tiistai 30. syyskuuta 2014

Kuningasajatus...?!!


En oikein tiedä, mistä tämä kaikki lähti, mutta sain mielestäni jonkinlaisen kuningasajatuksen. Yritän vähentää sokerinkulutustani mahdollisimman minimiin. Siksi päätin, että lokakuu on ns. sokeriton kuukausi eli en käytä (näkyvää) sokeria lainkaan ja yritän olla syömättä karkkeja.



 
 
 
Olen melkoisen perso kaikille makealle ja erityisesti karkit ovat suurin heikkouteni. Kahvikuppiin tulee laitettua myös teelusikallinen sokeria... ja kaikki on ihan ylimääräistä/turhaa. Nyt ajattelin kokeilla totaalikieltäytymistä ja katsoa kuinka hyvin pärjään ilman. Isäntä ajatteli vähän peesata ja lähtee "sokerittomaan lokakuuhun" mukaan. Ettei meikäläisen tarvitse yksin kärvistellä. Ja onhan jaettu kurjuus aina vähän helpompi sietää...
 
 
 
 
 
 
 
Maanantaina aamulla päätin aikaistaa päätöstäni ja jätin sokerin lisäämättä kahviini. Eräänlainen varaslähtö siis.Saman tein myös töissä. Karkkeihin en ole koskenut, vaikka xylitolipurkaa olen ottanut ruokailun jälkeen. Sitä ei taideta laskea karkiksi.
 
 
 
 
Makean himoon täytyy keksiä jotain korvaavia asioita ja niinpä ostin kaupasta hedelmiä. Sokerilakkoni ei koske myöskään leivonnaisia eli keksejä ja pullaa. Niitä saan syödä tavalliseen tapaan, sillä en juurikaan herkuttele sellaisilla makeilla - ainaakin vielä.
 
 
 
Mielenkiinnolla katsotaan, miten tässä käy. Olen pääsääntöisesti ollut sitä mieltä, että totaalikieltäytyminen ei kannata, vaan kohtuullisuus on se juttu. Karkkilakkoni on kuitenkin totaalinen kuukauden ajan. Voi olla, että lokakuu on elämäni pisin kuukausi :D
 
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Syyskuun viimeisiä...


Syyskuun viimeisen viikonlopun vietimme rauhallisesti mökillä. Seuraavasta yhteisestä mökkiviikonlopusta ei ole vielä tietoa. Isäntä käväisee mökillä aina silloin tällöin ja saataa jäädä jopa yöksikin, mutta pojan alkava pelikausi tietää tästä eteenpäin varattuja viikonloppuja, ainakin meikäläisen osalta.



 
 
 
Edellisellä mökkireissulamme olimme siivonneet jo kesää pois. Viimeisin kesäprojektini (pöydän maalaus) jäi vetimen kiinnittämistä vaille kesken (vai valmiiksi?), kun taas mökissä ehdin vielä tehdä viime hetken kalustusmuutoksen.
 
 
 

 
 
 
Yksi tikapuuhyllyistä muutti kaupungista tänne mökille. Alkuperäinen sijoituspaikka muuttui mökillä vielä hieman, mutta kummasti tämä pieni kalustemuutos muutti huoneen ilmettä.
 
 
 

 
 
 
Tänään sunnuntaina piti lähteä jo ajoissa kaupunkiin. Mökki jäi siivottuna odottamaan seuraavaa käyntiämme. 
 
Silloin maisema on taatusti erilainen...
 
 
 
 
Iltapäivä sujuikin tiiviisti jäähallilla.Poika sai virallisen ensimmäisen pelipaitansa ja tänään oli pelattavana vielä kaksi harjoitusottelua. Varsinainen lähialuesarja pyörähtää käyntiin ensi viikonloppuna ja seuraava pelitauko on onneksi jo koulujen syyslomalla, tosin silloinkin poika on menossa ns. jääkiekkopäivään.
 
 
Täällä siirrytään kohta televisison ääreen seuraamaan Tanssi tähtien kanssa-ohjelmaa. Jossain välissä pitäisi käydä pikaiseti saunassa ja valmistautua (ainakin henkisesti) tulevaan työviikkoon. Tässä olisi vielä muutama päivä syyskuuta jäljellä ja sitten ollaankin jo lokakuussa. Tosiaankin.
 
 
 
 
 
 
 
 

lauantai 27. syyskuuta 2014

Kello 8:03


Aamuiset näkymät meidän mökiltämme. Tulimme eilen tänne viikonlopun viettoon ja illan aikana sää muuttui harmaaksi ja tuuliseksi, jopa myrskyisäksi. Tänä aamuna myräkästä ei ollut tietoakaan...





 
Täällä vietämme syyskuun viimeistä viikonloppua. Mies lähti vähän aikaa sitten peurajahtiin saaristoon ja me jäimme pojan kanssa mökille. Talviset puut pitäisi laittaa pinoon  ja yksi hylly odottaa paikoilleen laittamista. Siinäpä tämän päivän puhdetyöt.
 
 
 



 
 
Vähän haikein mielin olen täällä mökillä, sillä seuraavasta reissusta tänne ei ole tietoa. Lokakuu taitaa mennä meillä metsästyksen ja jääkiekon ehdoilla, sillä isännällä alkaa hirvestys ( ja muut metsästykset) ja pojalla jokalauantaiset jääkiekkopelit.
 


Mutta nyt ei mietitä tulevia, vaan nautitaan tästä hetkestä. Aurinko paistaa ulkona ja ilma on syksyisen raikas. Taidanpa mennä laittamaan puita pinoon eli ottaa tämä aamupäivä hyötyliikunnan kannalta.





Mukavaa viikonloppua kaikille, yleisesti ja yhtäläisesti!
 
 
 
 




torstai 25. syyskuuta 2014

Iltojen pimetessä


Kuluneella viikolla oli syyspäivän tasaus ja tuo aurinko siirtyi pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle. Nyt ei enää auringon lämpimät säteet meinaa oikein riittää lämmittämään meitä ja päivät alkavat lyhentyä...



 
 
 
Pihalla pallovalosarjani on päällä melkeinpä yhtäjaksoisesti. Lisäksi olen sytytellyt näitä itse tehtyjä lyhtyjä aina silloin tällöin iltojen iloksi. Tänään tein kaupassa täydennystä kynttilävarastooni.
 
 
 



Vanhojen lasipurkkien pohjaan olen laittanut kerroksen rantakiviä ja purkin kaulaan olen solminut hamppunarua. Melkoisen yksinkertainen tee-se-itse -lyhty. Näitä lyhtyjä olen laittanut muutamia eri puolille pihaa; portaiden viereen nämä kaksi, puutarhapöydälle ja toisen ruukkuistutusrykelmän viereen yhdet.
 
 
 

 
 
Piha näyttää iltavalaistuksessa kauniilta ja tunnelmalliselta. Tosin kaipailen vielä jotain lisä(tunnelma)valaistusta, mutta en vielä tiedä minkälaista.
 
 
 
 
Nämä kuvat muistuttavat myös siitä, että valokuvaaminen tulee päivä päivältä haasteellisemmaksi. Seuraavat puolivuotta on enemmän tai vähemmän tunnelmakuvia (halusi tai ei!), sillä salamaloa en käytä kuin äärimmäisessä pakossa.
 
 
 
Sää on kylmentynyt tällä viikolla melkoisesti ja täällä kotona on jouduttu turvautumaan jo puuhellalla lämmittämiseen. Mikäs oikeastaan sen mukavampaa, kuin aamuisin virittää tuli ja siemailla kahvia tulen rätistessä pesässä. Taidanpa tänään laittaa vielä takkaankin tulen. Eilen postissa tullut sisustuslehti odottaa myös selaamista, joten tämä ilta kuluu suhteellisen mukavissa tunnelmissa.
 
 
 
 
 
 
 
 
 



tiistai 23. syyskuuta 2014

Tuotepaketti


Työpaikallani meidän naiset ovat kunnostautuneet Dermosil-tuotteiden tilaajina. Kiitoksena innokkuudesta, meillä kävi taannoin kyseisen firman edustaja kakkukahvien ja tuotepakettien kanssa. Valitettavasti minä oli tuolloin flussassa kotona, joten kakkukahvit jäivät saamatta. Sain kuitenkin jäkitoimituksena pienen Dermosil-paketin.



 
 
Asiaan paremmin perhtyneet kertoivat minulle, että kyseisessä pussissa on useamman euron edestä ihonhoitoon ja yleensä kosmetiikkaan liittyviä tuotteita. Minä vain nöyrästi kiitin ja kumarsin.
 
 
 

 
 
Paketissa oli puolukansiemenöljykapseleita, rauhoittavaa kasvovoidetta, kasvojen puhdistusöljyä, ergonominen eyelineri ja aluslakka kynsille.
 
 
 




Minulla itselläni ei ole kokemusta Dermosil-tuotteista, mutta nyt kun sain tällaisen tuotepaketin, voisin vaikka kokeilla näitä. Ja ehkä innostun esittelemään jonkun tuotteen paremminkin täällä blogissani. Kauneus-blogia tästä ei kuitenkaan tule, sen kunnian annan asiaan paremmin perehtyneille...
 
 
 
Kiitos aktiivisille työkavereilleni! Aika näyttää liitynkö minäkin näihin Dermosil-tilaajiin. Voisi sieltä muutamat joululahjat tilata helposti. Kuvasto onkin jo kotona.


 
 
 
  
 
 
 

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Puolivuosisataa


Alan uhkaavasti tulla siihen ikään, että kaveripiirissä juhlistetaan viiskymppisiä lähivuosina enemmänkin. Eilen oli vuorossa ensimmäinen tätä laatua. Porukkamme koostuu "sekalaisesta seurakunnasta" omia ja koulukavereita aikojen saatossa. Yhdessä on vietetty muutamia juhannuksia nuoruudessa ja milloin mitäkin. Tämän ryhmän kokoontuessa voi olla varma, että on hauskaa!




 
 
Sankari oli täyttänyt nämä maagiset luvut jo kesällä, mutta meidän porukan saaminen kasaan onnistui vasta nyt. Päivä aloitettiin tietenkin kuohumaljoilla ja lahjan luovutuksella.
 
 
 
 
 
 
 
 Lahjapakettimme oli pelastuslautan kuorista tehty ja sisälle olimme keräneet kaikenlaista tarpeellista "ikäihmisen" tavaraa, mitä voi tarvita hädän hetkellä...lähinnä maalla ja merellä.
 
 





Juhlapaikkaan siirryimme kahdessa porukassa ja täältä tulee loppuporukka tuoden pizzoja mukana.






 
Varsinainen juhlahuone oli tälläinen ihana hirsimökki isolla terassilla varustettuna. Terassilla vietimme suurimman osan ajasta ja vasta illemmalla siirrryimme sisätiloihin. Ja koska meren äärellä olimme, tuli tietenkin saunottua ja kasteltua varpaansa. Jotkut uskaltautuivat vielä jopa uimaan.
 
 
 
 


Aika kului hyvässä seurassa todella nopeasti. Päivän, illan ja yön aikana tuli naurettua elinvuosia oikein reippaasti lisää. Välillä keskusteltiin ihan vakaviakin. Tämä ystäväporukka pääsee kokoontumaan nykyisin enää harvoin, mutta tapaamisemme ovat aina niin mukavia. Onneksi tämä lyhyellä varoitusajalla kokoontuminen onnistui, sillä tästä "perusporukasta" uupui vain yksi. Hän asuu Norjassa ja välimatka tällä aikataululla oli jo liian pitkä. Ei hän kuitenkaan jäänyt juhlista paitsi, sillä nämä juhlat päivitettiin hänelle Facebookin kautta ;)
 
 

Olipa ratkiriemukkaat syntymäpäivät. Muutaman vuoden päästä tässä porukassa alkaa synttärisuma ja illan aikana virittelimme ajatusta yhteisistä 200-vuotisjuhlistaa. Onneksi tässä on nyt muutama vuosi aika kehitellä jotain...


Vaihteeksi siis vähän erilainen viikonloppu. Tänään pitäisi lähteä käymään vielä silakkamarkkinoilla ja jos jaksaisi tehdä vaikka kävelylenkin jossain vaiheessa. Siinä onkin ihan riittävästi ohjelmaa juhlien jälkeiselle sunnuntaille.








perjantai 19. syyskuuta 2014

Toinen viritelmä


Olen vallan unohtanut esitellä ulkovalosarjan uusimman viritelmän.




 
Aikaisemmin auringonvarjoon viritetyt pallovalot (=se ensimmäinen viritelmä) siirtyivät nyt terassin ritiläseinälle vapaasti roikkumaan. Varjo lähti varastoon talvisäilytykseen, mutta valot saivat jäädä.
 
 
 
 
 
 

Tässä ei tarvinnut paljoakaan sommitella, kunhan vain laittoi ne moninkertaisena roikkumaan...ja valmista tuli.
 
 


 
 
Näissä palloissa on LED-valot joiden sinisyys häiritsi minua, varsinkin sisätiloissa. Ulkona tätä sinisyyttä ei juurikaan huomaa.
 
 
 

 
 
 
Nämä valot saavat nyt roikkua terasilla epämääräisen ajan ja tuoda valoa pimenevälle pihalle. Tälläisessä "roikkurykelmässä" nämä eivät ole niin jouluvalomaiset...jos nyt muutenkaan. Olen muutaman iltana viritellyt myös eläviä tulia, mutta niistä toisessa postauksessa joskus myöhemmin.
 
 
 
 
 
Työviikko on jälleen takana ja tänä iltana aion rentoutua Vain elämää-ohjelman parissa ja luultavasti tirautan muutaman kyyneleenkin. Viikonloppuna on tiedossa kaveripiirissä ensimmäiset 50-vuotissynttärit. Ei nuo viiskymppiset tunnu nykyisin enää yhtään niin vanhoilta, kuin joskus silloin ennen...kummallista :D
 
 
 
 
 
 
 
 
 

torstai 18. syyskuuta 2014

SOME-mietintöjä


Pari viikkoa sitten maatessaan sairaana ja toimettomana ehdin miettiä kaikenlaista maan ja taivaan välillä. Välillä ajatukset kävivät "syvissä vesissä", teemalla: "Mikä minusta tulee isona?" tai "Mitä haluaiaisn tehdä loppuelämäni?". Välillä ehti pohtimaan kodin sisustusuunnitelmia, jotka hetken kuluttua olikin jo romutettu enemmän tai vähemmän pätevän syyn takia.
 
 

 
 

Blogeja lukiessani (ja omaa kirjoittaessani) aloin miettiä tätä paljon puhuttua SOME-maailmaa. Olen auttamattomasti pudonnut jollain tapaa jo ns. kyydistä, mutta yritän epätoivoisesti roikkua ja räpiköidä mukana...
 
 
Facebookin en kuulu periaatteellisesta syystä. Siellä tuntuu olevan kaikki ja minä haluan nyt poiketa tästä valtaväestöstä. En halua jakaa elämääni siellä... ja kuitenkin minulla on blogi, jota voi ihan kaikki lukea vapaasti. Se siitä minun periaatteestani! Jotenkin se vain ei ole minun juttuni. Joku siinä vaan ns. tökkii.
 
 
Toinen syy tähän "naamakirjattomuuteni" on, että epäilen sen koukuttavan minua liikaa. Pelkästään jo tämä blogimaailmakin tuntuu tempaisevan mukaan vähän liiankin kanssa; ei niin, että notkuisin täällä koko ajan, mutta vietän täällä paljon aikaa...( siis sama asia?). Itseni tuntien ja itseäni säästäen olen suosiolla jättäytynyt ulkopuolelle tästä huvista. Toistaiseksi.
 



 
 
Ihan pelkästä mielenkiinnosta tutustuin Twitterin maailmaan ja se jäi kieltämättä vähän kiinnostamaan. Toinen mikä minua on alkanut kiinnostaa on tuo Instagaram. Nykyisellä puhelimellani twiittaminen onnistuisi, mutta Instagarmin ylläpitäminen ei onnistu. Älypuhelimessani on liian vähän "älyä" ja nyt pohdinkin päivittäisinkö puhelimeni hieman nykyaikaisempaan versioon. Voisin näyttää ulospäin enemmän SOME-ihmiseltä,  mitä todellisuudessa olenkaan. Totta puhuakseni, puhelimen vaihto on käynyt mielessä ihan muista kuin "ulkoisista" syistä. Haluaisin kännykän kunnollisella kameralla...sitä mahdollista Instagramia varten.
 
 
Mieheni kommentoisi varmaan tähän väliin, että voisin "nykyaikaistaa" itseni pitämällä puhelintani enemmän AUKI, sillä  minua on edelleen hankala saada kiinni kännykästä. Puhelin on pääsääntöisesti äänettömällä ja tekstiviesteihin vastailen silloin kun ehdin tai huomaan,  pääsääntöisesti töiden jälkeen tai iltaisin. Onneksi pojalla on kännykkä, mistä meikäläisen saa ainakin kiinni...
 
 
SOME-asiat jäävät nyt mietintään ja katsotaan, mistä itseni vielä löydän. Puhelinkaupasta, todennäköisesti.
 
 
 
 
 
 
 
 









tiistai 16. syyskuuta 2014

Puikoilla


Se iski taas. Tarve tehdä käsillä jotain. Kun tämä kohtaus tulee, minun täytyy päästä heti toimiin. Tässä, heti ja nyt.





Onneksi minulla oli jäänyt viime vuodesta vanhoja lankoja jäljelle, jotta pääsin puuskassani alkuun.. Bambupuikot löysin myös jostain kaapin perukoilta. Ovat tähän hommaan ehkä hieman liian pienet/ohuet, mutta näillä nyt mennään.
 
 
 
 
 
 
Kaulahuivia lähdin tekemään, mutta katsotaan nyt mikä "luomus" tästä tulee. Ohjeita en tarvinnut, kun teen ihan luovasti 2 oikein-2 nurin -tekniikalla ja niin pitkään kuin lankaa riittää.
 
 





Muutaman illan olen istunut kutimeni kanssa ja on tämä homma vaan niin kivaa. Poika pähkäili, kuinka kauan minulla menee, ennen kuin se on valmis. Hänen mielestään olen tehnyt sitä jo aivan liian kauan, mutta ei tämä olekaan hätäisen hommaa. Muutaman illan jälkeen lankavyyhtini on alkanut uhkaavasti huveta ja nyt jännitänkin minkälainen (tynkä)kaulahuivi tästä mahtaakaan tulla.




Ja kaiken tämän innostukseni takana oli lähikauppaamme tulleet aivan ihanat uutuuslangat, joita haluaisin päästä kokeilemaan. Vanhat langat piti saada vain ensin hävitettyä jotenkin. "Siitä se ajatus lähti", niin kuin mainoksessakin sanotaan...









sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Syysistutuksia


Jos olen tässä muutaman viikon valitellut yleistä tehottomuutta, on tämä viikonloppu ollut jo erilainen. Lauantaina heräsin jo aikaisin, lähdin aamusella taimimyymälään, tein ruoan, kävin kaupassa, leivoin omenapiirakan, istutin pihalle syysistutuksia ja leikkasin nurmikon. Kaiken tämän muun työn tohinassa pesin myös muutaman pesukoneellisen pyykkiä. Oli siis suhteellisen tehokas launtai.







Suurin osa kesäkukista olivat jo ylikasvaneet ja muutenkin halusin pihalle syksyisempää ilmettä. Taimimyymässä oli hyvät valikoimat, mutta valitsin melko perinteisiä ja hyväksi havaittuja kukkia...
 
 
 



Hopealangat ovat kestäneet kesän helttet hyvin ja ne saivat "armon aikaa" vielä lisää. Vähän ne rehottavat joka suuntaan, mutta ei se minua haittaa...

 
 
 
 



Tänä syksynä halusin kokeilla myös marjakanervan menestymistä. Oli sen verran arvokkaita, etten raskinut ostaa kuin kolme taimea.


 
 



Piha sai näiden kukkien myötä hieman syksyisemmän ilmeen. Muutama pelargonia voi vielä niin hyvin, että annoin niiden jäädä vielä ruukkuihin. Vaihdan niihin vielä jotain syksyisempää, kun se hetki tulee. En ajatellut tehdä syksyä enempää pihalle. Tämä riittää oikein hyvin. Ja olen tyytyväinen, kun yksi työ on jälleen tehty ja lopputulos miellyttää.
 
 



Täällä sisälläkin voisi yrittää tehdä vähän syksyisempää tunnelmaa. Keltainen väri tuntuu jääneen pysyväksi tehosteväriksi tänne perusharmaan keskelle. En kaipaa värimuutosta, vaan jotain muuta pientä. Jospa alkaisin polttelemaan kynttilöitä.





P.S. Huomasin äsken, että minulla on ollut jo yli 40 000 lukijaa!!! Ihan hyvin tälläiseltä TAVIS-bloggaajalta... :D







perjantai 12. syyskuuta 2014

Luumuilua


Saimme viikonloppuna melkoisen määrän luumuja. Vaikka en itse lukeudu luumun "ylimmäksi ystäväksi", on näitä tullut syötyä aina muutamia silloin tällöin.







Näitä tuli meille ihan kukkurakaupalla ja niin vain näyttää  tämäkin kasa vähitellen hupenevan. Tosin samalla täällä sisällä on alkanut parveilla pieniä kärpäsiä ja osa näistä luumuista on jo melkoisen pehmeitä.






Minä pidän ehkä enemmän hieman kovista (=raaoista?) luumuista, kun taas isännälle kelpaa kaikki. Poika ei pidä luumuista ollenkaan, joten näistä ei tarvitse juurikaan kilpailla. Tosin kohta nämä täytyy heittää pois, sillä säilyvyys on valitettavasti huonoa...enkä jaksanut ruveta tekemään näistä hilloa tai muuta sellaista...
 
 


 
 
 
Tämä viikko on muutenkin ollut melkoista "luumuilua". Muilla perheenjäsenillä on ollut sen verran ohjelmaa, ettei meikäläisen ole tarvinnut kehitellä itselle enää ns. lisätehtäviä. Flunssasta toipuminen on ollut myös ärsyttävän hidasta. Eilen keräsin kaiken jäljellä olevan voimani ja siivosin koko talon. Nyt voin hengähtää. 
 
 
 
 
 
Poika lähti syntymäpäiville ja mies on ollut saaressa koko päivän. Minä ajattelin jatkaa tätä toisenlaista "luumuilua" (=tekemättömyyttä). Se kun tuntuu luonnistuvan minulta erinomaisesti.
 
 
Huomenna olisikin suunnitelmissa laittaa pihaa syyskuntoon.
 
 
 
 
 

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Pitsiä sen olla pitää


Nyt on tämän talon paloturvallisuusasiat laitettu kuntoon. Nuohooja kävi mutama viikko sitten, palovaroitin on asennettu kattoon (vihdoin ja viimein) ja se haaveilemani sammutuspeitteen sain hankittua jokin aika sitten.






Meillä on ennekin ollut tässä taloudessa ei-niin-perinteisen-punainen- sammutuspeite, mutta lääkefirman logoilla varustettuna se ei ole ollut kovinkaan sisustuskelpoinen.
 




 
 
 
Kyllä tämä kuosi  ja väritys päihittää  monet muut sammutuspeitteet mennen tullen. Ja kun vielä asumme "pitsikaupungissa", sopii tämä meille vallan mainiosti.
 
 
 
 
 


Ostin tämän vakiokirjakaupastani ja maksoi siitä 19,90. En osaa sanoa, mitä ne tavalliset sammutuspeitteet maksavat, mutta tässä kohtaa maksan mielelläni vähän ekstraa kauniista ulkomuodosta.
 
 
 
 
 
 
 
Siinä se nyt roikkuu puuhellan vieressä kaiken muun roinan seassa, sulassa sovussa...ja toivotaan, ettei sitä tarvitse käyttää koskaan!
 
 
 
Kaunista ja turvallista arkea kaikille!
 
 
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 8. syyskuuta 2014

"Jos metsään haluat mennä nyt,..."


Vielä hetkeksi viikonlopun tunnelmiin. Metsäretkeltämme tuli otettua kuvia sen verran paljon, että ajattelin jakaa niitä vielä kerran teidän kanssanne.



 
 
Tässä meidän sienetäjämme etsii kantarelleja. Taitaa olla jo vainu päällä...
 
 



Retkisaaressamme oli myös vanha heinälato jäljellä. Pala saariston historiaa.
 
 


 
 
Heinäladossa oli vielä heinää jäljellä ja olihan sinne nuorimmaisen pakko päästä vähän kokeilemaan.
 
 
 




 Löytyi sieltä metsästä sieniäkin. Herkkutatteja löysimme ihan kiitettävästi...
 






...ja kantarelleja.
 
 
 
 
 
 
Sienikorimme täyttyi tämän reissun aikan ihan mukavasti. Tämä kuva on taukopaikaltamme ja paluumatkalla korimme täyttyi vielä lisää. Poika keräsi vielä kääpää kouluun vietäväksi ja isäntä esitteli meille mäyrän vessan. Opettavaista ja avartavaa. Ei siis huono sienireissu ollenkaan.
 
 
 
 
 
Täällä meikäläinen alkaa toipua vähitetellen. Lenkille en vielä harkitsekaan meneväni, mutta sen sijaan ajattelin laittaa itseni pötkölleni sohvalle ja nauttia loppu illan siinä. Illemmalla tulee vielä Suomen kaunein koti-sarjan uudet jaksot, joten tämä ilta menee töllöttäessä TV:tä. Mukavaa toimettumuutta siis tiedossa. Jotkut kutsuvat sitä myös rentoutumiseksi  ;)
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Miesten kanssa metsällä


Viikonloppuna päätin lähteä ulkoilemaan perheemme miespuolisten kanssa. Tämä oli pitkästä aikaa oikein kunnollinen ulkoilupäivä, sillä sitkeä flunssa on pitänyt meikäläisen visusti sisällä pääsääntöisesti makuuasennossa. Nyt kuitenkin suuntana oli saaristo ja tiedossa kahdenlaista tehtävää...




 
 
Ensimmäinen tehtävämme oli riistanhoidollinen. Olimme käyneet jo aikaisemmin keräämässä n. 150 kg omenia ja nyt veimme ne mökin lähellä olevalle ruokinnalle. Tässä kuvassa on noin puolet lastistamme.
 
 

 
 
Rannasta ruokintapaikalle ei ole kuin n. 100 metriä ja säkkien kuljettaminen onnistui hyvin puutarhakärryjen kanssa. Tästä pitäisi riittää ruokaa useammallekin metsän eläimelle, lajista riippumatta.
 
 
 

 
 
Tämän tehtävän jälkeen vaihdoimme saarta ja lähdimme katsastamaan sienisatoa (= se toinen tehtävä). Sää ei olisi voinut olla parempi! Lämmintä, auringonpaistetta...ja hirvikärpäsiä.
 
 





Minä nautin kauniista, lämpimästä säästä ja metsän rauhasta. Sisälläni heräsi jälleen se "pieni partiolainen". Miten mukavaa onkaan vain patikoida ja nauttia luonnosta. Tätä voisi harrastaa enemmänkin.
 
 
 

 
 
Isäntä hoiti tätä sienestys puolta, minä taisin enemmänkin ottaa valokuvia ja fiilistellä. Poika kuljeskeli vähän siellä sun täällä ja bongaili samalla sieniä. On tainut olla suhteellisen hyvässä opissa... :D
 
 
 

 
 
Kahvitauko oli meidän perinteisellä kahvipaikalla. Meillä on tästä samaisesta paikasta kuva, kun poika oli muutaman vuoden nuorempi.
 
 



 
Kahvi ja pulla maistui kiven päällä oikein hyvältä. Pipo ei ole päässä sen takia, että ulkona olisi ollut kylmä, vaan hirvikärpästen takia. En tiedä epämieluisampaa tunnetta, kun illalla nukkkumaan mennessä tuntuu, että joku liikkuu hiuksissa...

 
 Kuukauden päästä näissä metsissä ei olekaan enää näin rauhallista, kun hirvestys alkaa. Silloin meikäläinen pysyy jo visusti kaupungissa.
 
 
 
 
Tältä reissultamme tuli otettua kuvia sen verran, että taidan tehdä vielä toisenkin postauksen lähi aikoina. Huomenna olisi työviikko ja toivon, että tämän syksyn sairastelut olisivat jääneet viime viikkoon. Ja toivon saavani myös "puuhasteluenergiani" takaisin, sillä viime viikko meni totaalisesti ns. harakoille...