Aikaansaannoksia pihalla

Muutaman päivän pihauurastus on saatu päätökseen. Vaikka kukkia ja istutuksia tuli hankittua kassikaupalla ja rahaa sai kulutettua ihan sujuvasti, ei se oikeastaan näy missään. Mutta paras on se tunne, että on saanut aikaiseksi jotain.

Seuraavaksi tuleekin sitten melkoinen määrä kuvia pihaltamme.

Jokavuotinen työrupeama on tämän pihan kulmassamme oleva istutusalue. Sen takana on kaupungin puistoaluetta ja jo viime keväänä yritin hävittää villivadelmaa tontin reunalta. Hävitys ei onnistunut totaalisesti, mutta ei se enää rehotakaan niin pahasti.

 

 

Pihalle tullessamme tämä on eräänlainen katseenvangitsija. Haluan sen olevan siisti ja selkeä, siksi en ole tekemässä siitä perinteistä kukkapenkkiä.

Kuunliljat olen saanut ystävättäreltäni ja tänä kesänä ostin tähän uuden timanttituijan kahden kuolleen kartiokuusen korvikkeeksi.

 

 

 



 

 

 

Taitaa mennä vielä jokunen vuosi ennen kuin tuija (kuvassa vasemmalla) on kasvanut kunnon kokoiseksi.

 

 

Ja sitten kadunpuoleiselle pihalle, joka on ollut ns. vähän vaiheessa...

 

 

 

Iso kivi on "löytö" pihamme pohjatöistä ja minä halusin ehdottomasti säilyttää sen. Kiven ympärystä on odottanut istutuksia viime kesästä lähtien ja tänä kesänä sain istutettua tähän edes jotain...

 

 

 

 

 

 

Muutama sinikataja ja yksi timanttituija tuli istutettua tänne. Ja laitoin vielä loput liuskekivipussin sisällön tähän. On tämä nyt edes jotain. Tästä on helppo jatkaa taas ensi vuonna :)

 

 

Sitten tämän kesän kukkiin.

 

 

Ulkoportaiden viereen hahmottelin kukkaruukuista ja kukkasista tälläisen asetelman. Värimaailma on tänäkin vuonna oranssia, keltaista ja valkoista. Kukat on valittu ihan sen mukaan, miten ne ovat aikaisemmin kestäneet meikäläisten pihalla. Meillä kun tämä kastelu on vähän kausiluontoista, joten kukilta vaaditaan jonkinlaista kestävyyttä.

 

Terassin rakentaminen ei ole edistynyt viime kesästä mitenkään (vielä!), mutta muutaman ruukun sain sen viereen. Ruukut ovat jo vanhoja terrakottan värisiä. Meinasin käsitellä ne ensin harmaaksi, mutta ajattelinkin ne jättää vielä oman värisiksi. Ettei kaikki menisi ihan värittömäksi.

 

 

 

 

Terassin pöydälle istutin Margarethan ruukkuun. Tämä kukka ei tahdo oikein menestyä hoidossani. Voi olla, että kasteluvälit ovat liian epäsäännölliset...

 

 

Vaikka en tunnustaudu puutarhuriksi enkä viherpeukaloksi, on tämä puutarhassa puuhastelu ihan mukavaa hommaa. Ainakin nyt, kun on aikaa. Pihalla on edelleen muutamia kohtia, jotka vaativat täydennystä, mutta näitä ehtii tekemään pitkin kesää tai vaikkapa vasta ensi vuonna. Pihaa on kiva suunnitella vaiheittain, kun "raamit" ovat jo valmiit. Eikä tästä enää oikein ota edes stressiä.

Olemme asuneet tässä osoitteessa kohta jo 13 vuotta ja nyt voi sanoa, että piha on valmis (!?). Vuosien aikana se on muuttanut muotoaan ja onpa tähän rakennettu uusi autotalli ja talon laajennusosa eli ei välttämättä puhuta edes ihan pienistä muutoksista.

Pihaa olen yrittänyt pitää helppohoitoisena, joka minulla tarkoittaa sitä, ettei meidän pihassa ole kukkapenkkejä juuri lainkaan. Vihreää yritän saada ikivihreillä pensailla ja kukat ovat vain kukkaruukuissa. Joku on sanonut, että nurmikko ei kuulu helppohoitoiseen pihaan, mutta meille se kyllä kuuluu. Nurmikko ei ole joka kohdasta ole ihan "edustuskuntoinen", mutta kelpaa meille. Eikä tuo ruohonleikkuu ole vielä "tökkinyt", koska sen jälkeen piha on taas todella kivan näköinen.

Tämän kirjoituksen jälkeen voin kai todeta, että ehkä minussakin on sittenkin itämässä "pikku-puutarhurin" alku...tai sitten olen tulossa vanhaksi...