maanantai 27. heinäkuuta 2020

Päivä Raumanmerellä


Vaikka mökkiremonttimme on täyttänyt tämän kesän ja loman melko perusteellisesti, olemme malttaneet pitää välillä myös taukoja. Eräänä sunnuntaina lähdimme viettämään päivää merelle ja mukaan otimme miehen vanhimman pojan perhettä. Retkikohteiksi olimme valinneet vain kaksi: Kylmäpihlajan majakan ja Nurmeksen Pihluksen. Aurinkoisen ja suhteellisen vähätuulisen sään saattelemana lähdimme matkaan.







 
Aloitimme päiväreissumme hakemalla osan seurueesta mantereelta mukaan. Samalla kävimme vielä tankkaamassa veneen (Raumalla se on kylläkin paatti) tankin täyteen, jonka jälkeen suuntasimme  kohti ensimmäistä määränpäätämme, Kylmäpihlajan majakkaa. Matka taittui nopeakulkuisella veneellämme suhteellisen nopeasti ja matkalla ohitimme myös vanhan armeijan tukikohdan, Kuuskajaskarin. Tällä kertaa se ei kuulunut retkikohteisiimme, mutta mainittakoon, että on tutustumisen arvoinen paikka.
 
 
 



Kylmäpihlajan majakalla toimii kesäisin ravintola ja pieni kahvila. Itse majakka on jo täysin automatisoitu, joten varsinaisia majakanvartioita tai luotseja ei saarella ole asunut enää vuosiin. Paikan päällä ollessa ei voi kuitenkaan olla kuvittelematta, minkälaista elämä silloin joskus on ollut. Saari ei ole kooltaan suuri ja luonto ympärillä on jo karua. Majakalla pääsee portaita pitkin ylätasanteelle, josta aukeaa hulppeat maisemat joka puolelle. Majakalla sijaitsee myös hotelli, jossa voi yöpyä ja kieltämättä yöpyminen siellä syysmyrskyn aikaan voisi olla melkoinen kokemus.
 



 
 
 
 
 
 
 
Tällä reissulla poikkesimme kahvilassa ja kävelimme auringon lämmittämillä kallioilla. Oli rentouttavaa katsella merelle, kuunnella lintujen ja meren äänimaailmaa. Tuolla rantakalliolla istuessa unohtui niin koronat kuin kaikki muutkin maailman murheet. Kylmäpihlajana saarella olisi viihtynyt pitempäänkin, mutta meidän oli tarkoitus jatkaa vielä matkaamme...
 

 
 




Seuraava kohteemme oli Nurmes ja siellä sijaitseva Pihlus. Suhteellisen eksoottinen paikka, sillä tämä sijaitsee aivan ulkosaariston reunalla ja siellä on eräänlainen poukama, jossa on hienoa hiekkarantaa. Raumalaiset kutsuvatkin tätä Pihluksen Beach:iksi ja tämä on  kauniilla ilmalla yksi veneilijöiden suosikki kohde. Tosin kovin isolla veneellä tänne ei kannata lähteä yrittämään rantautumista. Aikojen saatossa poukama on alkanut rehevöitymään, mutta siitä huolimatta se on edelleen kiehtova paikka.





 

Leiriydyimme rannalle ja nautimme lämpimästä päivästä. Lapset viihtyivät rannalla hiekassa temmeltäen ja välillä meressä uiden. Välillä söimme retkikeittimellä paistettua makkaraa sekä jälkiruoaksi lämmitettyjä lettuja kermavaahdolla ja mansikkahillolla. Muuta aktiviteettia ei tarvittu eikä kaivattu, nautimme vain yhdessäolosta ja oleilusta luonnon keskellä. 



 
Päivä oli meidän kaikkien mielestä erittäin mukava ja tästä jäi varmasti paljon hienoja muistoja. 
Oli rentouttavaa päästä merelle ja näihin hieman erilaisiin kohteisiin, sillä edellisestä saariretkestä oli kulunut jo aikaa. Jälleen kerran tuli todettua, että viihdyttämiseen ei aina tarvita huvipuistoja tai sirkushuveja. Usein ne parhaimmat hetket koetaan aika vähällä suunnittelulla ja elämyksellisimmät asiat luonnossa. Näin se vain on.











tiistai 21. heinäkuuta 2020

Loppusuoralla


Blogin päivityksessä tuli tahattomasti vähän yli viikon tauko, sillä olimme tiiviisti mökillä tekemässä mökkiremonttia. Päivät olivat niin työntäytteisiä, ettei iltaisin jaksanut avata edes läppäriä. Nyt kuitenkin remontin työläimmät osuudet on tehtynä ja se alkaa muutenkin olla loppusuoralla. Seuraavassa kuvia remontin tämän hetkisestä tilanteesta...






Mökillämme lähtötilanne oli se, että kaikki pinnat olivat rakennusajalta eli yli 20 vuoden takaisia. Halusimme uudistaa pintoja, sillä aika oli tehnyt jo tehtävänsä. Tupakeittiön seinät olivat ennen kuultomaalatut, mutta nyt ne saivat peittovalkoisen pinnan. Urakka oli melkoinen, silla seinä on katon harjaan asti auki pinta-alaa oli yllättävän paljon. Tavaroiden siirtely ja maalauksen etukäteisvalmistelut (suojateippaukset ja maalipesu) veivät myös paljon aikaa, mutta huolellinen pohjatyö takasi hyvän lopputuloksen.




 
 
Lattian käsittely oli vuorostaan "minun heiniäni". Kuvissa väri näyttää ruskealta, mutta luonnossa se on vähän harmaampi. Vanha lautalattia pestiin maalipesulla ja hiottiin, jonka jälkeen päälle maalattiin Osmocolorin öljyvahaa. Pinta on läpikuultava ja käsittelyn jälkeen kaikki kolot ja naarmut näkyvät antaen hieman rustiikkisen vaikutelman. Lopputulos on parempi, mitä uskalsimme toivoa. Lattia tuntuu miellyttävältä ja puhtaanapito on äärimmäisen helppoa.
 
 
 


 
 
 
Parvella maalattiin vain seinät. Lattia jätettiin toistaiseksi vielä käsittelemättä. Täällä suurin muutos oli kaiteiden uusiminen. Mies uudisti vanha lautakaiteet hienoksi pyörörimaseinäksi ja parven tunnelma muuttui niiden myöstä todella paljon. Sisustuksen suhteen ei tehty muutoksia, mutta sain tehtyä pienillä muutoksilla tännekin viihtyisän tilan. Parvi on vielä ikkuna- ja säilytystilan verhoja vailla, mutta muuten se on valmis.
 
 


 
 
 
Pintaremontin jälkeen suurin muutos tapahtui keittiössämme, jossa uudistettiin suurin osa kaapistoista, ovet ja pöytätasot. Toiminnallisuutta saatiin lisää, kun saimme uuden kulmakaapin ja jääkaapin vieressä oleva vetolaatikosto on 20 cm leveämpi kuin vanha. Kaappeja vähän muokattiin ja keittiöstä tuli huomattavasti parempi suhteellisen pienillä muutoksilla. Samalla laitoimme uuden uunin ja induktiolieden sekä asensimme pienen lämminvesivaraajan. Meille ihan luksusta!
 
 
 
 
 
 
 
Nyt mökkiremonttimme on siinä vaiheessa, että suuritöisimmät asiat on tehtynä. Vielä täällä riittää kuitenkin  tekemistä, sillä tarkoitus olisi maalata pukuhuoneen seinät ja mahdollisesti saunan paneelit. Keittiöstä puuttuu vielä työvalot ja liesituuletin, mutta nekin ovat jo työn alla. Sisustamisen suhteen olen vasta pääsemässä alkuun. Uusi vuodesohva on vielä tilaamatta ja pientä "sisustusviilausta" tehdään edelleen. Teimme pientä kalusteharvennusta, mutta oli myös asioita, joita halusimme ehdottomasti säilyttää. Mummini tekemä ryijy, mieheni suvun yli 100-vuotias keinutuoli ja mieheni isän mökille tekemä pirttikalusto saivat edelleen jäädä paikoilleen kertomaan tarinaansa jälkipolville.
 
 
 
 
 
 
 
Aloitimme mökin remontin juhannuksen jälkeen ja emme ole laskeneet työtunteja. Suurimman työn (ja vastuun) on ehdottomasti kantanut mieheni, joka on osoittanut jälleen kerran huikeata  moniosaamista. Häneltä kun tuntuu onnistuvan lähes kaikki remonttityöt ja ehdottomasti hienoin taidonnäyte on paikalla tehty parven pyörörimaseinä. Minä olen omalta osaltani tehnyt sen, mitä pystyn ja osaan. Sisustussuunnitteluopinnoista on ollut hyötyä pintamateriaalien valinnoissa ja näyttää se maalipensselikin pysyvän kädessäni. Seinien ja lattioiden lisäksi maalasin puuhellan kaakeliseinän. Lisäksi puuhellan ja takan edessä oleva ruma suojapelti sai mustalla "suhumaalilla" uuden elämän. Itse tehden olemme säästäneet remonttikuluissa merkittävästi ja ammattimiestä olemme tarvinneet oikeastaan vain sähkötöissä.
 
 
 
 
 
 
Oman lisähaasteensa tähän kaikkeen on tuonut mökkimme sijaitseminen saaressa. Hankittujen  tavaroiden kanssa on saanut olla tarkkana, sillä väärän tavaran tuominen mökille aiheuttaa aina lisätyötä ja "harmaita hiuksia". Keittiön tuominen pienellä lautalla olikin jo ihan oma juttunsa.  Ja niin kuin asiaan kuuluu, remontissa oli myös muutamia takapakkeja, joista kuitenkin selvisimme kunnialla...ja mikä tärkeintä, olemme miehen kanssa edelleen puheväleissä ja naimisissa!
 
 
 
Nyt voi jo vähän hengähtää ja nauttia (melkein) valmiista lopputuloksesta.
Oli se vaan melkoinen remonttirypistys!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
  



 
 

 

sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Luonnonkukkia


Kesä on siitä ihanaa aikaa, että luonnossa kukkii aina jotain ja niillä saa mukavasti tuotua pientä piristystä (ja ötököitä) sisätiloihin. Mökillämme valikoimaa on ehkä vähän niukemmin kuin kaupungissa, mutta kyllä sieltäkin aina jonkinlaisen kimpun saa aikaiseksi...







Lähdin kiertelemään mökkitontillamme ja löysin nämä kukkaset meren rannan läheisyydestä...ja mansikkamaastamme.
Kukkien nimistä minulla ei ole mitään tietoa ja ne päätyivät kukkakimppuuni lähinnä väriensä vuoksi.
Mustikanvarvut toimivat kimpun pohjana ja täytteenä.





 

Pieni kukkakimppu sopi oikein hyvin mökin kätköistä löytyneeseen pyöreään kukkavaasiin ja sovittelin sitä sekä ruoka- että sohvapöydälle.
Tupakeittiösää remontti siinä vaiheessa että osa tavaroista on jo paikoillaan, joten pienellä kukkakimpulla haluan juhlistaa näitä mukavia remontin välietappeja.
Viikonlopun aikana saimme mm. kiinnitettyä verhotangot ja verhot sekä perintöryijyn seinälle. Samalla tuli suunniteltua isännän kanssa enemmänkin sisustuksen suuntaviivoja.
 
 
 
 
 
 
Elättelemme jo pieniä toiveita, että ensi viikolla saisimme keittiön asennettua.
Sen jälkeen voisimme jo hieman huokaista, vaikka tekemistä mökillä vielä riittääkin.
Ja kaiken tämän "hurlumhein" keskellä juhlistamme huomenna vielä lapsemme 14-vuotis syntymäpäiviä.
 
 
 
Hyvä muistus siitä, että elämää on myös mökkiremontin ulkopuolella...
 
 
 


keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Tekemättömien töiden lista lyheni


Mökkiremontin keskellä olen välillä käynyt kaupungissa. Nyt taitaakin olla toistaiseksi tämän kesän pisin kaupunkijakso, jonka olen ollut pois mökiltä. Ajan olen käyttänyt kuitenkin tehokkaasti ja tekemättömien töiden lista on lyhentynyt - ainakin vähän.





Viime aikoina olen bongannut somesta, miten ihmiset ovat ostaneet jo mansikoita pakkaseen. En tiedä johtuiko sosiaalisesta paineesta vai "paniikista", mutta kävin ostamassa 5 kg mansikkaa ja pakastin ne saman tien. Viime vuonna meillä taisi nimittäin käydä niin, että mansikka-aika meni meiltä kokonaan ohi ja ne jäi siis pakastamatta. Nyt olen varmistanut, että on edes muutama rasia talveksi.
 
 
 
 


Saunan ja pesuhuoneen pesu on ollut listallani jo kauan aikaa. Vihdoin ja viimein sain itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin toimeen. Saunamme on pieni ja sen peseminen vaatii jonkin verran "taiteilua". Lauteet ovat irrotettavissa, mutta lankkumaisina ne painavat melkoisesti eikä niiden liikuttelu ahtaassa tilassa ole ihan helppoa. Sain kuitenkin seinät, lauteet ja lattiat pestyä sekä koko pesuhuoneen. Oli niin ihana illalla saunoa puhtaassa ja hyväntuoksuisessa saunassa!







Tekemättömien töiden listaan on pitkään kuulunut myös ikkunoiden pesu. Työ, joka ei todellakaan kuulu lempiasioihini, sillä meidän vanhassa 60-luvun talossa niiden peseminen vaatii jopa vähän akrobatiaa (ja asennetta). Vanhat mekanismit ovat sen verran työläitä, että tyydyin tällä kertaa pesemään vain ikkunoiden sisä-ja ulkopinnat ja siinäkin on ihan tekemistä. Varsinkin ulkopintoja pestessä joutuu vähän tasapainoilemaan ja kurottelemaan, mutta tikapuilla ja pitkillä jatkovarsilla homma hoitui suhteellisen mallikkaasti. Lisäksi sadekuuro meinasi hyydyttää siivouspuuskani heti alkumetreillä, mutta siirryin siksi aikaa pesemään ikkunoita sisältä. Sain kuin sainkin ikkunat pestyä ja näkymät kirkastuivat kummasti...
 
 
 
Tekemättömien töiden lista lyheni mukavasti. Tyytyväisyyden ja hyväolon tunne valtaa hetkeksi, vaikka listalla on edelleen paljon asioita. Pihalla oleva terassi ja istutukset olisivat seuraavaksi työlistalla, mutta meneillään oleva mökkiremontti ei oikein anna myöden tälle projektille. Nurmikon leikkaaminen on tällä hetkellä se, minkä pystyn hoitamaan ja kaikki muu on jo ylimääräistä. Olen kuitenkin ajatellut, että yritän olla stressaamatta asiasta, sillä ei ne myöskään mihinkään katoa. Kaikella on aikansa...
 
 
 
Nyt kuitenkin pidän taukoa kaikenlaisista töistä ja lähden tänään hakemaan poikaamme kotiin venereissultaan.
Mukavaa päivää kaikille!
 
 
 


lauantai 4. heinäkuuta 2020

Valmiita pintoja


Kesämökillämme remonttimme on edennyt edelleen mukavasti. Seinät ja lattiat on nyt maalattu ja kokonaisuus on erittäin hyvä. Lattian värivalinta jännitti kaikkein eniten, mutta maalin kuivuttua ja listojen laittamisen jälkeen lopputulos on paljon hienompi mitä ajattelimme. Valitettavasti kuvat eivät välitä oikeaa tunnelmaa väreistä ja tilasta, mutta laitan silti pientä "sneak peakia" remontin etenemisestä...





 
Seinän valkaiseminen raikasti tupakeittiön tunnelmaa huomattavasti. Aikaisemmin seiniä kiersi myös hylly, jota emme ole enää laittamassa takaisin. Kalustesijoitteluun ei ole kovinkaan montaa vaihtoehtoa, sillä "papan pirttipöytä" on niin iso ja hallitseva. Uusi keittiömme tulee laajenemaan sen verran, että jopa pöydän kääntäminen ei enää ole toimintojen sujuvuuden kannalta järkevää. Pienempi jatkettava pöytä olisi näissä neliöissä järkevämpi ratkaisu, mutta tässä kohtaa tunnesiteet menevät edelle.
 



 
 
 
Ostin viime kesänä Askosta mökille matot ja lattian uuden sävyn valitseminen aiheutti meikäläisessä pienen epävarmuuden tunnetta. Maalin kuivuttua huokaisin helpotuksesta, sillä matot sopivat lattian kanssa todella hyvin yhteen ja ainakin toistaiseksi vältyin uusien mattojen hankinnalta. Tupakeittiöömme on jokseenkin haasteellista löytää mattoja ja nämä viimeisimmät ovat olleet ihan ehdottomasti minun suosikkini; näissä on hyvät murretut värisävyt ja hieman vanhan ajan räsymattomaista tunnelmaa.
 
 
 
 
 
 


Kun saimme isoimmat pinnat maalattua, aloimme siirtämään osan huonekaluista takaisin sisälle. Päätimme jo remontin alussa, että karsimme jonkin verran niiden määrää. Vanha astiakaappimme tulee poistumaan, sillä astioiden pitäisi mahtua uudistuvaan keittiöömme ja myös uusi TV-taso on ollut etsinnässä. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että  maalaan vanhan TV-tason valkoiseksi ja uusin siihen vielä vetimet. Tässä kohtaa uusiminen ei ole järkevää, kun sopivaa ei tunnu löytyvän. Kuvassa näkyvä valkoinen hylly oli ennen jääkaapin vieressä, jossa oli mikroaaltouuni, mutta nyt sillekin löytyi uusi paikka ja käyttötarkoitus.
 
 
 
 

 

Remontissa uusimme myös parven kaiteet ja niiden tekemisestä on vastannut mieheni. Aikaisemman vaakakaiteen sijaan toivoin pyörörimaista, pystyyn asennettua kaidetta tai pikemminkin jo seinää. Pähkäilimme jonkin aikaa vaihtoehtoja pyöröriman paksuudesta ja vielä kauemmin sopivasta pinnojen jaosta ja se aiheutti myös melkoisesti päänvaivaa miehelleni. Monen ärräpään ja sadatuksen jälkeen hän onnistui kuin onnistuikin erittäin haasteellisessa tehtävässä. Vielä kun rimoitus saa maalia pintaan, niin lopputulos on täydellinen. On minulla vaan taitava mies!
 
 
 
 

 
 
Minä jatkan tavaroiden karsimista ja niiden uudelleen sijoittelua sekä verhojen ompelua. Parvi on vielä lattian osalta tekemättä ja sielläkin pitäisi tehdä toimintojen uudistamista. Makuuhuoneessa päätimme tehdä vain pieniä muutoksia. Tilana se on niin pieni, että vaatekaappien sovittaminen sinne ei ole ollut järkevää. Säilytystilaongelman olemme ratkaisseet asentamalla tangon seinästä seinään ja virittämällä verhot siihen. Verhon takana on vaatteet Lundia hyllyssä ja sen lisäksi tilassa mahtuu säilyttämään mm. imurin. Nämä verhot olivat aikaisemmin tupakeittiössämme, mutta saivat nyt uuden elämän makuuhuoneessamme. Sanoisinko, että kierrätystä parhaimmillaan.
 
 
 
Tekemistä vielä riittää, mutta koko ajan tulee valmiimpaa.
Keittiö olisi valmiina toimitettavaksi, mutta se odottaa maissa kuljetusta (ja parempia kelejä). 
Ihaninta tässä on se, että jokaisesta pienestäkin edistymisestä olen niin tyytyväinen ja onnellinen.
Ja vaikka hetken joutuu elämään keskeneräisyyden keskellä, niin tiedän, että lopputulos palkitsee...