Kamerakierros Sempunmäellä

Meillä täällä Raumalla sijaistee kunniakas Turun yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitos. Paikka sijaistee aivan keskustassa ja täältä Seminaarinmäeltä (tai Myllymäeltä) meikäläinenkin on valmistunut lastentarhanopettajaksi lähes 30 vuotta sitten (KÄÄK!) Äitini asuu aivan tässä vieressä ja silloin tällöin tulee poikettua fiilistelemässä Sempunmäen  tunnelmaa.

Poikkesin ennen juhannusta tänne ja tarkoituksena oli kuvata lähinnä Seminaarimäen puutarhaa, mutta kuinka ollakaan innostuin kuvaamaan myös kampuksella sijaitsevia vanhoja rakennuksia. Osa näistä on tietojeni mukaan myyty keväällä yksityisen rakennusyhtiölle ja tiedossa on jonkinlaista (korjaus)rakentamista ainakin osassa Myllymäkeä.

Oli aika nostalgista kierrellä ja katsella näitä kauniita punatiilisiä rakennuksia.
Vuosien aikana näissä rakennuksissa on toiminut mm. yliopiston kirjasto, opiskelijoiden kuppila (=kahvila), hallintohuoneita, kuvaamataidon opetustilat, teknisen käsityöopettajien saunatila ym.  Aika monta opiskelijaa on opiskellut täällä "kansan kynttiläksi", jo yli 120 vuoden ajan. Historian havinaa siis.



 

Rauman OKL on ollut aina erittäin vireä oppilaitos. Täällä koulutetaan käsityöopettajia, luokanopettajia, lastentarhanopettajia ja  erityislastentarhanopettajia. Opiskelijayhteisö on erittäin aktiivinen ja tiivis. Rauman kokoiselle kaupungille yliopistotasoinen koulutus on ollut eräänlainen lottovoitto. Muistan vielä, kun Rauman OKL oli jossain vaiheessa lakkautusuhan alaisena, mutta onneksi näin ei käynyt. Nykyään täällä on suhteellisen iso määrä opiskelijoita ja tänä keväänä tuli päätös, että se saa luvan lisätä tulevina vuosina lastentarhanopettajiksi opiskelevien määrää.  

 

 

Vaikka Seminaarinmäellä tulee lähiaikoina tapahtumaan konkreettisia muutoksia, toivotaan, että uusi rakennuttaja antaa arvon näille kauniille hienoille rakennuksille. Entisenä opiskelijana toivon myös, että Rauman opettajankoulutuslaitos säilyisi täällä vielä seuraavatkin sata vuotta.
Vanhoja traditioita arvostaen ja kunnioittaen, mutta rohkeasti ja avoimesti tulevaisuuteen suunnaten.
Sillä lapsissa ja nuorissa on meidän toivo ja tulevaisuus...

 

 

 

 

Näiden kuviin ja mahtipontisiin sanoihin on hyvä lopettaa ja toivottaa leppoista loppu viikkoa!

 

 

 

 

Erilainen juhannus

Tämän vuoden juhannus jää varmasti monella tapaa ikimuistoiseksi, eikä pelkästään vain hurjan sään takia...

 

Tämän vuoden juhannuksen sain nimittäin viettää täysin yksin.

Meillä lähti mies ja poika Pietariin katsomaan jalkapallon MM-kisoja ja minä jäin suosiolla kotiin.

Ajattelin hyödyntää vapaa-aikani tehokkaasti ja tein ahkerasti opiskeluuni liittyviä asioita.

 Juhliminen ja juhannuksen vietto jäi vähemmälle...

 

 

 

Olen nyt muutaman päivän istunut melko tiiviisti tietokoneen ääressä ja jotain tulostakin on sentään syntynyt.

Olen naputellut viimeisimmät näyttötutkintosuunnitelmat, valmistellut yhtä näyttötutkinnon osaa ja sen lisäksi tein yhden sisustussuunnitelmasopimuksen.

Juhannusaattona, saunan jälkeen, päätin kuitenkin hieman juhlistaa keskikesän juhlaa ja korkkasin tämän kuvassa näkyvän alkoholittoman kuohuviinin mansikoiden kera. Kuoharin ostin Prismasta ja se osoittautuikin vallan maukkaaksi juomaksi.

 

 

 

 

 

 

Perheen miespuoliset kotiutuvat tänään ilmeisen huikean reissun jälkeen.

Pietari jäi kaupunkikohteena kiinnostamaan erityisesti miestä, sillä tällä reissulla ei ehtinyt nähtävyyksiä juurikaan katsomaan.

Suora junayhteys Helsingistä Pietariin, laadukas hotelli ja kaupunki itsessään olivat olleet positiivinen kokemus, jonne kuulemma voisi palat uudestaankin.

 

 

 

 

 

 

Tämän vuoden juhannuksenvietosta ei (toivottavasti) tule traditiota, sillä kieltämättä oma juhannus oli, skumpasta ja mansikoista huolimatta, jokseenkin tylsä. Huomenna palataan jälleen arkeen ja meikäläisellä on onneksi vielä kaksi (ruhtinaallista) vapaapäivää jäljellä. Tiedossa on Hartelan malliasunnon tyhjennystä huonekaluista ja opiskelutehtävien tekemistä edelleen... eli se niistä ns. vapaapäivistä. Loppu viikko meneekin sujuvasti töiden parissa.

 

 

 

Ja tästä kuulkaas alkaa kesäkuun viimeinen viikko, joten toivottelen kaikille mukavaa kesäkuun loppua!

Menee se kesä(loma) näinkin

Moni lukijoistani jo tietääkin, että tänä kesänä en juurikaan lomaile, vaan kesä menee kiireapulaisena ja lomatuuraajana  Sisustustalo Kodinonnessa ja opiskelujen merkeissä. Menetettyä lomaa en ole oikeastaan kaivannut, sillä olenhan minä ollut jo useamman kuukauden pois omasta leipätyöstäni.

 

Työpäivän venyvät useimmiten alkuiltaan ja päivän aikana on tullut toistaiseksi niin paljon uutta opittavaa, että oma aivokapasiteettini on työpäivän jälkeen käytetty koko lailla loppuun. Vapaa-aikana yritän tehdä opiskelujuttuja ja vähän muutakin, vaihtelevasti onnistuen. 

 

Melko pian kesätöiden aloituksen jälkeen tuli selväksi, että suunnittelemani opiskeluaikatauluni on  kireä. Alun perinkin olin tietoinen tästä ja kesätyöni teki sen vielä haasteellisemmaksi. Ei ole kuitenkaan tarkoitus, että vedän itseni "piippuun", vaan aikuisopiskelijana voin päättää oman opiskelutahtini. Olen jopa antanut myönnytyksen itselleni, että meikäläiselle ei ole maailman loppu, jos valmistuminen olisi vasta ensi keväänä. Katsotaan, kuinka ahkera aion olla...

 

 

Aurinkoiset ja valoisat päivät antavat kummasti energiaa ja tuntuu, ettei sitä lomaa oikein osaa kaivatakaan.
Meillä on tänä kesänä isännän kanssa roolit hieman vaihtuneet, sillä hän on olosuhteiden pakosta joutunut/saanut huolehtia lapsesta ja hänen menoistaan enemmän kuin minä. Lapsi on osoittanut myös mukavia itsenäistymisen merkkejä, kun hän oli esim. eräänä päivänä soittanut (isänsä luvalla) kotiin kebab-annoksen. Taitaa ollakin ihan hyvä asia, ettei tämä äiti ole aina passaamassa ja tekemässä lapsen puolesta asioita.
Kasvun paikkoja vähän jokaiselle meistä.

Toistaiseksi asiat tuntuvat soljuvan luonnikkaasti eteenpäin; päivät kuluvat nopeasti ja ohjelmaa on riittävästi. Juhannuksena on tiedossa huima viiden päivän vapaa (=loma?), jolloin ajattelin tehdä opiskeluasioita eteenpäin ja ottaa myös vähän rennosti. Meneehän se kesä näinkin...

 

P.S. Ja kaikki tämän postauksen kuvat ovat tietenkin Kodinonnesta...

Kasvien bongailua

Poikamme sai koulusta kesätehtäväksi koota perinteisen kasvion. Tosin nyt ei enää  keräillä ja prässätä kasveja, vaan tähän(kin) on otettu nykytekniikka avuksi...

Tehtävänanto tuli viimeisellä kouluviikolla, jotta dokumentointi pystytiin aloittamaan riittävän ajoissa. Muutamien kasvien osalta kukinta oli jo loppusuoralla, erityisesti tänä keväänä. Tehtävänä on kuvata kasveja vähintään 25 kpl, joiden pitää olla luonnonkasveja. Oppilaat kuvaavat kasvit kännyköillään ja tekevät niistä vielä Powerpoitn-esityksen. Jotta kuvat ovat taatusti omia, on niissä oltava joku henkilökohtainen tunnistin, esim. avaimenperä.

 

 

 

 

Lapsen koulutehtävän myöstä olen alkanut itsekin seurailemaan tienvierustoja, puistoja ja polun varsia.

Hauska lisäapu tuli yhdeltä oppilaan äidiltä, joka vinkkasi tähän kasvibongaukseen sopivan Appsin: Seek by inaturalist - nimisen. 

Koska minulla ei ole iPhonea, latasi poika sen omaan kännykkäänsä ja kävimme kokeilemassa sitä yhdessä.

Tunnistus tapahtuu englannin kielellä, joten samalla oppii vähän englantiakin. Hauskaa ja tehokasta.

Vähän niin kuin aikuisille suunnattua Pokemon-metsästystä, mutta sopii siis koko perheelle.

 

 

 

 

 

Voi olla, että on olemassa muitakin aiheeseen liittyviä kännykkäsovelluksia, mutta tästä on nyt meillä kokemusta. Toistaiseksi sinivuokko ja kissankello eivät ole löytyneet, mutta niiden korvikkeeksi on taltioitunut mm. rentukka. Meillä on tainnut käydä niin, että minä bongailen kasveja ja poika käy niitä jälkeenpäin kuvaamassa. En tiedä sitten kummalle tämä on mieluisampi tehtävä. Ilmeisesti allekirjoittaneelle.

 

 

 

 

Joten ei muuta kuin ylös, ulos... ja bongailemaan kasveja!!!

 

 

 

 

 

 

 

 

Ammattikirjallisuutta

Ostan sisustuskirjoja usein niiden kauniiden kuvien takia. Viime aikoina sisustuskirjahankintani ovat johtuneet hieman toisenlaisesta tarpeesta. Kuukauden sisällä olen ostanut kaksi perinnerakentamiseen liittyvää kirjaa ja yhden fiilistelykirjan…

Näiden kirjahankintojen takana on olemassa ihan oikeat ammatilliset perusteet.

Työstän todennäköisesti jossain vaiheessa pintaremontteja, jotka toteutettaneen 50-ja 60-luvun taloissa.

Varsinaisesti projektit käynnistynevät vasta syksymmällä jälkeen, mutta tiedonhankinta on  jo käynnissä.
Varsinaisia suunnitelmia teen vasta sitten, kun toimeksiannoista on tehty viralliset sopimukset.

 

 

 

 

 

Opiskeluissa viimeisimmät kolme näyttötutkintoani tulevat pohjautumaan tavalla taikka toisella vanhoihin taloihin.

 Teen vanhaan hirsitalon sisustussuunnitelman, jota varten teen pienen tiivistelmän hirsirakentamisen historiasta.

Varisnaisen sisustussuunnitelman tulen tekemään hieman korjausrakentamista sivuten, joten tiedon hankinta on välttämätöntä.

 

 

 

 

 

Vielä en ole ehtinyt lukemaan kirjoja, mutta silmäilyä ja selailua olen tehnyt enemmänkin. Jokainen kirja tulee takuulla olemaan minulla käytössä.

Perinnemestari- kirjoja täytyy lukea tarkemminkin, kun taas Rintamamiestalo-kirja kelpaa puhtaasti fiilistelyyn.

Tuhti kirjapaketti, johon on perehdyttävä tänä kesänä tarkemminkin,

 

 

joten tässä kohtaa toivoisin muutamia sateisia päiviä...!?!

 

 

 

Työpöytäahdistusta...

Työhuoneeni on viime aikana ollut aika kaoottisessa muodossa. Keskeneräiset työt ovat kerääntyneet työpöydälle epämääräisiin kasoihin ja myös muualla huoneessa on työn alla olevia juttuja. Työhuone näyttää todellakin työhuoneelta...

Koska työhuone ja -pöytä olivat epäjärjestyksessä, se ei todellakaan houkutellut kasautuneiden töiden ääreen.

Vaikka pöytäni on suhteellisen iso, alkoi se tuntumaan ahdistuttavan pieneltä.

Lomakelokerikko ja sen ympäristö oli täynnä kaikenlaista paperilappusta.

 

 

 

 

Koska minulla on kesän aikana työn alla sekä sisustussuunnitteluun että opiskeluihin liittyviä asioita, oli tämä tavarakaaos laitettava järjestykseen.

Työhuoneeseen oli kerääntynyt tapettirullia, stailauksessa käytettäviä sisustusesineitä, kirjapinoja ja epämääräisiä muovikasseja.

Minun on melkeinpä mahdotonta työskennellä, jos työpöytäni tai sen ympäristö on epäjärjestyksessä.
 

 

Tällä hetkellä minulla olisi huutava tarve jonkinlaiseen kirjahyllyyn mappien ja kirjojen säilytykseen.
Ratkaisin asian niin, että siivosin työhuoneeni vaatekaapista muutaman hyllyn tärkeille mapeille ja tavaroille.

Työpöytäkaaokseen ostin kirjakaupasta muutaman lomakelokerikon lisää ja siivotessa selasin papereitani läpi.
Paperipinojen ja kaikenlaisten lippujen ja lappujen hävittäminen sekä työpöydän siivoaminen tuntui vapauttavalta.
 Ilman Post-It- lappuja en selviäisi, mutta niiden poistaminen hetkellisesti oli jopa "puhdistava" kokemus.
 

 

 

 

Kun työpöytä ja koko huone on siistiytynyt, voin keskittyä olennaiseen.
Häiritsevät epämääräiset paperikasat eivät enää häiritse ja tuntuu, että voin hengittää.
Sain kulutettua pienen huoneen siivoukseen useamman tunnin ja sen lisäksi innostuin imuroimaan vielä koko talon.
Lauantaiksi suunnitellut paperityöt jäivät siivousintoni alle...vai olisiko tämä sittenkin ollut vain sijaistoimintaa?

 

Opiskelujen suhteen täytyy laittaa nyt vähän "tuulemaan" ja sisustussuunnittelun puolella täytyy tehdä muutama työtarjous.

Tiedossa on siis tietokoneella istumista, mutta siistissä työhuoneessa työskentely on astetta mukavampaa...

 

 

 

Vai mitä mieltä te olette?

 

 

 

 

 

Kesäduuni

Aloitin kesäkuun alussa työt Sisustustalo Kodinonnessa. Työtarjous tupsahti eteen vähän vahingossa, mutta eihän tästä voinut kieltäytyä, kun sitä minulta kysyttiin...

Pääsääntöisesti työskentelen kassalla, mutta teen siinä sivussa kaikenlaista muutakin.

Opeteltavaa on paljon; kassakoneen käytöstä erilaisten sisustustavaroiden myymiseen.

Viimeisimmän työharjoittelujaksoni jälkeen tämä asiakaspalvelu- ja myyntityö tuntuu ihan luonnikkaalta.

Läheskään kaikkea en osaa vielä, mutta halu oppia uusia asioita on korkealla.

 

 

 

Henkilökunta on ollut tähän mennessä hyvinkin avuliasta (ja ymmärtäväistä), kun minun on täytynyt kysyä melkeinpä jokaisesta asiasta.

Ensimmäisestä päivästä lähtien olen saanut palvella asiakkaita ja se on tuntunut hyvinkin mielekkäältä.

Tuntuu mukavalta ja jopa palkitsevalta palvella ja olla osana ostospäätöksen tekemisessä.

Kahden työpäivän jälkeen voin todeta, että kesäduuni vaikuttaa erittäin mukavalta.

Joka päivä joudun laittamaan itseni likoon 100%:sti ja päänuppi yrittää pysyä tässä kaikessa mukana.

Illalla huomaa, että sohva vetää hyvin puoleensa, enkä kykene enää kovinkaan älylliseen toimintaan...

 

 

 

 

 

 

Tänään olen vapaapäivällä ja hoidan lukuisia ns. juoksevia asioita.

 Loppu viikosta on vielä vuorossa kaksi työpäivää, mutta viikonloppu on onneksi vapaa.

Aikataulullisesti kesä on hieman haasteellinen, mutta onneksi se on vain väliaikaista.

Koska olen tästä kaikesta vielä niin innostunut, en osaa kaivata sitä kuuluisaa vapaa-aikaa.

 

 

 

 

On ilmeisen selvää, että tämä kesäduuni on meikäläiselle kuin lapsen unelma olla töissä jäätelömyyjänä tai karkkikaupassa...

 

 

 

Mukavaa loppu viikkoa kaikille!

 

 

 

 

 

 

 

Syreenien aikaa...

Omenapuiden kukinta alkaa olla lopuillaan, mutta onneksi syreenit kukkivat vuorostaan....

Meidän pihallamme ei edelleenkään kesän kukkaloistosta ole muuten tietoakaan, ellei sitten voikukkia lasketa lukuun.

Kukkaruukut ammottavat vielä tyhjyyttä, mutta onneksi luonto hoitaa hommansa.

 

Tänä vuonna syreenit kukkivat ensimmäistä kertaa näin runsaalla kukinnolla.

Olen istuttanut ne jo vuosia sitten terassimme reunalle näkösuojaksi, mutta kasvupaikka ei ole niille ehkä paras mahdollinen.

Haave ihanasta syreeniaidasta elää edelleen...

 

 

 

 

 

 

 

Tänään myös koululaisilla ja opiskelijoilla alkaa ansaittu kesäloma.

Kouluista valmistuneet saivat urakkansa päätökseen jo eilen ja tänään on ylioppilaiden vuoro.

Mekin pääsemme osallistumaan yhden uuden ylioppilaan lakkiaisiin, joten mikäs voisikaan olla mukavampi kesän aloitus.

 

 

 

Vielä kerran onnittelut kaikille koulunsa päättäneille ja opinnoista valmistuneille

 

… ja kaikille lomansa aloittaville oikein mukavia lomapäiviä!