Vaikka mökkiremonttimme on täyttänyt tämän kesän ja loman melko perusteellisesti, olemme malttaneet pitää välillä myös taukoja. Eräänä sunnuntaina lähdimme viettämään päivää merelle ja mukaan otimme miehen vanhimman pojan perhettä. Retkikohteiksi olimme valinneet vain kaksi: Kylmäpihlajan majakan ja Nurmeksen Pihluksen. Aurinkoisen ja suhteellisen vähätuulisen sään saattelemana lähdimme matkaan.
Aloitimme päiväreissumme hakemalla osan seurueesta mantereelta mukaan. Samalla kävimme vielä tankkaamassa veneen (Raumalla se on kylläkin paatti) tankin täyteen, jonka jälkeen suuntasimme kohti ensimmäistä määränpäätämme, Kylmäpihlajan majakkaa. Matka taittui nopeakulkuisella veneellämme suhteellisen nopeasti ja matkalla ohitimme myös vanhan armeijan tukikohdan, Kuuskajaskarin. Tällä kertaa se ei kuulunut retkikohteisiimme, mutta mainittakoon, että on tutustumisen arvoinen paikka.
Kylmäpihlajan majakalla toimii kesäisin ravintola ja pieni kahvila. Itse majakka on jo täysin automatisoitu, joten varsinaisia majakanvartioita tai luotseja ei saarella ole asunut enää vuosiin. Paikan päällä ollessa ei voi kuitenkaan olla kuvittelematta, minkälaista elämä silloin joskus on ollut. Saari ei ole kooltaan suuri ja luonto ympärillä on jo karua. Majakalla pääsee portaita pitkin ylätasanteelle, josta aukeaa hulppeat maisemat joka puolelle. Majakalla sijaitsee myös hotelli, jossa voi yöpyä ja kieltämättä yöpyminen siellä syysmyrskyn aikaan voisi olla melkoinen kokemus.
Tällä reissulla poikkesimme kahvilassa ja kävelimme auringon lämmittämillä kallioilla. Oli rentouttavaa katsella merelle, kuunnella lintujen ja meren äänimaailmaa. Tuolla rantakalliolla istuessa unohtui niin koronat kuin kaikki muutkin maailman murheet. Kylmäpihlajana saarella olisi viihtynyt pitempäänkin, mutta meidän oli tarkoitus jatkaa vielä matkaamme...
Seuraava kohteemme oli Nurmes ja siellä sijaitseva Pihlus. Suhteellisen eksoottinen paikka, sillä tämä sijaitsee aivan ulkosaariston reunalla ja siellä on eräänlainen poukama, jossa on hienoa hiekkarantaa. Raumalaiset kutsuvatkin tätä Pihluksen Beach:iksi ja tämä on kauniilla ilmalla yksi veneilijöiden suosikki kohde. Tosin kovin isolla veneellä tänne ei kannata lähteä yrittämään rantautumista. Aikojen saatossa poukama on alkanut rehevöitymään, mutta siitä huolimatta se on edelleen kiehtova paikka.
Leiriydyimme rannalle ja nautimme lämpimästä päivästä. Lapset viihtyivät rannalla hiekassa temmeltäen ja välillä meressä uiden. Välillä söimme retkikeittimellä paistettua makkaraa sekä jälkiruoaksi lämmitettyjä lettuja kermavaahdolla ja mansikkahillolla. Muuta aktiviteettia ei tarvittu eikä kaivattu, nautimme vain yhdessäolosta ja oleilusta luonnon keskellä.
Päivä oli meidän kaikkien mielestä erittäin mukava ja tästä jäi varmasti paljon hienoja muistoja.
Oli rentouttavaa päästä merelle ja näihin hieman erilaisiin kohteisiin, sillä edellisestä saariretkestä oli kulunut jo aikaa. Jälleen kerran tuli todettua, että viihdyttämiseen ei aina tarvita huvipuistoja tai sirkushuveja. Usein ne parhaimmat hetket koetaan aika vähällä suunnittelulla ja elämyksellisimmät asiat luonnossa. Näin se vain on.