Syksyn edetessä ja päivänvalon vähentyessä minussa on havaittavissa kotihiiren ominaisuuksia. Pimenevät illat antavat "luvan" hitaampaan elämään ja kotoiluun.
Rakastan hämyistä tunnelmaa ja siksi kynttilöiden polttaminen on jo alkanut. Ilmojen viiletessä kotimme puuhella ja takka lämpiävät joka päivä. Villasukkalaatikon sisältö on otettu käyttöön ja kesävaatteet on siirretty odottamaan seuraavaa sesonkia.
Olen aina rakastanut vuodenaikojen vaihtelua ja iän myötä niiden jokaisen tarkoitus on muuttunut merkityksellisemmäksi. Kun keväällä kevätaurinko herättelee meidät horroksesta ja kesä on jollain tasolla aktiivisempaa aikaa, syksy saa meidät rauhoittumaan ja siirtymään jonkinlaiseen horrostilaan. Talvella vireystaso on ehkä alimmillaan tai ainakin toisenlainen kuin kesällä. Näinhän luonto toimii ja samaa pätee meihin ihmisiinkin.
Syksy on tällä hetkellä parhaimmillaan. Luonto tarjoaa väriterapiaa ennen kuin se vaipuu pimeyteen ja harmauteen. Jokaisella meillä on omat keinot selviytyä pimeimmästä ajanjaksosta. Minulla se kotihiirenä olemista ja yleistä tunnelmointia. Voi olla, että tänä syksynä aloitan jonkun villasukkaprojektin, mutta minulle tärkeämpää on se, että voin rauhassa möllötellä sohvannurkassa ja poltella kynttilöitä - talvea ja joulua odotellessa....
Miten sinä selviydyt syksystä ja talvesta?
Syksyn kaunis hetki on hyvin nopeasti ohi ja se harmittaa mua aina. Viime vuonna olen osunut juuri tähän hetkeen, ja lämmöt menivät alas niin nopeasti, että olin palella kuoliaaksi.
VastaaPoistaTämän vuoden olen onneksi pois Suomesta (ja Pohjolasta ylipäänsä) melkein koko syksyn. Vaikka Maltallakin nyt sataa aina välillä niin aurinkoisia ja lämpimiä päiviä riittää. Se auttaa kummasti selviytymän syksystä.
Meillä on vielä kaunis ruska. Tänään tein syksyisiä pihatöitä. Niitä riittää huomisellekin. Kaupassa katselin uusia kausivaloja. Kynttilöitä otin jo esille. Tässä, kun ilta hämärtyy, niin sytytän kynttilät ja hyggeilen ♡
VastaaPoista