Ja niin joulu joutui jo...

Eli joulusta on selvitty lievällä jouluruokaähkyllä ja hyvällä mielellä. Meillä joulun juhlinta alkoi jo aatonaattona, kun lähipiirissä kahdella oli synttärit. Toinen synttärisankari täytti peräti yhden vuoden ja toinen (eli minä) täytti vähän enemmän. Aloin jopa pohtia, voiko meikäläisen iän kohdalla puhua enää "40 ja risat", kun kohta alkaa käydä lähempää viittäkymmentä.

AATONAATTO...

Juhlan kunniaksi (ja perinteiseen malliin) minä siivosin koko päivän. Kuusi tuotiin sisälle ja koristelimme sen lapsen kanssa yhteistuumin. Mieheni on tässä vuosien varrella jo oppinut, että tuo minulle näytiksi enemmän kuin yhden kuusen. Niin tänäkin vuonna. Pihalla oli kaksi hieman erilaista kuusta, joista minä valitsin tietenkin sen jälkimmäisen. Valitettavasti tuota toista kuusta ei voi enää hyödyntää ensi jouluna. Isoista ikkunoistakin oli nyt paljon hyötyä, koska kuusi vain nostettiin olohuoneen puolelle ikkunaa aukaisemalla ja se oli siinä! Iltapäivällä kävimme vielä (vesisateessa!) kahdella hautausmaalla viemässä kynttilöitä läheisten haudoille. Eipä tarvinnut rämpiä lumessa niinkuin viime talvena.

Illemmalla miehen sisko kävi vielä kahvittelemassa (tai tarkemmin sanoen glögillä) ja vaihdoimme myös perinteiset lahjat. Mies piti illalla viimetipan lahjavalvojaiset ja minun kontolleni jäi saunan ja pesuhuoneen siivous. Talo taisi hiljentyä pikkuisen jouluaaton puolella.

              

   "Joulukukkaset" tutuille                                      Päiväkodissa askarreltua...



                      

Joulutunnelmaa meillä kotona. Keksin nopeat jouluverhot keittiöön eli laitoin valosarjan roikkumaan paneeliverhoon. Tällaiset jouluverhot tänä vuonna!


JOULUAATTO...

Jouluaatto sujui perinteisen kaavan mukaan. Eli aamulla viimeiset silaukset kotona, sitten äiti-mummin luo kuuntelemaan joulurauhan julistusta "Suomen Turuust" ja syömään riisipuuroa. Äiti-mummille olikin kerääntynyt enemmänkin sukulaisia ja joulurauhakin taisi olla jossain määrin kaukana, sillä puheen sorina oli välillä todella äänekästä. Puuron jälkeen jokainen perhe lähti omiin osoitteisiin viettämään joulua. Mekin lähdimme joulusaunaan ja odottamaan joulupukkia. Ja tulihan se sieltä hyvissä ajoin, eikä tullut porolla vaan ihan hopeanvärisellä autolla.

Tänä vuonna todettiin taas kerran, että kyllä me kaikki olemme olleet kilttejä, koska niin mieluisia lahjat olivat. Viime vuodesta muistelimme myös joulupukin "sekoilua" lahjojen kanssa, sillä pukilla on ollut tapana lähettää lahjoja vähän vääriin osoitteisiin. Näitä pukin touhuilua me sitten selvitämme kaksi päivää, kun lähisuku vierailee meillä. Poikamme ihmettelee, miten hänen lahjansa ovat voineet mennä siskolle Turkuun tai veljen luo...

Aattona pikavierailun teki myös siskoni perhe Nakkilasta ja saimme me sentään "siskosen Turusta" yökylään poikaystävänsä kanssa. Sekös olikin lapsen mielestä jännää, kun sai seuraavan aamun viettää "siskosen" kanssa katsellen Auto 2-DVD:tä. Harvinaista laatuaikaa!

  
                             Joulupäivän aamuhetki...


Joulupukin vierailu taisi vähän jännittää..

JOULUPÄIVÄ...

Joulupäivä sujui kotinurkissa rentoutuen. Aamupäivällä mies ja lapsi kävivät läheisellä uudella tekojääradalla luistelemassa ja minä tekaisin kakun. Meillä oli joulutortut kummasti huvenneet, joten minä leivoin suklaakakun niistä aineksista, mitä kaapista löytyi. Ei kukaan valittanut eikä saanut vissiin vatsanpurujakaan! Iltapäivällä mieheni vanhin poika tuli perheineen käymään ja hyvin se kakku näytti vieraille kelpaavan. Eikä ohjelmasta ollut puutetta, kun taloon tulee kaksi alle kolme vuotiasta lapsosta...oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita...

Satun suklaakakku :)

TAPANINPÄIVÄ...

Tapaninpäivä sujui aamupäivällä rauhallisesti kotona. Miehen piti lähteä "Tapaninpäiväjahtiin", mutta yöllä noussut myrsky peruutti koko tapahtuman. Miehen osalta päivä sujui kuitenkin osittain metsästyksen merkeissä, sillä hän oli alakerrassa syynäämässä pyssyään ja lähti vielä ampumaradalle kohdistamaan asetta ja kokeilemaan lataamiaan patruunoita. Meidän piti lähteä Nakkilaan siskoni luo kyläilemään, mutta siellä oli kolme naista enemmän tai vähemmän kipeänä, joten reissumme peruuntui ja siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Sen sijaan minä lähdin pojan kanssa sukuloimaan kaupungin toiselle puolelle eli veljeni luokse. Matkan varrelta koukattiin äiti-mummi kyytiin. Iltapäivä sujui siellä oikein mukavasti serkusten pelatessa ja meidän aikuisten rupatellessa ja kahvitellessa. Ja tulihan se mieskin vielä sinne. Kotimatkalla poikettiin ihan muuten vaan "termiittejä" (eli mieheni vanhimman pojan lapsia) katsomassa ja taidettiin siinä vielä vähän suunnitella remontin jatkoa heillekin.

Ilta oli jo aika pitkällä, kun lopulta kotiuduimme. Joulu on siis tältä vuodelta nyt sitten ohi. Muutamia jouluruokia on vielä jäljellä jääkaapissa, mutta huomenna on perinteinen pizzareissu, jossa ei jouluruoasta ole tietoakaan. Jaa, taitaa meikäläisen pizzassa olla kinkkua, mutta se ei ole kyllä joulukinkkua. Huomenna monilla jatkuu arki, mutta meillä jatkuu joululoma!!! Pojat lähtevät illalla jääkiekkopeliin ja mä taidan lähteä "kinkunsulatus" -lenkille...tai sitten en...