sunnuntai 27. maaliskuuta 2022

Kuulumisia

Tänään siirryttiin jälleen kesäaikaan ja maaliskuukin on kohta muisto vain. Viimeisemmästä blogipostauksesta on kulunut muutama viikko, joten ajattelin kirjoittaa sekalaisia kuulumisia ja vähän tämän hetken tunnelmista. 



Visualistiopintoni jatkuvat edelleen ja maaliskuussa olen käynyt muutaman päivän ajan myös lähiopetuksessa Huittisissa. Teen samanaikaisesti työssäoppimista omassa yrityksessäni ja tavoitteena on tehdä kaksi näyttöä toukokuussa. Visualistiopintojeni lisäksi aloitin maaliskuussa etäopintoina suorittamaan Sisällön tuottaminen ja hakukoneoptimointi- koulutuksen Salon seudun ammattiopistossa. Tämä opintokokonaisuus pitäisi kestää elo-syyskuulle asti, joten olen edelleen vahvasti ja kokonaisvaltaisesti opiskeluissa kiinni.




Opintojen lisäksi tein nopealla aikataululla ison päätöksen ja vuokrasin yritykselleni (STAILIAMO) toimistotilan keskustasta. Ajatus omasta toimitilasta on kytenyt jo kauan ja muutaman sisäisen keskustelun (ja kompromissin) jälkeen päädyin vuokraamaan n. 20 neliön työhuoneen. Ajatuksena on, että siellä voin ottaa vastaan asiakkaita ja järjestää myös pienimuotoisia koulutustilaisuuksia. Työhuone on nyt melkein valmis ja alkavalla viikolla minun on tarkoitus aloittaa siellä  "virallisesti". Aika näyttää, tuottaako ratkaisuni mitään sen suurempaa tulosta, mutta olen uskaltanut tehdä yhdestä haaveestani totta. Tässä kohtaa minun oli tehtävä toimitilapäätös... tai muuten se olisi jäänyt todennäköisesti minulta tekemättä. Ikiajoiksi.




Kuluneella viikolla olen saanut myös muutaman muistutuksen elämän rajallisuudesta ja ne, yhdessä maailman tilanteen kanssa, ovat laittaneet elämänarvot jälleen oikeisiin mittasuhteisiin. Aina hetkellisesti nämä "omat jutut" menettävät merkityksensä ja sitä huomaa arvostavansa  hyvinkin yksinkertaisia jokapäiväisiä asioita: sitä, että on terve, koti ja ruokaa. Sitä, että ei tarvitse pelätä henkensä puolesta, voi käydä koulua, opiskella ja saa harrastaa. Sitä, että on joku kenen viereen voi mennä nukkumaan ja joka jakaa kanssasi arkea, sillä elämä voi muuttua hetkessä.


Pysähtymisiä tarvitaan aina välillä, jotta huomaa, miten asiat omalla kohdalla ovat. Ihan pienistä asioista ei viitsi valittaa - ja kaikesta huolimatta pitää uskaltaa elää ja unelmoida!






lauantai 12. maaliskuuta 2022

Ikääntymisen (lieve)ilmiöitä

Blogin postaustahti on harventunut huomattavasti, mutta  en aio ottaa siitä painetta. Opiskelurintamalla sama meno jatkuu, joten ei siitäkään sen enempää. Maailmantilanteesta en aio enkä halua tässä kohtaa enempää surkutella, sillä se vie helposti meikäläisen tunnetilan "syville vesille". Sen sijaan ajattelin  jakaa ajatuksiani ikääntymisestä ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä...



Tosiasiahan on se, että meikäläisellä on ikämittariin kerääntynyt vuosia jo ihan kiitettävästi. Varsinaista ikäkriisiä en ole tainnut koskaan potea, mutta huomaan selvemmin, että fyysinen vanheneminen etenee. Muistan joskus hieman kyseenalaistaneeni työkaverini väittämää joitakin vuosia sitten, jolloin hän sanoi, että kun ihminen täyttää 50,  alkaa tulla kaiken maailman kremppoja. Silloin olin vielä epäuskoinen, mutta nyt minullakin alkaa olla omakohtaisia kokemuksia. 




Yhtenä iltana naurahdin miehelleni, että nuorempana, kun tuli jotain kiputiloja, ne lähti ajan kanssa pois. Nyt kun joku paikka kipeytyy, todennäköisyys, että se jää pysyväksi on todennäköisempi kuin vaivan katoaminen. Tosiasiassa minä olen omasta mielestäni ihan perusterve, mutta tällä hetkellä poden ainakin kuivia silmiä, kipeytyneitä peukaloita ja nyt viimeisimpänä olkapäätä/käsivartta, jossa alkaa olla jonkinasteista liikerajoitteisuutta. Inhottava vaiva, joka on tullut vähitellen ja jota olen yrittänyt hoitaa itse - tuloksetta.





Syksyllä kävin kuivien silmien takia silmälääkärillä ja hän määräsi lämpöhoitoa, silmätippoja ja antiseptisiä liinoja. Ja jos oikein ymmärsin tämän vaivan (ja rohtojen) kanssa saan elää elämäni loppuun asti. Peukalovaivalle en ole tehnyt mitään, mutta olkapään vaivaan jouduin tilamaan ajan oikein ortopedille. Onneksi olen joskus aikoinaan ottanut vakuutuksen, joka tässä kohtaa alkaa tuntua jopa järkevältä päätökseltä. Pääsen suhteellisen nopeasti erikoislääkärille ja mahdolliseen jatkohoitoonkin eikä minun tarvitse maksaa kuin omavastuun osuus.





Niin, että kyllä niitä kremppoja vaan tulee, isoja ja pieniä, koska ihminen (ja keho) yksinkertaisesti vanhenee. Jollekin sairauksia ja vaivoja tulee enemmän ja jollekin vähemmän. Yritän pitää huolen itsestäni liikunnalla ja syömällä terveellisesti. Ylimääräiset kilot ovat pysyneet vuosien saatossa kurissa, vaikka vyötärönseudulle on alkanut kertymään ylimääräisiä makkaroita. Niistä en jaksa kovinkaan paljon stressata, sillä olen lähes koko elämäsi ollut hoikka, nuorempana jopa laiha. 




Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi pidän tärkeänä myös henkisen hyvinvoinnin vaalimista. Suhteellisen tasapainoinen elämätilanne ja hyvä parisuhde nousee tässä kohtaa meikäläisen kohdalla arvoon arvaamattomaan. Lisäksi koen, että tämän hetkinen opiskelu on jopa parantanut elämänlaatuani. Ehkä tämän psyykkisen hyvinvoinnin takia fyysiset krempatkaan eivät tunnu niin isoilta, kun mieli on positiivinen ja olen jokaisesta uudesta päivästä innostunut ja kiitollinen. Luulenpa, että meikäläisellä on tekemistä ja ohjelmaa sen verran, että en taida ehtiä ihan kaikkia pieniä vaivoja edes huomata...


Jääköön tämä blogipostaus historiaan ensimmäisenä "vaivaiskertomuksena" ja toivotaan, että jatkossa elämä toisi niitä eteen kuitenkin säästeliäästi.


"Keski-ikä on sitä, kun tunteesi alkavat vaihtua oireisiin" 


Kuvat: Elli Halonen 
Kuvauspaikka: Prassen Konditoria ja Cafe