maanantai 31. elokuuta 2020

Jäähyväiset kesälle...

Tänä viikonloppuna vietimme Venetsialaisia eli kesäkauden päättymistä yhden yön reissulla omalla mökillä. Sen enempää emme yltyneet juhlimaan, mutta sauna ja hieman tuhdimpi iltaruoka juhlistivat kesän loppua. Ennen saunaa ehdin kävelemään metsässä ottamassa vähän kuvia ja fiilistelemässä kesän viimeisimpiä hetkiä. Hieman haikein mielin muistelen mennyttä kesää...





Kulunut kesä on ollut koronatilanteen takia hyvin poikkeuksellinen, mutta siitä huolimatta se on ollut hyvä, ehkäpä jopa ainutkertainen. Olemme saaneet olla pitkästä aikaa paljon mökillä ja samalla tuli toteutettua monen vuoden suunnitelma mökkiremontista. Kesäkuun alku meni vielä kevään työrupeamasta toipumisessa, mutta juhannuksen jälkeen laitoimme miehen kanssa jo hihat heilumaan. Kuukauden päivät uusimme pintoja ja saimme sunnitellut työt tehdyksi. Ja vaikka urakka oli iso, ehdimme nauttia myös lomapäivistä. Mitään sen erityisempää emme kesälle suunnitelleet ja ehkäpä juuri sen vuoksi se tuntui onnistuneelta.





Meillä päin Suomea myös kesän sää oli suosiollinen. Lämmintä oli ihan riittävästi ja olipa kesässä muutama sateisempikin jakso, mutta juuri sopivasti. Mökillä ollessa luonto on enemmän lähellä ja ehkä siitä syystä säätilojen vaihtelua tuli seurattua enemmän. Meillä päin on tyypillistä, että täällä tulee aina; enemmän tai vähemmän, mutta tänä kesänä saimme nauttia myös tyynestä säästä. Hitaat aamukahvit tyynessä mökkirannassa olivat ehdottomasti kesän luksusta.





Jos kuvailisin yhdellä sanalla meidän kesäämme, se olisi varmasti: Y H D E S S Ä O L O. Olemme viettäneet paljon aikaa sekä perheen, että lähisuvun kesken. Mökkimme on ollut se paikka, joka on koonnut meidät yhteen ja se on tuntunut erityisen hyvältä. Tämä poikkeustilanne (kaikessa kamaluudessaan) on tuonut elämäämme myös paljon hyvää. Olemme pystyneet keskittymään niihin asioihin, jotka ovat meille tärkeitä. Ylimääräinen kiire ja hötkyily on jäänyt vähemmälle ja tilalle on tullut hetkessä elämistä.





Alkavaa syksyä odotan nyt mielenkiinnolla. Työt ovat lähteneet käyntiin mukavasti  ja ainakin vielä koen olevani "hyvässä sielun ja ruumiin voimissa". Korona on läsnä  koko ajan, mutta sen kanssa on oppinut jo elämään. Se "uusi arki" on asettunut uomiinsa ja tämän tilanteen kanssa meidän on vain elettävä. Siihen mihin kesä näyttää päättyvän, siitä syksy näyttää jatkuvan...


Kiitos erityiselle kesälle!

Toivotaan, että syksy olisi meille lempeä...




lauantai 22. elokuuta 2020

"Ei huono..."

 

Ensimmäisen työviikon voisi kiteyttää tuohon otsikossa olevaan Jorma Uotisen tutuksi tekemään lausahdukseen. Tunnustettakoon nyt tässä, että maanantaina töihin lähtiessäni ajatukset olivat hieman sekalaiset, odottavat ja jopa jännittyneet. 





Hyvässä muistissa oli vielä viime syksyn uuden koulun aloitusrumba sekä lukuvuoden päättänyt koronahässäkkä. Ilmeiseti kesäloma oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä, sillä kulunut viikko on sujunut osaltani jopa levollisissa merkeissä. Työpäivät ovat olleet vielä vähän pitkiä, mutta uskon sen tasoittuvan, kun saamme kouluarjen taas kunnolla käyntiin. Säätämistä on vielä melkoisesti, koska koronaan liittyvät varotoimet (käsienpesu ja turvavälit) ovat tehneet kouluarjesta hieman erilaisen ja se on vaikuttanut esim. lukujärjestyksiin ja koulussa olevien tilojen käyttöön. Joustavina ja soputuvina ihmisinä koulun henkilökunta on kuitenkin ottanut tämä "uuden arjen" hienosti haltuun. Koska emme voi tilanteelle mitään, on asian kanssa opittava vain elämään. Edelleen.




Omassa luokassa (ja tiimissä) jatkamme oikeastaan siitä, mihin keväällä jäimme. Muutoksia on ollut vähän ja se on ollut yksi syy siihen, miksi töiden alkaminen on tuntunut vähän helpommalta. Kouluarki luokassamme solahti melko nopeasti uomiinsa ja luokassamma on positiivista tekemisen meininkiä. Poissaoloja tulee olemaan sekä oppilaiden että henkilökunnan osalta varmastikin enemmän (on jo ollut tässä vaiheessa), mutta se on nykytilanteessa vain hyväksyttävä. Pitkän tähtäimen suunnitelmien sijaan opettelen nyt tekemään töitä päivä kerrallaan ottamatta sen enempää siitä stressiä. Suurin muutos täytyykin tapahtua tuolla korvien välissä...






Olen erityisen tyytyväinen siihen, että kuluneella viikolla olen pystynyt ylläpitämään arkiliikuntaa. Olen joka aamu mennyt töihin kävellen ja sen lisäksi olen tehnyt iltaisin juoku-tai käveylenkkejä. Loman jälkeinen arki on väsyttänyt, mutta siitä huolimatta olen saanut itseni vielä liikkeelle. Osa syy tähän aktiivisuuteen selittyy aivan loistavilla sääolosuhteilla. Koko viime viikon lämmin ja aurinkoinen sää on vielä hemmotellut meitä. Alitajuntaan on kuitenkin  hiipinyt pieni häivähdys haikeutta, sillä syksyn merkkejä on jo aistittavissa.


Tänä viikonloppuna meillä tuli vähän ohjelmanmuutosta ja ajattelin hyödyntää sen tekemällä kotitöitä. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta silloin kun on hyvä vire päällä, täytyy toimia. Samalla taidan tehdä pientä huonekaluvalssia teini huoneessa...


Mukavaa viikonloppua kaikille!















sunnuntai 16. elokuuta 2020

Päivä kerrallaan

 

Viime viikolla minulla oli jo kaksipäiväinen työviikko ja paluu loman jälkeiseen arkeen on alkanut. Huomenna arki ryöpsähtää oikein kunnolla käyntiin, kun viimeinenkin lomalainen (=teini) lähtee kouluun...





Molemmat viime viikon työpäivät venahtivat pitkiksi, mutta osittain vähän pakon sanelemana. Oli paljon sellaisia asioita, jotka vaativat selvitystä ja suunnittelua ennen kuin koulutyö voi alkaa, joten tämä myönnytys oli itselle vain tehtävä. Niin kuin monena vuonna aikaisemminkin tavoitteenani on jatkossa tehdä työpäivistä kohtuullisia. Koska teen työtäni todella suunnitellusti ja aikataulullisesti, on minun korkea aika tehdä tähän muutos. Tiedostan, että työni on välillä urakkaluonteista, mutta se olen minä joka viime kädessä vastaan työni rajaamisesta, ei kukaan muu.


 



Pyrin pyhittämään viikonlopun itselleni ja perheelleni; rentoutuen, lepäillen ja ladaten akkuja. Alkava arki on minulle se haasteellisempi juttu, sillä koronan myötä yritän opetella  elämään nyt päivän kerrallaan. No joo, vähän huomistakin ennakoiden, mutta se, että en stressaisi liian paljon tulevasta. Se, miten suoriudun työstäni on vain riitettävä - ennen kaikkea minulle. Olen jo useamman vuoden kirjoittanut täällä blogissani samasta asiasta ja lähes joka kerta ennen lukuvuoden alkua. Päätöksessä pysyminen on aina ollut vaikeaa, koska se on myös luonnekysysmys eikä "kilttityttö-syndrooma" auta asiaa. Tiedostan ongelmani, mutta "työkalut" suunnan muutokseen ovat vähäiset. En kuitenkaan vaivu epätoivoon, vaan yritän tehdä tietoisemmin asiaan muutosta. Tulevat viikot näyttävät, pystynkö tekemään ryhtiliikettä vai vaivunko samaan oravanpyörään kuin aina ennenkin.



Toivotaan parasta...ja mennään edelleen päivä kerrallaan!

ja vinkkejä otetaan oikein mielellään vastaan...














torstai 13. elokuuta 2020

Sormukset sormessani

Pidän timanteista, koruista ja "blig-blingistä. Vaihtelen koruja mielelläni ja erityisesti juhlapäivinä minusta on mukava viimeistellä juhla-asu kauniilla koruilla. Korutyylini on aika selkeä tai klassinen ja arjessa käytän vain muutamia koruja.Vasemmassa kädessä olevat sormukset ovat minulle todella tärkeitä ja käytän niitä sekä arjessa että juhlassa.




Vasemmassa nimettömässä pidän (tietenkin) vihkisormustani, jota koristaa yksi timantti. Se on muisto tärkeästä päivästä 20 vuoden takaa ja kivetön, sileä sormus on huomen-lahjani mieheltäni, sillä emme ole koskaan olleet kihloissa, mutta halusin silloin kuitenkin kaksi sormusta nimettömääni. Valkokultaiset sormukset olivat silloin valintamme ja olisi edelleen, sillä olen nuoruudesta lähtien pitänyt hopeisia koruja ja valkokulta käy hyvin yhteen niiden kanssa. Tänä vuonna halusin juhlan kunniaksi jälleen rodinoida sormuksemme ja nyt ne kiiltelevät kuin uudet.




Nimettömään on vuosien saatossa  tullut vielä yksi sormus lisää, joka on eräänlainen yhdistelmäsormus. Mieheni kävi vuosia sitten Etelä-Afrikassa ja toi minulle "tuliaiseksi"sieltä ison timantin. Aikoinaan eräästä hääpäivälahjaksi saamani timanttisormuksesta oli pudonnut yksi timannti ja halusin yhdistää nämä asiat toisiinsa. Niinpä teetätin uuden sormuksen ja lopputulos on mielestäni todella kaunis. Sormuksen nimesin  "Afrikan tähdeksi"...tietenkin.




Leveän sormuksen, jossa on 12 timanttia, sain lahjaksi ensimmäisenä äitienpäivänä. Mieheni joutui työmatkalle Firentzeen, joten ensimmäisen äitienpäivän vietin ilman häntä. Timattisormus oli kuitenkin erittäin hyvä"lohdutus" siihen tilanteeseen. Edelleen mies osaa yllättää silloin tällöin erilaisilla huomionosoituksillaan, eikä ne ole aina edes koruja. 




Kaikkii sormuksiin liittyy siis joku minulle merkittävä tapahtuma tai asia. Ne symboloivat minulle kaikkea sitä, mitä minä pidän elämässäni tärkeänä ja joista olen kiitollinen; parisuhde, avioliitto, perhe ja äitiys. Ja näiden kaikkien sormusten paikka on ehdottomasti vasemman käden sormissa, sillä silloin ne ovat lähinnä sydäntäni ja kulkevat mukanani - aina.












lauantai 8. elokuuta 2020

Myrskylyhdyn uusi elämä

Mökkiremontin yhteydessä on tullut käytyä vuosien varrella kerääntyneitä tavaroita läpi. Aika paljon olen pistänyt tavaraa pois ja kiertoon. Muutama esine on saanut jäädä ja jotain on vähän tuunattu. Tässä niistä yksi.

 




 Aikoinaan mökille ostettu myrskylyhty taisi olla jo alunperin vähän sekunda, sillä sen säiliö vuosi emmekä ole uskaltaneet sitä käyttää sen jälkeen. 
Koska tämä on kooltaan aika näyttävä, se sai jäädä meille koristeeksi. Vuosien aikana tuunasin myrskylyhtyä laittamalla sen sisälle valosarjan, mutta siitä huolimatta se jäi unohduksiin mökin tupakeittiötä kierttävälle hyllylle. 






Tämän kesän remontin yhteydessä hylly poistettiin ja tässä kohtaa piti jälleen pohtia, mikä on sen kohtalo. 
Edelleenkään en halunut luopua siitä ja päätin antaa sille uuden tehtävän mökin pukuhuoneen tunnelman luojana.




Tuonne pukuhuoneeseen se sopiikin oikein hyvin merikorttitaulun kaveriksi.
Myrskylyhty sai vielä kerran uuden mahdollisuuden ja jotenkin tuntuu siltä, että nyt se taitaa olla ihan oikeassa paikassa. 
Toivotaan, että pääsen vielä nauttimaan tästä(kin), sillä loma lähenee loppuaan ja syksyn edetessä mökillä käynnit harvenevat ainakin minulla. 
Nauttikaamme kuitenkin loppukesän ihanista hetkistä.



Tunnelmallisia elokuun iltoja kaikille!






tiistai 4. elokuuta 2020

Ajatuksia loman jälkeisestä elämästä


En ole varmasti ainoa, jota loman loppuminen alkaa jossain määrin ahdistamaan. Meillä opettajilla kesäloma on tunnetusti pitkä ja erityisesti tänä vuonna loma on tuntunut hyvältä, sillä palautuminen kevään työrupeamasta otti enemmän aikaa kuin yleensä. Olen nauttinut kesästä pääsääntöisesti omalla mökillä remonttia tehden. Kesälomakuviot ovat olleet koronan takia hyvinkin pienimuotoiset, mutta se on osoittautunut vain hyväksi asiaksi. Mutta niin kuin aina, tämäkin loma loppuu ja se työarki alkaa...





Viime lukuvuosi koulussa oli joka tavalla työntäytteistä ja ajoittain jopa hyvin raskasta. Aloitimme uudessa koulussa, jossa totuttelimme uuteen koulukulttuuriin ja käytäntöihin. Juuri kun alkoi tuntua, että arki alkoi sujua, tulikin korona-pandemia, joka sekoitti työarjen oikein kunnolla. Meidän piti nopeasti ottaa haltuun etätyö ja uudet työskentelymuodot, kunnes toukokuussa palasimme muutamaksi viikoksi takaisin kouluun uusin hygieniaohjein. Loman alkaessa tunsin itseni uupuneeksi ja väsyneeksi, mutta vähitellen aloin voimaantua. Kukaan meistä ei ole voinut tietää, mitä tuleman pitää, mutta selvisimme siitä...ja meitä "selviytyjiä" taisi olla todella paljon.
 





Tuleva lukukausi alkaa todennäköisesti siitä, mihin keväällä lukuvuoden päätimme, joten edelleen pidämme turvavälejä ja pesemme käsiä ahkerasti. Mielenkiinnolla odotan, mihin tautitilanne kääntyy, mutta se on jo selvää, että pienimmästäkin flunssan oireesta on jäätävä pois koulutyöstä, niin oppilaan kuin henkilökunnankin. Riskiä ei voi ottaa. Odotamme jonkinlaista ohjeistusta tulevan syksyn varalle ja varovaisesti olen uskaltanut suunnitella työtäni. Muutoksia on ilmeisesti aika vähän, sillä oppilasryhmä pysyy samana. Oppilaat (ja heidän perheensä) ovat jo tuttuja, joten koulutyön aloittaminen siltä osin on helpompaa kuin viime vuonna. Tällä hetkellä en puhku erityisemmin työintoa. Menen töihin kuitenkin ihan mielelläni, mutta en koe enää sellaista "sisäistä innostusta" kuin joskus aikaisemmin. Ehkä tämä on jonkinlaista ammatillista "kyynistymistä" tai iän (=työvuosien) tuomaa muutosta.
 
 
 
 
 
 
 
 
Kesäloman päättyessä minulla on ollut usein tapana tehdä jonkinasteisia päätöksiä arkeen liittyen. Ne ovat eräänlaisia "uuden vuoden lupauksia" ja liittyvät lähes aina työpäivän pituuteen ja liikuntaan. Tällaiselle korkean työmoraalin omaavan ja tunnollisen ihmisen on ehkä turha haihatella lyhyempien työpäivien perään, mutta yritetään nyt kuitenkin. Tänä kesänä olen päässyt liikkumaan hyvin, joten toivon, että saisin pidettyä liikuntarytmiä pitemmälle kuin lokakuuhun asti. Viime vuonna juoksuharrastus loppui kuin seinään, mutta jos kävelyllä pääsisi pitemmälle...
 
 
 



Pelkään, että arki vie minut taas mennessään, enkä kuuntele itseäni riittävän hyvin. On niin paljon asioita, joista innostun ja joista minun on vaikea kieltäytyä. Stressiä tulee olemaan  jossain vaiheessa joka tapauksessa, mutta jos kuitenkin tänä lukuvuonna sitä olisi vain kohtuullisesti. Paljon tekisi mieli opiskella "kaikkea kivaa ja mielenkiintoista" työn ohessa, mutta taidan pitää välivuoden sen suhteen. Pojan jääkiekko harrastus jatkuu edelleen ja se määrittelee vielä meidän perhe-elämäämme sekä arjen että viikonloppujen osalta. Asia, johon on vuosien varrella tottunut ja josta on tullut jo elämäntapa.







Olen tehnyt kesän aikana tietoisen valinnan ja eräänlaisen henkisen myönnytyksen, että tämän lukuvuoden aikana teen vähemmän sisustussuunnittelua. Päivätyön ja sivutoimisena yrittäjänä toimiminen on toisinaan hieman haasteellista ja tähän asiaan halusin tehdä väliaikaisen muutoksen. Ihan kokonaan en sisustustöitä lopeta, vaan teen edelleen kevyempää sisustusneuvontaa ja asuntojen stailausta. Lisäksi olen lupautunut pitämään marraskuussa kansalaisopistossa kolme teemallista sisustusiltaa, joita olen pystynyt työstämään jo aiemmin. Saman aikaisesti taustalla kytee kaikenlaisia suunnitelmia tulevaisuudessa, mutta vielä ei ole niiden toteuttamisten aika.
  
 
 



Koronatilanne keväällä pysäytti meidän kaikkien "normiarjen" totaalisesti ja sillä on ollut myös paljon positiivisia vaikutuksia. Jollain tasolla elämä pysähtyi hetkeksi ja aloimme nähdä arvokkaita asioita lähellämme. Asioita, jotka olivat jääneet kaiken kiireen ja hektisen elämän jalkoihin. En tiedä onko tämä koronan vaikutusta vai jotain muuta, mutta vaikuttaa siltä, että yritän tällä hetkellä (ja tulevaisuudessa) vain vähän "hidastaa elämää" ja olla myös vähän vähemmän murehtimatta asioita - ainakin etukäteen.
 
 
Katsotaan miten tässä käy...