perjantai 14. tammikuuta 2022

Helppo herkku

Lupasin joulukuussa tehdä postauksen tästä suklaaherkusta. Arki on vienyt kuitenkin mennessään ja unohdin jo koko jutun. Yhtenä päivänä selasin puhelimen kuvia ja sieltä putkahti hyvänä muistutuksena kuvat tästä helposta suklaaherkusta. Nyt haluan jakaa sen myös teille...



Tarvitset tähän suklaalevyjä oman maun ja uunipellin koon mukaan. Minä valitsin kolmea eri Pandan suklaalevyä, jotka asettelin uunipellille. Uunin laitoin 50 asteeseen ja suklaalevyt 15 minuutiksi sulamaan. Aika ja lämpötila ei ihan riittänyt pehmentämään levyjä, joten laitoin vähän enemmän "volyymiä" uuniin. Kun suklaalevyt olivat sulaneet, tein veitsellä ristikkäisiä vetoja pellille niin, että eri suklaamassat alkoivat sekoittua. On ihan tyyli-ja makuasia, kuinka paljon haluaa kuvioida ja sekoittaa suklaamassaa keskenään. 




Tämän jälkeen sulaneen suklaan pinnalle voi laittaa melkeinpä mitä tahansa lisuketta. Meidän kaapeista löytyi hunajamaustettuja pähkinöitä, pieniä vaahtokarkkeja ja lakritsiströsseleitä. Tein toisesta puolesta suolaisen (pähkinät) ja toisesta makean (strösselit ja vaahtokarkit), sillä halusin vähän testata eri  makuyhdistelmiä. Suklaan "maustamisen" jälkeen vein uunipellin ulos jäähtymään. Hyvin simppeliä hommaa siis.




Kun suklaa oli uudestaan jähmettynyt, lohkoin sen sopiviksi suupaloiksi ja jaoin ne kahteen eri astiaan. Kokeiluversioni tein normaalia pienempään peltiin eli jos tekee yhden "normipellin", suklaaherkkua tulee reilusti. Makuyhdistelmiä voi tehdä melkeinpä rajattomasti ja antaa omalle luovuudelle tilaa. Minun ensimmäinen "nyhjää tyhjästä" -versioni onnistui ja oli erinomaisen hyvää.





Kovin usein kyseistä herkkua ei kyllä uskalla tehdä, sillä sen menekki on nopeaa ja kalorimäärät melkoiset. Juhlahetkiin tästä saa kuitenkin mukavan (ällö)makean ja ei-niin-perinteisen lisukkeen. Voisinpa vielä veikata, että tämä herkku ei mene vanhaksi. Kokemusta on.


Herkullisia hetkiä teillekin!




maanantai 10. tammikuuta 2022

"Eteenpäin!", sanoi mummo lumessa...

Olen yrittänyt opetella elämään "tässä ja nyt"- elämää, mutta viime aikoina olen irrottautunut hetkellisesti tästä ajattelutavasta. Olen pohjimmiltani hyvin suunnitelmallinen ihminen, joten olen väkisinkin joutunut miettimään elämääni eteenpäin ja pohtimaan hamassa tulevaisuudessa tapahtuvia asioita...




Opiskelussani on kovin paljon vielä keskenkeräisiä asioita, joten lähitulevaisuuden suunnitelmat ovat jokseenkin epäselvät. Tilanne on tällaiselle "kontrollifriikille" lähes kestämätön, sillä niin kauan aikaa, kun olen ollut vakituisessa työsuhteessa, olen ollut varma tulevasta. Opiskeluni ovat sekoittaneet tätä "pakkaa". Visualisti-opintoni saan päätökseen kesällä, mutta huhtikuussa alkava palvelumuotoiluun liittyvät opinnot tulevat todennäköisesti jatkumaan syksyllä vielä muutaman kuukauden.




Mietinnässä on, palaanko töihin erityisluokanopettajaksi ja yritän tehdä opintojani työn ohessa vai anonko vielä opintovapaata? Työn ohessa opiskelu ei oikein vaihtoehtona houkuta, sillä palvelumuotoiluopinnot ovat aika laajat (60 osp) ja oman työn vaativuuden kanssa yhdistelmä voi olla (ja on) jokseenkin huono. Taloudellisesti pystyisin saamaan palvelumuotoilun opinnot päätökseen, sillä aikuisopintotukeni taitaa juuri ja juuri riittää sinne. Asiat varmasti selkenevät, kun olen yhteydessä työnantajaani ja tiedustelen opintovapaani jatkumisen mahdollisuuksista. Sen jälkeen ainakin yksi asia olisi selvää... ja pari muutakin asiaa voi selvitä siinä sivussa.




Lisämietittävää tuottaa myös yritykseni, jonka kohtaloa tulee pohdittua aina aika ajoin. Yrittäjyyden ja ns. kokopäivätyön yhdistäminen ei ole aivan ongelmatonta ja tämän voin sanoa jo muutaman vuoden kokemuksella. Ongelma tässä on se, että en olisi valmis luopumaan oikein mistään ja jotain ratkaisuja täytyisi kuitenkin tehdä, oman jaksamisen vuoksi. Suunnitelmallisena ihmisenä olen miettinyt erilaisia vaihtoehtoja ja niiden yhdistelmiä, mutta monen epäselvän ja keskeneräisen asian takia elämäni pysyy hetken aikaa "kysymysmerkkinä". 




Koen eläväni jonkinlaista muutoksen aikaa. Prosessi on alkanut jo muutamia vuosia sitten, enkä oikein tiedä, mihin tämä vielä johtaa (kiitos keski-iän), mutta sen tiedän, että suunta on eteenpäin...!



Mahtaakohan minulla olla muita "kohtalontovereita"?



sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Vuoden 2021 kohokohtia

Niin sitä saatiin vuosi 2021 päätökseen ja ehdin uuden vuoden aattona tekemään jo Instagram Storien puolella kuvakoosteen viime vuodesta. Koska blogi on minun päiväkirjani, ajattelin kerätä tänne muutamia kohokohtia, joita voin sitten vuosien päästä vielä muistella näitäkin aikoja. Minun vuoteni oli kahtiajakoinen, koska olin keväällä vielä töissä erityisluokanopettajana ja syksyllä aloitin opiskelijaelämän. Seuraavassa muutamia poimintoja siitä... 




Vuosi 2021 jatkui siitä, mihin 2020 päättyi eli korona-arki väritti elämää hyvin vaihtelevasti. Kasvomaskien, käsidesien ja turvavälien kanssa arki on asettunut jollain tavalla omaan merkilliseen uomaansa. Keväällä koronatilanne oli kouluissa vielä maltillinen ja lukuvuosi saatiin vietyä kunnialla melkein loppuun asti. Koronan suhteen kesä oli jopa aavistuksen helpompi, tosin elokuun alussa  lähipiirissämme sairastettiin koronaa ja meidän perhekin sai siitä osansa. Puolentoistaviikon karanteenielämä laittoi meillä ns. normielämän hetkeksi uusiksi, mutta selvisimme siitä kuitenkin  kunnialla. 




Vuoden ehdottomina kohokohtina pitää mainita mieheni kanssa tehty kesälomareissu Ahvenmaalle ja poikamme rippijuhlat. Venereissumme oli eräänlainen ex tempore -reissu, jonka tarkoituksena oli järjestää yllätysjuhlat teinimme 15-vuotispäivän kunniaksi. Onnistuimme siinä täydellisesti ja sen lisäksi saimme kokea hienon kolmen päivän kesälomareissun Ahvenanmaan saaristossa veneillen ja telttaillen. 




Onneksi koronatilanne helpotti kesällä sen verran, että poikamme pääsi rippileirille ja saimme viettää ikimuistoiset rippijuhlat. Konfirmaatiotilaisuudessa oli rajoituksia kirkkoväen suhteen, mutta pääsimme sentään osallistumaan siihen viiden hengen porukalla. Juhlat pidimme pienessä ravintolassa lähisukulaisten kesken, joten juhlien onnistumisesta (ja toteutumisesta) taisimme kaikki huokaista lopulta helpotuksesta.




Kesä oli jo toinen kesä, kun mökillä tuli oltua enemmänkin (kiitos koronan!?) ja onneksi kesä oli myös säiden puolesta erinomainen; lämpöä ja auringonpaistetta riitti. Mökillä mies innostui rakentamaan varastorakennusta ja minä yritin parhaan kykyni mukaan olla auttamassa siinä. Näillä näkyminen rakentaminen jatkuu toisen projektin parissa vielä ensi kesänäkin...




Kesän jälkeen en mennyt takaisin työelämään, vaan aloitin opiskelut. Elokuussa minulla alkoi Stailaus ja tuotekuvausopinnot etänä ja syyskuussa aloitin Liiketoiminnan ammattitutkinnon suorittamisen SASKY koulutuskuntayhtymässä Huittisissa. Syksyn aikana opiskeluja on tullut vielä lisää ja näillä näkymin opintoni kestävät ainakin kesäkuulle ja todennäköisesti alkusyksyynkin, mutta tilanne tarkentuu vielä ajan kanssa. Vielä en hötkyile enkä suunnittele kovinkaan pitkälle tulevaa, vaan yritän nauttia nykyisestä tilanteesta.





Opiskelu on tuntunut erittäin hyvältä ja motivoivalta. Olen pystynyt keräämään sellaisia opintokokonaisuuksia, joista on minulle ollut (ja tulee olemaan) paljon hyötyä. Opiskelujen myötä olen saanut kaivatun hengähdystauon opettajan työstäni, sillä kieltämättä viime kevätlukukausi tuntui raskaalta. Vaikka opintoja on kertynyt jo melkoinen määrä, tuntuu, että syksyn aikana olen saanut enemmän aikaa itselleni ja ajatuksilleni. Valokuvausopinnot herättivät minun pitkään kadoksissa olleen kuvausinnon ja valokuvaus on ollut minulle myös jonkinlaista "terapiaa", josta olen saanut paljon voimaannuttavia kokemuksia. 





Vuoteen 2021 liittyy ristiriistaisia tunnelmia, jotka suurimmalta osin johtuvat vallitsevasta koronatilanteesta. Vuosi sitten ajattelimme sen kohta helpottavan ja tällä hetkellä olemme kaikki hyvin tietoisia nykyisestä tilanteesta; loppua ei tunnu näkyvän. Sopeutumista on vaadittu meiltä jokaiselta ja se "uusi normaali" näyttää jäävä pysyväksi tilanteeksi, ainakin jollakin tasolla. Elämästä on täytynyt oppia nauttimaan hieman eri tavalla, vaikka välillä jatkuvat uutisoinnit koronatilanteesta tuntuvat lohduttomilta. 



Silti jaksan uskoa parempaan huomiseen - ja tulevaisuuteen.

Hyvää alkanutta uuta vuotta 2022 kaikille!