keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Siivouspuuskassa



Tällä viikolla olen ryhdistäytynyt siivoamaan hieman perusteellisemmin. Siivouspuuskani sai alkunsa auton imuroinnista ja sisätilojen pyyhkimisestä, jota teen ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Seuraavana päivänä jatkoin talon siivoamista. Itseni tuntien rajasin siivousintoni muutamaan huoneeseen ja ehkä tästä intoudun käymään koko talon samalla periaatteella läpi; huone tai kaksi kerrallaan.




 
 
Ensimmäinen siivouskohteeni oli työhuoneeni, jossa siirtelin hieman huonekalujen paikkoja.
Ison työpöytäni siirsin takaisin ikkunan eteen saadakseni nauttia vielä vähän vähitellen hupenevasta päivänvalosta.
 
 
 
 

 
 
 
Hyllykön nostin vaihteeksi pystyyn ja samalla tein inventaariota kaikista säilytetyistä papereista ja puoliksi täytetyistä vihkoista.
Aika kasa paperia meni jälleen paperinkeräykseen...
 
 

 
 
Työpöydällä on edelleen muutama pinkka paperia, sillä näissä on keskeneräisiä tai muuten vaan vaiheessa olevia asioita.
Isolle pöydälle näyttää kerääntyvän kaikenlaista pikku roinaa vähän niin kuin vahingossa.
 
 
 
 
Samassa siivouspuuskassani touhusin myös pojan huoneessa. Siellä järjestelin muutamalla huonekalun siirrolla ilmettä uudeksi ja pölypallot saivat kyytiä. Urakan jälkeen olin enemmän kuin tyytyväinen. Äsken mietin, että olisiko tämä ollut jo joulusiivouksen aloitus...
olisin kerrankin ainakin ajoissa liikkeellä!!!
 
 
 
 
 Nyt kuitenkin suuntaan naapurin rouvan kanssa reippaalle aamuiselle kävelylenkille. Hip heijaa!!!
 
 
 

tiistai 29. syyskuuta 2015

Pakertamista



Kyllä meikäläinen saa opiskella näitä sisustusopintoja ihan tosissaan. Viime viikolla opiskelimme jälleen useamman tunnin. Tietoa tuli isot määrät ja sulateltavaa on vaikka kuinka pitkäksi aikaa.






Erilaisia tehtäviä on tullut jo melkoinen määrä ja joka kerta saamme vielä lisäksi pieniä kotitehtäviä.
 Tässähän täytyy todella ottaa itsellensä aikaa ja perehtyä asioihin. Tätä ei todellakaan tehdä vain "lonkalta".
Kurssin vaativuus on yllättänyt varmasti meidät kaikki kurssilaiset, mutta olen vain tyytyväinen.
 
 





Viime viikonloppuna kuunneltiin mittasuhteista ja piirtämisestä ja ihan lopuksi päästiin jopa piirtämään.
Vaikka minäkin olen pohjapiirustuksia pyöritellyt paljonkin, oli suhdeviivaimen ja kärkitussien käyttö haastavaa...ellei peräti vaikeata. Tässähän vaaditaan matematiikkaa. Suhdelukuja ja pinta-alalaskemista. KÄÄK!
Nyt pitäisi näitä asioita harjoitella ja tehdä myös niitä kotitehtäviä seuraavaksi kerraksi.
Jos olisin yrittänyt suoriutua näistä oman työni ohessa, olisin tässä vaiheessa ollut varmasti jo hyvin stressaantunut.
Nyt tämä tuntuu vain "hyvältä stressiltä"...onko sellaista?
 


 
 



Jos minä kuitenkin järjestelisin työhuoneeni jälleen uudestaan. Kaipaan hieman muutosta nykyiseen.
Opiskelu sujuisi taatusti paremmin virikkeellisemmässä ympäristössä.
(Suomeksi sanottuna siistimmässä!)




Syyskuu lähenee loppuaan ja meikäläisen ns. syysfiilis on ainakin toistaiseksi vielä kadoksissa. Ehkä löydän sen vielä...


 




 
 
 
 
 
 
 

maanantai 28. syyskuuta 2015

Mitä tänään syötäisiin?


Ikuisuusongelmani. Melkein joka päivä.

Ruoanlaitto ei kuulu vahvuuksiini, jos nyt yleensäkään mikään ns. keittiöhomma. Ruoanlaittotaitoni on sitä "perussetin" pyörittämistä:  jauhelihakastike, lihamakaronilaatikko, riisi ja kana -tyyliä. toisin sanoen mielikuvituksetonta velvollisuuden suorittamista, ei mitään "ruokailottelua".

Vuorotteluvapaalle jäädessäni kuvittelin, että opettelisin tekemään uusia ruokia, koska nyt minulla olisi sitä kuuluisaa aikaa. Tavoitteekseni olin (joskus heikkona hetkenä) asettanut, että edes kerran viikossa tekisin jonkun uuden ruoan, pienetkin variaatiot näistä perusseteissä hyväksyisin. Totuus on se, että olen aika monta viikkoa jäljessä tavoitteestani.






Eipä ole lehtien ruokaresepteistä paljon hyötyä eikä iloa, jos se varsinainen motivaatio puuttuu.
Yritän usein kehitellä jonkinlaista ruokaideaa ennen kauppaan menemistä,
mutta huomaan usein vielä kaupassakin odottavani jotain ihme "löytöä tai herätystä".








Onneksi meillä tuo mies osallistuu myös näihin ruokatalkoisiin.
Häneltä ruoanlaitto sujuu, hän pitää siitä ja lisäksi ruoka ovat vielä erinomaista. Tämä on toisinaan niin kadehdittavaa.
Eli meillä minä teen pääsääntöisesti sen arkiruoan ja isäntä tekee vähän parempia aterioita...
jos sattuu olemaan kotona.
 





Mitä meillä sitten syödään?
 
Pääsääntöisesti riistaa eri muodoissa ja kanaa. Jopa nakit ja makkarat ovat riistasta.
( Ellei sitten poikkeuksellisesti haluta joskus herkutella kaupan nakeilla ja makkaroilla)
Eineksiä ja "mättöruokaa" meillä syödään aika vähän. Hesessä käydään 1-2 kertaa kuukaudessa ja pizzalla ehkä kerran kuussa, jos niinkään usein. Eineksinä ostan kaupasta lähinnä maksalaatikkoa ja ranskalaisia, broilerpyöryköitä satunnaisesti (pojan erityistoivomuksesta currykastikkeen kanssa).
 
Tiedän, että siellä lukijoissa moni painii saman kesto-ongelman kanssa ja haluaisinkin kuulla, oletteko löytäneet siihen jonkun hyvän ratkaisun? Oletteko palkanneet esim. kokin? :D
 
 
 
 
Tähän 40+ Blogit-portaaliin kuuluu paljon ihania ruokabloggaajia, joiden postauksia käyn ihastelemassa aina silloin tällöin. Miten ihania ruokia ja leivonnaisia, miten taitavia ja osaavia ihmiset voivat ollakaan!!! Olen välillä kateudesta ihan (hernekeiton!) vihreä...Käykääpä tekin tutustumassa niihin ja vaikuttukaa!!! Sivustoille pääsette tuosta sivubannerista vain klikkaamalla...
 


Ja palataanpa takaisiin alkuperäiseen ongelmaani. Mitä tänään syötäisiin? Todennäköisesti perussettiä; riisiä ja kanaa...
 
 
 
 
 
P.S. Oli muuten tosi vaikea löytää kuvia omasta kuva-albumistani tähän postaukseen. Kertonee ruoanlaittoinnostani. Leivontaan liittyviä kuvia olikin jo ihan eri tavalla. Jostain kumman syystä... ;)
 
 
 

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Ensimmäinen pari uunista ulos


Villasukkien teko on ollut suhteellisen tehokasta. Olen saanut yhdet parit valmiiksi ja uusi pari on jo tuloillaan. Tämä on siitä niin mukavaa hommaa, kun samalla voi katsella TVtä ja seurustella muiden perheenjäsenten kanssa. Tosin yhtenä iltana huomasin kaikkien menneen nukkumaan, kun minä vielä tein sen tutun "yhden kierroksen"...todella koukuttavaa hommaa.






Näitä pojan sukkiin ei mennyt aikaa juuri mitään. Muutama ilta ja ne olivat valmiita.
Näitä numero 34 kokoisia sukkia ei vielä kauan tuherra ja perinteiseen tyyliin sukkaohjetta (lähinnä silmukkalukuja) piti vähän varioida.
Ja silti näistä tuli ihan sukan näköiset.





 


Jämälangoista riitti vallan mainiosti näihin pariin ja jäi vielä vähän jäljelle.
Harmaa lanka oli hieman paksumpaa kuin tuo kirjava ja siksi sukat ovat hieman "kurttuiset".
Ei sitä jalassa kuitenkaan kukaan huomaa ;)
 


 

 
 
Seuraavat villasukat valmistuvatkin isännälle.
Ja kokokin on hieman eri luokaa.
Ei muuta kuin puikot heilumaan taas!!!


 
 
 
 

perjantai 25. syyskuuta 2015

Vaihteeksi Turussa


Sisustusopintoni ovat päässeet kunnolla käyntiin. Tällä viikolla on jälleen kaksi lähiopetusjaksoa Turussa.  Reitti linja-autoasemalta ammattikorkeakoululle (Lemminkäisenkadulla) kulkee Turun Tuomiokirkon ohitse. Kävelymatkaa kertyy sellaiset kolme kilometriä suuntaansa, joten päivän liikuntasuoritus tulee tehtyä siinä samalla...





 
 
Ehdin eilen ottamaan muutaman kuvan reitin varrelta. Nämä kuvat ovat otettu ilta kahdeksan aikaan.
Nyt alkaa huomata selvästi, että illat alkavat hämärtää....
 




 
 
Opinnot ovat osoittautuneet erinomaisiksi. Etätehtäviä on määrätty melkoinen määrä ja tahti jo vähän hirvittää. 
Tässä joutuu ihan todella tekemään töitä ja pistämään itsensä likoon. Tietoa tulee valtava määrä ja opiskeltavaa on vaikka kuinka paljon.
"Nälkä kasvaa syödessä" ja opinnot ovat osoittaneet, että tämä meidän ns. lyhytkurssimme on kyllä "pintaraapaisua" alasta.
Tätä täytyy ehdottomasti opiskella lisää, ainakin jollain tasolla. Ihan sisustussuunnittelijaksi en itseäni tämän jälkeen vielä kutsuisi...
 
 


 
 
 
Huomenna, lauantaina, suuntaan taas Turkuun. Tällä kertaa menen sinne (seikkailemaan!) omalla autollani, koska linja-autovuorot eivät mene yksiin aikatauluni kanssa. Tiedossa koko päiväksi piirtämistä ja tilasuunnittelua. Mielenkiintoista.
 
 
 
 
Tänään täytyy ruveta hahmottelemaan ns. kuutiotehtävää ja tyylikollaasia. Aamulenkin jälkeen taidan sukeltaa Pinterestin ihmeelliseen maailmaan ja hakea taustatietoa tuleviin tehtäviini. Kyllä opiskelu voi olla sitten mukavaa!!!
 
 
 
 
 
 
 

torstai 24. syyskuuta 2015

Betonibuumi



Olen innostunut askartelemaan betonista kaikenlaista, mutta toistaiseksi vähän huonolla menestyksellä. Olen muutamia vuosia sitten hankkinut aiheeseen liittyviä kirjoja ja välillä olen käynyt hakemassa inspiraatiota netistäkin. Kaikki asiaan hurahtaneet ovat kehuneet tekemisen helppoutta. Niinpä.





 
Minulla on nyt hieman toisenlaisia kokemuksia. Ensimmäisessä kokeilussa olin liian hätäinen,  enkä malttanut antaa valujen kuivua riittävästi. Toisessa yrityksessä vaihdoin laastin kevytbetoniin ja maltoin esineiden antaa kuivua jo viikon...
 

 




Tuloksena  jonkin sortin onnistumisia...






ja epäonnistumisia :(



Tässä taitaa piiletä vähän sama juttu kuin leipomisessa. Kaikki ns. helppo ja "taatusti sinäkin onnistut"-tyyliset jutut näyttävät minun kohdallani epäonnistuvan. Mutta olen sen verran sinnikäs tapaus, etten kyllä aio vielä luovuttaa. Kävin kirjastossa lainaamassa vielä yhden betonikirjan ja nyt valan betonin lisäksi uskoa (ja uhoa!) itseeni.


Ja kannustava isäntä lupautui jo ostamaan lisää tarvikeainettakin, jos sementtipussit ehtyvät kokeiluissani... :D Vähän nämä takaiskut ovat verottaneet innokkuuttani, mutta vielä en suostu luovuttamaan. Jospa kolmas kerta sanoisi toden...






keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Toinen olohuoneeni



Minulle tuli jokin aika sitten vielä melkoinen määrä sisustuslehtiä. Nyt vuorotteluvapaani ajaksi irtisanoin melkein kaikki lehtitilaukseni. Tähän sisustuslehtien "puutostilaan" olen saanut apua käymällä kirjaston lehtilukusalissa. Tästä on tulossa todennäköisesti minun toinen olohuoneeni, sillä niin viihtyisää siellä on.






Kirjastomme on mielestäni hieno ja sen arkkitehtuuri on mielenkiintoinen.
Nämä kuvat on lehtilukusalista, joka on kirjaston ns. matalaa osaa.
Varsinainen kirjasto on kaksikerroksinen ja tämä lehtilukusali on ikään kuin omassa siivessä.
 






Lukusalissa on monenlaisia lukupaikkoja ja nämä pöydät sijaitsevat isojen ikkunoiden edessä.
Näistä paikoista aukeaa kaunis näkymä kanaaliin ja läheiseen puistoon.
 
 
 
 
 
 
 
Erilaisia tuoli- ja sohvaryhmiä on siroteltuna ympäri kirjastoa.
Tässä tuolirivistöllä voi oikaista jalkansa ritiläpenkille ja katsella vaikka kirjaston sisäpihalle päin.
 
 
 
 

 
 
Tässä minun lukunurkkaukseni...ja tavarani.
Lukusalissa tunnelma on niin hiljainen ja rauhallinen.
Tällä minä viihdyn oikein hyvin.
 
 
 
 

 
 
 
Eikä minun tarvitse lukusalissa olla ihan yksin, sillä siellä päivystää tämä Kerttu Horilan patsas.
Patsaalla on varmasti oikea nimikin, mutta minä kutsun häntä Lainaksi, kirjastossa kun ollaan...;)
 
 

 
Tällä kirjastoreissulla tein treffit hyvän ystäväni J:n kanssa kirjaston kahvilaan. Siellä aika kului edelleen leppoisasti höpötellen ja päivittäen viimeisimmät kuulumiset. Hyvässä seurassa aika tuntuu kulkevan kuin siivillä ja niin kävi meidänkin kohdalla. Ystäväni lähti töihin ja minä lähdin äiti-mummin kautta "koukaten" kotiin ottamaan koululaista vastaan. Niin mukavasti ja leppoisasti kuluu tämä aika tällä hetkellä...
 
 
 
 

tiistai 22. syyskuuta 2015

Villasukat, here we come!


Täällä viritellään sukkapuikkoja. Tarkoitus olisi tehdä pojalle uudet parit villasukkia. Ehkä tässä samassa tohinassa tulee tehtyä isännällekin. Ja jos ihan mahdottomaksi sukantekokoneeksi heittäydyn, voi olla, että minäkin saan uudet sukkaparit.






Villasukkien tekeminen on kyllä kivaa iltapuhdetta ja sitä on joskus todella vaikea lopettaa.
Uuden kierroksen aloittaessa luulee tekevänsä sen viimeisen, mutta sitten huomaakin tehneensä jo pari muutakin kerrosta...



 





Tänä syksynä ajattelin käyttää kaikki korissa olevat sukkalangat loppuun ennen kuin voin/ saan ostaa uusia keriä.
Sen verran paljon näitä epämääräisiä keriä näyttää olevan, että näillä tekisi villasukat vaikka puolelle suvulle...




 
 
 
Ei muuta kuin kone käyntiin!



 

maanantai 21. syyskuuta 2015

Puolukkainen vispipuuro


Ja välillä jotain muutakin keittiön puolelta kuin vain sisutusjuttuja. Innostuin nimittäin sunnuntaina tekemään vispipuuroa.




 
 
Viikonloppuna kävin Silakkamarkkinoilla ja sieltä ostin ämpärillisen (= 10 litraa) puolukoita.
 Pakastaessani puolukkasurvosta sain päähäni tehdä samassa tohinassa vispipuuroa.
Ei muuta kuin "googlettamaan" ohjetta.
 
 
 
 
 
 
 
 
Päästäkseni homman alkuun minun piti käydä ensin kaupassa ostamassa mannasuurimoita.
Meillä näitä puuroaineksia ei oikein kaapissa ole, sillä meillä syödään puuroa todella vähän.
Jouluna riisipuuroa... ja se on melkein siinä.
 
 
 




Vispipuuron valmistuttua laitoin kyytipojaksi pienen nokareen viikon lopun vohveleista jäänyttä kermavaahtoa.
Minä en yleensäkään pidä maidon ja puuron sekoittamisesta samalle lautaselle, vaan pidän ne erillään.
Maidon laitan mieluummin juomalasiin, noin niin kuin tarkennuksen vuoksi...:)
 




 
 
 
Hyväähän tästä tuli. Voi olla, että joku laittaisi tähän lisää sokeria, kun taas minä pidän hieman hapahkosta mausta.
Ne on niitä kuuluisia makuasioita...
 
 
 
 
Niin tuli vispipuuro tehtyä ja tähän loppuun voin tehdä teille pienen tunnustuksen. En ole aivan varma, mahtoikohan tämä olla ihan ensimmäinen kerta jopa meikäläisen elämässä, kun teen vispipuuroa tai sitten siitä on ainakin ihan hirveästi aikaa. Niin, että jo oli aikakin! Ehkä sitä mannapuuroakin voisi tehdä useammin. Ainekset olisivat jo valmiina.
 
 
 
 
 Tällaista exstreemiä täällä.
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Pallolamppu



Kesällä oli innokas tekemään kaikenlaisia tee-se-itse-- projekteja, joista yhden olen jo esitellyt aikaisemmin täällä blogini puolella...




 
 
 
Tämän puupalloista tehdyn lampun olen ihan pikku kätösin itse tehnyt.
Puupallot ovat vanhasta oviverhosta ja niiden reikää piti hieman suurentaa, jotta johto mahtuu kulkemaan läpi.
Sähkötarvikkeet ostin ihan "Honkkarista" ja suoriuduin lampun kokoamisesta lähestulkoon ilman isännän apua.
 
 
 


 
 
 
Kesän aikana hieman "mallailin" valaisintani ja tulin siihen tulokseen, että alkuperäinen  (normaalikokoinen lamppu) oli sittenkin liian pieni.
Prismasta löysin kahtakin eri kokoista todella isoa lamppua ja tämä on niistä isommista lampuista se pienempi.
 
 
 





Ulkonäöllisesti lamppu on aivan loistava, mutta itse valo on silmiin ehkä hieman liian kirkas, koska häikäisysuojaa ei ole. Lopputulos (jos tämä nyt se on!?) ei siis aivan täysin miellytä minua. Ehkä pystyn elämään kuitenkin tämän tunteen kanssa.
 
 
  

 
 
Ehkä tämä lamppu sopisi sittenkin paremmin johonkin nurkkaan, josta sen valo heijastuisi  kauniimmin ympäröivistä seinistä eikä soikottaisi suoraan päin silmiä. Ehkä? Asia jää mietintään ja lamppu saa olla toistaiseksi valaisemassa syksyisiä iltoja keittiössämme...
 
 
 
 
Vilkaisu tulevan viikon kalenteriin näyttää mukavalta. Tiedossa omia ja lapsen harrastuksia sekä loppu viikolla jälleen sisustusopintoja. Aiheena sisustamisen historia, tilasuunnittelua ja piirtämistä. Täällä lähdetään taas innolla kohti uutta alkavaa viikkoa!! 
 
 
 
 
 
 

lauantai 19. syyskuuta 2015

Trooppisen myrskyn jälkimainigeissa



Eilen Suomen yllä kulki sadealue, joka oli kuulemma jäännettä jostain trooppisesta myrskystä. Oli niin tai näin, vettä tuli ihan tolkuttomasti taivaalta. Sää oli sitä mitä oli, enkä ryhtynyt sitä sen enempää surkuttelemaan. Sen sijaan ryhdyin siivoamaan ja samalla tuli vaihdettua keittiöön syksyisemmät verhot.




 
 
 
Aamupäivällä oli sen verran hämärää ja synkkää, että kuvista tuli kuvankäsittelystä huolimatta tumman värisiä.
Tätä se kuvaaminen tulee taas olemaan... :(
 
 




En ole moneen vuosiin enää harrastanut vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa verhonäyttelyä (= verhojen vaihtamista). Tämän verhokuosin nähtyäni en voinut vastustaa kiusausta. Niinpä tein Elloksen mainoksen pohjalta todella hätäisen ostopäätöksen.
 







Verhot ovat olleet vaatehuoneessa odottelemassa niitä "syksyisempiä kelejä" ja mikäs sen parempi ajankohta verhojen ripustamiselle olikaan, kuin oikein kunnon sadekeli. Kuosin keltainen väri on ehkä aavistuksen liian "vihertävä" makuuni, mutta nämä saavat nyt kelvata... sinne jouluun asti.







Ja samassa rytäkässä siirsin keittiön ikkunalla olevan varjostinlampun pois ja virittelin tuota kesällä tekemääni lamppua (vähän pitemmän kaavana mukaan) ikkunalle roikkumaan. Laitan vielä lähikuvia tulemaan tuosta lampusta, sillä kesän jälkeen tein siihen pientä tuotekehittelyä...




Verhot on vaihdettua ja huushollissa muutenkin tehty yleistä siivousta. Valtakunnassa kaikki siis hyvin. Mitäpäs sitä sitten seuraavaksi keksisi...?








perjantai 18. syyskuuta 2015

Lapsen lukutottumuksista



Meidän poika ei ole koskaan ollut erityisen innokas kirjojen lukija. Aina silloin tällöin olen yrittänyt johdatella häntä kirjojen pariin. Nyt olen jälleen kerran saanut hänet innostumaan kirjallisuudesta...edes vähän.







Emme käy kirjastossa mitenkään säännöllisen ahkerasti, mutta aina silloin tällöin saan poikani mukaan.
Tässä viimeisimmät hänen lainaukset. Onhan siinä kirjoja vähän laidasta laitaan.






 
Pojan ollessa pieni iltasatujen lukeminen oli melko vähäistä, sillä poikamme on ollut "helposti nukahtavaa sorttia". Yhteisiä lukuhetkiä on ollut silloin tällöin, mutta sellainen säännöllinen lukuhetki on puuttunut meidän päivän ohjelmasta melkeinpä kokonaan. Opettajan ja kasvattajana olen kyllä ollut erittäin tietoinen lukemisen tärkeydestä ja meillä se yhdessä lukeminen on ollut hyvinkin vaihtelevaa.
 
 




Lapsen lukutaidon karttuessa olen yrittänyt (ainakin vähän) innostaa häntä kirjallisuuden pariin.
Onneksi koulussa luetaan myös kirjoja, sillä muuten lukukokemukset jäisivät meidän pojalla melko vähäisiksi.



Nyt meillä on pitkästä aikaa tullut tavaksi lukea jotain kirjaa yhdessä, lähinnä illalla ennen nukkumaan menoa. Tällä hetkellä vuorossa on klassikkokirja Vaahteramäen Eemeli. Minä luen lapselleni ääneen ja hän lukee vuorostaan minulle pieniä pätkiä. Ehdotin hänelle seuraavaksi lukukirjaksi jotain Risto Räppääjää, mutta katsotaan nyt, miten hän lämpenee ehdotukselle.


Minun lapsuuden kodissani on myös luettu paljon ja luin kirjoja melko paljonkin teini-ikään asti. Sen jälkeen lukuharrastus on kyllä jäänyt minimiin. Muutaman hassun kirjan luen silloin tällöin. Toivoisin  kuitenkin, että lapseni saisi hyviä lukuelämyksiä ja tiedän, että meillä vanhemmilla on iso osuus lukutottumusten kehittymisessä. Omalla esimerkilläni saisi lapsenkin tarttumaan kirjaan ehkä hanakammin, mutta kun meikäläinen selaa mieluummin sisutuslehtiä kuin tarttuisi johonkin kirjaan. Olisiko kenties peiliin katsomisen paikka!


Pitäis varmaan ryhdistäytyä...?!







torstai 17. syyskuuta 2015

Aamukahvilla



Lähdimme eilen äiti-mummin kanssa käymään hautausmaalla ja samalla reissulla poikkesimme myös kahvilla. Kohteeksi valikoitui tällä kertaa Prassenin kahvila.






Kahvila on melko pieni, joka sijaitsee idyllisessä vanhassa ns. Formian talossa, aivan Vanhan Rauman kupeessa.
Tässä talossa on aikoinaan ollut Formian elokuvateatteri. Ajan kuluessa tähän on tehty isompia remontteja ja useampi ravintolakin on jo ehtinyt toimimaan tiloissa.
 
 



 
 
Sisustus on tällaista melko rouheaa, selkeälinjaista ja teollisuustyyppistä.
 
 
 
 



Ihanat isot kaari-ikkunat ja paksut tiiliseinät tekevät tilasta persoonallisen.
 
 
 


 
 
Leveät ikkunalaudat ovat mainiot pienille ja kauniille sisutustavaroille.
 
 
 
 

 
 
Prassen- kahvilan tuotteet tulevat saman nimisestä lähileipomosta.
Heillä on myös mm. myynnissä erilaisia teelajikkeita ja makusuklaata.
Täältä voi tilata myös aivan ihanan näköisiä ja makuisia kakkuja.
Suosittelen.
 
 
 


 
Kahvilareissulla juhlistimme samalla pienimuotoisesti äiti-mummin syntymäpäivää.
Minä herkuttelin lime-valkosuklaa-kakulla...ja oli muuten tosi hyvää!!!
 
 
 
 
 
Pieni aamuinen kahvihetki kahvilassa , hyvässä seurassa, aloittaa kivasti päivän.
Varsinkin nyt, kun siihen on aikaa...
 


 
 
 

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Vaatetusvääntöä


Syksyn ensimmäiset sadekelit ovat saapuneet ja vaateongelma sen mukana. Ei minulla, vaan lapsella. Käymme näin kesäkelien jälkeen joka syksyistä keskustelua siitä, minkälaista on säänmukainen pukeutuminen. Tämä syksy ei näköjään tee poikkeusta...





Ongelmana on se, että ns. sadevaatteet eivät tule enää kuuloonkaan ja saappaatkin laitetaan todella "pitkin hampain" jalkaan. Muutama vuosi sitten (taisi olla kylläkin päiväkotiaikaa) sadevaatteet olivat itsestään selvyys, mutta ei enää. Tähän "vaatetusvääntöön" olen hakenut ratkaisua urheiluvaateliikkeistä, jotka myyvät eri pinnoitteilla valmistettuja takkeja ja housuja. Kengissä olen suosinut jo jonkin aikaa goretex- pinnotteisia (tai vastaavanlaisia) kenkiä. Urheilukauppojen tarjontakaan ei meinaa oikein lapselle kelvata, vaikka vaatteet ovat nykyään todella hyvänäköisiä.
 






 
Tänä aamuna kävimme taas mielenkiintoisen keskustelun päälle puettavista vaatteista. Vettä tuli taivaalta ihan kunnolla  ja kehotin (määräsin!) lapseni laittamaan sekä takin että ulkohousut. Siitäkös riemu repesi. "Ne on ihan nössöt!"oli ensimmäinen tokaisu ja melko pitkän taistelun (=uhkailun ja kiristyksen) jälkeen poika puki ulkovaatteet päälle ja lähti kiukkuisena koulumatkalle. Saappaiden laittamisesta ei tarvinnut tämän äidin enää unelmoidakaan, mutta pakkasin reppuun kuitenkin varasukat mukaan.




Tiedän jo senkin, että tämä vaatetusvääntö tulee lapsen iän myötä vain mielenkiintoisemmaksi ja toivonkin, että lasten ja nuorten muoti tulisi pysymään jokseenkin järkevänä. Lisäpisteitä saisi kyllä siitä että sekä lapsi että äiti olisi tyytyväisiä asuvalintoihin eikä tarvitsisi keskustella siitä, onko se nössöä vai ei...


Mikähän tässä mahtaisi olla se "kultainen keskitie"? Sellainen, että kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä...






tiistai 15. syyskuuta 2015

Vintagea


Tallinna matkalla poikkesimme menomatkalla Helsingin Länsisatamassa aivan ihanassa vintage-liikkeessä. Eihän sitä koskaan niin kiire voi olla, etteikö johonkin kauppaan ehtisi. Minun oli pakko ottaa sieltä vähän kuvia ja jakaa niitä myös täällä blogin puolella...




 
 

Täällä oli jos jonkun näköistä tavaraa, pääosin taisi olla 50- ja 60 luvun tavaraa.
Ja niin paljon oli tavaraa, ettei meidän aikataululla kaikkea ehtinyt edes katsomaan, vaan pintapuolisesti silmäilemään.
 
 
 
 
 

 
 
Ihan "lippakioski", jonka ympärille oli koottuna hieman aiheeseen liittyvää tavaraa...ja vähän muutakin tavaraa.
Tuo edessä oleva valkoinen tuoli taisi olla ihan aito Pastilli-tuoli. En uskaltanut edes katsoa hintaa...
 
 
 
 

 
 
Minulle tuli ihan lapsuusaika mieleen, kun meidän kodin läheisyydessä sijaitsi samanlainen kioski (ja on yhä edelleen!).
Silloin sitä nimitettiin joko Viiden pennin- kioskiksi tai Nalle-kioskiksi.
Oi, niitä aikoja!
 
 
 

 
 
Kaupassa oli koottuna vintage-tavaraa aihealueittain. Minua kiinnostivat erityisesti katossa roikkuvat valaisimet.
Valitettavasti paremmat lähikuvat niistä jäivät ottamatta.
 
 



Alueella oli myös toinenkin vintage-kauppa, joka oli keskittynyt myymään enemmänkin desing-tuotteita, kuten esimerkiksi Alvar Aaltoa. Siellä pyörähdimme myös pikaisesti ihastelemassa, mutta yhtään kuvaa en ehtinyt enää ottamaan.

Tällainen aikamatka lähimenneisyyteen "juoksumatkailun" ohessa...;)