Tunnelmavalaistusta

Talviaikaan siirryttäessä alkaa kaivata lisävalaistusta ja minulla se tarkoittaa erityisesti tunnelmavalaistuksen lisäämistä. Olen jo monena vuotena viritellyt kausivaloja eri tavoin ja tänä vuonna kokeilin jälleen hieman erilaista juttua. Tällä kertaa keittiön ikkunaan...

Aikaisempina vuosina olen pitänyt lasilyhdyssä tuikkua, mutta nyt kokeilin siihen pientä valosarjaa.

Keittiön ikkunan vieressä on töpseli, joten johto riitti erinomaisesti ilman sen suurempia viritelmiä.

Tunnelmavalojen myötä syksyn pimenevät illat saavat eri merkityksen.

Marraskuu on ehkä kuukausista se epämieluisin, mutta valoterapialla siitäkin voi tehdä siedettävän.

Jollain tavalla minä pidän tästä ihanasta "hämärähyssystä"...

Ymmärrän ihmisiä, kenelle tämä pimeä ajanjakso voi olla todella lamaannuttava ja jopa masentava.

Minä yritän asennoitua tähän niin, että pimeydenkin voi kääntää positiiviseksi asiaksi, mehän emme tälle vuodenaikojen vaihteluille voida mitään.

Voisikohan olla niin, että meillä ihmisilläkin olisi lupa hiljentää tahtia ja vaipua eräänlaiseen "talvihorrokseen". Jos ihan luvan kanssa (ja hyvällä omallatunnolla) malttaisi rauhoittua ja viettää enemmän vaikka ns. sohva-aikaa yksin tai läheisten kanssa, poltella kynttilöitä, lukea hyvää kirjaa, tehdä käsitöitä ja hyggeillä.

 

Minulla valosarjojen määrä vain tästä lisääntyy sitä mukaan, kun valoisan aika vähenee.

Toivotan lukijoilleni oikein tunnelmallisia alkavia marraskuun iltoja!



Yritetään ottaa ilo irti tästä vähästäkin...

;)


 

 

 

 

 

Stailataan joulua

Kauppojen lehtihyllyille on ilmestynyt jo monia joululehtiä. Myös nettikaupoissa on ollut jonkin aikaa jo tunnelmakuvia joulusta. Näyttötutkintooni liittyen stailaan kesällä kalustamani huoneiston jouluisempaan asuun ja sitä varten laadin kolme erilaista joulutunnelmaa moodboordeille. Lähtökohtana sisustuksille oli niiden värimaailma. Tässä ehkä vinkkejä teillekin...

 

 

 

Tämä tyyli edustaa eniten skandinaavista sisustustyyliä.

Vaaleita pintoja, luonnonmateriaaleja ja melko pelkistettyä koristelua.

Kaunista ja selkeää...

 

 

 

 

 

 

 

Tässä tyylissä on ehkä eniten perinteisen joulun henkeä.

Punaisen eri sävyjä, joita on helppo lisätä sisustukseen tekstiileillä.

Ilokseni huomasin, että Vallilan Rauma-aiheisesta printistä oli tehty punainen versio.

Löysin sen vähän vahingossa Prismassa käydessäni ja ostin yhden tyynynpäällisen kotiin vietäväksi.

 

 

 

 

 

 

 

Tässä sisustuksessa päävärinä on vihreä, ripauksella valkoista.

Sisustuksessa käytetään paljon luonnon materiaaleja ja siellä olevia värejä.

Vaikka vihreä ei ole sisustuksessa minun lempivärini, on se näissä kuvissa todella kaunis.

Mielestäni jouluun sopii erinomaisesti juuri metsän/ kuusen vihreä yhdistettynä esim. pellavaan...

 

 

 

 

Näiden ajatuskarttojen muokkauksessa selailin Jotexin, H &M:n, Elloksen, JYSKin ja IKEA.n sivuja ja nämä kaikki kuvat on lainattu heidän sivuiltaan. Tämän tehtävän myötä minulla alkoi joulufiilistely hieman normaalia aikaisemmin, sillä stailaus toteutetaan jo marraskuun puolivälissä. Jouluihmisenä tehtävä on enemmän kuin mieluinen...kaiken tämän pimeyden ja vesisateen keskellä. Huoneiston sesonkistailaus tehdään yhden kartan pohjalta, mutta mikä se näistä on, se jää vielä myöhemmin nähtäväksi...

Täällä syysloma on kohta puolin vietettynä.

Mitään erikoisempaa ohjelmaa ei kehitelty, mutta se tuntui tässä kohtaan erinomaiselta vaihtoehdolta.

Opiskeluihini tuli lähiopetustauko ja opinnot jatkuvat vasta tammikuun puolella.

Kahdeksan viikkoa ja sitten on seuraava lomajakso...niin ja se joulu! <3

 

 

 

 

 

 

Pienet huurteiset...

Syyslomaa on vietetty leppoisasti. Olen ulkoillut ja tehnyt kävelylenkkejä. Ohessa kuvia tiistaiselta pururatalenkiltä, jossa kylmä sää oli jäädyttänyt metsän pikkulammikoita ja huurruttanut kasveja. Aina pienin väliajoin minun oli pakko pysähtyä ja ottaa kuvia kännykälläni. Tässä muutama otos teillekin...

Viime yön aikana tänne satoi ensilumi ja maisemat ovat jo hieman erinäköiset. Lumen tulolla on ihmeellinen vaikutus.

Vaikka tietää, että se ei vielä jää pysyvästi maahan, alkaa kummasti mieli lisätä tunnelmavalaistusta talvisempaan suuntaan.

Olen tähän asti malttanut ja kausivalot ovat saaneet odotella rauhassa laatikoissaan.

Ehkä tänä iltana kuitenkin jo virittelen niitä.

 

 

Ihan vain tunnelman vuoksi.

 

 

 

Olemisen sietämätön keveys ;)

Syysloma. Tuo hartaasti odotettu pieni tauko on vihdoinkin täällä. Opiskelu- ja työtehtävät sain tehtyä hyvään malliin ja loma voi alkaa. Tänä syksynä se taisi tulla todellakin tarpeeseen...

Lomasuunnitelmia ei toistaiseksi ole tehtynä ja se tässä taitaakin olla parasta.

Minua ei haittaa yhtään, vaikka olisin kotona koko loman...ja jos vaikka vain OLISIN!

 

 

 

Päällimmäisenä olotilana  minulla taitaa olla tyytyväisyys ja helpotus. Pitkäkestoinen työrupeama on takana ja nyt edessä on muutaman päivän hengähdystauko. Minut tuntien, en todennäköisesti osaa olla koko aikaa tekemättä yhtään mitään, mutta jos edes hetken osaisi nauttia jonkinasteisesta tekemättömyydestä. Taitolaji sekin.

 

 

 

 

Hyvää syyslomaa kaikille lomalaisille!

 

 

 

 

 

 

Väliarviointia

Tämä syyskausi tulee eräänlaiseen taitekohtaan, kun kohta on alkamassa syysloma. Elokuusta lähtien olen ollut sekä palkkatyössäni opettajana että opiskelijana. Nyt olisi ehkä pienen väliarvioinnin paikka.

Tiesin jo etukäteen, että kuluva syksy tulee olemaan kiireinen.Työ ja opiskelu on vaatinut aikatauluttamista ja myös jonkinasteista "selkärankaa". Päätin heti alussa, että opiskelutehtäviin paneudun kohtuullisella tarmolla, en edes pyri täydellisyyteen tai maksimisuoritukseen. Kalenterista on tullut arjen pelastajani, sillä vain sen avulla olen pysynyt joten kuten suunnitelmissani. Muistilappuja on pitänyt kirjoittaa ehkä normaalia enemmän ja siitä huolimatta muistikapasiteettini on ollut välillä koetuksella. Vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut...enkä ole osannut sitä oikein edes kaivatakaan.Syysloman asti kasautuneet työt ovat kutakuinkin tehtynä ja kieltämättä olotila alkaa olla aika uupunut. Olen ollut "teen tämän huomenna"-tyyppiä, mutta tänä syksynä en ole voinut toimia perinteisen kaavan mukaisesi. Hommiin on täytynyt ryhtyä heti inspiraation tullessa ja välillä pakottaenkin. Loppua kohden motivaation löytyminen on ollut jo vaikeampaa, sillä ehkä ilmassa on ollut jo pientä "kisaväsymstä"...

Kuluvan syksyn aikana olo on tuntunut tehokkaalta ja energiatasoni on ollut hyvä. En ole juurikaan "lusmuillut", mutta olen silti malttanut pitää myös pieniä irtiottoja. Olen saanut paljon aikaiseksi ja siitä olen myös tyytyväinen. Työn ja opiskelun yhdistäminen ei ole ollut ihan helppoa ja vaivatonta. Työmäärä on ollut melkoinen ja olen kantanut myös huonoa omatuntoa siitä, että en ole ollut joka päivä läsnä työpaikalla. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta koen sen oman perustyöni itselleni niin tärkeäksi, että poissaoloni on aiheuttanut aina välillä "sisäistä morkkista".



 

Olin asettanut tavoitteeksi pitää itsestäni myös fyysisesti huolta ja tässä kohtaa "reputan" kyllä reilusti. Olen pyrkinyt liikkumaan ja ulkoilemaan mahdollisimman paljon, mutta siitä huolimatta se on jäänyt vähäiseksi. Päivät ovat venyneet pitkiksi ja illalla on jo niin väsynyt, ettei ole jaksanut enää lähteä lenkille. Viikonloppuisin on ollut enemmän aikaa, mutta siitä huolimatta lenkkeily on ollut satunnaista. Koska en ole ehtinyt liikkumaan, olen yrittänyt malttaa levätä eli olen pyrkinyt menemään aikaisin nukkumaan ja saamaan riittävät yöunet. Tässä asiassa olen onnistunut melko hyvin. Olen pystynyt jopa silloin tällöin ottamaan pienet päiväunet.

Elokuussa, uuden arjen alkaessa, olin asettanut tavoitteita myös kodin siisteydestä. Koska tiesin, ettei aikani tule todellakaan riittämään ihan kaikkeen, olen pyrkinyt suhtautumaan kodin siisteyteen ja puhtauteen hieman rennommalla otteella. Edelleenkään meillä ei ole kovinkaan likaista tai sotkuista, mutta en jaksa enää niuhottaa perinteisestä siivouspäivästä. Pyykkikone pyörii ehkä hieman tiuhemmin viikonloppuisin, mutta perhe kulkee edelleen puhtaissa vaatteissa. Tässä kohtaa voin todeta, että muutos on varmaan ollut hyväksi. Kodin ei aina tarvitsekaan olla tip-top ja silti siellä voi elää.

 

 

Syysloman jälkeen opiskeluihini tulee tauko. Muut opiskelijaystäväni lähtevät työssäoppimisjaksolle ja minä keskityn hetkeksi päivätyöhöni eli opettamiseen. Tulen tekemään loppu vuodesta myös ensimmäisen näyttöni, joka tulee olemaan asunnon sesonkistailaus. Kesässä tehty stailauprojektini on siis osa minun työssäoppimistani ja näyttöäni. Tehtäväni on sesonkipäivityksen suunnittelu, toteutus, sen dokumentointi ja portfolion tekeminen.

Summa summarum: Arki on ollut työntäytteistä ja aikataulutettua, melkoista hulabaloota. Siitä huolimatta olen pystynyt suoriutumaan sekä opiskeluun että työhöni liittyvistä tehtävistä suhteellisen hyvin. Tiesin yhdistelmän haasteelliseksi ja sitä se on ollutkin. Välillä jopa rankkaakin, mutta olen silti ihan hyvässä sielun ja ruumiin voimissa...ainakin omasta mielestäni. Syyslomalla pidän pienen ja ansaitun "nollauksen".

Toivotavasti syyslomalla ehtisin nauttia kirpakoista syyskeleistä...

Yrityksen ja erehdyksen kautta

Sisustusartesaaniopintoihini kuuluu myös opetusta markkinoinnista ja visuaalisesta viestinnästä. Luennot ovat olleet mielenkiintoisia ja olen kuunnellut tunneilla lähes herkeämättä. Aikoinaan ajattelin kaupallisen alan olevan jotenkin "ei-minun- juttuni", mutta tämä visuaalinen puoli on kyllä kolahtanut. Saimme myös tehtäviä, joita olen yrittänyt räpeltää kaiken kiireen keskellä. Ajattelin näyttää suunnitelmiani myös täällä blogini puolella...

Tehtävänä oli suunnitella ikkuna jollakin esillepanolla. No, minä tietenkin halusin vähän poiketa ja valitsin somistuskohteeksi keittiöliikkeen ikkunan, jota ei perinteisesti somisteta juurikaan. Kehittelin ikkunaan kuitenkin jonkinlaista jouluikkunaa. Hetken pohdittuani, päätin, että haluan tehdä jouluikkunan, jossa keskeisenä teemana on piparit ja niiden muotit. Siitä se ajatus lähti kypsymään ja hetken kuluttua olin luonnostellut paperille jo muutamia vaihtoehtoja. Jotta en päästäisi itseäni helpolla, päätin vielä yrittää tehdä luonnoksen tietokoneen Paint-ohjelmalla. Aika monta versiota sain tehdä ennen kuin sain yllä olevan luonnoksen valmiiksi eikä se vieläkään ole ihan sellainen kuin ajattelin...

Sain jonkinasteisen näyteikkunaluonnoksen  tehtyä ja innostuin vielä tekemään muutaman muunkin ehdotuksen. Toisessa versiossa ikkunalla risteilevät nauhat, joissa on styrox-palloista tehtyjä helminauhoja tai sitten ne voi leikata valokoisesta pahvista. Jos joku ihmettelee tuota ikkunan alaosassa olevaa valkoista aluetta ja mustaa ruutua, selvennettäköön, että ne esittävät näyteikkunan teippausta ja ikkunalla olevaa tv:tä.

 

Kolmannessa versiossa suunnittelin askartelevani muovisesta sähköjohtojen suojaputkesta yhden ison himmelin, jonka maalaisin mustaksi. Näyteikkunan sivuille asennettaisiin ohuet verhot ja niihin vielä valosarja luomaan jouluista tunnelmaa. Jokaisessa suunnitelmassa mietin myös näyteikkunan valaistuksen (nuo keltaiset viivat suunnitelmissa) ja ensimmäisessä ehdotelmassa näyteikkunan alapuolelle puulaatikoihin tulisi havuja ja valosarjat.

Nämä ehdotelmat otan mukaan seuraavaan lähiopetuspäivään ja katsotaan, mitä kommentteja tulee. Suunnittelutyö oli todella mielenkiintoista ja innostavaa ja olisi ollut kiva tehdä näitä oikein ajan kanssa. Nyt on kuitenkin tyytyminen tällaisiin versioihin. Paint-ohjelman avulla työskentely oli myös mukavaa (ja aikaa vievää). Yrityksen ja erehdyksen kautta opin aina lisää ja joka kerta (=aloittaessani uuden), huomasin työn paranevan ja työskentelyvauhdin nopeutuvan edellisestä.


Voi olla, että visualistin tai somistajan ura ei näillä taidoilla vielä urkenisi, mutta se ei ollut tämän tehtävän tarkoituskaan. Olin erittäin tyytyväinen siihen, miten ideat alkoivat nopeasti jalostua ja sain kolme suht kelvollista luonnosta tehtyä. Hienosäätöä täytyy vielä tehdä ennen kuin esittelen nämä, sillä saamme näistä myös arvosanan. Onpa mielenkiintoista kuulla muiden kommentteja...

Ennen syyslomaa minulla on vielä kolme tiivistä lähiopetusjaksoa ja sen jälkeen hengähdän hetkeksi. Ihan luvan kanssa.

Kevennystä keittiössä

Otsikko on ehkä harhaan johtava, sillä nyt ei ole tulossa asiaa ruokavaliosta, vaan verhojen vaihtamisesta...

 

 

Tämän syksyn sisustusopinnoissa olemme valmistaneet erilaisia sisustustekstiilejä, joista verhojen suunnittelu ja valmistus oli yksi tehtävä.

Heti alusta alkaen minulla oli selvää, että haluan tehdä hyvin yksinkertaiset, täysimittaiset verhot keittiöön.

Vanhat verhot olivat olleet ikkunassa pitkän aikaa ja yleisilme kaipasi ehdottomasti raikastamista.

 

 

 

 

 

Suunnitteluvaiheen alussa harkitsin musta-valkoista printtikangasta.

Kun näin tämä ohuen sekoitekanakaan, oli päätökseni selvä. Halusin ehdottomasti yksiväriset ja kevyet sivuverhot.

Keittiömme sijaitsee pohjoisen puolella ja näin syksyllä valon määrän vähentyessä kaipasin verhoratkaisua, jossa ikkunoita ei peitetä paksuilla verhoilla.

Näillä ohuilla verhoilla pyrin maksimoimaan sen vähäisenkin valon määrään.

 

 

 

 

 

Harkitsin myös vain yhden sivuverhon laittamista, mutta "symmetriafriikkinä" päädyin kuitenkin tekemään kaksi verhoa.

Edellisestä verhojen ompelusta on kulunut jo paljon aikaa, joten opiskelutehtävän myötä sain paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä verhon ompeluun.

 

 

 

 

 

Keittiössämme valon määrä todellakin lisääntyi ja koko  yleisilme keveni huomattavasti.

Pidän verhojen tuomasta keveydestä ja näistä on helppo modifioida talvisemmat verhot, kun kiinnittää valoköynnöksen verhon taakse.

Keittiössä tulen tekemään sesonkivaihtelun talveen/jouluun hyvin pienesti, joista tämä verhojen vaihto oli se suurin projekti.

Samalla sain tehtyä opiskelutehtävän dokumentointiin liittyviä asioita eteenpäin, joten voin olla lopputuloksen monellakin tavalla tyytyväinen.

 

 

Toivottelen mukavaa sunnuntaipäivää ja oikein hyvää alkavaa viikkoa!

Ei anneta syksyisten sadekelien masentaa, vaan yritetään löytää ilo arjen pienistä asioista.

Vaikkapa vain verhojen vaihtamisesta...

 

;)

 

 

Syysrutistus

Se hetki on nyt käsillä, kun tuntuu, että vuorokaudesta loppuu tunnit ja ajankäyttö on melkein maksimaalisessa hyötysuhteessa...

 

Muutaman viikon sisällä oleva syysloma ajoittaa sekä töissä että opiskeluissa erilaisten isojen tehtävien loppuun saattamisen kasauman. 

Olen omasta mielestä ollut ns. kaukaa viisas ja työstänyt monia asioita jo hyvissä ajoin, mutta siitä huolimatta kiire valtaa aikataulun ja mielen.

 

Samaan "syssyyn" ajoittuu paljon muutakin ylimääräistä, joten tässä saa todella suunnitella ja miettiä omaa ajan käyttöä.
Noin pari viikkoa täytyy jaksaa painaa eteenpäin ja syyslomalla sitten otetaan rennommin.

 

Tulevien ja keskeneräisten tehtävien vyöry tuntuu melkein tukahduttavalta, mutta samalla tiedän, että olen myös tehokkaalla päällä. Olen jo varoitellut kotiväkeä tulevasta, jotta hekin voivat varautua ehkä hieman kiireisempään ja kireämpään äitiin. Nyt otetaan päivä (ja asia) kerrallaan ja puristetaan tämä viimeinen syysrutistus pakettiin.

Niin, että sitä vaan, että blogissani voi olla hetken aikaa taas pientä hiljaiseloa....



 

Seuraava torkkupeittoprojekti

En taida olla ihan helposti lannistuvaa sorttia, sillä aloitin neulomaan seuraavaa uutta torkkupeittoa. Viime vuonna aloittamani "ikuisuusprojektini", joka muistutti hämärästi jättineulospeittoa valmistu kesän lopulla. Hetken aikaa maltoin olla suunnittelematta mitään, kunnes luin Oma koti valkoinen-blogia pitävän Miian tekemästä neulepeitosta. Eihän minua pidätellyt enää mikään.

Uuden projektin alkamista hidasti näiden jättilankojen ostaminen.

Ensin olin tilaamassa niitä suoraan Novita:lta, mutta kuinka ollakaan, onnistuin löytämään riittävän määrän Tokmannilta.

 

 

Mukailin ohjetta blogissa olevien neuvojen pohjalta ja loin silmukoita hieman enemmän, 120 kpl.

Päätin kokeilla yksi oikein- yksi nurin -neulosta ja homma alkoi heti edistyä mukavasti.

Neulejälki näyttää kivalta  ja tästä tulee mukavan pehmeää.


 

Onhan tässäkin tekemistä, mutta peite tuntuu etenevän huomattavan helpompaa tahtia, kun ei tarvitse tehdä (leikata) kudetta.

Lankakeriä on seitsemän ja nyt toivon, että nämä riittäisivät saamaan peitteen myös valmiiksi.

 

 

 

Tämän jälkeen voisin ruveta neulomaan jälleen sukkia.

Ei täällä työt tekevältä lopu, varsinkin kun neulominen näyttää luonnistuvan.

Sen verran täytyy näissä hommissa kuitenkin muistaa maltti, että lokakuu aiheuttaa meikäläiselle melkoisen työsuman.
Töitä riittää sekä opettajan hommissa että opiskeluissa ihan tuonne syyslomalle asti. Oppilaiden HOJKS:it ja omat opiskelutehtävät vaativat vielä pientä "viilaamista". Tänään suuntaan jälleen opiskelemaan Kokemäelle,  jossa päivän aiheena on asiakaspalvelu ja myynti.

 

 

 

Kaiken tämän hässäkän keskellä suotakoon pieni rentoutuminen käsitöiden parissa...


Leppoista lokakuun jatkoa teille kaikille!








 

DIY-säkkituoli

Minulla on ollut koko syksyn sisustusartesaaniopinnoissani sisustustekstiili-jakso, joka alkaa olla jo loppu suoralla. Jakson aikana meillä on ollut paljon teoriaopintoja ja etätehtäviä sisustustekstiileistä. Koska opinnot painottavat käsillä tekemistä, jokainen meistä on valmistanut verhot ja ainakin yhden sisustustyynyn. Verhoissa tein hyvinkin perinteiset suorat verhot, mutta sisustustyynyssä piti tietenkin jo vähän sooloilla...

 

 

 

Minulla oli muutama sovellettu tyynyidea, mutta lopulta päädyin valmistamaan säkkituolin.

Onhan sekin eräänlainen tyyny, mutta ehkä hieman suuremman puoleinen.

Säkkituolista on olemassa todella monta variaatiota, mutta minä ihastuin tähän tetran malliseen.

Muistan nähneeni tällaisen aikoinani jo Tampereen asuntomessuilla eräässä olohuoneessa ja onneksi ohje löytyi helposti.

 

 

 

 

 

 

 

Halusin tehdä säkkituolini isokokoisesta painokankaasta.

Mietin myös tämän tekemistä värikkäästä markiisista, mutta kun löysin tämän ihastuttavan Marimekon "Siirtolapuutarha"-kankaan, oli valintani selvä.

Ompelin säkkituoliin myös sisäpussin ihan tavallisesta lakanakankaasta.

 

 

 

 

 

 

 

Säkkituoli valmistui yllättävän nopeasti ja  jopa helposti.

Oma lukunsa oli vielä täytteen hankinnassa, sillä tilasin styroxin Tampereelta Matkahuollon kautta.

Hieman epäilevänä menin hakemaan 300 litran lähetystä linja-autoasemalta, sillä autoni on melkoisen pieni.

Styroxpussi mahtui kuin mahtuikin autoon ja pääsin lastini kanssa turvallisesti kotiin.

Kotona minun piti ratkaista vielä säkkituolin täyttämiseen liittyvä ongelma, sillä sähköisen styroxin käsittely on hieman haasteellista.

Keksin tehdä Pringles-purkista täyttöputken ja säkkituoli täyttyi rivakasti ilma sen suurempaa katastrofia.

 

 

 

 

 Hieman erikoinen ideani kannatti toteuttaa, sillä olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen!

 

 

Vai mitä mieltä te olette tästä?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syksyn sävyä ruokahuoneessa

Samalla kun olohuoneemme koki pienimuotoisen syyspäivityksen, sai ruokapöytämme myös osan siitä. Meillä tämä keltainen ja vaahterateema jatkuu täälläkin puolella...

 

 

Ruokapöytä sai tästä  Pentikin kaitaliinasta samoja sävyjä, mitä on myös olohuoneen puolella.

Periaatteessa ruokahuone on samaa tilaa, tosin olohuoneemme on muutaman portaan alempana tuon lasikaiteen takana.

Pöytä kaipaisi ehdottomasi jotain mattoa alleen, mutta sopivaa en ole vielä löytänyt.

 

 

 

 

 

Tämä vaahteraprintti on mielestäni erittäin onnistunut.

Samalla se on myös aika haastava, sillä pöytään on vaikea keksiä mitään somistetta.

Jotain tähän pöydälle vielä haluaisin laittaa. Ehdotuksia otetaan vastaan!

 

 

 

 

Keltainen väri tuo sellaisen piristysruiskeen sisustukseen, ettei haittaa vaikka välillä olisi harmaampiakin päiviä.

Se on ollut kestovärini sekä sisustuksessa että vaatetuksessa jo useamman vuoden, eikä näytä laantumisen merkkejä.

Talveksi keltainen antaa tilaa talven (ja joulun - nyt se on sanottu!) sävyille tullakseen taas keväällä uudestaan.

 

 

 

 

Sen verran ajattelin päivittää tekstiilejä myös keittiön puolella, että vaihdan vanhat isokuvioiset verhot uusiin ja ulkonäöltään kevyempiin. Opiskeluissa tein sisustustekstiilijaksolla kahdet valkoiset täyspitkät verhot ja täytyyhän ne laittaa esille. Tulette varmaan näkemään kuvia niistä ...ja myös siitä (säkki)tyynyprojektista, josta tuli erityisen onnistunut. Eli tänä syksynä tiedossa enemmän myös itsetehtyjä juttuja.

 

 

 

Ja nyt viettämään päivää taas koulun penkille. Mukavaa torstai päivää kaikille!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kasvatuksen kaksinaismoralismia

Elämässä tulee aina silloin tällöin tilanteita, jolloin punnittaan omaa moraalia ja sen vaikutusta. Jotkut tilanteet voivat jopa yllättää, jolloin tulee miettineeksi, minkälaisen moraalisen (tai eettisen) ajattelutavan meistä jokainen on sisäistänyt. Kun vaihtaa vielä jonkun toisen osapuolen kanssa ajatuksia, voi olla, ettei se moraalinen selkäranka olekaan aina niin suora...

Kävin viikonloppuna lapseni kanssa Prismassa. Tiesin, että hän on katsomassa ja vertailemassa Playstation4 pelejä. Hetken päätettyään hän ehdotti, jos saisi ostaa minun kanssani puoliksi NHL18-pelin, johon minä hetken mietittyäni suostuin. Kassalla minulta tivattiin asiallisesti kenelle peli tulee. Minähän ihan häkellyin, sillä muistin saman tien, että pelihän on K12-peli ja lapsenihan on vasta 11-vuotias. Kassaneiti päästi minut pälkähästä ja sanoi, että heidän on määräys kysyä ja olla tarvittaessa myymättä tuotetta. Alle 12-vuotiaalle hän ei edes myisi. Asiasta virisi mielenkiintoinen keskustelu, jossa mietimme näitä pelejä ja niiden ikärajoja.


 

On totta, että kyseisessä pelissä on väkivaltaa (jääkiekkotappelua) ja siksi todennäköisesti on tuo ikäsuosituskin. Meille tämä ei ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun äiti tai isä on ollut lapsen kanssa ostamassa vastaavanlaista tuotetta. Olen pohjimmiltani hyvin tiukka ikärajoista, mutta tässä kohtaa en ole ollut. Jos TV:stä tulee illemmalla K12 ohjelmaa, ei meidän poika saa niitä katsoa...ja onneksi hän menee myös yleensä sen verran aikaisin nukkumaan, ettei asiasta tarvitse sen enempää edes keskustella. Miksi siis hyväksyn tässä asiassa peli-ikärajan alittamisen, mutta en muuten?


 

 

Olen poikani kanssa keskustellut usein ikärajoista ja niiden tarkoituksista. Poikani ymmärtää oikein hyvin, että ohjelmien ja pelien sisältöjen kohderyhmät ikärajoineen on tarkoin harkittua. Olemme keskustelleet, että helposti ne liian jännittävät asia tulevat uniin tai aiheuttavat turhia pelkoja ja on tämän oma lapsikin joskus saanut kokea. Tätä jääkiekkopeliä hän ei kuitenkaan koe liian jännittäväksi ja niin kuin hän totesi, "saahan siitä sen tappelun pois käytöstä, jos haluaa". Hänen intohimona on joukkueiden luominen ja se varsinainen OIKEA pelaaminen. Seuraan myös paljon, mitä ja miten lapseni pelailee pelikoneella.

 

Kassaneidin kanssa keskustelimme vielä, miten ikärajoja noudatetaan joten kuten vielä kaupoissa, mutta miten on sitten tuolla internetin "villissä maailmassa". Sieltä kun voi ladata melkeinpä mitä vaan. Lapsellani on (minun luvallani) oma instagram-tili, mutta Facebookiin en ole antanut lupaa. Tietyin väliajoin tiedustelen luokan ja harrastusryhmän WhatsApp ringeistä ja yritän olla selvillä mitä siellä viestitellään. Muistuttelen lastani SOME-etiketistä sopivin väliajoin ja yleensä eri SOME-kanavien käytöstä. Tarkkana saa olla ja varmaan jotain juttuja menee tältä äidiltä ohikin.

 

 

Ei ole ihan helppoa olla huoltajana tässä sallittujen ja ei-sallittujen asioiden viidakossa. SOME-maailma aiheuttaa lisää hämmennystä. Ikärajat ovat suosituksia ja jokainen vanhempi (todennäköisesti) miettii omaa moraaliaan, kun perheissä keskustellaan ikärajoista. Tässä asiassa luotan  keskustelun ja avoimuuden  voimaan. Lapseni on jo sen ikäinen, että hänen kanssa voi (ja pitääkin) jutella monista eteen tulevista "houkutuksista", oli ne sitten nettiin, alkoholiin, tupakkaan tai huumeisiin liittyviä juttuja Yritän olla moralisoimatta ja "heristelemättä etusormea" ja luottaa siihen, että lapseni osaa tarpeen tulle toimia oikein. Meidän kasvattajien rooli on kuitenkin ensiarvoisen tärkeätä olla keskustelemassa, kuuntelemassa ja olla aidosti kiinnostunut...ja silloin olisi suotavaa, että se oma moraalikäsitys olisi suhteellisen selkeätä.

Kasvattajana en saa ihan "puhtaita papereita", mutta voin silti elää tämän asian kanssa. Olin todella kiitollinen tälle kassaneidille, joka oli valveutunut ikäsuosituksesta ja laittoi minutkin jälleen miettimään omia toimia. Mitä ajatuksia tai näkemyksiä teillä on asiasta? Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitänne...