sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kasvien bongailua


Poikamme sai koulusta kesätehtäväksi koota perinteisen kasvion. Tosin nyt ei enää  keräillä ja prässätä kasveja, vaan tähän(kin) on otettu nykytekniikka avuksi...






Tehtävänanto tuli viimeisellä kouluviikolla, jotta dokumentointi pystytiin aloittamaan riittävän ajoissa. Muutamien kasvien osalta kukinta oli jo loppusuoralla, erityisesti tänä keväänä. Tehtävänä on kuvata kasveja vähintään 25 kpl, joiden pitää olla luonnonkasveja. Oppilaat kuvaavat kasvit kännyköillään ja tekevät niistä vielä Powerpoitn-esityksen. Jotta kuvat ovat taatusti omia, on niissä oltava joku henkilökohtainen tunnistin, esim. avaimenperä.
 
 
 
 




Lapsen koulutehtävän myöstä olen alkanut itsekin seurailemaan tienvierustoja, puistoja ja polun varsia.
Hauska lisäapu tuli yhdeltä oppilaan äidiltä, joka vinkkasi tähän kasvibongaukseen sopivan Appsin: Seek by inaturalist - nimisen. 
Koska minulla ei ole iPhonea, latasi poika sen omaan kännykkäänsä ja kävimme kokeilemassa sitä yhdessä.
Tunnistus tapahtuu englannin kielellä, joten samalla oppii vähän englantiakin. Hauskaa ja tehokasta.
Vähän niin kuin aikuisille suunnattua Pokemon-metsästystä, mutta sopii siis koko perheelle.
 
 
 
 
 

Voi olla, että on olemassa muitakin aiheeseen liittyviä kännykkäsovelluksia, mutta tästä on nyt meillä kokemusta. Toistaiseksi sinivuokko ja kissankello eivät ole löytyneet, mutta niiden korvikkeeksi on taltioitunut mm. rentukka. Meillä on tainnut käydä niin, että minä bongailen kasveja ja poika käy niitä jälkeenpäin kuvaamassa. En tiedä sitten kummalle tämä on mieluisampi tehtävä. Ilmeisesti allekirjoittaneelle.
 
 
 
 
Joten ei muuta kuin ylös, ulos... ja bongailemaan kasveja!!!
 
 
 
 
 
 
 
 

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Ammattikirjallisuutta


Ostan sisustuskirjoja usein niiden kauniiden kuvien takia. Viime aikoina sisustuskirjahankintani ovat johtuneet hieman toisenlaisesta tarpeesta. Kuukauden sisällä olen ostanut kaksi perinnerakentamiseen liittyvää kirjaa ja yhden fiilistelykirjan…






Näiden kirjahankintojen takana on olemassa ihan oikeat ammatilliset perusteet.
Työstän todennäköisesti jossain vaiheessa pintaremontteja, jotka toteutettaneen 50-ja 60-luvun taloissa.
Varsinaisesti projektit käynnistynevät vasta syksymmällä jälkeen, mutta tiedonhankinta on  jo käynnissä.
Varsinaisia suunnitelmia teen vasta sitten, kun toimeksiannoista on tehty viralliset sopimukset.
 
 
 
 

 

Opiskeluissa viimeisimmät kolme näyttötutkintoani tulevat pohjautumaan tavalla taikka toisella vanhoihin taloihin.
 Teen vanhaan hirsitalon sisustussuunnitelman, jota varten teen pienen tiivistelmän hirsirakentamisen historiasta.
Varisnaisen sisustussuunnitelman tulen tekemään hieman korjausrakentamista sivuten, joten tiedon hankinta on välttämätöntä.
 

 
 
 
 
Vielä en ole ehtinyt lukemaan kirjoja, mutta silmäilyä ja selailua olen tehnyt enemmänkin. Jokainen kirja tulee takuulla olemaan minulla käytössä.
Perinnemestari- kirjoja täytyy lukea tarkemminkin, kun taas Rintamamiestalo-kirja kelpaa puhtaasti fiilistelyyn.
Tuhti kirjapaketti, johon on perehdyttävä tänä kesänä tarkemminkin,
 
 
joten tässä kohtaa toivoisin muutamia sateisia päiviä...!?!
 
 
 

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Työpöytäahdistusta...


Työhuoneeni on viime aikana ollut aika kaoottisessa muodossa. Keskeneräiset työt ovat kerääntyneet työpöydälle epämääräisiin kasoihin ja myös muualla huoneessa on työn alla olevia juttuja. Työhuone näyttää todellakin työhuoneelta...





Koska työhuone ja -pöytä olivat epäjärjestyksessä, se ei todellakaan houkutellut kasautuneiden töiden ääreen.
Vaikka pöytäni on suhteellisen iso, alkoi se tuntumaan ahdistuttavan pieneltä.
Lomakelokerikko ja sen ympäristö oli täynnä kaikenlaista paperilappusta.
 
 
 
 



Koska minulla on kesän aikana työn alla sekä sisustussuunnitteluun että opiskeluihin liittyviä asioita, oli tämä tavarakaaos laitettava järjestykseen.
Työhuoneeseen oli kerääntynyt tapettirullia, stailauksessa käytettäviä sisustusesineitä, kirjapinoja ja epämääräisiä muovikasseja.
Minun on melkeinpä mahdotonta työskennellä, jos työpöytäni tai sen ympäristö on epäjärjestyksessä.
 
 





Tällä hetkellä minulla olisi huutava tarve jonkinlaiseen kirjahyllyyn mappien ja kirjojen säilytykseen.
Ratkaisin asian niin, että siivosin työhuoneeni vaatekaapista muutaman hyllyn tärkeille mapeille ja tavaroille.
Työpöytäkaaokseen ostin kirjakaupasta muutaman lomakelokerikon lisää ja siivotessa selasin papereitani läpi.
Paperipinojen ja kaikenlaisten lippujen ja lappujen hävittäminen sekä työpöydän siivoaminen tuntui vapauttavalta.
 Ilman Post-It- lappuja en selviäisi, mutta niiden poistaminen hetkellisesti oli jopa "puhdistava" kokemus.
 

 

 
 
Kun työpöytä ja koko huone on siistiytynyt, voin keskittyä olennaiseen.
Häiritsevät epämääräiset paperikasat eivät enää häiritse ja tuntuu, että voin hengittää.
Sain kulutettua pienen huoneen siivoukseen useamman tunnin ja sen lisäksi innostuin imuroimaan vielä koko talon.
Lauantaiksi suunnitellut paperityöt jäivät siivousintoni alle...vai olisiko tämä sittenkin ollut vain sijaistoimintaa?




 
Opiskelujen suhteen täytyy laittaa nyt vähän "tuulemaan" ja sisustussuunnittelun puolella täytyy tehdä muutama työtarjous.
Tiedossa on siis tietokoneella istumista, mutta siistissä työhuoneessa työskentely on astetta mukavampaa...
 
 
 
Vai mitä mieltä te olette?
 
 
 
 
 

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Kesäduuni


Aloitin kesäkuun alussa työt Sisustustalo Kodinonnessa. Työtarjous tupsahti eteen vähän vahingossa, mutta eihän tästä voinut kieltäytyä, kun sitä minulta kysyttiin...






Pääsääntöisesti työskentelen kassalla, mutta teen siinä sivussa kaikenlaista muutakin.
Opeteltavaa on paljon; kassakoneen käytöstä erilaisten sisustustavaroiden myymiseen.
Viimeisimmän työharjoittelujaksoni jälkeen tämä asiakaspalvelu- ja myyntityö tuntuu ihan luonnikkaalta.
Läheskään kaikkea en osaa vielä, mutta halu oppia uusia asioita on korkealla.
 
 
 



Henkilökunta on ollut tähän mennessä hyvinkin avuliasta (ja ymmärtäväistä), kun minun on täytynyt kysyä melkeinpä jokaisesta asiasta.
Ensimmäisestä päivästä lähtien olen saanut palvella asiakkaita ja se on tuntunut hyvinkin mielekkäältä.
Tuntuu mukavalta ja jopa palkitsevalta palvella ja olla osana ostospäätöksen tekemisessä.






Kahden työpäivän jälkeen voin todeta, että kesäduuni vaikuttaa erittäin mukavalta.
Joka päivä joudun laittamaan itseni likoon 100%:sti ja päänuppi yrittää pysyä tässä kaikessa mukana.
Illalla huomaa, että sohva vetää hyvin puoleensa, enkä kykene enää kovinkaan älylliseen toimintaan...
 
 
 
 
 
 

Tänään olen vapaapäivällä ja hoidan lukuisia ns. juoksevia asioita.
 Loppu viikosta on vielä vuorossa kaksi työpäivää, mutta viikonloppu on onneksi vapaa.
Aikataulullisesti kesä on hieman haasteellinen, mutta onneksi se on vain väliaikaista.
Koska olen tästä kaikesta vielä niin innostunut, en osaa kaivata sitä kuuluisaa vapaa-aikaa.
 
 
 
 
On ilmeisen selvää, että tämä kesäduuni on meikäläiselle kuin lapsen unelma olla töissä jäätelömyyjänä tai karkkikaupassa...
 
 
 
Mukavaa loppu viikkoa kaikille!
 
 
 
 
 
 
 

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Syreenien aikaa...


Omenapuiden kukinta alkaa olla lopuillaan, mutta onneksi syreenit kukkivat vuorostaan....






Meidän pihallamme ei edelleenkään kesän kukkaloistosta ole muuten tietoakaan, ellei sitten voikukkia lasketa lukuun.
Kukkaruukut ammottavat vielä tyhjyyttä, mutta onneksi luonto hoitaa hommansa.
 







Tänä vuonna syreenit kukkivat ensimmäistä kertaa näin runsaalla kukinnolla.
Olen istuttanut ne jo vuosia sitten terassimme reunalle näkösuojaksi, mutta kasvupaikka ei ole niille ehkä paras mahdollinen.
Haave ihanasta syreeniaidasta elää edelleen...
 
 
 
 
 
 
 
Tänään myös koululaisilla ja opiskelijoilla alkaa ansaittu kesäloma.
Kouluista valmistuneet saivat urakkansa päätökseen jo eilen ja tänään on ylioppilaiden vuoro.
Mekin pääsemme osallistumaan yhden uuden ylioppilaan lakkiaisiin, joten mikäs voisikaan olla mukavampi kesän aloitus.
 
 
 
Vielä kerran onnittelut kaikille koulunsa päättäneille ja opinnoista valmistuneille
 
… ja kaikille lomansa aloittaville oikein mukavia lomapäiviä!
 
 
 
 




tiistai 29. toukokuuta 2018

Ajankohtaista


Kuten kuvista voi päätellä meidän ainoa omenapuumme kukkii. Tämä talvilajike, jonka nimeä en muista, tekee lehdet ja kukat hieman myöhemmin kuin muut lajitoverinsa. Lämmin ja aurinkoinen kevät on aikaistanut omenapuun kukintaa ja nyt nautin tästä ainoasta kukkivasta kauneudesta meidän pihallamme.







Kesäkukkia en ole ehtinyt vielä ajatellakaan, koska kaikki liikenevä aikani on mennyt enemmän ja vähemmän opiskelujen parissa.
Opiskelutöiden lomassa on tullut haalittua myös muita lisähommia, joista en yksinkertaisesti ole voinut kieltäytyä.
Joskus asioilla on tapana kasautua ja onneksi tällä hetkellä ne ovat vain mukavia.


 



Olen lupautunut alustavasti tekemään kahteen kotiin sisustussuunnitelman.
Molemmat kotikäynnit ovat viikon sisällä, joten työmäärä selkiytyy vasta näiden tapaamisten jälkeen. 
Käyn ensin kartoittamassa tilannetta ja vasta tämän tapaamisen jälkeen selviää, jatkuuko yhteistyö pidemmälle.
Olen kuitenkin NIIN innoissani jo pelkästään tästä mahdollisuudesta.


 
 



Kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut (kyllästymiseen asti), yritän saattaa opiskeluni kutakuinkin päätökseen tämän kesän aikana.
Näyttötutkintoja pitää valmistella nopeassa tahdissa. Toisen sisustussuunnitelmista tulen näillä näkymin sisällyttämään  myös näyttötutkintooni.
Olosuhteiden ja aikataulun pakottamana asioita on nyt jollain tavalla pakko priorisoida. Tätä voisi kutsua myös tehokkuudeksi.





 
 
Tämän kaiken muun hässäkän lisäksi olen lupautunut menemään sisustustalo Kodinonneen kiireapulaiseksi ja "kesälomittajaksi".
Yhteistyötä on valmisteltu jonkin aikaa ja sen aloittaminen tuntuu todella mahtavalta. Minun piti hetken miettiä työtarjousta, mutta eihän siitä voinut kieltäytyä.
Olen saanut viimeisimmän työharjoittelun myötä arvokasta tietoa, taitoa ja ennen kaikkea henkilökohtaista kokemusta asiakaspalvelu-ja myyntityöstä ja siksi uskaltauduin heittäytyä tähän. Eipähän tarvitse sitten keinutuolissa asioita harmitella...
 
 
 
Tuntuu, että tällä hetkellä saan tehdä paljon sellaisia asioita, joista pidän (lukuun ottamatta pakollisia opiskelutehtäviä) ja olen siitä hyvin kiitollinen.
 Tuntuu mukavalta saada uusia jännittäviä mahdollisuuksia elämään ja olla vähän kaikesta aidon innostunut. Ja eikös sitä sanota, että elämä on elämistä varten...
 
 
 
 
Ja se elämä on tässä ja nyt;
 
omenapuun kukassa,
 linnunlaulussa,
perhosen lennossa
ja
auringonpaisteessa.
 
 
 
 
 

lauantai 26. toukokuuta 2018

Kahden vaiheilla


Viime aikoina elämässä on ollut melkoista haipakkaa ja vielä tuntuu sama meno jatkuvan,  ainakin vähän aikaa. Muutama viikko sitten ostin kotiimme verhon, joka on kaikkea muuta kuin perinteistä meikäläistä...







Yhtenä iltana sovitin verhon olohuoneeseen muutamalla nupinneulalla ja nyt makustelen kaikessa rauhassa sitä...tykkäänkö siitä vai en?
Vihreää väriä ei ole oikeastaan koskaan näkynyt sisutuksessa, mutta nyt olen ajatellut siedättää itseäni.
Peikonlehti on nykytrendiä, mutta silmäni tarvitsee totuttelua. Onko tässä sittenkin liikaa väriä? 
 







Tämän verhon myötä sain kotiini samalla hieman ikivihreää, jota en taatusti onnistu ylikastelemaan tai kuihduttamaan kuoliaaksi.
Verho ei oikein vielä pääse laskeutumaan kauniisti, joten pienen korjauksen jälkeen lopputulos voi olla paremman näköinen
Ja voi olla, että verhon kaveriksi tarvitaan jotain muuta kuin tuo vanha pärekori...
 
 
 
 
 
 
Verhon myötä olohuone muuttui vehreämmäksi ja isojen ikkunoiden takana vihreys jatkuu meidän nurmikkona
Ehkä jaksan kesän verran katsoa tätä ja sen jälkeen palaan todennäköisesti tuttuun valkoiseen sivuverhoon.
Printtikangas on kaunis, mutta jostain syystä se ei ihan tunnu sopivan meille...
 
 
edelleen kahden vaiheilla...