keskiviikko 24. helmikuuta 2021

Koronakurjimuksen keskellä

Meillä täällä Raumalla koronatilanne muuttui kahdessa viikossa dramaattisesti. Koronatartuntoja ja altistuneita kirjataan päivittäin, joten tilanne ei voi olla vaikuttamatta myös omaan elämään...





Tilanne koskettaa enemmän tai vähemmän melkein meistä jokaista täällä satakunnan alueella. Meillä Raumalla tartunnan saaneita tai altistuneita on väkilukuun suhteutettuna paljon. Todennäköisesti jokaisella meistä on joku lähipiiristä; tuttu, tutun tuttu, naapuri, työkaveri tai sukulainen, joka on sairastunut tai altistunut. Satakuntalaiset terveysviranomaiset ja kunnat haastavat nyt kaikki mukaan yhteiseen kampanjaan, jolla tähdätään koronaviruksen pysäyttämiseen. Kampanja kestää n. kolme viikkoa, 14.3. asti ja sillä pyritään vaikuttamaan kannustavasti kaikkien satakuntalaisten käyttäytymiseen eli pysymään mahdollisuuksien mukaan kotona.  Hiihtolomalla meidän perhe on pystynyt noudattamaan suositusta hyvinkin, mutta mikähän tilanne mahtaa olla lomien jälkeen, kun ihmiset palaavat töihin ja kouluihin. Pelkkä ajatuskin jo vähän hirvittää...




Olosuhteiden pakosta en ole myöskään käynyt tapaamassa äitiäni kohta kolmeen viikkoon. Hän odottaa pääsyä rokotukseen ja me aikuiset lapset yritämme nyt välttää, ettei äiti-mummi altistuisi. Jos viime keväänä vähän ahdisti kaiken sen tuntemattoman edessä, niin nyt ahdistaa vähän enemmän, koska  koronatilanne on akuutisti olemassa meidän raumalaisten arjessa. Synkistelyyn en aio ruveta, mutta kieltämättä päässä pyörii monenlaisia tuntemuksia...




Koronakurjuus jatkuu vahvempana kuin kertaakaan aikaisemmin. Onneksi kotona voi tehdä monenlaista eikä ulkoilukaan ole (vielä) kielletty. Rokotukset eivät tässä kohtaa pelasta ja tilanteen kanssa täytyy vain elää. Ei tässä oikein muutakaan voi...


Jaksamista meille kaikille edelleen!




lauantai 20. helmikuuta 2021

Siirtymäriittiä lomalle

Meillä alkoi hiihtoloma, mutta en pääse oikein "lomamoodin", jos en pääse järjestämään ja siivoamaan kotia ensin...




Työhuoneessa oli melkoinen kasa erilaisia paperikasseja ja kaikenlaista sälää vähän joka puolella. Siivoukset ovat jääneet viimeisen kolmen viikon työkiireiden vuoksi vähiin ja tavaraa oli kertynyt sekä lattioille että tasoille. Huoneen siivous ja järjestäminen oli enemmän kuin ajankohtaista. Mutta ensin tein vielä muutaman työasian pois alta, jonka jälkeen pääsin varsinaiseen siivousprojektiin.





Siivoushuumassa imuroin myös koko talon, sillä pölypalleroita vilisi melkoisesti jokaisessa huoneessa.  Lisäksi pesin useamman koneellisen pyykkiä, joten tiedossa olisi muutaman päivän vapaa myös kotitöistä. Olen huomannut, että siivousprojekti toistuu minulla usein lomien alussa. Työpöydän järjestäminen tavararöykkiöistä ja kodin yleissiivouksen tekeminen tuntuu olevan minulle eräänlainen riitti, jonka jälkeen saan lopullisen lomavaihteen päälle. 




Päivän huseeraamisen jälkeen oli enemmän kuin mukavaa lösähtää sohvalle. Kodin siivoaminen ja pään "sisäinen" järjestäminen työasioista auttoi nollaamaan lomaa edeltävän hektisen jakson. Mihinkään lomareissuun ei meidän perhe lähtenyt tänä vuonna, mutta sen sijaan lomafiilis haetaan  mökkeilystä ja kotoilusta. Nyt vain nautitaan!



lauantai 13. helmikuuta 2021

Viikko viipottaen

Tämän oli tiedossa jo etukäteen, että tästä viikosta tulisi töiden puolesta hieman työläämpi. Kuluneeseen viikkoon oli sovittuna oppilaiden palavereja useammalle päivälle, joiden lisäksi onnistuin buukkaamaan vielä muutaman menon työpäivän päätteeksi...





Viikko on nyt mukavasti ns. pulkassa ja täytyy sanoa, että on ollut melkoista viipotusta. Minulla on tapana, että jokaisen oppilaan palaveriin valmistaudun kunnolla. Varsinaisessa palaverissa vanhempien kohtaaminen on joka kerta ainutlaatuinen ja tärkeä tapahtuma, johon haluan panostaa. Haluan, että vanhemmilla tulee olo, että he tulevat ihan oikeasti kuulluksi ja erityisen herkkänä täytyy olla silloin, kun perheessä tai koulussa on haastetta. Vaikeistakin asioista täytyy pystyä keskustelemaan ja täytyy todeta, että tässä kohtaa työvuosista ja elämänkokemuksesta on jotain hyötyä. Keskustelujen jälkeen on kyllä aika puhki ja jos samalle päivälle on sattunut sopimaan kaksi palaveria (niin kuin minulla oli torstaina), ei sen päivän jälkeen oikein mihinkään järkevään toimintaan enää kykene.





Tällä viikolla osa luokan henkilökunnasta oli alkuviikolla pois, joten päivien kulkua joutui muuttamaan ja suunnittelemaan uudestaan. Tähänkin on jo tottunut, mutta sekin vaatii aina vähän ekstralatausta. Kaiken tämän normihässäkän lisäksi olen kuluneella viikolla työstänyt työpäivän jatkosi muutamaa STAILIAMO:n asiaa. Mieluisia asioita nekin ovat olleet, mutta ne ovat venyttäneet työpäivää pitemmäksi. Palautuminen on ollut painottunut enemmänkin sohvalla löhöämiseen kuin aktiivisiin kävelylenkkeihin, mutta suotakoon se minulle. Lisäksi selkäni kipeytyi torstaina, joten olen ollut hieman liikuntarajoitteinen muutenkin.





Viikonloppuna ajattelin (yrittää) ottaa vähän rennommin, vaikka taisi tähän viikonloppuunkin jäädä muutama asia työnalle. Aion nimittäin pitää ensimmäisen sisustusaiheisen (ja ilmaisen) webinaarin sunnuntaina. Sitä täytyy vähän harjoitella ja työstää muutamaa muutakin juttua eteenpäin. Joskus asiat vain  tuntuvat kasautuvan enemmän...ja joskus taas vähemmän. Ihmeellisesti sitä vain selviää. 



Taputan itseäni olkapäälle ja tässä kohtaa viikkoa voin olla jo tyytyväinen. Olen hengissä... ;)

 



lauantai 6. helmikuuta 2021

KERTA KIELLON PÄÄLLE

Vaikka olen helposti inspiroituva ja jokseenkin impulsiivinen ihminen, on minulle päätösten tekeminen toisinaan pitkä prosessi. Varsinkin asiat, jotka liittyvät omaan elämään. Pohdin, pyörittelen ja haen vaihtoehtoja sekä usein vietän unettomia öitä, jotta saan jonkun asian pähkäiltyä riittävän perusteellisesti. 





Viimeisemmästä täysipäiväisestä opiskelujaksosta tulee tänä keväänä kuluneeksi kolme vuotta ja sen opiskelurupeaman jälkeen päätin, että en lähden enää opiskelemaan, ainakaan mitään "sen suurempaa". Työpaikalla oli silloin tulossa suuria muutoksia, kun olin mukana uuden koulun aloituksessa ja päätin keskittyä vain siihen. Aikaa on nyt kulunut, ja kuinkas ollakaan, mieleni on vallannut jälleen uudet opiskeluajatukset. 





Olen pyöritellyt asiaa jo pitemmän aikaa ja olen saanut tehtyä jonkinasteisen henkisen päätöksen, että lähden vielä opiskelemaan. Nyt ongelmana on tehdä päätös, mitä lähden opiskelemaan, sillä vaihtoehtoja tuntuu olevan vähän liikaa. Ykkösvaihtoehto on suorittaa visualistin opinnot, jotka kestäisivät n. vuoden verran ja toinen vaihtoehto olisi suorittaa positiivisen psykologian opinnot. Näiden lisäksi minua kiinnostaisi opiskella myös palvelumuotoilua tai tuotekehitystyön erikoisammattitutkintoa. Vähän on siis sillisalaattia nämä meikäläisen opiskeluvaihtoehdot...





Näillä näkymin minulla olisi tarkoitus jäädä syksyllä opintovapaalle. Lähtökohtana on tietenkin se, että minut hyväksytään ensin opiskelemaan. Opiskelun olen miettinyt sille pohjalle, että voisin suorittaa sen aikuisopintotuella. Erityisluokanopettajan työstäni olisin pois yhden lukuvuoden, jonka jälkeen katson tilanteen taas uudestaan. Pidän työstäni paljon, mutta iän myötä huomaan tarvitsevani hieman hengähdystaukoa, jonka opiskelu voi minulle tarjota. Viimeisestä opiskelukokemuksesta tiedän, että työn ja opiskelun yhdistäminen on liian rankkaa, joten  täysipäiväinen opiskelu on minulle ainoa vaihtoehto. Myös elämäntilanteeni on sellainen, että se mahdollistaa opiskelun; perhetilanne on hyvä ja taloudellisestikin tulemme pärjäämään. 


Haluan lähteä vielä kerran toteuttamaan haaveitani, oppimaan uutta, haastamaan itseni, kokemaan innostumista ja onnistumista. Siinäpä aika monta hyvää syytä, jotka motivoivat minua edelleen. Mites on? Onko siellä ruudun takana vielä jonkinlaisia opiskelu-tai urasuunnitelmia?






sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Tammikuun kootut

Kulunut kuukausi on mennyt todella nopeasti. Arki soljuu päivä kerrallaan eteenpäin ja viikonloppu tuntuu tulevan yllättävän nopeasti. Tähän postaukseen tein jonkinlaisen yhteenvedon kuluneesta kuukaudesta; tekemisistä, ajatuksista ja tunnelmista...





* Olen nauttinut näistä talvisista keleistä ja ns. kunnon talvesta.

*Sain tehtyä perheen miehille villasukat.

* Tammikuun puolessa välissä aloin tekemään pienimuotoista lihaskuntoharjoittelua kotona.

* Yksi tammikuun tavoite oli, että olisin käynyt kokeilemassa hiihtämistä. Noh, tavoite jäi saavuttamatta.

* Sain vihdoin ja viimein varattua ajan optikolle ja uusittua silmälasini. Samalla tuli tilattua uudet aurinkolasitkin.

* Olen osallistunut kahteen mielenkiintoiseen webinaariin. Toinen on ollut sisustukseen liittyvä kertauskurssi ja toinen on ollut vähän pitempi "nettikurssi".





* Olen kunnostautunut työmatkakävelyssä. Auto on jäänyt kotipihalle todella usein. Hyvä minä!

* Työasiat olen pystynyt pitämään jollain tasolla aisoissa, enkä ole kokenut (vielä) sen suurempaa stressiä.

* Olen työstänyt paljon yritykseni asioita ja työ jatkuu edelleen. Koronasta huolimatta olen uskaltanut suunnitella tulevaisuutta ja elämää eteenpäin.

* Tammikuun alussa kävi sisustussuunnittelijaystäväni (Unelmaneliöt) luona Eurassa hakemassa vähän buustia ja vertaistukea. Olipa kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa.

* Haastoin itseni mukavuusalueeni ulkopuolelle ja olen luonnostellut webinaarin, jonka olisi määrä tulla eetteriin helmikuussa. Aiheena vuoden 2021 sisustuksen trendit.





* Korona-arki on alkanut tuntumaan toisinaan hyvinkin puristavalta. Nyt, kun ilmaantuvuusluvut alkavat täällä näyttämään suurilta, tekisi mieli linnoittautua vain kotiin. Sosiaaliset kontaktini ovat rajoittuneet minimiin. 

* Jotenkin tuntuu, että energiavarastoni ovat olleet tammikuussa vähän vähissä. Olen ollut kotitöissä vähän saamaton ja aika monta asiaa on alkanut uhkaavasti kerääntymää "To do"-listalle. Olen ollut kuitenkin itselleni armollinen ja uskon, että kevätauringon myötä vireystilani kohoaa jälleen...



Tammikuun voin pistää nyt hyvillä mielin ns. pakettiin. Helmikuulle on töissä luvassa jonkinlaista matalalentoa, sillä oppilaiden HOJKS-rumba alkaa taas pyöriä. Tiivistä työsarkaa on vielä kahlattavana ennen hiihtolomia ja samalla taustalla "kummittelee" viime kevään uusinto etäkouluun siirtymisestä. Päivä kerrallaan mennään kuitenkin eteenpäin ja toivotaan, että pysytään terveinä.




sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Suunnitelmia, suunnitelmia...

Olen hyvin helposti innostuvaa ja inspiroituvaa ihmistyyppiä. Varjopuolena tässä on se, että ideoita tuppaa olemaan vähän liikaakin ja osa näistä jää puolitiehen tai kokonaan toteutumatta. Tästä, ehkä vähän rasittavastakin,  puolesta saavat tuntumaa sekä läheiset ihmiset että työkaveritkin. 





Työssäni erityisluokanopettajana teen sekä lyhyen että pitkän aikavälin suunnitelmia, joita sitten muokataan (tai joutuu muokkaamaan) kulloisenkin tilanteen mukaan. Usein suunnitelmiin tulee joku muutos, sillä koulumaailmassa tilanteet saattavat vaihtua nopeastikin. Työkokemuksen myötä näihin on jo tottunut ja pystyn muuttamaan suunnitelmiani nopeastikin, joskus jopa parempaan suuntaan. En voisi tehdä työtäni kuitenkaan suunnittelematta, sillä se toimii kuitenkin opetukseni pohjana ja eräänlaisena runkona. Suunnittelu luo työlleni jonkinlaiset raamit, vaikka välillä tuntuukin, että olen jonkinlainen tapahtuman tuottaja tai ohjelmatoimisto. Nykyisin suunnittelen joka sunnuntai tulevan viikon tunnit ja teen niihin jonkin verran etukäteisvalmisteluja. Vähän olen yrittänyt opetella rajaamaan työaikaani, mutta sunnuntaisuunnittelu pysyy tiukasti tavoissani.





Viime aikoina olen osallistunut monenlaisiin webinaareihin ja saanut jälleen uutta mietittävää ja pohdittavaa; sekä elämääni (=unelmiini) että yrittäjyyteeni.  Olen jonkin aikaa jo ideoinut sisustuspalveluja tarjoavana yritykseni, STAILIAMO:n konseptia enemmän itseni näköiseksi. Prosessi jatkuu edelleen, mutta vähitellen palaset alkavat myös loksahdella paikoilleen. Olen suunnitellut pitäväni ainakin yhden ilmaisen webinaarin ja keväämmällä muutamia maksullisia sisustuskursseja. Olen siis tekemässä jotain sellaista, mitä en ole koskaan ennen tehnyt...tai näin olen ainakin suunnitellut. Sisustuskursseja ole pitänyt aikaisemmin kansalaisopistolla, mutta nyt ajattelin kokeilla niiden pitämistä "omiin nimiin" ja hieman toisella tavalla. Vielä täytyy tehdä hienosäätöjä, mutta kevään aikaan selviää toteutuuko suunnitelmani...





Tietynlainen suunnitelmallisuus (ja suunnittelu) kuuluu elämääni aika vahvastikin, vaikka tiedän että elämä ei vain aina mene niin. Olen hyvin kalenteri- ja aikataulukeskeinen ihminen ja sellaiset extempore asiat ovat minulle vähän haasteellisia. En voisi kuvitellakaan lähteväni esim. äkkilähdöllä jonnekin. Uskon kuitenkin vahvasti niihin suunnitelmiin (ja haaveisiin), joita prosessoin tälläkin hetkellä. Mielessäni on monta mielenkiintoista asiaa, ideaa ja haavettakin, mutta kaikesta en voi ihan vielä kertoa. Kevään kuluessa ainakin muutama vireillä oleva asia saa jonkinlaisen päätöksen ja niistä kuulette myös täällä blogissani, joten olkaahan kuulolla. 


Valitettavasti tämän postauksen kuvat eivät  ole omiani, sillä viikonloppu meni sen verran tiivisti suunnitelmien parissa, etten ehtinyt edes valokuvaamaan mitään järkevää. Seuraavaksi saunaan ja tänään tavoitteena päästä vielä ajoissa nukkumaan, sillä huomenna edessä taas arkea ja aherrusta. 







sunnuntai 17. tammikuuta 2021

"RATI RITI RALLA..."

Tuli talvi, halla...ja se on kerrassaan ihanaa. Viime vuoden ns. talven jälkeen tämä talvi on jo tähän mennessä ollut luksusta. Lunta on tullut riittävästi ja viime viikon pakkaspäivät ovat tuoneet todellista talventuntua...




Aika monen kanssa on muisteltu ja ihmetelty, mitä viime talvena on tehty, kun perinteiset talvihuvit jäivät melkeinpä kokonaan pois. Meillä päin ei päässyt luistelemaan kuin tekojäälle, hiihtäminen ja pulkkamäessä oleminen ei ollut lumettomassa kaupungissa edes mahdollista. Piti sellainenkin ihme nähdä, että meri ei oikeastaan jäätynyt lainkaan ja eikä lumitöitä tarvinnut tehdä. Saimme jonkinlaista tuntumaa ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja siitä, mitä meidän talvemme tulevat kuitenkin tulevaisuudessa ehkä olemaan.





Nyt kuitenkin nautitaan luonnon tarjoamasta talven ihanuudesta; kauniista lumisesta luonnosta ja pakkaslumen narskumisesta kenkien alla. Viime viikon muutama auringonpilkahdus toi välittömästi positiivista mieltä ja töissä oli ilo nähdä, miten lapset nauttivat lumessa peuhaamisesta. Nyt on kelit sen verran kohdillaan että kaikenlainen liikkuminen ja oleminen ulkona on ihan parasta. Voi olla, että jossain vaiheessa meikäläinenkin kaivaa sukset "naftaliinista" ja lähden kokeilemaan sivakoimista. Se on ainakin varma, että kävelylenkkejä tulee ainakin tehtyä...!!!





 Varma talven ja tammikuun merkki minulla on perinteiset tulppaanit. Tulppaaninippu on helppo napata kauppareissulta mukaansa ja tuoda kotiin vähän vaihtelua. Meillä isäntä ehti ostamaan ensimmäisen kimpun ja miten kivasti se tuokin väriä ja eloa huoneeseen.


Touhukasta ja energistä viikkoa kaikille!