Möllötystä

Kun kaksi vuotta sitten koronapandemia iski keskuuteemme, ei meistä varmaan kukaan ymmärtänyt ja tiennyt, minkälainen ajanjakso on tulossa. Tunteiden kirjo on vaihdellut pelosta, epätoivoon ja turhautumisesta toivonpilkahduksiin. Tilanteen kanssa on oppinut elämään, koska ei ole muuta voinut, mutta meikäläisen elämään on tullut mielenkiintoinen lieveilmiö, jota minä kutsun möllötykseksi.

Pandemia aikana elämäämme on ollut rajattuna monilla keinoin ja ymmärrän, että se on ollut myös tarpeellista. Se, miten meistä jokainen käsittelee koko asiaa on ollut ja on hyvin henkilökohtaista. Siihen vaikuttaa myös se , mitä jokaisen elämään on mahtunut näiden kahden vuoden aikana. Joku on oikeasti menettänyt läheisen ihmeisen tai omaisen, terveyden tai työpaikan. Minä olen toistaiseksi päässyt "vähällä", mutta siitä huolimatta huomaan, että se on jättänyt jälkensä minuun eletystä elämästä. 

Jo aivan pandemian alkuaikoina minimoin sosiaalisia menojani hyvin paljon, osittain yhteiskunnan pakon sanelemana ja osittain omasta tahdosta. Isoimmissa lähikaupungeissa en ole käynyt olleenkaan, lukuun ottamatta viime kesän Ahvenanmaan reissua, jolloin kävimme hakemassa teinimme kotiin omalta reissultaan. Ylimääräinen matkailu- tai shoppailureissut ovat jääneen todella minimiin ja enimmäkseen minä olen ollut kotona (en sentään neljän seinän sisällä). Olen alkanut kutsua tätä olemistani möllötykseksi eli eräänlaiseksi "vapaaehtoiseksi erakoitumisen esiasteeksi".

Elämä on keskittynyt työssä käymisen, opiskelun ja perhe-elämän ympärille, mutta siinä on ollut sellainen "suppeampi" vire. Elämä kulkee tämän "pandemia normaalin" ympärillä ja siitä on tullut jollain tavalla uusi elämäntapa, jonka olen huomannut passivoivan minua. Onneksi nykyiset opiskeluni ovat antaneet minulle vastapainoksi toisenlaista sisältöä ja pakottaneet minut pois kotiympyröistä. Tuntuu, että muuten möllöttäisin vain täällä kotona, omassa perhekuplassani.

Möllötysasteeni on vaihdellut näiden pandemiavuosien aikana. Jos en sitä ennenkään ollut kovinkaan sosiaalinen ja liikkuvainen, nyt olen ollut sitä vielä vähemmän. Se on jopa vaikuttanut yhteydenpitooni läheisiini ja ystäviini, vaikka voisi ajatella, että sen pitäisi olla aivan päinvastoin. Jos olen oikein ymmärtänyt, korona ei kuitenkaan leviä/tartu puhelimen tai WhatsAppin välityksellä ;)  Huomasin  vuoden vaihteen jälkeen saavuttaneeni jonkinasteisen "lakipisteen", sillä olin vähentänyt kävelylenkkejäni ja möllötin mieluummin kotona tietokoneella tai sohvan nurkassa.

 

Viime aikainen muutos maailman tilanteessa toi lisää uutta murehdittavaa ja jonkinasteista epäuskoa tulevasta. Mihin tämä maailma oikein meneekään? Samalla ymmärrän, että olen osana jotain sellaista mitä en pysty hallitsemaan, muuta kuin yrittämällä elää mahdollisimman normaalia elämää. Juuri kun  koronatilanne alkaa helpottamaan, tulee maailmalta uusia huolen aiheita.  Koronatilanne on se mikä on ja yhteiskunta alkaa palata vähitellen  jonkinlaiseen normaaliin. Sotatilanteelle Ukrainassa emme voi tehdä oikein muuta kuin antaa tukemme ja toivoa, että tilanne ratkeaa mahdollisimman pian. 

Keskustelin iäkkään äitini kanssa tämän hetkisestä tilanteesta ja huomasimme ajattelevamme hyvin samalla tavalla. Meidän "möllöttäjien" täytyy vähitellen aktivoitua ja löytää se (sosiaalinen) elämä kodin ulkopuolelta uudestaan. Siksipä lähdin lauantaina iltakävelylle pitkästä aikaa keskustaan ja miten ihan oli huomata, että (nuoria) iloisia ihmisiä oli liikkeellä paljon ja ravintolat olivat täyttyneet. Ihan vielä en uskalla heittäytyä noin hurjaksi, mutta ajattelen, jos kevätauringon myötä saisin tämä "möllötyksen laaja oppimäärän" vihdoin suoritettua. 

Kaikesta huolimatta (ja juuri sen takia) on tullut aika suunnata katseet toiveikkaana eteenpäin kohti kevättä ja valoisampia aikoja, sillä 

- ELÄMÄ ON!

P.S  Viime aikoina olen valokuvannut muita kuvauskohteita, mutta tähän postaukseen hain inspiraationi toisesta möllötyskeskuksestani eli meidän olohuoneesta.

Mikä ihmeen visualisti?

Olen tässä jo puolisen vuotta opiskellut visualistiksi ja muutama päivä sitten mieheni havahtui kysymään minulta pienen tarkentavan kysymyksen, että mikä se visualisti oikein on? Ymmärsin, että vaikka olin käyttänyt nimikettä luontevasti puheissani jo pitemmän aikaa, se ei ollut oikein auennut hänelle. Eikä ilmeisesti monelle muullekaan, sillä aika usein kun kerron valmistuvani visualistiksi, saan siihen liittyviä jatkokysymyksiä. Tästäpä sain hyvän aiheen kirjoittaa tänne blogiini ja kertoa tarkemmin, mikä visualisti oikein on.

Visualisti on ammattinimike henkilölle, joka suunnittelee ja toteuttaa visuaalista markkinointia. Visualisti on hyvin kapea-alaisesti määriteltynä entiseltä nimeltään somistaja, mutta kaupan ja markkinoinnin kehittyessä työn kuva on laajentunut ja nykyinen ammattinimike on muuttunut alaa paremmin kuvaavaksi. Visualisti on moniosaaja, jonka tärkein tehtävä on myynnin edistäminen ja lisääminen visuaalisin keinoin. Hän vastaa yrityksen visuaalisesta ilmeestä ja luo mielikuvia asiakkaille tuotteista ja palveluista. 

Visualisti voi työskennellä kaupassa tai kivijalkaliikkeessä suunnittelemassa näyteikkunoita ja esillepanoja tai hän saattaa kuulua isompaan suunnittelutiimiin, jonka tehtävänä on esim. uudistaa tai suunnitella kokonaan uusi myymälä. Visualistin työkenttänä voi olla esim. messuosastojen, kaupallisten tapahtumien ja kampanjoiden suunnittelu tai visualisti voi suunnitella yritysten liiketiloja tai olla mukana tuotekuvauksissa. Visualisti voi olla suunnittelemassa yrityksen brändiä tai tuottamassa sisältöä digitaaliseen markkinointiin (esim. sosiaaliseen mediaan, verkkokauppaan, blogiin  tai suunnitella mainoksia) eli työn kuva voi olla hyvinkin monipuolinen ja laaja. 

Markkinointiviestinnän ammattitutkinnon eli visuaalisen markkinoinnin koulutuksen suorittanut voi käyttää visualistin tai visuaalisen myynninedistäjän ammattinimikettä. Alalle voi kouluttautua mm. koulutusta tarjoavissa toisen asteen oppilaitoksissa. Tutkinnon voi suorittaa joko taideteollisuusalan perustutkintona tai liiketoiminnan ammattitutkintona, jolloin koulutuksen sisältö määräytyy sen mukaisesti. Minä olen koonnut oman koulutuspakettini molemmilta tutkinnonosilta ja opintopisteitä tulee kertymään vuoden aikana huomattavasti enemmän, mitä ns. "peruskoulutukseen" kuuluu. Alalle voi kouluttautua myös yksityisellä puolella ja se on maksullista. Näissä koulutukset on rakennettu niin, että voit opiskella periaatteessa työn ohessa ja jossain koulutuksissa tutkinnon voi suorittaa myös oppisopimuskoulutuksena.

Minulle visualistiopinnot ovat avanneet aivan uuden maailman. Markkinointiin ja liiketoimintaan liittyvät opinnot ovat antaneet minulle paljon tietoa, josta on ollut hyötyä yritystoiminnassani. Visualistin koulutus yhdistää visualisuutta, kaupallista ajattelua ja luovuutta.  Koen, että visualistin tutkinto tuo minulle arvokasta lisähyötyä palvelupakettiini sisustussuunnittelun rinnalle ja erityisesti asuntojen stailaamiseen. 

Visualistiksi valmistuminen häämöttää kesäkuussa. Sitä ennen minun pitää suorittaa vielä kaksi tutkinnon osaa, jossa joudun laittamaan itseni likoon oikein kunnolla. Opintoihin liittyvät tehtävät ovat olleet hyvin vaihtelevia ja mielenkiintoisia. Opintojen edetessä huomaan, että elämää on alkanut tutkiskella myös visuaalisuuden ja markkinoinnin näkökulmasta. En ole katunut opiskelupäätöstäni, vaan olen nauttinut jokaisesta hetkestä. Täällä kokemuksella voin suositella alan (aikuis)opiskelua lämpimästi.

Kuulumisia helmikuun alussa

Tammikuu tuntui jostain syystä pitkältä ja todennäköisesti helmikuu tulee olemaan sen vastakohta. Opiskeluiden alkaminen rytmittää arkea ja vapaa-ajan ongelmia ei ole.

Nyt, kun minulla alkoi lähiopetusjakso, minun pitää ajaa jälleen n. tunnin matka Huittisiin 2-3 kertaa viikossa. Talviset kelit ja aamun pimeys eivät ole sieltä mukavimmasta päästä, mutta onneksi koko ajan mennään kohti kevättä. Opiskeluissa meillä on markkinointiviestinnän ja visuaalisen markkinoinnin opintoja ja erilaisia tehtäviä on alkanut kerääntymään. Niiden tekeminen on mielenkiintoista, mutta  kalenterimerkinnät ovat osoittautumassa jälleen tärkeiksi, jotta tiedän olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. 

Opiskelujen lomassa teen edelleen (mahdollisuuksien mukaan) sisustussuunnittelua, mutta mitään  suuria projekteja en tällä hetkellä pysty tekemään. Ystävänpäiväksi olen suunnitellut pitäväni ilmaisen webinaarin sisustuksen trendeistä ja se on viimeistelyä varten valmis. Opiskeluihin liittyen tein koko vuodelle yritykselleni  markkinointisuunnitelman ja nyt yritän myös noudattaa sitä periaatteella, että jokaisessa kuukaudessa on 1-2 teemaa. Suunnitelmat sitouttavat toimintaani paremmin ja on mielenkiintoista katsoa, miten suunnitelmani toimivat.

Oman opiskeluja ja työhön palamisen suhteen olen vielä epävarma. Liiketalouden opintoihini liittyvä palvelumuotoiluopinnot kestävät vuoden loppuun asti, mutta edelleen mietin, menenkö töihin ja yritän suorittaa opintoja työn ohessa vai jäänkö vielä opintovapaalle. Kieltämättä kokopäiväinen opiskelu houkuttaisi enemmän, sillä hieman "hitaampi elämä" on tuntunut tällä hetkellä hyvältä. 

Meidän perheessä eletään muutenkin mielenkiintoisia aikoja, kun teinimme toisen asteen opiskelujen yhteishaun ajankohta alkaa lähestymään. Opiskeluvaihtoehtoja on mietitty yhdessä ja matkan aikana suunnitelmat ovat jopa vähän muuttuneet. Tosiasia on se, että ei meidän nuorella ole vielä selvää, mitä aikoo "isona tehdä", mutta hänellä on kuitenkin selvästi aloja, mitkä eivät kiinnosta. Tämän hetken ykkösvaihtoehtona on lähteä opiskelemaan liiketaloutta ja toisena vaihtoehtona on lukio. Meidän kotiväen tehtäväksi on jäänyt kuunnella nuorta ja antaa tukea hänen tekemilleen valinnoille. Onneksi teinin ajatukset ovat osoittautuneet realistisiksi, joten siinä mielessä tulevaisuus näyttää ihan hyvältä. Tosin opiskelupaikan varmistumista täytyy vielä odotella. Kesäkuussa tiedämme asiasta enemmän, sekä teinin että omasta tulevaisuudesta.

Nautitaan hetki vielä helmikuu talvisista keleistä, sillä ei aikaakaan, kun huomaamme kevään jo kurkkivan...