tiistai 31. tammikuuta 2017

Matkamuisto seinälle


Meidän ruokahuoneessa olisi paikka taululle. Siinä on ennen ollut iso tekstitaulu, mutta se on tässä aikojen myötä siirtynyt erään vuokra-asunnon seinälle koristeeksi. Olen jo pitkään pähkäillyt, mitä siihen haluaisin. Yksi antiloopin pää koristaa jo olohuoneen seinää enkä halua niiden määrää enää lisätä...





 
 

USA:n reissun jälkeen olen alkanut kypsyttelemään ajatusta julistetaulusta. Aiheen saisi mukavasti reissustamme.
Muutamia nettiselauksia olen tehnyt ja olen päätymässä mustavalkoiseen kuvaan New Yorkin kartasta, Manhattanilta.
Valitettavasti minulle ei ole laittaa tähän kuvaa siitä, sillä kysyin lupaa kuvan julkaisuun, mutta en ole saanut vastausta.
Siksipä lainasin tämän maailmankartan kuvan Pixapaysta...




Meillä ei ole yleensä tapana ostaa matkoilta matkamuistoja. Korkeintaan voin ostaa jääkaappimagneetin, avaimenperän tai jotain muuta pientä käytännöllistä. En perusta juurikaan "matkatilpehööreistä" ja siksi ne jääkin ostamatta. Sisustustaulu voisi olla kuitenkin mukava muisto hienosta matkastamme, eikä minua haittaa, vaikka se ei olekaan ostettu sieltä matkakohteestamme. Taidanpa laittaa tilauksen menemään ja jään odottelemaan "matkatuliaisia"...



sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Rakas kotikaupunkini Vallilan kankaissa


Tätä uutista olen odottanut jo kauan. Vallilan kankaiden mallistossa on jo pitkään kuulunut painokangaskuoseja eri kaupungeista. Olin jo vähän ihmetellytkin, miksei idyllinen Vanha Rauma ole ollut vielä printeissä mukana. Ilmaisjakelulehdessämme oli kuitenkin juttu Vallilan uusista kevään painokangaskuoseista. Ilokseni kotikaupunkini oli vihdoinkin päässyt mukaan! Ja juuri sopivasti, sillä Rauman kaupunki täyttää tänä vuonna jo 575 vuotta.





 
 
Kuosin suunnittelija on Riina Kuikka. Printtiä on joko tämä pinkki-sininen tai mustavalkoinen.
Molemmat ovat mielestäni hienoja ja jotenkin tämä värillinen versio on vielä herkullisempi.
Tyynynpäällisessä tämä printti toimii mielestäni erinomaisesti.
 
 
 


Musta-valkoisena printti on tunnelmaltaan aivan toisenlainen.
Olin ihan varma, että tämä musta-valkoinen olisi se "must- juttu", mikä minun pitää ostaa, mutta nyt en olekaan niin varma enää.
Värillinen versio tuo Vanhan Rauman tunnelman ehkä paremmin esille, mutta on väriyhdistelmänä meidän kotiimme hieman vieras.


 
 
 
 
 
 
 
Painokankaasta valmistetaan pussilakanoita, tyynynpäällisiä, valmisverhoja sekä ihan metritavarakangasta.
Tosin tämä värikkäämpi versio metritavarakankaasta oli jo nyt loppuunmyyty!
 Vallilan valikoimiin tulee vielä mukeja ja muovitabletteja, joita jään myös innolla odottelemaan.




 
 
 
Seuraava teksti on kopioitu Vallilan sivuilta, joka kertoo vähän kankaan "filosofiaa":
 
 "Rauma Fancy - kuosi taltioi Vanhan Rauman koristeellisen ja idyllisen puutalonäkymän: mutkittelevat mukulakivikadut, kapeat kujat ja ihastuttavat vaaleanpunaiset ja vaaleansiniset puutalot, joiden ikkunanpielet osoittavat puuseppien taidokkuuden. Tekee mieli kurkistaa talojen ikkunoista sisään ja katsoa, että kukas siellä asustaa. Jalankulkija voi tervehtiä mustavalkoista pulleaa kissaa ja lukea tuoreimmat korttelikuulumiset yhteiseltä ilmoitustaululta. Rauma-kuosi vangitsee palan tämän pitsinnypläyksestä tunnetun kaupungin tunnelmaa. Kuosin väreissä on mukana ripaus suunnittelijan mielikuvitusta. Rauma Fancy -verho on oiva valinta Rauma-kaipuuta potevalle tai vahvaa Rauma-rakkautta rinnassaan tuntevalle."
 
 
 
Kaikki postaukseni kuvat on lainattu Vallilan sivuilta. Mallistoissa on paljon muitakin kivoja kuoseja.
Käypä kurkkaamassa niitä täältä, Vallilan verkkokaupasta...ja ihastu!
 
 
 
 

perjantai 27. tammikuuta 2017

Erikoinen ajanviete?


En ole ihan varma, voiko tätä kutsua harrastukseksi. Päättäkää te. Minulla on tapana selailla asuntoilmoituksia (harva se päivä) ja erityisesti bongailen asuntojen pohjapiirustuksia. Minua ei oikeastaan kiinnosta se, miten koteja on sisustettu, vaan enemmänkin, mitä erilaisia sisustusmahdollisuuksia kohteessa olisi.





Pohjapiirustusten tutkiminen on mielenkiintoista puuhaa.
Koen tilojen suunnittelun mielenkiintoisena haasteena, sillä haluaisin nähdä tiloissa enemmän kuin yhden ratkaisun.
Leikittelen usein ajatuksella, miten sisustaisin tai mitä seiniä kaataisin, jos asunto olisi minun.
Toisinaan piirtelen kaluste-ja remonttisuunnitelmia ihan huvikseni.
Eikä viime vuotiset sisustusopintoni ainakaan lievittäneet asiaa.
Pikemminkin päin vastoin.
 
 
 
 
 

En edes ihan tarkalleen tiedä, milloin olen aloittanut tämän suhteellisen merkillisen ajanvietteen. Olen jo pienestä pitäen pitänyt nukkekotileikeistä (tai niiden sisustamisesta). Legoista rakensin lapsuuden kaverini kanssa pienen asuntovaunuja minihahmoille, johon suunnittelimme wc:t, keittiöt makuutilat yms. Kun lapsena vierailin tätini kanssa Hviträskissä, kuvittelin, millaista olisi asua siellä. Ahmin sen tunnelmaa jokaisella aistisolullani ja nautin sen tuomasta estetiikasta. Vierailu em. paikassa on jäänyt lähtemättömästi mieleeni...
 
 
 
 
 
 
Miksi en lähtenyt opiskelemaan alaa? En osaa sanoa. Ehkä tietämykseni alasta oli liian kapea, sillä kuvittelin, että kaikkien tulee olla arkkitehtejä ja siihen ei meikäläisen matemaattiset eikä piirustustaidot olisi riittäneet. Silloin aikoinaan sisustamista ei taidettu edes oikein missään muualla opiskellakaan. Koulutuspaikkoja, tutkintoja ja ammattinimikkeitä on tullut vasta paljon myöhemmin. 
Silloin olin jo uravalintani kasvatustieteen alalla tehnyt ja olen ollut siihen oikein tyytyväinen.
 
 
 
 
Kiinnostus ja rakkaus sisustamiseen on kuitenkin säilynyt kaikki nämä vuodet. Koulutusmahdollisuuksia alalle on jo kiitettävästi ja vaikka minulla on jo tuo pieni sivutoiminen yritys, uskallan haaveilla vielä lisäopinnoista sisustamisen alalla. Tämä harrastukseni vahvistuu koko ajan ja palo kehittyä siinä on kasvanut ja kasvaa hitaasti, mutta varmasti. Mihin suuntaan? En ole ihan varma... vielä.
 

 
Onko sinulla jotain erikoisia "harrastuksia" tai mielenkiinnon kohteita? Onko minulla kohtalon tovereita?
Olisi kiva kuulla omista kummallisista ajanviettotavoista...
 



(Postaksen kuvat ovat Pixapayn sivuilta lainattu)


 
 

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

"Pakkopullaa"


Ei siinä muu auta kuin ryhtyä toimeen, kun lapsi esittää pienen vienon toivomuksen, että leivottaisiin taas pullaa, erityisesti korvapuusteja. Niinpä pyhitin viime viikonloppuna lauantai-iltapäivän tähän operaatioon...







Pullien leipominen ei kuulu ihan vahvuuksiini (eikä yleensäkään leipominen), mutta lopputulos kruunaa kaiken. Omalla esimerkilläni toivon myös tartuttavani hieman jauhopeukalon alkua. Ehkä lapseni leipoo joskus omassa kotonaan pullia ja innostuu muutenkin kokkaamaan keittiössä. Hyvää mallia ja esimerkkiä antavat myös sekä isä että isoveli.
 
 

 
Pullaohje on jauhopussin kyljestä ja tästä leipoo ihan riittävän satsin syötäväksi.
En tiedä mistä johtuu, mutta minun korvapuusteista tulee aina ihan jättimäisiä. 
Meidän sauna on osoittautunut erinomaiseksi pullataikinan kohotuspaikaksi.
Ehkä salaisuus piilee siinä?
 
 
 
 
Meillä oli pitkästä aikaa hieman erilainen viikonloppu, kun pojalla ei ole ollut jääkiekkopelejä. Tästä otettiin ilo irti ja nautittiin kotona olemisesta. Korvapuustit sain leipoa tällä kertaa yksin, sillä pojalle tuli kaveri yökylään, eikä silloin ehditä kyllä äidin kanssa leipomaan. Koska järjestettyä ohjelmaa oli vähemmän, tuli sitä kotoiluakin harrastettua hieman enemmän. Laatuaikaa siis. Tulevana viikonloppuna on tiedossa jälleen pojalla jääkiekkopelejä (ja äidillä toimitsijavuoro), joten viikonlopun ohjelmaa ei tarvitse niin kovasti suunnitellakaan...sen on jo joku muu tehnyt.



Oikein mukavia loppu viikon päiviä kaikille!






 

maanantai 23. tammikuuta 2017

Liikuttava aamupäivä


Marraskuussa peräänkuulutin täällä blogissani pientä korjausliikettä liikkumiseni suhteen. Mitään sen kummallisempaa ryhtiliikettä en ole saanut aikaiseksi. Kävelyä olen saanut lisättyä hieman, mutta muuten liikun aika vähän aikaisempiin vuosiin verrattuna.






Meillä järjestettiin sunnuntaina Kunnon Messut, josta lähdin hakemaan liikuntakärpäsen puremaa...tai edes pistosta.
Mukaani sain työkaverini, jonka kanssa kokeilimme erilaisia jumppia ja tutustuimme messujen muuhun tarjontaan.
Paikan päällä ei ollut mitään yleisöryntäystä, mutta mukavasti kuitenkin.
Tärkeintä oli se, että sain yleensäkin lähdettyä koko tapahtumaan.
 
 
 
 
 
 
 
Ryhmäliikuntatunneilla en ole käynyt muutamaan vuoteen, syystä tai toisesta (tekosyitä siis kaikki!)
Edelleen niissä suosikkini ovat kaikki tanssilliset versiot, erityisesti latinaisrytmeihin perustuvat...



Olipa mukavan liikuttava sunnuntai. Reisilihakset (ne oletetut) sain maitohapoille jo ensimmäisessä jumpassa ja sen jälkeen jalkani olivatkin enemmän tai vähemmän "hyytelönä". Pois lähteissäni kävin vielä kehonkoostumusmittauksessa, josta selvisin suhteellisen hyvillä tuloksilla. Kehossa nyt on rasvaa, mutta ihan kohtuuden rajoissa. Erityisen ilahtunut olin fyysisen iän tuloksesta, joka oli 36 vuotta ja siitä ettei sisäelinten ympärillä ollut huolestuttavia määriä rasvaa. Tämän päivän saldona pieni kassillinen tuotteita, kipeät lihakset ja hyvä mieli.


Jos tästä vielä vaikka innostuisi liikkumaan enemmänkin...






lauantai 21. tammikuuta 2017

Kyll ny kelppa...


On tässä taitanut vierähtää sellainen runsas puoli vuotta ennen kuin sain aikaiseksi hankkia työpöydälleni läppärin kaveriksi isomman näytön.





 
Minulla on suhteellisen pieni läppäri, jolla teen sekä omaan erityisopettajan työhöni liittyviä juttuja, blogipostauksia ja myös näitä sisustusjuttujani. Läppärin näyttö on varustettu kosketusruudulla ja tämä toiminto on osoittautunut oikein hyväksi.
Vaikka näyttö on pieni (muistaakseni 10 tuumaa),voi kuvaa tarvittaessa suurentaa ja tarkentaa.
 Toiminto, josta en enää ihan helposti luovu seuraavaakaan konetta hankkiessa.


 



Viime keväisellä SketchUp- kurssilla kurssin vetäjämme antoi hyvän vinkin.
Vaikka omistaisi pienen läppärin, siihen kannattaa liittää lisäksi isompi näyttö, kun työskentelee pöydän ääressä.
Näin tekee kuulemma moni ammattilainen. Tästähän minä innostuin heti, mutta käytännön toteutus hieman venähti, näihin päiviin asti.
 



 
 

Viimeinkin sain ostettua uuden ja isomman näytön itselleni.
En halunnut ostaa 27 tuuman näyttöä vaan tyydyin tähän pienempään (23,6 ") näyttöön.
Työskentely on kyllä ihan eri ulottuvuuksilla, kun ei tarvitse enää sihruttaa pienellä näytöllä.
Nyt tämä isompi näyttö helpottaa erityisesti sisustussuunnitelmien tekemisessä.
Läppärin kosketusnäyttö ja tämä uusi isompi näyttö on ihan lyömätön yhdistelmä.
Ergonomian suhteen täytynee vielä kokeilla erilaisia vaihtoehtoja...



Läppärin voi edelleen sujauttaa pienen kokonsa vuoksi vaikka kassiin, mutta suuri näyttö helpottaa pöytätyöskentelyä huomattavasti. Ja totuuden nimissä täytyy tunnustaa, että onhan tästä hyötyä myös ikänäön vaivaamille silmilleni, sillä huomaan, että meikäläisellä olisi tarvetta myös näöntarkastukseen...tämä on sitten taas toinen juttu. Totean vai lopuksi, että...



"Kyll ny kelppa"... (sanos raumlaine)
 
 
 
 













torstai 19. tammikuuta 2017

Tammikuun pakko-ostos


Meikäläiselle tammikuun välttämättömin ostos on tulppaanikimppu. Joka vuosi. Se on vähän niin, että kuin joulukuussa pitää olla ainakin joulukuusi, niin tammikuussa tulee kotona olla tulppaanikimppu...




 
 
Lähikaupasta ajattelin ensi ostaa kokonaan valkoisen kimpun.
Kun näin tämän värikkäämmän version, päädyinkin ostamaan sen.
Päivä oli muutenkin hieman harmaa ja pieni väri-ilottelu piristi kummasti.
 
 
 
 
 
 

 
Tulppaanit kuuluvat suosikkeihini ja jotenkin ne enteilevät kevään tuloa, vaikka täällä Suomessa täystalvi onkin.
Värisuosikkia minulla ei ole. Tänä vuonna nämä moniväriset kimput vetoavat minuun ehkä eniten.
 
 
 
 
 
 
 
 
Tänä vuonna joulukukkien hankita jäi matkamme takia vähäiseksi.
Siksi näiden tulppaanien väriloisto tuntuu enemmän kuin tervetulleilta.
Luulenpa, ettei tämä kimppu jää myöskään viimeiseksi...
 
 
Ihanaa torstaita!
 
 
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 17. tammikuuta 2017

Ihana valoilmiö


Sunnuntai aamupäivällä oli pakko napsia muutamia valokuvia meidän olohuoneesta. Koska talvi on meidän leveysasteilla melkoisen pimeätä ajanjaksoa, sitä osaa nauttia näistä pienistä valon pilkahduksista...





Olohuoneessa sisutus on hieman pysähtyneessä vaiheessa, kun siivosin joulukuusen ja -koristeet pois.
Mademoiselle tuoli löysi luontevasti paikkansa tuosta ikkunan edestä, muuta uutta ei täällä sitten olekaan.
 
 

 
 
Kevät herättää aina pientä uudistuksen tarvetta, mutta mitään akuuttia isompaa muutosta en tänne olohuoneeseen kaipaa.
Keltaiset tekstiilit tulevat tänäkin keväänä piristyttämään huoneen yleisilmettä.
 
 

 
Auringolla on merkillisen energisoiva ja piristävä vaikutus.
 
 
 

 
 
Oi ihana aurinko! Tulethan usein vieraaksemme!
 
 
 
 
Näiden kuvien myötä toivottelen kaikille oikein hyvää alkanutta viikkoa!
 
 
 

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Löytöni - aarteeni!


Joskus näyttää vain tapahtuvan merkillisiä asioita ja yhteensattumia. En koskaan lottoa enkä osallisu juurikaan arvontoihin, mutta eilen minulla kävi kyllä ihan uskomaton tuuri ja "onnen kantamoinen". Olin menossa kaupungille tilaamaan syntymäpäivälahjaani ( Mademoiselle-tuoli) sisutusliikkeestä. Matkalla sinne näin erään vanhojen tavaroiden liikkeen ikkunassa tämän kaunokaisen...




 
 
Minun Mademoiselle tuolini!
Menin liikkeeseen ja kyselin sen hintaa (1/3 uuden hinnasta) ja pyysin näyttämään tuolia.
Koeistuin sen ja tuoli näytti olevan kaikin puolin kunnossa. Maalipinnassa on pieniä kulumia, mutta se ei tässä kohtaa haitannut.
Kyselin vähän tuolin historiaa ja myyjä kertoi ostaneensa sen eräästä ruotsalaisesta kuolinpesästä.
 
 
 
 
 
 
 
Kurkkaus tuolin istuinosan pohjaan kertoi, että se oli valmistettu Ruotsissa 1981 eli ihan vintagelöytö tämä ei ollut. Hetken pähkäilin ja tuumailin, mutta halusin ehdottomasti ostaa tämän.
Tuoli  ei ollut uuden uutukainen, mutta sillä oli jo elettyä elämää ja oma tarina. Vähän niin kuin minullakin. Nyt sen tarina sai jatkoa meidän kodissamme. Olin tästä vanhan tuolin ostamisesta todella innoissani!
 
 
 
 
 
Kotiin tullessani hehkutin löydöstäni miehellekin ja hänkin päivitteli hyvää onneani.
Kotona minun oli pakko hieman googlettaa tuolin alkuperää ja muutaman klikkauksen jälkeen selvisi, että kyseinen huonekalutehdas valmisti sekä Ilmari Tapiovaaran suunnittelemia Mademoiselle- että Fanett-tuolia. Tuolini ei ole siis Askon tuotantoa, mutta ei myöskään kopio ja mikä parasta, kelpaa minulle oikein hyvin!
 
 
 
Tämän vanhan tuolin kohtalo päätyä minulle tuntuu niin tarkoituksenmukaiselta. Ostopäätöstä jahkaillessani tämä vanhan ostaminen tuntui enemmän "oikealta". Pienet naarmut eivät tässä tuolissa enää haittaa, uudessa tuolissa ne olisivat haitanneet. Olen ikionnellinen ja nyt vain ihastelen tätä kaunista luomusta olohuoneessamme. Joskus voi käydä tuuri...jopa minulla!
 
 
 
 
 
 
 

lauantai 14. tammikuuta 2017

Elämysmatkalla USA:ssa


Meidän USA:n matkasta on kohta kulunut jo viikko. pahin matkaväsymys on selätetty ja nyt voi kertoa hieman tarkemmin matkastamme.Matkakohteenamme oli siis Amerikan Yhdysvallat ja sen itärannikko. Matka oli meille räätälöity, sillä emme halunneet ihan perinteistä pakettimatkaa. Koska matkaamme sisältyi kolmeen kaupunkiin tutustuminen oheisohjelmineen, emme uskaltaneet ottaa ns. omatoimimatkaa, vaan otimme ns. varman päälle. Matkamme maksoi (luultavasti) normaalia enemmän, mutta saimme taatusti myös rahoillemme vastinetta, ikimuistoisia kokemuksia ja elämyksiä.




 

Ensimmäinen matkakohteemme oli New York, jossa olin vieraillut kerran aikaisemmin, 90-luvun alussa. Hotellimme sijaitsi Manhatanilla, aivan lähellä Time Squarea., josta meidän oli näppärä tehdä kävelyretkiä läheisiin nähtävyyksiin (Macy´s, Empire State Building, Central Park, Rockefeller Center). Kerran käytimme metroa, kun kävimme Downtownissa (Wall Street, Kaksoistornien muistomerkki)
 




Iso Omena on vain ihan huikea paikka. Elämää ja ihmisiä täynnä.
Kelit olivat koleahkot, mutta suomalaisella kevyellä talvivaatetuksella pärjäsi oikein hyvin.
Yksi päivä oli poikkeuksellisen lämmin, jopa keväinen ja yksi päivä oli sateinen.
Oleminen Nykissä ajoittui lähelle uutta vuotta ja se alkoi näkyä myös Time Squarella...
 
 
 
 
 
 
 
New Yorkissa yksi matkan kohokohdista oli, kun pääsimme katsomaa Madison Square Gardenille New York Rangersin jääkiekko-ottelua, jossa maalivahtina illan pelissä oli "oman kylän poikamme". Tapasimme hänet vielä illan voitokkaan pelin jälkeen ja veimme hänelle tuliaisiksi kotimaista suklaata ja salmiakkia. Tunnelma hallissa oli unohtumaton elämys, viihdettä koko rahan edestä.
 
 
 
 


New Yorkista lensimme Orlandoon viettämään uutta vuotta. Orlandosta vuokrasimme myös auton, jolla huristimme hotelliimme. Majoituksemme oli täällä eräänlaisessa lomahotellikeskuksessa. Ei mitenkään järisyttävän ihmeellinen paikka.Täällä hotelliin ei kuulunut aamupalaa, joten aamupalat teimme itse. Orlandossa oli tiedossa myös ohjelmallisin osuus, sillä melkein joka päiväksi oli joku retki suunniteltuna. Tästä syystä Orlandoon tutustuminen jäi ehkä hieman harmittavankin vailinaiseksi.
 
 
 



 
Ensimmäinen retkikohteemme oli Disney World ja neljästä teemapuistosta valikoitui Epcot. Sinne menimme hotellilta näppärästi bussilla. Teemapuisto oli huikea paikka monellakin tapaa. Ei missään tapauksessa perinteinen huvipuisto, vaan enemmänkin opetuksellinen ja elämyksellinen kokemus. Puistossa meni ihan koko päivä ja illalla palasimme rättiväsyneinä takaisin.
 
 
 
 
 
 
 
Seuraavana päivänä lähdimme taas linja-auton kanssa paikkaan, jossa pääsee "potkuriveneellä" katsomaan alligaattoreita.
Retkikohde oli melko pieni paikka ja mukava vastapaino edellisen päivän ihmismassoille.
 
 
 
 
 
 
 
 
Alueelle oli rakennettu pieni "eläintarha, jossa esiteltiin paikallisia eläimiä ja muutamia eksoottisempia eläimiä.
Saimme nähdä alligaattoreita läheltä ja pääsimme  ajelulle näiden ihmeellisten vekottimien kanssa.
 Melkoista kyytiä ja melkoisen pelottavia otuksia.
 
 
 
 
 


Kevyemmän retkipäivän jälkeen suuntasimme jälleen toiseen teemapuistoon, Universal Studioille, joissa oikeastaan oli vierekkäin kaksi erillistä puistoa. Ja jälleen kerran katseltavaa ja ihmeteltävää oli kaikille aisteille...
 







Kävelimme teemapuistoissa miten erilaisimpien miljöiden ja lavasteiden  ohi.
Bongasimme ainakin Paavo Pesusienen, Blues Brothersit, Marilyn Monroen ja  Shrek:in.
Jonotimme todella moneen 3-tai 4 D näytökseen, mutta olivat ne myös sen jonottamisen arvoisia.
Huikeita kokemuksia!
 






Universal Studioista siirryimme kävellen Islands of Adventure, jossa oli ehkä eniten "huvilaitteita".
Näkemistä olisi ollut taatusti saman verran kuin Universalin puolella, mutta päivä alkoi selvästi painaa jo jaloissa.
 Isäntä erityisesti alkoi jo kyllästyä/ väsyä jonottamiseen, jota on väkisinkin näissä puistoissa, sillä ihmismäärä on valtava.
 
 
 
 
 
 
Päivän loppuessa jaksoimme vain katsella ja ihmetellä yleistä meininkiä. Tässä yläkuvassa on yksi vuoristoradoista, joihin ei meistä kukaan (jostain kumman syystä) hinkunut kyytiin. Pari mielenkiintoista kohdetta jäi täältä näkemättä/kokematta. Jos suunnittelee matkaa näihin teemapuistoihin, kannatta varata reilusti aikaa...ja rahaa, sillä molempia saa kulumaan.
Näiden jälkeen suomalaiset versiot voivat tuntua hieman "köyhiltä"...
 
 
 
 
 
 
 
 
Orlandosta lähdimme vuokra-autolla viimeisempään matkakohteeseemme, Miamiin. Matka taittui n. 3 tunnissa ja 20 minuutissa moottoritietä pitkin. Opastuksena meillä oli sekä amerikkalainen, että suomalainen GPS...varmuuden vuoksi. Miamin päässä liikenne muuttui hurjaksi. Moottoritie leveni viisikaistaiseksi ja vauhti oli melkoista. Tämä osuus taisi olla matkan pahin extrime-kokemus ja jonka muistaa pitkään. Pääsimme perille kuitenkin turvallisesti ilman sen suurempia kommelluksia. Onneksi.



 
 
 
Hotellimme sijaitsi Miami South Beachilla ja aivan ihanalla Art Deco alueella. Rantaan oli todella lyhyt kävelymatka ja hyviä ruokapaikkoja tuntui löytyvän vähän joka paikasta. Miamissa olimme päättäneet viettää enemmänkin rantalomaa ja meillä sää oli suosiollinen. Lämpöä riitti melkein joka päiväksi ja pääsimme uimaan Atlantin aalloilla. Viimeisenä päivänä vuokrasimme näppärät kaupunkipyörät ja kävimme katsomassa hulppeita veneitä ja taloja. Samalla kävimme myös SoBen kuuluisalla kävelykadulla vähän shoppailemassa.



 
 
 
Miami (tai Miami South Beach) oli meille positiivinen yllätys. Siellä oli rento, latinalainen ilmapiiri ja hyvää ruokaa. Subtrooppinen  ilmasto täydensi vielä kokemustamme. Key West jäi tällä reissulla näkemättä ja isännän kanssa puhuimmekin, että tänne voisi tulla uudestaan.
 
 
 

Matkamme kesti kaksi viikkoa ja onnistui kaikilta osin erinomaisesti. Tällä valuuttakurssilla USA on  meille suomalaisille hieman kallis paikka, mutta kyllä matka kannatti tehdä, ehdottomasti. Amerikassa kaikki on suurta (jopa muffinssit), mutta siellä on siistiä ja "systeemi" toimii. Näimme ja koimme paljon hienoja asioita, tosin kaiken tämän sulattelemiseen taitaa kulua vielä tovi. Aikaero Suomeen päin on hieman epäedullinen, mutta hyvin jetlagistakin on jo tähän päivään mennessä toivuttu.


 
Lähtisinkö USA:han uudestaan? Ihan varmasti, sillä emmehän me nähneet siitä kuin vain pienen murto-osan.
Nyt kuitenkin hengähdetään ja nautitaan kotioloista...ihan rauhassa.
 
 
 

torstai 12. tammikuuta 2017

Katse eteenpäin...


Tiedossa ei ole mitään "armeijameininkiä", vaan ihan yleistä pohdintaa tästä uudesta alkaneesta vuodesta...






Meillä vuosi vaihtui vähän niin kuin "varkain", kun olimme lomareissulla tuolla Atlantin toisella puolella. Yhteenvetoa viime vuodesta en ajatellut tehdä tänne blogin puolelle lainkaan, sillä vuoden vaihtumisesta on jo kulunut tovi ja tätä uutta vuotta porskutetaan jo vauhdilla eteenpäin. Uuden vuoden lupaukset jäivät tänä(kin) vuonna tekemättä, sillä uskon enemmän "elämän virtaan": Katson avoimin mielin,  mitä vuosi tuo tullessaan, teen välitilinpäätöksiä ja lopullinen arvioinnin paikka on taas loppu vuodesta.


 



Tähän ikään mennessä olen ilmeisesti oppinut (tai hyväksynyt) sen, että vanhoja on enää turha jäädä märehtimään.
Virheistä tulee ottaa opiksi (parhaan kykynsä mukaan) ja ottaa suunta eteen päin.
Elää tämä päivä ns.täysillä, sillä huomisesta emme vielä tiedä.
Minulla on tapana hieman murehtia asioita etukäteen, mutta jos tässä oppisi vähitellen ottamaan jo rennommin...
 
 
 
 
Erään ystäväni kanssa laskimme leikkisästi ( ja puoli tosissaan) viikkoja hiihtolomaan ja kesälomaan.Todettava on, että taitaa olla vain yksi huraus, kun huomaamme, että kesä on tullut. Nauttikaamme ensin tästä (loskaisesta) talvesta, pienistä hetkistä ja uskaltakaamme suunnata katsetta hieman myös eteen päin, unelmoiden ja haaveillen...
 
 
 
 
Ja totean jälleen kerran, että postauksen kuvat on otettu tuolta Pixapayn sivuilta...;)


 

tiistai 10. tammikuuta 2017

Helpotuksen huokauksia


Täällä ollaan jälleen blogimaailmassa...ja Suomessa. Kahden viikon USA:n reissu saatiin onnellisesti päätökseen. Nyt olemme jo kotosalla ja tasoittelemme matkaväsymystä ja aikaeroa vielä tämän päivän...





Matkamme sujui erinomaisesti. Reissulla ei tapahtunut mitään suuria kommelluksia ja pysyimme vielä terveenäkin.
Näimme ja koimme paljon hienoja asioita, joita nyt yritämme hiljalleen sulatella. Valokuvia tuli otettua sellaiset reilut 600 kappaletta, joten niiden "plokkaamiseen" taitaa mennä oma aikansa. Tulen tekemään matkastamme muutaman postauksen, mutta nyt täytyy vähän hengähtää.Reissussa on mukava olla, mutta kyllä kotiin on vielä mukavampi palata.
Taisimme kotiovella oikein huokaista helpotuksesta koko porukka...
 
 
 
 
 
 

torstai 5. tammikuuta 2017

Aarrekarttani vuodelle 2017


Päätinpä kokeilla aarrekartan tekemistä alkaneelle uudelle vuodelle. Melko vaivattomasti sain tehtyä tämän...



 
 
 
Aarrekartassani on vain muutamia kuvia, mutta niiden sisälle voi liittyä useampikin asia.
Joukkoon mahtuu haaveita ja unelmia, mutta myös asioita, jotka ovat toteutettavissa.
Ne ovat aarrekartassani enemmänkin vain muistuttamassa minua.
 
 
 

 
 
 
Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten prosessit etenevät pienessä päässäni.
En ole niitä ihmisiä, jotka toimivat impulsiivisesti, vaan tarvitsen aikaa asioiden käsittelyssä.
Kun asiat muhivat, osa niistä valikoituu pois ja osa "jalostuu" pitemmälle.
 
 
 
 
Ehkä tämä aarrekarttani selkiyttää ajatuksiani tästä tulevasta vuodesta ja tulevaisuudesta.
Siispä avoimin mielin eteenpäin!