perjantai 14. helmikuuta 2020

Ystävänpäivänä


Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet töissä todella työntäytteisiä. Viikkoihin on mahtunut paljon työtunteja ja tunteiden kirjoa laidasta laitaan...







Tänään koulussamme vietettiin ystävänpäivää ja tähän päivää kiteytyi moni asia, mistä tunnen onnellisuutta ja jopa suurta kiitollisuutta. Syksyllä aloitimme aivan uudessa koulussa ja jokainen meistä sai silloin ison määrän uusia työkavereita. Näihin kuukausiin on mahtunut paljon kaikenlaista, kun olemme tutustuneet toisiimme ja hitsanneet työyhteisöä. Työ on edelleen kesken ja vaiheessa, mutta voin väittää, että hyvällä tiellä ollaan. Erityisesti tällä viikolla työyhteisömme on näyttänyt sellaista vahvuutta, jota en tässä vaiheessa osannut edes odottaa. Minulla on onni olla työpaikassa, jossa on ammattitaitoisia ja välittäviä ihmisiä. Ihmisiä, jotka joustavat ja auttavat. Ihmisiä, jotka tukevat heikkoinakin hetkinä ja joiden kanssa voin jakaa asioita; iloja ja suruja. Ihmisiä, joilla on sydän paikallaan.
 
 
 
 


 
Siirtyessäni pienestä erityiskoulusta uuteen isoon kouluun (tällä hetkellä yli 400 lasta), pelkäsin, että se on laitosmainen, mutta onneksi pelkoni osoittautui vääräksi. Koulumme muodostuu kolmesta ns. korttelista, joka tekee koulusta inhimillisemmän, "koulu koulun sisällä"-tyyppisen. Oman korttelin lapset ovat tulleet tutuiksi ja vaikka kaikkia ei vieläkään tunne nimeltä, oleminen ja toimiminen on ihmisläheistä. Tänään tuli vielä voimakkaammin tuntemus hyvästä yhteisöllisyydestä, kun koko koulu sai liikkua kortteleissa ja kerätä omaan ystävänpäiväsydämeen nimikirjoituksia, eskareista kuudesluokkalaisiin. Ja vaikka ystävänpäivä tuntuu vähän tekaistulta "Amerikan hömpältä", oli päivän viettäminen koulussamme enemmän kuin perusteltua. Niin mukava tunnelma siellä oli.
 
 
 
 
 
 


Kun tein lähtöä koulusta, oli suurin osa oman korttelin väestä siirtynyt jo loman viettoon.
 Menin vaatenaulakoille ja sieltä tupsahti syliini keltainen ruusu. En tiedä, keneltä sen olin saanut, mutta tiedän, että tämä salainen ystäväni oli käynyt muistamassa muitakin korttelimme ihmisiä. Yksi ruusu pyyhkäisi kerralla pois viimeaikaiset työkiireiset ja välillä vähän raskaatkin hetket.
Tämä ruusu kertoi minulle välittämisestä, arvostuksesta ja toisen huomioimisesta. Ja miten onnelliseksi tämä ruusu minut tekikään!
Hymyssä suin lähdin ansaitulle lomalle...
 
 
 
 
 
Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille!
 
 
 


perjantai 7. helmikuuta 2020

Ajan tasalla


Minun elämäni on tunnetusti melko tiiviisti aikataulutettua. Olen 100% kalenteri-ihminen, joka tarvitsee arjen (ja elämän)hallintaan konkreettisen kalenterin, ei siis mitään kännykkäversiota...







Tällä viikolla posti toi minulle Sisustusakatemian "oman" kalenterin, jota olen ajatellut käyttää lähinnä yritykseni STAILIAMO:n menoihin ja  sen erilaisten projektien hallintaan. Vuosikalenterin lisäksi samoissa kansissa on myös luonnoslehtiö, johon voi kirjata muistiinpanoja tai piirustella esim. luonnoksia. Vetoketju pitää kynän ja mahdolliset irtolappuset visusti kaleneterin sisällä. Tyylikäs ulkoasu on vielä plussaa.
 
 


 
 

Erityisopettajan työni puolesta minulla on opettajan vuosikalenteri, joka täytyy tuntisuunnitelmista ja kaikista muista menoista hyvinkin täyteen. Kaipasin hieman selkeyttä asioihini ja siksi uuden kalenterin hankinta oli perusteltua. Nyt kokeilen, miten näiden kahden kalenterin synkronointi onnistuu käytännössä vai käykö tässä niin, että menee ne loputkin asiat sekaisin. Keväälle olen pystynyt sopimaan muutaman pienimuotoisen sisustusprojektin ja tässä kohtaa voin todeta , että työnteko haittaa todellakin harrastustani. Haluaisin tehdä paljon enemmän näitä sisustusjuttuja, mutta aika ja jaksaminen ei vain riitä ihan kaikkeen...
 
 
 
 
 
 
 
Töissä (koulussa) on ollut viime aikoina paljon työtä ja kiirettä. Tämän vuoden alusta lähtien olen yrittänyt opetella paremmin rajaamaan työtäni ja olen onnistunut siinä aika hyvin. Aikaisemmin lähdin töihin hyvissä ajoin valmistelemaan tunteja, nykyisin olen paikalla puoli tuntia ennen oppituntien alkua. Edelleen työpäivät venyvät pitkiksi työpaikalla, mutta kotona olen yrittänyt irrottautua kokonaan työroolista. Minulla se tarkoittaa sitä, että en ole mennyt illalla tietokoneelle, vaan olen yrittänyt tehdä ihan jotain muuta. Olen laiskotellut jopa sohvalla.
 
 
 
 
 
 

 
Kalenteria selatessani huomasin, että kevät jakautuu mukavan tasaisesti kuuden- seitsemän viikon jaksoihin.
Kun kevätlukukausi alkoi tammikuussa, siitä kuuden viikon päästä on hiihtoloma (nyt siis enää viikko töitä).
Hiihtoloman jälkeen seitsemän viikon päästä on pääsiäinen ja siitä seitsemän viikon päästä alkaa jo kesäloma. Siis todellakin!
 
 
Seuraavaksi ajattelin siirtyä viettämään perjantai-iltaa sohvalle ja lukemaan viikolla tulleita sisustuslehtiä.
Viikonloppu menee jälleen pojan jääkiekkoharrastuksen parissa ja sekin on osoittautunut vallan mainioksi arjen irtiottotavaksi.
Vielä ensi viikko töitä ja sen jälkeen hiihtolomalle... ja senhän nyt jaksaa vaikka "päällä seisten".
 
 
 
Oikein hyvää ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!
 
 
 
 
 

perjantai 31. tammikuuta 2020

Käymistilassa...


Tammikuu on lopuillaan eikä näillä huudeilla ole tietoakaan talvesta. Tuntuu kuin syksyä olisi ollut jo monta kuukautta. Se on varmasti myös syynä, että ei oikein jaksa innostua mistään...






 
Rakastan talvea. Sellaista perinteistä pakkas- ja lumitalvea, jossa on mukava ulkoilla. Nyt kun sitä ei ole vielä tullut, toivon jo salaa, ettei sitä enää tulisikaan. Jos hypättäisiin suoraan vaan, yhden vuodenajan yli, kevääseen. Tämän pitkän, pimeän ja synkän ajanjakson aikana olen nauttinut niistä muutamista (todella) vähäisistä aurinkoisista päivistä ja siksi heitän suuren toivon jo tulevaan kevääseen.
 






 
Kulunut ns. talvi on kyllä syönyt tällaisen peruspositiivisenkin ihmisen mielialaa. Tässä ei jaksa innostua talvesta (kun sitä ei ole) eikä edes oikein keväästä. Uuden vuoden jälkeen olen yrittänyt pitää arkiliikuntaa edes pienimuotoisesti mukana päivärytmissä ja suhteellisen kiitettävästi olen tehnyt työmatkani kävellen. Viikonloppuisin yritän tehdä vähän pidempiä lenkkejä, mutta sitäkin säävarauksella. Juoksulenkkejä en ole vaivautunut edes ajattelemaan...
ja muutenkin on vähän tahmeata.




 
 
 
Koti on ollut jo pidemmän aikaa eräänlaisessa käymistilassa. Jotain tekisi mieli uudistaa, mutta mitään suurta kipinää tai muutosideaa ei ole virinnyt. Ruokahuoneen pöytäryhmä kaipaisi ehdottomasti uudistusta, ainakin tuolien osalta, mutta oikeanlaisia ei vain tunnu löytyvän. Keittiössä pitäisi tehdä isompaa remonttia, mutta sen ajatteleminen tuntuu jokseenkin työläältä ja siksi sekin on siirretty hamaan tulevaisuuteen.
Nyt ei vaan jaksa oikein innostua edes omista kotiprojekteista.
 

 
Kaikki tuntuu olevan vähän pysähdyksissä, mutta ehkä tämän olotilan muutos odottaa vain kevätauringon pilkahdusta.
Flunssa meinaa ottaa yliotteen meikäläisestä, mutta yritän nyt viikonloppuna olla vähän rauhallisemmin.
Hiihtoloman alkuun on enää pari viikkoa ja siitä täytyy yrittää ottaa jo ilo irti. Oli talvea taikka ei.
Ja ne vähäiset energiarippeet täytyy napsia talven hedelmätarjonnasta.


Kaikesta huolimatta oikein hyvää viikonloppua!







 
 

lauantai 25. tammikuuta 2020

Tuulahduksia Pariisin sisustusmessuita


Pariisissa järjestetty Maison & Objet messut oli melkoinen messukokemus. Suurten messuhallien tarjonta oli esteettistä tykitystä koko rahan edestä. Toinen toistaan hienompia messuosastoja tuli nähtyä ja vain murto-osa tuli tallennettuna kuvina. Sisustuksen trendit olivat vahvasti esillä ja tässä teillekin hieman tunnelmia...



 
 
Maanläheiset sävyt ja luonnonmateriaalit olivat vahvasti esillä.

 
 
 
 
 
Värejä käytettiin rohkeasti, kaarevia tai pyöreitä muotoja oli paljon.
Messuilla en nähnyt yhtään harmaata sisustusta ja valkoistakin vain yhdellä sohvaosastolla.
 
 

 
 
 
Ruskea nahkasohva, terrakotta ja vihreä on kyllä hyvä yhdistelmä.
 
 

 
Vihersisustamista näkyi myös todella paljon.
Valosarjoja käytettiin paljon tunnelman luomiseen, joten joko vihdoin päästään pois jouluvalo-ajattelusta?
Parvekkeilla ja terasseilla voi hyvin käyttää valosarjoja ympäri vuoden.
 





Monella osastolla oli ihanan runsaita kattauksia.
 
 
 
 
 
 
Tässä vähän sävyjä ja ideaa pääsiäiseen.
 
 
 
 
 
 
Vaaleita sävyjä, juuttia, pellavaa, bambua ja rottinkia näkyi todella paljon.
 
 
 
 
 
Kultaa ja kauniita murrettuja sävyjä.
 
 
 
Sisustusmessut koostuivat useasta eri hallista, emmekä suinkaan ehtineet kiertää kaikkia.
Jonkinlaisen yleiskäsityksen kuitenkin sain ja kieltämättä tuolla ollessa tuli jo jonkinasteinen "tavaraähky" tai "estetiikan yliannostus".
Matkan jälkeen kuvamateriaalia on tullut selailtua useampaankin kertaan ja sulateltavaa on edelleen paljon.
Katseltavaa olisi riittänyt useammaksi päiväksi ja ensikertalaisena messukokemus oli huikea.
 
 
 
Toivottavasti sait näistä kuvista vähän osviittaa tai sisustusinspiraatiota oman kodin sisustamiseen!
Lisää kuvia STAILIAMO's- blogissani...
 
 
 

keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Paris - Je t'aime!


Pariisin messumatka on nyt takanapäin ja todettakoon heti alkuun, että matka oli aivan liian lyhyt sekä Pariisiin tutustumiseen että messuiluun. Nähtävää olisi ollut useammaksikin päiväksi, mutta nyt oli tyytyminen tähän. Lähdimme reissuun sunnuntaina ja perille päästyämme meillä oli vain tämä matkustuspäivä käyttää aikaa kaupunkiin tutustumiseen...






 
Koska aikataulumme oli tiukka, päätimme huonekaverini kanssa lähteä heti kävelemään hotellista kohti Seinen rantaan.
Hän oli käynyt Pariisissa kaksi kertaa aikaisemmin ja oli siksi tällaiselle ensikertalaiselle erinomainen matkaopas.
 Hotellista oli matkaa Seinen rantaan n. kaksi kilometriä, joten aamupäivän matkustamisen jälkeen jaloittelu teki oikein hyvää. 
Kävellessä voi aistia Pariisin tunnelmaa ja ihmetellä kaupungin vilinää toisin kuin metrolla. Pariisissa oli myös lakko, joka vaikeutti jonkin verran metrolla kulkemista, joten jalkapatikka oli tässäkin kohtaa erinomainen valinta.
 
 
 
 
 
 




Seinen rannalla näin  rakennustelineillä vuoratun Notre Damen kirkon ja sen kaksoistornit sekä kaukana siintävän Eiffel-tornin. Sen lähemmäksi tornia en tällä reissulla päässyt (tai ehtinyt). Koska oli sunnuntai, moni pariisilaisperhe oli lähtenyt ulkoilemaan ja liikkumaan. Kävely joen rannalla hieman hyisessä talvi-ilmassa oli mukava ja virkistävä kokemus. Seinen lukuisat sillat (muistaakseni 37 kpl) ja molemmilla rannoilla olevat kävelytiet olisivat tarjonneet ihmettelemistä  pitemmäksikin aikaa...











Seinen rannalta poikkesimme vielä Louvren sisäpihalle ihastelemaan kuuluisia lasisia pyramideja ja ottamaan muutaman pakollisen selfien.
Lähistöllä oli myös lakkoilevien ihmisten mielenosoitus, joka näkyi kaupunkikuvassa lukuisina poliisipartioina ja suljettuna katuina.
Matkapäivästä väsyneinä lähdimme suosiolla alueelta takaisin hotellille päin ja matkalla poikkesimme huilaamassa kahvilassa.





 
 
 
Ranskassa, kuten muissakin Keski-Euroopan maissa, kahvilakulttuuri poikkeaa paljon verrattuna suomalaiseen.
Vaikka lämpötila oli vain muutama lämpöaste, ihmiset istuivat ulkona terasseilla siemaillen kahvia tai viiniä.
Iltaisin pariisilaiset kokoontuvat näihin pikkukuppiloihin syömään ja/tai juomaan sekä viettämää iltaa.
Voin hyvin kuvitella, miten kevään tullen katukuva näyttää vielä erilaiselta.
 
 
 
On sanomattakin selvää, että yhden vajaan päivän aikana ehtii tutustumaan vain pieneen osaan Pariisia.
Kaupunki teki minuun monella tavalla hyvin positiivisen vaikutuksen ja toivottavasti palaan sinne joskus vielä takaisin.
Moni nähtävyys jäi vielä katsomatta ja jo pelkästään kaupunki itsessään on (uudelleen) kokemisen arvoinen.
 
 
 


torstai 16. tammikuuta 2020

"Kuumeilua"


Onneksi nyt ei ole kysymys mistään sen vakavammasta kuumesta kuin matkakuumeesta. Ihanan kutkuttava vaiva, jota voisi potea useamminkin...




 
Viime syksynä ilmoittauduin Sisustusosaajien järjestämälle matkalle, jossa pääsemme aistimaan Maison & Objet sisustusmessujen tarjontaa. Olen nähnyt kyseisestä messusta joskus kuvia ja tiedossa on melkoisen häkellyttävä kokemus. Valitettavasti aikataulumme (kolmen päivä matka) on sen verran tiukka, että meillä on mahdollisuus olla siellä vain yksi päivä, mutta näin ensikertalaiselle se taitaa riittää vallan mainiosti. Odotukset ovat kuitenkin korkealla.




 




Sen lisäksi minusta on ihana päästä matkalle ja tavata uusia ihmisiä, joiden mielenkiinnon kohde on sama; sisustaminen. Messuilun lisäksi meille on varattu mahdollisuus tutustua kaupunkiin tai shoppailuun ja matkan järjestäjä on varannut meille yhteisen ruokailun molempina iltoina. Aikataulu on suhteellisen tiivis, mutta toiveena on, että pääsisin näkemään Pariisia ja aistimaan sen tunnelmaa. Turistikohteisiin en lähde jonottamaan ja kuluttamaan vähäistä aikaani, mutta suunnitelmissa on osallistua kaupungin kiertoajeluun.



 

 
 

Koska joudun olemaan pois töistä muutaman päivän, täytyy minun pohjustaa poissaoloni työpaikalla. Se vaatii vähän etukäteissuunnittelua ja - valmisteluja, mutta tämän matkan takia teen sen oikein mielelläni. Kuluva viikko sattuu olemaan jälleen hieman ohjelmoitu, sillä muutaman palaverin lisäksi minulla on lauantaina vielä  ns. Kiky-päivä. Sen jälkeen käyn pikaisesti kääntymässä kotona ja lähden Pariisin matkani ensimmäiselle etapille Turkuun, jossa yövyn matkaseuralaiseni luona. Sunnuntai aamuna on aikainen lähtö kohti Helsinki -Vantaa lentokenttää ja Pariisia...

 
Tämän kaiken hektisyyden ja pienen stressin kestää vallan mainiosti, kun tietää, että pääsee matkalle. Matkavalmisteluja en ole vielä aloittanut, sillä passin ja hammasharjan lisäksi pakkaan mukaan vain muutaman vaatekerran. Matkasta riittää varmasti kerrottavaa täällä blogin puolella, joten seuraavat postaukset tulevat olemaan todennäköisesti matkahehkutusta...tai ainakin toivotaan niin.
 
 
Ja koska en ole ollut vielä käynyt Pariisissa, on nämä kuvat lainattu Pixapayn sivuilta minun ja teidän iloksenne.


Au revoir - vähäksi aikaa!
 






lauantai 11. tammikuuta 2020

Yrittäjän pienet askeleet


Olen kulkenut yrittäjäpolkuani kohta neljä vuotta. Yrityksen perustaminen oli jonkinlainen äkillinen päähänpisto, tyyliin "nyt tai ei koskaan". Päätös, jota en ole joutunut katumaan päivääkään. Sen jälkeen olenkin elänyt eräänlaista kaksoiselämää yrittäjänä ja erityisluokanopettajana.




 
 
 

Minulla yrittäjyys on ollut koko ajan sivutoimista ja sen kehittäminen on ollut tällaiselle hätäiselle ihmiselle tuskastuttavan hidasta.
Pienin askelin ja oman aikatauluni puitteissa olen pyrkinyt menemään kuitenkin eteenpäin, tarttumaan uusiin haasteisiin ja etsimään sitä omaa tapaa olla yrittäjänä. Olen saanut tehdä sisustussuunnittelua- ja neuvontaa sekä asuntojen stailausta ihan kiitettävästi. Kahden työ yhdistäminen ei aina ole ongelmatonta.Välillä on ollut kiireistä ja aikatauluissa sovittamista, mutta kaikesta on selvitty. Viime vuoden lopulla pääsin aloittamaan Rauman kansalaisopistolla sisustuskurssien pitämistä, joka saa jatkoa luultavasti tänä keväänä. Totean vain, että on ollut todella mielenkiintoista ja opettavaista olla tässä kaikessa mukana.
 
 
 
 
 
 
 
 
Viimeisin (edistys)askeleeni on ollut sisustussuunnittelusopimuksen tekeminen Hakola Huonekalu Oy:n kanssa tammikuun alussa.
Huonekalujen edustaminen ja jälleenmyynti on monelle sisustussuunnittelijalle ihan tuttua juttua, mutta minulle tämä oli merkityksellisempää, sillä Hakola sai luvan olla  STAILIAMO:lle "se" ensimmäinen. Perjantaina posti toi minulle materiaalikansion, josta voin näyttää asiakkaalle kangasnäytteet ja puuvaihtoehdot.
Nyt olen ahkerasti tutustunut Hakolan tuotteisiin  ja huonekalumallistoon, jotta osaan palvella asiakastani mahdollisimman hyvin.
 
 
 
 
 
 
 
 
Minulle Hakolan valinta oli selkeä, sillä pidän heidän ideologiastaan ja brändistään. Haluan omalta osaltani olla tukemassa suomalaista muotoilua ja käsityötä.
Hakolan tarina on tehnyt minuun vaikutuksen ja yrityksen kasvutarina on ollut hieno. Ehkä minä voin omalta osaltani olla myötävaikuttamassa suomalaisen työn ja yrittäjyyden arvostuksen lisäämistä edelleen...ja saada siitä myös osani. 
 
 
 
 
 
 
 
 

Vaikka tässä välillä tuntuu, ettei oikein mitään ole tapahtunut, huomaan kuitenkin meneväni asioissa eteenpäin.
Viikon päästä lähden Pariisiin sisustusmessuille yhdessä Sisustusosaajat-ryhmän kanssa. Matkalle, johon tuskin olisin lähtenyt ilman yrittäjyyttäni. 
Tämä on minulle ensimmäinen kerta, kun osallistun ulkomailla pidettäville sisustusmessuille ja odotan matkaa todella innoissani.
On mukava päästä  reissuun saman henkisten ihmisten kanssa ja toivottavasti ehdin näkemään vähän Pariisiakin.
 
 
 
 
Tämän postauksen kuvat kävin ottamassa tänä aamuna, kun luonto näytti parastaan.
Ja vaikka talven tulo näyttää viipyvän, nautitaan viikonlopusta ja otetaan ilo irti tästäkin!