se nuoremmille työkavereilleni, jotka pystyvät oppimaan ja omaksumaan asioita nopeammin ja keneltä löytyy myös enemmän virtaa ja jaksamista.
 
 
 
 
 
 



Eläkeikä häämöttää jossain tulevaisuudessa ja työelämässä tulisi pystyä jaksaa olemaan vielä ainakin 15 vuotta.
Siihen liittyvät asiat pyörivät päässäni ehkä kaikkein eniten. Mitä ja miten  haluan tehdä työtä, tai mikä elämässä ylipäätään on tärkeintä?
Terveys, hyvä parisuhde ja yleensäkin suhteellisen tasapainoinen elämä ovat tietenkin se "pääprioriteetti", mutta työn tärkeyttä ja sen mielekkyyttä pohdiskelen paljonkin, onhan se iso osa tämän hetkistä elämää ja omaa hyvinvointia. Huomaan väsyväni nopeammin ja aina viikonloppu ei meinaa riittää palautumiseen.
Koska en ole enää nuori, en tee työtä samalla tavalla kuin ennen. Tämän lisäksi maailma muuttuu...ja minä sen mukana.
 
 
 
 




Olen saanut lapsen piirun alle nelikymppisenä ja tällä hetkellä meillä eletään mielenkiintoista murrosikäisen lapsen ja kahden menopaussia elävien ihmisten arkea. Välillä kuohuu ja tunteet ovat pinnassa. Yritän ymmärtää sekä murrosikäisen että omia mielialanvaihteluja vaihtelevalla menestyksellä. Valittelin täällä blogissani alku vuodesta yöheräämisistäni, mutta syyksi olen löytänyt juurikin vaihdevuodet. Jotenkin sen asian toteaminen tuntui vapauttavalta. En ole enää nuori ja kehossa tapahtuvat asiat alkavat muistuttaa ikääntymiseen liittyvistä asioista. Näin luonto on päättänyt -  ja hyväksyn asian mukisematta.
 
 
 
Yritän kuitenkin joka päivä oppia jotain uutta ja säilyttää uteliaisuuteni...
 
 
 
Näillä ajatuksilla toivottelen kaikille mukavaa viikonloppua!
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Pientä kevään ryhtiliikettä


Tämän vuoden alussa kirjoitin blogissani jonkinlaisia henkilökohtaisia tavoitteita tälle vuodelle. Ne eivät olleet mitenkään järisyttäviä, suuria mullistuksia, vaan enemmänkin elämän sisältöön vaikuttavia, ajanhallintaan ja elämän laatuun, liittyviä juttuja.






Oli oikeastaan hyvä, että kirjasin ne ylös, sillä aika ajoin olen käynyt muistuttamassa itseäni niistä.
 Nyt kun alkoi maaliskuu, huomaan, että olen pysynyt melko hyvin tavoitteisani ja suunta näyttää oikeanlaiselta.
Liikunta on pysynyt päivittäisessä kuviossa mukana. Työmatkat sujuvat pääsääntöisesti kävellen.
Tämän lisäksi olen aloittanut lapseni kanssa pienen lihaskuntoilun, jossa harjoittelemme muutamia lihasryhmiä.
Alakerrassa meillä on huone, jossa jumppaamme ja tsemppaamme toisiamme muutaman kerran viikossa...
ja yhdessä se on  paljon mukavampaakin.


 

 
 

Hiihtoloman jälkeen päätin myös vähentää sokerin syöntiä (jälleen kerran).
Edellisen kerran pystyin olemaan "karkkilakossa" puolitoista vuotta, mutta oikeastaan viime kesänä makeanhimoni ryöpsähti jälleen.
Sokerin vähentäminen ei tarkoita totaalikieltäytymistä, mutta selvää vähentämistä. Yhtään karkkia en ole syönyt, mutta yhden leivoksen ja pullan olen nauttinut.
Tässä makeisremontissa olen vähentänyt myös sipisen syöntiä, sillä sitäkin lajia on tullut syötyä ihan liikaa.
Herkutella saan edelleenkin, mutta kohtuudella.








Viimeisin ryhtiliikkeeni olen tehnyt ajankäytössä. Perjantain olen pyhittänyt "tietokoneettomaksi päiväksi".
Tämä tarkoittaa sitä, että kun perjantaina lähden töistä ja suljen tietokoneen, en aukaise sitä myöskään kotona.
Tietokoneella tulee helposti tehtyä töitä tai muuten vaan eksyttyä internetin ihmeellisen maailmaan. Huomaamatta sen ääressä menee tunti jos toinenkin.
Olen todennut sen muutenkin melkoiseksi "aikasyöpöksi", joten myös muina päivinä pyrin sulkemaan tietokoneen viimeistään klo 19.00.
Sen jälkeen pyhitän aikaa itselleni ja perheelleni. Loppujen lopuksi aika pieni asia, jolla on ollut ajankäytöllisesti suuri merkitys.
 


 
Elämäntapamuutokset eivät meikäläisen kohdalla tapahdu yhdellä rysäyksellä vaan hitaasti. Näillä pienillä ryhtiliikkeillä pyrin terveellisempään elämään ja parempaan elämänlaatuun. Tällä hetkellä työ(t) vie ajastani liian iso osan, mutta sillekin on tehtävissä jotain. Kaiken tämän kirjoittamani ohella työstän koko ajan ajatuksissani tulevaisuuttani, lähinnä töiden osalta. Olen asettanut itselleni jonkinlaisia askelmerkkejä tai välietappeja, joita kohti menen. Katse suunnattuna eteenpäin - hitaasti, mutta varmasti.
 
 
 
Sillä tosiasia on, että jos haluaa elämäänsä muutosta, täytyy se lähteä omasta itsestä.
Niin yksinkertaista se vain on.
 
 





keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Kohinalla kohti kevättä


Niin se vain on todettava, että kevät on täällä ihan pian. Helmikuu on vaihtumassa maaliskuuksi ja kalenteri alkaa täyttyä erinäisistä menoista ja tapahtumista. Valon lisääntyessä huomaan, että energiataso alkaa lisääntyä... ja hyvä niin.







Töissä uuden koulun suunnittelu ja henkilökunnan "sisäänajo" alkaa näkyä. Kalenteriin on merkattuna päiviä, jolloin lähdemme tutustumaan samankaltaisiin kouluihin, joissa toteutetaan opetusta avoimessa oppimisympäristössä, uuden opetussuunnitelman mukaisesti. Kuukauden sisällä vierailemme kahdella koululla (Porissa ja Turussa) ja sen lisäksi meillä on yksi koulutusiltapäivä uuden koulun henkilökunnalle, joten tiedossa on pitempiä (ja taatusti mielenkiintoisia) koulutuspäiviä.
 
 
 

 
 

Kotona kevään tulo ei näy vielä mitenkään. Koti kaipaisi kunnollista kevätsiivousta, mutta ainakin toistaiseksi se inspiraatio ja aika puuttuu.
Maaliskuun (ja vähän huhtikuukin) viikonloput menevät vielä tiiviisti pojan jääkiekkoharrastuksen parissa, joten perusteellisempi kevätsiivous saa vielä odottaa.
Jotain pientä piristystä kuitenkin kaipaisin.
 
 
 
 
 

Piristyksestä puheen ollen, sillä tällä viikolla saatiin ystäväni kanssa lyötyä lukkoon mukava naisten virkistyspäivä Turkuun. Lähdemme toukokuussa kolmen naisen porukassa shoppailemaan, syömään ja hakemaan kulttuurielämystä. Samalle kuulle on alustavasti sovittu muutakin hupailua, sillä työporukka on järjestämässä jäähyväisristeilyä lopetettavalle koulullemme ja sen henkilökunnalle. Kaiken tämän lisäksi meidän perhe on lähtee toukokuun lopulla lomareissulle Turkkiin, joten yhdessä kuukaudessa taitaa olla tapahtumia enemmän kuin minulla oli viime vuonna yhteensä.
 
 
 
 
 
 




Tänään kävellessäni töistä kotiin pysähdyin ottamaan tämän postauksen kuvia. Niistä huomaa hyvin, miten kevät tekee tuloaan.
Läheinen joki on reunojaan myöten täynnä lumien sulamisvesiä, linnut laulelevat ja sorsat näyttävät hakevan jo omaa puolisoaan.
Vaikka säätiedotus ennustaa jälleen kylmenevää säätä, on ilmiselvää, että talven selkä on taittunut.
Luonnossa kaikki näyttää vielä pysähtyneeltä, vaikka todellisuudessa siellä käy jo kova kuhina.
 
 
 
 Oikein energistä loppu viikkoa teille kaikille!
 
 
 




sunnuntai 24. helmikuuta 2019

"Liikuttava loma" Vuokatissa


Viime vuotiseen tapaan suuntasimme tänä vuonna Vuokattiin hiihtoloman viettoon. Kohde todettiin sen verran monipuoliseksi paikaksi, että lomakohteen valinta oli helppoa. Vuokatti tarjoaa perheille hyvän mahdollisuuden harrastaa liikuntaa monipuolisesti, sillä tekemistä löytyy varmasti.







Meille ykkösasia oli tietenkin laskettelu ja Vuokatin rinteet tarjoavat ihan sopivasti haastetta vähän jokaiselle taitotasolle.
 Ostimme hissiliput koko loman ajaksi ja vain viimeisenä päivänä emme jaksaneet enää lähteä laskettelemaan.
Kelit vaihtelivat tällä kertaa todella paljon; aluksi oli tuulista, sitten suhteellisen lämmintä, mutta suttuista keliä.
Torstaina saatiin lasketella kirpakassa pakkaskelissä ja viikkoon mahtui yksi lumimyräkkäpäiväkin.






 
Viime vuotiseen tapaan päivän ohjelma toistui samanlaisena lähes joka päivä.
Aamulla herätys 7.30-8.00 välillä, aamupala mökillä ja sitten laskettelemaan. Taukoja pidettiin silloin kuin siltä tuntui.
Mökille tulimme iltapäivällä laittamaan "kunnon ruokaa" ja illaksi lähdimme vielä tekemään jotain muuta mukavaa aktiviteettia: pulkkailua, keilailua, kylpylää. Perjantai taisi olla ainut poikkeus, kun pojat (ja minä) halusimme mennä heti aamulla SuperParkkiin ja siellä päivä venyi niin pitkäksi, ettei meistä ollut enää rinteeseen lähtijöiksi.
 
 
 
 
 




Kohteena Vuokatti on hyvä talvilomakohde, sillä laskettelun lisäksi siellä riittää paljon muutakin aktiviteettia.
Vuokatissa on ymmärtääkseni myös hyvä latuverkosto murtomaahiihtäjille, mutta meidän porukasta vain isäntä kävi muutaman kerran kokeilemassa lajia.
Meillä muilla "murtsikat" pysyivät tiukasti auton katon suksiboksissa, vaikka läheinen Nuasjärvi olisi tarjonnut loistavat hiihtomahdollisuudet.








Meille Vuokatti on myös matkustamisen (autoilun) suhteen ollut hyvä kohde, sillä täältä Länsi-Suomesta matkaan saa kulumaan aikaa n. 8 tuntia, riippuen kuinka monen pysähdystaktiikalla mennään. Matkanteko on istuinlihaksille siedettävä ja tähän aikaa vuodesta se sujuu vielä valoisan ajan aikana. Mökkivarauksien suhteen kannattaa näin sesonkiaikaan olla hyvissä ajoin liikkeellä, sillä meilläkin kohtuuhintaista majoitustarjontaa oli enää vähän tarjolla.
Saimme kuitenkin ihan oivallisen mökin suhteellisen lähellä rinnettä, jossa viihdyimme loman ajan erinomaisen hyvin.




Lomaviikko meni oikein mukavasti (ja nopeasti) Vuokatin maisemissa ja edelleen voin suositella kohdetta lämpimästi. Loma tuntui todellakin lomalta eikä työasiat pahemmin pyörineet ajatuksissa. Minulla oli reissussa mukana tietokone, mutta aukaisin sen vain kerran koko loman aikana. Tarkoituksena oli tehdä jonkinlaista blogipäivitystä paikan päällä, mutta päätin olla myös "blogilomalla". Tällaisen aktiiviloman ja totaalinollauksen jälkeen arkirytmiin palautuminen voi tuntua hieman takkuiselta, mutta eiköhän siitä selviä. Lomasta on jäljellä enää mukavat muistot kuvina...ja iso pyykkikasa pesuhuoneen lattialla. Paluu arkeen voi alkaa!





keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Jonkin sortin "ekoteko"


Tämän vuoden tavoitteena on ollut lisätä liikuntaa. Koska säännölliset ryhmäliikuntatapahtumat on tällä hetkellä laskettu pois, olen pyrkinyt lisäämään hyötyliikuntaa ihan tavallisessa arjessa. Meikäläisen kohdalla se tarkoittaa yksinkertaisesti kävelyn lisäämistä eikä mitään muuta.







Olen jo pitemmän aikaa onnistunut jättämään auton kotiin useamman kerran viikossa ja tehnyt työmatkani kävellen. Koska työpaikka on vain 1,5 km:n päässä, ei ole ollut edes tarkoituksenmukaista hurauttaa autolla töihin, koska matka taittuu kävellenkin n. 15 minuutissa. Kävelyyn menee tietenkin hieman enemmän aikaa, mutta tämän olen pysynyt ottamaan huomioon aikatauluissa aika hyvin. Kieltämättä totaalikävelyyn en ole pystynyt, mutta työmatkakävelyä olen pystynyt lisäämään reilusti.


 





Liikunnan lisäksi tuntuu, että olen muutenkin vähentämässä turhaa autoilua. Meillä välimatkat kaupungin sisällä ovat melko lyhyet, joten kävellen pääsee melko hyvin joka paikkaa, kunhan vain on riittävästi aikaa. Samalla tuntee tekevänä jonkinlaista ilmastotekoa, kun ei talvipakkasilla käynnistä autoa pienten reissujen takia lainkaan, säästän luontoa ja tietenkin myös rahaa. Tällä hetkellä kävelen viikon aikana useammin kuin käytän autoa. Tämä henkilökohtainen ekotekoni ei ole suuren suuri, mutta minulle merkittävä, sillä saan tästä päätöksestäni kuitenkin sen liikunnallisen hyödyn. Siksi aion jatkaa itseni kävelyttämistä jatkossakin.
 
 
 
 
 
 
 
Kävellessä minulla on aikaa hengähtää ja joskus jopa pysähtyä ottamaan valokuvia.
Viimeaikaiset luontokuvat ovat kaikki työmatkani varrelta ja niistä kuvista huomaa hyvin, miten kelit ovat vaihdelleet.
Tämän postauksen kuvat ovat viime viikon alusta ja nyt lumimassat ovat sateiden myötä huvenneet merkittävästi.
 
 
Kevät taitaa sittenkin tehdä tuloaan...