Viikko on mennyt yhdessä hujauksessa. Hyvä, jos nippa nappa on itse pysynyt vauhdissa mukana. Viikonloppu tuli enemmän kuin tarpeeseen ja nyt olis tarkoitus suunnata uudet energiat tulevalle viikolle.
Remontin suhteen ei ole tapahtunut mitään maata mullistavaa. Tapettimies teki koko viikon pohjatöitä ja minun silmissäni se oli aivan kuin ei olisi mitään tapahtunut. Minä jo luulin, että olisin päässyt viikonloppuna roudaamaan jotain huonekaluja paikoilleen, mutta luulohan ei ole tiedon väärtti.
Ja kyllä mä huonekaluja pääsin roudaamaan. Kävin ihan Raision Ikeasta asti hakemassa. Mukaan tarttui keskuspöytä ja kaksi baarituolia keittiöön sekä kaksi pikku pöytää pojan huoneeseen. Tämä oli siitä harvinainen reissu, ettei mukaani tarttunut yhtään servettiä eikä kynttilää!!! Nyt nämä huonekalut ovat siistissä paketeissa kellareissa odottamassa kokoamista ja mahtumista huoneisiin.
Tänään kokosin yhden baarituolin vähän niinkuin kokeeksi ja kyllä siitä ihan oikean näköinen kapistus tuli. Hyvä minä!! Selvisin urakasta melkein itse. Miestä piti pyytää apuun, kun en saanut ruuveja riittävän kireälle, muuta muuten ihan "self made".
Kun tulin kellarista yläkertaan, lapseni tiedusteli:"Olinko alakerrassa KOOMASSA". Minä en ihan heti ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti, kunnes mulla välähti, että hän tarkoitti kokoamista...tosin taisin mä vähän koomassakin olla, kun yritin selvitä ohjeista. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Sää on tänään ollut todella synkkä ja sateinen. Iltapäivällä hain äitini mukaan ja lähdimme paikallisiin huonekalukauppoihin sisustuskierrokselle. Mukaan tarttui vähän joululahjoja ja muuta pikkuista kotiin. Puolitoista tuntia meni oikein mukavasti ja kukkarokin keveni kohtuudella. Ei tämä ollutkaan pöllömpi idea piristää sateisen sunnuntain tylsistymistä. Naapurinikin yritti äsken houkutella minua kävelylenkille, mutta marraskuinen sadesää ei todellakaan houkuttele minua ulos. Hän luuli, että minussa olisi ollut vielä sen verran partiolaista, että olisin lähtenyt ulkoilemaan, mutta minusta on taitanut tulla ajan myötä sellainen "city-partiolainen".
Ensimmäisen adventin kunniaksi virittelin kadun puoleisille ikkunoille jouluvalot tai pikemminkin joulutähdet ja sänkyihin vaihdettiin puhtaat lakanat. Eilen kuuntelin autossa joulumusiikkia ja lauloin sieluni kyllyydestä mukana. Virallinen joulunodotus on meikäläisen osalta alkanut ja jos laitan silmät oikein tiukasti kiinni, voin kuvitella, että tuo sateen ropina onkin lumisadetta.........TOIVEAJATTELUA!!!!
Päiväkirjamerkintöjä ihan tavallisen, keski-ikäisen naisen elämästä, yhdessä lapsen ja metsämiehen kanssa...
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Viikonlopun fiiliksiä
Viikonloppu on sujunut rauhallisesti.Perjantain iltapäiväohjelma meni lapsen osalta uusiksi, koska päiväkotikaveri ei päässytkään tulemaan. Minulta taisi päästä pienoinen helpotuksen huokaus. Ei täällä remontin keskellä nyt niin kauhean mukavaa ole olla ja leikkiä. Lasten leikit siirtyivät näillä näkymin ainakin viikolla eteenpäin, koska minulle tuleva viikko on erittäin ohjelmoitu ja kiireinen.
Pizzamestarin taidonnäytettä.
Lauantai kului mukavasti kotona imuria perässä vetäen,pyykkikonetta käyttäen ja ruokaa laittaen. Päiväkaffeella käytiin äitiä/mummia moikaamassa pitkästä aikaa. Tulihan sitä vielä pirautettua puhelimella siskolle Nakkilaan.
Iltapäivällä mies soitti Helsingistä työreissultaan ja sanoi jo olevansa matkalla kotiin. Me kotiväki päätimme tehdä matkamiehelle iltapalaksi pizzaa...
Pizzamestarin taidonnäytettä.
Illemmalla innostuin vielä tutustumaan ja opiskelemaan digikuvauksen saloja. Viime jouluna sain lahjaksi ihan "normikameran" ja nyt tutuistuin sen hienouksiin. Tässä vähän tunnelmakuvia marraskuun pimeyteen... |
Tämä tähti on poikamme huoneen seinälamppu. Mielestäni kuva on kivasti onnistunut.
Nyt odotellaankin tulevaa viikkoa kauhunsekaisin tuntein. Ohjelmaa on työn puolesta ja vähän muutakin. Pojalla on parturi ja korvien "putkitusten "tarkistus. Töissä on palaverien sumaa ja itsenäisyyspäiväjuhlajärjestelyjä. Ja minä kun haluaisin jo ruveta rauhoittumaan ja nauttimaan joulunodotuksesta.
Luulenpa vaan, että vauhti tästä vain kiihtyy ja rauhoittuminen tapahtuu vasta joulun pyhinä. Sitä odotellessa...
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Nyt ahistaa...
...meillä alkaa olla kotona aika ahdasta. Neljän huoneen ja keittiön tavarat on ahdettu kahteen makuuhuoneeseen ja työhuoneeseen. Tavaraa on pinoissa ja kasoissa mitä erilaisimmissa paikoissa. Toivottavasti kukaan ei tarvitse kahteen viikkoon tässä huushollissa yhtään mitään, sillä minä en ainakaan tiedä missä mikäkin tavara on. Hyvin todennäköistä on, että joku tavara tai laatikko löytyy jostain päin taloa vasta juhannuksena...tai joskus...
Perjantaina pitäisi tulla poikani päiväkotikaveri meille leikkimään, mutta tänään aloin miettiä, että missäköhän pojat aikovat leikkiä. Pojan huoneessa on hänen oma sänkynsä ja meidän parisänky eikä sinne oikein muuta mahdukaan. Niin sanotussa olohuoneessa on noin neliön kokoinen vapaa tila ja eteisessä on ehkä muutama neliö. Minä luotan kyllä lapsiin ja heidän luovuuteen. He varmasti osaavat ratkaista tämänkin "ongelman". Enkä muuten ihmettele enää yhtään, miksi ennen vanhaan lapset ovat leikkineet ja pelanneet paljon ulkona. Eihän hellahuoneisiin ole yksinkertaisesti mahtunut leikkimään.
Remontti alkaa olla ärsyttävän loppusuoralla. Sisäkattoa on tehty tänään ja se tulee varmaan tällä viikolla valmiiksi. Tapettimies "uhkasi" tulla perjantaina, joten mahdollisesti ensi viikon loppu puolella voisi alkaa näyttää jo melko valmiilta. Sähkömiehemme on sellainen, että hänen tulemisesta ei koskaan tiedä. Mieheni onkin nimennyt hänet "periaatteessa huomenna"-mieheksi. Hän joko ilmestyy paikalle tai sitten ei.
Tavoitteena on kai edelleen, että remonttimme olisi valmis ennen joulua. Syksyllä olimme aivan varmoja, että se valmistuu hyvissä ajoin, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että remonttimme valmistuu JOULUKSI. Aika kulkee välillä vähän liiankin nopeasti... ja mua alkaa taas "ahistaa"... !!!!
Perjantaina pitäisi tulla poikani päiväkotikaveri meille leikkimään, mutta tänään aloin miettiä, että missäköhän pojat aikovat leikkiä. Pojan huoneessa on hänen oma sänkynsä ja meidän parisänky eikä sinne oikein muuta mahdukaan. Niin sanotussa olohuoneessa on noin neliön kokoinen vapaa tila ja eteisessä on ehkä muutama neliö. Minä luotan kyllä lapsiin ja heidän luovuuteen. He varmasti osaavat ratkaista tämänkin "ongelman". Enkä muuten ihmettele enää yhtään, miksi ennen vanhaan lapset ovat leikkineet ja pelanneet paljon ulkona. Eihän hellahuoneisiin ole yksinkertaisesti mahtunut leikkimään.
Remontti alkaa olla ärsyttävän loppusuoralla. Sisäkattoa on tehty tänään ja se tulee varmaan tällä viikolla valmiiksi. Tapettimies "uhkasi" tulla perjantaina, joten mahdollisesti ensi viikon loppu puolella voisi alkaa näyttää jo melko valmiilta. Sähkömiehemme on sellainen, että hänen tulemisesta ei koskaan tiedä. Mieheni onkin nimennyt hänet "periaatteessa huomenna"-mieheksi. Hän joko ilmestyy paikalle tai sitten ei.
Tavoitteena on kai edelleen, että remonttimme olisi valmis ennen joulua. Syksyllä olimme aivan varmoja, että se valmistuu hyvissä ajoin, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että remonttimme valmistuu JOULUKSI. Aika kulkee välillä vähän liiankin nopeasti... ja mua alkaa taas "ahistaa"... !!!!
lauantai 12. marraskuuta 2011
Niitä lupaamiani kuvia
Vanhaa autotalliimme tulee uusi makuuhuoneemme ja olohuone laajenee ulospäin. Syyskuun alussa näytti tällaiselta.
Remonttimiehemme pistivät töpinäksi ja saivat rungon pystyyn todella nopeasti.
tiistai 8. marraskuuta 2011
Jos olis niinkuin ennen vanhaan Venäjällä...
...niin olis tämä seinätapettien valinta huomattavasti helpompaa. Minun käsityksen mukaan ennen muinoin Venäjällä (tai oliko jopa Neuvostoliiton aikaan) ei paljon ollut valinnan mahdollisuuksia, kun kaikkea "plaatua" oli vaan yhtä sorttia...eipä tarvinnut miettiä ja ajatella, mitä ottais.
Tällä hetkellä vanhan olohuoneen (ja tulevan ruokahuoneen) seinä muistuttaa tilkkutäkkiä.Olen teipannut tapetinpaloja seinille ja yritän vertailla niitä eri valaistuksissa. Tosin marraskuun valaistuksessa ei tunnu päivän aikana olevan kovastikaan muutosta. Samaa harmautta ulkona oli sitten aamu,keskipäivä tai ilta ja näköjään samaa harmautta on meidän tapeteissakin. Sähkömiehemme Pena on myös vieraillut samaisessa huoneessa, joten meiltä puuttuu sieltä myös sähköt eli ei ole edes lamppuja...hyvin menee.
Tästä valaistusongelmasta huolimatta päätöksenteko alkaa pikku hiljaa hahmottua.Otanko siis harmaata vai harmaata tapettia? Nyt pitäis vissiin aika nopeasti suunnata tapettikauppaan ja tehdä ostopäätökset, ennen kuin mieli muuttuu. Ans kattoo, mitkä tapetit meidän seinille sitten lopulta tulevat. Mieheni nosti jo eilen "kädet pystyy" eli luovutti ja sanoi, ettei pysy enää mun tapettisuunnitelmissa mukana. Mahtoikohan se tarkoittaa, että MINÄ saan valita tapetit ihan itse?
On tässä harmaudessa ja pimeydessä omat hyvätkin puolensa. Iltaisin on niin kiva kävellä läheisillä asuinalueilla ja katsella ihmisten huusholleihin sisälle. Monissa kodeissa poltetaan kynttilöitä ja onpa jotkut viritelleet jo (ehkä vähän jouluisiakin) ulkovaloja. Minusta ne näyttävät ihan kivoilta täällä pimeyden keskellä. Kun sais ihmiset vielä ymmärtämään, ettei näinä pimeinä iltoina kannattais laittaa niitä verhoja kiinni, koska silloin kadullaliikkuja (eli minä) ei näe sisälle...ilo se pienikin ilo!
Tällä hetkellä vanhan olohuoneen (ja tulevan ruokahuoneen) seinä muistuttaa tilkkutäkkiä.Olen teipannut tapetinpaloja seinille ja yritän vertailla niitä eri valaistuksissa. Tosin marraskuun valaistuksessa ei tunnu päivän aikana olevan kovastikaan muutosta. Samaa harmautta ulkona oli sitten aamu,keskipäivä tai ilta ja näköjään samaa harmautta on meidän tapeteissakin. Sähkömiehemme Pena on myös vieraillut samaisessa huoneessa, joten meiltä puuttuu sieltä myös sähköt eli ei ole edes lamppuja...hyvin menee.
Tästä valaistusongelmasta huolimatta päätöksenteko alkaa pikku hiljaa hahmottua.Otanko siis harmaata vai harmaata tapettia? Nyt pitäis vissiin aika nopeasti suunnata tapettikauppaan ja tehdä ostopäätökset, ennen kuin mieli muuttuu. Ans kattoo, mitkä tapetit meidän seinille sitten lopulta tulevat. Mieheni nosti jo eilen "kädet pystyy" eli luovutti ja sanoi, ettei pysy enää mun tapettisuunnitelmissa mukana. Mahtoikohan se tarkoittaa, että MINÄ saan valita tapetit ihan itse?
On tässä harmaudessa ja pimeydessä omat hyvätkin puolensa. Iltaisin on niin kiva kävellä läheisillä asuinalueilla ja katsella ihmisten huusholleihin sisälle. Monissa kodeissa poltetaan kynttilöitä ja onpa jotkut viritelleet jo (ehkä vähän jouluisiakin) ulkovaloja. Minusta ne näyttävät ihan kivoilta täällä pimeyden keskellä. Kun sais ihmiset vielä ymmärtämään, ettei näinä pimeinä iltoina kannattais laittaa niitä verhoja kiinni, koska silloin kadullaliikkuja (eli minä) ei näe sisälle...ilo se pienikin ilo!
perjantai 4. marraskuuta 2011
Elämää loman jälkeen
On se vaan todettava, että elämää ON loman jälkeenkin. Töissä on mennyt yllättävän leppoisasti. Toivottavasti ei ole tyyntä myrskyn edellä. Viikko on mennyt nopeasti ja näin erityisopettajan näkövinkkelistä katsoen, alkaa pienoinen loppurutistus jo häämöttämään. Tähän loppurutistukseen kuuluu valitettavasti pienoinen stressi, kun täytyy pitää loput palaverit oppilaiden vanhempien kanssa, miettiä ja suunnitella kaikenlaista kissanristiäisiä (pikkujouluja, joulujuhlia) ja kuinka ollakaan on vielä kaikenlaisia muitakin menoja siunaantunut ihan työn puolesta. Kaiken kukkuraksi tämä meidän remontti alkaa olla melkoisen loppusuoralla ja se tietää vain lisää "´sisäisiä järjestelyjä" eli siis tavaroiden roudaamista...tuleepahan tehtyä ainakin SE joulusiivous todella hyvin... tai sitten tilaan siivouspalvelun meille...
Torstaina kotiuduin lapsemme kanssa kotiin ja vastassamme oli melkoine pölypilvi suojauksista huolimatta. Uuden puolen betonilattiaa hiottiin oikein urakalla ja tätä ihanaa kivipölyä oli kaikkialla. Ei muuta kuin Sinipiika-mikrokuituliina käteen ja siivoamaan. Perään mentiin vielä pölyimurilla. Työkaverini lohdutti, että tuota pölyä leijuu vielä muutaman vuoden päästäkin, vaikka kuinka siivoaisi. Herää kysymys, että kannattaisiko siivota ollenkaan muutamaan vuoteen?
Työviikon päätteeksi lapsemme kävi tänään kanssani kokeilemassa uusia luistimiaan jäähallin yleisövuorolla. Ja jälleen kerran sai todeta, että kyllä hyviin varustuksiin kannattaa panostaa. Luistelu oli heti oikeamman näköistä, kun nilkat olivat suorassa ja luistimen terät teroitettuna. Nyt "NHL-tähtemme" jaksoi mennä jo kokonaiset viisi kierrosta kentällä. Totuuden nimessä mainittakoon, että neljännen ja viidennen kierroksen välissä pidettiin kyllä juomatauko, mutta paras suoritus tähän luistinkauteen. Sunnuntaina mennään taas kokeilemaan jään liukkautta.
Kävin äsken vielä iltalenkillä ja sain huomata, että lumen ja pakkasen puutteesta huolimatta talvi tulee väkisinkin. Pyörätien reunalla kökötti jänis, joka oli alkanut vaihtaa jo talviturkkia. Tosin niin olin ilmeisesti minäkin, koska olin kävelylenkillä TOPPATAKKI päällä! Eipähän tullut ainakaan kylmä.
Talventulosta ei nuo lapset tunnu olevan kovastikaan huolissaan (ainakaan vielä). Hain lapseni tänään päiväkodista ja siinä odotellessani juttelin lapseni päiväkotikavereiden kanssa talvesta, mm. mitä jos ei sitä lunta tulekaan (siis normaali raumalainen talvi!). Yksi tokaisi, että sitten ei voi mennä pulkkamäkeen eikä rakentaa lumiukkoja, johon toinen lapsi sanoi, että rakennetaan lumiukko sitten HIEKASTA. Minusta siinä oli asenne kohdallaan.
Perjantaipäivä alkaa olla siinä mallissa, että kohta syödään iltapalaa ja perheen nuorimmainen siirtyy iltatoimien jälkeen Nukku- Matin maille. Minua odottaa vielä rentouttava sauna ja yksi lukematon sisustuslehti. Voi olla, että se jää lukematta ja Nukku-Matti käy noutamassa minutkin, mutta onhan se päivä huomennakin. Ja sekin taitaa mennä nurkkia siivotessa.
Ai niin, meinas unohtua. Mieheni tuli ehjänä kotiin metsästysreissultaan Englannista, eikä hänellä ollut tällä kertaa metsästysonnea mukana. Reissu oli ollut kuitenkin onnistunut ja oli hän saanut kutsuun jo seuraavaan jahtiin, joka olisikin fasaanijahti. Tämä ei olisikaan mikään tavallinen jahti, vaan siellä pitää noudatta ihan tiettyä pukeutumisetikettiä. Niin englantilaista, niin englantilaista, ETTÄ!!
No, tällä kertaa ei tullut muistoksi kotiin ainokaistakaan sarvipäätä (huh,huh), mutta minä sain tuliaisiksi Harold'sin käsilaukun ja kristallikivisen kaulakorun (WAU!) ja lapseni kaksikerroksisen leikkibussin ja jalkapallojoukkueen pelipuvun (WAU,WAU!!) ja arvata saattaa, kuka on melkeinpä nukkunut tämä peliasu päällä. Tällaiset metsästysreissut ovat minustakin ihan kivoja...:)
Torstaina kotiuduin lapsemme kanssa kotiin ja vastassamme oli melkoine pölypilvi suojauksista huolimatta. Uuden puolen betonilattiaa hiottiin oikein urakalla ja tätä ihanaa kivipölyä oli kaikkialla. Ei muuta kuin Sinipiika-mikrokuituliina käteen ja siivoamaan. Perään mentiin vielä pölyimurilla. Työkaverini lohdutti, että tuota pölyä leijuu vielä muutaman vuoden päästäkin, vaikka kuinka siivoaisi. Herää kysymys, että kannattaisiko siivota ollenkaan muutamaan vuoteen?
Työviikon päätteeksi lapsemme kävi tänään kanssani kokeilemassa uusia luistimiaan jäähallin yleisövuorolla. Ja jälleen kerran sai todeta, että kyllä hyviin varustuksiin kannattaa panostaa. Luistelu oli heti oikeamman näköistä, kun nilkat olivat suorassa ja luistimen terät teroitettuna. Nyt "NHL-tähtemme" jaksoi mennä jo kokonaiset viisi kierrosta kentällä. Totuuden nimessä mainittakoon, että neljännen ja viidennen kierroksen välissä pidettiin kyllä juomatauko, mutta paras suoritus tähän luistinkauteen. Sunnuntaina mennään taas kokeilemaan jään liukkautta.
Kävin äsken vielä iltalenkillä ja sain huomata, että lumen ja pakkasen puutteesta huolimatta talvi tulee väkisinkin. Pyörätien reunalla kökötti jänis, joka oli alkanut vaihtaa jo talviturkkia. Tosin niin olin ilmeisesti minäkin, koska olin kävelylenkillä TOPPATAKKI päällä! Eipähän tullut ainakaan kylmä.
Talventulosta ei nuo lapset tunnu olevan kovastikaan huolissaan (ainakaan vielä). Hain lapseni tänään päiväkodista ja siinä odotellessani juttelin lapseni päiväkotikavereiden kanssa talvesta, mm. mitä jos ei sitä lunta tulekaan (siis normaali raumalainen talvi!). Yksi tokaisi, että sitten ei voi mennä pulkkamäkeen eikä rakentaa lumiukkoja, johon toinen lapsi sanoi, että rakennetaan lumiukko sitten HIEKASTA. Minusta siinä oli asenne kohdallaan.
Perjantaipäivä alkaa olla siinä mallissa, että kohta syödään iltapalaa ja perheen nuorimmainen siirtyy iltatoimien jälkeen Nukku- Matin maille. Minua odottaa vielä rentouttava sauna ja yksi lukematon sisustuslehti. Voi olla, että se jää lukematta ja Nukku-Matti käy noutamassa minutkin, mutta onhan se päivä huomennakin. Ja sekin taitaa mennä nurkkia siivotessa.
Ai niin, meinas unohtua. Mieheni tuli ehjänä kotiin metsästysreissultaan Englannista, eikä hänellä ollut tällä kertaa metsästysonnea mukana. Reissu oli ollut kuitenkin onnistunut ja oli hän saanut kutsuun jo seuraavaan jahtiin, joka olisikin fasaanijahti. Tämä ei olisikaan mikään tavallinen jahti, vaan siellä pitää noudatta ihan tiettyä pukeutumisetikettiä. Niin englantilaista, niin englantilaista, ETTÄ!!
No, tällä kertaa ei tullut muistoksi kotiin ainokaistakaan sarvipäätä (huh,huh), mutta minä sain tuliaisiksi Harold'sin käsilaukun ja kristallikivisen kaulakorun (WAU!) ja lapseni kaksikerroksisen leikkibussin ja jalkapallojoukkueen pelipuvun (WAU,WAU!!) ja arvata saattaa, kuka on melkeinpä nukkunut tämä peliasu päällä. Tällaiset metsästysreissut ovat minustakin ihan kivoja...:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)