sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Rajaton joulukonsertti


Eilen toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja vein itseni ja äiti-mummin kirkkoon Rajaton-lauluyhtyeen joulukonserttiin. Viimeksi olen ollut joulukonsertissa vuosia sitten ja jo kauan aikaa sitten olin puhunut äiti-mummille, että mennään kuuntelemaan joululauluja. Nyt sen aika oli tullut. Liput olin hankkinut jo lokakuussa eli kerrankin ajoissa.



 
 
Aloitimme konsertti-illan menemällä ensin glögille. Sieltä siirryimme pienen kävelymatkan jälkeen konsertti paikalle, Rauman Pyhän Ristin kirkkoon. IItavalaistuksessakin tämä yli 500-vuotias kirkko on todella kaunis. Kuvaidyllistä puuttuuu vain lumipeite...
 
 
 

 
 
Tulimme paikalle hyvissä ajoin ja onneksi, sillä meidän tulomme jälkeen kirkko alkoi täyttyä nopeasti. Saimme vielä hyvät paikat näkö- ja kuuloetäisyydeltä. Ovella saimme ohjelmalehtisen, johon oli laitettu vähän infoa sekä yhtyeestä että konserttikiertueesta.
 
 
 
 




Kirkko oli valaistu sisältä yksinkertaisesti ja hienosti. Konsertin aikana värit vaihtuivat huomaamattomasti ja loivat omalta osata hienoa tunnelmaa...







Ohjelmistossa kuultiin perinteisiä ja myös aivan uusia joululauluja.  
 




 
 
 
Illan aikana saimme kuulla myös viisi uutta kantaesitystä.
Taidokasta, herkkää laulua, ihania tunnelmia. Tätä kaikkea oli illan esitykset täynnä.
Ja minä nautin!
 
 





Ilta päättyi raikuviin suosionosoituksiin ja Rajaton sai esittää vielä yhden ylimääräisen laulun tyytyväiselle konserttiyleisölle. Kirkosta poistuessa kuulin ihmisten huokailevan illan esityksiä. Kerrassaan vaikuttava konsertti.




Tämä konsertti sopi myös täydellisesti tähän joulunodotukseen. Kun saatais tännekin vielä pieni lumikerros... tosin se näyttää olevan toiveajattelua, sillä tulevalle viikolle on luvassa reilusti lämpöasteita. Säästä huolimatta...




Hyvää ensimmäistä adventtia!
 
 
 






perjantai 28. marraskuuta 2014

Viritelmiä


Muutaman vuoden tauon jälkeen virittelin nämä tähtivalot meidän kolmelle kadunpuoleiselle ikkunalle. Minun teki mieli ostaa uudet paperiset tähdet tilalle, mutta jälleen nuukuus iski. Miksi ostaa tilalle uusia, kun vanhatkin ovat ihan hyvät?



 
 
Sykyn verhot ovat jääneet vaihtamatta ja jouluvaloja virittäessä en jaksanut vaihtaa niitä. Tosin nyt on tiedossa vielä isompi homma jos ja kun vaihdan nämä verhot...noh, se on sitten sen ajan murhe.
 
 
 

 
 
Miksiköhän useimmissa valosarjoissa on yleensäkin lyhyet johdot? Ainakin näissä meidän tähtivaloissa on lyhyet johdot. Meillä ei ole katossa ylimääräisiä pistokkeita, vaan johto täytyy vetää jalkalistassa olevaan pistorasiaan asti. Aikaisempina vuosina jatkojohtohärdelli on ollut melkoinen ja niiden piilottaminen se vasta onkin ollut temppu.
 
 
 

 
 
Tällä viikolla kävin paikallisessa sähköliikkeessä ja kyselin vähän "kevyemmän" jatkojohdon perään. Ilokseni ja yllätyksekseni heiltä löytyi hyllystä useampaakin vaihtoehtoa. Tämä ratkaisu antoi tähtivaloillekin lisää "armona aikaa".
 
 
 

 
 
Nyt ei tarvinnut enää piilotella isoja jatkojohtomöykkyjä minnekään, vaan johto menee näppärästi verhon takana piilossa.
Miksiköhän en ole aikaisemmin hoksannut kysyä asiasta? Nyt nämä joulutähdet on kuitenkin viritetty paikoilleen ja ohikulkijatkin pääsevät nauttimaan joulu(valo)tunnelmasta.
 
 
Huomenna pääsen tunnelmoimaan kirkkoon Rajattomien joulukonserttiin. Mukaani otan äiti-mummin... ja paketillisen nenäliinoja.
 
 
 
 
Tunnelmallista viikonloppua kaikille!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

torstai 27. marraskuuta 2014

Kodin tunnelmakuvia marraskuulta

 
Viikonlopun siivousurakasta selvinneenä innostui napsimaan kuvia enemmänkin. Tässä vielä muutama. Toivotavasti jaksatte katsella näitä vielä tämän postauksen verran.
 
 



Pianon päälle viritelin vähän uusia asetelmia. Edessä näkyvä kukka-asetelma on tehty tekokukista, mutta on todella aidon näköinen. Olen teetättänyt sen kauan aikaa sitten ja näin joulun alla pyyhin siitä pölyt ja tuon sen näkyvämmälle paikalle.



 
 
Olohuoneessa tunnelma oli viime viikonloppuna muutaman hetken aurinkoinen. Kulunut viikko kun on ollut enmmän tai vähemmän harmaa...
 
 

 
 
 Olohuoneessa pitäisi saada joulua lisättyä vähitellen. Joulukuusen takia minun täytynee muljata hieman huonekaluja uusiin paikkoihin, mutta sen aika on vasta jouluviikolla.
 
 
 
 
 
Viikonloppuna meillä vietetään pikkujoulua omalla porukalla. Huomenna täytyy hakea tekokuusi alakerrasta ja viritellä se hetkeksi aikaa olohuoneeseen. Onneksi sille löytyy paikka ilman huonekalujen siirtelyäkin. Poika odottaa tulevaa pikkujoulu-viikonloppua melkein enemmän kuin sitä oikeaa joulua, sillä jollakin salaperäisellä tavalla tontut käyvät joka vuosi tuomassa meille paketit juuri silloin kuin olemme saunassa. Mahtaakohan tontut olla tänä vuonna liikkeellä?
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Päivitystä eteisessä


Siivouspäivänä tein eteisessä myös ihan pientä fiksausta talvisempaan suuntaan. Otin pitkästä aikaa esille kauniin talon, jonka sisällä on pieni valosarja. Viime vuotiseen tapaan laitoin sen tunnelmanluojaksi eteisen kaapiston päälle.



 
 
Joulun alla lisäilen tähän vielä muutaman tontun, mutta nyt mennään hetken aikaa vähän "riisutummalla" tyylillä.
 
 
 

 
 
Valotalon teho riitää vain tunnelmavalaistukseen ja tämä palaa meillä melkeinpä yötä päivää. Isäntä lisäilee yleisvaloja ja minä käyn niitä sitten perästä sammuttelemassa. Ajanviettettä sekin :)
 
 
 
Eteiseen tuli hankittua Ellokselta pari metallista lehtikoria, jotka ruuvaan jossain vaiheessa seinälle. Ajattelin kokeilla niitä pipojen ja hanskojen säilytykseen...tai sitten keksin koreille jonkin muun käyttötarkoituksen. Lopullinen kiinnityspaikka ratkaistaan lähiaikoina ja silloin ne pääsevät esittäytymään myös tänne blogin puolelle. Toistaiseksi korit pyörivät meidän pienessä (=ahtaassa) eteisessä kirjaimellisesti jaloissa...







tiistai 25. marraskuuta 2014

Tähtihetkiä vessassa!...??


Sunnuntaina siivosupuuskissani innostuin sisutamaan vessaa hieman jouluisempaan (tai talvisempaan) asuun. Lähempänä joulua vaihdan pyyeliinat punaiseen ja lisään muutamia joulukoristeita. Nyt tyydyin vaihtamaan maton ja tällä pienellä muutoksella tuli heti toisenlainen tunnelma.




 
 
Eli laitoin vessan lattialle paikallisesta sähköliikkestä vuosia sitten ostetun tähtimaton.
 
 

 
 
Matto on hieman "nafti" pieneen vessaan ja nuo LED-tähdet tuntuvat melko teräviltä paljaan jalan alla, mutta mitä ei tunnelman eteen tekisi. Matto on kunnollista huopakangasta, tosin tätä ei (ilmeisesti) pysty pesemään. Matto on pysynyt yllättävän siistinä, mutta käyttö on ollut myös lyhytkestoista. Toimii vessan mattona joulun alla oikein hyvin.
 
 

 
 
Alun perin ostin tämän kuusenalusmatoksi, mutta käytössä se osoittautui aivan liian pieneksi. Niinpä sille on löytynyt uusi käyttötarkoitus meidän vessassa. Nyt voi vessassa asioidessa nauttia todellakin tähtihetkistä... :D
 
 
 

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Ohjelmoitu viikonloppu


Tämä viikonloppu piti mennä kohtuullisen rauhallisesti kotona, mutta vähän toisin kävi. Viikonloppuun alkoi kertyä kummasti ohjelmaa. Perjantaina kävimme pojan kanssa hakemassa joulukalenterin ja viikonloppu pääsi alkamaan jollain tavalla vähän myöhemmin. Launataina meni aamupäivä jäähallilla pojan pelissä ja loppu päivän tein rästiin jääneitä työhommia. Siinä vierähtikin useampi tunti tietokoneen ääressä. Illalla tein vielä pojalle lupaamiani vohveleita, saunottiin ja katsoimme TV:stä Putousta. Lauantai meni vähän niin kuin huomaamatta ohi.







Sunnuntaina aamupäivä riehuin torpedon lailla kotona siivoten ja pyykäten. Olin alunperin suunnitellut siivoavani ja laittavani kotia vähän enemmän joulukuntoon, mutta tälle päivälle oli tullut vähän lisää (mukavaa!) ohjelmaa, joten läheskään kaikkea en ehtinyt laittaa valmiiksi. Tässä postauksessa muutama kuva siivotusta kodista.








Kävimme kummipojan syntymäpäiväkahvilla ja sieltä suuntasimme suoraan "Hömppis"-tapahtumaan (se äiti-lapsi- porukka). "Kyläluutina" meni sitten useampi tunti ja kotona olimme vasta kuuden aikoihin.
 
 
 



 
Viikonloppuna en ehtinyt tehdä kaikkea, mitä olin (mukamas) suunnitellut. Hyvissä ajoin aloitettu joulusiivo pääsi nytkähdellen alkuun, mutta ehtiihän tässä vielä...pientä paniikkia/stressiä on havaittavissa, mutta yritän hallita tilannetta. Ja kuten huomaatte kuvasta, päivän aikana täällä pilkahti aurinko ja sain sen vielä ikuistettua. Pikapiristys!
 
 

 
 Tuleva viikko on marraskuun viimeinen ja kohta saa ruveta hössöttämään joulua jo ihan kunnolla.
 
 
Kyllä tämä tästä. :D
 







perjantai 21. marraskuuta 2014

Kuinkas tässä kävikään?


Tänään kävimme pojan kanssa ostamassa joulukalenterin.


 
 
Perinteen mukaisesti kävimme ostamassa Lego-joulukalenterin. Alkuperäinen suunnitelmani ei aivan toteutunut.
 
 

 
 
Lego City- aiheiset kalenteri olivat jo loppuneet Prismasta ja tämä väsynyt äityliini ei jaksanut lähteä juoksemaan em. kalenterin perässä. Niinpä meidän oli tyytyminen tähän Star Wars -versioon.





Joulukalenterin ja Star Wars- teeman yhdistäminen ei ole mielestäni kauneimmasta päästä, varsinkin kun pahis Darth Wader on jonkin sortin jouluhahmo...ellei peräti joulupukki.
 


 
 
 
Poika vähän ihmetteli, miksi suostuin ostamaan tämän. Aikaisempina vuosina olen suostunut ostamaan vain sen vähän kauniimman (Lego City) version. Kannataan näköjään lähteä väsyneen äiti-mamman kanssa liikenteeseen...
 
 
 
 
Muistan, kun joskus vuosia sitten haaveilin, että teen lapselleni ihan oman tavarajoulukalenterin, Ja kuinkas tässä kävikään? Yhtään kalenteria en ole vielä väkertänyt, vaan olen tyytynyt näihin ns. kaupallisiin versioihin. Joulun aika tuntuu olevan liian kiireistä minulle moiseen, eikä minulta luonnistu ajatus, että valmistelisin joulukalenteria jo aikaisemmin syksyllä. Näihin on ollut siis tyytyminen.
 
 
 
Nyt kuitenkin kalenteriasia on hoidettu ja joulunodotus voi alkaa...
 
 
 
 
 

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Karvoihin katsominen...


Olen syksyn aikana ihastellut turkispeitteitä eri kaupoissa ja muutaman kerran olen käynyt niitä hypistelemässäkin. Turkispeiton tarpeellisuudesta en ole ollut kovin varma, tähän päivään asti.



 
 
 
Turkispeittoa on tarjolla vähän jokaisessa huonekalu-ja sisustusmyymälässä. Tarjonta on kirjavaa ja niin on myös hinnoittelu. Oman turkispeittoni ja -tyynyni ostin JYSKIstä kohtuulliseen hintaan.
 
 
 
 

 
 
Alunperin hain sellaista suden turkin väristä, rusehtavan harmaata ja sellaisen löysinkin eräästä sisustuliikkeestä. Hinta oli kuitenki liian "suolainen" minun kukkarolleni. Niinpä jätin sen suosiolla (ja vähän pitkin hampain) ostamatta.
 
 
 



Turkistyyny tuli myös ostettua peiton kaveriksi.



 
 
Koska en saanut/ostanut susikarvaista torkkupeittoa, ostin tämän valkoisen jääkarhun (!) karvaa muistuttavan. Peitto näyttää kyllä niin reilusti "aidolta jäljitelmältä", että parempaa saa hakea. Karva on kuitenkin ylellisen pehmeä ja tuo makuuhuoneeseen hieman talvista tunnelmaa. Kelpaa minulle oikein hyvin, koska en ole kovinkaan varma tämän "himotuksen" kestosta.
 
 
 
 
Ajattelin tässä muutaman viikon sisällä vaihtaa tekstiilejä muutenkin vähän talvisempiin. Sisustuksen pohjaväri pysyy harmaana ja valkoisena, mutta tehosteväriksi tulen todennäköisesti valitsemaan punaisen. Tekstiilivaihdosten myötä alan vähitellen myös koristelemaan joulua kotiin. Sillai hillitysti. ;)
 
 
 
Tämä sisällä kuvaaminen pilvisellä säällä tai iltapäivällä on tällä hetkellä enemmän kuin haasteellista, jopa rasittavaa. Keinovalo tekee kuvista kellertäviä, koska en suostu käyttämään salamavaloa. Olenkin jo esittänyt joulupukille toiveen uudesta valovoimaisemmasta objektiivista, jolla tämä hämäräkuvaus saattaisi sujua paremmin. Nyt on vain tyytyminen tälläisiin keltasävyisiin kuviin. Pahoitteluni.
 
 
 Ja muuten... jouluun on enää 36 päivää.
 
 
 
 
 
P.S. Oli muuten kiva tulla tänään kotiin, kun mies oli imuroinut roskaisimmat osat talosta (eteinen, keittiö ja ruokahuone). Siistiä!  :D
 
 
 
 
 
 

tiistai 18. marraskuuta 2014

Aitoja ne ovat!


 
Se on nyt sitten varmistunut, että perintötuolini ovat aidot. Olin saanut jo jonkin aikaa sitten blogiini viesti, jossa kerrottiin vähän faktoja:


"Hei! Kyllä sinä omistat alkuperäiset Juha-tuolit, jotka on Olavi Hänninen suunnitellut v. 1958. Hän oli vuosina 1957 - 1962 Nupposen huonekalutehtaan pääsuunnittelija. Nupposella oli Lahdessa tehdas ja myymälät Lahdessa, Tampereella ja Helsingissä. OIemme ottaneet Juha-tuolin uustuotantoon, esittelimme sen Habitare-messuilla tänä syksynä. Käy tutustumassa verkkokaupassamme http://www.peltola.fi/olavi-hanninen-collection-c-20.html.
Ystävällisin terveisin
Katja Niemistö
Peltola Oy"
 
 
 
 
 

Hämmästykselläni ei ollut rajoja. Miten joku oli löytänyt blogini (netin ihmeellinen maailma)? Ja miten tuo ihana ihminen oli ottanut asiakseen tiedottaa minulle asiasta? Olin aivan otettu...ja onnellinen!

 
 
Ja mikä hienointa, minulla on todellakin aitoja suomalaisen huonekalusuunnittelijan tuoleja eikä mitään jäljennöksiä. Avotakka-lehden marraskuun numerossa oli kuva punaisesta tuolista ja siinä kerrotaan lyhyesti kyseisen tuolin palanneen tuotantoon. Kaj Frankin on kerrottu sanoneen tuolista, että siinä yhdistyy moderni muoto, kansanomaisuus ja vanhan kalastajatuolin rakenne.
 
 
 
Arvoitus on siis lopultakin ratkennut ja tällä tarinalla oli onnellinen loppu. The end. 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Pitsilaatikko


Lauantaina kävin pikaisesti kaupungilla ja poikkesin Kodinonni-sisutusmyymälässä. Tarkoituksena ei ollut ostaa sieltä yhtään mitään, mutta kauppaan oli tullut yhtä jos toista uutta sisutustavaraa. Niinpä sorruin tekemään muutamia ei-niin-tarpeellisia -ostoksia...



 
Myytävänä oli kauniita laatikoita eri kuoseissa. Tämä pitsilaatikko oli sarjassaan suurin ja sen ulkoasu miellytti muutenkin minua. Heräteostos oli melko pian suoritettu ja käyttökohdekin oli mietittynä valmiiksi.



 
 
 
Aloittamani himmeliprojekti vaati arvoisensa säilytystilan, sillä askartelupisteeni sijaitsee tällä hetkellä meidän makuuhuoneessamme. Pillit ja muut tarvikkeet mahtuivat vallan mainiosti tähän laatikkoon.
 
 
 


Täältä askartelut on helppo ottaa esille ja siivota pois. Työpöytä pysyy siistinä ja tälläistä säilytyslaatikkoa katselee kyllä ihan mielellään. Arjen estetiikkaa.
 
 
 
 
 
Nyt lähden pienelle kävelylenkille ja ulkoilemaan. Vietimme eilen työporukalla pikkujouluja ja autoni jäi juhlapaikalle. Tällä kertaa ei ollut oikein "fiilistä". Siispä juhlin hillitysti ja kotonakin oli jo puolen yön aikoihin. Joskus näinkin.
 
 
 
Katseet kohti uutta työviikkoa. Ja hei, täällä on paistanut tänään aurinko!!! Kivaa sunnuntaipäivää kaikille!
 
 
 
 
 
 
 


lauantai 15. marraskuuta 2014

Himmeli hommeli


Innostuin pitkästä aikaa askartelemaan. Olin joskus pienenä tyttönä askarrellut olkihimmelin ja muistikuvani oli, ettei sen tekeminen ollut kovinkaan vaikeata. Vuosien saatossa "himmelimuoti" on muuttunut modernimpaan suuntaan ja myös materiaalit ovat uudistuneet. Minäkin ajattelin kokeilla jotain uutta.


 
 
Olin kauan aikaa sitten ostanut mustia pillejä varastoon, jotka olivat jääneet kaapin perukoille odottamaan inspiraatiotani...
 
 



Ohjeita löytyi netistä ihan kiitettävästi ja itse päätin kokeilla timanttihimmelin tekoa... tai siis sen osaa.
 
 




 
Olin varustautunut himmelin tekoon vähän heikosti. Neula ja lanka olivat molemmat huonoja tähän tarkoitukseen. Lanka oli mielestäni liian paksua ja neula liian lyhyt, valaistuskin oli melkoisen huono...tai tekijän näkökyky, mutta minkään näistä en antanut haitata. Nyt oli tekemisen meininkiä! 
 
 





Vähitellen tästä häkkyrästä alkoi muodostua jotain kolmiuloitteista. Voisko tämä todellakin onnistua?
 
 



Ja tässä nyt olisi ensimmäinen timanttihimmeliversio valmiina...
 
 





Vähän paremmalla taustalla kuvattuna. Primayksilö tämä nyt ei ole alkuunkaan, sillä pillit ovat liian paksut suhteessa timantin kokoon. Jos tekisin vähän isomman timantin, ei tuo ehkä näyttäisi noin "tököltä". Yksittäiskappaleena tämä on hieman onnettoman näköinen, mutta jos näitä olisi enemmän ja eri kokoisia, himmeli voisi näyttää ihan toiselta. Ehkä pääsen esittelemäänn täällä parempaa yksilöä, kunhan nyt asiaa kehittelen ja kypsyttelen hetken aikaa...
 
 
 
 
Himmelin tekeminen oli hauskaa ja helppoa. Hienosäätöä ja harjoittelua tämä vähän vaatii, mutta jospa harjoitus tekisi (himmeli)mestarin.
Tässäkin asiassa.
 
 
 


perjantai 14. marraskuuta 2014

Helpotusta kaamokseen


Nyt on ne pimeimmät ajat käsillä. Päivä ei valkene juuri lainkaan ja erityisesti pilvisinä päivänä pimeys tuntuu vielä enemmän. En lukeudu niihin ihmisiin, jotka vaipuvat marraskuussa ns. kaamosmasennukseen, vaan minä (melkeinpä) nautin tästä pimeydestä.




 
 
Tällä viikolla otin tästä kaamoksesta taas kaiken ilon irti. Sammuttelin valoja, sytyttelin kynttilöitä ja virittelin kausivalot (=jouluvalot). Perheen miespuoliset tyytyivät vain pudistelemaan päätään.
 
 
 
 



Valosarja oli helppo virittää/ ripustaa syksyllä ostamiini verhoihin. Samaa ratkaisua olen käyttänyt aikaisempina talvina keittiössä.
 


 
 
Tämän valosarjan ostin lähikaupasta ja se kuului Roosa nauha-tuotteisiin. Valot ovat lämpimän sävyiset led-valot ja tuntui tuo hinta-laatu - suhdekin olevan kohdallaan. Ehkä hankin näitä vielä lisää kotiin...
 
 
 

 
 
Kaamoksen keskellä ei vaivuta synkistelyyn, vaan nautitaan tästä. Valosarjoilla ja kynttilöillä saa kummasti helpotusta kaamokseen, eräänlaista valoterapiaa siis. Käteen vielä lämmin kaakao- tai glögimuki, niin eiköhän se siitä. Kokeilkaapa vaikka!
 
 
 
 

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Näkymä eteisessä


Yhä useammin meidän eteisessä näyttää tältä...



 
 
Kavereita tulee meille lähinaapurustosta ja vaatteet ovat kauniissa kasassa eteisen tuolilla. On takkia, ulkoiluhousuja, heijastinliivejä, pipoja ja polkupyöräkypärää...
 
 

 
 
Kenkävalikoima on myös melkoinen.
 
 

 
 
Vielä tämä eteisen sekamelska on jollain tasolla kestettävissä, mutta mitä tämä on muutaman vuoden päästä, kun kenkien koko alkaa lähennellä 40. Täytynee opettaa kulmakunnan poikia pitämään parempaa järjestystä, ainakin meidän eteisessä.
 
 
Ja tähän näkymään on ilmeisesti tottuminen...
 
 
 
Viikonloppu jo häämöttää parin päivän päässä. Tiedossa lauantaina jääkiekkopeliä pojalla ja itselläni pikkujoulujuhlintaa työkavereiden kanssa...ja luultavasti jonkinasteista "asukriisiä" myös.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 11. marraskuuta 2014

Resepti


Minulta on pyydetty pataleivän reseptiä, joten ajattelin laittaa sen tänne kaiken kansan luettavaksi. Toivottavasti tämä innostaa muitakin kokeilemaan todella helpon leivän tekemistä.





 
Pataleipä
 
 
Raaka-aineet:
 
n. 7 dl vehnäjauhoja
1  tl kuivahiivaa
2  tl suolaa
3-4 dl reilusti kädenlämpöistä vettä
 
 
Sekoita kulhossa kuivat aineet.
Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi, älä vaivaa.
Peitä kulho tuorekelmulla ja anna tekeytyä huoneenlämmössä 12-22 tuntia.
 
 
Laita pata kansineen uuniin ja uuni lämpenemään 225 asteeseen.
Kumoa jauhotetulle pöydälle taikina ja kääntele itsensä yli muutaman kerran, älä vaivaa.
 Peitä kelmulla ja anna levätä vielä puoli tuntia.
 
 
Nosta kuuma (!) pata pöydälle ja laita taikina siihen.
Paista kannella peitettynä puoli tuntia.
Poista kansi ja paista vielä vartti, kunnes pinta on kullanruskea.


Syö ja nauti.
 




 
 
Netistä googlettamalla löytyy useampi muukin hyvä resepti. Seuraavalla kerralla ajattelin kokeilla sekoittaa taikinan joukkoon vähän sämpyläjauhoja. Tällä leivontakokemuksella uskalla suositella leivän tekemistä ihan jokaiselle. Jos pataleivän tekeminen onnistui minulta, niin se onnistuu taatusti muiltakin.

 
 
Mukavia leivonathetkiä...



 
P.S. Isänpäivänä tuli jälleen kerran todistettua, että minulle eivät sovi nämä ns.helpot ohjeet. Ne eivät yksinkertaisesti onnistu. Leipomisepisodini aikana isäntä yritti lohduttaa minua toteamalla, että joskus vika voi olla jauhoissakin...kyllä tässä(kin) tapauksessa vika oli vain ja ainoastaan leipojassa...
 
:D 
 
 

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isänpäivänä 2014


Isänpäivän aamu alkoi perinteisellä herätyksellä: onnittelulauluilla ja halauksilla. Seuraavaksi oli ohjelmassa lahjojen avaus ja aamukahvit. Poika oli tehnyt iltapäiväkerhossa hienon valokuvakehyksen ja koulussa savesta kynätelineen. Minä oli ostanut miehelle uuden kirjan (keittokirjan hirvestä). Joku ehkä ihmetelee, miksi ostan lahjan miehelleni, mutta onhan hän sentään minun lapseni isä...!!!

Päivällä meillä oli tulossa isännän vanhimmat lapset perheineen ja puolisoineen syömään, joten aamupäivä meni isännän laittaessa ruokaa ja minun valmistaessa jälkiruokia. Sen verran oli järjestämistä, että ei paljon paikoillaan ehtinyt istua. Yritin parhaan kykyni mukaan pysyä "pääkokin" tieltä pois ja saimme kaiken suurin piirtein ajoissa valmiiksi.



 
 
Tällä samalla päivällisellä juhlistimme oikeastaan kahta isää, sillä isännän vanhin poika on myös kolminkertainen isä. Pöydässä oli tiivis tunnelma, mutta mahduimme kuin mahduimmekin saman pöydän ääreen kaikki.
 
 
 

 
 
Pääruokana oli kauriin satulaa, sienirisottoa, perunamuusia ja lihapullia. Pöydän "kunkku" oli ehdottomasti tämä kuvassa näkyvä kauriin satula, muut ruoat haettiin keittiöstä noutopöydästä-
 
 
 



 
Ruoka oli erittäin maukasta ja hyvää eikä sitä juuri kippoihin jäänyt. Jälkiruoaksi olin tehnyt kerroskiisseliä kermavaahdolla ja suklaaströsseleillä. Kahvin kanssa oli perinteistä kuivakakkua ja jäätelön kanssa "mukaeltua tiikerikakkua" (eli hieman epäonnistunutta sellaista... tietenkin!). Hyvin näytti jälkiruokakin silti maistuvan.
 
 
 
Vieraiden lähdettyä aikaa kului keittiössä tiskokonetta täyttäen, tiskaillessa isompia astioita käsin ja siivotessa juhlien jälkiä. Kun meikäläinen ei ole mikään "pitopalvelu-ihminen", on juhlien järjestäminen minulle aina vähän stressaavaa ja työntäytteistä. Päivän päätteeksi nyt on kuitenkin hyvä olo ja kaikki on ollut sen arvoista. Isännälle päivän paras isänpäivälahja taisi olla se, kaikki lapset ja lapsenlapset olivat yhdessä, pitkästä aikaa.
 
 
Illalla fiilistelin vielä katsoen Tähtii tanssien kanssa -ohjelmaa ja kävin rentoutumassa saunassa. Nyt olo on hieman väsynyt...mutta onnellinen!