keskiviikko 15. elokuuta 2018

Ja kuinkas sitten kävikään...


Taisin edellisessä postauksessa puhua jostain lempeästä arkeen palaamisesta. Totuus on ollut kuitenkin hieman karumpaa. Päivät työpaikalla ovat venyneet pitkälle iltapäivään. Sen jälkeen on pitänyt jo kiirehtiä kotiin tai hoitamaan kaupungille juoksevia asioita. Illat ovat menneet tiiviisti tietokoneella istuessa tai lasta kuskatessa jääkiekkotreeneihin...







Samalla kun olen aloitellut erityisopettajan työtäni, olen työstänyt myös kahden asiakkaan tilaamaa sisustussuunnitelmaa.
Toinen niistä on hieman laajempi rintamamies-talon pintaremontti ja toinen 60-luvun talon keittiöremontti.
Molemmat projektit etenevät, mutta onneksi hieman eri tahdissa. Työstän näitä syksyn aikana ja samalla viimeistelen vielä opintojani.
Onneksi toinen näistä sisustustöistä on näillä näkymin  myös se viimeinen (puuttuva) näyttötutkintoni.








Kesätyöni Sisustustalo Kodinonnessa päättyi runsas viikko sitten ja nyt teen siellä vain pientä tuurausta silloin tällöin.
Olen lupautunut auttamaan heitä satunnaisesti  ja ihan hyvä niin, ettei kesällä oppimani asiat pääsisi ihan kokonaan unohtumaan.
Tosin huomaan jo tässä lyhyessäkin ajassa putoavani "kärryiltä" liikkeen arjesta ja siellä olevista asioista.
Tämän postauksen kuvat ovat myymälästä, tosin esillepano on kuvien ottamisen jälkeen jo muuttunut.
 
 
 
 




Ja sitten on tuo liikunta puoli. Tällä hetkellä päivät on buukattu sen verran täyteen, ettei liikunnalle ole juurikaan jäänyt aikaa, vaikka kuinka yrittäisin aikatauluja järjestää. Stressihän siitä(kin) tulee. Toivotaan, että "täysbuukkaus" kuitenkin hellittäisi lähiaikoina. Koska elämässä tapahtuvat asiat pyörivät nyt melko pientä piiriä, on jutun aiheetkin hieman hakusessa...eikä aina viitsisi ruikuttaa samoista asioista.
 
 
 
Siksipä nostan kädet ylös ja totean, että pieni blogitauko taitaa olla (taas) paikallaan...
 
 
 
 

perjantai 10. elokuuta 2018

Lempeästi paluu arkeen


Minä aloitin koulutyön tällä viikolla ja meidän perheen koululainen aloittaa oman koulurupeamansa maanantaina. Taitaa olla kaikkien edun mukaista, että meillä arkeen palaaminen tapahtuu hieman vaiheittain...






Kahtena päivänä töissä on hoidettu koulun arkeen liittyviä asioita.
Onneksi aamuheräämiset ovat olleet inhimilliseen aikaan, sillä molemmat päivät ovat alkaneet vasta klo 9.00.
Minulle työhön palaamista helpottaa myös se, että suurin osa oppilaistani ovat ns. vanhoja oppilaita (jos 7-8 vuotiaista voi nyt niin sanoa) ja luokallani aloittaa vain kaksi uutta oppilasta. Lisäksi oman luokkani koulunkäynnin ohjaajat ovat ennestään tuttuja ja jo melkoisia konkareita muutenkin.
Tarkoitus on vielä lisätä arkeen pieni annos liikuntaa. Noin vuosi sitten, nilkan loukkaamisen jälkeen, juoksulenkit jäivät, mutta nyt olen aloitellut sitäkin. Tavoitteena on tehdä 2- 3 juoksulenkkiä viikossa ja ehkä aloitan vielä jonkun säännöllisen (ohjatun) liikuntaharrastuksen...






Pojalla arkeen palautuminen on alkanut vähitellen, sillä jääkiekkotreenit alkoivat kaksi viikkoa sitten. Lomapäiviin on tullut hieman enemmän sisältöä, kun viikossa on ollut 2-3 treeniä. Onneksi vielä ensi viikolla koulussa on ensimmäisen viikon ajan lyhyemmät päivät, joten koulun aloitus ja treenien yhdistäminen sujunee hieman helpommin sekä lapsella että meille aikuisilla, jotka vielä joudumme (ja saamme ) olla treenikuskina. Aikataulujen säätäminen alkaa varsinaisesti vasta sitä seuraavalla viikolla, kun lukujärjestys ja treeniaikataulut synkronoidaan keskenään.
 
 
 
 
Meillä isäntä jäi pois "työelämän oravanpyörästä" melkein kaksi vuotta sitten ja se on ainakin jonkun verran helpottanut meidän arjen pyörittämistä. Meillä sentään se on vielä kohtuullista, kun ei ole kuin yksi lapsi ja hänellä yksi harrastus, mutta jotain säätämistä tässäkin yhtälössä vain on. Kieltämättä töistä on mukava palata kotiin, kun kotona on joskus valmis ruoka tai koti on siivottu. Pieniä, mutta suuria asioita arjen (ja kiireen) keskellä. Kesäloman ja opintovapaan jälkeen arki ei suinkaan ole mikään "peikko", vaan tuntuu jopa hyvältä. Elämiseen tulee taas toisenlaista sisältöä; säännöllisyyttä ja rytmiä. Siitähän minä pidän.
 
 
 
Tervetuloa tavallinen arki! 
 
 
Mutta nyt kuitenkin viikonlopun viettoon...
 
 
 
 
 

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Pientä "kisaväsymystä" ilmassa...


Olen pakertanut opiskelutehtävieni kimpussa koko kesän. Ei tosin jokapäiväisesti, mutta kuitenkin. Viimeisistä kolmesta näyttötutkinnoistani kaksi nivoutuu yhteen, joten niitä olen työstänyt enemmänkin. Tällä viikolla olen yrittänyt saada niitä epätoivon vimmalla valmiiksi.









Näyttötutkinnossani olen perehtynyt vanhojen talojen korjausrakentamiseen, jonka pohjat olen tehnyt Power Point-esityksen.
Olen lukenut alan kirjallisuutta, selaillut nettiä, osallistunut keväällä kaksipäiväiselle vanhojen talojen sisutuskurssille ja käynyt muutaman kerran Rauman Tammelan korjausrakentamiskeskuksessa. Tietoa olen kerännyt sisustamisen, en niinkään korjausrakentamisen, näkökulmasta. Siitä huolimatta näyttötutkinnossani on pieni perehdytys esim. hirsitalojen historiaan ja vanhoihin pintamateriaaleihin. Voi olla, että joskus voin hyödyntää historiaosuutta esim. kurssimateriaalina, mutta ensisijaisena tehtävä sen on ollut olla pohjustuksena (teoriapohjana) toiseen näyttötutkintooni, jossa olen tehnyt sisustussuunnitelman siskoni 1920-luvun hirsitaloon.



 





Sisustussuunnitelman olen tehnyt makuuhuoneeseen pintamateriaalien osalta. Tällä samalla periaatteella idea on kuitenkin "monistettavissa" talon muihinkin tiloihin. Materiaalivalinnoissa olen pyrkinyt huomioimaan korjausrakentamisen periaatteita, joten ne ovat olleet sen mukaiset; mahdollisimman hengittävät ja luonnonmukaiset. Koska minulla on  kokemusta aiheesta vielä suhteellisen vähän, on tehtävän/suunnitelman tekemiseen mennyt paljon aikaa.
Tutkimusmatka on ollut samalla mielenkiintoinen ja opettavainen.






 
 
 
Nyt sisustussuunnitelma alkaa olla kuitenkin viimeistelyä myöten valmiita. Menekkilaskelmat ja kustannusarviot on laskettuna ja huonekortti tehtynä. Värimaailman pyrin tekemään rauhalliseksi ja kuinka ollakaan sisustuksen yhdeksi pääväriksi tuli jälleen (inhokkivärini) vihreä. Tapeteissa ja seinissä sävy on kuitenkin kauniin vaalea. Lattia uusittaisiin, joten se maalattaisiin kuultovärillä vaalean harmaaksi (Kelo). En halunnut uudesta lattiasta peittomaalattua, sillä näin lattia olisi kevyempi. Katto pysyy edelleen valkoisena, kuten huoneen kaikki listat. Mielestäni materiaalivalinnat sopivat hyvin hirsitalon henkeen ja tyyliin.
Nyt kun suunnitelma on tehtynä, olisi se hieno nähdä myös valmiiksi toteutettuna...





Kaksi näyttötutkintoani ovat (melkein) valmiita. Enää puuttuu papereiden laittaminen esityskuntoon ja varsinainen näyttötutkinto. Sen jälkeen pitäisi koota vielä kolmannen näyttötutkinnon materiaalit "kirjoihin ja kansiin", joka onneksi on laajuudeltaan hieman pienempi. Vähän alkaa ilmassa olla pientä kisaväsymystä, mutta kyllä nämä tästä vielä puserretaan. Jos ei muuten, niin vaikka väkisin...









sunnuntai 5. elokuuta 2018

Elokuun kukkaloistoa...ja ajatuksia


Tänä kesänä meidän pihalla ei kukkaloistosta ole ollut tietoakaan, ellei rikkaruohojen rehottamista ja kukkimista oteta huomioon. Puutarhanhoidosta en ole jaksanut ottaa paineita, joten pihamaa on ollut jokseenkin luonnontilassa. Nurmikkoa on sentään muutaman kerran leikattu ja muutama kukka istutettu ruukkuihin. Siinä kaikki. Kävin eilen, matkalla äitini luokse, pikaisesti Seminaarin puutarhalla ja näkymä siellä oli aivan erinäköistä kuin viimeksi kesäkuussa käydessäni…







Kuivasta ja helteisestä kesästä huolimatta kesäkukkamaalla kukki monenlaisia kukkia.
Alku viikon myrsky oli runnellut hieman puutarhassa, mutta kukkien väriloisto oli edelleen nähtävissä.
 
 
 
 


 
Kesäkukissa loistavat useat eri värit.
Kukinta näyttää monissa istutuksissa olevan loppusuoralla, enteillen päättyvää kesää ja lähestyvää syksyä. 
 
 
 






 
 
 
Auringonkukka on tämän ajanjakson ehdoton suosikkini.
 
 
 
 
 
 
 
Puutarhassa oli myös lasten tekemiä juttuja, joista tässä yksi.
Kiva tuoli-idea kesäkukkien joukkoon..
 
 
 
 
 
 
Nämä marjapensaiden variksenpelättimet saivat minun sympatiat puolelleen.
Ihania oppilaiden tekemiä luomuksia, jotka toimittavat tärkeätä tehtävää puutarhassa
Näitä katsoessa ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle.



Alkavalla viikolla palaan töihin kouluun, sillä torstaina ja perjantaina on suunnittelupäivät, jolloin valmistelemme lukuvuoden aloitusta. En tiedä johtuuko juurikin tästä "koulurytmistä", mutta koen elokuun jonkinlaisena uuden ajanjakson alkuna, vähän niin kuin uusi vuosi. Tunnelmat ovat aina hieman jännittyneet ja odottavat, sillä tässä vaiheessa ei vielä tiedä, miten lukuvuosi (ja arki) lähtee sujumaan. Meillä lapsella alkaa viimeinen alakouluvuosi ja sekin tuntuu kummalliselta, sillä vasta äskenhän hän aloitti koulutaipaleensa.




Hieman sekalaisissa tunnelmissa aloitellaan siis viimeistä lomaviikkoa...
 
 


 

torstai 2. elokuuta 2018

HUIKEE reissu!


Tässä reissussa kävi niin, että matkan aluksi emme oikein tienneet minkälainen päivä olisi tulossa. Lähdimme äiti-lapsi porukalla Porin Yyterissä sijaitsevaan Huikee- kiipeilypuistoon hieman varovaisin mielin. Alkumatkalla meinasimme tehdä jopa täyskäännöksen, sillä keli oli sateista. Pieni säätiedustelu Porin suuntaan sai meidät kuitenkin jatkamaan matkaa ja hyvä niin, sillä muuten olisimme jääneet paisti tästä todellakin huikeesta kokemuksesta... ja päivästä.







Perille päästyämme suuntasimme suoraa Huikee kiipeilypuistoon. Aluksi saimme tietenkin kunnolliset kiipeilyvarusteet ja lyhyen perehdytyksen, jonka jälkeen olimme ns. omillamme. Aloittelimme hieman helpommista radoista, mutta halusimme myös hieman haastetta.



 




Radat olivat suunniteltu ja rakennettu superturvallisiksi. Siitä huolimatta paikkapaikoin kyllä tätä äitiä välillä hirvitti (pääsääntöisesti enemmän ja välillä vähemmän), sillä kun radalle päättää lähteä kiipeilemään ei paluuta enää ole. Siellä ei voi keskeyttää, vaan sinun on pakko jatkaa "etapilta" toiselle radan loppuun asti.




 




Minulle eteneminen oli helpompaa, sillä lapseni pituus (hieman yli 150cm) ja varovaisuus asetti paikka paikoin haasteita hänelle. Oli hieno huomata, miten hän tsemppasi ja taisteli omia pelkoja vastaan ja oli selvästi tyytyväinen, kun pääsi tekemään loppuliun ja rataosuus oli selvitetty. Menimme helpot radat kaikki ja keskivaikeista menimme vielä kaksi, joten kaiken kaikkiaan kävimme seitsemän erilaista rataa läpi. Aika hupeni ja huomasimme, että kaksi ja puoli tuntia kiipeilyä oli mennyt todella nopeasti. Jokainen meistä oli hiestä märkänä, mutta todella tyytyväisiä tähän kiipeilykokemukseen.



 





Kiipeilyn jälkeen pääsimme kokeilemaan vielä maastopyöräilyä FAT-pyörien kanssa ja tämä jos mikä olikin vasta hienoa!  
Paksurenkaisilla pyörillä pääsi liikkumaan ketterästi maastossa eikä aivan pienet töyssyt tuntuneet missään.
 Pyöräilyreitti oli suunniteltu kivasti kulkemaan kangasmaastoisessa metsäpoluilla ja eteneminen oli hauskaa.
Mehän hurahdimme tähän lajiin välittömästi. Tätähän voisi tehdä useamminkin.




 
 


 
Syömisen jälkeen lähdimme kävellen vielä Yyterin uimarannalle uimaan päivän hiet pois. Vesi oli sopivan vilpoista ja uimareissu teki todellakin hyvää.
Tämän jälkeen olimme valmiita lähtemään kotiin päin, suhteellisen väsyneinä, mutta onnellisina, sillä olimme viettäneet todella mukavan päivän.



 
 




 
Retkikohteet täytyy nykyisin valita vähän sen mukaan mitä lapset haluavat, sillä luulen, että nämä yhteiset äiti-lapsi-reissu voivat lähivuosina olla sellaista harvinaista herkkua. Porin Huikee on meidän alueella lähin seikkailupuisto, joka on siis ulkona. Tämän päiväisen kokemuksen jälkeen en voi muuta kuin suositella paikkaa. Henkilökunta oli avuliasta ja mukavaa ja paikallinen palvelu pelasi muutenkin kiitettävästi. Jos haluat lähteä kokemaan hieman jännitystä (ja korkeita paikkoja) ja ehkä jopa ylittää itsesi, on Huikee loistava paikka siihen. Se ei valitettavasti sovi pienille lapsille, mutta Yyterin hiekkaranta sen sijaan on näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka ihan koko perheelle.




 
 
 

 
 
Lähetän vielä ison kiitoksen Tiilalle ja Eelille, että saimme jakaa näin huikean päivän kanssanne! 
Tällä porukalla olemme tehneet kahtena kesänä äiti-lapsi- reissut ja nyt suunnittelimme, jos ensi kesänä lähtisi "seikkailemaan" Ruotsin puolelle
Katsotaan, saadaanko vielä silloin pojat mukaan. Toivottavasti, sillä yhdessä tekeminen ja kokeminen on ihan parasta! <3





 
 
 
 
 

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Lopun alkua...


Heinäkuu alkaa kääntyä lopuilleen ja samalla ajatukset siirtyvät vähitellen kesä(loma)n päättymiseen. Kesä on ollut kelien puolesta lomailijoiden kulta-aikaa ja se kirjataan muistoihin helteisenä ja aurinkoisena ajanjaksona. Minulle kesä on ollut monella tapaa poikkeuksellinen ja nyt lomakauden päättyessä moni asia tulee päätökseen.








Kesän aikana olen työstänyt kolmea eri näyttötutkintoa ja ne alkavat olla viimeistelyä (ja näyttötutkintoa) vaille valmiita. Näiden lisäksi minulla on vielä  yksi opiskeluun liittyvä kurssitehtävä (tuolin suunnittelu) tekemättä ja sen jälkeen tämän naisen opiskelut on saatu päätökseen. Näillä näkymin tutkintoni olisi hyvinkin valmis jouluun mennessä. Asia tuntuu vähän epärealistiselta, sillä opiskelutahti on ollut tiivistä ja valmistuminen on tuntunut kaukaiselta asialta. Vuosi sitten aloitin opiskeluni, enkä silloin oikein tiennyt mihin olin hyppäämässä mukaan. Opiskelun ja työn yhdistämisessä on ollut omat haasteensa, mutta onneksi minulla on koko ajan ollut perheen tuki takana...ja se loppusuora häämöttää... vihdoinkin.







 
Kesätyöni Sisustustalo Kodinonnessa on myös päättymässä. Viikkojen aikana olen oppinut asiakas-ja myyntityöstä paljon. Sisustusmyyjänä toimiminen vaatii monien asioiden laaja-alaista hallitsemista, varsinkin kun liikkeen "repertuaariin" kuuluu lähes kaikki sisustamiseen liittyvät asiat (sisustustavaroiden, huonekalujen, kankaiden, sisustustekstiilien suunnittelu ja ompelu, asiakastiedustelut ym. ym. ja tähän lisäksi vielä myyntityöhön liittyvät jutut; kassasta hinnoitteluun ja hyllyttämiseen). Kesän aikana olen ollut sellaisessa opissa että "oksat pois". Ja juuri nyt, kun tuntee hallitsevansa edes jotain, tämä pesti päättyykin. Olo on jopa hieman haikea, sillä olen todellakin pitänyt työstäni...ja ennen kaikkea työporukasta, joka on ollut ihan huippua!








Koska kesäni on ollut työntäytteinen, tunnen samalla myös jo hieman helpotusta.
Kieltämättä on mukava saada joitakin asioita päätökseen, jotta voin aloittaa jotain "uutta".
Koulujen alkaessa menen perutyöhöni erityisopettajaksi ja paluu ns. normiarki alkaa.
Olotila voi olla jopa hieman epätodellinen, kun ei ole koko ajan jotain hommaa menossa.
 
 
 
 
Tosin, itseni tuntien, tilanne (ja tunne) on melko varmasti vain väliaikaista...




perjantai 27. heinäkuuta 2018

Johan nyt on markkinat!


Meillä täällä Raumalla vietetään parhaillaan Pitsiviikkoa. Kaupunkia ei meinaa tunnistaa omakseen, sillä yleinen tunnelma poikkeaa yleensä niin rauhallisen (ja hiljaisen) kaupungin meiningistä. Koko viikon ajan on  ollut erilaisia tapahtumia ja loppu viikosta tänne rantautui vielä Kansainväliset suurmarkkinat...









Kävimme eilen miehen kanssa kiertelemässä helteisessä alkuillassa ja ihmettelemässä kaikenlaista tarjontaa. Myyntipisteitä oli n. sata ja nimensä mukaisesti todellakin kansainvälistä. Tämän vuoden erikoisuutena taitaa olla australialainen kengurun lihaa myyvä piste, mutta meiltä jäi tämä herkku kokeilematta.







 
Myyntipisteet oli keskitetty suhteellisen pienelle alueelle ja kanaalin molemmin puolin.
Kojujen välissä oli suhteellisen helppo kulkea ja kyllä meillekin mukaan lähti pala puolalaista juustoa, rankalaista leipää ja saksalaista bretzeliä.



 
 
 
 
 
Myös Vanhassa Raumassa on ollut tapahtumia koko viikon. Ihmisiä on liikkeellä paljon ja tunnelma on rentoa ja leppoista.
Minulla on ollut tapana kierrellä erilaisissa pihakirpputoreilla, mutta tänä vuonna se on jäänyt väliin työkiireiden takia.
 
 
 


 
 
Eilen Raumalle valittiin perinteisesti uusi pitsimissi ja tänään on tiedossa kunnon hulinaa, kun täällä on Mustan Pitsin yö.
Tapahtumana se on ainutlaatuinen meillä päin, sillä arviolta siellä käy 20 000 ihmistä...
ja siis yhden illan aikana.




Minulle ilta on siinä mielessä poikkeuksellinen, että olen Sisustustalo Kodinonnessa ns. iltavuorossa eli liike on auki klo 23.00 asti.  Lupailivat helteisten kelien jatkumista, joten tiedossa on suhteellisen hikinen ilta. Täytyyhän tällainenkin päästä kokemaan...