tiistai 27. kesäkuuta 2023

Jonkin sortin huijarisyndroomaa

Viime elokuussa aloittamani uusi työ ammatillisena opettaja oli aluksi melkoinen "survival-kokemus", joka laittoi omaa ajatusmaailmaani uusiksi. Matkan varrella on ollut ylä-ja alamäkeä ja eniten olen huomannut potevani jonkinasteista huijarisyndroomaa.




Kun on tehnyt yli kaksikymmentä vuotta työtä erityislasten-ja nuorten kanssa, sitä tuntee osaavansa jo jotain. Vuosien aikana on ehtinyt saamaan sekä ammatillista että elämänkokemusta ja kerryttänyt omaa  ammattipätevyyttä. Erityisluokanopettajana olen halunnut uudistua ja kehittää osaamista enkä ole pelännyt haasteita. Koin olevani yksi niistä henkilöistä, joilta nuoremmat kollegat tulivat kysymään mielipidettä tai neuvoa johonkin asiaan ja välillä myös toisinpäin. Viime syksynä aloittaessani uutta työtä heittäydyin monen vuoden tauon jälkeen ns. syvään päätyyn ja tuntemattomaan. Olin jo unohtanut, miltä tuntui aloittaa täysin uudessa työssä, josta ei ole mitään aikaisempaa kokemusta, vaikka olinhan ollut tällaisessa tilanteessa aiemminkin - tosin yli kaksikymmentä vuotta sitten.




Opettamisessa ei ole juurikaan ollut eroa, mutta opettajuus on ollut sisällöllisesti hyvinkin erilaista aikaisempaan työhöni verrattuna. Uudessa työssäni liiketoiminnan opettajana olen opetellut ammatillisen tutkintojärjestelmän ja siihen liittyvän kirjaamisen. Vastuuopettajan olen kirjaimellisesti vastuussa omasta 23 opiskelijan ryhmästä, heidän opintojen edistymisestä ja hyvinvoinnista. Koska ryhmässäni suurin osa on vielä oppivelvollisia, teen huoltajien kanssa vielä paljon yhteistyötä. Opettamani oppiaineet eivät ole olleet perinteisiä kouluaineita, vaan enemmän tai vähemmän liiketoiminnan ammattitutkintoon liittyviä esim. asiakaspalvelu ja työyhteisössä toimiminen sekä työvälineohjelmista Word ja PowerPoint, joten työn kuva on ollut hyvin mielenkiintoinen ja monipuolinen.




Koska olen joutunut opettelemaan uusia asioita ja käytänteitä melkoisen määrän, olen aika monta kertaa pohtinut omaa osaamistani. Huomaan, että olen joutunut hakemaan omaa ammatti-identiteettiäni ja toisinaan kriittiset pohdinnat omasta osaamisesta ovat aiheuttaneet epävarmuutta. Olen kokenut sellaisia tuntemuksia, joita muistan kokeneeni opettajaurani alkuaikoina, mutta jotka olin vuosien saatossa unohtanut. Kun aluksi yrittää selviytyä työtehtävistä ottamalla muista mallia, mutta hetken päästää ymmärtää, että minun täytyy löytää oma tapa tehdä työtä. Kun keskustelee kokeneempien kanssa, poimii sieltä sellaisia ajatuksia ja toimintamalleja, jotka sopivat sinulle. Kun joutuu ihan oikeasti tekemään itsetutkiskelua ja pohtimaan asioita...





Huijarisyndrooma nousee aika ajoin siinä vaiheessa esille, kun keskustelen työyhteisössä kollegoiden kanssa, joilla on enemmän alan koulutusta ja työkokemusta. Työyhteisössäni on osaamista vaikka kuinka paljon ja ihmisten erilaisuus tuo monipuolista osaamista.  En aina näe sitä, että minulla on myös omaa vahvaa osaamista mm. tiimityöskentelystä, vanhempien kohtaamisesta, erityispedagogiikasta ja yrittäjyydestä, joita olen voinut hyödyntää työssäni. En näe välttämättä "omaa arvoani", vaikka tiedän, että työpanokseeni ollaan tyytyväisiä. Tunnustan, että syyllistyn osaamiseni vähättelyyn ja toisinaan jopa pohdin, miksi minut on edes palkattu tähän tehtävään ja olenko riittävän hyvä. Onneksi työyhteisö on nostanut minut aina takaisin pinnalle, kun olen meinannut vajota "syviin vesiin". Koen saavani heiltä paljon arvostusta - ja siitä huolimatta huijarisyndrooma tulee aika ajoin esille, jossa oman osaamisen vähättely on ihan oikea ja aito tunne. 




Olen pohtinut, johtuuko huijarisyndrooma ehkä huonosta itsetunnosta, käsityksestä omasta ammatillisesta osaamisesta tai osaamattomuudesta vai jostain muusta? "Tautina" se ei ole mikään maailman mukavin, mutta onneksi ei myöskään hengenvaarallinen. Lääkitystä siihen ei ole ja sen kanssa oppii elämään, kun muistaa, että kun on tehnyt työnsä kunnolla, se riittää 


- ja joskus riittää vähän vähempikin.





perjantai 23. kesäkuuta 2023

Lomalle lompsis...

Aloittelen kesälomaani juhannuksesta. Tiedossa viiden viikon tauko, jolloin olisi tarkoitus ottaa rennommin. Takana on yksi lukuvuosi uudessa työssä ja viimeaikoina olen tehnyt pohdiskelevaa yhteenvetoa siitä.




Tosiasia on, että lukuvuosi on ollut monella tavalla raskas, sillä uutta opittavaa on ollut NIIN paljon. Kaiken uuden keskellä olen joutunut etsimään uudenlaista ammatti-identiteettiä, vaikka se opettajan opettamistyö ei muuksi ole muuttunutkaan. Samaan hengenvetoon totean, että vuosi on ollut myös AIVAN HUIKEA KOKEMUS! Olen niin onnellinen, että uskalsin lähteä ja haastaa itseni, sillä vuoden aikana olen saanut uusia ystäviä, toisenlaista opettajakokemusta ja mikä parasta, olen löytänyt itsestäni uusia puolia. Kirjoitin tunnelmia ja ajatuksia myös  IG-tililläni @satu_live, josta voi käydä lukemassa asiasta lisää.






Aikaisemmassa opettajan työssä olen tottunut ruhtinaalliseen 10 viikon lomaan, mutta uuden työn myötä loma-ajattelu ja -käytäntö on mennyt uusiksi. Minulla on nyt viiden viikon lomapätkä, mutta seuraavat lomaviikot pidän elokuussa ja syyskuussa, joten kesälomia kertyy yhteensä 8 viikkoa (pidin yhden jo toukokuussa). Tämän lisäksi minulla on viikon syysloma ja kahden viikon joululoma. Aikaisempaan työhöni verraten lomia on vähän vähemmän, mutta kuitenkin sitä on edelleen paljon. Se, että lomailen koulujen loma-aikojen ulkopuolella ja minulla on mahdollisuus tehdä silloin tällöin etätyötä, on minulle uutta -  ja siihen olen vasta totuttelemassa.






Jos joku erehtyy luulemaan, että ammatillisen opettajan työ on helppoa, pitäisi varmasti määritellä, mitä sillä tarkoitetaan. Minulla on kokemusta vain erityisluokanopettajan työstä pienryhmässä ja peilaan kokemusta siihen. Työ on tietenkin erilaista kuin peruskoulun (erityis)opettajan työ. Työni on sidottu vuosityöaikaan ja ammatillisella puolella se tuntuu olevan oikea vaihtoehto perinteisen opetusvelvollis-vaihtoehtoon verrattuna. Meillä seurataan opiskelijoiden opintoja koko ajan. Vastuuopettajana olen jatkuvasti yhteydessä opiskelijoihin, huoltajiin, muihin opettajiin, kirjaan päivittäin erilaisia asioita Studenta -järjestelmään, osallistun erilaisiin palavereihin, suunnittelen ja pidän tunteja, käyn työpaikoilla katsomassa ja arvioimassa opiskelijoita ja selvitän esille tulevia asioita tai ongelmia. Kaiken muun lisäksi yritän kehittää sekä omaa opettajuuttani että ammatillista opetusta muiden opettajien kanssa. Vaikka peruskoulussa työnkuva on periaatteessa hyvin samankaltainen, ammatillisella puolella ote on selvästi enemmän "ohjauksessa", mistä johtuen erilaisten asioiden kirjaamista ja selvittämistä on todella paljon - ja siihen menee myös paljon aikaa. Voin vain todeta, että vuoden kokemus ammatillisena opettajana on ollut hyvin silmiä avaavaa!






Kuten jo aikaisemmin olen jo todennut, jään lomalle hyvillä mielin. Uskoisin, että loman jälkeen elokuussa minun  on huomattavasti helpompi aloittaa työt, kun tiedossa on jo paljon "tuttua ja turvallista". Syyskaudelle on tulossa myös uusia mielenkiintoisia haasteita, mutta pääsen aloittamaan lukuvuoden ns. vanhana tekijänä. Lomasuunnitelmia ei juurikaan ole, mutta aion nauttia sen tuomasta aikatauluttomuudesta. Lisäksi yritän saada ylläpidettyä toukokuussa aloittamaani liikuntaprojektiani, johon kuuluu joko kävely-ja juoksulenkit. Eikös siinä ole jo riittävästi suunnitelmaa yhdelle lomalle...?



IHANAA KESÄKUUN VIIMEISÄ PÄIVIÄ
JA NAUTITAAN KESÄSTÄ!