Ajatuksia vuorotteluvapaastani

Olen ollut virallisella vuorotteluvapaalla kohta kuukauden päivät ja miltä tämä on tuntunut? Sanomattakin on aivan selvää, että kerrassaan ihanalta!!!!

On ihana herätä aamulla aikaisin (arkisinko 6.45!) tietäen, että minulla ei ole kiire minnekään. Aamutoimet saan suoritettua aivan rauhassa ja lapsen lähetettyä kouluun. Kotityöt ja mahdolliset aamulenkit on jo puolenpäivään mennessä tehtynä ja joskus voin poiketa vielä kaupungilla kahvilla tai muuten vain kiertelemässä. Se ainainen kiire ja arjen hektisyys on oikeastaan kokonaan pois!

Aika ei ole tullut ollenkaan pitkäksi, sillä tekemistä on riittänyt tasaisesti koko päiväksi. Parasta tässä on ollut ehdottomasti se, että olen kotona, kun lapsi lähtee aamulla kouluun ja tulee iltapäivällä taas koulusta. Tätä minulle suotua "etuoikeutta" arvostan todella ja niin taitaa lapsikin olla mielissään...

Vuorotteluvapaalle lähtemistä kypsyttelin todella pitkään, muutaman vuoden ajan ja se meinasi jäädä pelkästään suunnitteluasteelle, kunnes vuorotteluvapaisiin tuli tiukennuksia. Se oli minulle muistutus, että voi olla, että koko systeemi poistuu käytöstä. Siksi tartuin keväällä tuumasta toimeen ja ryhdyin viemään asiaa ajatuksen ja toiminnan tasolla eteenpäin. Ison päätöksen tukijana minulla on ollut mieheni, joka on koko ajan kannustanut ja tukenut minua asiassa.

 

 

Vuorotteluvapaani mahdollisti myös se, että olen tässä jo jonkun aikaa pistänyt rahaa säästöön ja asuntolainani lyhennykset jäädytin vuorotteluvapaani ajaksi. Tosiasia on se, että vuorottelukorvaus on pieni eli sillä ei rikastumaan pääse, mutta jos olen aikoinani selvinnyt hoitovapaarahoilla selviän varmasti tästäkin. Kieltämättä tuo miehen työssäkäynti helpottaa myös taloudellisesti vuorotteluvapaalla oloa, vaikka meillä eri pankkitilit onkin... Toistaiseksi säästöni ovat saaneet olla rauhassa, vaikka en ole vielä ensimmäistäkään vuorotteluvapaakorvaustani saanut. Sitä odotellessa ;)

Tällä lyhyellä, n. kuukauden vuorotteluvapaakokemuksellani, en voi muuta kuin suositella tähän ryhtymistä. Minä olen erityisopettajan työstäni pois koko lukuvuoden, mutta lyhyempikin vapaa ajaa varmasti asiansa. Vuorotteluvapaan voi myös jakaa osiin, joka on varmasti jollekin se hyvä vaihtoehto. Pienikin hengähdystauko voi kummasti auttaa työssä jaksamisessa, siksi kehotankin rohkeasti vain ottamaan asioista selvää ja nauttimaan vuorotteluvapaasta. Kyllä tässä vielä ehtii työvuosia kerryttämään.


Tulevalla viikolla meikäläisellä on kaikkea mukava ohjelmaa tiedossa. Loppu viikosta menen Turkuun sisustusopintoihin ja viikonloppuna lähden isommalla porukalla juoksemaan Tallinnan. Muina päivinä toimin enemmän tai vähemmän autokuskina lapsen harrastuksiin...


Niin, että ei täällä kyllä ihan  "laakereilla levätä"!