perjantai 30. joulukuuta 2011

Välipäivien välipäivityksiä

Joulu on enää muisto vain... valokuvissa ja makkarana vyötäröllä. Suklaata on syöty enemmän kuin tarpeeksi ja vielä olisi muutama konvehtirasia avaamatta. Välipäivät ovat menneet lomasta nauttien. Loman aikana on ehtinyt tapailla myös ystäviä. Laitankin tähän kuvan aivan ihanasta uuden vuoden kimpusta, jonka sain eräältä ystävältäni. Kimpusta sainkin idean tulevan kevään sisustusväreihin eli kaiken tämän musta-harmaa-valkoisen piristykseksi sopii tosi hyvin pinkki tai fuksia...





Remontti on edennyt jo niin paljon, että makuuhuoneen vaatekaapit ja liukuovi on saatu paikoilleen. Eilen harrastettiin taas hyötyliikuntaa eli tehtiin miehen kanssa yhdessä siivoukset ja huonekalujen siirtämiset. Nyt kun makuuhuone valmistui, pääsin järjestämään pojankin huonetta uusiksi. Ihanaa tämä väljyys ja tilan tuntu. NYT EI ENÄÄ AHDISTA!!! Minä NAUTIN  vain tästä kaikesta. Moni tavara ja esine odottaa vielä "loppusijoitusta", mutta mä en aio asiassa kyllä kiirehtiä.



Pojan huone ovelta kuvattuna. Hän sai itse laittaa matot lattialle ja olikin saavutuksestaan erittäin ylpeä. Hän sai huoneeseensa myös joulupukin tuoman CD-soittimen ja nyt hän onkin melko ahkeraan kuunnellut Hevisauruksien CD-levyä ja soittanut mukana kitaraa...onneksi vielä siedettävällä äänitasolla.

Ja sitten kuvia valmistuneesta makuuhuoneestamme, joka odottaa vielä pientä hienosäätöä. Esimerkiksi sängyn yläpuolelle olisi tulossa hylly tai jotain...




Ja olenhan minäkin päässyt kuvaan mukaan...


Lomailu jatkuu ja uutta vuotta juhlitaan rauhallisesti kotosalla. Mökille ei päästä (tai mennä), koska sää on oikutteleva. Mies kävi tänään katsomassa myrskytuhoja, mutta suurimmilta vahingoilta on kuitenkin vältytty. Huh, huh! Puita on kaatunut, mutta ei onneksi rakennuksien päälle. Sähkölinjoilla on muutamia puita, mutta sähkölaitoksen miehet käyvät ne poistamassa. Varmuuden vuoksi mies tyhjensi mökin pakastimen ja toi lihat kotipakastimeen. Joulukuu lähenee loppuaan ja blogini hiljenee loppuvuodeksi.




Toivotan kaikille blogini lukijoille OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012!!!!

maanantai 26. joulukuuta 2011

Ja niin joulu joutui jo...

Eli joulusta on selvitty lievällä jouluruokaähkyllä ja hyvällä mielellä. Meillä joulun juhlinta alkoi jo aatonaattona, kun lähipiirissä kahdella oli synttärit. Toinen synttärisankari täytti peräti yhden vuoden ja toinen (eli minä) täytti vähän enemmän. Aloin jopa pohtia, voiko meikäläisen iän kohdalla puhua enää "40 ja risat", kun kohta alkaa käydä lähempää viittäkymmentä.

AATONAATTO...

Juhlan kunniaksi (ja perinteiseen malliin) minä siivosin koko päivän. Kuusi tuotiin sisälle ja koristelimme sen lapsen kanssa yhteistuumin. Mieheni on tässä vuosien varrella jo oppinut, että tuo minulle näytiksi enemmän kuin yhden kuusen. Niin tänäkin vuonna. Pihalla oli kaksi hieman erilaista kuusta, joista minä valitsin tietenkin sen jälkimmäisen. Valitettavasti tuota toista kuusta ei voi enää hyödyntää ensi jouluna. Isoista ikkunoistakin oli nyt paljon hyötyä, koska kuusi vain nostettiin olohuoneen puolelle ikkunaa aukaisemalla ja se oli siinä! Iltapäivällä kävimme vielä (vesisateessa!) kahdella hautausmaalla viemässä kynttilöitä läheisten haudoille. Eipä tarvinnut rämpiä lumessa niinkuin viime talvena.

Illemmalla miehen sisko kävi vielä kahvittelemassa (tai tarkemmin sanoen glögillä) ja vaihdoimme myös perinteiset lahjat. Mies piti illalla viimetipan lahjavalvojaiset ja minun kontolleni jäi saunan ja pesuhuoneen siivous. Talo taisi hiljentyä pikkuisen jouluaaton puolella.

              

   "Joulukukkaset" tutuille                                      Päiväkodissa askarreltua...



                      

Joulutunnelmaa meillä kotona. Keksin nopeat jouluverhot keittiöön eli laitoin valosarjan roikkumaan paneeliverhoon. Tällaiset jouluverhot tänä vuonna!


JOULUAATTO...

Jouluaatto sujui perinteisen kaavan mukaan. Eli aamulla viimeiset silaukset kotona, sitten äiti-mummin luo kuuntelemaan joulurauhan julistusta "Suomen Turuust" ja syömään riisipuuroa. Äiti-mummille olikin kerääntynyt enemmänkin sukulaisia ja joulurauhakin taisi olla jossain määrin kaukana, sillä puheen sorina oli välillä todella äänekästä. Puuron jälkeen jokainen perhe lähti omiin osoitteisiin viettämään joulua. Mekin lähdimme joulusaunaan ja odottamaan joulupukkia. Ja tulihan se sieltä hyvissä ajoin, eikä tullut porolla vaan ihan hopeanvärisellä autolla.

Tänä vuonna todettiin taas kerran, että kyllä me kaikki olemme olleet kilttejä, koska niin mieluisia lahjat olivat. Viime vuodesta muistelimme myös joulupukin "sekoilua" lahjojen kanssa, sillä pukilla on ollut tapana lähettää lahjoja vähän vääriin osoitteisiin. Näitä pukin touhuilua me sitten selvitämme kaksi päivää, kun lähisuku vierailee meillä. Poikamme ihmettelee, miten hänen lahjansa ovat voineet mennä siskolle Turkuun tai veljen luo...

Aattona pikavierailun teki myös siskoni perhe Nakkilasta ja saimme me sentään "siskosen Turusta" yökylään poikaystävänsä kanssa. Sekös olikin lapsen mielestä jännää, kun sai seuraavan aamun viettää "siskosen" kanssa katsellen Auto 2-DVD:tä. Harvinaista laatuaikaa!



  
                             Joulupäivän aamuhetki...


Joulupukin vierailu taisi vähän jännittää..

JOULUPÄIVÄ...

Joulupäivä sujui kotinurkissa rentoutuen. Aamupäivällä mies ja lapsi kävivät läheisellä uudella tekojääradalla luistelemassa ja minä tekaisin kakun. Meillä oli joulutortut kummasti huvenneet, joten minä leivoin suklaakakun niistä aineksista, mitä kaapista löytyi. Ei kukaan valittanut eikä saanut vissiin vatsanpurujakaan! Iltapäivällä mieheni vanhin poika tuli perheineen käymään ja hyvin se kakku näytti vieraille kelpaavan. Eikä ohjelmasta ollut puutetta, kun taloon tulee kaksi alle kolme vuotiasta lapsosta...oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita...

Satun suklaakakku :)

TAPANINPÄIVÄ...

Tapaninpäivä sujui aamupäivällä rauhallisesti kotona. Miehen piti lähteä "Tapaninpäiväjahtiin", mutta yöllä noussut myrsky peruutti koko tapahtuman. Miehen osalta päivä sujui kuitenkin osittain metsästyksen merkeissä, sillä hän oli alakerrassa syynäämässä pyssyään ja lähti vielä ampumaradalle kohdistamaan asetta ja kokeilemaan lataamiaan patruunoita. Meidän piti lähteä Nakkilaan siskoni luo kyläilemään, mutta siellä oli kolme naista enemmän tai vähemmän kipeänä, joten reissumme peruuntui ja siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Sen sijaan minä lähdin pojan kanssa sukuloimaan kaupungin toiselle puolelle eli veljeni luokse. Matkan varrelta koukattiin äiti-mummi kyytiin. Iltapäivä sujui siellä oikein mukavasti serkusten pelatessa ja meidän aikuisten rupatellessa ja kahvitellessa. Ja tulihan se mieskin vielä sinne. Kotimatkalla poikettiin ihan muuten vaan "termiittejä" (eli mieheni vanhimman pojan lapsia) katsomassa ja taidettiin siinä vielä vähän suunnitella remontin jatkoa heillekin.

Ilta oli jo aika pitkällä, kun lopulta kotiuduimme. Joulu on siis tältä vuodelta nyt sitten ohi. Muutamia jouluruokia on vielä jäljellä jääkaapissa, mutta huomenna on perinteinen pizzareissu, jossa ei jouluruoasta ole tietoakaan. Jaa, taitaa meikäläisen pizzassa olla kinkkua, mutta se ei ole kyllä joulukinkkua. Huomenna monilla jatkuu arki, mutta meillä jatkuu joululoma!!! Pojat lähtevät illalla jääkiekkopeliin ja mä taidan lähteä "kinkunsulatus" -lenkille...tai sitten en...

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Mööpliseeraamista

Nyt näyttää uhkaavasti siltä, että remonttimme valmistuu jouluksi!!!  Ainakin olohuoneen ja ruokahuoneen osalta. Montako päivää siihen jouluun enää olikaan aikaa? Koko viikonloppu on mennyt huonekaluja siirtäessä huoneesta toiseen ja paikkoja siivoten. Keittiöön laitettiin uusi (IKEAn) keskuspöytä ja ruokapöytä pääsi nyt paraatipaikalle vanhan olohuoneen, nykyisen ruokahuoneen puolelle. Sohva, TV-taso, pöytä ja nojatuoli pääsivät uudelle puolelle. Laitanpa tähän kuvia huoneista eri kuvakulmista kuvattuna.




Iso kiitos kuuluu miehelleni, joka on joutunut osallistumaan (tähänkin) projektiin ja on malttanut hermonsa hyvin! Toinen iso kiitos kuuluu tietenkin pojallemme, joka ei juurikaan ole nurissut, vaikka äiti ei ole ehtinyt ihan kaikkia lapsen tarpeita kiireiltänsä täyttämään. Onneksi on tietokonepelejä ja iskä, joka jaksaa pelata "sisälätkää"...

Ja sitten kuvia ruokahuoneesta eli siis vanhasta olohuoneestamme.




Vähän näyttää paljaalta vielä seinät eikä meikäläisen joulukoristeetkaan ole vielä löytäneet paikkoja. Huoneesta puuttuu myös muutama huonekalu. Kuvista saa kuitenkin jonkinlaista osviittaa minkälaista meillä on...siis mustaa, valkoista ja harmaata. TODELLA VÄRIKÄSTÄ PORUKKAA!!!

Sain mä sentään vähän väriä keittiöön, kun hain kellarista vanhan villamaton. Verhoja en ole ehtinyt tähän jouluun vielä vaihtaa ja voi ollakin, että jää vaihtamatta. Joulu tulee varmasti ilman keittiön jouluverhojakin...



Juu, ja tarkkasilmäinen saatta huomata, että keittiökuvassa on vain yksi baarituoli. Mulle iski pienoinen "kokoamisväsymys" eli toinen tuoli odottaa alakerrassa vielä kokoamista nätisti omassa paketissaan. Jos vaikka jouluksi sais sen koottua.

Tänä viikonloppuna myös poikamme isosisko (mieheni vanhin lapsi) on tullut käymään ihan Turusta asti. Minun oli ihan pakko ikuistaa tämä "Sini-siskonen", koska sen verran harvinainen vieras/ tuttu hän on nykyään. Tässä kuvassa sisustukseen sopivaa porukkaa olohuoneen sohvalla kuvattuna eli aikas tavalla harmaata ja mustaa...



Ja koska minä taas kuljin kamera kädessä pitkin huushollia, sain ikuistettua myös Lego-poliisiaseman joulutunnelmaa. Poikani on saanut joulukalenterista joku päivä joulukuusen ja nyt se näköjään koristaa poliisiaseman pihaa.


Oikein mukavaa joulunodotusta täältä Lego-citystäkin...!!! :)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Pientä uupumista havaittavissa

Kiirettä, huisketta on riittänyt ihan kaikilla rintamilla eli siis töissä ja kotona. Nyt alkaa tuntua siltä, että takki on niin sanotusti aika tyhjä, vaikka työpäiviä olisi vielä jäljellä. Töissä suurimmat kiireet alkavat helpottaa, mitä nyt muutama todistus on vielä kirjoittamatta. Täällä kotona pitäisi valmistella joulua edes jollain tavalla.

Remontti on muutamaa listaa vaille valmis!!!! Siitäkin on niin väsynyt, ettei edes oikein jaksa iloita asiasta. Viimeistelytyö takkuili vielä tähän viikkoon tai pikemminkin tähän päivään asti. Mies päätti sanoa kirvesmiehelle "kauniit kiitokset". Loput hoidamme omalla työpanoksella...siis loput listotukset. Sähkömies käy vielä "johtohommissa" alakerrassa tämän viikon perjantaina... jos hyvin käy.

Tänään olen tehnyt joulusiivousta osa 2 eli siivonnut remontista jääneitä jälkiä. Ikkunoita tuli pestyä tänään useampi neliö. Minä kun olen kovasti toivonut ja halunut isoja ikkunoita... ja nyt niiden pesemiseen menikin useampi tunti. Sitä sai, mitä tilasi!!! Huomenna olisi vuorossa kolmen isoimman huoneen lattian pesu ja jos oikein vielä jaksaisi pinnistää, niin voisi siirtää muutaman huonekalunkin oikeille paikoille. Tosin minulla ei ole tapana pitää huonekaluja montaa kuukautta samoissa paikoissa, vaan ne saattavat sisustuspuuskassa vaihtaa useinkin paikkaa. Jos nyt jaksaisi joulun yli katsella tulevaa sisustusta...

Tästä huonekalujensiirto-maniasta saan kiittää ainoastaan ja vain äitiäni. Muistan jo aivan lapsuudesta, kun huonekalut vaihtoivat paikkaa ja jopa huoneitakin. Olen siis vaalinut kotini perinteitä ja ilokseni/surukseni tämä perinne on näköjään siirtynyt myös mieheni vanhimmalle pojalle, joka ehti muutaman vuoden asua meikäläisen vaikutuspiirissä ennen kuin muutti omilleen. Mieheni on taas lukemattomia kertoja ehdottanut pyörien asentamista huonekalujen alle ja on myös todennut, että kotiin tullessaan hänen pitää katsoa muutaman kerran , mihin aikoo istua eli onko esim. sohva enää "vanhassa paikassa". Täytyy kyllä todeta, että lapsen myötä tämä "riehuminen" on ehkä hieman laantunut.

Päivän aherrus alkaa tuntua kropassa ja erityisesti silmäluomissa. Tämä nainen taitaa siirtyä pikku hiljaa "takavasemmalle"...suorittaa iltapesun ja mennä pehkuihin. Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet. Laittelen kuvia uusista huoneista...sitten kun jaksan...

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Piparin tuoksua

Itsenäisyyspäivä meni meillä lapsen kanssa kaupungissa. Mies oli aamupäivän saaristossa metsästämässä ja me jäimme suosiolla maihin. Mökillekin pääsisi vielä merta pitkin, mutta meidän "rospuutto-paattimme" on sen verran kiikkerä, että minä en kovin mielelläni siinä veneessä matkusta lapsen kanssa. Tuon meren lämpötilakin alkaa olla nollan kieppeillä ja merellä on jo tosi kylmä muutenkin. Odotellaan nyt rauhassa vain niitä pakkasia ja kunnon jäitä...

Itsenäisyyspäivänä meillä on perinteiset piparien leivontatalkoot. Tapahtuman ajaksi sonnustaudumme esiliinoihin ja tonttulakkeihin. Leivonnan lomassa laulaa loilotamme joululauluja. Tämän vuoden ehdoton hitti on "Kulkuset", tosin lapsen suusta kuultuna laulun sanat ovat hieman erilaiset, vähän "sinne päin". Tässä vielä muutama kuva talkoista.




"Mitähän tästä tulee? Tuoksuupa hyvältä", tuumii Pikku-tonttu.


        

Ja ei kun leipomaan...


        


                  

Pikku-tonttu oli tosi ahkera ja olihan siellä tonttu-muorikin mukana...



Ja valmista tuli...maistuis varmaan sullekin!!!


"Piparin tuoksua, tonttujen juoksua. Sitäkö joulu on?
Kiirettä, huisketta, salaisuus, kuisketta. Sitäkö joulu on?
Joulu saapuu jokaiselle. Lapselle ja aikuiselle.
Sydämiimme joulunlahja seimen luona annetaan..."

Toivottavasti ehdimme kaikessa tässä joulukiireessä ja hössötyksessä nauttimaan
myös joulun ihanasta tunnelmasta...






sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Mitä ihmettä?

Muovit poistettiin eilen!!!Sen kunniaksi teimme joulusiivouksen osa 1, koska remonttimme jatkunee vielä muutaman päivän...tai viikon. Ah, tätä avaruutta ja valon määrää (jos valonmäärästä voi näin pimeimpään aikaan ollenkaan puhua). Vanha olohuoneemme tuli kuitenkin puunattua kirjaimellisesti lattiasta kattoon. Tässä kuvia vähän niinkuin joka vinkkelistä.






Ja tietenkin kuvia myös makuuhuoneesta, josta puuttuvat parketti sekä koko peräseinän levyinen kaapisto. Kaapiston pitäisi tulla vielä ennen joulua. Ans kattoo ny...                





Eilen illalla vietimme omalla porukalla pikkujoulua. Meillä se tarkoittaa, että tuodaan pikkujoulukuusi sisälle, syödään hyvin (pizzaa !!??) ja saunotaan. Ja mitä ihmettä? tänäkin vuonna tontut olivat käyneet, kun me olimme käyneet saunassa. Mies sai aidot Reino-tossut, minä yöpaidan ja poikamme lego-paketin. Kyllä olin taas pienellä miehellä ihmettelemistä, mistä ne tontut olivat taas päässeet meille...


Tänään jatkettiin joulusiivousta tai pikemminkin ihan normaalia viikkosiivousta. Nyt oli vuorossa molemmat vessat. Aamupäivä meni siinä "mukavasti" pyttyjä puunatessa ja iltapäivällä innostuin vielä vähän tuunaamaan meidän uudempaa vessaa. Vaihdoin tilalle hieman jouluisemmat pyyhkeet...
ja mitä ihmettä?? Minä innostuin askartelemaan uudet nimikyltit pyyheliinoille. Tämäkin toimenpide on odottanut inspirsaatiokohtausta ainakin puoli vuotta. Tässä pari kuvaa tuunatusta vessasta.




Ja vielä tähän lopuksi muutama tunnelma kuva meidän nurkista.

               

 





perjantai 2. joulukuuta 2011

Hiljaa hyvä tulee

Mahtaakohan tuo päteä myös meidän remontissa. Seiniä on tapetoitu koko viikko, mutta tapettimiehellä on ollut "pätkä päiviä". Hän sanoi tulevansa vielä maanantaina ja sitten pitäisi olla tapetoinnin puolesta valmista. Olen jonkin verran vielä epäuskoinen ja olenkin yrittänyt lakata ajattelemasta, että remontillamme olisi joku takaraja. Se on valmis sitten kun se on! Minä kun en sille asialle niin kovasti voi mitään tehdä. Paitsi kävin minä tänäänkin hakemassa pari rullaa lisää tapettia. Onneksi oli ns. hyllytavaraa.

Tänään alkoi neljän päivän vapaa. Olin suunnitellut, että olisin huushollannut kotona, mutta eipähän paljon tarvitse, kun kaikki nurkat on vielä(kin) täynnä huonekaluja, jotka eivät kyseisiin paikkoihin kuulu. Ja tilaamani vierashuoneen sohva odottaa huonekaluliikkeessä noutoa, mutta se ei yksinkertaisesti mahdu tänne. Toivottavasti eivät ole myyneet jo koko sohvaa.

Tämä taitaa vaikuttaa aikamoiselta marinalta, mutta ihan oikeasti remontin hidastuminen näin loppumetreillä on alkanut vähitellen potuttaa. Työn puolesta alkaa kohta myös syyslukukauden kiireisin aika eli olen varmaan viimeiset kaksi ja puoli viikkoa "todella hyvällä tuulella". Onneksi sekä mies että lapsi tuntevat minut melko hyvin ja antavat minun ihan rauhassa "murista ja käristä".

Potutuksesta tulikin mieleeni, että perunat ovat puuhellella kypsymässä. Tai ei niinkään hellalla vaan ihan kattilassa. Jutun taso alkaa olla sen verran väsynyttä ja nälkäistä, että taidan lopetella istuntoni tällä kertaa tähän. Loman aikana on kuitenkin tiedossa pikkujoulun viettoa omalla porukalla, itsenäisyyspäivänä joulupipareiden leipomista ja tietenkin linnanjuhlien katsomista TV:stä. Jos vielä ehtisi/ jaksaisi vielä hieman ulkoilla, niin voisi olla ihan tyytyväinen lomaan. Ja nyt syömään!!!