Kuulumisia...

Aika näyttää menevän niin nopeasti, että hyvä, kun itse pysyn mukana. Blogissani on ollut hiljaiseloa, koska minusta on tuntunut, että ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Ajattelin kuitenkin kertoa vähän kuulumisia...

Uutta työtä on takana muutama kuukausi ja arki on vaatinut myös uudenlaista sopeutumista. Alkukaaoksen jälkeen olen löytänyt vähitellen tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä. Olen pystynyt pitämään etäpäiviä eikä viikottaiset tuntimäärät ole kohonneet enää ihan mahdottomiksi. Viikonloput olen voinut "pyhittää" vapaa-ajalle ja tämä on meikäläisellä jo melkoinen saavutus. Olen omasta mielestäni selvinnyt tästä kaikesta ihan hyvin, mutta kieltämättä viikon päästä häämöttävä syysloma taitaa tulla oikeaan kohtaan.

Mihinkään ylimääräiseen en ole jaksanut suunnata energiaani. Uuden työkuvion lisäksi iäkäs äitini on tänä syksynä tarvinnut enemmän apua ja huolenpitoa kuin aikaisemmin. Hänen yleiskuntonsa on hiipunut alaspäin ja vauhti hidastunut. Olen halunnut löytää arjestani lisäaikaa hänen luona kyläilyyn tai kauppareissuun. Nämä pienet yhteiset hetket ja pysähdykset ovat tuntuneet kiireisen arjen keskellä arvokkailta.

Opiskelut tulivat viimein minun osaltani tällä erää päätökseen. Siitä huolimatta vapaa-aikaa ei tunnu olevan edelleenkään liikaa. Tällä hetkellä osa vapaa-ajastani menee omistamani asunto-osakkeen pintaremontin parissa, jota teen oman jaksamisen ja aikataulun puitteissa. Lisäksi teinimme jatkaa jääkiekkoharrastustaan, jossa olen vielä suhteellisen aktiivisesti mukana. Liikunnan lisääminen ja suunnitelmat kuntosaliharjoittelun aloittamiselle tyssäsi jo alkusyksyllä, joten sillä saralla ei ole juurikaan kehumista. 

Tänä syksynä olen yrittänyt opetella ottamaan rennommin ja päästää irti jatkuvasta suorittamisesta. Koska olen hyvin tunnollinen, työorientoitunut ja suorituskeskeinen, on tässä ollut aika paljon tekemistä itseni kanssa. Tietokoneen kiinni pitäminen iltaisin tai hetkeksi alas istuminen ja rauhoittuminen on vaatinut määrätietoista asian tiedostamista. Edistymistä on tapahtunut, mutta tekemistä vielä riittää...

Niin, että ihan hyvää tänne kuuluu. Ei mitään dramaattista tai ihmeellistä, vaan sellaista perusarkea höystettynä välillä isompien ja/tai pienempien huolien kanssa - eli sellaista ihan tavallista elämää.